Fiktiivinen lisäys kesäsarjaan

Virstanpylväs Esplanaadilla
Charles Riis, HKM CC BY 4.0

Kesän 1876 yleinen näyttely tuli vielä yllättäen vastaan opettavaisessa tarinassa "Työ on miehen kunnia. Erään käsityöläisen elämänvaiheet" (Suomen teollisuuslehti 23-24/1886). Aloituksen perusteella juttu "on aivan tosi, ja kertomuksen sankari on itse kehoittanut minua kirjoittamaan sitä muistoon ja painattamaan Teollisuuslehteen opiksi ja varoitukseksi joka ainoalle nuorelle käsityöläiselle, joka ei ota virastansa vaaria, vaan rupeaa sitä halveksimaan niinkuin hän kerran teki." Halveksinta eli tarinan ikävä käänne liittyi juuri yleiseen näyttelyyn.

Muutaman päivän päästä Heikki jo käveli pönäkkänä valkoiseen liiviin ja hännystakkiin puettuna - ei Rautatienhotellissa kuten Matti Mielonen, vaan - näyttelypaikalla Kaivopuistossa. Silloin oli, näettehän, tuo suuri teollisuusnäyttely Helsingissä. Siellä pidettiin, niinkuin muistamme, näyttelyssä kävijöitä varten suurta ravintolaa, jossa tarvittiin monta juomanlaskijaa sekä muuta palvelijaa, ja näiden joukossa oli Heikki Huittinenkin saanut sijansa.

Nyt virtasi Heikin taskuihin rahaa kuin roskaa, ja nuori nikkarinsälli näki jo kuvituksessaan itsensä ravintolan isäntänä. Nyt ei Heikin mielestä se aika enään ollut kaukana, jolloin hän saisi keppi kädessä pastierailla pitkin "espinaalia" ja kuljettaa käsityngässään kaupungin kauneinta neitosta.

Mutta näyttely-ajan loppupuolella tapahtui jotain, joka vähän liikutti meidän miehen mieltä: Mestari Vyyryläinenkin oli lähettänyt erään kapineen näyttelyyn. Se oli hienosti ja taidokkaasti tehty tamminen kirjoituspöytä. Kaikki sitä ihmeissään katselivat. Sen joka ainoata liitosta ja leikkausta ihmeteltiin, ja Heikki kuuli, kuinka palkintotuomarit kehuivat sen olevan Suomen parhaita taideoppia. Silloin Heikin sydän vähän pamppaili valkoisen liivin alla, sillä kukaan ei voinut aavistaa, että hän juuri, Heikki Huittinen, joka nyt tässä kanteli tyhjiä pulloja, oli tehnyt tärkeimmät työt kapinetta valmistettaessa.

Tuli vielä näyttelypaikalle kenraalikuvernöörikin, ja hän osti pöydän. Mutta ennenkun se vietiin pois, huomasi sen itse keisarikin, joka silloin oli Helsingissä. Ja keisari taputti tyytyväisenä mestari Vyyryläistä olkapäälle. Silloin ukko loi surullisen katseen Heikkiin, joka juuri hännystakki yllä kulki ohitse ja kantoi tarjottimella tyhjiä olutlasia. Silloin tuntui kyllä Heikin sydän-alassa vähän pahalta, ja hän oli vähällä katua, että vaihtoi kunniallisen virkansa tämmöiseen toimeen. Mutta pian ne vanhat ihanat herranunelmat haihduttivat pojan pienet ikävät, ja Heikki kantoi pönäkkänä pulloja aina näyttely-ajan loppuun asti.

Silloin Heikin olikin asia ripustaa herrashansikkaat naulaan. Ravintola näyttelypaikalla suljettiin, ja Heikki haki kellarimestarin paikkaa kaupungin hienoissa hotelleissa. Mutta eihän niihin huolittu kovakouraista puusepänkisälliä - hienoja herroja niihin tarvittiin, ja Heikki hän oli puusepän sälli, vaikka kuinka olisi koettanut hännystakissaan pönäköidä. Juomarahatkin alkoivat loppua. Nyt olisi Heikin tietysti ollut paras palata takaisin höyläpenkkinsä ääreen, mutta siihenkös miehen »vanha-aatami» myöntyi. Ohoh. Ennen Heikki rupesi rengiksi erääsen Robertinkadun varrella olevaan viinakellariin, jossa ajurien ja isvosikkain oli tapana käydä sydämen lämmitystä hakemassa silloin, kun ulkona oli pakkanen tai pyry-ilma. 

Työlaitosta tukeneet: Juva, Kangasniemi, Sysmä

Ja sitten viimeiset nimet kesällä 1784 työlaitosta rahallisesti tukeneista.

Juvalla suurimman summan lupasi H. Poppius ja mukana hankkeessa olivat myös E. G. Fabritius, G. W. von Naudellstadd, maanmittari Forbus, kihlakunnankirjuri Andersin, varapastori Abraham Fabritius, D. Poppius ja Pehr Iskander. 

Näin viime tingassa voinen todeta, etten tiedä, miksi jokaisen paikkakunnan kohdalla on sama summa "valmiina". "Sydämestä" on annettu niin iso summa, että kyse voi olla useamman ihmisen nimettömästä lahjoituksesta. Nimellisiä lahjoittajia E. L. Tigerstedt, S. Lemke ja O. Nordvik.

Sysmästä ja Hartolasta nimiä on jälleen enemmän. Aivan kaikki eivät ole ainakaan upseereja, sillä Tobias Ticcander oli Sysmän varapastori. Hieman erikoinen "Fru Ottlof Gyllen Ecker"  voisi olla Otto Tandefeltin leski Ottiliana Lovisa Gyllenecker.

Työlaitosta tukeneet: Mikkeli

Jostain syystä suurin tai monilukuisin into Kymenkartanon lääniin aiottua työlaitosta kohtaan oli Mikkelissä. Sen lisäksi, että säätyläiset antoivat rahaa tai sitoutuivat sen antamiseen, käräjille kokoontuneet pitäjäläiset lupasivat kokonaisen rakennuksen työlaitoksen käyttöön. Tämä yksityiskohta kertoo, että tarkoitus oli tosiaan perustaa konkreettinen laitos.

Aiemmissa osissa olen tulkinnut nämä Subskription-listat sitoumuksi, joita ei välttäåmättä vastannut heti annettu lahjoitus. Mutta von Fieandtin kohdalla oleva epätavallinen summa tuntuu järkeenkäyvältä vain taskun (tai lompakon) pohjalta raavittuna. Pitkässä nimilistassa on muutama pappi (rovasti Forsius ja kappalainen Eric J. Roschier,rykmentin pastori C. Stenius ja kappalainen David Felenius), mutta valtaosa väestä taitaa olla upseeriston riveistä. Lahjoituksia on siis voinut tukea/motivoida ryhmäpaine. 

Työlaitosta tukeneet: Mäntyharju, Ristiina, Puumala, Sulkava

Eilistä hyväntekeväisyysintoa jatkaen. Dagligt Allehandassa julkaistiin 5.5.1784 lisää tietoja Kymenkartanon läänin lahjoitussitoumuksia yleiseen työlaitokseen.

Mäntyharjulla ovat omalla nimellään ilmoittautuneet Anna Sophia Wikström, Abraham Argillander, P. G. Argillander, Maria Argillander ja Axel Laurell. Viimeksi mainittu lienee Asikkalan varapastori. Argilanderieista Petter Gabriel ja Abraham ovat veljekset, joten Maria varmaan melko läheistä sukua myös. Anna Sophia Wikströmin jäljille en pikaisesti päässyt.

Ristiinassa anteliaisuutta edustivat Georg Cygneus, D. Tuderus, Z. Denike, Carl Joh. Gadding ja S. Calonius. Cygnaeus oli tilanomistaja, mutta taalaria enempää ei irronnut.

Puumalassa ei jaksettu edes kirjata nimikirjaimia: von Sticht, Lars Poppius, Kruus, Hirn, Schatelovitz, Kruus, Lemke ja korpraali Lindquist. Lars Poppius oli Puumalan kirkkoherra, jolta liikeni yksi taalari.

Sulkavalla kirkkoherra Carlquist pitäytyi yhdessä taalarissa, mutta kruunun käskynhaltija Meinander satsasi kaksi kertaa enemmän. Myös luutnantti Meinander lupasi enemmän kuin taalarin. Muita ilmoittautuneita olivat varapastori J. Montan, kornetti Nykopp, katselmuskirjuri Belin ja nimismies Montan.

Jos paikallistuntemuksella huomaatte ryhmissä jotain mielenkiintoista, lukisin mielelläni kommentin.

Kymenkartanon lääniin suunniteltu työlaitos?

Robert Wilhem De Geer
vuonna 1772
Museovirasto, CC BY 4.0

Vuoden 1784 paikkeilla näyttää kuninkaan päätöksistä (tämä ja tämä) olleen yleistä ajatusta läänien työlaitosten siunauksellisuudesta. Jos joku tuntee aihetta paremmin, arvostaisin kommenttia.

Kymenkartanon läänin varamaaherrana oli keväällä 1783 aloittanut Robert Wilhelm De Geer ja asemansa varsinaistettiin heinäkuussa 1785 (SBL). Ajankohta ei ollut helppo, sillä sato toisensa jälkeen oli epäonnistunut ja monin paikoin vallitsi nälkä. Jo ennen maaherran pestiä De Geerin mainitaan tukeneen hätää näkeviä ja jakaneen päivittäin ravintoa köyhille lapsille. (Dagligt Allehanda 6.8.1781) Läänin pääkaupungista Heinolasta vakuutettiin 28.10.1784 maaherran tehneen paljon ja monenlaista hädänalaisten hyväksi (Inrikes Tidningar 9.12.1784). Viestiä vahvistettiin tarkemmin nimeämättömästä läänin osasta (IT 13.12.1784).

Tekstissä ei mainita työlaitosta, joka esiintyi Dagligt Allehandankin sivuilla vain kahdesti. Voi kyllä olla, että joku teksti on löytämättä, sillä ilman mitään esittelyä tai selitystä 16.4.1784 ilmoitetaan useiden läänin asukkaiden jo ilmoittautuneen yleisen työlaitoksen tukijaksi. Ehkä ilmaisulla ei tarkoiteta(kaan) fyysistä laitosta vaan organisaatiota?

Lista lahjoitussitoumuksista koostuu upseereista ja viidestä maanmittarista. Jälkimmäisiin kuuluu Didrik Julius Breitholtz, Savon ylimääräinen maanmittari. Ryhmien ulkopuolelle jäävä "Heintzius, Kongl. Secreterare" lienee David Gottfrid Heintzius. Suurimman summan (25 taalaria) oli lahjoittamassa majuri J. Fr. Broberg. Kakkossijalla oli kapteeni Glansenstierna 10 taalarilla.

Eilen julistetun blogin toimituksen kevennyksen nimissä julkaisen seuraavina päivinä lisää nimilistoja työlaitosta tukeneista.

Astia ei (minusta) edelleenkään toimi

Kehuttuani viime vuonna 2020-luvun historiantutkimuksen ihanuutta, otetaan vaihteeksi (taas) nurjempaa puolta. Siitä huolimatta, että Kansallisarkiston YT-neuvottelujen jälkeen tuntuu siltä, että lyön lyötyä.

Joulun edellä luin julkaisua vuodelta 1989. Siinä oli viite "VA Ilmatieteen laitoksen arkisto. Säähavaintoja". Minulla ei ollut varsinaista tarvetta nähdä aineistoja, mutta arkiston kuvaus kiinnosti. Joten koskin pitkästä aikaa Astiaan.

Astian aineistohaku 'Ilmatiet* säähavai*' tuottaa kaksi tulosta: Ilmailuhallinnon arkiston Selvityksiä, raportteja, mietintöjä ja esityksiä sekä Metsäntutkimuslaitoksen metsänhoidon tutkimusosaston arkisto havaintolomakkeita. Tajusin, että Ilmatieteen laitos on toimija eikä aineisto, joten poistin ensimmäisen hakutermin. Tämä tuotti 306 tulosta, joiden karsimiseen tarjotussa toimijafasetissa ei ole mitään ilmatiedettä muistuttavaa. Onko laitoksella mahdollisesti joku modernimpi nimi?

Vastaavan aineiston luettelo löytyi Ruotsista kahdesta paikasta googlaten. Testasin tätäkin ja ekalla sivulla on (muun mielenkiintoisen ohella) Finnan tietue "Ilmatieteen laitoksen arkisto (1880-1938)". Kansallisarkistossa. Eli takaisin Astiaan. 

Toimijahaku 'Ilmatiet*' tuotti 11 tulosta, joista päällimmäinen oli henkilöarkisto, jonka näkyvillä olevassa kuvauksessa ei edes ole kyseisiä kirjaimia. Tuloksien joukossa on myös Ilmatieteen laitos, Ilmatieteen laitos ja Ilmatieteen laitos (1918). Ensiksi mainittuun liittyy yksi maanmittaushallituksen kartta, toiseen toinen maanmittaushallituksen kartta ja kolmannen kautta pääsee haettuun arkistoon. Mitä järkeä on tietomallissa, johon luodut "toimijat" eivät yhdistä eri arkistoja toisiinsa eivätkä edes saman arkiston samanlaista aineistoa?

Ja arkistoon Ilmatieteen laitoksen arkisto (1880-1938) sisältyi vain tiliasiakirjoja. Ainakin Astiassa. Mahdollisesti arkistoluettelo 525 kertoisi enemmän. Paikan päällä.

Jatko-osa. Hain toissapäivänä Porin haudattuja vuodelta 1768. Aloitin digihakemisto.net:stä, jonka Astiasta kopioitu tilanne näytti tältä

Porilaisia yli 20 vuotta tutkineena tiesin, että tämä ei tietenkään ole totuus, mutta vieraammalla alueella tai tottumattomana sukututkijana menisi sormi suuhun. Tilanne ei olisi mitenkään helpompi, jos olisin aloittanut Astiasta, jossa esim. kaipaamani I F1:4 on kuvattu näin

eli ikään kuin olisi olemassa vuodet 1732-1777 kattava Kaupunkiseurakunnan kuolleiden ja haudattujen luettelo. Ja onhan se, tavallaan. Jos Astiasta avaa signumin I C1:3, saa lukea selvällä suomella "Sisältää kaupunki- ja maaseurakunnan: syntyneet ja kastetut, vihityt, kuolleet ja haudatut." Olisiko yhtään kätevää, että vastaava tieto löytyisi sieltä, josta kyseisiä kirjoja lähtee hakemaan?

(Jos haluat lisää ajatuksiani hakuympäristöistä ongelmineen, tämän blogin lisäksi niitä löytyy artikkelistani Historiantutkija verkon ääressä: hakee, hakee ja soisi löytävänsä.)

Kevyin liikkein uuteen loppuvuoteen

Hyvät (?) uutiset: tämä blogi jatkaa tänäkin vuonna. Valmiiden tekstien varasto kuitenkin hupenee ja voimat vähenevät, joten luvassa on entistä lyhyempiä huomioita, pieniin palasiin jaettuja sarjoja sekä paljon sellaisenaan kopsattuja tekstejä. Voi myös tulla päivityksettömiä päiviä. Enkä välttämättä huomioi Pähkinäsaaren rauhan 700-vuotismuistoa tätä mainintaa enempää.

Jos koet tarvetta valittaa, suosittelen hiljaista häipymistä takavasemmalle. 

(Maailmalla on kaikenlaista vinossa, mutta olen kiitollinen siitä, että tänään on Suomen uskonnonvapauslain voimaantulon 100-vuotispäivä.)

Kuva kirjasta "Finland in the Nineteenth Century: by Finnish authors. Illustrated by Finnish artists."