Ylioppilaiden "osoitekalenterit"

Taipale-proggiksessani törmäsin Kansalliskirjaston digitoinneissa 1800-luvun painettuihin osoitekalentereihin, joista on iloa niille, jotka tutkivat ylioppilaita. 

Förteckning öfver embets- och tjänstemän samt närvarande studerande vid Kejserliga Alexanders-universitetet i Finland painettiin ensi kertaa syyslukukaudeksi 1828. Nimensä mukaisesti se listaa läsnäoleviksi ilmoittautuneet opiskelijat. Jossain vaiheessa mukaan tulee osoitteet, jotka löytyvät ainakin viimeisestä kevätlukukauden 1876 luettelosta.

Ilmarinen 18.3.1870

Suomeksi saatiin Luettelo virka- ja palvelusmiehistä ynnä läsnä olevista ylioppilaista Suomen keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa, jota julkaistiin lukukausittain kevätlukukaudesta 1870 kevääseen 1873. Tai ainakin nämä ovat Kansalliskirjastolla ja tulleet näin ollen digitoiduiksi. Alkupuolella on tietoa opetushekilökunnasta ja sitten osakunnittain läsnäolevat ylioppilaat osoitteineen. 

Koska digitointiin voi tehdä tekstihakuja, voi yhden osoitteen lisäksi selvittää ketkä muut asuivat samassa talossa eli olivat mahdollisesti tovereita. Varsinkin, jos yhdistelmä pysyy seuraavanakin lukukautena. Listat tosin ovat niin lyhyitä, että haun voi tehdä myös silmäilemällä. Saman osakunnan jäsenet ovat tietenkin samalta suunnalta ja listan ääressä voi myös pohtia sitä kenen kanssa on voitu tehdä yhdessä kotimatkoja. 

Syksyllä 1875 alkoi ilmestyä vastaava Suomen yliopiston luettelo, jota on digitoitu vuoteen 1918.

Varhaisempia osoitelistoja voi olla yliopiston tai osakuntien arkistoissa.

P. S. Varsinaiset osoitekalenterit ovat nykyään entistä helpommin tavoitettavissa, sillä niillä on Kansalliskirjaston käyttöliittymässä oma kokoelma, jonka voi avata Aikakauslehtien alta joko yläpalkin kohdasta Kokoelmat tai hakukäyttöliittymän kokoelmavalikosta. Ainakin Helsingin osalta paikkarajoituksen on saanut toteutettua yksinkertaisesti rajaamalla julkaisupaikkaa.

Ylioppilasmatrikkeli ja responsiivisuus

Jatkoa kuukauden takaiseen tekstiin Ylioppilasmatrikkelin käytettävyydestä. 

1) Eilen oli aihetta testata Ylioppilasmatrikkelin käyttöä Microsoft Edgellä ja useat aiemmat valituksen aiheeni olivat siellä aiheettomia. Eli teksti oli järjellisen kokoista ja valikko jatkuvasti näkyvissä. Eli Chromen puolella näytetään verkkoyhteyteni mukaisesti mobiiliversiota ja Edgessä jotain normaalimpaa. (Jos joku tietää, miten Chromen tietokoneella voi pakottaa ei-mobiiliin, niin pliis kirjoita kommenttiin. Googlaus osui vain sivuihin, joissa käsiteltiin kännykän selainta.)

Ilmeisesti tähän liittyy myös se, että Chromessa suorat ulkoiset linkit ylioppilaiden sivuille eivät toimi, vaan URL leikkaantuu ?:n kohdalta ja päätyy etusivulle. Jolloin pitää hakea ylioppilas esiin esim. numerollaan, mutta...

2) Testailun syynä oli se, että yritin hakea ylioppilasta matrikkelinumerolla ja epäonnistuin. Myös Edgessä. Numerolla 3907 ei tule yhtään tulosta ja numerolla 1864 esiin tulee 77 ylioppilasta, mutta pienin eli päällimmäinen numero on 11264. Sillä kyseinen henkilö on kuollut vuonna 1864. AAARGH!

Testasinkohan tätä edellisellä kierroksella? Eli onko toiminnallisuus hajonnut siirrossa vai sen jälkeen? Yks ja hailee, sillä

3) Sivustolla ei ole Edgessäkään näkyvässä versiossa mitään Helsingin yliopistoa tarkempaa vastuutahoa, yhteystietoja tai palautelomaketta. Eli resposiivisuus, jolle olisi tarvetta ja käyttöä, puuttuu.

Täydennysosia

1) Velikulta 4/1902 kansikuvassa kadulla kohtaavat kaksi pienyrittäjää: tupakanmyyjä ja veitsenteroittaja. Tupakanmyyjän elämästä olen löytänyt fiktion, veitsenteroittajasta en sitäkään.

2) Vuonna 2021 "tutustuin" karteesiin, jonka olinpaikkaa Uudenkaupungin museon johtaja ei tuolloin tuntenut. Tilanne on sittemmin muuttunut, sillä marraskuussa esimerkkikappaleesta oli valokuva museon FB-päivityksessä. Kerrottiin, että "Nyt tämä puurunkoinen, pieniä metallikuulia purjekankaan sisällä sisältävä tykinammus on saatu konservoinnin jälkeen esille Wahlbergin talon yläkerran perusnäyttelyyn. Museolle kartessi lahjoitettiin Ugin yhtenäiskoululta, minne ammus on aikanaan kulkeutunut yhteislyseon kokoelmista."

Hbl 5.6.1885

3) Tehdessäni katsauksia Helsingin kunnallisverokalenterit 1859, 1863 ja 1864 sekä Helsingin kunnallisverokalenterit 1871-1882 ajattelin lapsuuteni pikkukaupungin erillispainatetta, mutta mieleen ei tullut, että 1800-luvun Helsingissäkin olisi voinut olla muita julkaisumahdollisuuksia kuin sanomalehtisivut. Yllätyksenä tuli siis eteen mainos erillisestä verokalenterista vuonna 1885.

Kysyin Kansalliskirjastosta tämän tai muiden kappaleita ja sain vastauksen: "Tuo kyseinen puuttuu kansalliskokoelmasta. Aikaisin Helsingin verokalenteri on vuodelta 1898 (Kunnallistaksoitus) ja se on todellakin pienpainatekokoelmassa. Se on Uuden Suomettaren lisälehti, mutta valitettavasti sitä ei digistä löydy. Se onkin kovin yksinäinen - seuraava kokoelmassa oleva on vuodelta 1929. Muutamasta muustakin kaupungista on verokalentereita 19./20. vuosisadan vaihteesta." Eli olemisen tai olemattomuuden paljastaa ainoastaan myynti-ilmoitukset.

4) Tiistaina raportoimassani kirjallisuusatlaseksploraatiossa tuli vastaan Eino Leinon Mesikämmen. Joulutarina vanhoille ja nuorille (1914), jossa kuvataan juuri sellaista karhua, joista viime vuonna kerroin artikkeleissa Karhut lemmikkieläiminä ja Tanssivat karhut suomalaisten viihdyttäjinä 1800-luvulla.

5) Marraskuiseen "miesmäisten" naisten kuvausten listaan löytyi täydennystä Työmiehestä 5.9.1900:

Semmoisen akan jos saisi. Kätevä nainen on muuan eukko eräässä kunnassa Raahen tienoilla. Hän kyllä kutoo kangasta, ompelee, pesee vaatteita, ja mitä kaikkia naisen tehtäviin kuuluukin, mutta vasta oikealla alallaan on hän höyläpenkkinsä ääressä tehdessään puusepän työtä. Sänkyjä, piironkia, tuolia, pöytiä tekee hän, ja mitä milloinkin tehtäväksi sattuu, sillä minkään esineen tekoon ei häneltä puutu taitoa, eikä kukaan mies kykene moittimaan eli vikoja löytämään hänen teoksissansa. 

Hän maalaakin kuin mestari ikään, onpa joskus tehnyt kiilloitettujakin huonekaluja. Sepän työtäkin kykenee tuo miehevä nainen tekemään, sillä on hän kerran raudoittanut rattaatkin. Ja astiantekoon, jota hän kernaammin harjoittaa, on hän koko mainio. Yksin puisia pyttyjä, kiuluja, ämpärejä y. m. lähtee hänen käsistään paljon sekä siistejä. Leikikalujakin tekee usein oikein erinomaisen konstikkaita. 

Merkillisintä tässä on se, ettei hän ole ollut milloinkaan tilaisuudessa saamaan minkäänlaista oppia tuollaisessa käsiteollisuudessa. Mieskin hänellä oli, jolla oli peukalo kerrassaan keskellä kämmentä, ei osannut edes vartta kirveesensä saada. 

On oikein omituista nähdä eukkoa, joka jo on lähes viidenkymmenen ijässä, työnsä kimpussa piippukäyrä hampaissa, josta lemahtelee "nurkantakaisten" tukahuttavan katkera savu. Paljon saisi, eli oikeastaan olisi saanut aikuiseksi tämä nainen, mutta on ollut myöskin viinoihin menevä, joten siihen ovat kuluneet kaikki ansionsa niin hyvät kuin ne ovat olleekin. Monesti on hän joutunut sentähden poliisinkin kanssa tekemisen sekä saanut useita sakkoja, jotka on suorittanut "yhdessä setelissä".

Ilmestynyt: Lektio (Valtakunnallinen kanssakäyminen 1700-luvun ruotsalaisissa sanomalehdissä)

Historian alalla Suomessa on yleisenä tapana julkaista väitöstilaisuudessa pidetty alustus eli lektio. Omassa väitöstilaisuudessani oli läsnä Jargonian toinen päätoimittaja Petteri Impola, joka muistaakseni ensimmäisenä seuraavana arkipäivänä pyysi tekstiä lehteen. Erään toisen julkaisun toimituksessa aikailtiin pari viikkoa ja silloin oli jo myöhäistä. 

En tainnut edes kysyä julkaisuaikataulua, mutta kauaa ei tarvinnutkaan odottaa, sillä verkkolehti päivittyi viime viikolla mukanaan Valtakunnallinen kanssakäyminen 1700-luvun ruotsalaisissa sanomalehdissä. Lectio praecursoria 18.11.2023.

En tiedä olisinko saanut itse aikaiseksi tarjota lektion tekstiä tuoreeltaan mihinkään, sillä sen tuottaminen jäi viime tinkaan ja oli inan tuskaista. Jälkikäteen luettuna mukana on kyllä ihan hyviä pointteja, vaikka viittaaminen tutkimukseen, jota en varsinaisesti käyttänyt, oli hieman outo ratkaisu.

Kurkistin Suomalaisen kirjallisuuden atlakseen

Postilaatikkooni tuli viikko sitten Turun yliopiston tiedote, jossa hehkutettiin uutta verkkosovellusta, "josta löytyvät vuosina 1870–1940 ilmestyneet suomalaiset teokset, niiden kirjoittajat ja tapahtumapaikat". Tavanomaiseen ja tuttuun tapaan siis annetaan ymmärtää, että tietokanta kattaa "kaiken". Syvä huokaus. Hankkeen omilla sivuillakaan ei käytetä partitiivia enkä löydä mistään kuvausta siitä, että tosiasiallisesti on (kai) käytetty enimmäkseen Kansalliskirjaston digitointeja sekä usein niihin perustuvia Projekti Lönnrotin litterointeja, jotka kattavat vain murto-osan suomalaisesta kirjallisuudesta. 

Varsinkin kuin suomalaiseksi kirjallisuudeksi on atlaksessa nähdäkseni ymmärretty ainoastaan suomenkielinen. Käännösten osalta rajausperuste jää epäselväksi, sillä mukana on Toini Topeliuksen Kehitysaikana: tytöistä (1890), jonka alkuperäisteos on I utvecklingstid: En berättelse om flickor (1889), mutta ei yhtään isänsä teosta.

Siitä, että tietokannan sisältöä ei kuvata rehellisesti ja selvästi saa meikäläisen arvioinnissa reilut miinuspisteet. Myös "nimentunnistusteknologian" soveltaminen jää epäselväksi. Mutta olennaista on, että paikkoja ei ole (tietenkään) poimittu käsipelillä eikä niitä ole myöskään sijoitettu kartalle ihmistyöllä. Tosin ohjeista selviää, että virheitä "on pyritty manuaalisesti karsimaan, mutta suuresta aineistosta jokaista virhettä ei voi poistaa käsityönä." Kyseessä on siis sekasikö.

Tällä pohjustuksella testauskeissiin eli (tietenkin) Kokemäkeen. En keksinyt tapaa tehdä hakua suoraan karttanäkymästä, mutta sen perusteella Kokemäellä oli vain kolme relevanttia paikannimeä: Kynsikangas, Kokemäki ja Vitikkalanluoto. Syötin nämä sitten yksitellen paikannimihakuun.

Selvisi, että Kynsikangas esiintyi kerran molemmissa Lauri Haarlan romaanin Nuori pirkkalaispäällikö osissa. 

Klikkaamalla kirjan nimeä sain tietää, mitä muita paikkoja oli mukana ja Kokemäki oli vahvasti edustettuna. En keksinyt miten yksittäisestä paikasta olisi päässyt oikeaan kohtaan tekstiä, joka alkoi paikannimien jälkeen, mutta onnekkaasti huomasin pian yhden Kokemäkeä koskevan kohdan:

Keväthölskeeseensä joutui tyyni Loimijokikin ja ujutteli tulvavetensä kohti Kokemäkeä, jossa Pahdingin ja Lammaisten kosket karjahtelivat, syöksyivät suvantoihinsa ja painuivat välkeänä kymenä kohti Teljän kauppalinnaa.

Täälläkinpäin, Pyhänkorvan kauppapaikalla, Rakkulaisten Saksankivillä ja suvantojen markkinakentillä oli jo varastoaitat tyhjennetty.

Kokemäellä ei ole Rakkulaisia, mutta Kakkulainen, joten ensimmäisenä heräsi kysymys tekstin lähteestä. Sitä varten piti tehdä erillinen teoshaku, josta selvisi lähteeksi Projekti Lönnrot. En siis päässyt tarkistamaan, oliko kyse litteroijien virheestä vai Haarlan keksinnöstä. Pahdingin koski tarkoittanee samoin Pahringin koskea.

"Loimijokikin" on koneellisesti tunnistettu paikannimeksi, mutta päätteen irroitus ei ole onnistunut ja yhteys Loimijokeen on jäänyt muodostumatta. Paikkatieto, johon on yritetty liittyä, on identifioitu Wikidatan ja Open Street Mapin tunnistein, sillä paikkatieto ei rajoitu Suomeen. Jos olisi rajoituttu Suomen paikkoihin, linkittyminen Nimisammon aineistoon olisi tarjonnut historiallisienkin nimien, kuten Pyhänkorvan, paikat.

Paikoista puheen ollen, suurimman yllätyksen tuloksista antoi Vitikkalanluoto. Vaikka Nimisammon mukaan Suomi on täynnä paikkoja nimeltä Vitikka tai Vitikkala, niin ainoa käytetyllä metodilla ja aineistoilla löydetty oli Vitikkalanluoto, johon näin ollen yhdistettiin Eino Leinon esikoisromaani Tuomas Vitikka, jonka "Vitikkala ei ole mikään pikkutila" vaan "jo manttaaliltaan yksi Keski-Suomen suurimpia". Eli joillakin sadoilla kilometreillä meni pieleen.

Testatakseni paikannimien poiminnan kattavuutta googlasin 'Kokemäenkartano site:gutenberg.org' ja vähäisiin tuloksiin tuli mukaan Kyösti Wilkunan Suomalainen linnanneiti josta tuli kuningatar, jossa Kaarlo-kuninkaan läänityksiksi oli "myönnetty Raaseporin ja Korsholman linnat sekä Kokemäen kartano". Tämä kirja ei ollut atlaksen Kokemäki-tuloksissani, vaikka kirja siellä on. Kokemäen kartano oli tunnistettu paikannimeksi (luokkaan FAC, joka ohjeen mukaan on "ihmisen tekemä rakennelma"), mutta sitä ei oltu yhdistetty paikkaan Kokemäenkartano eikä erikseen kirjoitttamisesta huolimatta Kokemäkeen. Kun paikkahakuun kirjoitti Kokemäen kartanon, selvisi, että se esiintyy kertaalleen myös Kaarlo Hännisen kirjassa Suomen samoilijat II.

Kun paikannimihaku oli esillä, niin työnsin siihen vielä sukunimeni. Selvisi, että Arvi Järventaus oli kehitellyt romaaniin Kaukainen onni. Kertomus etsijän ikävästä (1922) Kyläkoskenrannan ja Kyläkosken, joka oli nimensä mukaisesti koski. Nimisammon mukaan Suomessa on viisi Kyläkoski-nimistä koskea ja kaksi taloa. Mihinkään näistä ei ole tietokannassa linkitystä, ehkä siksi, että se on käsityönä poistettu?

Forsby on Wikidataan nojautuen "Helsingin 26. kaupunginosa" ja sijoitettu kartalle tämän mukaisesti. Nimi esiintyy ainoastaan (?!) Betty Elvingin kirjassa Härkmanin pojat, jossa se on eksplisiittisesti "Pernajan Forsby". Ei pysty kaikki ohjelmistot vielä kaikkeen.

Edelleen käynnissä olevan paikallishistoriallisen harjoituksen puitteissa tein vielä Töölö-haun, jonka runsaiden tuloksien setvimiseen meni tovi. Eksploraatioon tietokantaa voi siis suositella.

Runebergin päivä Helsingissä vuonna 1902

 Vapaita lehtisiä 20.2.1902:

Sanomalehtien kertomuksista on jo näkynyt, että Runebergin päivä pääkaupungissa tänä vuonna oli pääasiallisesti samansuuntainen kuin ennenkin: sama juhlallinen mieliala, sama loistava tulitus, samat rauhallisesti ja siivosti liikkuvat kansanjoukot kaduilla j. n. e. Siltä se näytti pinnalta katsoen. Mutta pianpa kuultiin, että ainakin talonomistajat sinä päivänä olivat saaneet kokea kuinka suuressa määrässä järjestysvalta kaupungissa on taantunut sinä vajaa vuoden aikana kuin se on ollut herrojen Kaigorodoffin ja Carlstedtin hoidossa. 

Jo päivällä ilmoitti poliisi talonomistajille Kaigorodoffin määräyksen ettei taloja saa ulkopuolella valaista, s. o. ei minkäänlaisia valaistuslaitoksia saisi sijoittaa seinien ulkopuolelle — yhtä aiheeton kuin laiton määräys. Liputtamasta niinikään oli kielletty. M. m. kävi muuan konstaapeli päivällä Suomen Höyrylaivaosakeyhtiön konttorissa vaatien, että konttorin lippu, joka muuten aina konttoriaikana liehuu katolla, oli vedettävä alas. Moista vaatimusta ei tietysti noudatettu. 

"Ulkopuolisen tulittamisen" kiellosta oli seurauksena että jotkut keskeyttivät jo alkamansa toimet tällaisen tulituksen aikaansaamiseksi. Toiset taas eivät piitanneet moisesta poliisin epäoikeutetusta sekaantumisesta. Varsinkin olivat poliisin silmäntikkuna tuo tavallinen sähkövalotähti Merkuriuksen talon nurkalla Esplanaatikadun varrella, kaarilamput Lundqvistin liikepalatsin katolla Aleksanterinkadun varrella, Sähkövalaistusyhtiön valaistuslaite Vaasan pankin talossa sekä Crescentin myymälä Kauppatorin varrella. Asianomaisia talon- ja myymälänomistajia kiusattiin päivän ja illan mittaan taajoilla telefoneerauksilla ja käynneillä poliisikomisariusten ja konstaapelien puolelta. Mutta nämä näkivät turhaa vaivaa. Merkuriuksen talossa käydessään oli eräällä komisariuksella mukanaan sähkötyöntekijä, joka porraskäytävässä etsi käsiinsä sähköjohtolankaa katkaistakseen sen, mutta ei löytänyt. 

Ainoa levottomuuksien toimeenpanija tänä juhlapäivänä ja -iltana oli siis — poliisi eli kenties oikeammin sen päälliköt Carlstedt ja Kaigorodoff. Todisteeksi näiden herrojen hyvistä aikeista mainittakoon että Viaporin linnueväki ja Töölössä majailevia kasakoita koko päivä pidettiin kasarmeissaan ollakseen "poliisin käytettävinä", valmiina mainittujen hrojen pienimmästäkin viittauksesta lähtemään liikkeelle ja toimeenpanemaan katukahakoita. Keskuspoliisiasemalla istuivat hra Carlstedt, hänen apulaisensa Maksimoff ja kasakkain päällikkö klo 2:teen yöllä varustautuneina katumelskeihin. 

Aikaisempia Runebergin päivän tekstejä:

• Vänrikki Stoolin suosiot ja Karkun Maijat (5.2.2014)
• Runebergmuistoja (5.2.2015)
• Nainen, jonka mies hoiti Runebergiä (5.2.2017)
• Koditon kivenhakkaaja (5.2.2018)
• Runebergien asunto Helsingissä syksyllä 1832 (5.2.2021)
• Runebergin päivän vietto? (5.2.2022)

Mielenkiintoista kehitystä Kansallisarkistolla

En vielä ehtinyt unohtaa kuukauden takaisia fiiliksiäni Rauhankadulla, kun minulle selvisi, että Astian mukaan Helsingissä oleva aineisto olikin Mikkelissä ja erinomaisen hankalasti tavoitettavissa. Kirjoittamassani purkauksessa totesin, että "Tuttujen tutkijoiden some-päivittelyssä yksi kertoi kysyneensä tätä jo keväällä ja saaneensa Kansallisarkiston edustajalta kuulla, ettei ole hyvä pitää esillä sijaintitietoa, sillä se voi muuttua." Minua palvelleet henkilöt taas tuntuivat pitävän tilannetta systeemin käytettävyysvirheenä tms.

Uusi totuus ilmestyi muutama päivä sitten Kansallisarkiston tiedotteeseen, joka on otsikoitu "Aineistojen virheelliset paikkatiedot Astiassa korjattu". NYT kerrotaan asiakkaille, että 

Astia-palvelussa esiintyi virheellisiä paikkatietoja aineistosiirtojen vuoksi. Ongelma on nyt korjattu, mutta puutteita saattaa yhä esiintyä erityisesti joissain kartta- ja piirustusaineistoissa. Teemme puutteiden korjaamiseksi koko ajan töitä. Virheelliset tiedot koskivat pääasiassa Mikkelin keskusarkistoon siirrettyjä aineistoja. Asiakkaille aineistojen käyttöpaikkana näkyi edelleen niiden vanha sijoituspaikka. Esimerkiksi Helsingissä siirrettiin paljon aineistoja Mikkeliin keväällä 2023.

Eikö olisi ollut asiallista kertoa ongelmasta heti kun se havaittiin? Ja lopun ohje "Suosittelemme asiakkaita aina tekemään aineistotilaukset etukäteen verkossa Astia-palvelussa" ei paljon lämmitä, kun pitäisi kuitenkin pystyä suunnittelemaan se arkistopäivä, joka Mikkelin tapauksessa voi olla vain torstai tai perjantai.

No, omassa tapauksessani päätin, että mielummin teen inan huonompilaatuisen historiikin, kuin satsaan päiviä ja rahaa kotimaanmatkailuun. Puhumattakaan asiakirjatilauksen odottelusta.

Kyseinen tiedote ei muuten ollut ainoa tuore erikoisuus Kansallisarkiston verkkosivuilla. Ilman mitään silmiini osunutta markkinointia DF-tietokantaa on päivitetty. Aiemmat päivitykset on tiedotettu päivän tarkkuudella, mikä on erinomainen käytäntö, sillä hakuja tekevien pitää tietää, mistä kokonaisuudesta ovat hakemassa. Nyt ajoituksena on "Syksy 2023", mikä on vielä kummallisempaa siksi, että asiaatunteva tuttavani kirjoitti somepäivitykseensä viikko sitten, että päivitys oli tapahtunut "tänään". Oliko jonkun bonukset kiinni siitä, että työ oli "tehty" viime vuoden puolella?