lauantai 7. joulukuuta 2013

Naantali 1462, Tallinna 1422

Kaappasin kirjaston kierrätyshyllystä Maijaliisa Dieckmannin kirjan Luostarin Piritta, joka olisi ennemmin tai myöhemmin päätynyt varauslistalleni. Otsikko yhdistettynä alaotsikkoon Nuortenromaani vuoden 1462 Naantalista kertoo sisällöstä olennaisen. Olipa kerran tyttö Naantalin nunnaluostarissa.

Jälleen kerran (ks. aiempi kommenttini) päähenkilö oli nimenomaan kiinnostunut kirjoittamisesta. Samanikäinen sivuhenkilö puolestaan kunnostautui yrttien parissa. Vielä joskus historiallisessa tarinassa päähenkilönä tyttö, joka loistaa käsitöissä tai ruuanlaitossa...

Ennalta-arvattavuudesta huolimatta Dieckmannin tekstiä oli mukava lukea. Luostarin toimintaa esiteltiin melko perusteellisesti, mutta sentään päähenkilön näkökulmasta ja luontevasti. Luostarin ulkopuolella papilla oli jalkavaimo, tanskalaiset hyökkäilivät rannikolla ja kansa pelkäsi noitia. Ei kovin yksityiskohtainen yhteiskuntakuvaus, mutta sopi tarkoitukseensa eikä (kai?) poikkea hirvittävästi tiedetystä.

Huomattavasti monipuolisempaa 1400-luvun kuvausta edusti viimeksi käännetty Indrek Harglan dekkari Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär. Se alkoi (toisin kuin aiemmat?) kolmen sivun esipuheella, joka oli niin täynnä ajan valtapolitiikan kuvausta, että minulta loppui lukuhalut. Jos tarvittavaa taustaa ei pysty ujuttamaan tekstiin, on historiallinen romaani hakoteillä. Varsinaisen fiktion alussakin oli ylenmäärin kuvausta ympäristöstä ja markkinoista. Lukeminen jäi muutamaan kymmeneen sivuun

Onko minussa jotain vikaa kun saan luettua fiktiona vain lasten- ja nuortenkirjoja?

perjantai 6. joulukuuta 2013

Sotaan, sodassa ja sodan jälkeen

Itsenäisyyspäivän hengessä

Talvisota
Välirauha
Jatkosota


Jälleenrakennus
Ja sitten
Kuin myös
Kuvitus luonnollisestikin SA-kuvia.
  • 233: Lotat kuorivat perunoita Heinjoen Sk:n talon nurkalla. Heinjoki 1939.10.01 
  • 37486: Vallatulta alueelta on löytynyt perunamaa. Kurkijoki, JR 57 1941.08.14
  • 48798: Arvo ja Helmi nostavat talon perunan, kun vanhempi väki on ""valtion töissä"". Kemijärvi 1941.09.15 
  • 51688: Ryssäläisiä vankeja perunannosto töissä Tjusterbyn kartanon mailla. Siuntio 1941.09.30 
Alla vielä 160685: Perunan nostoa Rukajärven kylässä. Rukajärven suunta 1944.09.27

torstai 5. joulukuuta 2013

Terveisiä Museomäyrältä

Suomen museot ovat tänä vuonna olleet entistä aktiivisempia kaikilla sosiaalisen median kanavilla. Melko (tarkoituksellisen?) vähäiselle huomiolle on jäänyt joukkoon kesällä saapunut Museomäyrä, joka esittää kommenttejaan sekä FB:ssä että Twitterissä.

Aiheena ovat olleet m.m. Guggenheim sekä kulttuuriperinnön näkyvyys verkossa

23.10.2013: "Mäyrä sai juuri hienosti muotoillun tiedotteen korvanappiinsa: Kansalliskirjastossa on toiminut viikon ajan residenssitaiteilija. Tähän liittyen on myös julkistettu joku finna.fi."
Viimeinen twiitti viittasi Turun museoiden Flickr-avaukseen, jota jo kertaalleen ehdin sohaista. Tuolloin en tiennyt, että kyseessä oli "kokoelmapedagoginen kulttuuripalvelu". Tämä selvisi eilen sähköpostilla saamastani tiedotteesta, jota Museomäyräkin lienee lukenut, ja jonka Tapio Onnela taisi kopioida jokseenkin sellaisenaan Agricolan uutiseksi.

Kuten Museomäyrän twiitti antoi ymmärtää, kuvien digitointi(?), lataus nettiin(?) ja/tai näiden käyttötapojen kehittely ja tiedotus "on saanut Museoiden innovatiivisten hankkeiden tukea Museovirastolta". 

Tiedotteen mukaan "All rights reserved" kuvat on tarkoitettu
erityisesti lapsille ja palvelutaloissa asuville ikäihmisille. Aineistot ovat kuitenkin kiehtovia ikkunoita historiaan ja taiteeseen kaikenikäisille. Kuvia on mahdollista käyttää keskustelunavaajina kouluissa, päiväkodeissa ja palvelutaloissa. Kuvien toivotaan herättävän yleisössä muistoja ja uteliaisuutta. Ohjaajat voivat hyödyntää sisältöjä yksilö- tai ryhmäkeskusteluissa, kuvalukupiireissä, oppitunneilla ja työpajatoiminnassa, joissa kuvia voidaan näyttää esimerkiksi tablettitietokoneen näytöltä tai videotykin kautta projisoituina.
Kunhan muistetaan, että kaikki esittäminen tapahtuu tilaisuuksissa, jotka eivät ole luonteeltaan julkisia. Koululuokkien osalta kyseenalaista.

Tiedotteen mukaan "Samaan sivustoon tullaan myöhemmin liittämään myös "Kurkistuksia valokuvien Turkuun" -kuvakokonaisuus." eli Picasasta kadonneet kuvat tulevat Flickr:iin. Villi veikkaus: varustettuna merkinnällä "All rights reserved".

No, Flickrissä on sentään nämä käyttöehdot näkyvillä. Museomäyrän ekassa lainatussa twittissä viitattiin Forssan museon presenssiin Pinterestissä. Siihen sisältyy kokoelma Kalle Aaltosen maalauksien valokuvia ja jää yleissivistyksen varaan ymmärtää, että näissä on sekä alkuperäisen taiteilijan että valokuvaajan tekijänoikeudet voimassa.

[Lisää surffausta] Ahaa, kokoelmaan Kahleita ja Kaasunaamareita 23.11.2013 on kirjoitettu selvästi "Kuvat on suojattu Creative Commons-lisenssillä CC-BY-NC-ND". Sen kunniaksi alla
"Haikeus. Fiia Salomaa, Riikka Salminen, Elisa Kinnunen, Lotta Sirkesalo, Forssan Keskuskoulu."


Pari sipoolaista

Inrikes tidningar julkaisi 11.7.1791 Sipoossa 6.6. päivätyn uutisen. Talonpojan leski Johanna Johansdotter oli kuollut 105 vuotiaana eli oli syntynyt vuonna 1686, elänyt läpi 1600-luvun lopun nälkävuosien, isonvihan, pikkuvihan ja varmaan monta muutakin ikävää asiaa. Uutisen mukaan hän oli vain kerran naimisissa, sai 8 lasta, joiden kautta 40 lastenlasta ja näiden kautta 39 lapsenlapsen lasta. Viime hetkeen asti Johanna sai nauttia hyvästä terveydestä, näkökyvystä ja kuulosta.

Hiskissä ei ole Sipoosta haudattuja vuodelta 1791, mutta SSHY:n digitoiduista löytyy vaivattomasti oikea sivu. Kuolinsyy vanhuus ja asuinpaikka Box Backas. Rippikirja 1788-1804 on aivan uskomattoman siisti ja Johanna selvästi sivulta Box, Backas yliviivattu. Rippikirja 1778-1788 myös siisti ja Johanna paikallaan. Rippikirjassa 1768-1775 näkyy aviomiehen Anders Johansson kuolema. (Luntattuna netin henkilötaulusta päivämääränä 22.12.1771.) Tätä aikaisemmassa rippikirjassa 1759-1766 taloa Backas ei näy ollenkaan.

SAY:ssa on kooste Sipoon vuosista 1760-1779. Isäntänä Johan Andersson, vuodesta 1766 merkitty Backasiin Anders far ja Johanna hustru. Edellinen (?) osa on 1694-1713 eli pitkän puoleinen hyppy taaksepäin. Mutta siinä Backasiin ilmaantuu 1711 Anders Johansson, eli ei ole mahdotonta, että on sama mies, joka myöhemmin arvioitiin 1692 syntyneeksi. Mutta verkkolähteillä ei näytä saavan aukkoa umpeen.

Sipoossa kuoli, Hiskiin luottaen, 30.10.1796 63-vuotias "Sacell:ska et v. Past:ska g. Christina Tallqvist f. Svahn". Hänen miehensä Johan Tallqvist oli, Ylioppilasmatrikkeliin luottaen, poistunut ajasta iäisyyteen Sipoossa 19.9.1780. Molempien perintö oli siis jaossa, mutta poika Daniel hukassa. Niinpä holhooja kuulutti sanomalehdessä Posttidningar kolmannen kerran yllä olevalla ilmoituksella 9.10.1797.

Papin pojasta oli tullut perämies, urakiertoa tuokin. Pojan syntymä 18.3.1769 löytyy Sipoon kastetuista (Hiski) ja oli hänellä sisaruksiakin: Juliana s. 21.9.1763, Johannes s. 31.12.1766 ja David August s. 1.9.1771. Ylioppilasmatrikkelin lähdeluettelo viittaa siihen, että perhe on jo tutkittu, joten ei tästä aiheesta tänne enempää.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Nuorallatanssijan seurasta

Viime keväänä Sveaborg-projektin blogissa Juha-Matti Granqvist nosti esiin taitelijavierailun Helsinkiin vuonna 1767. Tekstissä mainittu Seuerlingin teatteriseurue oli minulle täysin outo, samoin kuin ajatus Suomeen eksyneestä "kehittyneestä" viihde-elämästä.

Mikä todistaa etten ole vieläkään lukenut Porin historiaa kovin tarkasti läpi. Sen neljännessä osassa todetaan samaisesta seurueesta
Ei tarkoin tiedetä milloin seurue ensi kertaa kunnioitti Poria käynnillään, mutta näyttää varmalta, että se jo ennen vuoden 1801 paloa oli antanut esityksiä kaupungissa. Porvoossa he ovat käyneet jo v. 1768 ja Helsingissä v. 1780. Mahdollisesti Seijerlingin seurue vieraili ainakin v. 1798 tällä paikkakunnalla, koska mainittuna vuonna muuan Rydström-niminen näyttelijä lähetti Porista rahasumman, jonka hän osoitti Tukholman dramaattiselle teatterille. Näytännöt annettiin värjäri Levinin talossa, jossa ennen vuoden 1801 paloa oli koko kaupungin suurin sali. Palon jälkeen kävi kaupungissa taas mainittu seurue, joka vieraili siellä ainakin lopulla vuotta 1804 ja alussa vuotta 1805. Seurue, jota silloin johti tirehtöörinleski Seijerling, antoi tämän käyntinsä. aikana kaikkiaan 36 näytäntöä, ja sanotaan sen kaupungissa asuneen 13 kuukautta yhtä mittaa, mistä syystä käy selville, että kaupunkilaiset kyllä ymmärsivät panna arvoa tälle taidemuodolle.
Tirehtöörinlesken ilmoitus Åbo allmänna tidningissä 7.7.1810 lupasi näytännön Turussa
Seuerling itse oli kuollut vuonna 1795. SBL:n tietojen mukaan hänen vaimonsa muutti tämän jälkeen Suomeen. Axel Nelsonin artikkelin mukaan Suomessa asui myös perheen tytär Charlotte, joka oli sokeutunut nelivuotiaana epäonnistuneen rokotuksen seurauksena. Äitinsä lähetti hänet parantumisen toivossa Tukholmaan, jossa Charlotte aikanaan lauloi itselleen kuningattarelle, ennkuin matkusti takaisin Suomeen 1810. Siellä hän näytteli äitinsä seurueessa.

Äiti joutui vuonna 1811 oikeuden eteen maksamattomien laskujen takia. Tai mahdollisesti velkakirjan, jota karhuttiin julkisesti Åbo Allmänna Tidningissä 23.4.1811.
Pelastus tuli Pietarista. Charlotten harpunsoitosta kuullut keisarinna lahjoitti Charlottelle ja äidilleen eliniäkseen 600 ruplan vuosieläkkeen. Äidin kuolinilmoitus julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 20.6.1820.
Äitinsä kuoltua Charlotte muutti vuonna 1823 Tukholmaan.

Suomalaisista sanomalehdistä Seuerling-muisteloita löysin vain ruotsinkielisistä. Kuten Björneborgs tidningistä 1.12.1875, jossa jatkui numerosta 92 kirjoitus "Resande teater sällskap på 1700-talet i Sverige och Finland". Nya Pressen 1.11.1893 ja Hufvudstadsbladet 2.11.1893 olivat valmiita väittämään, että Charlotte oli syntynyt vuonna 1782 Turussa. Nelson ei sanonut paikasta mitään ja ehdotti myös vuotta 1784. Ilmeisesti kukaan ei ole löytänyt kastetietoa. Turussa kastettiin 29.1.1780 syntynyt Charlotten sisar Gustava Margaretha.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Pikapyörähdys Forssan museossa

Sunnuntain paluumatka isäni kanssa Kokemäeltä Helsinkiin laitettiin epätavallisesti poikki Forssassa. Sillä pitihän minun päästä katsastamaan Forssan museon uusi pysyvä näyttely Kirjavan kankaan kaupunki, jonka rakentamista olin museon blogissa seurannut. Isä veikkasi autossa, että olisimme päivän ensimmäiset ja ainoat vieraat, mutta oli väärässä.

Käynnissä oli joulunaloitustapahtuma, museoon ilmainen pääsy ja porukkaa lähes tungokseen asti. Ei siis parhaat mahdolliset olosuhteet perusteelliseen museokoluamiseen. Kosketusnäyttöjen hipelöinti jäi väliin, mutta yritin saada kokonaiskäsityksen.

Tavallisemmissa olosuhteissa olisin todennäköisesti tarkistanut lipputiskiltä, mistä kierros kannattaa aloittaa. Nyt olin "tavallisempi" kävijä ja tupsahdin kakkoskerroksen vanhojen tavaroiden vitriinin ja tehdasyhteisön pienoismallin luo enkä tiennyt minne jatkaa matkaa. Kronologisesti selvempää olisi ollut lähteä liikkeelle kolmannen kerroksen päädystä, jossa hieman myöhemmin kuuntelimme pätkän yleisöopastusta.
Kulkusuunnat jäivät siis epäselviksi, mutta muuten näyttelyarkkitehtuuri oli ilmava ja selvän oloinen. Esineitä oli esillä säästäväisesti ja laminoiduilla infolapuilla mahdollistettiin sekä vilaiseva että intensiivisempi vierailutyyli. Testausluetut laput selostivat esineet kiitettävän perusteellisesti. Haulimyllyn toiminta tuli selväksi ja hetekan taustatarina oli koskettavan yksityiskohtainen.

Tehtaan perustajan ja kartanoelämän osuus oli minusta sopivan pieni ja tavallinen paikallinen elämä esillä. Isoon joukkokuvaan oli luukkujen taakse piilotettu elämäntarinoita, jotka toivottavasti sopivat itseäni lyhyempien ihmisten luettavaksi. Itse en ihmispaljoudessa viitsinyt tukkia liikennettä kyykkimällä kulkuväylällä.


Ja tietenkin tulin iloiseksi, kun esillä oli krinoliineja. Ja siitä, että isäni älysi osoittaa ne minulle. Todisti, että hänelle oli jäänyt jotain mieleen kirjastani Suomen naisellista historiaa, jossa laajensin Orpanassa julkaistua krinoliiniartikkeliani.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Kirjailija-keittäjän jälkiä etsimässä

Kirjoitukseni Elvi Mela, tulenkantaja (osa1 ja osa 2) oli tarkoitettu loppuyhteenvedoksi, mutta yhteenvetoja kirjoittaessa tapaa tulemaan mieleen jatkotutkimusmahdollisuuksia... Niinpä poikkesin viime torstaina pitkästä aikaa Helsingin kaupunginarkistoon hyödyntämään poliisin osoitekortistoa.

Yllätyin iloisesti. Tiskin takana ei enää ollut nyrpeää vahtimestarimiestä, asiakaspalvelua ei tarvinnut odottaa käytävässä seisoen eikä oltu keksitty henkilötietoviritelmiä, joita ehdin pelätä. Eli pääsin hyvin sujuvasti mikrofilmilukijan ääreen tarkastamaan Hilda Rintasesta tehtyjä merkintöjä.

Niiden muodoista heräsi lähdekriittinen kysymys: milloin ja miten kirjauksia kortteihin tehtiin. Asiakaspalvelussa ollut osasi ottaa esiin kortiston perustamista kuvaavan tekstin Helsingin Poliisilaitoksen historiasta, mutta siitä en saanut selvää päivitysten mekaniikasta. Eli Kansalliskirjastossa hätäisesti vilaistujen osoitehakemistojen ja  maalaisjärjen perusteella tulkiten...

Hilda Rintanen ei ollut Helsingissä vuoden 1907 jälkeen ennen marraskuun ensimmäistä päivää 1918, jolloin hänen osoitteensa oli Rahapajankatu 1. Päiväykseen 9/XIII (?!) 1919 liittyy muutto Turkuun vai Turusta? Viimeistään (alkaen?) 26.1.1920 Vuorimiehenkatu 5 as 17 ja sieltä poismuutto (?) 17/VI 1920.

Viimeistään (alkaen?) 8/9 1921 Tehtaankatu 32. Suluissa nimi Hjelt eli osoitehakemistoihin 1919-21 ja 1921-22 verraten Rintanen on todennäköisesti ollut palvelijana Allan Hjeltin taloudessa.

Viimeistään (alkaen?) 1/1 1922 Tynnyrintekijänkatu 2. Suluissa nimi Clementti ja osoitehakemiston 1922-23 mukaan samassa osoitteessa asui "verkmäst" Henrik Clément. Poismuutto (?) 7/4 1923.

Viimeistään (alkaen?) 19/3 1924 Erikinkatu 9 as 3. Suleissa nimi Veckman, mutta mitään vastaavaa ei näkynyt osoitehakemistoissa. Asuminen jäi hyvin lyhytaikaiseksi, sillä korttiin on merkitty poismuutto Naantaliin 19/4 1924.

Viimeistään (alkaen?) 1/1 1925 Hertonäsin vallitie 20 ja nimi Hagelstam. Osoitehakemiston 1924-25 mukaan Wentzel Hagelstam asui kyseisessä osoitteessa.

Tullut Loviisasta 14/12 1928 ja uusi osoite Keijontie 21 as 1 sekä suluissa nimi Lehtimäki. Osoitehakemiston 1927-28 mukaan Keijontiellä asui Väinö A. Lehtimäki. Rintanen osoitteessa vielä 1/1 1929. Muutto Korsoon 23/5 1929.

Viimeistään (alkaen?) 1/1 1930 osoite Huvilakatu 1, samoin kuin 1/1 1931 ja 1932. Ei nimeä suluissa, mutta kyseinen talo oli Frenckell-perheen. Tarkistin nopeasti Rose-Marie Peaken kirjasta Villa Frenckell, Huvilakatu yksi : idyllin värikkäät vaiheet liitteen palvelijalistan, jonka mukaan Rintanen oli kaksi vuotta keittiöapulaisena ja vuoden keittäjänä. Talon kuva oheen leikattu SLS:n Flickrssä jakamasta kuvasta.

30-luvun merkinnöissä on pitkähkö aukko, sillä seuraavaksi tiedetään vasta, että viimeistään (alkaen?) 1/1 1939 Hilda Rintanen asui osoitteessa Topeliuksenkatu 28 A 6, jonne hän oli muuttanut Helsingin pitäjästä. 24/5 1939 lähtö (?) Vaasaan. Paluumuutto 16/12 1941 Korsosta osoitteeseen Yrjönkatu 24 E 12, jossa vielä 1/1 1942. Poismuutto 30/12 1943 "Tuusula, Järvenpää".

Monta aukkoa jäi jäljelle. Kirkonkirjat tuskin pysyivät Rintasen perässä, mutta henkikirjat...? Tuskin tämä tähänkään jää.



sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukalenterien luukut aukevat

Do-diin, adventin aika ja Facebookin seinällä yksi ja toinen laitos tarjosi kauniita kuvia joulukalenterien merkeissä. Muualla verkossa tiedossani toistaiseksi
Lisään linkkejä tänne myöhemmin, jos jotain kiinnostavaa vastaan tulee. Tässä blogissa ei edelleenkään ole syntynyt tarvetta eikä tilaa 24-osaiselle sarjalle, mutta kun joulukalenterit lopettavat, on täällä luvassa ennen vuodenvaihdetta loppuva jatkokertomus.

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 122

Ancestryn tilaus pruttu, joten viime hetket tehdä lisäys Kokemäeltä lähteneisiin siirtolaisiin. Aikaisemmilta hauiltani piiloutunut mies löytyi Hathi-haravoinnissa. Suomalaisen kansallis-raittius-veljeysseuran juhlajulkaisu 25-vuotisen toiminnan muistoksi (1912) nimittäin sisälsi seuraavan tekstin
Ja matkustajalistat vahvistavat, että 29-vuotias "Frans Wikter Kava" saapui New Yorkiin Liverpoolista laivalla Celtic 22.6.1907 28-vuotiaan vaimonsa Eva Mathildan kanssa. Fransin syntymäpaikan litterointi "kakennaki" ei, kas kummaa, ollut osunut hakuihini. Ilmeisesti avioliitto oli tuore, sillä vuoden 1910 väestönlaskennan mukaan he olivat avioituneet vuoden 1907 paikkeilla. Vuoden 1899 paikkeilla syntynyt tytär "Valo Tyna" on siis jomman kumman aikaisemmasta avioliitosta (?) ja vuoden 1908 paikkeilla Ohiossa syntynyt Katri yhteinen.

Osoitekalentereiden mukaan perhe asui Ohion Ashtabulassa 1908, 1910, 1913, Minnesotan Duluthissa 1913, Michiganin Marquettessa 1916 ja Oregonin Astoriassa 1920, jossa heidät myös väestönlaskentaan kirjattiin. Tuolloin perheessä oli 11-vuotias Katherine eli edellä mainittu Katri, 6-vuotias tytär Nelma ja 3-vuotias poika Kakuo (? Kauko?).

Myöhempiä tietoja en löydä. Kotiarkiston syövereissä voisi olla. "Hupaisa" detskuhan tässä tapauksessa on nimittäin se, että mummoni täti naitiin Kavan emännäksi.

Lähteet:
Ancestry.com. New York, Passenger Lists, 1820-1957
Ancestry.com. U.S. City Directories, 1821-1989
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census Year: 1910; Census Place: Ashtabula Ward 1, Ashtabula, Ohio; Roll: T624_1152; Page: 4B; Enumeration District: 0003; FHL microfilm: 1375165.
Ancestry.com. U.S., World War I Draft Registration Cards Registration State: Michigan; Registration County: Marquette; Roll: 1675812; Draft Board: 1. 
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census Year: 1920; Census Place: Astoria Ward 3, Clatsop, Oregon; Roll: T625_1492; Page: 11B; Enumeration District: 65; Image: 794.