Eino Leinon lepopaikka Töölössä

Pari vuotta sitten kuulutin lisätietoa stoorista, joka sijoitti Eino Leinon Töölöön ja Hesperiankatujen tienoille. Nyt kesällä luin pitkästä aikaa "korttelikirjaa" Töölöntullin molemmin puolin ja löysin oman korttelini kohdalta (!) samantapaisen muistelman, jonka lähteeksi ilmoitettiin Yrjö Tornivuori (1895-1967). Eikä tässä kaikki, sillä Leinoa huoltanut vossikkakuski Pakarinen oli asunut samassa talossa kuin Tornivuoret.

"Samassa talossa Yrjö-pojan kanssa asui pika-ajuri Pakarinen, runoilija Eino Leinon lempivossikka ja kuulu valkeasta hevosestaan. Kansallisteatteri lainasi pollea Valkon osaan esittäessään Seitsemää veljestä. Maailman murjoma runoilija Eino Leino lepäili joskus päiväkaupalla lempeän savolaisajurin kotona vaimon lihakeittoa nauttien; muuta lääkitystä ajuri kuljetti hänelle viittansa poimuissa." (s. 11)

Geni-profiilista löytyi Tornivuoren isä ja tämän suomentamaton sukunimensä Thornberg. Haku Kansalliskirjaston digitoimiin osoitekalentereihin sijoitti perheen vuosina 1905-1914 Bergan eli Vuoriston huvilaan 16 ja sitten kerrostaloasuntoon Museokatu 25:ssä. 

Ajuri Kalle/Kaarle Pakarinen puolestaan ilmoitti Berga 16:n osoitteekseen vuosina 1911-1915. Henkikirjaan kurkaten (U303:6384 (1913)) Karl oli syntynyt vuonna 1876 ja vaimonsa Hanna vuonna 1883. Todennäköisesti he olivat sama pari kuin Kalle Pakarinen ja Hanna Victorina Liljestrand, jotka avioituivat vuonna 1906 (Hbl 5.6.1906). Koska tarinaan Eino Leinosta liittyy Pakarisen vaimo, se sijoittuu vuoden 1906 jälkeen ja näin ollen lähes varmasti Bergan huvilaan 16. Huvila 16 sijaitsi Taivallahden teurastamon naapurustossa, nykyisen Eteläisen Hesperiankatu 28:n kohdalla. Eikä siis liity tutkimaani Töölön Taipaleeseen.

KA. Kaupunkikartat.
Helsinki. Kartta Helsingin kaupungin äänestysalueista valtiopäiväedustajia varten

Vain etsimällä löytää

Silmäilin ajankuluksi Belin-ikuisuusprojektiani ja huomasin tehneeni fiksun merkinnän jo tehdystä työstä. Yllätyksekseni kyseinen duuni Carl Lodeliuksen vaiheista oli tekemäkseni hämmästyttävän perusteellista jälkeä. Tekemisestä oli kuitenkin kulunut jo kuusi vuotta ja sekä taitoni että mahdollinen haettava lisääntynyt, joten päätin tehdä pari tarkistusta.

ArkivDigitalin perukirjahakemistossa Lodeliuksen hakeminen ei tuottanut mitään tuloksia.

FamilySearchin indeksoinnit ovat itselleni nykyään Hiskin ja digitoitujen sanomalehtien rinnalla tehokkaan henkilöhistorian selvityksen tärkeimpiä apukeinoja. Erityisesti 1800-luvun alkupuolella, mutta tuloksia voi tulla muiltakin ajoilta. Tässä tapauksessa listan päällimmäisenä oli kaksi Carl Lodelius -esiintymää Uudenkaupungin rippikirjoista. Todennäköisesti samoja, jotka löysin jo vuonna 2017, mutta pitää tietenkin tarkistaa.

Merkittävämpi osuma listassa oli Tukholmassa 1689 solmittu avioliitto Stephanus Lodeliuksen ja Margareta Larsdotterin välillä. Koko selvitystyöni oli alkanut Carlin todennäköisestä Margareta-äidistä ja yhdessä (ainoassa!) lähteessä Carlilla on patronyymi Stephansson.

FamilySearchissa ei ollut kuvaa vihkikirjauksesta, joten palasin ArkivDigitaliin. 

Kirjauksesta ei selvinnyt enempää, mutta olipahan kaunista käsialaa katsottavaksi. Samalla kiinnitin enemmän huomiota vuosilukuun ja kurkkasin Belin-koosteeseeni, jone olin Margaretalle löytänyt syntymäpäivän 2.7.1698. Hän ei siis mennyt naimisiin 9 vuotta aikaisemmin. On myös epätodennäköistä, että hän on vuonna 1709 syntyneen Carlin äiti. Ehkä paremminkin isosisko?

Avioliitto Tukholmassa ei tarkoittanut, että Stephanus ja Margareta olisivat jääneet sinne asumaan. Tarkistin kuitenkin Tukholman kaupunginarkiston historiakirjarekisterit ja totesin, että Jakob och Johanneksen seurakunnasta ei ollut varhaisia kastettujen listoja puhtaaksikirjoitettuna. Toisinaan googlaus rajauksella 'site:sok.stadsarkivet.stockholm.se/bildarkiv/egenproducerat/kyrkobok/' tuottaa tuloksia, mutta ei tällä kertaa.

Vielä oli (ainakin) yksi tarkistettava rekisteri eli Tukholman perukirjojen hakemisto. Se on ArkivDigitalin digitoima, kunhan muistaa mistä pitää etsiä. (Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning perukirjojen jälkeen. Hakemistoja on täysi sarja, vaikka siltä ei ensin näytä, sillä ne eivät ole aikajärjestyksessä.)

Rekisterissä vuosille 1598-1700 oli rivi 'Lodelius, Staffan Larsson se 1683:727 Lars Staffansson'. Koska 1600-luvun käsialojen lukukyvyssäni on toivomisen varaa, tsekkasin ennen alkuperäistä asiakirjaa kyseisen kohdan rekisteristä.

Studenttina mainitun Carl Lodeniuksen mahdollinen isä oli myös ollut student, mikä kuullostaa lupaavalta. Perukirjaan kurkkaus kertoi, että ylioppilaan räätäli-isällä oli ollut tontti Norrmalmilla. 

Silkasta mielijohteesta tein Lodelius-haun vielä Litteraturbankeniin. Sinne oli työnnetty Upsala ärkestifts herdaminne. Tredje delen (1845), josta selvisi, että Stephan Lodelius oli saanut pappisvihkimyksen 1685 ja ollut vuodesta 1690 pappina Väddössä. Vuonna 1697 syntyneestä Anders-pojastaan oli tullut myös pappi. Valitettavasti näyttää siltä, että Väddöstä on arkistoituina perukirjoja vasta vuodesta 1749 alkaen eli muiden lapsien tunnistukseen ei voi käyttää yksinkertaisinta keinoa. (Koska Stephan oli pappi, perukirja on voinut päätyä armovuosianomuksen liitteenä tuomiokapituliin, mutta vedetään tähän sivupolkuharjoitukseen joku raja.)

Väddön seurakunnasta on vuoteen 1694 ajoitettu rippikirja, johon todennäköisesti Stephan itse on jättänyt merkitsemättä vaimonsakin. Harjoituksen vuoksi käytin Riksarkivetin henkikirjahakua ja Väddön vähäisiltä sivuilta vuonna 1712 Lodenius löytyi helposti, mutta edes vaimonsa nimeä ei oltu kirjattu. Väddön kastekirjat alkavat vuodesta 1719 eli niistä ei ole apua.

Googlaus kertoi vielä, että Stephan Lodenius oli hahmona mukana J. O. Åbergin historiallisessa kertomuksessa Från templets frid till stridens tummel. Tämä ei auttanut Belin-tutkimustani eikä edellä mainittukaan tuonut läpimurtoa, mutta vain yrittämällä selviää, mitä on löydettävissä.    

Toistamiseen naimisiin Urjalassa

Urjalan rippikirjassa 1764-71 on Taipaleen Juvelan sivulla tavanomaisesta poikkeava perhe. Sotilas Mats Henriksson Dahlströmin (s. 9.2.1736) ja vaimonsa Maria Henriksdotterin (s. 1734) jälkeen luetellaan Henrik Mattsson (s. 1756), Bertil Johansson (s. 12.7.1762), Michel Mattsson (s. 1764), Johan Mattsson (s. 23.8.1766), Maria Matsdotter ja Lisa Matsdotter. Ensimmäisenä tulee mieleen, että Mats on ollut kahdesti naimisissa ja Bertil on Marian aiemmasta liitosta.

 

Näin ei kuitenkaan ole, sillä kastelistassa Bertil eli "oikeasti" Bartholomáus on isätön ja äitinsä "sold. h:u Maria Henr.dr". Arvatenkin Mats Dahlström oli ollut Pommerin sodassa tai muuten niin kaukana Urjalasta, että oli ilmeistä, ettei hän ollut vaimonsa lapsen isä.

Lisätietoa tilanteesta saadaan kuninkaan 21.11.1764 päiväämästä päätöskirjeestä Turun tuomiokapitulille (E I 9:330). Siitä selviää, että Mats ja Maria olivat jo kertaalleen virallisesti eronneet, mutta vanha suola janottanut, joten kuninkaalta pyydettiin lupaa uuteen avioliittoon. Koska Urjalasta ei ole vihittyjen listoja tältä ajalta ja Michelin kastetietoakaan ei ole, tapahtumien ajoitus jää hieman epäselväksi. Kihlakunnanoikeuden pöytäkirjassa voisi olla jotain relevantteja tiedonmuruja.

Töölön tirehtööri Benjamin Backman

Benjamin Backmanin elämän alku 6.6.1767 ei ollut Lempäälän kastelistaa katsoen lupaava, sillä  äitinsä oli Lempäälän pitäjänapulaisen Simon Justanderin naimaton tytär Anna Sophia Justander. Tämä oli rippikirjan perusteella kuitenkin saanut jäädä vanhempiensa talouteen, vaikka oli jo 24.12.1756 synnyttänyt pojan. Aikaisemmassa tapauksessa kastelistaan merkittiin isä (ratsumestari Anders Magnus Philp), mutta Benjaminin kasteessa isän nimi jätettiin tyhjäksi. Benjamin asui Lempäälän Vatsoilan Komulassa kunnes äidinisänsä kuoli maaliskuussa 1772. Seuraavassa rippikirjassa äitinsä on merkitty Komulaan, mutta poikiaan ei. (RK Lempäälä 1767-78 & 1779-90, Komula) Benjaminin armeijaan päätynyttä elämää on voinut olla tukemassa esimerkiksi enonsa, joka aateloitiin Kustaa III:n valtiokaappauksen tukitoimen johdosta 1772. 

Vuoteen 1787 mennessä Benjamin oli mennyt naimisiin Helsingin pitäjän puolella 19.8.1765 syntyneen Margaretha Elisabeth Ekelundin kanssa. Heidän tyttärensä Johanna Carolina s. 25.5.1788 ja Fredrika Gustava s. 21.7.1791 syntyivät/kastettiin myöhempien rippikirjojen mukaan Helsingin pitäjässä, josta suuri osa 1700-luvun kirkonkirjoja on tuhoutunut. 

Kiitos Helsingissä vuonna 1909 tehdyn selvityksen "alueen N:o 60:a Tykistöpiha sekä Taivallahden rannalla olevan ruutikellarialueen omistusoikeudesta" selviää, Backmanin omilla (suomennetuilla) "Töölössä, Helsingin vierellä" 20.4.1808 päivätyillä sanoilla, että 

Vuonna 1798 määräsi Korkeaarvoinen Kunink. Sotakollegio minut hoitamaan Suomen armeijan Töölön varusvarastoja määräten vuotuiseksi palkaksi 166 pankkoriksiä 32 killinkiä ynnä 33 riksiä ja 16 killinkiä puihin ja valaistukseen, yleisistä varoista, Kunink. Majesteetin Armollisen kirjeen mukaan vuodelta 1797. Jona aikana Hänen Ruotsalainen Majesteettinsa myös on suvainnut, katsoen minun Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa maaliskuun 13 päivänä 1807 annetussa Kunink. Valtakirjassa mainittuun toimintaani Armossa antaa minulle Tirehtöörin nimen, kunnian ja arvon, jossa julkisessa toimessa minä olen ollut siihen asti , kun Keisarillinen venäläinen Päällikkö otti varaston haltuunsa viime maaliskuun 2 päivänä. 

Kyseiset varusvarastot sijaitsivat myöhemmällä Tykistöpihalla eli nykyisellä Hesperian hotellitontilla. Uuden vallan myötä Backmanin perheineen piti muuttaa tontilta pois, mutta mahdollisesti he olivat asuneet siellä lähes vuosikymmenen. Tämän puolesta puhuu se, että 4.10.1798 syntynyt poika Carl Adolph kastettiin Helsingin kaupunkiseurakunnassa. Benjaminin titteleinä olivat tuolloin "vääpeli ja komissaari". Ensiksi mainitun mukaisesti perhe on Viaporiin sijoitetun Leskikuningataren henkirykmentin rippikirjassa 1798-1808, jossa aikuisilla on ehtoollismerkintöjä 1801, 1802, 1803 ja 1807. Miten tämä sitten sopi Töölön rakennuksista huolehtimiseen?

Venäjän vallan ensimmäisinä vuosina perhe merkittiin Helsingin kirjoihin (I Aa:6 1806-1819, s. 305), mutta vuonna 1810 he muuttivat Vihtiin, josta Benjamin  A. J. Hippingin pitäjäkuvauksen mukaan oli ostanut Axel Gothard Nassakinin perikunnalta Suontaan Skoon säterirusthollin, joka nykyään tunnetaan Suontaan Hovina tai Hovin kartanona. 

Perheen talous oli niin hyvässä kunnossa, että ainoa poika pystyi aloittamaan yliopisto-opinnot Turussa syksyllä 1813. Benjamin toimi rippikirjojen merkintöjen perusteella jonkinlaisena katselmusmiehenä (RK Vihti 1807-12 s. 358, 1813-19 s. 395, 1820-26 s. 457)

Vuoden 1820 paikkeilla talouteen merkittiin Ekelundeja, jotka todennäköisesti olivat Benjaminin vaimon lähisukulaisia. Helsingin pitäjässä 1755 syntyneen Helena Ekelundin aviomies Nils Östberg oli ollut aliupseeri ja sittemmin vahtimestari, joka kuoli köyhänä Vihdissä 17.12.1812. Heidän tyttärensä Helena Gustava Östberg oli syntynyt Viaporissa samoin kuin sisarensa Maria Sophia (s. 1786), jonka aviomies oli luutnantti Gustaf Reinhold Jägerhorn. Sukulainen oli todennäköisesti myös Helsingin pitäjässä 1748 syntynyt leski Anna Ek(e)lund. (RK Vihti 1807-1812 s. 359, 1820-26 s. 457, 1827-1833 s. 495)

Benjamin kuoli 60-vuotiaana 24.7.1827. Hän oli nauttinut eläkettä, jonka perusteella leskensä ja tyttärensä saivat avustuksia, joista on tietoja Finlands Allmänna Tidningissä.

Väkilukutiedot paikkakunnittain?

Blogitekstin Paljonko Helsingissä oli väkeä? Mastodontti-jakoon sain kommentin 

Mielenkiintoista olisi tietää miten nälkävuodet 1866-68 verottivat Helsingin väkilukua ja oliko eroja eri väestöryhmien välillä?

Täällä samaan tekstiin tuli anonyymi kommentti

Tilastokeskuksen palvelusta löytyy kuntien viralliset väkiluvut vuodesta 1980 lähtien. Kiinnostaisi tietää kotikuntani virallinen väkiluku myös aiemmilta vuosilta. Harmi kun ei Tilastokeskus ole niitä mitenkään julkaissut.

Molempia usutin lyhyesti Tilastokeskuksen digitoitujen julkaisujen pariin, mutta kun en suoralta kädeltä muistanut mistä ajasta valmiit paikkakuntakohtaiset väkiluvut alkavat, niin on syytä tarkastaa ymmärrykseni/oletukseni. (Väkilukutietoja on toki mukana kaikissa hyvissä paikallishistorioissa.)

Varhaisin yleistilasto Yhteenveto kuvernöörien viisivuotis-kertomuksista vuosilta 1861–1865 on kauttaaltaan läänien tasolla, valitettavasti. Hieman yksityiskohtaisempaa tietoa pitäisi hakea arkistosta, kyseisistä kertomuksista. 

Suomen väestö joulukuun 31 p:nä 1865 kertoo taulukossa I (pdf:n sivulta 38 alkaen) kunkin seurakunnan väkiluvun otsikon mukaisesti 31.12.1865. Alaviitteessä todetaan, että "Kun maamme Kreikaluis-Wenäläisistä seurakunnista ei ole saatu mitään ilmoituksia vuodelta 1865, niin on täytynyt ottaa tämän uskonnon tunnustajat nykyiseen tauluun vuoden 1860 oloa myöten." Vastaavia väläystietoja:

• Suomen väkiluku 31. p. joulukuuta 1875 sekä yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin vuosina 1875-1877 (Seurakunnittain väkiluku  31.12.1870 ja ikäryhmittäin 31.12.1875 sekä väkiluvun muutokset 1875, 1876 ja 1877)
• Suomen väkiluku 31. p:nä joulukuuta 1880: 1:nen vihko (kunnittain väkiluku, sisältää m.m. kielijaon)
• Suomenmaan väkiluku 31. p:nä joulukuuta 1880: Jälkimäinen vihko (kunnittain vammaisten määrä)
• Suomen väestö 31:nä p:nä joulukuuta 1890 (seurakunnittain väkiluku 1880 ja 1890, jälkimmäinen jaettuna siviilisäädyttäin ja vammaisuuden mukaan 

Syntyneet, vihityt ja kuolleet vuosina 1865-1868 ynnä katsahdus väkiluvun muutoksiin vuodesta 1812 alkaen sisältää seurakunnittain "Vihittyin pariskuntain ja syntyneitten lukumäärän 1861-1868" (pdf s. 76) ja "Kuolleitten lukumäärän" (pdf s. 93) Muut tiedot on esitetty lääneittäin, mutta kuolinsyyt voisivat tarjota suku- ja henkilöhistorioitsijoille hyödyllistä kontekstia. Sarjat jatkuvat julkaisussa Katsaus väkiluvunmuutoksiin vuosina 1869-1874, joka sisältää seurakunnittain "vihittyin pariskuntain ja syntyneiden lukumäärän" (s. 48, 148, pdf s. 68, 124), "kuolleitten lukumäärän" (s. 82, pdf s. 85) seurakunnittain ja imeväiskuolleisuuden kaupunkien ja rovastikuntien osalta (s. 114, 165 pdf s. 101, 141). Myöhemmin muutosten esitys on tiiviimpi, mutta edelleen seurakunnittainen 

• Yleinen katsaus väkiluvun-muutoksiin Suomessa v. 1878
• Yleinen katsaus väkiluvun-muutoksiin Suomessa v. 1879
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuosina 1880 ja 1881
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa 1886
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1887
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1888
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1889
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1890 ynnä jälkikatsaus vuosikymmeneen 1881-1890
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1891
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1892
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1893
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1894
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1895
• Yleinen katsaus väkiluvunmuutoksiin Suomessa vuonna 1896 jne.

Kertomus suostuntaverosta vuonna 1871 tarjoaa kunkin seurakunnan väkiluvun ohella käsityksen varakkuudesta ja sen jakautumisesta. Vastaavasti Kertomus Suomenmaan suostuntaverosta vuonna 1877 ja Kertomus Suomenmaan suostuntaverosta vuonna 1881.

• Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1891 (Väkiluku seurakunnittain 31.12.1888 ja 31.12.1890)
• Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1892 (Väkiluku seurakunnittain 31.12.1880 ja 31.12.1889)
• Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1893 (Väkiluku seurakunnittain 31.12.1890)
• Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1894 (Väkiluku seurakunnittain 31.12.1890 ja 31.12.1891)
• Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1895 (Väkiluku seurakunnittain 31.12.1890 ja 31.12.1892)
• Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1896 (Väkiluku seurakunnittain 31.12.1890 ja 31.12.1893)
• Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1897 (Väkiluku seurakunnittain 31.12.1890 ja 31.12.1894) jne.

Olin sekä oikeassa että väärässä. Seurakuntakohtaisia väkilukuja on poimittavissa tilastojulkaisuista vuodesta 1865 alkaen. Mutta täyden sarjan kokoaminen vaatii enemmän askartelua kuin mielessäni kuvittelin.

Tilastoista kiinnostuneen kannattaa digitointien ohella tutustua Tilastokeskuksen sivustoon Historiallisen tilastotiedon opas.

Yritteliäisyydessään mysteerinen maalarimestari

Töölön Taipaleen nurkilla törmäsin inan erikoiseen patentinhaltijaan Ernst Ludvig Wasenius (s. 20.6.1865). Hänestä ei ollut suuria määriä tietoa verkkolähteissä, mutta laitetaan kronologiseen järjestykseen ja toivotaan, että kuva selvenee.

Varhaisin löytöni on sanomalehti-ilmoitus avioliittoon kuulutuksesta: "maalarin sälli Ernst Ludvig Wasenius ja tehtaan työntekijä, neito Wilhelminsa Wahlroos" (US 5.10.1886)

Helsingin käsityöläiskoulun opettajaosastolta valmistui E. L. Wasenius (US 21.5.1887) Varmaankin siksi, että Helsingissä oli hammaslääkäri Ernst Otto Wasenius, Ernst Ludvig Wasenius alkoi käyttää nimestään muotoa "E. L. Wasenius". 

"Elinkeino-ilmoituksia ... koristusmaalarinsälli E. L. Wasenius, joka aikoo harjoittaa koristusmaalarin ammattia." (US 14.5.1889)

US 1.6.1889

Tähän asti vaikuttaa tavanomaiselta. Mutta sitten.

"Painomustetehtaan aikoo maalarimest. E. L. Wasenius perustaa täällä, tietää H. A. Tähän saakka on tätä tavaraa tuotu enimmäkseen Saksasta, mutta nyt on saksalainen muste tullinkorotuksen vuoksi käynyt kalliiksi." (Suomen teollisuuslehti 21/1893) Ei näytä, että tästä hankkeesta olisi tullut mitään.

"Helsingin kaupunginvaltuusmiesten kokouksessa eilen illalla k:lo 7 oli käsiteltävänä seuraavat asiat: Uusi tehdas värien valmistamista varten. Maalari E. L. Waseniuksen pyyntöön perustaa Töölöön, ent. Robsahmin portteritehtaan paikalle maalien valmistamista varten uuden tehtaan päättivät valtuusmiehet suostua, sittenkuin ensin oli luettu Waseniuksen kuntoisuuspaperit ja jätetty läänin kuvernöörin ratkaistavaksi, missä määrin myrkyllisiä väriä myyntiä koskevaa asetusta tässä kohden on noudatettava." (US 23.4.1897)

Tämän yrityksen (Färgfabriksaktiebolaget Color) tarkoitus oli "harjoittaa kaikenlaisten värien ja väriaineiden valmistusta ja kauppaa" (US 16.10.1897) Se sai hallitukseensa Hyvinkään Rajamäen tehtaan perustajana tunnetun Wilhelm Juslinin ja rakennusmestari Alexander Napoleon Nybergin. (Registertidning för varumärken 75/1898) Tuotanto käynnistettiin Töölön Taipaleessa, mutta joutui pian vaikeuksiin ja päätettiin vuonna 1900. (US 15.1.1901) 

Ei kulunut kuin hetki ja "Kaupparekisteriin on teollisuushallituksessa otettu seuraavat toiminimet ... Torfolitfabriken E. L. Wasenius" (US 19.3.1901) Torfoliittitehtaassa oli tarkoitus "valmistaa ainetta, jonka nimi on »Torfolit« ja joka on aijottu rakennustarpeisiin käytettäväksi." Tammikuussa "Patentilla suojattu menettelytapa on siinä, että turvepehkua käsitellään hartsisaipualla, alunalla ja ehkä vesilasilla — ilman tai sekoittamalla siihen kipsiä, liitua tahi muita väri-aineita — massaksi, joka puserretaan kaavioihin tai telataan levyiksi ja listoiksi, joita voidaan rakennusteollisuudessa käyttää erityisiin tarkotuksiin." (Registertidning för varumärken 171/1901). Eli virlä toisin sanoin "Elinkeinoilmoituksia ... Isännöitsijä E. K. Wasenius on ilmoittanut rupeavansa tehdasmaisesti valmistamaan koristettuja kattolistoja y.m. pääasiallisesti rakennustarpeita varten sekä harjoittavansa kauppaa niillä." (Työmies 28.3.1901) 

Ilmeisesti tuotanto ei käynnistynyt vuonna 1901 (Teknikern 309/1903) eikä torfoliittia ehkä koskaan tehty. Syyskuussa 1902 torfoliittitehdas rekisteröi tuotenimen Color kiillostuspulverille, mikä oli kaukana aiotusta tuotannosta, mutta nimellisesti lähellä edellistä yritystä (Registertidning för varumarken 204/1902). Kun tuotanto käynnistyi torfoliittitehdasta johti "konttoristin vaimo E. C. Hellstén" (US 19.11.1903) 

E. L. Wasenius oli elossa vielä 8.10.1902 (Suomen kansa 9.10.1902). Vaimonsa haki kuolleeksi julkistamistaan marraskuussa 1916 (SWL 2.1.1917).

Katso mitä teet, äläkä kysy tyhmiä

Kesän Töölö-aherruksen lomassa katsoin tarpeelliseksi lähestyä Helsingin kaupunginarkistoa kysymyksellä:

Digitoiduissa pöytäkirjoissa on jaksot 2059 Maistraatin tuomiokirjat 28.10.1864 - 19.11.1864.pdf 2060 Maistraatin tuomiokirjat 17.1.1865 - 20.1.1865.pdf Pöytäkirjoja puuttuu siis lähes kahden kuukauden ajalta. Joskin 17.1.1865 pöytäkirja on sivulla 1 eli ongelma lienee edellisen vuoden lopussa. Sillä ainakin myöhemmän pöytäkirjan mukaan oli olemassa pöytäkirja, jossa oli viite 31.12.1864 §5. Koska en ole nähnyt alkuperäisiä pöytäkirjoja en tiedä niiden kokoonpanosta, joten en pysty keksimään, miten todennäköisesti kymmeniä sivuja on voinut hävitä ennen mikrofilmausta/digitointia. Olisi mielenkiintoista saada tähän jotain valaistusta.

Sain (jälleen) Panu Haavistolta ystävällisen ja kohteliaan vastauksen:

... samaa pähkäilimme täällä ja asia ratkesi vasta, kun katsoin alkuperäistä sidosta tänään. Sidoksen lopuun oli liitetty konseptipöytäkirjat kuluvalta vuodelta, jotka toisin sisältävät myös joitain kuluvan vuoden päätösten liitteitä. Tiedosto nro. 2059 Maistraatin tuomiokirjat 28.10.1864 - 19.11.1864.pdf oli juuri tällainen konseptipöytäkirja.

Ps. Alamme nimeämään konseptipöytäkirjatiedostot, jotta ne erottuvat varsinaisista pöytäkirjoista.

Höh. Olisin itsekin voinut katsoa hakemistosivua yhden reunan sijaan kokonaisena ja huomata, että päivämäärät olivat kahtena sarjana. Mutta kieltämättä tilanne on nyt selvempi, kun hakemistossa on "ylimääräisiä" sanoja.