Kaupanrajoitteita

• 1666 kiellettiin kalastajia ja saaristolaisia muualle kuin kaupunkiin maalle nousemasta ja kala-kaupalle menemästä
• 1700 kiellettiin teurastajia ostelemasta raavaita maalta, joten paremmin saataisi talonpojat pakoitetuksi niitä kaupunkiin tuomaan.
• 1718 ja 1759 kiellettiin oluenpano ja viinanpoltto kaikilta, paitsi niihin oikeuden saaneilta henkilöiltä.
• 1727 kiellettiin yhteistä kansaa valmistamasta ostetuita vuotia ja tekemästä uusia ikkunoita. Tietysti tuo kielto oli sitä teollisuutta harjoittavain käsityöläisten eduksi aiottu.
• 1748 kiellettiin maalais-kansaa kehräämästä, kankaita kutomasta ja kehruuksia myömästä. Kutoa ja kehrätä sai vain omiksi tarpeikseen, eikä kaupaksi. Tämä kumma kielto kumottiin vasta 1771.

Poimittu jutusta Muutamia piirteitä Suomen kaupunkien ja maamiesten kaupan y.m. historiasta. (1523-1757.), julkaistu Ilmarinen-sanomalehdessä 17.3.1885.

Vuonna 1747 julkaistiin Samling utaf kongl. bref, stadgar och förordningar &c. angående Sweriges rikes commerce, politie och oeconomie uti gemen, ifrån åhr 1523. in til närwarande tid. Uppå hans kongl. maj:ts nådigesta befallning

Kokemäellä heränneitä

Mattias Akianderin kirjassa Historiska upplysningar om religiösa rörelserna i Finland i äldre och senare tider on enemmän "tavallisten" ihmisten kuvauksia kuin uskoisi 1800-luvun alkupuolella eläneistä löytävänsä. Mukaan ovat päässeet niin naiset kuin miehetkin, mutta tietenkin vain erityisellä tavalla Jumalan löytäneet.

Kokemäeltä (s. 297) mainitaan Säpilän Paturin isäntä, joka oli sanan voimalla käännyttänyt syntisiä parannukseen. Hänen ystävänsä oli isäntä Harjavallan Hauvolassa, joka oli nakkilalaisen Matti Paavolan isän veli.

Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistyksen sivun mukaan Matti syntyi Eurajoen Lapijoen kylässä 6.5.1786. Hiskistä löytyy 9.5.1786 Lapjoen Kierikkalassa syntynyt Matti, jonka isä oli "Bd. Eric Ericsson". Vastaava syntymätieto on Kansallisbiografiassa eli lienee oikea. Perhe löytyy rippikirjasta 1783-88 , jossa isälle on merkitty syntymäpäiväksi 28.4.1749 ja äidille 4.10.1750. Todennäköinen avioliitto Hiski-tarjoamasta on Raumalta 7.10.1770 "B: son Eric Ericsson " & "B: dr: Caisa Mattsdr:" Sorkan Arvelasta. Samaisen seurakunnan kastetuista löytyy 6.10.1750 syntynyt talonpoika Matts Arfvelan ja tämän vaimon Gretha Johansdotterin tytär, joka sai nimen Catharina. Eli hypoteesi avioliittotiedosta näyttää hyvältä. Ericin kastetiedoksi on tarjolla Eurajoelta Lapjoen Nikusilan nuoren isännän Eric Simonssonin ja tämän vaimon Lisa Mattsdotterin 28.4.1749 syntynyt Eric-poika.

Matti Paavolan isän veli X Eriksson oli siis Hauvolan kylässä isäntänä joko 1700-luvun lopussa tai 1800-luvun alussa. Viimeisestä Harjavallan rippikirjasta (ennen 1800-luvun aukkoa) löytyy Korppi-talon isäntänä Johan Ericsson, syntynyt 11.2.1759. Tämä on ilmeisesti tullut taloon edellisen isännän kuoltua 25.5.1789. Hiski kertoo Harjavallassa vihityn avioliittoon 6.12.1791 Eurajoen Lapinjoen kylästä "bd:s: Johan Erickss: " ja Hauvolan Korpista "bd:ea: Maria Matsdr: " eli asia on sitä myöten selvä ja voidaan palata varsinaiseen Kokemäkeen.

Kuka oli Akianderin tarkoittama Paturin isäntä? Kirja oli julkaistu 1858 ja tekstissä puhutaan isännästä imperfektissä. Kuollut ennen vuotta 1858 ja ystävä 1759 syntyneen miehen kanssa, joka muutti maantieteellisesti lähemmäksi vuonna 1791. Iso-Iivarin talonhaltijaluettelo paljastaa, että valintaa pitäisi yhden isäntäsarjan sijasta tehdä kahdesta: Ylä- ja Ala-Paturista. Jälkimmäinen vaikuttaa epätodennäköisemmältä sillä Johan Mattsson (s. 20.12.1740) kuoli jo 21.4.1806, kun taas Ylä-Paturin isäntä Matts Mattss eli 5.11.1745-7.4.1827. Mutta pois ei voi sulkea sitäkään mahdollisuutta, että kyse oli jomman kumman seuraajasta.

Ylistys tehtaille

Tampereen tehtaat vuonna 1845

Pirkanmaan aluetietokannasta löytyi digitoituna Yksi kaunis laulu Tammerkoskesta ja sen seuduilla olevista tehtaista vuodelta 1884. Pitkästä veisusta tähän vain pari mallivärsyä:

Onpa vielä yksi tehdas,
Jonk on nimi puuhiomo,
Jossa puut
Suolloutuu
Jota mainitsevat massaksi.

Onpa myöskin sauna siinä,
Yksi myöskin semmoinen
Jossa on
Kylpy kyll'
Höyryn voimall' herttainen.

Muita tehdasaiheisia värssyjä Tampereelta
Surullinen laulu Tampereen Pellavatehtaan palosta
Laulu Tampereen Puuvillatehtaan hirveästä palosta syyskuun 3 päivänä w. 1881
Surullinen laulu Tampereen Liinatehtaan palosta 5 p:nä syyskuuta, 1883

Tehtaisiin liittyy myös Tampereen kaakelitehtaan kataloogi vuodelta 1909- kauniita kuvia.

Kuvia vuodelta 1932
Finlaysonin puuvillatehdas
Finlaysonin kutomosta (Plevna-sali)
Pellavatehtaan kokoonpanohalli
Pellavatehdas
Tampereen Puuvillateollisuus Oy., (Lapinniemi)

Kuvia ja esineitä Tampereen menneisyydestä voi tarkastella Siiri-tietokannassa. Tehtaitten tiimoilta, Verlan tehdasmuseon sekä Möhkön ruukkimuseon kokoelmia voi selata Kantapuussa.

Kerääntynyttä tehdas- ja työläishistoriaa muualtakin Suomesta:

• Maija Halonen: Pankakoskelaisuus. Elämä muuttuvassa tehdasyhdyskunnassa
• Tapio Furuholm: Varovaisin askelin vallankumouksen virtaan. Porin sahatyöväen ammattiosaston alkuvaiheet 1905 - 1918
• Teemu Sainio: Päivät me teemme työtä, koeammunta jää yöhön -Tampellan konepajan aseteollisuus 1932-1944.
• Jarmo Peltola: Lama, pula ja työttömyys, Tamperelaisperheiden toimeentulo 1928­-1938, 1930-luvun lama teollisuuskaupungissa II
• Kaj Raiskio: ”Tulolähteen tulee pulputa kirkkaana” Tehdasyhteisö Walkiakosken tehtaan johdon patriarkaalinen suhde työläisiin Rudolf Waldenin aikakaudella 1924–1940
• Tuomas Myren: Kaukaan rullatehdas Lauritsalassa 1890-1972
• Elina Sutinen: Höyrysahojen ja puuvillatehtaiden sijaintipaikan valintaan vaikuttaneet tekijät Suomessa ensimmäisellä teollistumiskaudella vuosina 1860-1913
• Sirkka-Liisa Sihvonen: Vääräkosken kartonkitehdas – sata vuotta ähtäriläistä pahvia
• Jarmo Ailio: Kesken jäänyt vallankumous : Sosiaalinen mobilisaatio Helsingissä vuoden 1905 suurlakosta Viaporin kapinaan 1906
• Inkeri Ahvenisto: Tehdas yhdistää ja erottaa Verlassa 1880-luvulta 1960-luvulle

Sääkskosken sahalta Vampulaan Turun kautta

Kuulin maanantaina mielenkiintoisen alustuksen laivuriperheen 1860-luvulla lähteneistä pojista. Säätykiertoteeman vielä pyöriessä mielessä, Ollenqvist-nimistä emäntää miettiessä, löytyi Johan Adolf Lindströmin matrikkelikuvaus. Mies kirjoitti Kokemäen pitäjänkuvauksen 1860-luvun lopulla, joten ansainnee pienen tarkastelun.

Johan Adolf näki päivänvalon Kauvatsan Sääkskoskella, jonka sahan kirjanpitäjänä hänen äitinsä isä Johan Ollenqvist (s. 1753) vaikutti. Johan Ollenqvist oli avioituessaan Turussa 23.12.1781 ollut kauppias. Turussa syntyivät lapset Anna Magdalena (s. 15.11.1783), Johanna Christina (s. 5.8.1785), Catharina Lovisa (s. 26.10.1787) ja Johan Magnus (s. 17.8.1790). Johanin vaimo Eva Christina Mejer kuoli 38-vuotiaana 1.2.1797 Turussa.

Perhe muutti tämän jälkeen Sääkskoskelle. Vuonna 1792 syntynyt poika Carl Fredrik kuoli siellä 1801. Tytär Johanna Christina lähti lähes samantien takaisin Turkuun. Poika Johan Magnus päätyi sinne myös, hän kuoli Turussa kauppiaana 19.3.1840. Tytär Anna Magdalena taas sai Kauvatsalla aviottoman tyttären toukokuussa 1815 ja naitettiin sitten maalari Eric Jacobsson Lindströmille (s. 20.5.1796). Tästä avioliitosta syntyi Johan Adolf 11.6.1819.

Anna ja Erik perheineen muuttivat sittemmin Turkuun, jossa Johan Adolf aloitti triviaalikoulun vuonna 1833. Anna haudattiin 29.10.1847. Erik kuoli jokin aika ennenkuin Åbo Underrättelser 24.3.1860 julkaisi ilmoituksen hänen kuolinpesänsä konkurssihuutokaupasta. Materiaalisessa köyhyydessä ei oltu eletty, kaupattavana oli kultaa ja hopeaa, mm. hopeainen kannellinen sokeriaski ja kermanekka, hopealla koristettuja piippuja sekä erittelemättömiä kupari-, messinki-, tina-, pläkki- ja rautatavaroita, lasia ja posliinia, mahonkisia ja maalattuja huonekaluja, sermejä, vaatteita, höyhentäytteisiä vuodevaatteita. Ja luonnollisesti maalarin työkaluja.

Johan Adolf kuoli naimattomana 29.12.1874 Vampulassa, jossa hän oli kappalaisena. Hänen laajahko muistokirjoituksensa oli jo 5.1.1875 Åbo Underrättelsersissä ja suomenkielinen versio 15.1.1875 Uudessa Suomettaressa. Jälkimmäisessä todettiin "Lindström tutki ahkeraan suomenkieltä sekä Suomen suvun muinaisuutta; joka vapaan hetken uhrasi hän siihen. Koko hänen pyrintönsä oli siihen kiintynyt. … Hänen mielipiteensä oli, mitä aina pistihe näkyviin hänen teoksistaan, että ruotsalaiset ovat saaneet alku-sivistyksensä suomalaisista." Viisas mies ansaitsisi laajemmankin käsittelyn, mutta lopetan hänen teosluetteloonsa:


Lähteet:
Hiski, sanomalehdet, yo-matrikkeli
Kauvatsan rippikirja 1796-1809 s. 28, s. 29, 1803-1808 s. 45, 1809-1821 s. 117, 1811-16 s. 25, 1809-21 s. 123

Sisaret Holmberg

Vuonna 1896 julkaistu Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla kertoo: "Holmberg, Agata Kristina (s. 1796 k. 1886), Katharina Sofia (s. 1798, k. 1873) ja Karolina (s. 1801 k. 1878) olivat vaununtekijä Anders Holmberg’in ja Kristina Salmelin’in tyttäriä Turussa. Sisarukset saivat ensimmäisen opetuksen Salmberg’in kasvatuslaitoksessa ja perustivat itse siihen aikaan hyvin suositun yksityisen tyttökoulun, tunnettu m.m. kaikenlaisten käsitöiden opetuksesta. 1846 tuli Katharina H. johtajattareksi varattomain tyttöjen alkeiskouluun, jossa virassa hän pysyi noin 40 vuotta. Agneta H. oli tunnettu hyvin tehdyistä kulta- ja hopeaompeluksistaan, joilla hän koristi messukasukoita, kirkonhaaveja, univormuja y.m. ja Karolina tiedoistaan puutarhanhoidossa. Lempeänä ja hiljaisena lähestyi vanhuus heitä ja yhdessä niinkuin pitkän elämänsäkin aikana lepäävät he nyt yhteisessä siskohaudassa Turun hautausmaalla. "

Hiskin mukaan Anders Holmbergin ja Erica Christina Salmelinin 13.5.1795 syntyneet kaksoset olivat kuolleet muutaman päivän ikäisinä. Ilmeisesti perheeseen ei enää syntynyt kuin matrikkelissakin mainitut Agatha Christina s. 26.3.1796, Catharina Sophia s. 27.2.1798 ja Carolina s. 13.9.1801. Anders ja Erica oli vihitty 9.1.1794, jolloin Erica mainitaan leskeksi. Hän sopisi olemaan räätälimestari Johan Salmelinin ja Stina Holmgrenin 3.10.1764 syntynyt tytär Erica Christina.

Åbo Posten kertoi 7.11.1878 Carolinan poismenosta todeten, että tämä oli toiminut opettajana vuodesta 1834. "Holmbergska skolan" oli jo 1877 siirtynyt Augusta Dührin johdon alle (16.8.1877 Åbo Posten).

Vignettikuvana Engelin akvarelli vuodelta 1814 Turusta, kun Holmbergin sisaret olivat vielä nuoria.

Yliopisto-opintojen aloitus 1600-luvulla

Käydessäni läpi Flachsenius-mainintoja konsistorin pöytäkirjoista osui eteen tapaus, jossa deposisition kohde valitti niskansa vahingoittuneen kun ketjuun lyötiin kirveellä liian kovaa. Odotin saavani depositiosta eli ajan fuksiaisista lisätietoa Klingen Turun akatemian historiasta, mutta löysin vain valokuvan Upsalan yliopiston depositio-välineistöstä. Palattuani varhaisiin konsistorin pöytäkirjoihin niistä ei löytynyt lisätietoa Turun akatemian käytännöistä, mikä selittänee historiakirjan sisältöpuutetta. Kerran oli raatimies Lars Bårghare valittanut kunniaansa rikotun, kun deposition kuluessa oli uhattu maalata "semmoisen parran cuin Borgarin Lassilla". Jonkinlaista kasvojen tuhrausta siis kirveen heiluttelun lisäksi.

Depositio oli osa yliopistoelämää, joten turha oli juosta konsistorille valittamaan? Ja näin yksityiskohdat ovat kadonneet. Upsalasta löytyy täydellisempi kuvaus seremoniasta, joka oli tallessa kotikoneella ja löytyi myös Wayback Machinen syövereistä. Vapaasti referoituna ja käännettynä...

Seremonian tarve oli tullut esiin jo 1595, kun haluttiin tietää täsmällinen päivämäärä, jolloin miehenalusta oli tullut akateeminen kansalainen. Depositiossa kohdehenkilöt puettiin tilkuista ja säkkikankaasta tehtyihin vaatteisiin ja heidän kasvonsa tuhrattiin tuhkalla ja noella. Päähänsä saivat hatun, jossa oli sarvi ja aasinkorvat. Suuhun juurikkaasta tehdyt torahampaat.

Näin puettuna konttasivat Upsalan kaduilla seremoniaa ohjaavien kannustaen hakkaamalla. Kun oli julkisesti sopivasti häväisty, jatkettiin sisätiloissa. Depositiomestari piti pitkän puheen latinaksi käyttäen lukuisia keksittyjä sanoja. Yliopistoon pyrkivien piti latinaa osata, joten hiki tuli otsalle, kun ei kaikkea ymmärtänyt. Puheen jälkeen kuulusteltiin kysyen esim "Montako kirppua mahtuu lusikkaan?". Mikään vastaus ei kelvannut, sillä pitäähän sitä tietää, etteivät kirput lusikassa pysy. Ja väärästä vastauksesta sopi antaa korvapuusti tai tehdä muuta väkivaltaa. Puisella kirveellä voitiin tyhmiä myös lyödä.

Kuulustelun jälkeen alettiin purkaa asusteita ja näin tehdä kohdehenkilöistä yliopistoon sopivia. Riisumisessa oli väkivaltaisia elementtejä ja kasvot "pyyhittiin" p***aisella rätillä, jollei sattunut olemaan lahjusrahaa mukana. Ja näin opittiin konkreettisesti mitä piti seuraaville tulijoille tehdä ja perinteet jatkuivat ja pahenivat.

Upsalan depositio oli niin väkivaltainen, ettei kuolemiltakaan vältytty. Sana kiiri ja yliopistoa jopa vältettiin seremonian takia. Kuvauksessa ei mainita kaulan ympärillä olevaa ketjua, joten Turun tavat olivat ainakin jossain määrin erilaiset. Mutta samantapaista häpäisyä on varmaan harjoitettu. Onhan se tuttua oman aikammekin koulunaloittajien kohtelusta.

Koukkuun tarttunutta

Yllä valikoima järvikaloja Pienestä tietosanakirjasta. Muuta löydettyä...

Haravoin Googlella juttua, joka kertoisi näkyykö tilan maanluonto SAY:ssä ja miten. Osumana oli Anneli Mäkelä-Alitalon erinomainen tutkimusraportti Hahl-sukuseuralle. Siitä sai elävän kuvan läänintilien käyttämisestä suku- ja tilatutkimuksessa ja kohdekin kiinnosti, olenhan itsekin äidinisän puolelta Olof Hahlin jälkeläinen.

Opiskelin jokin aika sitten kirkottamisen historiaa. Aika harvinaista on, että toimenpiteestä on merkintä kirkonkirjoissa, mutta Liperissä SukuForum-keskustelun mukaan päivämääriä löytyy.

Kielten ihmeellisessä maailmassa oli juttua leivistä.

Asiakirjahallinnon reunamerkinnöissä oli pieni juttu siitä minkälainen merkitys (esi)vanhemmista saadulla tiedolla voi olla.

Släktforskning för noviser käsitteli sukututkijan dokumenttihallintaa.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Lappeenranta vuosien 1905 ja 1915 välillä, valokuvaajana Sergei Mikhailovich Prokudin-Gorskii. (LC-DIG-prok-02000 ja LC-DIG-prok-01999. Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 USA )