Liisa syntyi 11.9.1848 Kivijärven Salamajärvellä, joka kolme vuotta myöhemmin liitettiin Perhon seurakuntaan, joten myöhemmin synnyinpaikakseen merkittiin Perho (RK Kivijärvi 1843-52, 440). Isänsä nimi oli Anders Hotakainen (s. 31.5.1796), mutta kun Liisa tuli nälkävuonna 1868 "Jyväskylän kaupunkiin ja rupesi palvelukseen" hänet merkittiin kirjonkirjoihin sukunimellä Hietanen. Hän lähti joulukuussa 1879 Hämeenkoskelle töihin verkatehtaalle, mutta palasi Jyväskylään vuonna 1882 ja "ryhtyi innolla harjoittamaan kaikenlaista käsityötä"
Pikaisuudella liikkuvat kangaspolkuset jalkain alla ja tulista vauhtia lentää sukkulainen edestakaisin loimien lomitse, käsien käyttämänä siistin kankaan valmistamiseksi. Sanovat tytön olevan näppärän ja sukkelan kaikissa hienommissakin naisten käsitöissä ja kuuluu saaneen palkintojakin maanviljelyskokousten näyttelyissä. Laajasta piiristä kuuluvat säätyläisetkin hänelle toimittavan kaikenlaisia käsitöitä, joita hän tuskin kerkeää valmistamaan, vaikka ahkeruutensa ja kykynsäkin on tavallista etevämpi. (Keski-Suomi 24.9.1887; RK Jkl maasrk 1869-80, 85; RK Hämeenkoski 1871–79, 175; RK Hämeenkoski 1881-90, 191; RK Jkl maasrk 1880-89 I, 261; RK Jkl maasrk 1880-89 II, 129; RK Jkl maasrk 1890-99, 791; RK Jkl maasrk 1900-09, 870)
Verkatehtaalla ansaitsemallaan rahalla ja myöhemmällä yksityisyritteliäisyydellään Liisa Hietanen pystyi vuoteen 1887 mennessä rakennunnuttamaan talon Oravasaaren kylään Toivakaisten tien varrelle.
... vasemmalla puolen pellon reunassa uusi, sievästi rakettu huoneus, soma rappuskatos edessä, jonka katolla valkonen korsteenin piippu, valkoiseksi maalatut ovet ja ikkunat sekä huoneen sisäpuolelta ulosnäkyvät siistit lasien verhot ja kukkaset todistavat huoneuksen ihmisasunnoksi. Sisään astuttuasi tulet siistiin etehiseen; sen pohjassa kamari ja etehisestä oikealle astut puhtaasen, paperilla vuorattuun asuntoon, ikkunat, ovi ja välikaton laki maalatut valkoiseksi ja permanto tumman ruskeaksi, oikealla puolella seinän vieressä ompelukone, peräseinällä pieni maalattu pöytä, kauniisti tehdyllä kattimella peitetty ja puhdastekoinen piironki, jonka päällystä myös toimittaa kirjahyllyn virkaa, sekä vasemmalla seinällä sievä kaappi ja kangaspuut, kaikki maalatut, ja kävelykohdilla matot lattialla. Kolmessa seinässä on kookas lasi kussakin valoa välittämässä. Kangaspuutuolilla, jos moinen käsityö sattuu esille, kohtaat keski-ikäisen naisen, vaalealla, vyötäisiä alemma riippuvalla, jotenkin muhkeakasvuisella palmikolla, jonka laihakkaitten kasvojen vakavat piirteet ja terävä katsanto osottaa pohjolaisluonnetta." (Keski-Suomi 24.9.1887)
Liisan päättävätä ja kykenevätä luonnetta muun muassa osoittaa seuraava seikka. Hän pyysi maalarin maalaamaan huoneuksensa ovia, ikkunoita, lattiata ja laipion lakea, sekä panemaan paperit seinille. Mutta kuinka lieneekin työtä alottaessa syntynyt riita teettäjän ja tekijän välillä, jolloin Liisa antoi amenen mestarilleen. „Kun on työ omaa tekoa, ei ole muita moittiminen", arveli Liisa. Osti itse maaliaineet ja siveltimen, lainasi naapurista maalikiven, nyt maalia jauhamaan ja sitten maalisuta käteen. Pianpa saivatkin ovet, ikkunat, laipion laki ja permanto mukaisensa väripeiton ja sievät paperit verhokseen, ettei niitä mestarikaan olisi paremmin laittanut. (Keski-Suomi 24.9.1887)
Kysymyksiisi saat rohkeita, lyhyviä ja selviä vastauksia, saatpa yleisissä ihmiselämätä koskevissa kysymyksissä kuulla syvämietteisiäkin sanoja. Mutta aikaansa ei hän siltä puheisiin tuhlaa. [...] Käytöksessään sanovat Liisa Hietasen olevan aivan yksinkertaisen, vaan puhtaan, suoran ja rehellisen. Ahkerasti käypi kirkossa ja sen ohessa pyhinä lukee uutterasti uskonnollisia kirjoja ja pitää kylän lapsille pyhäkoulua, mutta arkina melkein yöt päivät ahkeroi käsitöitä. Taka-aikoina kuuluu viljelleen ahkerasti kaunokirjallisuuttakin, lainakirjastoista lainailemalla ja olipa tilaillut kuvalehtiä ja seuraillut muutakin sanomakirjallisuutta, mutta nykyään tulee hänelle vaan "Lähetys-Sanomat" ja naapuristaan lainaa paikkakunnan sanomalehteä. Nykyään näyttää uskonnollinen kirjallisuus olevan hänen harrastusalansa ja sitä kirjallisuutta hän omistaakin jommoisenkin kirjaston. — Itse toiminnallaan on Liisa Hietanen opetellut kirjoittamaan ja kirjoittaakin itse oppineeksi aivan kaunista ja selvää käsialaa, eikä ajatustenkaan kuvaileminen näyttänyt eräässä kirjoituksessaan, jota minulle näyttivät, olevan sekavaa.(Keski-Suomi 24.9.1887)
Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin rakennus oli purettu ja sen paikka oli osa Knuuttilan talon puutarhaa.
Puutarhan kivisen aidan sisäpuolinen eteläinen kulmake oli säilyttänyt entisen nimensä "Liisan tarha". Silloin kun täällä ennemmin kesää mietimme, oli näillä kohdin vähäinen koivujen ympäröimä asumus, jossa asui jossain Etelä-Pohjanmaalla syntynyt, pienikokoinen, mutta terhakka Liisa Hietanen. Hänpä oli aikoinaan metsästä tuonut ja pienen kotinsa ymparille istuttanut nämät nyttemmin juuriksi kasvaneet koivut, muiden muassa tuon, jonka runko juurelta oli läpimitaten noin 75 senttimetriä, jonka runko miehen korkeudella maasta haaraantuu kahdeksi, ollen tämä kaksilatvatnen juurikuin Ruunin kuuluisa kaksilatvainen kuusi! Olipa sen rungossa tuolla ylhäällä kottaraisten pesäkin...
Tämä Liisa Oravisaaressa ollessaan elätti itseään kankaankudonnalla ja neulomisella. Lisäksi oli hän tuntenut kutsumuksensa olevan pitää sunnuntaikoulua seutulaisten lapsille niinä aikoina, jolloin kansa- ja kiertokouluja oli vain harvassa maaseudun kirkonkylässä. Opettamisensa tapahtui yksinkertaisessa uskonnollisessa suunnassa, rajoittuen vain luku- ja kirjoitusalkeiden opettamiseen ja alettiin ja päätettiin lukutunnit lyhyellä rukouksella ja virren värsyllä. Nyt on Liisan tupa hajoitettu ja sen perustuskiviä lienee nyt "Tarhaansa" ympäröivässä aidassa, mutta koivunsa ovat tuuhealatvaisina hänestä muistuttamassa. Liisa Hietanen elää vieläkin, asuen nykyään omassa pienessä kodissaan Tourulassa. Nykyään neuloo hän enimmäkseen sängynpeittoja naimisiin aikoville nuorille ja väliin vanhemmillekin ja tunnetaan hänet yleisemmin "Täkki-Liisan" nimellä. Liisa ei kumminlaan "tykkää" tästä nimestä ... (Keskisuomalainen 24.7.1925)
Itsellisnainen Liisa Hietanen Jyväskylän Eerolasta kuoli 81 vuoden 4 kuukauden ja 8 päivän ikäisenä (Keskisuomalainen 8.2.1930).

.jpeg)

.jpeg)











.jpg)






