Virtuaalikonffa VI Ruotsin 1700-luvusta

Kuvakaappaus.
FredrikshaldFest 2018

Ennen ensi viikon Historiantutkimuksen päiviä oli syytä treenata kuuntelemista eli osallistua nyt jo kuudenteen virtuaalikonffaan jossain määrin väitöskirjaani liittyvistä aiheista. (Edelliset virtuaalikonffat I, II, III, IV, V)

Tilaisuus alkoi erittäin mukavasti. Stefan Ingessonin esitys Ny kunskap om Karl XII:s Drabantkår genom medicinska recept ei liittynyt mitenkään väitöstutkimukseeni, mutta yksi esi-isäni oli Kaarle XII:n drabantti, joten sisältö kiinnosti. Saman esi-isän elämään liittyi myös keskustelu Ivan Mazepa, Karl XII och slaget vid Poltava ja tavallaan myös Joachim Östlundin haastattelu otsikolla Karl XII:s intresse för mumier. Samassa hengessä, mutta toista esi-isää ajatellen kuuntelin vielä Anders Hanssonin esitelmän Armfeldts karoliner en finländsk historia. Mutta sitten oli vuorossa maratoni suuresta Pohjan sodasta, joka ei siis liity väitöstutkimukseeni. Ja iso osa esityksistä oli tanskaksi tai norjaksi, argh!

• Dag Strømsæther & Lillian Nyborg: Orientering om Fredriksten festning og 1718 nettverket 
• Michael Bregnsbo: Frederik IV og Store nordiske krig 
• James Ronald Archer: Spolert og ruinert Skadene for sivilbefolkningen i Haldens omegn
• Jan Lindegren: Från Ystad till Fredrikshald, Karl XII och Norge
• Johanna Aminoff Winberg: Flyktningar under Stora nordiska kriget 
• Peter Ullgren: Uppsnappade brev 1718 
• Øystein Rian: Den store nordiske krigen i et historisk perspektiv 
• Ole Henrik Gjeruldsen. Rekruttering og utskriving i Danmark Norge og Sverige under Den store nordiske krig 
• Hans Christian Bjerg: Matros Daniel Trosners dagbog. Livet om bord i den dansk-norske fläde 1710-14  
• Leif Thörnqvist: Borgen under belägring, Fredriksten 1716 og 1718 
• Gunnar Åselius: Karl XII:s nederlag i Ryssland: strategi, operationer, taktik
• Dan H Andersen: Den dansk-norske flåde i Store Nordiske Krig 
• Magne Rannestad: Skuddet i løpegraven, Karl XIIs død
• Lars Ericsson Wolke: Karl XII mannen och arvet

Sotaisan yliannostuksen jälkeen oli ilo kuunnella Andreas Marklundin ja Olle Larssonin keskustelu Linneauksen Lapin matkasta 1732. Matkustusteema jatkui Stefano Fogelbergin esityksellä Carl Tersmedenin Italian reissusta. Sitten Mats Petersson kertoi Riddarhusetille lahjoitetuista Tersmedenin kirjaston jämistä,

Ulkomaillakin käytyä välipalaksi sopi YouTube-julkkis Safiya Nygaardin vierailu Colonial Williamsburgissa, josta näimme myös Abby Coxin ja Nicole Rudolphin informatiivisemmat katsaukset.

Takaisin Ruotsiin päästiin kertauksella Lovisa Ulrika – frihetstidens upplysta drottning. Asiassa pysyttiin myös Johan Norbergin haastattelussa otsikolla Anders Chydenius – den svenska liberalismens fader och hans efterföljare, vaikka joissain kohdissa tuli mieleen faktavirheen mahdollisuus. Henkilöhistoriallisen osuuden päätti (taas kerran) Carl Michael Bellman – älskad nationalskald och hopplös slarver.

Tavallisemman väen elämään saatiin kosketusta Robert Bergman Carterin kertoessa liitupiipuista. Opin, m.m. että joissain malleissa oli puolen metrin mittainen varsi. Uutta oli myös Ulrica Söderlindin laivaston ruokintaa koskien tieto, että Kustaa III poisti ruokalistalta oluen eli merkittävän energialähteen. Nähtyäni taannoisella purjehduksella kaleerin soutamisen vaatiman työn, esityksessä mainitut kalorimäärät kuullostivat nälkään tappamiselta. Samaan aikaan huolehdittiin upseerien univormuista, joista puhui Martin Markelius. Kustaa III:n kuoleman jälkeiseen aikaan liittyi keskustelu Den optiska telegrafen – 1700-talets IT-revolution, joka oli eurooppalaisen kontekstoinnin osalta hyvää kertausta. 

Palasimme vielä ruuan ääreen neljällä lyhyemmällä katsauksella:  Mat under 1700-talet, Watten-soppa af allehanda slags grönt, Ärtor på tre olika vis & Historiska kokböcker

Lopuksi kuuntelimme kaksi keskustelua 1700-luvulle sijoitetuista historiallisista romaaneista. Niklas Natt och Dag oli hyödyntänyt tutkimusta, mutta kirjallisuuslistan sijaan käyttänyt tutkijoiden nimiä henkilöillään. Mielenkiintoinen ratkaisu.

Riikka-Maria Rosenberg oli romaania Hakoisten Anna kirjoittaessaan saanut apua 1700-luvun historiantutkija Sofia Gustafssonilta, vaikka Rosenberg itsekin on historiantutkija. Molemmat korostivat henkilöön liittyvien faktojen vähäisyyttä ja sitä, että romaanin tapahtumat olivat mahdollisia, mutta eivät varmasti totta. 

Tilamyynti-ilmoituksia

Väikkärin aineiston keräyksen alkuvaiheessa en maltannut olla silmäilemättä ilmoituspalstoja, joista olen ottanut talteen kolme varhaista suomalaisen tilan myynti-ilmoitusta.

Posttidningarissa 7.3.1754 kaupattiin Mattilan rälssitilaa Raision Mälikkälän kylässä. Inan oudolta vaikuttaa, että kaupantekoa hoitaa Strängnäsin postimestari. 

Ilmoituksesta selviää, että Mattilaan kuului 4 vetohärkää, 4 lehmää, 6 lammasta, kukko ja kanoja sekä sikoja. Tilan vuokraaja toimittaa omistajalle vuosittain viljaa, voita, lihaa, 100 kananmunaa ja kangasta sekä tekee päivätyöt. Museoviraston  kohdetiedoista selviää, että Mälikkälän talot kuuluivat keskiajalta Pernon kartanon alle ja vuodesta 1780 Artukaisten kartanolle. Myynti-ilmoitus osuu siis muutoksen aikaan.

Posttidningarissa 24.5.1756 oli myynnissä Liedon Nautelan kylästä rälssitila Knaapi. Liedon museon tietopaketin mukaan kyseessä on Nautelan kartanon kantatila, jonka omisti "1700-luvun puolelle hovioikeudenneuvos Joakim Schultz, joka aateloituna käytti nimeä Riddercrantz". Ilmeisesti myöhemmät omistajat eivät ole nimekkäitä, mutta "päärakennuksen vanhimmat osat on rakentanut vuonna 1762 tuomiorovasti Samuel Pryss". 

Samuel Pryssin lesken viuhkaa esitellessäni olen maininnut kartanoon liittyvän julkkisparin Eva Jaquette Hastfer & Bengt Lidner. Mutta vuonna 1756 ei vielä ollut huvimajaa tai sinne kätkettyjä kirjeitä. Knaapissa oli tuolloin olennaista pellot, niityt, haat, metsät ja kalastusvedet. Miespihalla oli tarpeelliset ulkorakennukset sekä vanha asuinrakennus, jonka hirret kelpasivat kierrätettäväksi. Kaupan mukana tulisi 30 nautaeläintä ja lampaita sekä työkalut. 

Posttidningarissa 8.9.1757 markkinoitiin Vehmaalta Piiloisten kartanoa.

Viljaa ja heinää tuottavan maan lisäksi tarjolla oli 6 päivätöitä tekevää torppaa ja meriliikenteeseen sopiva satama.

Verkosta en löydä Piiloisten omistajaluotteloa, mutta rippikirjojen perusteella myyjä oli todennäköisesti Jakob Johan Finckenberg (Vehmaa RK 1745-52 s. 121, 1755-62 s. 134). Hän ei lähtenyt pitkälle vaan muutti Ojan rustholliin, jossa kuoli 11.2.1792 (RK 1768-73 s. 213). Ostaja tai ainakin Piiloisten omistaja pian tämän jälkeen oli Ernst Gustaf von Willebrand.

Yrittäjiä 1700-luvun alkupuolen Suomessa

Ruotsin tilausdigitoinneissa kiinnitti huomioni Nils Friborgin Alphabetisk förtekning öfwer privilegierade manufactur-wärk, uti Sweriges rike, til 1754 års slut. =Anon.= Stockholm, tryckt uti kongl. tryckeriet. 1755. Sillä mikäänhän ei ole niin hauskaa kuin listat. Lisäksi kyseessä oli tavaratuotanto eli luvanvaraiset tuotantolaitokset. Näistähän ei tiedä, onko yritystoiminta lähtenyt käyntiin ja kauanko jatkunut. 

Silmäilyssä ilahdutti lyijykynätuotanto. Löydettyäni näitä tuontilistasta jäin käsitykseen, että kaikki tuotiin ulkomailta. 

Listassa oli myös hämmästyttävän paljon naisia. Pitikö leskien (kuitenkin) hakea uusi lupa? 

Silmäilyssäni keräsin maininnat Suomesta. Toistan edeltä: kyse ei ole välttämättä alkaneesta yritystoiminnasta. Oudoimmasta päästä on vuonna 1719 eli ennen rauhaa annettu lupa kutomolle Turussa. Useita laitoksia on jäänyt Venäjän puolelle jo ennen listan painamista, mutta Lappeenrantaa ja Haminaa ei ole jätetty pois.

Nimet listassa ovat (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) varsin vieraita. Googlasin Beata Bladin ja Wikipediasta selvisi, että hän oli jo vuonna 1737 leski. Tupakkatehdas oli täysin uusi yritys.

• Agarius, Manufacturist, Kongl. Maj:ts och Riksens Commerce Collegii Resolution af den 3 Octobr. 1753. at få fortsätta dess i Åbo inrättade Bomulls-och Linne-Fabrik 
• Backman, (Johan) Kongl. Commerce Collegii Reolution på en Tapet-Fabrik i gamla Carleby, Dat. d. 29 April 1741 
• Blad, (Beata) Kongl. Commerce-Collegii Resolution af den 29 Augusti 1740. på et Tobaks-Spinneri uti Wasa. 
• Blom, (Lars) Rådman, Kongl. Com. Coll. Resolution af den 17 Martii 1752. på et Beck-Bränneri uti Jacobstad. 
• Bök, (Lars) Kongl. Com. Coll. Resolution af den 12 Januarii 1722. på et Tobaks-Spinneri uti Wasa. Carleby Borgerskaps Beck-Bränneri i Calajocki Sochn, Kongl. Commerce Collegii Resolution af den 10 Jan. 1744. 
• Clayhil, (Carl) och Hindric Thésche, Kongl. Commerce Collegii Resolution på et Beckbränneries anläggande uti Friedrichshamn, Dat. d. 29 Martii 1737. 
• Doddin, (Jobst) Rådman, Kongl. Commerce Collegii Resolut. af d. 7 April 1736. på et Beckbränneri wid Willmarstrand. 
• Ekestubbe, (Eric) Lieutenant, Kongl. Commerce Collegii Resol. af den 10 Nov. 1741. på en Glas-Fabriks inrättande uti Finland. 
• Filthou, Dykeri Commissarius och Skieps-Byggmästare, Kongl. Commerce Collegii Resolution af d. 13 Julii 1747. på et Skiepswärfs anläggande uti Åbo. 
• Forssell, (Jacob) och dess Med-Intressenter, Kongl. Commerce Collegii Resolution af den 23 Jan. 1742 på et Tobaks-Spinneri uti Fredikshamn. 
• Forssel, Borgmästare och Med-Intressenter, Kongl. Commerce Collegii Resolution at i Lovisa drifwa et Tobaks-Spinneri-Wärk, Dat. den 14 Decemb. 1753. 
• Hackman, (Georg) Kongl. Com. Collegii Resolution af den 22 Maji 1744. på et Tobaks-Spinneri uti Borgo. 
• Hagerdt, Borgmästare i Borgo och Med-Interessenter, at åter få i stånd bringa och fortsätta den af dem redan för detta der i Staden inrättade Buldans-Fabriken, Kongl. Commerce Collegii Resolut., af den 15 Junii 1752. 
• Hedt, (Johan Reinhold) Kongl. Commerce Collegii Resolution på et Tobaks-Spinneri i Åbo, Dat. den 6 Martii 1731. 
• Heland, (Anders) Kongl. Commerce Collegii Resolution af den 9 Julii 1743. på Renhorns förarbetande och Skinwarors beredande uti Torneå. 
• Helsingfors åtskillige Intressenter, Kongl. Commerce Collegii Resolution af den 31 Maji 1744. på et Tobaks-Spinneri därsammastädes. 
• Holm, (Johan) Skiepsbyggmästare, Kongl. Commerce Collegii Resolution af den 15 Febr. 1742. på et Terpentins, Harts och Hårpös-Bränneri i Österbotn och Sawolax-Län. 
• Kiellstedt, (Johan Simon) Kongl. Commerce Collegii Resolution af den 9 September 1741. på et Glas-Bruks anläggande uti Nyland och Eldsbo Gård. 
• Kleinod, (Anders) Kongl. Commerce Collegii Resolution af den 29 April 1731. på et Färgeri uti Åbo. 
• Moosberg, Bokhållare, Kongl. Commerce Collegii Privil. at i Nyland få inrätta et Tegelbruk Dat. den 29 Jan. 1746. Pipping och Wittfot, Kongl. Commerce Collegii Privil. på et Parkums-Wäfweri uti Åbo, Dat den 27 October 1743. 
• Thesche, (Hindric) Kongl. Com. Coll. Resolution på et Tobaks-Spinneri uti Fredrichshamn, af den 25 Nov. 1740. Thesche, Rådman i Helsingfors; Kongl. Com. Coll. Resolution af den 15 Junii 1745. at därstädes få inrätta och drifwa et gammalt Tegelbruk, samt Privilegium Exclusivum derå, af den 21 Jan. 1747. 
• Törnskog, (Gotthard Martin) Kongl. Com. Coll. Resolution af den 19 Febr. 1731. på et Tryck- och Färgeri uti Helsingfors. 
• Wacklin, (Zacharias) Rådman, Kongl. Com. Collegii Resolution, på et Beckbränneri Wid Uhleå Stad, på den där breddewid belägne Holmen, Beck- eller Tullholmen kallad, Dat. den 14 Nov. 1746. 
• Wechter, (Esaias och Hinric Rungén) Kongl. Maj:ts Resolut. af den 12 December 1738. på et Skiepsbyggeri uti Åbo. 
• Wittfoth, (Gust.) och Joachim Hoppner Kongl. Com. Coll. Resol. på et Klädes, Kast- och Tröj-Wäfweris inrättande uti Åbo, Dat. den 1 Dec 1719. 
• Öhman, Linne-Wäfware, Kongl. Com. Coll. Res. at i Wasa Stad få anlägga en Ylle och Linne-Fabrik, Dat. d. 9 Aug. 1745. 

Miten maaton saattoi vaurastua?

Nimimerkki -yhä:n jatkokertomus Pettyneet toiveet (Wiipuri 6.7.1900) esittelee "entisiltä ajoilta" Kujanpään Tuomaksen, jota ei liene tarkoitettu esikuvaksi. Kyseessä on tietenkin fiktio, mutta kritiikkiä tuskin olisi esitetty toimintatavoista, joilla ei ollut mitään vastinetta tosimaailmassa. Vastaavaa on Heikki Jalosen kertomuksessa Karjalasta: Miten laihasesta tuli lihavainen (Työmies 28.12.1907).

Tuonoiseen aikaan, kun ruunun tiloja ei loh'ottu niin pieniksi kuin nykyjään, saivat nuoremman kannan miehet hajota isänsä kotoa, niin kuin "linnut liinaan" ja ainoastaan vanhin veljes, joka jo ennen syntymätään oli tilan asukkaaksi määrätty, jäi tilalle asumaan, jos nim. tila oli niin pieni, ett'ei se ruununvoudin mielestä kannattanut jakaa. Irtaimesta omaisuudesta sai kukin osuutensa, mikä hänelle oli tuleva. Sillä tavoin on löysää väkeä maahan karttunut. Näin tilattomaksi jääneet koettelivat sitte itseään elätellä, miten kukin parhaaksi katsoi. Ne nuorukaiset, jotka kelpasivat, menivät joko kotivävyiksi, tahi "puusniekoiksi" (talollisten leskille mieheksi). Naimisissa olevat taasen hankkivat itselleen torpan tilan joko talollisten pellonliepeille, tahi metsämaalle, raalle aholle. Ainoastaan sellaiset, jotka eivät näihin elinkeinoihin kyenneet, jäivät talollisille läksiämmiksi. Ne tavallisesti vanhoilla päivillään joutuivat kunnan elätettäväksi tahi ruotuvaivaisiksi.

Sellainen, maattomaksi jäänyt, "kovanonnen lapsi", oli Kujanpään Tuomaskin. Hänen isänsä vaimoneen ja lapsineen joutui pois isänsä kotoa ja vanhimman kannan miehet jäivät tilalle. Kohta sen jälkeen kuoli Tuomaan isä ja Tuomaasta tuli läksiäin, toisen tuvassa eläjä. Vähää ennen isän kuolemaa joutui vanhempi sisar naimisiin, joten Tuomaan elätettäväksi jäi äiti ja nuorempi sisar, tuo pahanjuoninen Kaisa.

Näihin aikoihin kuoli kylän vanha seppä ja Tuomas päätti opetella takomaan. Hän kävi sepän opissa ensin enollaan ja sittemmin pitäjän parhaalla sepällä. Opista päästyään, kyhäsi Tuomas itselleen pajan ja hankki sepän kalut. Pian karttui hänelle lääniäkin ja työtä yllin kyllin, niin ett'ei leivästä ollut mitään huolta. [...]

Naimistuuman myttyyn mentyä, päätti Tuomas kahtakauheammalla uuraudella koota tämän maailman mammonaa ja vihdoin ostaa itselleen tila. Tässä tarkoituksessa rupesi hän viinan keittäjäksi ja myyjäksi. Kun eivät omat, lääniltä saadut aprakkaviljat piisanneet, osti hän vielä viljaa lisään ja keitti viinaksi. Viinalla saadut rahat lainaili hän luotettaville talollisille. Näistä lainoista otti hän ensin hyväntekijäiset, sitten korkean koron, ja jos laina viipyi yli määräajan, niin vielä odottajaiset. Tällä tavoin tulivat lainat hyvin kalliiksi. Joka ei Tuomaan mieltä myöten hyväntekijäisiä ja korkoja suorittanut, sai maksaa koko lainan takaisin.

Näin karttuivat Tuomaan varat karttumistaan. Vaikka kotiviinan poltto oli jo muilta ihmisiltä kielletty, poltti Tuomas yhtä kaikki "entisellä luvalla", niinkuin hän itse sanoi.

P. S. Lisätietoa hyväntekijäisistä. 

Uusperhettä Vaasassa yhdistänyt ammatti

Mustasaaressa vihittiin 17.8.1736 porvarin tytär Maria Hammar ja lasimestari Michel Fogde. Heille syntyi kastettujen listan perusteella ainakin lapset Ericus 5.5.1739, Andreas 7.2.1741, Maria 17.3.1743 ja Maria 25.3.1745. Leskeksi jäätyään Maria solmi 12.7.1753 uuden avioliiton räätäli Anders Åkerbomin kanssa. Tätä avioliittoa siunattiin ainakin lapsilla Maja Caisa 23.10.1754, Carl 31.12.1756, Brita Lovisa 25.8.1758, Greta Stina 3.12.1759. 

Maria kuoli 5.11.1763. Tuolloin oli ensimmäisen avioliittonsa lapsista Andreas-poika lähtenyt maailmalle, joten isäpuoli kuulutti peräänsä Inrikes Tidningarissa 9.2.1764.

Ilmoituksesta selviää Marian kuolinpäivän lisäksi se, että Andreas oli seurannut isäpuolen ammattia eli oli tiettävästi räätälin kisälli. Nykyaikaisin keinoin eli nimitietokannoin kohtalonsa ei selviä, miten lie käynyt aikanaan.

Googlaus kuitenkin osui Leena T. E. Laineen graduun Taloudenhoidosta omiin valintoihin. Vaasalaisten käsityöläismestareiden vaimojen elämää, jonka mukaan

 "Mestari Åkerbomin tytär Eva nai vuonna 1793 Orivedeltä Vaasaan muutaneen Michel Gummeruksen, joka pääsi mestariksi seuraavana vuonna valmistettuaan sinisen miesten puvun." (s. 51)  "Kun räätälimestari Åkerbomin tytär Eva meni naimisiin räätälinkisälli Michel Gummeruksen kanssa, oli heidän välisensä ikäero peräti 17 vuotta. Tämä ei kuitenkaan ollut tavallista, vaan ikäerot olivat yleensä huomattavasti pienempiä." (s. 27) "Michel Gummeruksen ja Eva Åkerbomin lapsista yhdestä tuli kultaseppämestari ja yhdestä suutari. Kaksi tyttäristä meni naimisiin kultasepäämestarin kanssa." (s. 51-52) "Eva Åkerbomin sisar Maria oli naimisissa räätälimestari Engmanin kanssa." (s. 52)

Kurkistus Vaasan rippikirjaan (IAa:7 s. 9) kertoo, että Engmanin kanssa oli naimisissa 23.10.1754 syntynyt Maija Caisa. Eva Britan ikäero aviomieheensä vahvistuu rippikirjasta (IAa:15 s. 39), jonka mukaan syntymäpäivänsä on 17.10.1765. Hän oli siis syntynyt Andreas Åkerbomin leskenä 20.12.1764 solmimasta avioliitosta Brita Hertzbergin kanssa.

Tekevätkö blogit uuden paluun?

1) Tämä on tämän blogin 7000. postaus. 

2) Minulla oli elokuussa Göteborgissa tilaisuus jutella yhden blogiani arvostavan yksilön kanssa. Hän oli yrittänyt promota juttujani yliopistonsa historianopiskelijoille ja saanut reaktion "kuka enää kirjoittaa blogeja"? Hyvä kysymys, ei monikaan. Lukijatkin ovat vähissä, varsinkin jos amerikkalainen sosiaalisen median alusta päättää (oletettavasti jonkun "hyväntahtoisesta" ehdotuksesta), että blogi on yhteisöarvojen vastaista spämmiä.

3) Toisin vaikuttaisi olevan Ruotsissa. David Larsson Heidenblad julisti tuoreessa tekstissään, että Historikerbloggarnas tid är nu! Todisteensa uudelle nousulle eivät olleet hirvittävän vakuuttavia, mutta voi kyllä allekirjoittaa näkemyksensä blogien eduista:

Bloggens tre stora fördelar är att den är snabb, fritt tillgänglig och beständig. Du behöver inte bli vän eller följare för att kunna läsa. Och för den som tycker om att botanisera i digitala arkiv finns alla möjligheter. Det är bara att rota sig bakåt, år för år, månad för månad.

Koska kaikki eivät jaksa kaivella, muutama poiminta Heidenbladin linkittämistä blogeista:

• Elisabeth Lindberg: Varför gillar ingen doktrinhistoria? (18.10.2021) 
• Johan Samuelsson: Historietwitter, arkiv och folkbildning i en polariserande digital offentlighet (8.2.2022)
• Björn Lundberg: Att skriva eller forska först? (3.12.2020)
• David Larsson Heidenblad: 8 goda skäl att tacka ja till något (20.5.2021)

Ja kannattiko käyttää aikaa selailuun? Kannatti. 

Valtakunnalliset kiitoksen aiheet 1788-1790

Kiitosjumalanpalvelusten sarja jatkuu. (Edellinen osa oli 1777-1784.) Kustaa III:n sodan aikaisia kiitojumalanpalveluksia on käsitellyt Henrika Tandefelt artikkelissa Tacksägelser, troféer och en talmans död : politiska ceremonier och scener under krigsåren 1788-1790. Ne vilahtavat myös Elisabeth Reuterswärdin väitöskirjassa Ett massmedium för folket : studier i de allmänna kungörelsernas funktion i 1700-talets samhälle (2001). 

Reutersvärd toteaa, että Suursaaren taisteluvoitosta 17.7.1788 lähetettiin seurakuntiin kiitosjumalanpalveluksissa luettavaksi varsin mitään sanomaton teksti, joka ei kertonut mitään yksityiskohtia tapahtumista. A. J. Hornborgin läpikäymissä Porvoon tuomiokapitulin kiertokirjeissä tämä ei erotu ollenkaan, mutta ilmeisesti kyseessä on 9.8.1788 lähetetty ohjeistus yleisestä sotamenestyksestä kiittämisestä.

Parkumäen taistelu käytiin Rantasalmella 21.7.1789. Porvoosta lähti 2.8.1789 ohjeistus pitää kiitosjumalanpalvelus Parkumäen voiton johdosta. Nyt tekstissä huomioitiin nimeltä sekä vihollisen joukkoja johtanut parooni Schult että ruotsalaisten voitokas johtaja von Stendingk (Korjaus 10.10.2022 8:45: p.o. Stedingk, kuten kommentoija ystävällisesti huomautti). Kiitosjumalanpalvelusta varten painettiin kolmisivuinen taistelukuvaus, mutta mahtoikohan se ehtiä Suomen maaseudulle? Skoonessa se oli käsissä 9.8. ja nyt se on luettavissa digitoituna samoin kuin rukousteksti suomeksi:

Kaikkiwaldias ja Armollinen Jumala! Sinun etehes me uloswuodatamme meidän sydämmemme hartahimman ilon ja Kijtoxen sen Kunniallisen woiton edestä, kuin Sinä meidän Kuningallemme ja Hänen asehillens yhtä woimallista wihollista wastaan suonut olet, ja me nyt olemma kuulleet meille julistettaman. Sinä olet sen kautta woimallisesti osottanut, kuinga ett Sinä ole meitä ylönandanut, waan jo armollisest katsonut niiden rukousten puolehen, joita me Sinun etehes kandanet olemma. Sinulle, Woiton Herra, me nyt sen edestä maxamme meidän lupauxemme, koska me Sinun Pyhää Nimeäs Sydämmestä ylistämme ja sen hartaimman kiitosuhrin Sinulle edeskannamme.

Me iloitsemme Herra Sinun apus ylitse: älä ota sitä pois meildä, waan anna sen aina ymbäriandaa meidän Rakastettua Kuningastamme ja Hänen Sotajoukkoansa, joka kunnioitettawasti sotii meidän rakkaan Isänmaamme kunian, wakuuden ja onnellisuden edestä. Silloin pitä wihollisen aikomuxet pian tuleman tyhjäxi, ja meidän pitä saaman kiittää Sinua yhden suloisen rauhan edestä.

Öölannin suunnalla 26.7. käydystä meritaistelusta ja Ruotsinsalmen taistelusta 24.8.1789 ei syntynyt kiitoksenaihetta. Seuraavan vuoden tapahtumista irtosi enemmän propagand... syytä kiitokseen. Voitto Valkialassa 29.4.1790  ei näy Porvoon tuomiokapitulin kiertokirjeissä, mutta painettu suomenkielinen rukousteksti todistaa siitä, että kiitosjumalanpalveluksia järjestettiin täälläkin. Tästäkin taistelusta jaettiin ruotsiksi seurakuntiin perusteellinen selostus, jonka oli kirjoittanut kuningas Kustaa III itse. 

Haminan ulkopuolella saavutetusta meritaisteluvoitosta 15.5.1790 lähti Porvoosta kiitosjumalanpalvelusohjeistus 5.6.1790. Tästäkin tapahtumasta on painettu yksityiskohtainen selostus, josta on myös suomennos: Juttu armeijan lautan toimituxista : ja woitosta Fredrichshaminan tykönä sinä 15:nä päiw:nä touko-kuusa 1790, kuningaan johdatuxen alla, joka likemmin selittää, mitä sijtä courierin suullisen tietä andamisen kautta edelläpäin on tietoon tullut. Liekö sitä sitten Suomen kirkoissa sanasta sanaan luettu? Rukousteksti on taas paljon lyhyempi.

Epäonnistumisista merellä ja Viipurinlahdella ei tietenkään kerrottu mitään saarnastuoleista. Mutta Ruotsinsalmen toinen taistelu 9.7.1790 julistettiin vertaistaan vailla olevaksi. Ohjeet kiitosjumalanpalveluksesta lähtivät seurakuntiin Porvoosta 28.7.1790. Rukousteksti oli painettu Tukholmassa samoin kuin Juttu tappeluxesta : Ruotsin ja Wenäjän skärgårdi-lauttain wälillä Ruotsinsalmesa sinä 9:nä ja 10:nä päiw:nä heinä-kuusa 1790.

Neuvottelut rauhasta päätettiin 14.8.1790 ja sopimus vahvistettiin 19.8. Porvoosta viesti kiitosjumalanpalveluksesta lähti eteenpäin 11.9. 1790.

P. S. Viimeksimainittua lukuunottamatta kiitoksen aiheet olivat sotavuosina päinvastaiset Vanhassa Suomessa. Lisätietoa on Antti Räihän artikkelissa Den lutherska kyrkan, ”den finska andan” och Gustav III:s krig (1788−1790) i Gamla Finland.