Joulukuusta tammikuuhun

16.12. 

• Vuoden viimeinen @ra_sverige lounasesitelmä [Våra historiska arkiv – en slumrande skatt] eli tilaisuus selvittää tiskivuori samalla kun kuulee jotain mahdollisesti hyödyllistä.

17.12.

• Eksyin pitkästä aikaa lukemaan Hesaria ja opin, että tuomioistumilla on erityinen velvollisuus ilmoittaa yliopistoille työtekijöidensä tuomioista. Jäänne vanhasta yliopistojen omasta oikeuskäytöstä? Mutta selitystä?

19.12.

• Tavoite ensi vuodelle: tehdä jotain sellaista, jonka muistaa tehneensä. Ei tarvi olla väitöstilaisuus, mutta sekin soveltuu tarkoitukseen. Fiiliksellä: "en ymmärrä mihin tämä vuosi hulahti"
• Vietettyäni päivän 1700-luvun tulipalojen kanssa Lontoon palokunnista toistetun historiallisen tulkinnan fiksaus [Tom Scott: I was wrong (and so was everyone) ] tuli sopivaan väliin.

20.12.

• Historisk Tidskriftin verkkoarkistossa lehdet eivät ole aikajärjestyksessä eikä niitä voi järjestää eikä suodattaa. Jättekiva.

23.12.

• Kiitos @AinurElma aamu alkoi poseerauksella Kuusamon Ukkolan kestikievarilla 1867. [Ark No. 4: 16. Ukkola. Skydsstation. No. XXX. Valokuvaaja Jens Andreas Friis ]

25.12.

• Purske @journal_fi ennen joulua oli huomattava. Historiaa esim. Lähihistoria, Mirator, Kasvatus & Aika, Lähikuva ja Työväentutkimuksen vuosikirja 

27.12.

• Artsun edaaja on nukahtanut. Kuvattuaan 1700-luvun Göteborgia, kirjoittaja jatkaa "At the other end of the Swedish realm, at the University in Greifswald,". Tai sitten heillä on aivan eri mielikuva Ruotsin valtakunnan muodosta kuin minulla. [Pointtini ei ollut se, etteikö Greifwald olisi kuulunut Ruotsiin vaan se, että Greifwald on montaa muuta paikkaa lähempänä Göteborgia.]

28.12.

• Yritin saada osaa kämpän väikkärikirjallisuudesta kohti palautuspinoa @NatLibFi keikkaa varten. "Tässä ainakaan mitään ol..." ja oli kuitenkin.
• Tosi "kivaa" tehdä vuosia vanhasta muistiinpanokokoelmasta esitystä. Linkit esinetietoihin museoiden kokoelmatietokannoissa ovat kaikki vanhentuneet eikä URL:eissa tietenkään ollut mitään näkyvää tunnistetta helppoon jäljitykseen.

29.12.

• Artsussa on pointti, jota haluaisin käyttää, mutta viitteessä ilmoitettu sanomalehti ei ilmestynyt kyseisenä päivänä eikä lähimpänä olevassa numerossa ole kyseistä tekstiä. Miksi otinkaan tavakseni tarkistaa lähteitä? Aaaarghh...

1.1.

• Sata vuotta uskonnonvapautta Suomessa! Jee!

6.1.

• Ohjeistusta papeille vuonna 1695: sanomalehtien lukemista jumalanpalveluksen aikana ei tule sallia/suosia. [Tartuin jälleen Kaspar Stielerin kirjaan.]
• FB:n Helsinki-ryhmässä tuotiin esiin
@Kaupunginmuseo kuvakokoelmien otokset Hiitolan kansakoulun oppilaista Helsingissä noin vuonna 1908. En keksi mitään selitystä tällaiselle operaatiolle.

8.1. 

• Hmmm... YouTube-videon faktatarkistuksessa [Nej, rasbiologin började inte i Sverige] on löytynyt rotubiologialle hyvin tarkka aloitus (Yhdysvaltojen sisällissota) vaikka mukana on aikaisempi kallojenkeräilykin, joka on "lääketiedettä". (En ole katsonut videota, joka voi hyvin olla kuraa.)

9.1.

• Jos kirjaa hakiessa tulee sanottua ääneen "en ole koskenut siihen aikoihin", tarkista pinojen pohjimmaiset kappaleet.
• Johan löytyi yleisöä kiinnostavaa arkistoaineistoa. [Old Nazi map sparks treasure hunt in Netherlands - BBC News]

11.1.

• Aah, yleisötilaisuus ja -kysymykset. "Olen jostain lukenut, että" ja jatkaa lähes mahdottomalla "faktalla".
• Tieteen päivien arkeologiasessiossa oli 100+ ihmistä striimiä seuraamassa ja salissa runsaasti porukkaa. Kansalaistieteen sessiossa striimin ääressä 30+.

Kannattiko maatilaa myydä sanomalehti-ilmoituksella?

Lukkari Matias Saxberg (1787-1861) on yksi 1800-luvun julkkiksista. Hän pahoinpiteli Eeva Maria Löytyn kuoliaaksi vuonna 1839 ja selvisi tapahtuneesta korkeimpaan oikeusasteeseen vietynä 144 hopearuplan sakoilla.

Minä törmäsin Saxbergin nimeen aivan toisenlaisessa yhteydessä. Maanmiehen ystävässä tuli 23.6.1848 vastaan yksityiskohtainen tilan myynti-ilmoitus:

Pois tarjotaan: Häkkilän kaheksas osa Mantalin Perintö talo, Suolahden kylässä, 3 wenäjän wirstaa Keurun emäkirkolta. Talo on tilustuksensa puolesta hywä ja asuntopaikka kaunis. Pellot, waikkei päälle 15 mittarin tynnyrinalaa, owat antaneet, kytöpruukin awulla, näinä edellisinä wuosina ylipäätään wähintäkin 100 tynnyriä wiljaa wuodessa. Halmewiljellystä ei ole kymmeniin wuosiin nautittu, waikka siihen soweliasta metsää löytyy. Niityt owat erittäin hywät, että taitaan elättää 20 lypsäwää lehmää, 3 eli 4 hewoista, paitsi pientä karjaa. 3 aika-työmiehellä, poika neljäs ja 3 waimoihmisellä taitaan talo hallittaa. Kalawesi on likellä. Mainittu talo annetaan lampuodille sillä ehdolla että minä saan kolmannen osan wiljasta ja maidosta, ja yksi hewonen elätetään minulle. Minä maksan kaikki talosta lähtewät raha-werot, lampuodi jywä-werot. Tila annetaan myös sillä kaupalla, että minulle ja minun jälkeen sille kuin minä määrään, elätetään 2 lehmää ja yksi hewonen, ja maksetaan 4 prosenttia 2000 hop. ruplasta (joita tilasta on tarjottu), 50 wuotta; niin on tila hänen muuta maksutta ja saapi kohta etsiä kiintiän tilan päälle. Haluawainen pitää ennen tulewaa Elokuun loppua ilmoittaa itsiänsä ja saapi silloin kaupanteossa tarkeman tiedon.

Mathias Saxberg. Keurun Emä-kirkon Lukkari.

Näillä ehdoilla tila ei tehnyt kauppaansa. Uusi ilmoitus uusin yksityiskohdin julkaistiin 12.10.1850.

Pois tarjotaan. Waikka minä jo 1848 wuoden 25 Numerossa, näissä Sanoma-lehdissä poistarjoisin miuun Häkkilä nimisen perintö tilani, 1/8 osan mantalia, N:o 2 Suolahden kylässä, ei ole wielä ilmautunut ostajaa. Talo on kolmen wenäen wirstan päässä Keurun emä kirkolta, maantien warrella, sangen nätti ja kauniilla paikalla. Kalawesi on talon alla ja heinämaat erittäin hywät, parhaimpia koko pitäjäässä. Waikka on pieni osa mantalia, saattaa peltoa olla noin 12 mittarin tynnyrin alaa, waan minun kylwöni jälkeen 9 ruis tynnyrin alaa. Tänä suwena oli leikattawana 2 tynn. ja 25 kap. ruis-kylwö, josta jo on puitu 6 riihtä eli 25 ½ tynnyriä, ja 3:en riihen arwo on wielä puimatta. Ohria oli 2 tynn. kylwössä, josta on saatu 22 1/4 tynnyriä; kauroja 3 tynn. kylwössä, waan niistä ei ole puitu kuin 2 riihtä eli 18 tynn. 10 kapp. ja 2 riihtä on wielä puimatta. Niinmuodoin on jo puitu wiljaa 66 tynn. 10 kapp. ja puimattomista saadaan wähintäänkin 25 tynn. eli ylipäätään 91 tynn. Waan ei aina, eikä kuka tiesi koskaan ole näin runsasta saalista ollut. Nyt on 3 tynn. ruista kylwössä pellossa, paitsi 3 tynn. kytössä, joka ei kuulu edellä mainittuun pelto lukuun. Talossa on 19 lypsäwää nautaa, 4 wetäwätä hewosta, jotka kaikki yli talwen omilla heinillä, ohran ja kauran olilla tulewat aikoin, ettei rukiin olkia tarwitte liikuttaa. Niitä onkin entistä säästöä 200 mittaa. Talo tarjotaan seuraawalla ehdolla: Lampuoti antaa minulle kolmannen osan wiljasta ja maidosta, elättää minullen hewosen ja kaksi lehmää: minä maksan sitä wastaan kaikki raha ulosteot talosta; taikka maksaa 5 prosentia 50 ajastaikaa, siitä hinnasta kuin talosta aina taritaan, 2000 hop. ruplaa; ja elättää 1 hewosen ja 2 lehmää minulle, elon aikanani, sitte on talo hänen omansa, ja hän saa näille kaupoille hakee kohta kiintiän talon päälle; ja jos ei talo ole hywässä reidassa ja kaikki se totta mitä tässä edellä päin sanottu on, niin minä maksan sille joka lystäis tulla kauppaa minun kansani tekemään, kyyti rahan edestakasin ja ruplan päiwältä. Mutta sen sanon että hänellä pitää olla puhtaat todistukset että hän kauppansa wastata woi, elköön muutoin yrittäköönkään. Matti Saxberg.

 

Matti Peltosen kirjasta Lukkari Saxbergin rikos ja herännäispappilan etiikka (2006) selviää sivuilta 166-171, että Saxberg myi useimmiten Könttäriksi kutsutun tilansa 28.6.1851 Taavetti Henrikinpoika Nisulalle 1500 ruplalla. Nisula ei pitänyt tilaa hallussaan kuin pari vuotta ja seuraava omistaja Jacob Åkerman myi tilan 2100 ruplalla Abraham Abrahaminpoika Kömille. Tilaa seurasi rasite, sillä Saxberg oli pidättänyt itselleen syytingin. Sen ehdot ja vaateet olivat laajemmat kuin ilmoituksessa mainitut hevosen ja kahden lehmän elatus. Saxbergin käyttöön jäi esimerkiksi koko päärakennus.

Lankesiko Nisula ilmoitustekstin lupauksiin? Sopivan niminen ja ikäinen Taavetti löytyy Genistä. Ehdokas on syntynyt Jyväskylässä ja vaikuttanut Multialla eli eiköhän tieto kaupan olleesta tilasta tullut hänelle muualta kuin Maamiehen ystävän sivulta. 

Oululaisen katutappelun plätkät 1880-luvulla

Oulussa merimiehen pojaksi 28.4.1869 syntynyt K. A. Järvi kirjoitti Wikipedian mukaan  ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta yksityislyseosta vuonna 1889. Mahdollisesti tai todennäköisesti hän on ammentanut omista kokemuksistaan kuvaukseen kirjassa Peräkartanon ylioppilas (1893). Päähenkilön aloittaessa lyseota luokkatoveri julistaa:

— Hei pojat! Huomenna on Aleksanterin päivä ja silloin ne katurakit saavat selkäänsä, huusi Fellmanin Jori päästessään sisälle luokkahuoneeseen. Hän oli jäänyt toiseksi vuodeksi ensi luokalle.

Sitte iski hän hajakantiset kirjansa pulpettiin ja kaivoi taskustaan hoikan nuoran, minkä nenässä oli lyijypala. Alkoi sitä sitte kädessään pyörittämään, jotta nuora mennessään kuuluvasti vihelsi ja lyijypala kiivaassa kulussaan näytti yhtenäiseltä lyijykehältä. Tuossa nuoran vingunnassa oli jo jotain toisia kiihottavaa ja sen ääni pian kokosi rohkeimmat Jorin ympärille. [...]

Teidän pitää, pojat, muidenkin laittaa huomen illaksi itsellenne tällaiset plätkät, kehotti Jori ja taas pani plätkänsä soimaan.

Päähenkilö "päästyään kotiinsa, vaikka hänellä oli hirmunen nälkä, — äiti oli silittämässä muutamassa herrastalossa — haki ensin esiin lyijykuulansa, minkä hän kesällä Nuottasaarelta kasakkien patterin takaa oli löytänyt ja alkoi sitä laataksi takomaan. Hän tekisi plätkän sellaisen, ettei Jorillakaan…"

Juoksujalassa kiiruhti Sami, kun alkoi hämärtämään, kirkkotorille. Siellä oli jo kasa ensiluokkalaisia ja Fellmanin Jori päämiehenä. Siellä katseltiin toistensa plätkiä ja neuvoteltiin. Samikin veti taskustaan plätkänsä, niin että sen kaikki näkivät, ja Jori huudahti heti:

— Voi mutta Tihisellähän on hyvä plätkä… paras kaikista! Kuule, vaihdetaan me!

— Vaihdetaan vain! vastasi Sami ja tämä oli hänestä riemuhetki, kun hän sai Jorin kanssa huikata plätkiä. Hän oli jo sanoa, kun sitä miehissä ihailtiin, että Joria varten hän on sen tehnytkin. Ja kun Jori pani sen soimaan, surisi se kuin ampiainen, siinä kun oli niin leveä se lätäkkä ja nuora vahva.

Varsinainen tappelu sai varsin lyhyen kuvauksen

Talilamppuin ääressä peuhtaroi katurakkijoukko. Ne olivat pieniä, mutta tanakoita pojan naperoita Vaaran puolelta kaupunkia. Pian oli Jorin komppaniia niiden kimpussa ja pian tuli avuksi muita "rottia." Siinä lyötiin nyrkeillä, päästeltiin plätkillä toisiaan ja vihaisina lenteli kiviä ympäriinsä, jotta kävelijät saivat varoa päätään.

Jori löi itse ja sai muilta muksuja. Muuan suuri katurakki iski häntä vasten nenää, jotta veri alkoi valumaan. Sami pysytteli Jorin kintereillä ja heitti tuota lyöjää plätkällään suoraan kasvoihin. Jo tuli kolmannenluokkalaisiakin apuun ja katurakit hajautuivat mikä minnekin.

Mutta tästä lähtien pääsi Sami Jorin huomioon, melkeinpä suosioonkin, sillä Sami oli osannut niin hyvästi lyödä sitä suurta katurakkia, jotta Jori sitte asialle monesti jälestäpäin sydämmestään nauroi.

Astiassa on puu

Vuoden aluksi julkaisemaani tekstiin Astia ei (minusta) edelleenkään toimi sain nimettömän kommentin:

Mielenkiintoista. Muun alan edustajana mutta paljon kansallisarkiston aineistoja käyttäneenä luulin, että historiantutkijat alan ammattilaisina selviävät kansallisarkiston hausta kuin vettä vaan. Mutta ovatkin näköjään samassa veneessä meidän ei-historiantutkijoiden kanssa. Keidenhän käyttöön tämä palvelu sitten mahtaa olla suunniteltu? Voi tosin olla että jotain on vielä kesken, enkä ole nyt vähään aikaan katsonut. Esimerkiksi aiempaa digitaaliarkistoa vastaavaa puunäkymää on luvattu, mutta en ole ehtinyt vielä tutustua, onko sellaista jo saatavilla.

Vastasin:

Juu, enkä ole ainoa vaan näin lukukauden aluksi parikin yliopistolla opettavaa tuttavaani valitti FB:ssä samasta aiheesta. Toisessa keskustelussa tuli esiin, että luvattu puunäkymä, jonka saamisen lupauksen minäkin muistin, on toteutettu: https://astia.narc.fi/uusiastia/arkistot.html. Ei vanhaa vastaa ja vanhat sota-arkiston aineistot sekoittavat, mutta pikaisen testauksen perusteella esim. SAY:n materiaalit saa rivakammin esille kuin Astiaa penkomalla.

Puunäkymä ei ole käytettävyyden helmi, mutta esimerkiksi blogitekstissä hakemalla hakemani Ilmatieteen laitoksen arkisto oli esillä parilla klikkauksella: valitsin kirjaimen i ja selaimen hakutoiminnolla (crtl+f) pääsin oikealle riville. Edelleen näyttää siltä, kuin arkistossa olisi vain tiliaineistoa, mutta se on oma ongelmansa. 

FB.keskusteluissa erityisenä ongelmana koettiin (syystä) se, että "osa hakutuloksista voi olla täysin piilotettu, ellet ole ensin kirjautunut JA täyttänyt käyttötarkoituslomaketta". Lisäksi esitettiin havaintoja siitä, että syyttä suotta on rajoitettu pääsyä Viipurin atlakseen 1799 ja joihinkin 1700- ja 1800-luvun kirkonkirjoihin. Jälkimmäisten tapaisiin törmättyä kannattaa harmittelun ja/tai sosiaaliseen mediaan purnauksen sijaan antaa palautetta Kansallisarkistolle, sillä kyse on todennäköisesti virheestä.

Eräs kommentoija nosti erityisen ongelmallisena esiin maanmittauslaitoksen uudistusarkiston kartat. Voin hyvin uskoa (Ks. viime helmikuun tekstini Miten haetaan isojakokartta (Uudesta Astiasta)?). Tätäkin puunäkymä avittanee, mutta toinen keskustelija tiedotti, että karttoihin on pikalinkki etusivulla. En tiedä mitä etusivua tarkoitettiin. Käykö joku Kansallisarkiston varsinaisella etusivulla tietoa hakiessaan? 

Uusi rahanmuunnin

Sopivasti nyt, kun inflaatio kirpaisee kipeästi kukkaroa, tietooni tuli uusi työkalu rahanarvon selvittelyyn. "Perinteinen" eli ensimmäisenä mieleen tuleva on Rahamuseon laskin, joka alkaa vuodesta 1810 ja muuttaa suomalaisen rahan arvon yhtenä vuonna toiseksi. Sovelluksen hyvä puoli on näkyvillä olevat vertailuhinnat, jotka edes jossain määrin muistuttavat siitä, että rahan arvo on moniuloitteinen asia kullakin hetkellä ja muuttuu todella hankalaksi, kun mukaan otetaan aika ja talouden erilainen rakenne. Jo sadan vuoden harppaus johti eräässä tutkimuksessani aivan kummallisiin lukuihin yhtä ainutta kertointa käyttämällä.

Jyväskylän yliopistossa on pantu "paremmaksi" ja julkaistu (ilman suurempaa hälyä) viime lokakuussa Suomen esiteollisen kauden valuuttamuunnin (1534–1880). Kyseessä ei ole mikään helppo ja hauska sovellus vaan ladattava datasetti. DH-wannabeenä muotoa en tietenkään voi pelätä... Pakkauksen sisältö ei ole ulkoisesti eksoottinen: metatiedot Word-dokumenttina ja itse asia Excelissä.

Wordissä on 11 sivua eli liikaa luettavaa hätäiselle testaajalle ja totisen kysymyksen osalta todennäköisesti jäisi vastaus löytymättä. Ruotsin ajan rahojen osalta on käytetty ruotsalaisia lähteitä eli niitä vastaan ei kannata lähteä vertailemaan. Silmäilyllä tulee selväksi, että rahalaatujen moninaisuuden ymmärrykseni oli hyvin puutteellinen. Ja juuri tästä taulukossa on kyse, kuten nimeä tarkemmin katsoen olisikin ollut selvää. Ei rahanarvonmuutoksista vaan niiden keskinäisistä suhteista. Tänne kannattaa siis kurkistaa siinä vaiheessa, kun pähkäilee riikintaalerin eroa hopeataaleriin tai Ruotsin ja Venäjän rahojen vaihtosuhteita.

Tajuan jotain historiantutkimuksen epistemologiasta?

Epistemologia on yksi väitöskirjatutkimuksen yhteydessä vastaantullut sana, jota en osaa selittää enkä käyttää. Toinen on ontologia. Mutta kiitos FB-keskustelun selvisi, että tajuan ensiksimainitusta jotain historiantutkimuksen osalta.

Keskustelu alkoi yliopistossa opettavan tuttavani päivityksellä. Se liittyi kurssiin, jossa opetettiin historiantutkimuksen kvalitatiivisia metodeja. Kurssin alkupuolella oli selitetty lähteiden ja tutkimuskirjallisuuden eroa ja opiskelija oli harjoitustehtävällä osoittanut ymmärtäneensä asian. Mutta lopputehtävässään klimpittänyt kaiken "lähteiksi". Keskustelussa tuttavani totesi, että jako ei ole pelkkää kosmetiikkaa vaan epistelomologinen kysymys.

Minä en ensin ymmärtänyt mistä puhuttiin, sillä lähteiden ja tutkimuskirjallisuuden erohan on ilmiselvä. Paitsi, ettei ole minulle näköjään pitkään ollut, sillä kirjahyllyssäni kronologisessa järjestyksessä olevassa omakustanteiden rivistössä ero alkaa näkyä vasta vuoden 2018 paikkeilla. Mihinkään järjestäytyneeseen koulutukseen muutos ei liity, mutta jostain olen ottanut mallia ja saanut ymmärrystä.

Problematiikka selveni, kun keskusteluun tuli mukaan ei-historioitsija, joka ei ymmärtänyt lähteiden ja tutkimuskirjallisuuden eroa ilmeisesti lopultakaan. Omalta osaltani aloitin: "Tutkimuskirjallisuudesta luetaan muiden (historian)tutkijoiden tekemiä tulkintoja ja tuloksia." ja sain jatkokysymyksen "miten ne sitten eroavat lähteistä?". Vastasin omasta mielestäni valaisevasti:

Lähde on "alkuperäistä", jota historiantutkija itse tulkitsee. Historiantutkijan lähteet voivat olla uniikkeja arkistoasiakirjoja, mutta myös painettuja. Esimerkiksi vanha laki on voi olla lähde, johon viitataan, kun leipätekstissä puhutaan kyseisen lain sisällöstä. 

 

Siis tutkimuksen lopussa: 

 

Lähteet ja kirjallisuus
Lähteet:

• Pihlaputaan kihlakunnanoikeuden pöytäkirja 1.7.1777
• Vuoden 1734 laki

Tutkimuskirjallisuus:

• Matti Mattinen: Pihlaputaan pitäjänhistoria. 1972.

Tällä ei kuitenkaan selvinnyt, sillä vieläkin mietytti, että onko tutkimuskirjallisuus sama kuin lähteet yhteiskuntatieteissä... Siihen on syynsä, miksi en ole opettaja...

Oppini tuoreus tuli omakustanteideni lisäksi esiin, kun viime syksynä Petterson-keissin puitteissa käytiin samasta teemasta Twitter-keskusteluja . Tuolloin olen jollekin twiittinsä poistaneelle syntisesti  vastannut "Itse käytän sanaa aihe merkityksessä "tutkimuskysymys erittäin löyhästi ilmaistuna". Sekä tutkimuskirjallisuus että lähteet voivat olla puheessani lähteitä ja aineistoa."

Sanoin jotain yhtä vastuutonta toisessa keskustelussa, jota en hakemalla löydä. (Mahdollisesti siksi, että erinäiset ihmiset ovat poistaneet tilinsä ja twiittinsä.) Täytyy yrittää jatkossa olla tarkempi. Ja muistaa, ettei kyse ole itsestäänselvyydestä. Ja olla tyytyväinen siitä, että tiedän yhden asian, jonka olisin voinut oppia metdikurssilla, jos olisin sellaiselle joskus päässyt (tai pyrkinyt). 

Sunnuntain suomalainen Tukholmassa

 

Tukholman suomalaisessa seurakunnassa hakivat 2.9.1774 kuulutuksen avioliittoon ylimääräinen raudankantaja Erik Eriksson, joka oli syntynyt Iijoella, ja Helena Henriksdotter Bergström, joka oli syntynyt Raumalla

Patronyymiä käyttäneen 30-vuotiaan Erikin lähtökohtiin on haastava päästä kiinni. Sukunimellinen ja 25-vuotias Helena oli syntynyt Raumalla 21.4.1748 vanhempinaan porvari Henrik Bergström ja Catharina Johansdotter. Perheeseen kuului 2 vuotta vanhempi isoveli Henrik ja useita nuorempia sisaruksia. (RK 1750-56 s. 127). Perheen isä kuoli 6.1.1760 vain 43-vuotiaana. Sekä Henrik että Helena lähtivät Tukholmaan (RK 1760-65, Wähä Essbjörni).

Avioliitto solmimisen jälkeen Helena ja Erik olivat Tukholmassa ainakin useita vuosia, elleivät loppuelämäänsä. Helena synnytti 14.7.1775 pojan, joka sai nimen Johannes. Kastekirjauksessa Tukholman suomalaisessa seurakunnassa Erikillä oli sukunimi Randström. Samassa seurakunnassa kastettiin Anna Helena s. 27.12.1777 ja Helena Catharina s. 5.12.1783. Helena Catharinan kummeihin kuuluu neito Catharina Bergström ja mieleen tulee, että hän voisi olla Henrikin tytär tai Raumasta pääkaupunkiin houkuteltu veljentytär.

Tämä lyhyt esittely on osa sarjaa, jonka henkilöt on poimittu Tukholman suomalaisen seurakunnan kuulutuksista vuosilta 1774-1777. Alkuunkaan kaikkia mahdollisia lähteitä henkilöiden elämän selvittämiseksi ei ole käytetty.