Hämeenkylän kartanon hallinnasta

... eli osa n+1 sarjassa älä luota lähdeviitteettömiin isäntäluetteloihin

Sain tällä viikolla Petter Sundille Hämeenkylän säterirusthollin hallintaan eli pääsin vuoteen 1703. Vanhoissa käsikirjoitusversioissani Hämeenkylän haltuunotto oli ajoitettu ja lähteistetty epävarmuudella. Mutta käräjiä läpikäydessäni löysin aivan selvän (jopa omalla lukutaidollani!) kirjauksen, että Petter Sund oli marraskuussa 1702 ostanut tilan (tai oikeammin sen hallintaoikeuden) Axel Lorentz Lindekrantzilta. Lisäksi mainittiin, että tila oli aiemmin ollut Hedvig Göösillä.

Verrataan Markku Kuisman Helsingin pitäjän historia 1550-1713 sivuihin 210-211:

Kun säteri vuonna 1683 peruutettiin ja muodostettiin säteriratsutilaksi, oli se edelleen Juustenin perillisten, Gyllenloodien aatelissuvun hallinnassa. Kornetti Axel Gyllenloodin vuonna 1683 kuoltua otti sotakomissaari ja reduktiokomission puhenjohtaja Johan Gripenberg kartanon hallintaansa, mutta tila palasi jo 1700-luvun alussa, tosin vain lyhyeksi aikaa, takaisin Gyllenloodeille.

Sisso. Tässä kohtaa Kuisman kirjaa ei ole lähdeviitteitä ja hän lienee nojautunut kartanokirjoihin, joita en lähde kirjastoon selaamaan, sillä ei niissäkään lähdeviitteitä ole. Tarkastetaan niiden sijaan SAY, jossa ilmeisesti verovapauksien vuoksi niukasti tietoja: Axel Gyllenlood 1678, Erich Gyllenlood 1694 ja Lindecrantz 1703. Maakirjoissa Eric Gyllenlood on Hämeenkylän säterin kohdalla ainakin 1699 (8082:9), 1700 (8089:9) ja 1702 (8087:10). Lisäksi säteriluettelossa 1702 (8088:499).

Vertailevia huomioita. Johan Gripenbergiä ei näy missään, mutta mahtuu toki Axelin ja Erichin väliin. Nämä eivät olleet aateliwikin perusteella isä ja poika vaan Eric oli Axelin veljenpoika. Aateliwikin mukaan Eric kuoli vuonna 1697 eli nimensä kummitteli useita vuosia tämän jälkeen verotustiedoissa. Vaimonsa oli Helena Elisabet Giös, joka voitaneen tulkita "Hedvig Göös"iksi paremman puutteessa.

Ilmeisesti Axel Lorentz Lindcrantzin hallintakausi Hämeenkylässä jäi varsin lyhyeksi. Velipuolensa omisti Puotilan säterin, mutta muuta yhteyttä Helsingin pitäjään ei sukutaulusta irtoa. SFHS:n wikissä on mystinen sivu, jossa kauppa Sundille on ajoitettu aivan oikein, mutta lainattu artikkeli/kirja "Lindholm 1959" tietää Lindcrantzin olevan Juustenin jälkeläinen neljännessä polvessa.

(Sivu oli loistava löytö Sundin peltoanastuksien osalta! Yksityiskohtien perusteella voinen löytää oikeat käräjätapaukset. Pienellä ähellyksellä selvisi, että teksti oli kirjasta Hundra år vid Kungsvägen. Tavastby svenska ungdoms- och allmogeförening 1908-2008. Enpä olisi moista älynnyt avata 1700-luvun alun tiedon toivossa.)

Kuisman jatko-osassa annetaan Hämeenkylän säterirusthollin hallinnasta sivuilla 134-135 jatko(väliaika)tiedot

1750: rälssivouti Eric Ytterberg, jonka aikana 1761 tila lunastettiin perinnöksi
1790: everstiluutnantti Karl Fredrik Ridderstrom
1830: todellinen valtioneuvos Gustaf W. Ladau. 

Parempi tuokin kuin artikkeli, jossa Petter Sundista on tehty Peter Lund.

Kuvana ote kartasta Maanmittaushallituksen uudistusarkisto - Espoo - Vanhakartano / Gammelgård; Gammelgård och Tavastby i Helsinge socken: Karta öfver egorne med beskrifning 1700-1700 (B7:14/1-3)

Melkein historiallisella puistokävelyllä

Eilen illalla vähän ennen kuutta twittailin, että "Alkamassa draamakävely, jossa patsaan ukon pitäisi olla mukana".

Ja kun heikolla kentällä olin saanut kuvan maailmalle, oli aika ottaa toinen ja todeta, että "Ja Borgström on paikalla, joten alkaa. Kuulemme parhaillaan hulevesirakennelmaa eli tulevaisuutta."

Viime elokuun kävelyllä Kaivopuistossa Jere Jäppinen oli enemmän roolihahmossaan, jonka hän tällä kertaa hylkäsi melko lailla alkupätkänsä jälkeen. Seuraavassa kuvassa "Saavuimme Töölönjoelle ja kuulimme Töölön tarkoittavan suota. Auts, sanoo töölöläinen."

Eläintarhan ajoista kuultuamme siirryimme radan toiselle puolelle, jossa silmät kirkkaina viitaten väitin, etten koskaan aiemmin ollut ollut Alppilan puistossa. Potaskaa, sillä olen sen istutuksia usein ihaillut kävellessäni radan vartta Pasilaan tai takaisin. Enpähän ole vain tiennyt mistä puistosta oli kyse.

Päivän (muistaakseni) kolmannessa raekuurossa (sillä kesäkuu, nääs) seisoimme Alppilan ravintolan edustalla. Tähän olin aivan äskettäin törmännyt, kun yritin lukea Enni Mustosen Ruokarouvan tytärtä, jossa kuvattiin  ylioppilasvappua 1920-luvulla. (Kirja siis tökki ja jäi lukematta, kuten käytännöllisesti katsoen kaikki muutkin tänä vuonna.)

Kasvillisuudesta kertoivat kaksi muuta opasta, mutta Jäppinen mainitsi yhden historiallisen kasvin. Saatuani kännykän esille, olin jo unohtanut yksityiskohdista puolet: "Suomalaisen kasvitieteilijän Siperiasta 1740-l @LinneSkrifwer lähettämä kasvi, jonka nimi jo unohtui. Jalokannus-jotain" Verkkohauilla saan paikattua kasvitieteilijän nimen: Erik Laxman. Tosin Anto Leikolan artikkelista selviää myös syntymävuotensa 1737 eli kasvilähetyksen ajoituksessa on jotain pielessä. Ehkä kuulin tai muistin väärin.

Nimellä hakien selviää vihdoin kasvin nimikin: jalokiurunkannus. Yllä olevaa parempia kuvia siitä näkee esimerkiksi Sakarin digikuvablogissa. Ja Työväenasuntomuseon esitteessä Kukkien kieltä (pdf) on se oikea ajoitus:

JALOKIURUNKANNUS Corydalis nobilis tuli Pohjolaan 1765, kun kasvitieteilijä Carl von Linnén suomalainen oppilas Erik Laxman lähetti Siperiasta opettajalleen särkyneeksisydä- meksi luulemansa kasvin siemeniä. Toukokuussa kelta-valkoisin kukin kukkiva, kesäksi kuihtuva jalokiurunkannus levisi 1800-luvulla Suomen kartanoihin ja myös rahvaan pihoille

Älkää luottako epämääräisiin twiitteihin...

Alppilan puistossa edetessämme puheeksi tulivat myös mäkihyppykilpailut, joista olin hupilehtiselailussani löytänyt paljon piirroksia. Esimerkiksi Fyren 13/1905

Tuulispää 8/1911:

ja Tuulispää 9/1913

(Normaalisti olisi aika hassua kaivella hiihtokuvia kesäkuun alussa, mutta kun kotimatkalla kaipasin sekä pipoa että hanskoja...)

Mäkirakenteesta on Jäppisen mukaan löydettävissä vielä jäänteitä Linnanmäen parkkipaikan reunan kallioilta eli kuvan autojen takaa,

Lopetimme Leninpuistoon, jonka Leninin 100-vuotisjuhlinnan osana annettua nimeä oli 1990-luvulla ehdotettu muutettavaksi, mutta nimistölautakunta oli pistänyt vastaan. Jäppinen epäili, ettei toista samannimistä lännestä löydy ja verkkohaku tosiaan tarjoaa päällimmäisenä (Helsingin ohella) Havannaa ja Vietnamin Hanoita.

Pyöreästä luvusta

Jos tämän blogin tekstejä olisi julkaistu yksi vuodessa, olisi pitänyt aloittaa aikana, jolloin Ötzi kulki Alpeilla ja Euroopassa tiettävästi kukaan ei osannut kirjoittaa eikä lukea. Eikä Suomen alueella vielä puhuttukaan finno-ugrilaista kieltä.

Jos tämän blogin tekstejä olisi julkaistu yksi kuukaudessa, olisi pitänyt aloittaa pari vuotta nuijasodan jälkeen, nälkävuonna 1601. Suomea osattiin kirjoittaa ja lukea, mutta Suomen historiankirjoitusta ei suuremmin ollut blogissa kierrätettäväksi. Tosin jos silloisen muistitiedon olisi saanut dokumentoitua...

Jos tämän blogin tekstejä olisi julkaistu yksi viikossa, alku ajoittuisi 1920-luvun alkuun. Vain julkaisualusta puuttui.

Ja jos olisin julkaissut tekstejä (järjellisesti) vain yhden päivässä, olisin aloittanut lähes 14 vuotta sitten enkä lähes 10 vuotta sitten.

(Historian tuntien joku laskelmistani on päin mäntyä. Saa kommentoida.)

Turkulainen rikos

Turkulainen pilalehti Tuhkimus julkaisi vappunumerossaan 13-14/1912 ylläolevan E. Lydénin piirroksen otsikolla Judas Iskariotin suudelma ja kuvatekstillä eli kuinka r:va Tångin salaisuus paljastettiin. (Kuva otettu Rautatienhotellista). Mistäs tässä on kyse?

Sosialisti 23.4.1912 tarjoaa hyvä yhteenvedon.

Huhtikuun 24 p:ää vasten yöllä 1911 oli tehty murtovarkaus Gardberg & C:o Osakeyhtiön asioimisosastoon. Lukitusta kassakaapista vietiin 2700 mk ja liikkeen tilikirjoista tuhottiin 9. Vähän ennen varkautta Gardbergin poika oli lähtenyt ulkomaille ja osakeyhtiön johtaja Hugo Gardberg itse oli 23. päivän iltana poistunut maasta. Hän päätyi Amerikaan, jossa Tuhkimuksen 5/1911 mukaan vietti joulua näin.

Ulkomailta käsin Gardberg oli kauan ennen joulua syyttänyt varkaudesta Turun asioimisosaston johtajaa. Tämä antoi heinäkuussa 1911 toimeksiannon Ruotsalaiselle lakiasiain- ja salapoliisitoimistolle Tukholmassa.

Jotenkin oli varkauteen yhdistetty tarjoilija Andersen ja jostain syystä Andersen innostui tarjoamaan asioimisosaston johtajalle tietoja. Näitä vaihdettiin Kristianiassa Grand-hotellin huoneessa, jossa salapoliisit olivat kätkeytyneet sängyn alle.

Ilmeisesti salapoliisit paljastettiin Andersenille, sillä Kristianista neljä miestä jatkoivat Tukholmaan, jossa oli todistaja sille, miten Andersen oli hankkinut kassakaapin avaimen kopion. Tukholmasta matkustettiin sitten Turkuun, jossa Andersen "asettui Rautatienhotelliin, huoneeseen n:o 6. Rva Tångille lähetettiin tieto, että A. on tavattavana hotellissa ja pyydettiin häntä saapumaan sinne. Sillävälin asettuivat salapoliisit taasen sängyn alle ollakseen tulevan, jännittävän keskustelun todistajina."

Rva Tång ehti (jonkun todistajan lausunnon mukaan) sanoa raskauttavia sanoja. Tämä ja Andersenin sanomalehdissäkin julkaistu taustakertomus antoivat aiheen Tuhkimuksen kuvaan. Ja pariskunnan pidättämiseen.

Ohjeita talouden pitoon vuonna 1780

Vuonna 1780 ilmestyi kirja Handbok i enskilta Hushållningen. Huru mycket Arbetsfolk, samt Tid och Ämnen til åtskilliga göromål erfordras och åtgå, i städer så väl som på landet; Jords och Kreaturs afkastningar; Utsäden och Foder, m.m. Kuten otsikosta näkee sisältö on kaiken kattavaa. Tuskin moni tätä tavaten kotitöitään teki, mutta silti mielenkiintoista katsoa, mitä pidettiin suositeltavana. Erilaisista töistä annetaan myös arvioita käytetystä ajasta ja aineesta, kuten otsikossakin luvataan. Joitakin poimintoja alla.

Aakkosjärjestyksessä lyhyin pätkin etenevä kirja pääsee pian työaikaan. Täysi työpäivä ohjeistettiin alkavaksi kello neljältä, jolloin noustiin ylös, syötiin aamiainen ja ryhdyttiin töihin. Kello 8 pidettiin rukoushetki ja nautitiin välipala. Keskipäivällä syötiin puolipäivällinen ja puoliviideltä iltapala. Illalla kello 8 oli päivän toinen rukoushetki ja ilta-aterian aika. Yhdeksältä mentiin nukkumaan niin, että palkollisilla oli 7 tuntia nukkumiseen, tunti "lukemiseen", 2 tuntia syömiseen, 2 tuntia lepoon ja 12 tuntia työhön. Levon eli vapaa-ajan ajoitus ei ohjeistuksesta käy ilmi, mutta kiva, että sitä oli ajateltu.

Heti seuraavana oli maanvuokraus, josta ohjeistettiin sopivaksi jakaa sadosta kolmannes maanomistajalle ja loput jäivät viljelijälle eli vuokraajalle.

Gul-färgning otsikon alla kerrotaan keltavärin resepti ja todetaan (jos oikein ymmärrän) se kaksi kertaa punaväriä kalliimmaksi.

Kalkkunat (joiden historiaa taannoin haravoin) vaativat eläintä kohden talvirehukseen yhdestä puoleentoista neljännestä kauraa.

Navetassa naisihminen siivoaa kerran viikossa 12 lehmän lannat päivässä ja mies puolessa päivässä.

Siman resepti

Sima ei mainita ruokajärjestyksessä, jossa per henki varataan leipää, olutta yms. yksinkertaisempaa.

Vaikka kirjanen on painettu Tukholmassa, siihen on otettu mukaan kaskiviljelys työmäärineen. Tässä yhteydessä käytetään suomenkielisiä sanoja hucta (p.o. huhta?), kaski, ylipalo, vierumaa ja rieskemaa.

Päivässä tai ainakin yhtenä päivätyönä ehti ommella saumat pellavaiseen paitaan tai huolitella lakanaparin, kaksi paria tyynyliinoja tai puoli tusinaa lautasliinoja tai käsipyyhkeitä

CSI Saarijärvi

Sanomalehdestä Satakunta 29.9.1877:

Kolme vuotta sitten kuoli Saarijärvellä kaksi veljestä samalla viikolla, toinen veteen ja toinen viinaan ja viluun. Kun viimeksimainittu oli kuolemansa edellisenä päivänä tapella natistellut toisten ryyppykumppaniensa kanssa, alkoivat sukulaiset luulla sitä murhatuksi. Tohtorin tarkastus pidettiin, oikeus tutki, vaan ei saatu toteen, että kuolemassa olisi ollut väkivalta vaikuttamassa. 

Vaan eivätpä sittekään sukulaiset voineet luulostaan luopua, sillä tänä suvena jätettiin Vaasan läänin kuvernöörille 62 värssyisessä runossa kertomus murhatapauksesta ja niistä sivusyistä, miksi ei se edellisessä tutkinnossa valkeuteen tullut. Murhatun ruumis oli muka tohtorin tutkinnossa vaihdettu veljen veteen tukehtuneen ruumiin kanssa ja pantu sen ylle murhatun vaatteetkin. Näin tavoin tohtori petettiin. 

Tänä suvena kaivettiin molemmat ruumiit haudoistansa ja yksi murhatuksi luulleen sukulaisista, uusien petosten estämiseksi, yöt päivät vartioi ruumista sillä aikaa, kun toiset etsivät kuvernöörin määräystä tohtorin tutkintoon uudestaan. Asia tulee toistamiseen oikeuden tutkittavaksi.

Käsitykset ruumiinavauksesta ovat aika alkeelliset, kun ajatellaan, ettei lääkäri huomaisi kahden eri tavalla kuolleen vaihtumista.

Silmäilin Saarijärven haudatut vuodelta 1874, mutta en löytänyt sopivaa paria. (Sen sijaan monia heikkouteen kuolleita ja erikoisen tavan alleviivata ja sanalla nedlades erottaa kastamattomien (?) lasten hautaukset.)

Runo tapahtumista olisi hauska lukea, mutta en taida sitä varten lähteä Vaasaan.

Kuva matkailuesitteestä Keski-Suomi kutsuu! (1937)

Opiksi ja varoitukseksi kesäksi maalle muuttaville

Kesäasuntojen vuokrailmoitukset sanomalehdissä ja todellisuudessa

Tuulispää 13-14/1912

Ja mitä kesällä maalla tehdään? Herra Viherlaakso näyttää mallia.

Tuulispää 31/1911