Täydennysosia

1) Listatessani muistiorganisaatioiden YouTube-kanavia olisin voinut mainit, että omallani oli (ja on tätä kirjoittaessa) 5 tilaajaa, vaikka videoita oli vain yksi. Jolla tosin tätä kirjoittaessa jo 2645 katselukertaa! Nyt videoita on kaksi, sillä halusin kokeilla verkosta löytynyttä "animointi"-alustaa. Pietari Juusteen - 5 faktaa ei syntynyt minuuteissa, vaikka siltä ehkä näyttääkin.

2) Viisi (!) vuotta sitten ihailin kaupunkimiljööseen tuotuja kuvia historiasta. Kesäkuussa avatussa Töölönlahdenpuistossa idea oli toteutettu niin, että sitä tuskin erotti maasta. Kun pinnat tästä vielä kuluvat ja likaantuvat...

3) Myös viisi vuotta sitten jaoin muutamia tietoja Gustaf Wilhelm Finnbergistä ja myöhemmin käytin maalaustaan kuvituksena. Mutta miehestä näin kuvan vasta kun selailin Ateneum-lehden numeron 4/1900, jossa on E. Nervanderin artikkeli Om finske målaren Gustaf Wilhelm Finnberg. 

4) Hilda Rintasen ajasta Bakussa ei ole löytynyt lisätietoa, mutta verkossa on tietoa Nobelin siellä palkkaamista suomalaisista.

5) Kirsi Vainio-Korhosen huivimaininnoille on sukua viimevuotinen Henrik Höjerin teksti Slöjan har en lång historia i Sverige, jossa viitataan Elisabeth Hallgren Sjöbergin aatehistorialliseen väitöskirjaan Såsom en slöja. Den kristna slöjan i en svensk kontext. Se keskittyy 1800- ja 1900-lukuun, mutta voisi tarjota ajateltavaa Suomenkin suhteen. Kun kerran yhteinen kulttuuriperintö.

6) Åbo Akademi on digitoinut pdf:ksi Uno Godenhjelmin kokoaman Minnen från vargåren i Åbo län 1880-1882, joka liittyy vanhaan tekstiini susista ja lapsista.

7) Vuoden 2014 lopulla julkaisin humalasanastoa sadan vuoden takaa. Vaihtoehtoinen listaus tuli vastaan Kotuksen sananparsikokoelmassa Kokemäeltä. Olivatkohan nämä kaikki mukana (lukion äidinkielenopettajani ja naapurimme) Laura Hyvätin kokoamassa murresanastossa?

8) Espoon tullin vaiheita minun ei olisi tarvinnut ihmetellä, jos olisin avannut Helsingin kadunnimien kirjan.

9) Helsingistä puheen ollen, verkossa tuli vastaan julkaisu Puistokatu 4 - rakennushistoria ja inventointi (pdf)

10) Arvosteluun vaikuttaviin seikkoihin liittyen leike Ampiaisesta 16/1910

Ruokarouvan ajassa ja ympäristössä

Enni Mustosen kirjasarja Syrjästäkatsojan tarinoita on edistynyt niin kuin sivistysvaltion juna, joten yllätyin kun uusin osa Ruokarouva hyppäsi melkein kymmenen vuotta ajassa eteenpäin. Vuoteen 1914, mikä sai lukuintoni hiipumaan useaksi päiväksi. Mutta loppupuolella kirjaa aika kuluu nopeasti eikä niin selvin merkein, että olisin ehtinyt odottaa historian käänteitä tapahtuvaksi.

Eli jälleen teksti vei ja ajankuvaa syntyi. Miljöönä oli Espoon Ruukinranta Tarvaspään lähistollä, joka on tuttua maastoa Tapiolan vuosieni lenkeiltä. Syrjästäkatsottavana ei ollut ensiksi mieleen tulleet Gallén-Kallelat vaan Ville ja Viivi Vallgren sekä Leinot ja Madetojat. Mutta he olivat nyt marginaalisempia hahmoja kuin aiempien osien julkkikset ja on mielenkiintoista nähdä miten sarja jatkuu.

Mustonen oli loppuun luetellut kahden sivun verran lisälukemistoa. Sen jatkoksi sopii kirjan kanssa yhtä aikaa valmistunut Anna-Riikka Pasasen gradu "Tahdoin olla vapaa enkä orja": taiteilija Viivi Vallgrenin irtautuminen sivistyneistön elämäntavasta ja lapsuudenkotinsa perinnöstä.

Saksalaiset joukot lähestymässä Helsinkiä huhtikuussa 1918. 

Kirja päättyy kevääseen 1918. Linkkivaraston tyhjennys:

• Peli: Punaisten ja Valkoisten taistelu Suomessa 1918Vapriikin kuva-arkiston avaamat kuvat
• Arvi Järventaus: Tykkien virsi
• Frederick M. Corse: An American's Escape from Russia Parleying with the "Reds" and the "Whites". A Party Delayed for a Month in Starving Finland, and the Final Espace Across the Battle-line. The World's work. vol. 36 (1918)

• Rantatupa, Heikki: Elintarvikehuolto ja -säännöstely Suomessa vuosina 1914-1921
• Liski, Virva: Maitoa, verta ja merisotilaita. Naisten selviytyminen Santahaminan punavankileirissä kesällä 1918
• Warsell, Anna: "Isä kuollut kapinassa" : Ruoveden punaorpohuolto ja sodan muisteltu lapsuus vuosina 1918 - 1924
• Manninen, Josefiina: Rikoksen palkitsemista vai kansan eheyttämistä? - Punainvalidien eläkkeet eduskuntakeskustelussa 1936 ja 1940

Kuvat:

Hanna Frosterus Segerstråhle, Walistuksen lasten lehti : Suomen lapsille ratoksi no 18/1910
National Archives (USA), Records of the War Department General and Special Staffs, 1860 - 1952, German Military Activities and Personnel, 1917 - 1918, 165-GB-08465

Ulrica Sucksdorff tyttärineen

Eilen mainituille Anna Christina Sund-Sunn-Spandekowin tukijoille kauppaneuvos Pehr Mårten Unonius ja kauppias Petter Johan Leisten on Hiskin ansiosta helppo löytää keskinäinen yhteys: molempien vaimot olivat sukunimeltään Lindroos.

Helsinkiin oli jostain ilmaantunut insinööri Wilhelm Lindroos (s. 1759) ja vaimonsa Ulrika Suxdorff (s. 1756), joka synnytti 3.12.1783 tyttären, joka sai nimen Gustava Ulrica. Wilhelm on titteliltään insinööri myös 14.10.1785 syntyneen Catharina Wilhelminan ja 27.10.1787 syntyneen Johanna Wilhelminan kasteissa. Mutta kun 13.1.1792 syntynyt tytär kastetaan Anna Sophiaksi on Wilhem laivaston kersantti.

Insinöörinä olo voisi tarkoittaa yhteyksiä Viaporiin, mutta ainakin rippikirjassa 1785-94 (s. 26) perhe asuu varsinaisessa Helsingissä. Rippikirjassa 1795-1805 (s. 240) Wilhelm on maanmittari, joka lähtee Tallinnaan 1796! Venäjän vallan alaiseen kaupunkiin.

Perheen tytär Johanna Wilhelmina meni 26.3.1804 naimisiin loviisalaisen kauppiaan Petter Mårten Unoniuksen kanssa (Loviisan RK 1800-1805 s. 10). Äiti Ulrika Suxdorff muutti Loviisaan saman vuoden syksyllä. En löydä häntä vävynsä taloudesta enkä myöskään naapuritontilta, jonta isännöi veljensä kauppias Johan Sucksdorff (s. 1758). Selittynee sillä, että haudattujen listaan leskenä merkitty Ulrika kuoli jo 12.4.1805.

Johannan sisko Catharina Wilhelmina Lindroos (Loviisan RK 1800-1805 s. 14) asui ainakin vuonna 1802 enonsa Johan Sucksdorffin taloudessa, mutta on sitten hävinnyt. Unoniuksen entinen kauppapalvelija Petter Johan Leisten (*) meni Helsingistä käsin Loviisassa 19.8.1810 naimisiin Ulrica Gustava Lindroosin kanssa ja pariskunnalle syntyi lapsia Helsingissä ainakin vuosina 1812, 1813 ja 1817 (Helsingin RK 1806-1816 s. 68). Sisaruksista nuorin eli Anna Sophia ei tule esiin mistään lähteestä.

Mitään suoraa yhteyttä Anna Christina Sundiin ei näistä tiedoista synny, mutta Loviisa ja Helsinki kuuluvat hänenkin henkilöhistoriaansa. Avustussuhde ilmeisesti perustui vain tuttavuuteen.

(*) Petter Johan oli Ummeljoen sahan kirjanpitäjän poika (Anjalan RK 1789-1809) ja ylioppilaan veli.

Anna Christina Sund ja avonaisia kysymyksiä

Anna Christina Sund syntyi Helsingissä 24.1.1735 ja isoisänsä Petter Sund haudattiin kuukautta myöhemmin eli he tuskin ehtivät toisiaan kohdata. Isästään Karl Sundista Anna Christinalle jäi varmaankin muistoja, sillä tämän kuollessa maaliskuussa 1747 tytär oli 12-vuotias.

Tuolloin Anna Christinalla oli kolme pikkuveljeä: Carl Peter 10 v., Gabriel 4 v. ja Friedrich Augustus 2 v. Isänperintöä heille jäi merenrantatontti Helsingin keskustassa, pelto ja aitta Katajanokalla, kullattu hopeakannu, 3 hopeista kaadinta ja neljä hopealusikkaa.

Äitinsä Maria Wester meni uusiin naimisiin Jakob Johan Ekebarckin kanssa. Tätä kutsutaan Helsingin kastelistassa vuoden 1753 alussa porvariksi, mutta vuoden 1761 alussa Loviisan tullikirjuriksi. Sellaisena hän kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen 23.7.1761. Haudattujen listan mukaan Jakob Johan Ekebarck oli 40-vuotias eli vain 15 vuotta tytärpuoltaan vanhempi.

Ilmeisesti Ekebarck oli muutanut Loviisaan vasta sen jälkeen kun hän kauppiaaksi kutsuttuna 6.3.1756 puolusti Helsingin raastuvanoikeudessa Anna Christinan oikeutta kunnialliseen kirkotukseen. Folke Landgrenin Genokseen lähettämän tulkinnan mukaan jutussa todistettiin Anna Christinan olleen kuninkaallisen tykistön adjutantti (myöh kapteenin ?!) Gustaf Henrik von Spandekowin laillinen aviovaimo. (Selasin läpi Suomeen eli Loviisaan sijoitetun tykistön vuoden 1759 katselmusluetteloiden 600+ sivua ja vuoden 1763 päällystön löytämättä jälkeä Spandekowista.)

Milloin ja missä avioliitto oli solmittu? Kirkottamisen luulisi liittyvän lapsen syntymään, mutta kastelistoissa sellaista ei ole. Ja jos Landgrenin tulkinta on oikea, miksi Anna Christina henkikirjoitettiin 1760 tullikirjuri Ekebarckin tytärpuolena (SAY Helsingin kaupunki 1760-79 s. 38)? Lastenkirjassa 1752-82 "rouva Anna St. Sunn":lla on huollettavanaan vuonna 1762 syntynyt Lisa Johansdotter! Kyse taitaa olla ripillä käymättömästä pikkupiiasta.

(Oma ongelmansa on siinä, että Anna Christinan pikkuveljet eivät näköjään muuttaneet Loviisaan (RK 1757-63 s. 129), mutta en löydä heitä muualtakaan Helsingin triviaalikouluun kirjautumisten (1745, 1751 ja 1753) jälkeen. Äidin kuollessa 24.8.1773 kaikki neljä lasta ovat elossa tai ainakin heidät merkitään perukirjaan, joka tehtiin Helsingissä eikä Loviisassa.)

Helsingin rippikirjassa 1785-95 on Rantatiellä "fru Anna Stina Sunn" ilman ikää tai syntymävuotta, mutta uskoisin kyseessä olleen Anna Christina, joka sukuaan seuraten on vaihtanut sukunimensä kirjoitusasun Sundista Sunniksi. Helsingin kaupunginarkistossa käytössä olevassa Aminoffin henkilökortistossa on tieto, että palokatselmuksessa vuonna 1788 "Fru Spandekow" asui Eteläisen neljänneksen tontilla 20.

Seuraavien vuosien aikana Helsinkiin saadaan jostain tieto Spandekowin kuolemasta. Rippikirjoissa 1795-1805 ja 1806-1816 leskirouva Ana Christina Spandekow näyttäisi kuuluvan sotaneuvos Fabian af Enehjelmin talouteen. Tämän äiti oli Hans Sundin (ei sukua Petterille, vai onko sittenkin?) tytär.

Anna Christina kuoli Helsingissä 28.6.1820 eli 85-vuotiaana. Hänen perukirjansa (HKA 362 8.7.1820) mukaan rintaperillisiä ei jäänyt ja sisaruksista ei mainita mitään. Vastaavista tapauksista olen usein löytänyt virallisen lehden ilmoituksen, mutta tästä en tietenkään.

Perukirjassa luetellaan irtaimistoa useita sivuja ja siihen kuuluu hopealusikoita, kahvikannuja, teekuppeja ja hopealla koristeltu posliininen nuuskarasia. Mutta alkutekstin mukaan Anna Christinalla ei ollut erillistä omaisuutta (inte haft någon enskildt förmögenhet) ja häntä olivat pitkään ja erityisesti viimeiset 20 vuotta elättäneet  kauppaneuvos P. M. Unonius rouvineen sekä kauppias P. J. Leisten. (Heistä lisää huomenna,)

Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta tämänkin kronologian luominen selvensi jotain asioita. Taidanpa kokeilla jonkun toisenkin Sund-jälkeläisen kohdalla.

(Lähteenä mainittujen lisäksi Birger Åkerman: Bouppteckningar i Helsingfors stad 1679-1808. SSSJ XIII. 1937. Kuva Anna Christinan aikuisiän ajan muodista: Caraco jacket in printed cotton, 1770-1790, skirt in quilted silk satin, 1750-1790. Jacoba de Jonge Collection in MoMu - Fashion Museum Province of Antwerp, www.momu.be / Photo by Hugo Maertens, Bruges via Wikimedia. CC BY-SA 3.0)

Sisämaan ruokatavoista

Georg Ståhlberg kirjassaan An history of the late revolution in Sweden, Which happened on the 19th of August, 1772. Containing, in three parts, the abuses, and the banishment of liberty, in that kingdom. Written by a gentleman who was a Swede kuvaa Suomen pohjoisten tai koillisten maakuntien ruokatapojakin.

Aamulla ensimmäiseksi syötiin keitettyä naurista ja veteen keitettyä jauhovelliä. Niitä, joilla oli varaa lisätä velliin maitoa pidettiin rikkaina.

Lounas oli samaa, lisättynä jollain lihan tai kalan palasella.

Iltaruuasta englanninkielisessä tekstissä käytetään sanaa hasty pudding. Sille löytyy hienon kuuloisia reseptejä verkosta, mutta ilmeisesti on tarkoitettu puuroa.

Kesän maitotuotannosta tehtiin voita ja juustoa, jota myytiin kaupunkiin, jotta saatiin rahaa verojen maksuun. Tuotteita voitiin myös sellaisinaan tarvita/käyttää papin ja muiden viranomaisten maksuihin.

Näyttelijättären totuuksien selvittelyä

Helsingin Kaikuun haastateltu Aurora Aspegren (o.s. Gullstén) aloitti kertomalla, että

Syntynyt olen Helsingissä, vaikka ihmiset melkein yksimielisesti väittävät, että asian laita ei niin olisi, ties mistä syystä. Jotakuinkin suurella varmuudella ja nojautumalla sangen päteviin todistuskappaleihin luulen kuitenkin itse olevani lähinnä totuutta ja käytän nyt hyväkseni tilaisuutta tämän totuuden julkistamiseksi. (Aarni Kouta: Suomalaisia näyttelijöitä: lapsuuden ja nuoruuden muistoja, s. 31-32)

Totta ainakin siinä määrin, että tätä kirjoittaessani Wikipedia väittää Auroran syntynen Kurussa 30.7.1844. Kuitenkaan Kurun kastettujen listassa ei ole vastaavaa merkintää. Kansallisbiografiassa on sama päivämäärä, mutta paikkana Helsinki, jonka kastettujen lista tuottaa myös nollatuloksen.

Hiski-hapuilu kertoo, että Ensimmäisen Suomen meriekipaasin seurakunnassa menivät 15.5.1838 naimisiin leskeksi jäänyt vääpeli Gust Ad. Gullsten ja Catharina Södergren. Samassa seurakunnassa kastettiin heiltä viisi lasta:

1. Maria Charl. s. 21.7.1838 (k. 1838/1839),
2. Aurora Olivia s. 30.7.1839,
3. Alex. Leopold s. 29.10.1841 (k. 14.8.1842),
4. Augusta Emerentia s. 5.8.1843 (k.10.9.1843) ja
5. Gustaf Emil s. 14.7.1844 (k. 18.1.1845).

"Maria Aurora Olivia" siis tuskin oli syntynyt 1844, kuten tietosanakirjakin ja Teatterimuseon joulukalenteri väittää. Mielenkiintoisesti Eliel Aspelin-Haapkylän kirjassa Suomalaisen teatterin historia II antama ikätieto "32 v" vuonna 1872 stemmaa paremmin syntymävuoteen 1839 kuin 1844.

Perhe Gullsten muutti meriekipaasin seurakunnasta 1846 (RK 1839-1848 s. 745). Auroran oman todistuksen mukaan hänen ollessaan kahdeksanvuotias (1847) isänsä muutti Sipooseen. Tämän jälkeen oli asuttu Saimaan kanavalla kunnes Auroran ollessa 13-vuotias (1852) asetuttiin joksikin aikaa Helsinkiin. "Muutimme Helsingistä parin vuoden päästä Hämeenlinnaan, sieltä takaisin Helsinkiin 1856,..." Hämeenlinnan ulosmuuttaneissa tosiaan on 30.10.1856 ompelijatar Aurora Olivia Gullsten, mutta ei "meitä". Rippikirjan 1851-1857 sivulla 261 hänet on merkitty syntyneeksi 30.7.1839 Helsingissä ja tulleeksi hansikasompelijana tammikuussa 1856 Mikkelistä. Helsingin rippikirjassa 1856-1869 III:353 Aurora on Katajanokalla ompelijatar, joka synnytti aviottoman lapsen 9.12.1866.

Minnen från Skatudden, eller, Det Helsingfors som går / pennteckningar af Rud. Wald. Åkerblom

"...ja toiminpa vielä kotiopettajanakin Kuortaneella, missä oppilaanani oli neiti Eva Vettberg, maisteri Heikki Klemetin tuleva äiti." Eva Wettberg oli Kuortaneen kappalaisen tytär. (Kappalaisesta kertoo Jari Tuomisto blogissaan.) Aurora Gullstenia ei näy Kuortaneen rippikirjojen 1848-1856 ja 1856-1862 Haapaniemen sivuilla, joten tämä ompelijatar-näyttelijän urakierron vaihe jää vahvistamatta.

Näyttelijäoppilaana Aurora Gullstén esiintyi viimeistään syyskuussa 1871 (Åbo Underrättelser 9.9.1871). Kansallisbiografiassa väitetään, että "Vuonna 1862 Aurora Gullstén pääsi Helsingin Ruotsalaiseen teatterikouluun ja esiintymään ensimmäistä kertaa näyttämölle". Mutta, vaikka teatterikoulua suunniteltiin 1862, se aloitti toimintansa sanomalehtimaintojen perusteella vasta syksyllä 1866 W. Åhmanin johdolla ( Åbo Underrättelser 1.11.1862, 11.8.1866 , Helsingfors Dagblad 10.10.1866, Kirjallinen Kuukauslehti no 11/1868).

Auroran elämän loppuunkaan ei saa kirkonkirjaviitettä. Wikipedian mukaan (Kansallisbiografiaa seuraten) Aurora Aspegrén kuoli Ruovedellä 19.1.1911 ja "Lopun elämänsä Aurora Aspegren vietti Tampereen lisäksi Ruoveden Muroleessa, josta hän osti isänsä kotitilan Toikan." Edellinen on liian myöhäinen päivämäärä sekä digitoiduille kirkonkirjoille että sanomalehdille. Jälkimmäinen on haasteellinen, sillä en löydä Toikkaa Ruovedeltä.

Isä Gustaf Adolf oli syntynyt 24.1.1812 neiti Gustava Gullsténin aviottomana lapsena ja kastettu Kurussa Mylläristä eli kappalaisen virkatalosta, jonka rippikirjan sivuilta en äitiä ja lasta löydä. Kun Aurora sai iästään pois 5 vuotta, lienee mahdollista, että hän on kiillottanut ostamansa tilan sukutilaksi. Tai sitten Auroran jonkin aikaa käyttämä sukunimi Toikka on synnyttänyt liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

(Koska Auroran seuraaminen rippikirjoissa jäi perin vaillinaiseksi on mahdotonta sanoa milloin hän jätti vanhempansa. Ruovettä ja Kurua läpikäydessäni huomasin, että Ruoveden rippikirja 1851-1855 (s. 357, 360) tuntee Gustaf Gullstenin, joka on syntynyt Kurussa 24.11.1814, tullut Teiskosta ja avioitunut 25.10.1852 Väärinmajan Nenosen leskiemännän kanssa. Tietenkään vastaavaa kastetta ei ole Kurussa. Elämänsä jatkuu rippikirjoissa 1856-1862 s. 484, 1863-1869 s. 517 ja kuolema kutsuu 16.11.1864.)

Kustaa IV Aadolf Mikkelissä ja Kuopiossa

Kirjoitin blogikirjoitussarjan jälkeen kirjan Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802, jossa enemmän tietoa tästäkin osasta matkaa.
Arno Forsiuksen perusteellisen artikkelin mukaan kuninkaallinen kiertue saapui Mikkeliin 5.7.1802 ja lähti sieltä 8.7. Rantasalmelle Haapaniemen sotakouluun. Pari päivää myöhemmin kuningas seurueineen oli jo Kuopiossa, josta Åbo Tidningiin (29.9.1802) kirjoitettu raportti esitettiin suomeksi sanomalehdessä Savo-Karjala 26.8.1901.

Heinäkuun 10 pnä klo 1/2 9 i.-p. oli tällä kaukaisella kaupungilla ilo saada ottaa vastaan kuninkaalliset majesteetit heidän kiertomatkallaan Suomessa. Pormestari Bäck ja koko porvaristo oli kaupunkimme tulliportilla vastassa ja saivat he kunnian vetää kuninkaallisia vaunuja asessori Saloniuksen taloon, jonne majesteet suvaitsivat mennä sisälle. 

Samana iltana illallisen jälkeen oli maaherran rouva Ramsay järjestänyt kuninkaallisten majesteettien akkunan alle seuraavan vertauksellisen kuvaelman: Kahdeksan aistikkaasti valmistettua alttaria oli pystytetty: toivolle, rauhalle, oikeudelle, vapaudelle, turvallisuudelle, valistukselle, kasvullisuudelle ja maineelle — sekä vielä niitten keskessä kohoava, kuninkaallisten nimikirjaimilla ja kruunulla koristettu majesteettien alttari. Kaikilla alttareilla oli spriillä täytetyt maljat, jotka yhtaikaa majesteettien saapuessa sytytettiin. Toivon liekki oli shelatininpunainen, rauhan keltainen ja sinivaalea, oikeuden sini-puna- viheriä, vapauden viheriä ja sininen, turvallisuuden tummanviheriä, valistuksen punainen, keltaista kipinöitsevä, kasvullisuuden korkealle kohoava lieska oli puna, kelta, viheriä, maineen kellan viheriä, kipenöitsevä ja majesteettien alttarilla paloi tavallinen juhlavalaistus. Kaikki alttarit olivat kaunistetut sopivilla vertauskuvilla ja lauselmilla ja kustakin niistä tuli esiin herttaisia 6—10 vuotisia kukkarintaisia hengettäriä edeskantamaan kuninkaallisille kunniaa ja kiitosta. Toivon haltijatar antoi majesteeteille kirsikkapuun oksan, rauhan haltijatar kuninkaalle laakeriseppeleen ja kuningattarelle saman puun oksan. Oikeuden haltijatar ojensi kuninkaalle silkkisen rasian, jossa oli kaksi medaljonkia, toinen oikeuden vertauskuva, toinen esittäen miestä hakkaamassa kiveen kruunulla koristettuja K. A. kirjaimia, sekä kuningattarelle samanlaisen rasian Cybele toiselle puolelle kuvattuna ja toiselle lennossa oleva kyyhkynen laskemassa laakeriseppelettä kultaisiin kuningattaren nimikirjaimiin. Uskollisuus antoi lemmikeistä sidotun seppeleen ja turvallisuuden haltijatar kuninkaalle laakerin lehvän sekä kuningattarelle valkoisen sireenin kukan. Valistuksen haltijattaren kuninkaalle ojentamassa rasiassa oli kaksi medaljonkia toinen kuvaava Prometheusta tuomassa tulta auringosta, toinen Orpheusta soittamassa kanneltaan metsäisessä vuoriseudussa; kuningattaren rasian kuvat esittivät toinen Minervaa, toinen kuningattaren nimeä auringossa, joka valaisi asumatonta metsäseutua. Kasvullisuus kantoi kuninkaalle tähkäkimpun ja kuningattarelle silkkisen runsauden sarven, joka oli täynnä tuoreita appelsiineja, sitrooneja, pomeransseja ja omenoita. Maineen haltijattaren kuninkaalle ojentamassa maljassa oli myös kaksi medaljonkia, jotka esittivät mainetta ja kuolemattomuuden temppeliä; kuningatar sai häneltä kissankäpälista (gnaphalium) tehdyn kuolemattomuutta kuvaavan kruunun. Majesteettien alttarilta ojennettiin ylhäisille vieraille useita lautasia mansikoita. 

Kuninkaalliset julki lausuivat korkean mielihyvänsä niinhyvin kuvaelmasta kuin myös siinä esiintyvistä lapsukaisista, jotka kaikki armossa esiin kutsuttiin ja kuninkaallisille majesteeteille esitettiin; ja olivat tällöin haltijattarina neidet Ramsay ja Aminoff sekä mampsellit Brusin, Cairenia, Ekelom, Forstén Ahnger, Dahn ja Dyhr. 

Seuraavana päivänä sunnuntaina pidettiin jumalanpalvelus kun. majesteettien huoneessa, jossa lisalmen rovasti saarnasi. Tämän jälkeen esitettiin upseeristo, virkamiehistö ja porvaristo sekä 20 talonpoikaa ynnä päivällisen jälkeen kaupungin naiset. 

Järvinäkymä Kuopion läheltä kirjasta Finland framstäldt i teckningar

Ehtoolla oli yhteinen illanvietto sotarevisori Masalinilla, jossa kun. majesteetit suvaitsivat olla saapuvilla. Sen jälkeen kävelivät heidän korkeutensa Vahtivuorelle ihailemaan laajaa näköalaa niinhyvin kaupungin kuin myös kallaveden ja sen monien saarien yli. Illallisen oli valmistanut maaherran rouva Ramsay, joka sitäpaitsi, osoittaakseen alammaista mieltymystään kun. majesteettien paikkakunnalta käynnistä, oli yhdessä rouvien Vicandt'in, Salonian, Forsténin, Masalin'in, Backman'in ja Avèn'in kanssa laittanut ruokaa 60 seutukunnan köyhälle. 

Kello 1/2 9. 12 päivän aamuna läksivät kuninkaalliset vieraat Kelloniemen lossille, missä 12 valkoisiin puettua maalaistyttöä lauloivat erästä valtiopäivämies Pietari Väänäsen sepittämää laulua, kuninkaallisten majesteettien noustessa proomuun, jolla he menivät ylitse Toivalaan, jatkaakseen sieltä maanteitse matkaansa Iisalmelle.