Kokemäeltä Amerikkaan, osa 6

Johan Hjalmar syntyi Kokemäellä Keipilän kylän Tuohen talon entisen talollisen pojaksi 18.2.1884. Äiti Aleksandra Matintytär (s. 1855 Harjavalta) kuoli kun poika oli vasta kaksi kuukautta vanha. Isä Juho Kustaa Isakinpoika (s. 1850 Luvia) käytti sukunimeä Bärholm samoin kuin poikansa.

Johan Hjalmar otti passin Amerikkaan 15.09.1905 ja saapui perille saman vuoden aikana. Viisi vuotta myöhemmin hän avioitui 26-vuotiaana 17-vuotiaan Maria Linden kanssa. Nuori vaimo oli syntynyt Massachusettsissa, mutta isänsä oli syntynyt Suomessa.

Kasvava perhe asui viimeistään vuodesta 1920 alkaen Fitchburgin kaupungissa Massachusettsissa. Lapsia syntyi... Jennie Matilda 15.1.1911, Arne Hjalmar noin vuonna 1913, Eino Johannes 22.10.1914, Vilho Ilmari noin vuonna 1917, Elsie Maria noin vuonna 1920, Helen Elizabeth noin vuonna 1922, Walter Edwin I, Walter Edwin II 9.8.1924, Ruth Eleanor 22.11.1926, Amy Louise noin vuonna 1929, Nathalie Joanne 8.12.1930, Robert Richard 14.11.1935.

Maaliskuussa 1923 paikallinen sanomalehti kertoi, että Johanin postilaatikosta oli varastettu vakuutusyhtiön korvausshekki. Näitä hän sai loukkantumisen johdosta. Tammikuussa 1926 Johan haki lehti ilmoituksella yövahdin tehtävää tai muuta kevyttä tointa. Joulukuisessa ilmoituksessa hän kertoo kokemuksestaan kirvesmiehenä ja maalarina. Näitä hän mainosti lehdessä vielä kaksikymmentä vuotta myöhemmin. (Ilmoitukset kuvituksena)

Runsaslukuisesta perheestä löytyy paikallisesta sanomalehdestä lukuisia mainintoja. Ei aina iloisia. Lehti kertoi 13.1.1933, että 16-vuotias Wilho oli edellisenä aamuna jakanut lehdet reitillään ja sitten kävellyt sairaalaan, jossa hänellä todettiin keuhkotauti. Poika kuoli yön aikana. Toinen kuolinilmoitus julkaistiin 16.11.1935. Perheen äiti oli kuollut 43-vuotiaana sairaalassa, pian synnytyksen jälkeen.

Lehden palstoja täytettiin myös alakoululaisten kirjoituksin. Amy raportoi

"Bobby was two years old in November. He is cute and fat. He has yellow curly hair and big blue eyes. Everybody says he is the smartest baby they ever saw because he can sing lots of songs, count up to ten, and he can talk like a big child."(5.2.1938)
"My two sisters and I made a nice fat snowman. When we got done we had to go in because it was getting dark. We told our big sister to go see our snowman the next day. Soon she said she couldn't see any snowman. We ran out. In place of our snowman we found a puddle of water." (5.3.1938)
"I have a baby brother. His name is Robert Richard Barholm. He is two years old. His hair is yellow. He has blue eyes. He is smart. He can talk a lot. He plays with the dog Paddy. He tries to jump rope. Yesterday he played ball with us. He plays with the cats. He plays with Topsy, too, sometimes. The baby likes them, but he he likes Paddy the most. " (9.4.1938)
"There is a bird that eats out of my hand. Every morning he sits on the wi ndow sill. We feed him bread crumbs and he also eats cracker crumbs. He stays on the roof. There are two little bird houses on the roof." (4.6.1938)

Isosisko Jennie tarttui kynään talvisodan aikana. Hän vakuutti etteivät suomalaiset olleet kommunisteja ja toi esiin sodan kauhuja. Sodan saavutettua Amerikan Walter astui armeijan riveihin 6.5.1943. Hän oli 19 kuukautta Ranskan ja Saksan taisteluissa ja sai yhteensä 6 pronssitähteä. Hänelle tarjottiin tulkin paikkaa valtion leivissä mutta hän palasi kotiin.

Suurin osa sisaruksista asui koko elämänsä Fitchburgissa. Poikkeuksena Walter, joka 1960-luvun lopussa asui Marylandissä ja nuorempi veli Robert, joka oli päätynyt Jamaicalle. Hän oli osallistunut Korean sotaan ilmavoimissa.

Lähteet
Kokemäen rippikirja 1881-1890 s. 832, 1891-1900 s. 1053
Siirtolaisuusinstituutti - passitietokanta
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Fitchburg Ward 4, Worcester, Massachusetts; Roll T625_746; Page: 2B; Enumeration District: 59; Image: 472.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census(Census Place: Fitchburg, Worcester, Massachusetts; Roll 963; Page: 7A; Enumeration District: 176; Image: 183.0.)
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942
Ancestry.com. Massachusetts Death Index, 1970-2003
Ancestry.com. Social Security Death Index
Ancestry.com. Historical Newspapers. Fitchburg Sentinel (Fitchburg, Massachusetts)
National Archives and Records Administration. U.S. World War II Army Enlistment Records, 1938-1946
National Cemetery Administration. U.S. Veterans Gravesites, ca.1775-2006
Ancestry.com. Käyttäjän maureenmorley sukupuu Morley1, Ruth Barholm
Findagrave.com. Find A Grave Memorial# 23825112 Nathalie Joanne Barholm

Kristiinankaupungin historiasta ruotsiksi

Vasa tidning julkaisi vuonna 1884 A.E.Skogbergin kirjoittaman sarjan Skildringar ur Kristinestads historia:

I. "början" 13.1.1884 nro. 6

II. Tiden fr. stadens grundläggning till 17 århundradets slut.
1. Stadens folkmängd och ekonomi. 27.1.1884 nro. 12, 29.1.1884 no 13
2. Stadens förvaltning och första styresmän. 3.2.1884 nro. 15
3. Kyrkan och skolan. 10.2.1884 no 18
4. Handel, sjöfart och öfriga näringar. 2.3.1884 no 27, 18.3.1884 no 34
5. Några sedlighets skildringar fr. 1600-talet. (Exempel på domarens partiskhet kan ses ur rådstuvurättens protokoll 1658.) 6.4.1884 nro. 42, 2.5.1884 no 52

III. Tiden från 1700 till 1741.
1. Stora ofreden. 15.11.1885 nro. 135, 22.11.1885 nro. 138
2. Stadens återupphjälpande efter fredsslutet. 29.11.1885 nro. 141, 4.12.1885 no 143
3. Handel och öfriga näringar. 13.12.1885 nro. 147, 18.12.1885 no 149, 22.12.1885 no 151

IV. Lilla ofreden. 24.1.1886 nro. 11

V. Tiden från 1743 till 1808.
1. Handels-interiörer från medlet af förra århundradet. 28.3.1886 nro. 38, 30.3.1886 no 39, 4.4.1886 no 41, 11.4.1886 no 44, 13.4.1886 no 45
2. Mycket väsen för ingenting. 4.5.1886 nro. 53
3. Stapelfriheten. 21.5.1886 no 60, 13.6.1886 no 70, 20.6.1886 no 72
4. Näringarna vid slutet af svenska tiden. 4.7.1886 no 78, 9.7.1886 no 80
5. Något om stadens politi och dess tillstånd i allmänhet under senare delen af 18:de seklet. 11.7.1886 no 81
6. Kyrkan och skolan. 20.7.1886 no 85, 23.7.1886 no 86 , 25.7.1886 no 87

Jatkoksi sopii nimimerkki Ö.F. kirjoitus Från mörka tider, joka käsittelee noitakäsittelyjen aikaa Kristiinankaupungissa. Ensimmäinen osa julkaistiin Östra Finland -lehdessä 15.3.1890.

Kansakoulun perustamisen haasteet

Kaapro Jääskeläinen (oik. August Bernhard Mäkelä) kertoo otsikolla "Kansakoulun perustaminen Savossa. Sivistyshistoriallinen kuvaus." (julkaistu kokoelmassa Iloisia Juttuja II):

Eräänä kuumana lauantaina, vähä ennen heinäntekoa, vääjäilee porttikäytävässäni pari kolme maamiestä. Käyvät välistä eteisen ovella katsomassa, mutta aina vetäytyvät takaisin. Kuluu puoli tuntia, kuluu tunti. Minua alkoi vaivata uteliaisuus, että mikähän niillä on asiana.

Viimeinkin pujahtivat he eteisen ovesta, hiljaa ja varovasti kuin varkaat. Tiedustivat piialta, "onko herra kotona." Tarpeeton kysymys, sillä olivathan he nähneet minut ikkunasta kymmeniä kertoja.

Astuvat huoneeseeni ja tarkastelevat ensin, onko missään nurkassa mitään vaarallista. Rykästelevät sitte aikansa.

"Työkö sitä outta --?"

"Kyllä minä olen. -- Käykää istumaan."

"Lämminpä nyt on seä."

Mennään sitte vähitellen läpi viimeisten vuosien ilmat ja nykyiset vuodentulon toiveet, kunnes lopulta laukiaa asia, jota varten olivat tulleet.

"Myö on koulua tuumattu sinne meijännii kylälle, kun on nuitai lapsia siunautunna..."

"Mistä kylästä te olette?"

"Korpsalamesta."

"Vai jo Korpisalmeenkin kansakoulua!" Kylä, jolla joitakuita vuosia takaperin ei vielä ollut muuta yhteyttä "sivistyneen maailman" kanssa kuin että nuoret miehet juhannusaattoisin kävivät kaupungissa ja jahtailivat katupoikia, kun ne heitä haukkuivat "piimäpunniksi." Mutta sitte oli kylän rantaan rakennettu laituri, jossa aina pyhän seutuna pistiin höyryvenhe, tuo jumalisten vaimojen kauhistus, ennenkuin he siihen tottuivat. Vanha kirkkovene poltettiin muutamana juhannusaattona suuren kokon keskessä, sillä sitä ei oltu tarvittu moneen aikaan. Siitä päivin vietettiin juhannusaatot omassa kylässä.

Kohta oli Korpisalmeen myös alkanut ilmestyä kerman-erottajia, sekä separaattoreja että sentrifuugia. Vaimot kyllä siinäkin koettivat vetää vastaköyttä, sillä nyt kokoontui isäntäin taskuun mikä ennen oli mennyt emäntäin lihavuudeksi. Mutta ei auttanut. Maailma ja sen turmelus kulkivat vaan eteenpäin. Ja nyt oli kansakoulu hankkeissa.

Muutamain mielessä se ajatus oli kytenyt jo puolikymmentä vuotta. Ristiäispaikoissa ja häissä siitä oli miehissä juteltu. Joku oli innoissaan jo lahjoittanut koulun sijaksi maata, toinen hirsiä, kolmas tiiliä ja muita rakennustarpeita. Mutta sikseen oli asia aina jäänyt.

"On tuumattuna kokkousta pittee siellä kylän kesken. Neuvoivat pyytämään Teitä pitämään. Kyllä myö matka maksettas."

"Milloinka se pidettäisiin?"

"No, tässä jonakuna pyhänä. Mitenkäs Työ joutasia?"

"Vaikka viikko huomisesta."

"Passoohan se."

"Sitte pitää huomiseksi laittaa kuulutus kirkkoon ja ensi viikolla lehteen."

"Jos pitänöö... Tullookko siitä mitä maksoo?"

"Maksaa se sanomalehdessä muutamia markkoja, -- pari kolme!"

Kirjoitin sitte kuulutuksen, että "Korpisalmen kylään perustettavan kansakoulun harrastajat kokoontukoot" j.n.e.

"Oisko siihen vielä panna, että poikessa olijat soap tyytyvä läsnä olleihen peätöksiin?"

"Turha se on; ei niihin kuitenkaan tarvitse tyytyä kenenkään, joka ei tahdo. -- Teidänkö nimet tähän pannaan alle?"

"Kun nuo ei tuosta --? Pannoo voan!"

Ukot lähtivät viemään kuulutusta kirkkoon ja sanomalehden konttoriin. Näyttivät olevan vähän niinkuin jotain vailla, kun eivät saaneet asiasta enemmän "tuumata", vaan piti niin äkkiä ryhtyä toimeen. Lähtiväthän kumminkin.

Sitte viikon päästä sunnuntai-iltapuolella tulin höyryveneellä Korpisalmeen. Laituri ja sen läheinen ranta kiehui kirjavana väkeä. Kokoustalon pihamaa ja sitä ympäröivät aidat olivat puolillaan. Seurakunnan kirkkoherrakin oli saapunut paikalle. Sanoi hyvän ilman viehättäneen lähtemään. Oli sitäpaitsi aina erityisesti huolehtinut tästä puolikunnasta, joka oli muita jälempänä lasten lukutaidon ja kaiken sivistyksen suhteen. Minua hänen läsnäolonsa ei erityisesti ilahuttanut, sillä kansakouluasioissa en ole tottunut odottamaan mitään vilpitöntä harrastusta siltä taholta. Minusta hän ei nytkään näyttänyt tyytyväiseltä, vaikka oli huoleton olevinaan.

Juotiin kahvit aluksi, isäntäväen ja etevimpäin naapurein seurassa, ja "tuumattiin". Kirkkoherra oli jo saanut selville, että tällä kertaa ei tainnut tulla koulun perustamisesta mitään; olivat niin erimielisiä _paikasta_. Toiset tahtoivat koulun sijoitettavaksi rantapuolelle kylää, toiset taas manteren puoleiseen laitaan. Molemmissa oli vankkoja taloja ja muita hyviä etuisuuksia, eikä kumpanenkaan puoli aikonut antaa perään. Kirkkoherran mielestä oli aivan mahdoton keksiä keinoa tämän eripuraisuuden sovittamiseksi. Ja hänen olennostaan tuntui kuin olisi se ollut hänelle mieleinen vahinko.

Sitte kokoonnuttiin pirttiin. Joukossa oli miehiä ja vaimoja, vanhempia ja nuorempia, talollisia ja talottomia; juuri kouluijän yli päässeitä, aikamieheksi saapia poikia sekä vinkuvia sylilapsia, joita viimeksi mainituita välttämättä pitää kulettaa kaunistamaan kaikkia tilaisuuksia.

Aluksi puhuin kansakoulun tarkoituksesta, opin ja taidon arvosta y.m. vanhaan tavalliseen suuntaan. Ja kansakoulun vastustajat maalasin niin mustiksi, ettei luullakseni kenenkään olisi haluttanut näyttäytyä semmoiseksi, vaikka olisi siinä mielessä tullutkin kokoukseen.

"Nyt on ensiksi päätettävä, ryhdytäänkö kansakoulun perustamiseen, vai eikö. Lausukaa ajatuksenne!"

Vasten ei ollut kukaan, kun se vaan jaksettaisiin saada toimeen.

"Päätetäänkö se sitte perustaa?"

"No peä -- peätetään voan."

Toistaiseksi oli koulu sijoitettava vuokrahuoneihin ja siihen oli otettava naisopettaja, koska se tulisi ehkä huokeammaksi kannattajille kuin mies.

Tuli sitte kysymykseen koulupiirin puolesta maksettava palkkalisä opettajalle. Päätettiin vuokrata kouluhuoneen yhteydestä asetuksen määräämä asunto ja potaattimaa, antaa hänelle polttopuut ja öljyvalo sekä hänen lehmälleen kesälaidun kylän yhteisellä laitumella ja talvirehuksi tarpeellinen määrä heiniä.

Mutta nyt tuli tiukka ottelu siitä, kuinka paljo lehmä talvessa tarvitsee heiniä. Joku arvioi sen vaativan 250 leiviskää.

"Eiköön piisois 200?"

"Jo tok -- taikka 180."

"Pannaan ies 240."

"Ei panna liikoo!"

Tästä kiisteltiin enemmän kuin mistään muusta seikasta koko kansakoulun perustamisasiassa. Muuan kielevä emäntä sai siitä aiheen kertoa karjataloutensa edistymisestä viime aikoina, kuinka he "Iivo-vainoon kanssa alottivat viiellä lypsävällä, mutta nyt on viijettä kymmentä peätä." Paljo heille oli karttunut lapsiakin näiden kahdenkymmenen vuoden kuluessa, mutta enemmän sentään karjaa. Ja vaikka naapurikateuden vuoksi heille oli pantu suuret verot, ei häntä eikä lapsia kuitenkaan saatu maantielle...

Kiistojen lopettamiseksi koetin selittää, kuinka vähäpätöistä oli näin kauan neuvotella yhden lehmän talvirehusta -- tämmöisen kylän, jossa on kymmenittäin vankkoja taloja ja niissä satoja lehmiä. Viimein suostuttiin määräämään 200 leiviskää.

Sitte kirjoitettiin sitoumus kaikkein nyt tehtyjen päätösten täyttämisestä, huoneiden ja koulukapineiden hankkimisesta ja palkkalisän suorittamisesta. Sitoumuksen alle pantiin nimiä, vaikka se tahtoi käydä hitaasti. Kukaan ei olisi kirjoittanut nimeään ensimäiseksi, kun ei tiennyt, kuinka monta siihen karttuisi, Useat koettivat hiljakseen puikkia pois tästä vaarallisesta tilaisuudesta. Saatiin kuitenkin kokoon kymmenkunta nimeä. Loput arveltiin kyllä saatavan, kun kirjaa käytetään heidän luonaan.

Nyt vasta uskalsin ottaa puheeksi, missä taloissa olisi sopivia huoneita. Mainittiin kolme, neljä taloa ja tehtiin selkoa niistä. Kiistojen välttämiseksi jätettiin johtokunnan huoleksi vuokrata sopivat huoneet sopivalta paikalta. Johtokunta valtuutettiin myös pyytämään apuvaroja kunnalta sekä valtioapua, niinkuin asetukset säätävät.

Lopuksi lausui kirkkoherra muutamia sanoja kokoontuneille korpisalmelaisille. Hän tahtoi vastustaa sitä ajatusta, jota "eräältä taholta" levitettiin, että muka papisto vastustaa kansakoulua. "Ei papisto vastusta kansakoulua, vaan hartaasti puolustaa sitä ja iloitsee niiden perustamisesta." Sen hän vaan tahtoi sanoa. -- Parasta onkin, ajattelin minä, tulla mukaan vaan, kun ei muuta taida. Puhe kävi häneltä väkinäisesti, ja kasvot olivat happaman näköiset.

Meni useita viikkoja, ennenkuin valtioavun hakemus joutui matkalle. Samoin viipyi kuntakokouksen kuulutus kovasti. Kirkkoherra, joka oli kunnan esimiehenä, odotteli kunnes asioita karttuisi enemmän.

"Eihän koulu kumminkaan voi vielä tänä syksynä alkaa", oli hän arvellut. Ja ukot rupesivat itsekin luulemaan, ettei siitä vielä tule mitään.

Eräänä kauniina päivänä tulivat entiset korpisalmelaisten lähettiläät luokseni kertomaan, minkä uuden aatteen he nyt olivat keksineet. Aikoivat erota kunnasta omaksi koulupiirikseen ja perustaa -- _kiertokoulun_. Kirkkoherra oli sanonut heidän toistaiseksi tulevan toimeen kiertokoululla, joka olisi senkintähden mukavampi, kun kylä oli niin laaja ja hajallinen. Jos he pääsisivät kunnan yhteisistä kansakoulumaksuista, saisivat he kiertokoulun ilman uusia uhrauksia.

Vai sieltä se tuulee!

"Mutta te ette pääse kunnan kansakoulumaksuista, jos ette perusta kansakoulua, -- ettekä saa valtioapua."

Se oli ikävä uutinen ukoille. Ei muuta kuin ruveta vaan kiireimmiten hankkimaan koulukapineita, siinä toivossa että kunta ja valtio antavat apunsa.

Pian tiesivätkin sanomalehdet kouluylihallituksen puoltaneen valtioavun antamista Korpisalmen koululle. Vähä myöhemmin tuli asia kuntakokoukseen. Kirkkoherra valitteli kansakoulukassan suurista menoista viime aikoina, mutta kuntalaiset eivät kuitenkaan tahtoneet kieltää tältä koululta samanlaista apua kuin mikä muillekin oli annettu.

Ennen koulun alkua ilmoittivat sanomalehdet senaatin myöntäneen pyydetyn valtioavun. Mutta itse päätös ei vielä ollut joutunut, ja kirkkoherra oli uskotellut, ettei koulua saa alottaa, ennenkuin senaatin päätös on käsissä. Pelastettuani ukot tästä harhaluulosta, alkoi koulu kuin alkoikin ennen määrättynä aikana. Oppilaita tuli paljoa enemmän kuin tilan puutteessa voitiin vastaanottaa.

Ensimäisinä vuosina yksi ja toinen juonitteli päästäkseen koulumaksuja suorittamasta. Mutta nykyään ei siitä enää ole mitään kuulunut. Päinvastoin sanotaan korpisalmelaisten olevan hyvin ihastuneet kouluunsa.

Faktaa koulujen perustamisesta voi lukea Päivi Lipposen väitöskirjasta Kansakouluhanke valtion, kunnan ja kyläyhteisöjen vallanjaon haasteena : Kansakoulujen perustaminen Kuopion maalaiskunnassa vuoteen 1907 mennessä. Verkosta löytyy myös Tero Parkkosen gradu Kansakoululaitoksen perustaminen 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun loppuun - kuntakokouksen suhtautuminen kansakoulukysymykseen tasa-arvon ja alueellisuuden kannalta. Ja Tuija Kultalahden gradu "Kirjat kaivoon" : Evijärven ja Kortesjärven kuntien kansakoulutaistelujen taustat, muodot ja seuraukset 1800-luvun lopulla. Jaana Koivistoisen gradun otsikko on Rihvelitaulusta romppuun. Kaavin kunnan koululaitos 1876-1996. Ylen sivuilla on kokonaisuus otsikolla Kansakoulussa.

Astioista

Kannoin kirjastosta isohkon artikkelikokoelman Ruukkuja ja ruhtinaita. Saviastioita ja uunikaakeleita ajalta 1400-1700. Marianna Niukkasen artikkelissa Punasaviastioiden muoto ja koristelu - käytännöllisyyttä ja kätkettyjä symbolimerkityksiä oli joitakin minulle uusia tietoja 1600-luvusta.

Euroopassa vuosisadan aikana yleistyi teen, kahvin ja kaakaon juominen eli piti kehittää uusia astioita niiden nauttimista varten. Kiinasta tuotiin posliinia ja Euroopassa tehtiin sitä jäljittelevää fajanssia. Entistä enemmän ruualla ja kattauksella yritettiin esittää hyvää makua ja säädynmukaisuutta. Käyttö- ja näyttöastiat alkoivat varakkaissa talouksissa eriytyä.

Ruotsalaisten ja suomalaisten tutkimuksten perusteella maalauskoristellut punasavivadit olivat keskiajan jälkeen kaupunkilaisväestön ja talonpoikien astioita. Heidän pöydässään puuastioiden joukossa lasitettu punasavivati oli hienous.

Rikkaammissa talouksissa punasavivadeilla oli vielä paikkansa keittiössä ja palvelusväen käytössä. Mutta mahdollisuuksiensa mukaan isäntäväki söi kivisavikeramiikasta, majolikasta, lasista, tinasta ja hopeasta valmistetuista astioista.

Tarinointia

Paikallis- ja henkilöhistoriaa kokoavalle ei mikään ole yhtä arvokasta kuin hyvä kertoja, elävänä tai tallennettuna. VR:n Matkalla lehdestä sain tietää, että Suomea kiertää parhaillaan Lönnrot-2017 hanke, jonka tavoitteena on kerätä tuhat tarinaa. Näistä pitäisi muodostua 100-vuotiaan itsenäisen Suomen kokonaiskuva. Enemmän tietoa YLEn sivulta.

Englanninkieltä hallitseville tai harjoittaville suosittelen tutustumista The Moth-podcastiin, jossa on tositarinoiden kerrontaa. USA:ssa pyörii StoryCrops äänitysstudiot, joihin kuka tahansa voi poiketa kertomaan juttunsa. Slaten videokanavalla on sarja 50 sentin haastatteluja, joissa on myös hauskoja juttuja.

Työväenopiston tarjontaa

Minä olen juuri päässyt kesälomalle ja pitäisi jo ruveta täyttämään kalenteria syksylle? No, pakko ei tietenkään ole.

Poimintoja painetusta kataloogista. Jos kiinnostut, tarkista ajat, paikat yms. opiston verkkosivuilta.

Itäisessä alueopistossa sukututkimuksen peruskurssi ja jatkokurssi sekä yli 40-vuotiaille suunnattu elämänkaarikirjoituskurssi. Sama löytyy myös koillisesta alueopistosta. Keskisessä alueopistossa sukututkimuksen peruskurssi.

Eteläisessä alueopistossa Henkilökohtaista - yksityisestä yleiseksi, jossa kehitetään valmiuksia omaelämäkerrallisen tekstin muokkaamiseen kohti julkaistavaa tuotosta. Keskisessä alueopistossa Kirjoita ja julkaise! -teemapäivä, kurssit Muistot ja elämä sanoiksi ja tekstiksi sekä Minkä aika tuhoaa, sen muisti tallentaa - ja kirjoitus säilyttää.

Keskisessä alueopistossa kurssi Oppe nyt wanha ia noori - vanhaa kirjasuomea ja kirjallisuutta sekä Rauman kielen piiri.

Käsityökursseista löytyy Villalankakirjonta, jossa tutustutaan rekipeittojen historiaan ja kuvioaiheisiin. Alla oma työnäytteeni yläasteen käsityön tunnilta.

Tietotekniikan kursseista löytyy paljon sukututkimuksen harrastajalle ja erityisesti julkaisun tekijälle sopivaa. Digikuvien arkistointia, Vanhat äänitteet digimuotoon, Vanhat valokuvat kuntoon, Skannaus - paperikuvat ja diat. Ohjelmassa on myös ilmainen tietoisku Sukututkijan valitut nettipalvelut 1.10, sekä Tiedonhaku internetistä aloittelijoille, ilmainen 3-osainen kurssi ja Internet-tiedonhaun syventävä kurssi, joka on maksullinen.

Ilmaisissa yleisöluennoissa riittäisi kuunneltavaa lähes joka illalle:

Keskisen alueopiston ohjelmassa on talvisodasta 5 luennon sarja 7.9.-5.10.

FL Eero Muurimäellä on monta yleisöluentoa kaukaisemmasta menneisyydestämme. Itäisessä alueopistossa 17.9.-5.11 Ihmisen biologinen kehitys ja kultturikehitys, jossa 29.10 Mitä geenit kertovat ihmisestä? Koillisessa alueopistossa 1.12 aiheena Mitokondriaalinen Eeva ja y-kromosomiaalinen Aatami, suomalaisten geneettisistä juurista. Pohjoisessa alueopistossa 8.11 Mistä olemme tulleet (ennakkoilmoittautuminen). Keskisessä alueopistossa 7.9-19.10 Euroopan esihistoriaa esi-ihmisistä keltteihin, 26.10.-16.11. Naapurimaidemme esihistoriaa, 23.11.-30.11. Omaa ja lainattua - Suomen kultturin 10000 vuotta.

Keskisessä alueopistossa luentosarjat Aate- ja kultturivirtoja keskiajalta nykyaikaan (8.9-1.12., viimeisellä kerralla otsikkona Historia & Nykyaika: miksi tutkimme historiaa?) ja Luolamiehestä maailmankansalaiseksi - ihmisen eettisen sosiaalistumisen lyhyt historia (21.10-2.12).

Läntisessä alueopistossa 3 luentoa (22.9.-6.10) otsikolla Keitä ovat suomalaiset?- Suomen historiaa ja kultturia. Yksittäiset luennot Kuormahevosista kaupunkikaneihin - eläinsuojelun historiaa 17.9. ja Suomen majakat 26.11. Helsingin arkkitehtuuria Viaporista Aurinkolahteen kolmen luennon verran 22.10-5.11.

Työssäkäymättömille sopiviin aikoihin on pohjoisessa alueopistossa tarjolla Helander-kodin maanantailuoennot - matkoja, henkilöhistoriaa ja osana perjantain kulttuuriluentoja 3 otsikolla Suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin - suurten keräilijöiden ja matkailijoiden - jäljillä.

Visuaalista kultturia

Kuvassa on Axel Oxenstiernan reki kirjasta Bilder av märkligare föremål i kungl. livrustkammaren (1927)

Kannoin kirjastosta kotiin kirjan Konst och visuell kultur i Sverige före 1809. Ajattelin saavani näkemystä menneisyyteen.

Sain sen näkemyksen, että Ruotsin keskiaikaiset kirkot (jotka ovat vuosisata tai kaksi vanhempia kuin Suomessa) ovat ihan oudon näköisiä. Kirjassa ei ollut yhtään suomalaisen keskiaikaisen kirkon näköistä kappaletta.

Frugårdin vierailun jäljiltä pysäytin rivakan selailuni kun näin valokuvan säterikattoisesta talosta vuodelta 1700. Tekstistä opin, että näitä puurakennuksia maalattiin punaiseksi tiilen jäljittelemiseksi ja ikkunanpuitteet ja kulmalaudat vaaleiksi niinkuin hiekkakivi. Värit levisivät alempiin yhteiskuntaluokkiin ja näin ruotsalaisen perusmökin värit ovat punainen ja valkoinen.

Kirjavia kuvia Salmin kihlakunnasta

Karjalan rahvasta esittävä kuva vuodelta 1780

Alotamme matkamme manteresta Laatokan saaristoon ja tulemme ensin Pöllön saareen. Tässä saaressa ovat ennen, 60-70 vuotta takaperin, nuo taikauskoiset Salmin ukot kauhealla surmalla murhanneet nimismiehensä, polttamalla hänet elävänä. Koleratauti kuin niinä aikoina suuressa määrässä raivosi maakunnassa, oli valtion kulungilla toimitettu lääkityksiä nimismiehen kautta niitä kansalle jaettaviksi. Vaan Salmin ukot, jotka nimismiestään suuresti vihasivat, luulivat että se jakoi heille myrkkyä, ja että hän myrkyttää kaivot, joet ja vieläpä järvetkin ja että myrkytys on syynä heidän kovaan tautiinsa. - Tämä oli syy nimismiehen kauheaan loppuun.

Näin alkoi kirjoitussarja Kirjavia kuvia Salmin kihlakunnasta Satakunta-lehdessä. Osat löytyvät numeroista
I 25.1.1879 no 4 , II 15.2.1879 no 7 , III 22.2.1879 no 8 , IV 1.3.1879 no 9 , V 19.4.1879 no 16, VI 17.5.1879 no 20 + 24.05.1879 no 21 , VII 31.5.1879 no 22 , VIII 14.6.1879 no 24 , IX 28.6.1879 no 26 , X 2.8.1879 no 31, XI 16.8.1879 no 33, XII 30.8.1879 no 35, XIII 18.10.1879 no 42, XIV 25.10.1879 no 43, XV 8.11.1879 no 45, XVI 3.1.1880 no 1, XVII 10.1.1880 no 2, XVIII 18.9.1880 no 38, XIX 9.10.1880 no 41 + 16.10.1880 no 42, XX 23.10.1880 no 43, XXI 6.11.1880 no 45 + 11.12.1880 no 50

Satakunta lehdessä myös
21.06.1882 no 48 Kirjavia kuvia Karjalasta Toinen sarja X
29.11.1882 no 93 Kirjavia kuvia Karjalasta Toinen sarja XV
03.10.1883 no 78 Matkamuistelmia Venäjän Karjalasta I
15.10.1884 no 83 Kirjavia kuvia Karjalasta II (jatkoa 78 1883)
17.01.1885 no 5 Kirjavia kuvia Karjalasta III (jatkoa numeroon 83 vuonna 1884)
04.03.1885 no 18 Kirjavia kuvia Karjalasta IV
11.04.1885 no 29 Kirjavia kuvia Karjalasta
10.06.1885 no 45 Kirjavia kuvia Venäjän Karjalasta
12.08.1885 no 62 Kirjavia kuvia Venäjän Karjalasta
16.09.1885 no 72 Kirjavia kuvia Venäjän Karjalasta
12.07.1884 no 56 Matkahavainnoita Karjalasta
16.08.1884 no 66 Matkahavainnoita Karjalasta II
31.12.1884 no 105 Matkahavainnoita Karjalasta III (Retki Valamoon)

Kansanrunousarkistossa

Viime viikko oli eka lomaviikkoni ja myös eka viikko kun SKS:n remontoidut arkistot aukesivat. Panttasin menoa torstaille ja olin enisimmäinen tauon jälkeinen vieraskirjaan kirjoittaja. Kirja oli ollut ensimmäiset 3 päivää hukassa.

Kävin läpi Kauvatsan aineistoa. Osa oli Siltasaaressa, joten täytyy mennä uudestaan kun ne on noudettu. Ja mikäs sinne on mennessä kun asiakaspalvelussa työskentelevä tervehtii kuin vakioasiakasta vaikken ole noin kolmen vuoden aikana käynyt kuin puolisen tusinaa kertaa.

Yksi työlistan aihe oli äänitteet, joita en ollut aikaisemmin rohkaistunut kysymään. Nyt kysyin ja toisesta pisteestä tutkija roudasi minulle neljä paksua nidosta, joissa oli kuvattuna Kokemäeltä tehtyjen nauhotusten sisällöt. Ilmeisesti olisi ollut parempi lähettää tiedustelu etukäteen? Systeemi vaikutti henkilökuntaa rasittavalta.

Äänitteissä ei ollut mitään maata mullistavan näköistä. Tein muistiinpanot mahdollisesti myöhemmin työn alle tulevista aiheista, niin ettei luetteloja tarvitse toista kertaa kantaa näkyvilleni. Kahdella nauhalla puhui perhetuttuni isä, joten pirautin mutsille, jotta tämä voisi kertoa/muistuttaa heitä asiasta. Vaikka joku muistaisi haastattelun, muutamassa vuosikymmenessä voi unohtua minne nauhoitukset ovat päätyneet. Itse jatkan "sen toimittajan" isoäitini äidin puheesta tekemän äänitteen etsimistä.

Ensimmäisen viikon asiakkaana sain SKS:n kirjakauppaan VIP-kortin, jolla saa loppuvuoden ostoksista -20%. Loistavaa. Olin ajatellut pantata Unto Salon ja Janne Haikarin kirjojen ostoa Helsingin Kirjamessuille (22.-24.10), jossa oli ainakin viime vuonna SKS:n ständillä yleisalennus, mutta nyt pääsin suoraan ostoksille.

Kaupasta poimin syksyn uutuusluettelon. Tulossa kirja Sinebrychoffit, joka sopinee Fannyn ja Karhusaaren huvilan jälkeiseen putkeen. Petri Karosen toimittamassa artikkelikokoelmassa Hopes and Fears for the future in Early Modern Sweden 1500-1850 käsitellään yhteiskuntaa kulttuurihistorian, mentaliteettien historian sekä poliittisen kulttuurin tutkimuksen näkökulmista.

Todellinen ilonaihe oli löytää esitteestä Suvianna Seppälän Viljana, nahkoina, kapakalana. Talonpoikien makasamat kruununverot Suomessa vuosina 1539-1609. Väitöstilaisuus tulossa syyskuussa? Täytyy tarkastaa Turun yliopiston tapahtumakalenteri.

Sunnuntaiksi Suomesta värikuvia

Helsingistä 1800-luvun loppuun ajoitettuja valokuvia (LC-DIG-ppmsc-03807, LC-DIG-ppmsc-03809, LC-DIG-ppmsc-03808, LC-DIG-ppmsc-03806, Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 USA )