lauantai 8. heinäkuuta 2023

1838: tutkimusmatka Lappiin

Kesällä 1838 M. A. Castrén lähti tutkimusmatkalleen, josta suomennettua kertomusta alettiin julkaista Sanan-Lennättimessä 19.9.1857. Ote:

Vähän aikaa lähtemiseni jälestä päättikin toinen Aleksanteri yläopiston jäsen, Magister Blank, luonnon-tiedon tähden, tervehtää Lappia ja seurata meitä. Paitsi sitä sopii niin, että yksi pappi Durchman niminen oli Turun Tuomiokapitulumilta käsketty samalla aikaa mennä Inarin Lappiin siellä varjelemaan jumaluus oppia. Me kokouimme vähän ennen juhannusta Torniossa, jossa Ehrström asui, päätimme täällä yhteisen matkatuuman ja läksimme 23 päivänä Kesäkuussa Lappiin.

Moniahta penikulmaa yläpuolella Tornion kaupunkia nousee se mainio vuori Aavasaksa, jossa matkalaisia etelästä ja lännestä joka vuonna tavallisesti kokoontuivat katselemaan juhannus aurinkoa. Yhden nuoren Saksalaisen kanssa kapusimme korkian vuoren päälle ja tulimme sen kukkulalle koska kello löi 12. Täällä tapasimme eräitä tämän paikan herroja ja rouvasväkeä, yhden Hollannin Rohvessorin Akkersdyk, tännetulleen, niinkuin näkyi, ojentamaan kelloansa; yhden joukon vinkuvan "antakaa lantti;" viimeisiksi joukon miehiä ja naisia kokoontuneet roitun ympäri. 

Koska ensinimitetyt olivat menneet matkaansa ja me ostaneet rauhaa jälkimäisiltä, kävimme yhtehen seuraan viimeiksinimitettyin kanssa ja nyt vasta näkyi paikka niinkuin hän piti näkymän. Tilalla itsellä ei ole mitään kaunista, mutta ympäryksellä sitä enemmin. Tornion suuri joki ja Tengeljoki, jotka vuoren juuren ääressä yhdistyvät, niiden rannat, koreilla kylillä ja kartanoilla kaunistetut, sekä kaksi kirkkoa, Matarenki Ruotsin, Alkkula Suomen puolella ja taivahan ranne, suurilla vuorilla rajotettu, — semmoinen ompi se mainion vuoren ympärys. 

Ajattelepa! minkälainen meidän pieni seura oli, parin putelin kanssa keskessämme, nuoret miehet vieritellen kiviä vuorta myöten, tytöt loruillen routun ympäri j. n. e. Ajattele tätä joukkoa, selkeätä juhannus-auringolta valaistuna ja näet varjokuvan juhannus yöstä Aavasaksalla. Lähtömme ilmoitti yhteisen. Rattoisa oli nähdä pitkän rivin kapuavan kikkeröitsevätä polkua myöten. He seurasivat meitä rannalle ja joelle; tytöt lauloivat laulujansa ja koska erosimme saattajistamme, oli kello 4. 

Saksalaisemme oli kokonansa ihastunut. "Ankara, kaunis, peritönkaunis" huusi hän joka askeleelta. Kaikki näkyi hänestä niin tärkeälle, niin ihmeelliselle; ja koska söimme kestikievari-talossa, pisti hän leipä-palan (oli tässä maanpaikassa tavallista ohraleipää) taskuhunsa ja sanoi että hän Lyypekkiin kotiin tullessansa tahtoi näyttää ystävillensä kuinka "Lapissa" syödään. 

Muuta vuodelta 1838: 

Kuvaaja C. A. Hårdh
HKM CC BY 4.0

Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: ,

perjantai 7. heinäkuuta 2023

1837: Jyväskylä saa kaupunkioikeudet

 

Oulun Wiikko-Sanomia 1.7.1837
Sittemmin Jyväskylästä:

Muuta vuodelta 1837:
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: ,

torstai 6. heinäkuuta 2023

1836: lavantautia Porvoossa

Sanan saattaja Viipurista 11.6.1836:

Borgossa kuuluu liikkuvan kova lavan tauti, joka poettaa paljo ihmisiä. Se ilmoittaa itsiänsä seuravaisella tavalla: pää on kipea ja tunduu raskaalle, koko ruumista erinomattain jalkoja ja käsiä vaivaa kipu ja väsymys, ja sairaalla on vuoroitain vilu ja vari; suussa on paha maku ja ruokahalu puuttuu, mutta valdasuonen tykyntä on tuskin endistä pikaisembi. Jos tautia jo alussa parandaa, niin se herkeää kolmessa eli neljässä päivässä. Sairaan pitää käymän vuoteeseen ja ensin ottaman oksendopulveria eli senlaista ainetta, josta hän hyvin oksendaa. Koska hän on oksendanut, niin pitää hänen runsaasti juoman lämmindä vettä, sillä se huojendaa ja enendää oksentamisen, niin että hiki ulospuhkee, jonga jälkeen tulee helpotus. Hikoilemista pitää kaikella tavalla edesauttaman, niin että sairas hyvin peitetään lämpösillä vaatteilla, ja hänelle annetaan juoda lämbymää kauraliendä, taikka teevettä, joka on keitetty päiväkakkara- eli sauna kukkaisista (kamiller). Sairas ei saa nautita kuin vähäisen ruokaa, eikä käydä vilussa, vaan hänen pitää oleman lämbymässä suojassa. — Jos tauti pääsee vallan päälle, niin se on työläämbi parandaa, ja kestää kauvemmin. Tämä tauti liikkuu myös Koiviston ja Kakin puolella.

Muuta vuodelta 1836:

Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: , ,

keskiviikko 5. heinäkuuta 2023

1835: sekasanomia

Sanan saattaja Viipurista 11.7. & 29.8.1835:

Saaren kylässä Kivijärven kappelissa meni läksiän vaimonensa pois kotoa, ja salpasi neljä lasta, joista vanhin oli seitsemän vuotinen, tupaan. Lapset etsivät hiiluksesta valkeaa ja sytyttivät puut uunista tulelle, mutta koska ei he voineet saada reppänää auki, niin he kaikki kuolivat sauvuun.

Yläkuonan kylässä Kerimäen pitäjäsä on ukkoisen tuli kesäkuussa polttanut talonpojan Lauri Hongaisen tuvan ja omaisuuden. Hän itse, hänen vaimonsa ja 4 kuukausinen lapsensa saivat myös palossa niin suuren vian, että he kolmandena päivänä kuolivat.

Uudenkirkon pitäjästä läksi 17. hengeä suuressa venheessä Ronstattiin myömään kaloja, mutta joutuivat liki linnaa kiveä vastaan, josta venhe kävi rikki ja upposi. Mainituista hengistä pääsi 3. miestä ruunun luuppiin, joka linnasta lähetettiin heidän avuksensa; muut kaikki hukkuivat. 

Mustasaaren, Maalahden, ja Salosten pitäjissä ovat kova tuuli ja rakeet teehneet suuren vahingon; sekä maan kasvuille, että huoneille. Koska samalla ajalla vaimo kahdeksan vuotisen pojan kanssa Laihelan pitäjässä meni suuren puun ala rakeita pakoon, niin sattui ukkoisen nuoli puuhun ja tappoi heitä ja heidän hevoisensa. Sekä tästä, että monesta muusta samanlaisesta tapaussesta näkyy, ettei ukkoisen ilmassa ole hyvä mennä puun ala, sillä ukon nuoli etsii korkeimbia kappaleita, mutta parembi on olla lakealla ja alhaisella paikalla. 

Nyblin.
Museovirasto CC BY
Muita ukkosuutisia

 Muuta vuodelta 1835:

Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: ,

tiistai 4. heinäkuuta 2023

1834: tulipalo Viipurissa

 Sanan saattaja Viipurista 23.8.1834:

Koska parhailla rakennettiin uusia huoneita niille paikoille, jotka vielä olivat autiat edesmennetten tuli paloen jälkeen, alkoi kello kahden aikana lauvantai aamulla 16 päivänä tätä kuuta hirmuinen palo, joka muutamissa hetkissä rumasti raiskasi ja hävitti tätä kaunista kaupungia. 

Tundemattomalla tavalla oli valkea tullut vallollensa urmakarin Aqvilanderin vanhassa puuhuoneesa kaupungin sisässä. Koska tuli havaittiin ja annettiin ilmi kelloin soitolla ja rummuilla, tuotiin kohta kaupungin ruiskut ja muut sammutos aseet paikalle, sota väki ja polisi kiirehti sinne, ja kotona olevaiset kaupungin asukkaat tulivat avuksi. Mutta valkea oli pääsnyt voimiinsa ja mainittu huone oli jo yltänsä tulen vallassa. 

Sieldä leveni tuli ihmellisellä kiireydellä, ja ehkä palo oli alkanut äärimmäisessä kaupungin kolkassa vallin tykönä, niin se yhtähyvin uhkasi kauhealla tavalla muuttaa tuhvaksi koko kaupungin. Sillä vaikka ei käynyt kuin vähäinen tuulen hengi kaupungiin päin, niin tuli herätti suuremman tuulen, ja puiset katot ja tihiästi tehdyt huoneet olivat pitkällisen poudan ja varin kautta niin kuivettuneet, että ne syttyivät, mihin vaan säkeniä sattui. Tuli kulki tuulda myöden keskellä kaupungia ja lensi kuduin yli, siihen asti kuin sen juoksu, Jumalan avulla, puolen päivän rinnassa estettiin muutamain huonetten hajoittamisen, ja kaikkein asianomaisten ahkeran huolen pidon ja väsymättömän pelastuksen työn, niin myös palomuurien ja puutarhain kautta. Mutta ei tuli vielä silloin peräti hävinnyt, vaan sitä on sammutettu vielä jälestä ja vahditaan nytkin. 

Kolmetoista kymmendä kartanoa on palanut kokonansa, kaksi on palanut puoleksi, ja viisi on osittain palon ja osittain repimisen kautta vikoitettu. Vahingo oli sangen suuri sekä kartanoista, jotka olivat parhaita meidän kaupungissamme, että kauppa kalusta ja irtanaisesta tavarasta, joka on mennyt hukkaan. Seitsemän edellä mainituista kartanoista ovat olleet Suomen palo-avun yhteydessä. Niistä on neljä palanut peräti, kolme palanut osittain ja yksi revitty maahan. Palo-avun yhteyden vahingo ei ole vielä arvattu, mutta sitä luullaan nousevan melkein kuuteen kymmeneen tuhandeen ruplaan paperi rahassa. 

Muutamat hävitetyt eli vahingoitetut kartanot ja osa irtanaista kalua olivat myös Pietarissa palo vahingoa vastaan vahvistetut; mutta vahingoa kärsinein seassa löytyy myös köyhembiä kartanon isändiä, joiden huoneet ei olleet missään palo-avun yhteydessä kirjoitetut, ja paitsi näitä vielä hyyri-miehiä, jotka kaiken tavaransa ja välttämättömät tarpeensa palon kautta kadottivat. Jos sentähden kuka kristillinen kanssa veli tahtoisi näille vahingoa kärsineille apua tehdä, niin mahtaisi sitä lähettää läänin taikka kaupungin hallitukselle, eli seurakundain papille, jotka ovat luvanneet sitä vastaanottaa ja tunnon jälkeen jakaa tarvitsevaisille, niin myös siitä ajallansa aviisissa tilin tehdä.

Ruunulinna (1834), 
kansikuva
Muuta vuodelta 1834:
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: , ,

maanantai 3. heinäkuuta 2023

1833: keisarivierailu Helsingissä

Keisaripari 1820-luvulle ajoitettuna
Wikimedia

Oulun Wiikko-Sanomissa 29.6.1833 otsikolla Sanomia Helsingin Kaupunnista:

Kymmenentenä päivänä sisällä olevasa Kesä-kuusa oli Suomen-Maan Pää-kaupunnilla suuri ilo-juhla. Kello 7 aikana aamulla ilmoitti kelloin soitto kirkoisa ja kanoonain jyrisevä pauket Sveaborista, Hänen Majesteetinsä Keisarin, jo muutamina päivinä ootettua tuloa meijän kaupunkiimme. Iloten riensivät ihmiset, joka haaralta, kaupunnin rantaan, näkemään ja terveyttämään Maamme Isää; ja kuultua että Hänen Majesteetillänsä oli Seuruuesaan myös Korkia Puolisonsa, terveytti kokounut väestö, ilolla hurraten, tulleita korkioita vieraita, kuin höyrylaiva, Itschora nimeltä, jolla ne tulivat Revelin kaupunnista, likeni kaupunnin rantaa, ja mainitut Korkiat vieraat nousivat Laivan täkille. 

Hänen Keisarillinen Majesteetinsä tuli maalle kello 9 jälkeen, ja kunnioitti käymällänsä Universitetiä, Sota-joukon Hospitaalia, ja monia muita yhteisiä Laitoksia; ja mynstäröitsi, Senaatin torilla, kokountunutta Sota-joukkoa. Hänen Majesteetinsä, Keisarinna, joka sillä aikaa myös oli tullut maalle, kunnioitti Sota-joukon äkseerinkiä, sitä kattomallansa General Guvernörin Huoneitten akkunoista. Äkseerauksen lopetettua seurasi Hänen Majesteetinsä, Keisari, Korkiata Puolisotansa Universiteetiin; josta Heijän Majesteetinsä menivät alusa olevan Lutheruksen Opin Uskolaisten Uuen Kirkon rakennukselle, ja sieltä Venäjän Uskon Kolminaisuuen Kirkkoon, josa Jumalan palvelusta piettiin. Sitten kulekselivat Heijän Majesteetinsä, vaunuisa, pitkin usiampia katuja, ympäri kaupunkia, joka paikasa terveytettyinä kaupunnin riemastuneelta kansalta. 

Kaupunnilta palattuansa meni Hänen Majesteetinsä, Keisari, Senaatiin; josa Keisarillisen Senaatin Jäsenet, muut Virkamiehet, kaupunnin Magistraati, ja vanhimmat saivat armon terveyttää Hänen Keisarillista Majesteetiansa. Illalla pitivät kaupunnin Kauppa-miehet Paalia General-Guvernörin Ammatin Huoneisa, jota kokousta Heijän Majesteetinsa armosa, sinne tulemisellaan, kunnioittivat. Aamulla jälkeen mynstäräitsi Hänen Majesteetinsä, Keisari vielä Sota-joukkoa; jonka jälkeen ne korkiat vieraat, kello 10 aikana, eellä puolen päivän, menivät takasin Höyry-Laivaan, ja lähtivät sillä kulkemaan Kronstadtiin päin. Lukematoin oli se väestö joka Heijän Majesteeteinsa lähtiisä oli koolla rannasa, ja jää-hyvästiksi mainituille Korkioille vieraille rukoili Niille Taivaan Jumalalta ikuista terveyttä ja kaikkinaista siunausta. 

Lähtiisään oli Hänen Majesteetinsä, Keisari lausuttavasta armosta, lahjoittanut Helsingin kaupunnin köyhille viisi tuhatta Paperi Ruplaa, ja Hänen Majesteetinsä, Keisarinna, kolme tuhatta ruplaa.

Muuta vuodelta 1833:

Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: , ,

sunnuntai 2. heinäkuuta 2023

1832: kaksi hyljättyä lasta

Oulun Wiikko-Sanomissa 16.6.1832 otsikon "Julistuksia" alla:

Neljä viikkoa sitten tapahtui köyhälle Torpparille Mikkel Backmannille Olhavan kyläsä, että yksi vieras vaimo-ihminen, luulon jälkeen Oulun Kaupunnista, nimeltä Brita Maria Piikfält, tuli hänen Torppaansa kahden lapsensa, 8 ajastaikasen pojan Johanneksen ja puolen toista vuotisen tyttären Maria Sophian kansa, pyytäin että lapset tulisivat sinä holhotuiksi seuraavaisen päivän iltaan asti. Mutta kuin tämä äiti ei olenkaan takasin tullut, niin olen minä vaadittu anomaan: että se, eli ne, jotka tuntee hänen asunto paikkaansa Kaupunnisa eli Maalla, tekisit hyvin ja ilman viivytystä, antasit siitä tiedon minulle, eli tämän Pitäjän Kruunun Palvelialle, voittamiseksi tämän petollisen käytöksen pikasta ojennusta. 

Iistä 8 p. Kesä-kuusa 1832. 

Jac. Frosterus. Kirkkoherra. 

Ellei nainen tekeytynyt toiseksi, torppaan oli jätetty Oulussa 3.3.1825 syntynyt Johannes, jonka  kastekirjauksessa äiti oli 21-vuotias Brita Maria Piikfeldt. Annettuun ikään sopii Geni-profiili, jossa tunnetaan vain 4.6.1841 solmitusta avioliitosta syntynyt Carolina-tytär.  

Museovirasto
Muuta vuodelta 1832:

Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)