lauantai 4. elokuuta 2018

Miten esi-isän kuolinsyy löytyi?

Tehdessäni Oksa Hohenthalien sukupuussa kirjaa 2007 tein 30-vuotisen sodan jälkeen Königsbergiin pullahtavan esi-isän jäljittämiseksi sen mitä osasin, eli selasin oikean sukunimen esiin Kansallisarkistossa käytössä olevasta kortistosta. Sukunimi löytyi, mutta ukkelilla oli väärä etunimi ja laitoin tiedonripulle lähdeviitteeksi "Krigsarkivet, Personregister A-Ö, regementsofficerare 1620-1699".

Tätä kohtaa SSH-käsiksessä kesällä muokatessani tuli mieleen, että voisin tarkistaa kortin tiedot ja mahdollisesti jopa sen viitteet. Nyt kun käytettävissä on digitoidut kuvat ja käsialojen lukutaitoni on huomattavasti parempi - olematta siltikään kovin hyvä,

Mutta onko kortisto digitoitu? Lähinnä tuurilla osuin oikeaan. ArkivDigitalissa hakemistokortit ovat "Rullor 1620-1699" kokonaisuuden alussa ja SVARissa osio "Registerkort över namn i rullorna 1620 – 1700". Nämä nimet ovat harhaanjohtavampia kuin tuo vanha KA:n mikrokorttikansiosta keksimäni. Rullissa on joka tason nimiä, mutta hakemistokortistossa vain upseerit. (Olemassa on, ainakin SVARilla, myös "Registerkort över namn i rullorna 1700-1723". Mutta jostain syystä en saa kumpaakaan näkymään kun Specialsökistä valitsee Arméns rullor. Pakko mennä arkistohakemistoon?)

Kortti löytyi ja mies parista miehistörullasta, joista en saanut merkittävästi lisää tietoa. Samaisista rullista (Rullor 1620-1699) olin ajatellut hakea jo Generalmönsterrullista läpikäymäni esi-isän pojan, mutta oli kokenut kokonaisuuden niin työlääksi läpikäytäväksi, että luovutin.

Nyt välähti! Sotilasarvonsa alhaisuuden vuoksi hakemaani miestä ei hakemistosta löydy. Mutta listat on tehty vähintään komppaniatasolla, joten hain jo tuntemistani katselmuksista upseerin, joka oli saman ajan samassa komppaniassa. Hänen korttinsa tarjosi pikatien pariin lisäkatselmukseen. Näistä viimeisestä luin
eli ratsurykmentissä palvelut esi-isäni oli saanut iskun hevoselta (arvatenkin hevosen kaviosta) ja oli katselmuksen aikaan pahasti sairaana leirissä. Kuolinpäiväänsä en tiedä, mutta hautajaisiaan vietettiin kolmen kuukauden kuluttua, joten epäilen löytäneeni kuolinsyynsä.

Ellei ole todellista estettä, niin käy läpi kaikki katselmukset, kaikki rippikirjat, kaikki vankilistat, kaikki henkikirjat. Usein tuntuu turhalta, kun samat tiedot kopiodaan listasta toiseen, mutta jos tulee poikkeus, se on todennäköisesti merkittävä.

perjantai 3. elokuuta 2018

Schröder i Norrköping

I andra delen av Kultur- och personhistoriska anteckningar presenterar Oscar Fredrik Strokirk "Östgötasläkten Schröder". Han gissar ett och annat av släktens anor, men tyvärr helt fel jämfört med bouppteckningar i Norrköping. Följande använder som källa dessa och några kyrkoböcker, men Helmfrids personkartotek i Norrköpings stadsarkiv kan väl innehålla ytterligare och sammankopplande information från 1600-talet.

[X] Schröder med barn
Hans, tavla 1
Simon, tavla 2
Tavla 1. Hans Schröder, bouppteckning 1733-07-25. Hans bror Simon Schröder då förmyndare för omyndiga barn.
Gift 1698-11-22 Hedvig, Norrköping med Anna Maria Schnarr (om släktet Schnarr här tidigare)
Barn:
Catharina Juliana döpt 1699-10-09 Hedvig, Norrköping. Bouppteckning 1775-07-18, arvtagare Carl A. Schröder - farbroders son
Johan döpt 1701-05-18 Hedvig, Norrköping. Dog före fader.
Jonas döpt 1703-02-22 Hedvig, Norrköping. Dog före fader.
Anna Christina döpt 1704-05-07 Hedvig, Norrköping. Dog före fader.
Hans döpt 1705-08-23 Hedvig, Norrköping. Handelsbetjent 1733. Bouppteckning 1764-01-17
Agatha döpt 1708-01-12 Hedvig, Norrköping. Bouppteckning 1770-06-13
Charlotta Christina döpt 1709-03-17 Hedvig, Norrköping. Bouppteckning 1765-03-22
Simon döpt 1710-11-06 Hedvig, Norrköping. 1733 besökare vid stora siötullen i Stockholm. Dog före 1763. Då levde sonen Carl Fredrik, 13 år, som år 1765 arb. karl vid Rörstrand i Stockholm och 1770 målaregesäll i Stockholm. Dog före 1775, eftersom inte arvtagare efter farsyster Catharina Juliana?
Anna Engel döpt 1712-?-28 Hedvig, Norrköping. Dog dec 1780.
dödfödt son 1713-08-13 Hedvig, Norrköping
Johann döpt 1715-01-18 Hedvig, Norrköping. Dog före fader.
Maria Elisabet döpt 1716-06-06 Hedvig, Norrköping. Dog före fader.
Hinrich döpt 1717-?-23 Hedvig, Norrköping. Dog före fader.

Tavla 2. Simon Schröder, dog 1737-06-25 bouppteckning 1738-01-18
G. m. Gertrud Hohenthal, bouppteckning 1756-02-17 (tidigare g. m. Jacob Schnarr, se text om Schnarr)
Barn
Johan Jochim döpt 1713-04-20 Hedvig, Norrköping. G. m. Elisabet Graf. Bouppteckning 1750-01-09 då ända levande barn sonen Simon Johan. Om honom se Tavla 2.1.
Christina Margaretha 1714-06-13 Hedvig, Norrköping. Dog före fader
Simon Jacob döpt 1715-09-13 Hedvig, Norrköping, dog 1777-02-21 Söderköping (Se Östgötars minne för biografiska detaljer)
Hans Hindrik döpt 1717-08-27 Hedvig, Norrköping. Levde i Husum, Danmark ännu 1772
Mathias född ca. höst 1720, dog före modern
Maria Christina & Isaac 1722-10-30 Hedvig, Norrköping. Döda före fader
Carl Augustin döpt 1725-05-11 Hedvig, Norrköping. Se Tavla 2.2.
Abraham döpt 1727-10-05 Hedvig, Norrköping, bouppteckning 1772-04-11
Tavla 2.1. Simon Johan Schröder bouppteckning 1798-01-12
G. 1. m. Maria Lovisa Axborg, bouppteckning 1778-05-27
Maria Elisabet född ca. 1778. G.m. Hoffler. 1844 levde av hennes barn kapten Adolph Hoffler (vars dotter Christine blev konstmålare), Anna Maria Lovisa Hoffler, Johanna Beata Sophia Hoffler g.m. garfvare August Wessberg i Norrköping och Augusta Hoffler g.m. P. Lundgren i Nerike 
G. 2. m. Margareta Elisabet Walbeck, bouppteckning 1787-03-22
Johanna född ca 1782
Elisabeth Sophia född 18.8.1786 St. Olai, Norrköping. G.m. Anders Hertzman. Dog 1844-10-25 Kvillinge utan bröstarvningar. Bouppteckning Brådo häradsrätt 
G. 3. m. Charlotta Machel

Tavla 2.2. Carl Augustin Schröder, handlande i Norrköping, bouppteckning 1790
G. dec 1758 m. Sophia Catharina Murschwig
Gertrud Christina f. ca. 1765. G. m. kapten Johan Carl Agrell, vars bouppteckning utan bröstarvingar 1835 i Skänninge
Nils f. 1769 g. m. Juliana Charlotta Sasse Se Strokirk men notera, att paret kan ha haft mera barn. Bouppteckningar har inte hittats
Anna Sophia f. ca. 1772, d. 1812 i Norrköping. G. 1793-05-18 i Norrköping m. överjagtmästare Gustaf Fredrik Wadström, som dog 1800 (Bouppteckning i Norrköping). Då levde 3 barn. Sophia Charlotta, som gifte sig med handlande Johan Carlsson och levde i Skänninge år 1812, Lars f. ca 1795, d. 1824-11-16 Linköping och Johanna Fredrika som dog före 1812

Ännu några Schröder i Norrköping

[X] Schröder, barn
Maria, g.  före 1723-03-05 (då gemensam testamente i Norrköping), mögligen 1703-01
Hedvig, Norrköping m. sadelmakare Lars Dalén (bouppteckning 1758-09-06). Båda levde 1735. Maria dog omkring 1756
Peter, 1736 skräddare i Hamburg. Dog före 1758 då sonen Peter en soldat i Hamburg
dotter, vars son David Berg 1736 skomakare i Stockholm och dotter Catharina Berg g.m. smed Israel Walters också i Stockholm
David dog 1736-01-14 utan levande barn, bouppteckning 1736-02-06
g. Dec 1695 Hedvig, Norrköping m. Margareta Balck. Barn: Anna Margareta döpt 1696-09-04 Hedvig, Norrköping, Maria döpt 1698-12-28 Hedvig, Norrköping, Johann döpt 1699-11-03 Hedvig, Norrköping
Christian Schröder, sadelmakare. 1736 bror Johan Schröder i Dantzig. Dog i Spolstad, Gårdeby 1761-01-16 (57 år). Bouppteckning 1761-01-30 (Skärkind).
G. 1. m. Susanna Kyris, dog. 2.5.1731-05-02. Bouppteckning 1736-11-16
Dotter Susanna Catharina 17 år 1736. G. 1738-09-17 Hedvig, Norrköping m. Johan Werner, messingssmed (Bouppteckning 1785/2:222 Stockholm). De levde i Stockholm 1761. Levande barn 1785 Anna Catharina, g.m. Peter Lagerbäck, e. kammarskrivare; Margareta Elisabet, g.m. Zakarias Öfverberg, kakelugnsmakare; Charlotta, g.m. Nils Lindberg, mässingslagare
G. 2. m. Margareta Elisabet Schnarr (om släktet Schnarr här tidigare, barn av äktenskapet noterad där )

Johan Anders Schröder, färgare. Levde 1739, dog senast 1771. Bouppteckning 1771-03-07
G. m. Catharina Schenbom, far sämskmakare Jöns Schenbom (bouppteckning 1737-06-17). Dog nov 1770
Barn
Jöns Fredrik
Beata Elisabet g. m. Erik Jochim Renberg, sämskmakare
Catharina Maria 34 år 1771, bouppteckning 1774-12-13
Greta Dorotea 32 år 1771

Mitä voi sanoa Königsbergin Masekoweista?

Otsikon ja jutun Königsberg on Königsberg in der Neumark eli nykyinen Chojna Puolassa.
Punainen merkki kaupungin kohdalla ja kartan yläreunan keskellä Rügen.
Päästyäni SSH-käsiksessä kohtaan, jossa piti esitellä Joachim Hohenthalin (1657-1695) vanhemmat, tarkoituksenani oli yksinkertaisesti itseplagioda vuonna 2007 tekemääni kirjaa Oksa Hohenthalien sukupuussa. Mutta 11 vuodessa lähdeviitemerkintäni ovat kehittyneet (tai ainakin muuttuneet), joten eihän se niin suoraviivaista ollutkaan.

Ihmeekseni tuolloin löytämäni verkkosivut tai ainakin niiden sisältö oli edelleen löydettävissä verkosta. Kirkonkirjoista tehdystä nimilistasta olin aikanaan poiminut Königsbergin varhaisimman Masekow-esiintymän, mutta olisiko verkossa nyt jotain enemmän?

Oikean Königsbergin kuvassa näyttäisi olevan vain yksi kirkko. (Lähde)
Samalla sivustolla kerrotaan Königsbergin yhden (ja ainoan?) seurakunnan kirkonkirjojen tulleen mikrofilmatuiksi MAP-kirkon toimesta. Digikuvien toivossa menin Familysearch.orgiin ja tein ekaa kertaa elämässäni siellä haun aloittaen katalogista, jossa väitettiin olevan varhaisilta ajoilta kolme erillistä kirkonkirjaa kolmella eri mikrofilmillä. Digikuvia näistä ei ole avoimessa verkossa, mutta hakemisto kylläkin.

Pyhän Marian kirkko kärsi 30-vuotisessa sodassa ja vielä pahemmin toisessa maailmansodassa
Kirjakohtaiset haut tuottivat niin päällekkäisiä tuloksia, että digikuvia jäin totisesti kaipaamaan. Mutta täytyy mennä sillä mitä on, joten keräsin kaikki Masekowilta näyttävät isät ja äidit kastelistoista. Järjestin nämä aviopareittain kronologisesti.

Käytettävissä olevan tiedon varassa sukulaisuussuhteista ei voi vetää johtopäätöksiä, joten tulinko hullua hurskaammaksi? Kyllä, vähän. Kasteita löytyi käytännöllisesti katsoen heti kirjausten alusta. Lisääntymisiässä 1580-luvulla oli kaupungissa ainakin 5 Masekowia, joista kaksi miehiä, joten myöhempiä sukupolvia ei ole turvallista olettaa sisaruksiksi tai edes serkuiksi.

Königsbergin torneja ja raatihuone
Vuonna 1649 avioitunut ja vielä vuonna 1661 synnyttänyt esiäitini Margareta Masekow voi olla 14.10.1616 kastettu Jacob Masekowin ja Margareta Blochin tytär tai 22.10.1623 kastettu Johan Masekowin ja Margaretha Goebbelsin tytär tai joku, jonka kastetieto ei ole säilynyt. Kun hakemistoon ei ole poimittu hautauksia on arvailu tosi heikolla pohjalla.

En mielelläni liittäisi sukupuuhuni natsi-Saksaan assosioituvaa nimeä Goebbels. Mutta olisin kyllä halunnut sukuyhteyden nimettömään Masekow-suutariin, jonka Hans-poika (myös suutari) muutti Königsbergistä 1670 Danzigiin (Gdansk), jossa hän kuoli vuonna 1699. Danzigissa 26.11.1689 syntynyt poikansa Johann Jacob käytti sukunimestä muotoa Mascov. Hänestä on Leipzigin kaupunginmuseossa kaksi öljymaalausta ja kuparipiirros, joiden digikuvien käyttöoikeuksista ei saa selkoa. Elämäkertatietojaan on verkossa useilla sivustoilla, joista Deutsche Biographie kuullostaa hienoimmalta ja aloittaa olennaisella sanalla Geschichtschreiber eli historiankirjoittaja! Sivusto tuntee myös pikkuveljensä Gottfridin.

Kaikki Masekowit eivät siis olleet suutareita tai jääneet Königsbergiin. Verkkohaut osuivat myös veljeksiä sukupolvea tai kahta vanhempaan vuonna 1630 syntyneeseen Thomasiin, josta tuli pappi ja jonka Königsbergissä 6.3.1673 syntynyt poika Christian tuli niin oppineeksi, että muokkasi sukunimensä latinalaiseen asuun Masecovius. Molemmat löytyvät vuonna 1751 painetusta kirjasta Allgemeines Gelehrten-Lexicon: Darinne die Gelehrten aller Stände sowohl männ- als weiblichen Geschlechts, welche vom Anfange der Welt bis auf ietzige Zeit gelebt, und sich der gelehrten Welt bekannt gemacht, Nach ihrer Geburt, Leben, merckwürdigen Geschichten, Absterben und Schrifften aus den glaubwürdigsten Scribenten in alphabetischer Ordnung beschrieben werden.

Kollaasien kuvat tarjosi Europeanassa haulla Chojna Architekturmuseum der Technischen Universität Berlin in der Universitätsbibliothek lisenssillä CC BY-NC-SA. Todellisuudessa vain osa kuvista oli tiukan tekijänoikeustulkintansa mukaan ladattavissa, muta käytin n.s. omaa harkintaa.

torstai 2. elokuuta 2018

AS26: Uudistuneessa Satakunnan museossa


Pohjanmaalta etelään tullessa tulee tietenkin vastaan Satakunta ja jäin maanantai-iltana yöksi Noormarkun ruukille, jotta tiistaina 3. heinäkuuta voisin freesinä tutustua uusittuna avattuun Satakunnan museon perusnäyttelyyn, josta tuli matkalle hieno lopetus. (Museo on niin tuttu, ettei tullut mieleenkään ottaa ulkokuvaa.)

Lippukassalta sain niukat ohjeet ja vasta kysyessäni kuvauksen vaihtuvasta näyttelystä. Se ei ollut tiukasti vuoden 1918 sotaa vaan kuvasi hieman laajemmin sadan vuoden takaisia oloja. Pömpeleiden numerointi lämmitti sydäntä, mutta niiden välissä suunnistus osoittautui varsin haastavaksi sukkuloinniksi.

Perusnäyttelyyn astuessani silmäkulmassa vilahti sana Kokemäki, joten alku oli paras mahdollinen. Ja parani heti, sillä kyseessä oli esitys Satakunnan maannoususta kivikaudesta nykypäivään. Karttakuvia tästä olen monesti etsinyt ja animaatio oli todennäköisesti yksityiskohtaisin koskaan näkemäni. Sitä olisin mielelläni mietiskellyt kauemmankin ja tavatessani käynnin aikana museolaisen toivoin ääneen verkkoon jakoa.

Rannan lisäksi esityksessä oli Satakunnan esihistorian ja keskiajan tärkeimpiä paikkoja. Vasta kotimatkalla tuli mieleen, että ne olivat varmaankin suunnilleen ellei tarkasti samat kuin itse näyttelyssä. Se alkoi Huittisten hirvenpäällä ja tilaa säästämättä näytti esihistoriallisia löytöjä kronologisesti. Näyttelyn voi kiertää vain lyhyet seinätekstit lukemalla tai sitten tökkiä kosketusnäyttöjä, joissa oli lisätietoa ja esinekuvaukset, joihin olisin kaivannut karttoja näyttämään sijainteja.

Erityisesti pidin ensimmäisestä piirroksesta, jossa nainen oli aktiivinen toimija, pronssikauden sijoittamisesta röykkiöhautaan sekä Kokemäen näkyvydestä. Teljällä oli oma pömpeli ja varhaisemmat löydöt oli otsikoitu "Kokemäen komeat".

Esihistorian jälkeen keskiaika esitettiin rahoin ja kirkoin. Näitä seurasi talonpoikaiselämä, jossa oli toimintapiste, jossa saa testailla entisajan esineitä. Kerroksen kierroksen loppupuolella oli 1800-luvun lopun ompelimo, kauppa, tietoa metsästyksestä, kalastuksesta ja merenkulusta.

Mitä sitten jäi kahteen muuhun kerrokseen? Mitään kylttejä tai suurempia otsikoita ei näkynyt, joten piti vaan itse katsoa ja tulkita. Toinen puoli yläkerrasta kertoi ihmiselämän juhlista ja vapaa-ajasta.

Toisesta päästä hahmotin "satakuntalaisuuden", jossa esiteltiin modernisoitu Lallin tarina, Maila Talvion ja miehensä työtä, satakuntalaisia taiteilijoita ja museon kokoelmien alkuvaiheita esinein.

Viimeksi mainittuijen joukossa oli kantele, joka Satakunnassa herätti häh-reaktion. Paljastui itsensä Elias Lönnrotin laitteeksi ja kolmannen esiintymän johdosta miehestä tuli näin yksi kesän teemoista. (Ks. Paikkarin torppa ja kävely Kajaanissa).

Perusnäyttelyn alakerrassa oli Pori, jonka historiassa keskityttiin tulipaloihin. Vuoden 1852 tulipalon jälkeen käytössä olleita kuoppa-asumuksia oli onneksi selvennetty pienoismallilla.

Henkilöitä ei oltu nostettu esiin keskikerroksessa ja yläkerran taiteilijat Maila Talvio mukaanlukien olivat tuttuja, joten alakerrassa yllätti tiennäyttäjäksi otsikoitu Fredrik Frans Wallenstråhle (1771-1857), josta en mielestäni ole koskaan kuullut.

Sen sijaan seuraavassa vitriinissä tuli vastaan erittäin tuttuja miehiä: Patrik Österholm ja Johan Fieandt! He edustivat rikollisuutta, jonka näkyvyydestä paikallishistoriassa olen pitkään inissyt. Eli en voinut olla kuin tyytyväinen, vaikka melkein heti tuli mieleen, että olisihan se kiva, jos tutkimukseni jotenkin noteerattaisiin... ja kas, museoiden käytännöistä poiketen, kosketusnäytön syövereistä löytyi lähdeviite kirjaani! Museokierrokseni keskeytyi hetkeksi, kun piti tehdä nöyrän kerskailun hengessä somepäivitykset.

Kun pääsin jatkamaan löysin vitriinin porilaisia (vai satakuntalaisia?) tuotteita, joiden joukossa Kimble yllätti. Nurkkauksessa oli muutakin teollisuuteen ja liike-elämään liittyvää. Rinnan sahatyöläisen koti ja pieni Juseliusten asunnon interiööri. Jälkimmäisen yhteydessä oli Sigridin leluja, joita Finnasta pari vuotta sitten kävin läpi.

Kerroksen loppupuolella oli ripaus 1900-lukua, jota oli ollut myös yläkerran vapaa-ajan vietossa. Perusnäyttelyn painotus on 1800-luvussa, josta on kokoelmissa enemmän esineistöä, mutta esihistorian osuus oli niin vahva aloitus, ettei jakauma päässyt kiertäessä harmittamaan. Ja sama tilannehan on lähes kaikissa Suomen museoissa, mutta täällä sentään noteerattiin 1500-luvulta Porin perustaminen ja kuninkaankartano toisin kuin eräässä etelärannikon kaupungissa, johon illalla palasin.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

AS25: Sulvassa

Kukaan ei vastannut huhtikuiseen avunpyyntööni koskien Berguddien hautakiveä Sulvassa ja Pohjanmaan museoon aiemmin lähettämäni viesti oli yhtä tehoton, joten vaikka verkkosivujen mukaan Sulvan kirkko oli tiukasti kiinni katsoin Vaasasta lähtiessäni järkeväksi tarkistaa mitä paikan päällä selviäisi. Jos vaikka hyppimällä näkisi ikkunasta onko hautakivi esillä.
Iloni oli huomattava kun kirkon ovessa luvattiin sen avautuvan, kunhan painaa kovasti. Ja kirkon sisällä avautui myös ovi länsipäädyn välikköön, jossa kivi oli. Paikalla ei ollut muita, joten suusta pääsi äänen kanssa "jees!" (Tilassa ei ollut ikkunaa, joten mikään hyppiminen ulkopuolella ei olisi auttanut.)

Mitään lisätietoa kuluneista kaiverruksista ei selvinnyt. Kiven kokokin saattoi kirkkohistoriikissa olla mainittuna, mutta en ainakaan ollut hahmottanut sitä näin suureksi. Museoesineitä en ole koskaan tarkoituksellisesti koskenut, mutta tähän piti kyllä sormenpäät hetkiseksi laskea. Niin harvinaisia ovat edes esitäteihin liittyvät fyysiset todisteet 1600-luvulta.

Iloisesta tunnelmasta oli mukava siirtyä kivenheiton päässä olevaan Stundarsin ulkomuseoon ja juoda kahvi mokkapalan kanssa ennen museokierrosta. Kierrettävää riitti, sillä kyseessä ei ole yksi pihapiiri vaan "kylä", johon kuuluu ryhmä käsityöläisten asumuksia.

Auringon paisteessa syntyi heti Seurasaarta rennompi tunnelma, jota tehosti alkuun osuneet kaksi leikkitilaa. Toinen oli kauppa, jossa myytiin Töölön sokeria! En muista aiemmin nähneeni mitään tämän myyntipakkausta.
Totisemmin aloitin maatalon päärakennuksesta, jossa oli pari opasta, joista toinen tiesi missä kaapissa esinelistaus on.

Se ei ollut tämän Pohjanmaalla yleisen sänkymallin päädyssä, jossa ei aina ole kaappia.
Esinelistaus ei auttanut pitkälle kamarin seinällä olevien kiinnostavien taulujen suhteen. "Muistotauluja"?

Yläkulmien tekstiä en käsivaralta otetuista kännykkäkuvista saa selväksi, mutta rakennuksen fasaadiin on toisessa kirjoitettu Rosa Matilda Benes/Bengs ja toiseen Carl Johan Berg ifån Toby sekä päivämäärä vuodelta 1870. Hiski-haut eivät selvennä, sillä Rosaa ei löydy ja Carl Johaneita on useita.

Katsomatta esineluetteloon opas osasi kertoa (på svenska) minulle oudon pyöreän esineen "talonpoikaisjuuston" muotiksi. Myöhemmin näkemissäni interiööreissä sellainen oli aina lieden luona.

Minä puolestani luotin Kemissä oppimaani ja tulkitsin pirtin käyrät kepit tarkoitetuiksi leilien kantoon.
Ulkotiloissa uutta tai unohtunutta oli yhden huoneen talon ulkopuolelle rakennettu tuulensuoja.
Hieman isompi oli ruotumiehen torppa, joka oli totisesti isompi kuin Pudasjärven kappale, vaikka ei varsinaisesti kookas tämäkään.

tiistai 31. heinäkuuta 2018

AS24: Oravaisista Vanhaan Vaasaan

Kuddnäsistä lähtiessäni otin suunnan Oravaisten Vänrikki Stoolin keskukseen. Mielelläni olisin nähnyt miten furiirin puustelli oli sisustettu "osin siten kuin päällystö tai upseeristo olisi voinut elää ja asua 1700-luvulla", mutta maanantai, joten kiinni.

Hienoa oli nähdä rakennus kuitenkin ulkoa. Sen vieressä on Oravaisten taistelun muistomerkki
josta aukeaa hieno näkymä taistelutantereelle. Ruotsin linjat olivat tauluja nopeasti vilaisten tällä puolella ja venäläisiä joukkoja esittelevä taulu vilahti ajaessani eteenpäin ja yhden sarjasta näin vielä valtatien sivussakin. Jonkinlaisen mobiilioppaan kanssa maisemia olisi voinut tutkia yksityiskohtaisemmin.

Mutta minua kiinnosti lähinnä tie, joka yhden taulun mukaan oli vanha Pohjanmaan tie. En enää muista kuningasparin kesän 1802 reitin jokaista käännettä, mutta kun jatkoin rantatien merkkejä seuraten päädyin varsinaista Vaasaa näkemättä Vanhaan Vaasaan aivan kuin hekin. Uusilta näyttävät kyltit siellä kertoivat kaupungin tullien paikat eli paremmalla muistilla olisin voinut seurata kuningasparia kaupunkiin ja sieltä pois. (Omaa kirjaani en tietenkään pysty lukemaan.)

Selvimmin muistin Vaasan kesästä 1802 hovioikeuden rakennuksen (eli nykyisen Mustasaaren kirkon), jossa pidettyjä kuninkaan vastaanottoja vaasalaiset olivat hartaudella dokumentoineet. Kirjaa kirjoittaessani en hahmottanut missä olivat Korsholman maavallit, josta kunnialaukauksia ammuttiin, mutta paikan päällä oli helppo valleilta nähdä suoraan hovioikeudelle.

Tieltä vallit näyttävät rehevältä kumpareelta.

Sen keskellä on selvä muistomerkki.
Myös etäisyys näistä tuolloiseen kaupunkiin oli paikan päällä helpompi ymmärtää. Kirjastani olisi tullut paljon parempi, jos kirjoittaessa olisi ollut mahdollisuus tehdä tällainen retki ajan kanssa. Ja tämän ymmärtäenhän lähdin toukokuussa Ruotsiin tarkistamaan käynnissä olevan kirjaprojektin paikkoja.

Vaasan melko olemattoman koon jäljellä olevissa raunioissa hahmotti minusta parhaiten seisomalla triviaalikoulun kivijalan sisällä, josta näkyi edessä kirkon raunio ja oikealla (puiden taakse kuvassa jääden) tapulin pohja.

Hovioikeuden lisäksi ainoa jokseenkin kokonaisena vuoden 1852 tulipalosta säilynyt rakennus on Falanderin talo, jossa kuninkaalle tarjottiin illallinen. Tästä talon infokyltti ei kertonut mitään. Tietenkään.

maanantai 30. heinäkuuta 2018

AS23: Runebergin tupa ja Topeliuksen koti


Yövyttyäni Kokkolan kappalaisen entisessä pappilassa (yllä) lähdin maanantaina 2. heinäkuuta ajelemaan etelään. Maanantait ovat yleisiä museoiden kiinniolopäiviä (ilmiö, jonka historiaa selvittelin taannoin), joten matkaa suunnitellessa tämä vaikutti aivan menetetyltä päivältä. Vasta viime tingassa tarkastin ja huomasin, ettei tilanne ollutkaan aivan toivoton.

Ja tien varresta löytyy usein lisäohjelmaa. Pietarsaaren museoihin kuuluva Runebergin tupa, jossa "Janne vietti monet kesät lapsena", tuli vastaan näin. Se oli lujasti lukossa, mutta pihalle pääsi fiilistelemään ja ikkunoista näki sisustuksen melkein kokonaan. Mikään valokuvistani ei kuitenkaan ole jakamisen arvoinen.

Upein löytö viime tingan selvityksissäni oli vain pari päivää ohitustani ennen avautunut Topeliuksen lapsuuden koti Kuddnäs.

Rakennus oli sisustettu jonkin asteisella tarkkuudella ja melko monin aidoin Topeliuksen perheelle kuulunein esinein. Olin yksinäni, joten saatoin fiilistellä rauhassa Zachariaksen isän työhuonetta

... kehtoa, jossa Zacharias nukkui

... äitinsä ja sisarensa Tukholman pensionaateissa tekemiä merkkuuliinoja

... salia, jonka seinällä oli Topeliusten perhekuva

... Zachariaksen pelejä (muistellen korttipelejään)

... Zachariaksen perhoskokoelmaa

...ja kelkkaa.

Olisin lähtenyt suoraan pois, ellei olisi tullut mieleen kysymystä lippukassalle. Tätä varten palasin pihapiirin oikealla reunalla olevaan rakennukseen ja jutellessa (på svenska) selvisi, että se oli Topeliusten aikaan vieras- ja juhlakäytössä. Rakennuksen salissa vietettiin Topeliuksen häät ja sen viereen on tuotu viimeisen kotinsa työhuoneen sisustus Sipoosta.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

AS22: Raahen museoissa

Sunnuntaina 1. heinäkuuta Raahessa oli auki 4 museokohdetta, joista ensimmäisenä sattui tulemaan vastaan Wanha apteekki. Siellä oli työvuorossa paikasta aidosti innostunut esittelijä, mutta minusta yhden apteekkimuseon nähtyään on nähnyt ne kaikki. Tämä oli kylläkin alkuperäisessä paikassaan (toimintansa loppuessa) mistä plussaa.



Sitten Soveliuksen taloon, jossa Kustaa IV Adolf vaimoineen kesällä 1802 poikkesi.

Tämä oli sisustettu 1890-luvun tyyliin. Tavaroista ja Soveliuksen perheestä sai tietoa joko kysymällä esittelijältä tai selaamalla eteisen pöydällä olevia materiaaleja. Kuulin "kuninkaan" vilahtavan selostuksessa ja löysin hänet myös papereista. Vihdoinkin!

Kolmas kohde oli Pakkahuone. Jo sen ulkoseinästä luin "museoaatteen edelläkävijästä" eli piirilääkäri C. R. Ehrströmistä, joka raahelaisten eksoottisista tavaroista innostui 1862 perustamaan Suomen ensimmäistä "yliopistojen ulkopuolista julkista museota" Raaheen. Lisää tietoa hänestä sai itse museossa ja ulkomaan ihmeitä oli esillä runsaasti.

Museon alakerta alkoi merellisessä tunnelmassa ja jatkui käsityöläisten sekä viinatehtaan merkeissä. Täytenä yllätyksenä tuli viimeinen huone, johon oli ahdettu Raahen kirkkoon 1600-luvun puolivälissä Michel Baltin tekemät koristukset. Eivät olleet Suomen kirkot reformaation jälkeen värittömiä ja esineettömiä! Aivan ihania ilmeitä ja hahmoja!




Yläkerran lelukokoelmasta ihastuin paikallisia rakennuksia esittäviin rakennuspalikoihin. Miksei tätä ole keksitty useammassa paikassa?

Kysy ja vastaa -peli 1860-luvulta on tuttu lapsuuteni teollisena versiona.

Tekstiilejä oli iso huone. Onkohan näillä miehen silkkikengillä astuttu askeltakaan?

Viimeinen eli neljäs kohde oli kruununmakasiini, jonka kertama tuntui osin päällekkäiseltä pakkahuoneen kanssa. Alakerrassa oli hieman merenkäyntiä ja yläkerrassa Raahen historiaa kronologisesti. Aitoja arkeologisia esineitä esihistoriasta ja keskiajalta ei ollut, mutta suurvalta-ajalta kylläkin.

Museon ylpeys on sukelluspuku 1700-luvulta. Minulle jäi epäselväksi oliko esillä alkuperäinen vai 30 vuotta sitten tehty kopio.

Samuli Sarkkilan (1878-1956) puuveistoksiin olin ihastunut jo pakkahuoneella ja kruununmakasiinissa oli niitä(kin) lisää. Niiden sanotaan esittävän raahelaisia 1920- ja 30-luvuilla.

Eli antoisinta oli taide 1600- ja 1900-luvuilta. Tykkäsin kyllä myös Pakkahuoneen merellisessä osuudessa olleista A. J. Hedmanin teoksista 1800-luvulta, mutta valokuvani niistä eivät onnistuneet.