Pari sanaa suomeksi 1600-luvulta

Mahdollisesti Tuomiokirjakortiston selailu vielä johtaa minut tavamaan varsinaisia pöytäkirjojakin, mutta toistaiseksi poiminnoissakin on tarpeeksi mielenkiintoista sisältöä. Seuraavat väläykset luokasta Länsi-Suomi - Suomenkieliset tekstikohdat - Suomenkielisten tekstikohtien kortit (Tuokko 94) painottuvat ikävään kielenkäyttöön, jota tuohon aikaan oikeudessa kaikella vakavuudella käsiteltiin. Olisiko kiroilu erityissuojelun ansaitsevaa suomalaista kulttuuriperintöä?

Kokemäellä juoksi varkaudesta syytetty ja vangittu sotilas Kokemäenjokeen. Hänen peräänsä huudettiin varoitushuutoja sielun kadotuksesta itsemurhan myötä mihin mies vastasi "Hyppän Pärkele wiekon" eli "Hyppään, Perkele vieköön". Hänen painuessaan pinnan alle rannalta ojennettiin vielä seivästä pelastukseksi. Tuolloin mies hoki suomeksi "En saa, en saa". (Koke 1675 mm 11:-408v-)

Euran sivistyneistön sananvaihto päätyi oikeuteen, kun verokirjurin vaimo oli komennellut apulaispapin vaimoa sanoen "Haista walkean tamman taka, ja kudest Candanen kutun, Hyvä seiku." (Eura 1679 mm 12:97v) Onko kuudesti kantaneen kutun takapuoli pahemman vai paremman hajuinen kuin nuoremman eläimen?

Tapaninpäivän hartaudessa joku pudotti kirkossa käsineensä ja lausui "Anna werikitun poicka ylös minun wanttuni". (Säky 1679 mm 12:107-v)

Loimaan käräjillä voudin lähetti oli aikeissa mitata paljonko tynnyristä oli myyty olutta. Tynnyrin omistanut talonpoika työnsi hänet pois ja totesi "Häfwonwittu sinä machdat mitta, mutt eij minun tynnärin". (Loi 1695 mm 12: -177v-)

Loimaalla seurakuntalainen tiuskaisi "Kåska minä eij kirkås saan Penkin sia, Perkälä täsä olkon mänen toisen Kirkon". (Loi 1695 mm 12:209v-210)

Porin koulun opettajien velvollisuuksiin kuului omien palkkojensa kerääminen itselleen osoitetuista pitäjistä. (Tapa, jonka voisi ottaa uudelleen käytäntöön?) Yksi heistä oli tällä pitäjänapuasialla Kokemäen Kakkulaisissa 1690-luvulla. Asiallisen käytöksen sijaan häntä oli kohdannut nainen, joka ei suostunut antamaan kahta viljakappaa ja kutsui kerääjää sikavituksi. (Koke 1697 mm 31:488-490) 

Tämä vastarinta kiinnosti sen verran, että kaivoin tuomiokirjan esille. Syytteessä oli Anna Mikontytär ja talo ilmeisesti Sukara.

Kolmiulotteisuutta?

En eilisessä raportissani todellakaan kertonut kaikkea WikiLovesMaps-antia. Mauricio Giraldo jakoi meille ennen esitystään 3D-lasit, joilla oli käyttöä, kun hän kertoi meille kehittämästään palvelusta, joka muokkaa vanhanaikaisista stereokuvista animoituja gif-tiedostoja tai 3D-kuvia.

Muistini syövereistä nousi mielikuva Suomesta otetuista stereokuvista ja olin niitä tosiaan täällä jakanut Helsingistä ja Viipurista vuosia sitten. NYPL:n Stereogranimatoria varten ne piti ladata Flickriin. Ilman ylenmääräistä säätöä kuva Viipurista taipui aika onnistuneeksi GIF:ksi

Maisema Helsingistä ei toimi yhtä hyvin.

Paremmin 3D:nä?

Jos tosiaan kaivoit 3D-lasit esille niin vielä kaksi muuta harjoitusta.

Parturi-kirurgi 1800-luvulla

Kirjoista olen moneen kertaan lukenut, että kirurgien historia yhdistyy partureihin, mutta ajoitin ilmiön hämärästi "menneisyyteen". Niinpä tuli hieman epämiellyttävänä yllätyksenä, että Hohenthalien sukuun 1700-luvun alussa naitu "kaupunginlääkäri" olikin joissakin lähteissä parturi. Ei kuullosta alkuunkaan yhtä hienolta.

Pian tämän jälkeen Turun ulkomaalaisten kortistoa selatessani osuin tanskalaisen Jakob Gustaf Fischerin korttiin. Hän oli Turkuun lokakuussa 1852 tullessaan "barberare och danebrogsman" ja vuotta myöhemmin tehdyn merkinnän mukaan oli palkattu Turun kaupunginkirurgiksi.

Hän oli pian tulonsa jälkeen perustanut parturinliikeen Turkuun (Åbo Underrättelser 5.11.1852 ). Omassa ilmoituksessaan hän ilmoittaa olevansa "Barberare och Badare" tarjoten parranajoa, hiustenleikkuuta, kuppausta, liikavarpaanpoistoa, juotikkainen asettamista, hampaanpoisvetoa tms. Naisille kuppausta, juotikkaita ja liikavarvashoitoja antoi Fischerin vaimo (Åbo Tidningar 31.12.1852).

Perheen 9-vuotias tytär Hulda Lovisa kuoli koleraan 6.8.1853. Turussa perheeseen syntyi tyttäret Wilhelmina Catharina Josefina 1.2.1854 ja Augusta Theodora 15.8.1858.

Kaupunginkirurgiksi Fischeriä kutsutaan jo kesällä 1853 (Åbo Tidningar 3.6.1853). Kuitenkin hän palkkaa samana vuonna Ruotsista peruukintekijäkisällin. Seitsemän vuotta Turussa riitti ja vuoden 1859 alussa Helsinkiin matkustanut Fischer perusti sinne liikkeen (Helsingfors Tidningar 22.1.1859, 5.3.1859).

Vaimonsa Inger Maria ilmoitti toimivansa itsenäisesti entisissä toimissaan Turussa (Åbo Underrättelser 14.12.1858, Åbo Tidningar 19.4.1859). Hän oli edelleen Turussa tammikuussa 1860 ja tammikuussa 1862 hukatessaan tavaroita (Åbo Tidningar 7.2.1860, Sanomia Turusta 14.2.1862).

Miehensä ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja hänen velkojiaan kutsuttiin kokoon 21.04.1866 sanomalehdessä. Tätä seurasi konkurssihuutokauppa (Hufvudstadsbladet 19.6.1866 ).

Suomalainen Wirallinen Lehti 19.3.1867 julkaisi rästiin jääneiden (?) sakkojen listan, jossa kesäkuun 1855 kohdalla on Leski Inger Maria Fischerin sakot luvattomista arpajaisista. Ilmeisesti titteli kuvastaa julkaisuajankohdan tilannetta eli kirurgi Fischer on kuollut .

Mitä tarkoitti hänen tittelinsä danebrogsman / Dannebrogs-Maud / benådad med Kongl. Dannebrogs Orden? Saanut kultaisen kunniamerkin?

Kuva De scheerder / Le barbier, Gebroeders van Lier, anoniem, 1840 - 1850. Rijksmuseum

Valittuja paloja tältä päivältä

Tänään oli tapahtuman Wiki loves maps seminaaripäivä.

Opin, että ruotsalaisten Kringlasta voi saada esiin muutakin kuin sivukaupalla museoesineiden kuvia. (Joista olen kylläkin hyötynyt.) Lars Lundqvist näytti esityksessään Gustaf II Adolfin sivua, jolle oli koottu osumia useasta lähteestä (mukaanlukien Europeana ja Wikipedia). Mutta miten sen saa Kringlasta esiin, sitä en vieläkään tiedä. Kringlan takana oleva tekninen ratkaisu ei myöskään selventynyt, mutta se ei ollut esityksen tarkoituksenakaan.

Lisäys 6.2.2015 9:04. Sain Lundqvistiltä linkin kyseiseen sivuun sekä esimerkkiin rakennuksesta, johon liittyy muita objekteja.

Lisää kateutta sai kun kuunteli André Costan selostusta ruotsalaisista Wikimedia-projekteista, joissa on jaettu maailmalle kymmeniä tuhansia kuvia ja muutakin mediaa. Nyt Ruotsin museot haluaisivat antaa enemmän kuvia kuin wikipedistit ehtivät ottamaan vastaan. Musot ovat myös alkaneet hyödyntää Wikipedian tekstejä jopa QR-kooditetuin linkein museonäyttelyissään. Kampanja Wiki loves monuments on Ruotsissa saanut suosiota ja luonut näkyvyyttä vähemmän tunnetuille kohteille.

Peter Neubauer esitteli vuoden verran pyörinyttä sivustoa Mapillary.com, jossa joukkoistuksella kerätään ja käsitellään valokuvat jopa kolmiuloitteisiksikin katunäkymiksi. Historiallisiakin kuvia on alettu lisätä joukkoon.

Mistä tuli mieleen HistoryPin, jonka mainitsi esityksessään Vahur Puik kriittiseen sävyyn. Kyseisessä palvelussa ei nimittäin ole tehty mitään ilmoituksille virheellisistä paikannuksista. Puikin kehittämässä alustassa Ajapaik.ee / Timepatch.net paikannus on taklattu joukkoistamalla eli kuvan sijainnin ratkaisee joukkoäly. Palvelussa on jo kuvia Helsingistä ja ymmärtääkseni on tulossa lisää? (Toisin kuin HistoryPinissä, tässä paikannetaan ylläpitäjien lataamia kuvia.) En ehdi tässä välissä syvällisemmin perehtyä, työlistalle.

Timo Korpelainen Turusta esitteli Luostarinmäelle ja Louhisaareen tehtyjä kokeiluja menneisyyden elävöittämiseksi tabletilla. Olin proggiksesta jossain välissä kuullut ja esittelyvideot tekivät vaikutuksen. Valitettavasti ei ole kuitenkaan vielä käytössä.

Päivän tähtiesiintyjä oli Mauricio Giraldo, joka kertoi New York Public Libraryn hankkeista ja niistä opitusta. En ole uudistetuilla sivuillaan seikkaillut eli tämäkin työlistalle. Kateudella katsoin mitä siellä oli saatu aikaan ruokalistoilla, joita ei ole upotettu heikkolaatuisina kansalliseen portaaliin.

Ja sitten siellä oli paneeli, josta minulla ei sattuneesta syystä ole muistiinpanoja. Lundqvist puhui fiksuja platsr.se-palvelusta. Kokeilin sitä joskus itsekin, mutta en muista mikä tökki. Ruotsin kirjoittamisen lisäksi.

In a panel... #hack4fi #WikiLovesMaps pic.twitter.com/lCUxGV0cdS
— Lars Lundqvist (@arkland_swe) February 5, 2015

Runebergmuistoja

Kuva: Tuulispää 3.4.1903

Velikullassa 6/1904 julkaistiin Carl Nuuskianderin (Velikullan tutkimusten pääjohtaja) nimellä allekirjoitettu juttu Runebergmuistoja, joka kuului seuraavasti.

Runoruhtinaastamme on kyllä paljo kirjoitettu, hänen sydämmensä ja munaskuunsa tutkittu, hänen teostensa sanat ja tavut laskettu, hänen mökkinsä ja kampsunsa säilytetty j. n, e. j. n. e, mutta sekään kirjallisuus ja sanomalehtiartikkeli tulva, mikä nyt Jussin 100 syntymäpäivänä ilmestyi ei, kumma kyllä, kerro ollenkaan niistä muistoista ja jäännöksistä, mitkä hänen laulamistaan tapauksista vielä ovat jälellä. Velikulta, joka kaikissa muissakin asioissa tunkee ytimeen eikä pysähdy päällyspintaan niinkuin muut lehdet tavallisesti, pitää velvollisuutenaan lukijolleen julaista seuraavat hallussaan olevat muistot R:n teoksista.

1. Saarijärven Paavo. Kun agronoomi Risukarhi toissa syksynä oli Saarijärvellä "kilojauhoilla" maanviljelystä parantamassa, tapasi hän Mahlunkylän takalistolla suossa Paavovainajan ojituksen. Ukko oli suon palstoitellut 7 sylen levyisiin sarkoihin ja ojat olivat vielä 75 cm. levyisiä sekä keskimäärin 66 cm. 3 mm. syvyisiä; niskaoja metsän rannassa oli koko viemäri, sillä se oli 118 cm. 4 mm. leveä ja 82 cm. 2 mm. syvä. Suon syrjässä sijaitsevalla Vuohimäellä tavattiin Paavon pirtin kiukaan rauniot ja kun niitä purettiin niin katso: uunista löydettiin vielä hyvästi paistunut pettuleipä.

2. Sandelsin vasikanpaisti. Iisalmen piirin karjakonsulentin sukutauluista on käynyt selville, että talollisella Jussi Pöksyläisellä Kiuruvedellä on karja, joka on suoraan alenevassa polvessa sukua sille vasikalle, jota sankari Sandels ja pastori Partalassa pistivät poskeensa.

3. Sven Dufvan porraspuu. Kuopion museossa säilytetään se porras, jolla seisoen tuo tuhmeliini niin urhokkaasti taisteli ja sai surmansa.

4. Hannan rakkaudenkirje. Ruovedellä on vielä tallella ainakin yksi Hannaryökynän kirjoittama rakkauden kirje. Seudun tytöt kuuluvat sitä ahkerasti käyttävän mallina rakkauden kirjeitä kirjoittaessaan ja pitävät sitä hyvin salassa, jonkatähden kirjettä ei vielä ole saatu yleisiin kokoelmiin. Velikullan tutkimusten johtaja on paneva parastaan saadakseen tuon merkillisen paperin pelastetuksi.

5. Larmin rummun pärinä. Oravaisten Lassfolkin talossa säilytetään pullo, johon Juuttaan tappelussa oli sulettu rumpari Larmin rummun pärinää. Tämä nerokas keksintö perustuu samoihin fysikaalisiin ilmiöihin kuin kuuluisan filosoofin ja fysikan Descarteksen n. k. "sukeltaja". Kun pullon korkkia vähä painaa, niin että pullossa syntyy ilman tiivistyminen, kuuluu selvästi kuinka "Larm harvaan mutta hartahasti lyö".

6. Korpraalin tupakkamälli. Hausjärven Mokeroisten kylän Vääräojan Vähäntuvan torpassa säilytetään v. Konovin korpraalin tupakkamälli. Se on sulettu tavalliseen voirasiaan ja on se noin keskikokoisen kotivarpusen suuruinen. Toista mälliä ei vielä ole onnistuttu löytämään. Tutkimuksia jatketaan innokkaasti.

7. Lotta Svärdin viinäkekkuli. Alavieskan Suonperän kylässä oli viime aikoihin asti säilytetty Lottamuorin viinakekkuli. mutta kun kylään perustettiin raittiusseura "Aamurusko", oli tuon seuran varapuheenjohtaja — varsinaisen puheenjohtajan humalassa maatessa, innoissaan lyönyt tuon raarin astian pirstaleiksi, niin että ainoastaan runtti eli tulppa enää on jälellä. Suonperän vanha ukko kuuluu sitä nyt aina jouluna ja pyhäinmiesten päivänä haistelevan salaa "raittiuskansalta".

Velikullan toimesta tullaan näitä tutkimuksia innokkaasti eteenkinpäin jatkamaan, ja on aikomus tutkimusten tuloksista toimittaa suuri kuvitettu teos siksi kun Maammelaulajan 200 vuotista juhlaa vietetään. Teos annetaan lahjaksi niille Velikullan tilaajille, jotka tätä lehteä ovat siihen asti katkeamatta tilanneet.

Alla Helsinki Runebergin päivän iltana kuvattuna Velikullassa 3/1907.

Ihmisiä Helsingin kaduilla

Tuskin ehdin edellisen kuva-avauksen katsastaa niin Valokuvataiteen museo jakoi Flickrissä pyöreitä vuosia täyttävän I. K. Inhan Helsinki-kuvia. Niissä on pääosassa maisemat, mutta tarkan digitoinnin ansiosta esiin on poimittavissa menneisyyden ihmisiä, jotka eivät poseeranneet vaan elivät elämäänsä.

Rikoksista syytettyjen kuvia

Viime viikon lopulla Gallen-Kallelan museo avasi Flickrissä lähes 400 vanhan valokuvan kokoelman CC BY 2.0 -lisenssillä. Kuten arvata saattaa a) silmäilin kuvat läpi ja b) kiinnitin huomiota rikoksiin liittyviin otoksiin.

Kaikki nämä kuvat ovat Porista, jossa Akseli Gallen-Kallela syntyi, mutta ei enää asunut useimpien otosten aikaan. Ilmeisesti näitä on myyty suurelle yleisölle. Myytiinhän Patrik Österholminkin valokuvaa, mutta luulin, että hän oli "kuuluisuutena" erikoistapaus. Mutta vuonna 1878 kuvaamisen ja kuvan hankkimisen arvoinen oli myös "Ulrika Erling, naimaton romaninainen Hamberin kylästä Sysmän pitäjästä, syytetty varkaudesta 26.2.1878." Siitäkin huolimatta, että nimellään ei löydy pienintäkään sanomalehtiuutista.

Hiskissä Sysmän kastetuissa on isänä vuonna 1827 "kalastaja ja romani" Gustaf Erling Storbyn Lopperissa ja samassa kylässä vuonna 1852 aviottoman lapsen äitinä romani Christina Erling. SSHY:n hakemistojen perusteella Suurkylässä on talo Hampeli, jota "Hamberi" tarkoittanee.

Toisessa esimerkissä "Murhaajaksi syytetty Gustaf Ferdinand Alén, kotoisin Kirkkonummen pitäjästä, vangittu Porissa 25.7.1893."

Sanomalehtien mukaan kyseisenä päivänä vangittiin Hoskarin murhaaja Alén (Satakunta 12.8.1893). Valokuva otettiin ilmeisesti seuraavana päivänä (Satakunta 27.7.1893). Lehtijutussa on kerrottu hänen oma tiivistelmänsä elämästään: "seitsemäntoista vuotta olen harjoittanut rosvon-ammattia; seitsemännentoista kerran minut nyt taottiin rautoihin; seitsemän kertaa olen kärsinyt korkeimman ruumiinrangaistuksen ja kaksi murhaa olen tehnyt."

Lisää Hoskarin murhasta ja Alénista Juha Vuorelan blogitekstissä.

Matts August Kemilä tai Kemiläinen, vangittu murhasta 22.11.1894.

Tästä miehestä löytyy sanomalehdistä jotain ennen näkemätöntä: etsintäkuulutus. Tarjolla oli sadan markan palkkio henkilölle, "joka kiinniottaa ja tämän kaupungin vankilaan tuottaa työmiehen August Kemilän, kotoisin Salon pitäjästä Oulun  lääniä, joka viimekuluneen syyskuun 19 p:nä tässä kaupungissa on tappanut puusepänpojan Johan Viktor Lindfors'in Kaasmarkun kylästä Ulvilan pitäjää. August Kemilä on 37 vuoden vanha, lyhyt ja paksu kasvultaan sekä vaaleaverinen punahkolla tukalla." (Satakunta 25.10.1894)

Satakunta kertoo 15.11.1894, että "Kiinniotettu pahantekijä August Kemilä on passitettu Turun lääninvankilaan." Kiinniotto oli tapahtunut Petäjävedellä. Päivämäärien perusteella valokuva on ilmeisesti otettu ensimmäisen oikeuskäsittelyn yhteydessä, sillä siitä kerrottiin Satakunnassa 24.11.1894.

TMA:n lainhuudatuskortisto, käytännön esimerkki

Arkistolaitos on digitoinut TMA:ssa usein pläräämäni lainhuudatuskortiston. Se on ensiarvoisen tärkeä apuneuvo 1800-luvun tilakauppojen selvittäjälle - ellei sitten halua tehdä asioita vaikeamman kautta ja selata ilmoitusasioiden pöytäkirjoja vuosi kerrallaan.

Esimerkkinä viime kesän sarjakirjoitukseni Nappari, Kokemäen Ylistarosta. Oliko veikkaukseni sen siirtymäkuvioista oikea? Kortit on järjestetty tilojen nimien mukaan aakkositain, pitäjä kerrallaan. Kokemäen laatikosta saan muutaman sadan klikkauksen jälkeen eteeni Napparin ja lainhuutoketjun, joka vastaa arvauksiani.

Paitsi, että Severin Tigerstedt loistaa poissaolollaan poikansa ja von Knorringin välissä.

Toisinaan selitys voi olla puuttuvassa lainhuudossa tai sen kortissa, mutta tässä tapauksessa piti pakittaa Napparin aloituskorttiin.

Tätä ja kaltaisiaan ei pidä lukea niin, että Napparia pitäisi hakea vain toisten nimien alta, vaan että sitä pitää hakea myös sieltä.

Ja näin on tiedossa viite, josta saisin varmuudella tietää, että Severin Tigerstedt osti tilat nimenomaan Eugen von Knorringin perikunnalta. Pieniä haasteita muistaakseni tulee siitä, että viitteet ovat nimenomaan TMA:ssa oleviin aineistoihin, mutta pykälät yleensä auttavat perille. Vastaavia olen nimittäin käyttänyt Kansallisarkistossa ja vanhimpia näitä on nykyään digitoitukin.

Täydellisyyden vuoksi vielä kesälläkin mainittu Torkkelin myynti eteenpäin.

Historian harrastamisen termitalkoot, osa n+1

Jututin paikallista historian ystävää, jolla on yksinkertaisesti #tyrmäävä tietomäärä #Hyvinkäänhistoriaa. Ei voi sanoa "harrastajaksi"
— Anu Lahtinen (@LahtinenAnu) February 2, 2015

@LahtinenAnu Mutku jos tekee omasta ilostaan, ei myöskään ole "ammattilainen".
— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) February 2, 2015

@K_KM_K Oisko sit vaikka historiatiedon pyhä ihminen tai joku, ehdottaa edelleen tyrmääntynyt keskiajan tutkija ...
— Anu Lahtinen (@LahtinenAnu) February 2, 2015

@K_KM_K Tai sanotaan niin päin, että oma "ammattilaisuus" vaikuttaa tällaisissa tilanteissa aika lainausmerkilliseltä...
— Anu Lahtinen (@LahtinenAnu) February 2, 2015

Keskustelun jatkuessa Sampsa Heinonen kertoi @museo2015-hankkeen museoiden kokonaisarkkitehtuuriryhmän käyttävän termiä 'harrastaja-ammattilainen' englanninkielisen 'citizen scientist' käsitteen vastineena. Ottaen huomioon 'harrastajan' ja 'ammattilaisen' mitäänsanomattomuuden, en ihastunut uutuudesta.

Minusta citizen scientist, joka on usein käytössä joukkoistushankkeista puhuttaessa, viittaa siihen, että tavalliset kansalaiset voivat olla mukana (eli avustaa) "todellisen"/"oikean" tieteen tekemisessä. Vastaava vire on termissä 'citizen historian'. Kansalaishistorioitsija?

Kansalaisjournalismi on suomeen juurtunut käsitteenä (joka on wikipedian mukaan kuitenkin muuttunut vuosien varrella). Se sisältää nyt myös kansalaisten oma-aloitteisen julkaisemisen.

Olen toisinaan käyttänyt nimikettä ITE-historioitsija, mitä vastaa parissa verkkotekstissä esiintyvä 'outsider historian'. ITE-taiteen tapaan tässä on yksilöllisempi vire. Omien polkujen kulkija, joka ei ota mallia ammattilaisilta eikä kaipaa koulutusta.

Kolmas termi historian harrastajatuottajalle englannissa on 'DIY historian' eli 'tee-se-itse historioitsija'. Siinä on minusta fiilis tarkoituksesta saada valmiiksi jotain käyttökelpoista, omien kykyjen rajoissa. Tee-se-itse on harrastamista, jota voi tehdä erilaisilla intensiteeteillä ja taidolla. Harrastamisessa ei minusta ole (edelleenkään) mitään oleellisesti parempaa/ laadukkaampaa/ arvokkaampaa kuin ammattilaisuudessa.

Niin, englannissa tunnetaan myös 'hobby historian' eli historian harrastaja. Tein pikaisen haun sanomalehtikirjastoon ja löysin Suomen Julkisista Sanomista 28.2.1859 ensimmäisen maininnan historian harrastajista. Heitä kutsuttiin hyödyntämään arkistoaineistoja - sillä Suomessahan on pidemmät perinteet ei-akateemisella historiantutkimisella kuin akateemisella. Kuten ympäri maailmaa.

Huom! leikkeessä on mahdollinen termi ylierinomaisille harrastajille: uurastaja.

Cakewalkin saapumisesta Suomeen

Englanninkielinen Wikipedia (josta myös oheinen kuva) kertoo tanssin Cakewalk alkuperäksi Yhdysvaltojen etelävaltioiden plaantaasien orjien huvihetket. Se sai julkisuutta näyttelyssä 1876 ja levisi sitten näytöstanssina.

Artikkeli ei kommentoi tanssin leviämistä Eurooppaan, Suomesta puhumattakaan. Suomalaisista sanomalehdistä löysin ensimmäiset maininnat ulkomaanuutisista (Nya Pressen 13.2.1900, Hufvudstadsbladet 14.2.1900). Muutama vuosi myöhemmin cake walk esitellään Pohjois-Amerikasta Pariisiin saapuneena muotitanssina, joka on jo kaukana alkuperästään (Tammerfors Nyheter 20.2.1903, Hufvudstadsbladet 13.03.1903). 

Velikulta 7/1903 kertoo, että "Amerikan neekerien leipätanssi "Cake-walk"" saapui Suomeen 17.3.1903, "jolloin Hufvudstadsbladet julkaisi sen nuotit. Ja heti paikalla muuttui se täälläkin hyvin suosituksi tanssiksi." Mitä todistettiin piirroksella, joka oikeasti kommentoi ajan ruokajonoja.

Puoli vuotta myöhemmin cake walk on Hämeenlinnan huvituksen osana (Hämetär 3.10.1903). Sitä kutsutaan neekeritanssiksi (Hämeen Sanomat 7.10.1903). Pari kuukautta myöhemmin Turun palokuntatalossa järjestetyssä iltamassa Cake-Walk on merkitty monilla huutomerkeillä ja se tanssittiin "alkuperäisissä neekeri-puvuissa" (Uusi Aura 31.12.1903). Toisella puolella Suomea Seurahuoneen salissa vaatetus ilmoitetaan samantapaisesti (Itä-Suomen Sanomat 16.1.1904).

Tanssi oli jo niin hyvin tunnettu, että se sopi Tuulispään 3/1904 poliittisen kansikuvan aiheeksi.

Velikullassa no 7/1904 Cake-walk on "käytännöllinen lämmönjohtaja talvipakkasessa".

Kesään 1904 mennessä tanssille oli muotoiltu jo suomenkielinen muoto "Kakkuvalssi" ja Velikullassa 15/1904 todistettiin sen esittäminen valokuvalla, jossa ei näy "alkuperäisiä neekeri-pukuja".

Eemil Salmelan jälkiä

Uudesta Kuvalehdestä huomattu Eemil Salmela vaivaa edelleen. Yhdellä kirjastokäynnillä tarkistin Kirjailijamatrikkelin tiedot ja jouduin pettymään: ei mitään biograafisia tietoja. Eli vaivaus jatkuu. Ilmeisesti kyse on nimimerkistä.

Jos Salmelan ja Emil/Eemil Salmelan tekstit ovat samasta kynästä ja niin omaelämänkerrallisia kuin antavat ymmärtää, auttavatko eteenpäin?

Epäsointua. Uusi Kuvalehti no 3/1891. Ei minä-kertojaa. Nimimerkki Salmela
Menetetty Paratiisi. Uusi Kuvalehti no 7/1891. Ei minä-kertojaa. Nimimerkki Salmela
Kesän helteet. Uusi Kuvalehti no 7/1891. Ei minä-kertojaa. Nimimerkki Salmela
Hyvin hauska kesä. Uusi Kuvalehti no 11/1891. Salmela lähtee Helsingistä setänsä maatilalle kesäksi. Ylioppilaslakkinsa ammuttiin säpäleiksi.
Veljen kamarissa. Uusi Kuvalehti no 2/1892. Ei minä-kertojaa. Nimimerkki Salmela
När jag var "in o läsa". Följetong. Farmaceutisk notisblad 1-7/1892 ...? Nimimerkki Salmela kertoo mukamas kiinalaisesta farmaseutin koulutuksesta.

Isänmaan malja. Aamunairut: aikakauslehti raittiutta ja eläwää kristillisyyttä varten 15-16 ja 17-18/1896. Ei minä-kertojaa. Nimimerkki Salmela
Kuningas ja perunapaistikkaat. Uusi Kuvalehti no 19/1896. Ei minä-kertojaa. Nimimerkki (?) Eemil Salmela
Eräs hautapatsas. Uusi Kuvalehti no 20/1896. Minä-kertoja rivihaudan äärellä. Nimimerkki (?) Eemil Salmela
Asiata kaupunkiin. Uusi Kuvalehti no 23/1896. Savosta, ei minä-kertojaa. Nimimerkki (?) Eemil Salmela
Maaliskuun-ilta. Kansanopisto 2/1897. Nimimerkki (?) Eemil Salmela aloittaa "Puolivälissä maaliskuuta vuonna 1896 astelin taaskin L:n kauppalan kaduilla. [...] Mieleeni juolahti ajat parisen vuotta takaperin, jolloin minäkin aina aamuin ja illoin tuiversin tuota samaista toripihaa myöden kansanopistoa kohden mieli täynnä aatteita ja innostusta."

Ensimmäinen luottamustoimeni. Uusi Kuvalehti no 4/1899. Herkullinen teksti, joka alkaa "Siitä on jo kolmattakymmentä vuotta, taisin olla 10 vuotias kirjoituskykyinen miehen alku, kun sain toimittaa ensimäisen tärkeän luottamustoimeni.". Nimimerkki Eemil Salmela
Kun minä rupesin eläinsuojelukseen. Uusi Kuvalehti no 8/1899. Minä-kertoja lapsuudessaan. Nimimerkki Eemil Salmela
Farmaceuten författar. MDS 1/1901. Farmaseuttien lehdessä nimimerkki (?) Eemil Salmela "tuntee" apteekkioppilaan, joka jo nuorena sai novellinsa maaseutulehteen, voitti pienempiä palkintoja kirjoituskilpailuissa ja julkaisi lopulta kirjan. Vaimonsa "myös farmaseutti".

Fennican ja kirjalijamatrikkelin tunteman Emil Salmelan kirja Vakan alta oli julkaistu vuonna 1900, joten sen tekijän voinee yhdistää apteekkialalla olleeseen. Mutta kirjoittiko sama mies kaikki edellä olevat tekstit ja kuka hän "oikeasti" oli? Apteekkarimatrikkelista ei ollut apua eli todennäköisesti kyse on nimimerkistä.