Lähihistoriaa?

Oman elämäni aika lienee laskettavissa lähihistoriaksi. Pystytkö erottamaan historian tutkielmat muista akateemisista aiheista? (Kuvat lähisukulaisen kuolinpesän selvittelystä. Kuvaajista ei ole varmaa tietoa ja pahoittelen, jos samoja on tullut jo käytettyä aiemmin. Skannattavaa kyllä riittäisi, mutta ei tule tehtyä.)

• Lampinen, Anni E: "Saas kattoo, kumpi rojahtaa ensteks eteisen lattialle, isi vai Aamulehti" Spede Show'n sketsit 1970-luvun suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutoksen kuvaajana
• Korhonen, Ville: Saab J35 Draken -hävittäjän vaikutus Suomen ilmapuolustuskykyyn 1970-luvulla
• Leinonen, Mikko: Takaisin huipulle! : näkökulmia ja tilannekuvia suomalaisen kestävyysjuoksun valmennuksesta 1970-luvulla
• Aro, Mikko: Koulutusinflaatio. Koulutusekspansio ja koulutuksen arvo Suomessa 1970–2008
• Karhunen, Hannu: Alueellinen koulutuspääoma Suomessa 1970-2005 : koulutus ja kasvu
• Karhu, Kaisa: Lihan ja tuotantoeläimen muuttuvat merkitykset mainonnassa 1970-2010-luvuilla
• Loijas, Jani: "On kiva olla osa joukkoa" suomalainen Uriah Heep -fanius vuosina 1970-2013
• Turtiainen, Olli: Täältä tullaan Venäjä! Rock Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurisuhteissa
• Uhari, Markku: "Tyrmistyttävää aivopesua" : ideologia uskonnonopetusta käsittelevissä lehtiartikkeleissa vuonna 1972 
• Puranen, Marja: Oppikirjat todellisuutta rakentamassa - Neuvostoliitto-kuva peruskoulun historian oppikirjoissa 1973 - 2013
• Huotari, Pasi M: Öljy loppuu! Pökköä pesään! Puuenergia Suomen valtion johtamassa energiapolitiikassa 1973-2004
• Kotoneva, Henna: Puhtaan sinivalkoisen partion kohtalo : yhteisen partiojärjestön isänmaallisuus ja kasvatus isänmaallisuuteen Suomessa vuodesta 1974 vuoteen 1981
• Hyvärinen, Johanna: Lukkarisesta Leinamoon. Kontiolahden lukion tausta, toiminta ja oppilasrakenne 1974-2000
• Maijanen, Heidi: Aikuiskasvatus oppiaineena ja tieteenalana 1974-2001 Tampereen yliopistossa 
• Hintikainen, Katja J: Kehityspolitiikan ruohonjuurella. Kansalaisjärjestöt Suomen kehitysyhteistyössä 1974-2010
• Hietama, Hanna: Messukylän toverit ry 1975-2006 : urheilua sosiaalisen pääoman kentillä
• Alatalo, Jani: Vanhoillislestadiolaisuuden käsittely julkisuudessa ja vanhoillislestadiolaisten suhtautuminen julkisuuteen Suomessa vuosina 1976-1984
• Doku, David: The Socioeconomic Trends in Tobacco Use Among Finnish Adolescents 1977- 2005
• Karjalainen, Karoliina: Huumerattijuopumus Suomessa 1977-2007: Ilmaantuvuus, sosiaalinen tausta ja kuolleisuus  
• Pekkarinen, Elina: "Kohta kaikki kunnossa" : valtuuston rooli Karkkilan elinkeinopoliittisessa päätöksenteossa vuosina 1978 - 1994 
• Naskali, Emma: Kehtokirjasta Koiramäkeen. Vammalan kirjaimagon kehitys Tyrvään Sanomissa 1979-1996. 
• Puustinen, Mikko: Kiirastuli norssilla ja muita kärsimyksiä. Opiskelijoiden kokemukset historian aineenopettajakoulutuksesta Joensuun yliopistossa 1979-2008
• Leijnse, Simon: Det är liv i burken: om 80-talsdatorn Commodore 64 och de glada amatörerna med en relation till den
• Thunstedt, Jens: Finlands ekonomi i förändring, 1980 - 95: en behandling av den finska ekonomiska politiken och förändringen av exporten
• Koskelo, Tiia-Pauliina: Valmistalon evoluutio suomalaisen puutaloteollisuuden mainoskuvastoissa 1980-2000-luvuilla 

• Mäläskä, Jaana: Arktisesta Vihertapahtumasta Pohjoiseen Viherpäivään : Pohjoisia viheralan seminaareja 1980-luvulta nykypäivään
• Hänninen, Hanna: Nuorten työttömyyteen suhtautumisen muutos 1980- ja 2010-lukujen välillä haastatteluaineistojen valossa
• Jyrinki, Anni: Talous, tiede ja ihmisläheisyys terveysjournalismissa : analyysi Savon Sanomien terveysjournalismista kolmella vuosikymmenellä
• Launo, Jan: Kulttuuripitoisista kiertomatkoista koko kansan rantalomakohteeksi. Suomalaisten Egyptiin suuntautuneen ryhmämatkailun kehitys 1982-2001 
• Kohvakka, Mikko: Kestävää kehitystä tukemassa vai "halpaa henkivakuutusta hakemassa"? Suomalaisten rauhanturvaajien humanitaarinen toiminta Etelä-Libanonissa vuosina 1982–2001
• Ronkainen, Lauri: Edellytysten luomista : Nokian kaupungin aktivoituva elinkeinopolitiikka 1983-1996
• Haantie, Terttu: Kun ukset kiinni pantihin : tutkimus 33 lakkautetusta koulusta Pohjois- ja Tunturi-Lapin alueella vuosina 1983-2005
• Paananen, Tuomas: Oulun yliopiston hallinnon kehitys osana valtakunnallista korkeakoulupolitiikkaa vuosina 1986 - 2013 
• Marski, Sampo: Kreationismi helluntaiseurakunnan piirissä vuosina 1987 - 1988
• Mentula, Katja: Kohtauksia eräästä liitosta - Demokraattisten menettelytapojen kehitys Vihreässä liitossa 1987–1995
• Luoma, Antti: Kirkon Ulkomaanavun ja suomalaisten herätysliikejärjestöjen yhteistyö Inkerin kirkon rakentamisessa vuosina 1988 1993
• Poutiainen, Marika: Epävakaata horisontissa. Suomalaisten ulkopolitiikan asiantuntijoiden itänaapuriin liittämät uhka- ja tulevaisuuskuvat 1989–1993.
• Neittaanmäki, Petri: Valtapolitiikka osana suomalaista päätöksentekoa : tutkielma Suomen Keskustan poliittisesta päätöksentekoprosessista EU-kysymyksessä 1989-1994 
• Ilkko, Mikko: Kylmän sodan jälkeisen pohjoisen rakenne ja muutos. Englantilainen koulukunta, alueellisuus ja pohjoinen ulottuvuus 
• Kemppainen, Hanna: Tasa-arvon mallimaa vai pohjolan patriarkaatti – miksi avioraiskaus kriminalisoitiin Suomessa vasta 1990-luvulla?
• Risku, Seppo: Noidankehää vai positiivista kierrettä? Gunnar Myrdalin kumulatiivisen kausaation teoria ja aluetalouden muutos Jyväskylässä ja Porissa 1990-2005
• Tätilä, Reetta: Yksilön ja yhteiskunnan diskurssit Me Naiset -lehden pääkirjoituksissa vuosina 1990, 2000 ja 2010
• Mantere, Ilkka: Videopelit mediassa : arvostelumedioiden muutos 90- ja 2000-luvuilla
• Kärkkäinen, Lassi: Uskomatonta ympäristöterrorismia : Persianlahden sodan ympäristötuhojen uutisoinnin diskurssit ja retoriset vaikutuskeinot Helsingin Sanomissa 27.12.1990-31.5.1991
• Westinen, Jussi: Yhteiskunnallisten ristiriitaulottuvuuksien ja puoluevalinnan suhde eduskuntavaaleissa 1991-2007 - tilastollinen analyysi 
• Vesterinen, Lasse: Laman paineen alla : Vantaan kaupungin henkilöstöön kohdistuneet säästötoimenpiteet vuosina 1991-1994
• Virtanen, Tiina: Venäläisen kaunokirjallisuuden kääntäminen ja julkaiseminen Suomessa Neuvostoliiton romahduksen jälkeen vuosina 1992-2005 

• Lemaire, Elise: Argumentation on the image of Finland in the EU, the Ministry of Education as a rhetorician, 1994-2005 
• Davidsson, Kaisu: "Kansakuntana olemme puolemme valinneet" -Nationalististen uhkakuvien tarkastelua Euroopan unionin laajenemiseen ja syvenemiseen liittyvissä eduskuntakeskusteluissa Suomessa vuosina 1994-2006 
• Heinonen, Ville: Mustaa keltaisella. Ulkomaalaiset surmaajat iltapäivälehtien etusivujen julkisuudessa ja henkirikostilastoissa 1994-2010.  
• Mommo, Oula: Monikulttuurinen musiikkikasvatus suomalaisessa diskurssissa 1996 - 2012
• Rytöhonka, Tapani: "Vain yksi on joukosta poissa, Sven Dufvaa siellä ei näy..." Kuokkavierastapahtumat suomalaisessa mielenosoitusperinteessä 
• Mäkilä, Annastiina: Pohdintoja ihmisen henkisten ominaisuuksien muodostumisesta Tieteessä tapahtuu-lehden kirjoituksissa vuosina 1998–1999 ja 2004–2005
• Annala, Juho : Suomen osallistuminen Kosovo Force -operaatioon vuonna 1999
• Korhonen, Maiju: Eurovaalit 1999-2009: Suomen eduskuntapuolueiden eurovaaliohjelmat yhteiskunnallisilla ristiriitaulottuvuuksilla 
• Kotila, Sanna: Frost, Blood and a Thousand Lakes - Representing Finnishness in Metal Lyrics  
• Kainulainen, Heikki: Tutkijoiden erillissota - Suomalaisten historiantutkijoiden erillissotakeskustelu 2000-luvulla

Arkkitehtien suunnittelema maaseutu

Arkkitehtien työkenttää on Suomessa ollut enimmäkseen kaupungit. Siitä millaiseksi maaseutu olisi muuttunut heidän käsittelyssään saa käsitystä Suomen teollisuuslehden toimeenpanemasta talonpoikastalon piirrustuskilpailusta. 

Voittajien piirrustukset julkaistiin Suomen teollisuuslehden joulujulkaisussa 1903 Talonpoikaistalo ulkoa ja sisältä: palkittuja piirustuksia pienemmälle talonpoikaistalolle. Sitä en ole onnistunut löytämään Kansalliskirjaston digitoimana, mutta Helsingin Kaiun (kuvallinen viikkolehti) numerosta 1-2/1904 irtosi blogipostaukseen sopiva katsaus:

Perinteitä kunnioittaen oltiin liikkeellä.

Sotakirja, josta pidin

Kirjastotietokannassa nimeke Gustafs resa - en sann historia kuullosti erittäin lupaavalta. Niin kutsuvalta, että laitoin sen varaukseen, vaikka asiasanoituksesta näkyi, että kertomus tulisi liikkumaan Suomen sodassa.

Sotatarinoita olen ahkerasti vältellyt. Tämä kirja todisti, että toisinaan kannattaa antaa mahdollisuus epämiellyttäviksikin luokittelemilleen asioille.

Veronica Leo oli muokannut 17-vuotiaan Eric Gustaf Ehrströmin päiväkirjasta eloisan ja sujuvan kuvauksen kesästä ja syksystä 1808. Ehrström ei ole taistelussa, mutta armeijan palveluksessa muonitustehtävissä. Hänen näkökulmansa avasi itselleni uusia puolia sodan logistiikasta.

Vielä enemmän viehätyin Ehrströmin nuoruuden ihastuksen esityksestä. Tarina oli niin tuttu, että oli vaikea uskoa sen olevan totta. Vuosisadasta toiseen ja kolmanteen samoin kuvioin...

Ehrströmin päiväkirja on julkaistu toimitettuna, mutta minun kielitaidolleni ja tietotasolleni tämä nuorisolle suunnattu kirja oli sopivampi. Suosittelen lämpimästi tapakulttuurista ja/tai sotahistoriasta kiinnostuneille.

Kuva kirjasta Suomen sota ja Suomen sotilaat vuosina 1808-1809. British Libraryn digitoimana ja Flickr Commonsiin lataamana.

P.S. Ehrström aikuisena vilahtaa kirjoituksessani Heinrich Schliemannin kieliopinnoista sekä poikansa kuvan yhteydessä.

Kerrankin kauniista tekstiä sukututkijoista

Ruotsalaisen opiskelijatöiden joukossa Fredrik Benschin otsikko Den svenska genealogiska rörelsens historiedidaktiska förevändningar under 1900-talets första hälft herätti lukuhaluni. Erittäin harvoin (ei koskaan tätä ennen?) on tilaisuus lukea analyyttistä tekstiä sukututkimuksesta. (Pian tässä käsitellyn tekstin jälkeen tuli eteen Samuel Edquistin artikkeli Vanor med anor: Historiesyn och bildningsvägar bland släktforskare i senkapitalismens Sverige oman aikamme sukututkijoiden kyselyvastauksista.)

Bensch päätyy jakamaan ruotsalaiset sukututkijat 1900-luvun alkupuolella kolmeen ryhmään tai suuntaukseen. Ensimmäinen oli perinteisesti konservatiivinen, kunnioitti esi-isien työtä ja yhteiskunnan rakenteita ja asetti keskiöön perheen ja kansakunnan. Toinen orientoitui (tuolloin pinnalla olleeseen) rotubiologiaan. Heille ihanneyhteiskunta oli kaukana germaanisessa menneisyydessä ja he halveksivat aatelia, joka olisi pitänyt korvata kansan "todellisella eliitillä".

Mahdollisesti Suomessakin oli samaan aikaan vastaavia ajatuksia? Ainakin oli Benschin kolmatta ryhmää, sillä sen tunnistan nykypäivästäkin. Tälle sukututkimuksen merkitys on henkilökohtaista. He ovat valmiit hyväksymään, että sukupolvet liikkuvat ajan mittaan yhteiskunnan eri tasoilla, niin ylös kuin alaskin päin.

Bensch kirjoittaa sukututkimuksen henkilökohtaisesta merkityksestä jo johdannossaan. Hänestä määritelmä sukututkimuksesta akateemisten tieteiden aputieteenä on yksipuolinen ja lyhyydessään harhaanjohtava. Hän kirjoittaa niin hienosti, etten osaa suomeksi kääntää. Joten suora lainaus, johon olen lisännyt ulkoista muotoilua lukemisen helpottamiseksi.

"Genealogin tjänar i första hand inte någon vetenskap, utan den gagnar sina utövare, vilka både är den och gör den till vad den är.

Genealogen är själv implicit sitt centrala studieobjekt, dess utgångspunkt eller proband, det subjekt som genom sina studieobjekt låtit skriva in betydelser i artikulerade objekt hämtade ur dåtiden,

en skapare av meningssammanhang genom att länka samman fenomen ur de olika tidsdimensionerna,

en identitetskreatör som strävar efter att frambringa en bild av sig själv och sin plats i tillvaron i förhållande till andra människor,

en skapare av berättelser vilkas syfte är att förstå sig själv som historisk varelse, att bruka historien för att legitimera ett visst levnadsmönster eller för att konstituera relationer.

Genealogin handlar således ytterst om en inre känslobehäftad drift att söka efter personlig orientering i historien och tiden, och att förhålla sig till de sammanhang som ges eller skapas.

Människans sökande efter ursprunget är intimt sammankopplat med nutiden och framtiden; berättelser om människors vägar och öden, om de kedjor som löper från dåtiden in i framtiden, där vi själva endast är att betrakta som en kugge eller länk.

Genealogin handlar om den lilla människan i de stora sammanhangen, de långa tidslinjerna och kontinuiteten, om tron på och sökandet efter en historisk helhet, om en evighet där det är upp till oss själva att formulera eller skriva in våran plats i detta tidsförlopp, att konstruera ett överskådligt sammanhang.

Vi skapar en berättelse om oss själva vari det ändliga livet ges en riktning och ett mål." (Bensch 2007 s. 3-4)

Mies yksinäisellä kyntöurallaan on Smålannista vuoden 1945 paikkeilla. Kuva RAÄ, Flickr Commons

Kotitilaltaan lähteneet Hohenthal-sisarukset

Viime viikolla postilaatikkooni tuli "kerran elämässä" -kategorian sähköposti. Svenskt biografiskt lexikon - artikkelin kirjoittaja kaipasi lähdetietoja Margareta-esitädistäni, jonka aviomiestä ollaan liittämässä tähän Ruotsin Kansallisbiografiaan. Että harmitti, etten ollut koskaan pannut toimeksi tämän itseänikin kiinnostavan aiheen suhteen. Olisin voinut saada nimeni SBL:n lähdeluetteloon...

Ei auta itku markkinoilla. Koossa on edelleen jokseenkin samat keskustelupalstojen tiedonannot kuin vuonna 2006, jolloin työstin Hohenthal-kirjaani. Enkä ole törmännyt muihin porukasta kiinnostuneisiin, vaikka Margaretan Joachim-veljen lapsista kaksi päätyi Suomeen sukuaan jatkamaan. Toisen jälkeläisiin kuuluu presidentti Ståhlberg ja toisen jälkeläisiin minä sekä muut Hohenthalin sukuun kuuluvat.

Muiden sisarusten jälkeläisistä on perin heikot tiedot, mutta nyt ne ovat ryhdistäytymisliikkeeni jälkeen samassa paketissa. Teksti on aivan liian pitkä blogiin ja tarkoituksenani on sitä editoida, jos tiedusteluihini tulee vastauksia tai jos (ensimmäistä kertaa) innostun tekemään ihan oikeaa tutkimusta Ruotsin puolella. Tai jos tähän tekstiin tulee informatiivisia kommentteja...

Kuuntelin Yleisradion Areenaa

Elina Grundström totesi Julkisessa sanassa 1.8.2014, että viime aikoina on mediassa ollut paljon "feel-good muistelua", jossa toistetaan ennestään tuttuja asioita. "Journalismi toimii kansakunnan muistina" sen sijaan, että se etsisi aiheita käynnissä olevasta ja suuntautuisi tulevaisuuteen. En väitä vastaan, kun Ylen verkkouutisissa on joka päivä jotain historiaharrastajaa kiinnostavaa ja radion puolellakin riittää Areena-kaiveltavaa.

Kuluneeksi ja tutuksi ei voi kutsua Julkisessa sanassa 3.9. käsiteltyä aihetta:

Kun Suomi julistautui irrottautuvansa Saksan aseveljeydestä, niin saksalaiset sotilaat kaappasivat Itämerellä olevia suomalaislaivoja ja miehittivät myös Saksan satamissa olleet suomalaislaivat. Niiden miehistöille annettiin kaksi mahdollisuutta, joko aloittaa palvelu saksalaisissa laivoissa tai joutua keskitysleirille. Useimmat valitsivat keskitysleirin.

Yle Lahden esittämä Gahmbergin kartanon tarina ei liene myöskään kulunut. Eikä mainio kasvipaleontologi Terttu Lempiäisen haastattely Tiedeykkösessä 1.8. Metsäradio tarjoaa virtuaalikäynnin museona toimivaan Kallenaution kestikievariin ja Taavetti Lukkarisen hirttomännylle, jossa on sittemmin tehty arkeologinen kaivaus. Metsätyön muistelmista kiinnostuneet varmaan jo seuraavatkin ohjelmaa.

(Ja jokainen suomalainen huomaa, että tämä kuva on ruotsalaisesta metsästä. RAÄ, Flickr Commons)

Alkuvuodesta esitetty Tuoteseloste oli mennyt minulta ohi ja heräsin vasta 31.7. esitetyn jakson Hohenthal-yhteyteen. Jokaisessa jaksossa esitellään suomalainen tuoteklassikko kertoen sen syntyhistoriasta ja nykyisyydestä.

Arkisto-ohjelmaa kävin kesällä läpi. Sen jälken julkaistuista osista kiinnosti eniten Visulahden kaivaukset vuodelta 1955. Erikseen on alettu julkaisemaan sarjaa Vieraalla maalla radioarkiston matkassa.

Asialliset kirjat jäävät minulta usein lukematta, joten radioesittelyt niistä auttavat yleissivistystä. Puheen aamussa 4.9. puhuttiin Ville Hännisen ja Jussi Karjalaisen Suomen talvi- ja jatkosotien sarjakuvien kokoelmasta Sarjatulta! Julkisessa sanassa 23.4. oli Oula Silvennoinen kertonut Lauri Törni -kirjastaan.

Julkisessa sanassa 8.8. kirjan Kännykkä. Lyhyt historia kirjoittajat olivat äänessä. Kalle Haatanen käsitteli samaa kirjaa ohjelmassaan 6.9. Haatanen on tapaansa haastatellut muitakin historiasta kirjoittaneita. Suur-Suomi -kirjan toimittanutta Jenni Kirvestä 10.7. ja kioskikirjallisuutta kartoittanutta Juri Nummelinia 14.8.

Kirjakerhossa oli varsin kriittisiä ääniä kun keskusteltiin Brita Kekkosen elämäkerrasta 15.8.. Olisi haluttu, että kirja olisi kertonut aivan muusta eli toivottu, että Kekkonen olisi elänyt/nähnyt elämänsä toisin? Matti Kuusen elämäkerran käsittelyssä 28.9 oli mukana kirjoittaja, joten sävy oli toinen. Ohjelmassa 12.9. "Antti Tuuri kertoo itselleen tärkeimmistä sotakirjoista ja sodasta kirjoittamisesta."

Kirjakerhon jaksoissa ei näy verkosta poistumisaikaa, mutta pois on jo vedetty 4.8. esitetty jakso, jossa käsiteltiin Tuula Karjalaisen Tove Jansson -elämäkertaa. Myös Eeva Luotosen kirjahistorian jakso, jonka olisin sisällyttänyt tähän on jo poistettu verkossa. Olisi kyllä kivaa, että Areenan selaaja tietäisi etukäteen, kauanko ohjelmat ovat verkossa. Tekisi tästä linkityksestäkin mielekkäämpää. Toivottavasti useimmat tämän tekstin linkit toimivat julkaisuhetkestä pari päivää eteenpäin.

Se, että vuonna 2008 tekemäni koosteen linkit eivät toimi ei ole kovin yllättävää. Mutta tavallaan surullista.

Ensimmäinen lahtarikaarti?

Hupilehden Tuulispää vuosikertoja keväällä selatessani vilahti silmien ohi 600 000 markan sijoittaminen johonkin. Olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota, sillä summa tuli uudestaan esille numerossa 20/1906. Otsikon lahtarikaarti yhdistyy mielessäni vuoden 1918 tapahtumiin, mutta mitä se oli vuonna 1906?

Varmasti jossain on asiallinen tutkimus, mutta sehän ei estä hutkimuksen tekemistä. Tekstihaku onneksi toimii Tuulispään kirjaisimiin ja kaipaamani maininnat ovat 1905 loppuvuoden numeroissa. Ensimmäinen runomuodossa numerossa 47/1905:

Kuussataa tuhatta markkaa vaan!
Tuo summa ei suuren suuri.
Sillä isille kaarti kun laitetaan
Ja säädyille suojelusmuuri.

Kuussataa tuhatta markkaa vaan
Ja seitsemän sataa miestä!
Jos "rahvas" mieltänsä osottaa,
Sen kaarti saa pehmeäks' piestä.

Kuussataa tuhatta markkaa vaan
Käy urhot sapelin kahvaan.
Ja pelkoa ei, että vaikuttaa
Sais säätyihin tahto "rahvaan".

Saman numeron kannessa oli yllä näkyvä kuva. Budjettiin palattiin numerossa 48/1905 jokseenkin rajulla tyylillä:

Herttaiset kaupunginisämme ovat taas ylönpalttisessa viisaudessaan valmistaneet itselleen kiduttavan painajaisen, myöntäessään 600,000 markkaa miehistön palkkaamiseksi uutta teurastuslaitosta varten. Tämä toimenpide on herättänyt kaupungin järkevissä asukkaissa suuttumusta ja syystä kylläkin, sillä kaupunginisät eivät ole myöntäneet penniäkään ampumakojeiden hankkimiseksi, jotka ovat välttämättömät jokaisessa aikaansa seuraavassa teurastuslaitoksessa, jos kiduttamista tahdotaan välttää. Inhimillisyys olisi siis vaatinut samalla myöntämään toiset 600,000 — kuularuiskujen ostamiseen. Silloin olisi tämä uusi teurastuslaitos ollut aivan ajanmukaisessa kunnossa.

Yllätyksekseni sanomalehdissäkään aihetta ei käsitelty "asiallisesti". Uudessa Suomettaressa 25.11.1905 otsikon Pääkaupungin turvallisuus alla nimimerkki Helsinkiläinen aloitti

Tärisyttävän vaikutuksen on tehnyt jokaiseen ajattelevaan lukijaan se uutinen, että Helsingin valtuusto on päättänyt käyttää 600,000 markkaa kunnan varoja lisätyn poliisilaitoksen ylläpitoon. Edelliset vuodet ja suurlakko ovat näyttäneet, ettei suinkaan järjestystä pidetä yllä poliisien paljoudella eikä pampuilla, vaan siveellisillä voimilla. Eikö kaupungissamme vallitseva puolue aio tyytyä siveellisten voimain käyttöön, vai aikooko se johtaa asiat sille tolalle, että on turvauduttuva raakoihin voimiin.

Joku päivä voisi aikaan vielä tarkemmin perehtyä?

Palkittuja opettajia vuonna 1910

"Neiti Hilda Zenobia Elfvengren Lappeenrannan kaupungissa syntyi v.1834 ja sai jo nuoruudessaan kantaa enemmän köyhyyttä ja työtä kuin useimmat muut virkamiesten tyttäret. Viisikymmentä vuotta on hän opettanut lapsosia palkkanaan muutamia roposia sekä kaikkien paikkakuntalaisten myötätuntoisuus ja kunnioitus."

Hilda Zenobia Elfvengren on syntynyt 26.10.1834 Lappeenrannassa. Hänen isänsä oikeusraatimies Anders Fredrik Elfvengren kuoli samassa kaupungissa 6.9.1836. (Lähteenä Ossian Mestertonin sukutaulu)

"Hartaalla kunnioituksella mainitsemme Topelius-palkinnan saajain joukossa myöskin lastenopettaja Joonas Heikkilän, joka on syntynyt 1835 ja 40 vuotta työskennellyt lastenopettajana Vetelissä, missä vieläkin lamautumattomalla hengellä joskin heikenneillä voimilla jatkaa rakkaaksi käynyttä opetustyötänsä."

Joonas Heikkilää esiteltiin kuvankin kanssa lehdessä Nuorison ystävä 5/1911.

"Lautamiehenleski Amalia Adolfina Wahlström nuorin tämän vuotisista palkinnon saajista, on vastikään täyttänyt 73 vuotta. Hän on 41 vuotta pitänyt lastenkouluansa Karjan pitäjässä ruotsalaisella Uudellamaalla. Ikävuodet ja huolet ovat painaneet ruumiin koukkuiseksi, mutta suorassa on muorin arvo ja kunnia pitäjällä."

Tekstilainaukset: Suomalainen Kansa 14.1.1910
Tausta: Tammikuun 14. päivän rahasto