Musiikkikatsaus

Ilmeisesti vuonna 1900 julkaistussa nuottikokoelmassa Songs of Scandinavia and northern Europe. A collection of 83 national and popular songs of Russia, Poland, Lithuania, Finland, Sweden, Norway, Denmark, and Holland on kaksi laulua Suomesta. Sol-fa-osaamiseni on niin rapautunut, ettei toivoamaan saada melodiasta kiinni. Suomen Kansan eSävelmät ovat hauskempia, melodiat voi kuunnella elektronisena piipityksenä.

Hieman miellyttävämpää on kuunnella varhaisia äänityksiä. Löysin joitakin suomalaisen laulamia Gallicasta viime vuonna ja sittemmin samasta paikasta bongasin Hjalmar Freyn levytyksiä:  Sen ihanaisen wirran reunall, Tuulan tei, Hvad det ar skont anda, Gluntens moster. Frey on mukana myös Internet Archivessa, minkä noteerasin näköjään jo vuonna 2011. 

Kuvat otoksia Turun laulujuhlilta vuoden 1892 paikkeilla. Molemmat K. E. Ståhlbergin via SLSn Flickr-tili (tässä ja tässä). Varhaisempia kuvia toisilta paikkakunnilta oli blogissani kesällä 2011.

Opinnäytteitä yms. musiikkiin ja musiikkikulttuuriin liittyen

• Jauhonen, Johanna: Pohjois-Pohjanmaan perinnerunous - Pohjois-Pohjanmaalta tallennetut vanhakantaiset lauletut eeppiset ja lyyriset runot
• Enefalk, Hanna: En patriotisk drömvärld : Patriotic Dreamlands: Music, Nationalism and Gender in the Long Nineteenth Century
• Savolainen, Pentti: Ooppera suomalaisen kulttuuri-identiteetin rakentajana : Fredrik Paciuksen, Kaarlo Bergbomin, Aino Acktén ja Martti Talvelan vaikutus suomalaiseen oopperataiteeseen ja kulttuuri-identiteettiin
• Siltanen, Riikka: Richard Faltinin (1835 - 1918) elämä : ja katsaus yksinlauluihin
• Honkala, Toni: Rekilaulun syntaksi. Suomen kansan sävelmiä -kokoelman rekilaulujen musiikki ja runomitta.
• Winstén, Rosina: Laulun aate : maakuntalaulujen historiaa nationalistisen kansanopistoaatteen siivittämänä 
• Talvitie-Kella, Tuuli: Hääpolskasta haitarijatsiin - 1900-luvun alun tanssimusiikkikulttuuri eteläpohjalaisten tanssisoittajien kertomana, kokemana ja soittamana
• Riihimäki, Henna: Laulusta laajaan musisointiin - Musiikin oppikirjojen muutokset 1920-luvulta 2000-luvulle 
• Granqvist, Raoul J.: Elisofons möte med Jean Sibelius : nationalism och jazz
• Kotimäki, Jaakko: "Terve Huttunen, tääl’ on Kettunen" Eino Kettunen kuplettiperinteen jatkajana ja kuplettien kuvaama yhteiskunta 
• Siliämaa, Sonja: Suomen kansakoulujen musiikinopetus 1950-luvun yhteiskunnassa
• Sidoroff, Tuomas: Laulunopetuksesta musiikinopetukseksi : suomen koulujen musiikkikasvatuksen murrosvaihe aikalaisten kirjoituksissa vuosina 1952-1973
• Jurva, Jenni: Soittimia kouluun : musiikinopetuksen kehitys 1950-luvulta peruskoulun alkuun oppikirjojen valossa
• Kuosmanen, Annika: Koulusoittimia opettajanvalmistukseen : musiikin opetusoppia Helsingin opettajakorkeakoulussa lukuvuonna 1963-1964
• Hilliaho, Heljä-Maaria: Lapsuuden tulkinnat 1960- ja 2000-lukujen lastenlauluissa
• Rautiainen, Tarja: Pop, protesti, laulu : korkean ja matalan murroksia 1960-luvun suomalaisessa populaarimusiikissa
• Aho, Marko: Iskelmäkuninkaan tuho. Suomi-iskelmän sortuvat tähdet ja myyttinen sankaruus
• Oksanen, Taru: Suomalainen progressiivinen rock – synty ja kehitys vuosina 1967-74
• Korvenpää, Juha: Paavot kehiin. Musiikkiteknologia suomalaisessa iskelmämusiikkituotannossa 1960-80-luvuilla
• Hirvonen, Teemu: Finnvox Studiot Oy 1965-2005 : musiikkituotannon historia ja muutos
• Anttila, Katja: Mustavalkoisesta värilliseksi. Suomalaisten naisesiintyjien kuvaaminen nuortenlehti Suosikissa vuosina 1965, 1985 ja 2005
• Kuivamäki, Santtu: "Haluttiin saada vaan jamit pyörimään Oulussa" - Oululainen jazzkulttuuri 1965-75
• Liukko, Vesa: Modaalisen jazzin tulo Suomeen
• Laukka, Petri: Kekkoslovakian kuninkaat : Hurriganes 1970-luvun suomalaisen kulttuurin tuotteena, tekijänä ja nostalgiana
• Suonio, Antti: Punk massakulttuurin airueena? Sex Pistols ja punk-rock suomalaisten arvojen peilinä tammikuussa 1978
• Haarala, Laura: Rockilla apatiaa vastaan. Elävän musiikin liike ja Toijalan elävän musiikin yhdistys nuorisoliikeenä 1978-2005
• Hirvasvuopio-Laiti, Annukka: Gárddi luhtte lávddi ala – Poroaidalta esiintymislavalle. Saamelaiset elementit tenonsaamelaisessa musiikissa kolmen sukupolven aikana.
• Laamanen, Susanna: Suomi-kuva suomalaisessa rocklyriikassa vuosina 1980–1999
• Heikkonen, Aino: "Heistä on tullut kriitikoita pienellä k:lla" Musiikkikritiikin muutos Helsingin Sanomien kulttuuriosastossa 1990-2010
• Kolehmainen, Anu: Arjen valokuvien hyödyntäminen ilmiökeskeisessä dokumentoinnissa. Tapaustutkimus Vapriikin kuva-arkiston Rokkia Mansesta -tallennusprojektista.
• Rainerma, Anu: Kotimaani ompi Suomi : Laulumerkki-hankkeen suomikuva
• Nikkinen, Piia: Ovatko perinteiset lastenlaulut katoamassa?
• Lindström, Anu: Täytyy yrittää omalta pieneltä osaltaan estää oman kulttuurin rappio! : suomalainen kansanmusiikki perusopetuksessa opettajien kertomana 
• Unkari-Virtanen, Leena: Moniääninen musiikinhistoria : heuristinen tutkimus musiikinhistorian opiskelusta ja opettamisesta

Koulutusta ja hääpäivän juhlistusta

Karjaalla 8.8. kirjoitetusta kirjeestä julkaistiin osia sanomalehdessä Inrikes tidningar 9.9.1765. Kirjeen kirjoittaja oli huolissaan kansan sivistyksestä, joka toimi esipuheena kehuskelulle.

Karjaalta, jossa ei ollut enempää kuin 80 taloa, pystyi hän laskemaan 10 papiksi koulutettua ja lisäksi 12-15 ylioppilaaksi päässyttä. Vai oliko ylioppilaita 12-15 ja näistä 10 papiksi koulutettua? Ja kuinka pitkän ajan kirjoittaja on laskenut mukaan, kun hän loppukappalessa toteaa, ettei kukaan omassa seurakunnassa palvelleista papeista ollut yli 50-60 vuotta vanha?

Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin ohjattu haku (jota olen harvemmin hyödyntänyt) on valmis sylkemään ulos 68 ylippilasta, joiden syntymä- tai kotipaikka on Karjaa, joten kehuskelija ei ole tainnut puhua silkkaa soopaa.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Perniöstä kirjoitettiin koulutusasiaa hieman konkreettisemmin ja tämä painettiin sanomalehteen Inrikes tidningar 6.9.1792. Paikkakunnalla oli aatelismies Thure von Köhler vaimonsa Juliana v. Morianin kanssa ottanut asiakseen 25-vuotishääpäivänsä kunniaksi palkita Hämeenkylän kinkereillä kaksi hyvin pärjännyttä lasta.

Virsikirjan ja hopearahan sai päivätyöläinen Daniel Carlssonin 12-vuotias tytär Sophia. Virsikirja ja pienempi hopearaha ojennettiin 7-vuotiaalle talonpojan tyttärelle Stina Jacobsdotterille. Molemmat olivat ikäluokkansa parhaimpia lukutaidossa.

Kirjoitus päättyy suositukseen, että muutkin varakkaat voisivat vastaavien palkintojen ojentamista harrastaa.

Sophian ja Stinan kasteita ei Hiskistä löydy, mikä on hieman yllättävää. Vielä omituisemmalta tuntuu, että aatelispariskunnasta ei verkkotietokannoista löydy juuri mitään lisätietoa. Martti Strangilta sentään Thuren kuolinpäivä 7.11. 1792. Hautausluettelon mukaan hän kuoli yllämainitussa Hämeenkylässä, jonka kartanon omistajan penkkiriidoista 1600-luvulla olen lukenut ja mahdollisesti tännekin kirjoittanut. Öö, vilahti siis tässä.

Finna kehittyy?

Toissapäivänä oli Finna-tilaisuus, josta twiittailtiin niin innostuneesti, että katsoin asialliseksi tehdä uuden testauskierroksen. (Edellinen olikin jo viime vuoden puolella.)

Aloitin sanalla Kyläkoski, joka tuotti 40 osumaa. Ilahduttavan moni (katso kuvan rastit) oli omia tuotoksiani. Joukossa tosin tuplia, minkä vielä ymmärrän kirjojen suhteen - useampia kirjastotietokantoja - mutta kummastuksekseni ilmiö esiintyi myös Museoviraston kuvissa kun hain sanalla... 

Kokemäki. Mikä tuotti aivan ennennäkemätöntä aineistoa 1880-luvulta, sillä Museovirasto oli digitoinut

• piirroksia Kokemäenkartanosta (A ja B)
• piirroksen Kokemäenkartanoa esittävästä maalauksesta (Tietueeseen poimittu teksti piirroksesta, mutta ei esitetty muuta lisätietoa, jota Museovirastolla toki on. Tai ainakin valokuva maalauksesta oli esillä Frugårdissa viime käynnilläni)
• piirroksen Teljän kaupungista (? lienee Ylistaron kylä vuonna 1885)
• piirroksen näköalasta nykyisen museosillan päästä nykyiselle sillalle. Molemmat Vuolteen talot näkyvissä?
• piirros Linnaluodosta Forsbyn rannasta. Älysinköhän Forsby-kirjaani tarpeeksi selostaa muinaistutkijoiden liikkeitä paikkakunnalla?

Rajoitettuani tulokset kuviin, jäljellä oli vielä paljon, sillä joukossa oli paljon Kokemäenjokea. Varmaankin jollain hakutempulla olisi saanut taivutusmuodot rajattua pois?

Esine-rajauksilla sain esiin m.m. tämän. Josta olisi iloa, jos haluaisi nähdä esimerkin koruneulasta? Tietueesta tarkempaa tietoa kaipaava ei saa tolkkua siitä, mistä Kokemäeltä (?) esineet (?) on löydetty ja milloin. Mutta etsivä löytää?

Inventaarionumero näyttää saman muotoiselta kuin muinaisjäännössivujen alareunassa Museoviraston rekisteriportaalissa, jossa sattumalta älysin painaa linkkiä, joka vei muinaiskalupäiväkirjaan, jossa syöttämällä inventaarionumeron keskiosa päänumero-kenttään... tulee ulos paikka Vuolle ja linkki takaisin muinaisjäännösrekisteriin. Esineet ovat Riihimäeltä, jota en kesäisellä "retkelläni" varsinaisesti löytänyt, mutta olen muistanut jokaisella ohituksella sen jälkeen.

Hienon vieno kysymys: Voisiko linkitys olla valmiina? Ja molempiin suuntiin?

Rajaten verkossa saatavilla oleviin asiakirjoihin, 'Kokemäki' tuottaa enimmäkseen Arkistolaitoksen digitaaliarkiston osumia. Jälleen hakulogiikka poimii mukaan myös taivutusmuodot (joskus hyvä juttu ja toisinaan ei) eli tuloksissa on tukku Kokemäenkartanon tilejä 1500-luvulta. Tosin, jollei tiedä, että ne ovat 1500-luvulta...

Mukaan tulee myös Arkistolaitoksen digitoimat seurakuntakirjat, joiden "jaksoja" eli sivuja ei toivottavasti kukaan tätä kautta ala selaamaan. Hieman mystisesti testihaku 'Kauvatsa' samalla rajauksella asiakirjat + verkossa ei saa ulos yhtään rippikirjaa, vaikka niitä toki on digitoituna. Tälläiset epäjohdomukaisuudet eivät herätä luottamusta.

Parannusta, mutta en edelleenkään näe Finnaa kovin käyttökelpoisena hakumoottorina kulttuuriperintöön. Arkistohaku paikanpäällä / omassa ympäristössään tuottaa todennäköisesti paremmat tulokset ja näppituntumalta Finnassa ainoastaan Kansallisarkiston ja Kansalliskirjaston materiaalit ovat käyttövapaita ja

Finnassa itsessään käyttöoikeudet ovat olemattomasti ja/tai epäselvästi esillä. Ymmärtääkö aloittelija esim alla näkyvässä pitäjänkarttatietueessa kiinnittää enemmän huomiota sanoihin "digitoitu arkistoyksikkö"  ja linkkiin "Jakso 1" vai pitkähköön käyttörajoitustekstiin?

Kotiopettajasta parsijaksi

Helmi Krohn kertoo kirjassaan Kun suuret olivat pieniä. Lapsuudenmuistoja taiteilijoittemme ja kirjailijoittemme elämästä (3 p. 1949) lyhyesti Emmy Strömerin äidin äidistä eli Aino Achtén äidin äidin äidistä:

"Äidinäiti tuli 16 vuoden vanhana kotiopettajattareksi Poriin ja opetti siellä nuorille tytöille hienoa tukholmalaismurretta. Hän oli jo sitä ennen Tukholmassa herättänyt niin suurta huomiota kauniilla äänellään, että häntä oli koetettu saaada oppilaaksi kuninkaalliseen ooppeerakouluun. Siveänä porvarineitona hän ei kuitenkaan tahtonut ruveta miksikään "maankiertäjäksi", vaan valitsi säädylleen sopivamman opettajattaren toimen. Jouduttuaan naimisiin suomalaisen miehen kanssa..."

Kenen, siitä ei Krohn sano mitään. Taannoisessa SukuForumin keskustelussa selviää, että tämä "Gustaf Adolf Carlsson (aik. Lundgren) oli syntynyt Loimaalla 1793 ja tuli jossakin vaiheessa Oulujoen koskia perkaamaan. [...] Perhe asui sitten myös Limingassa, G.A.Carlsson silloin merimies, ja lopulta Oulussa, mistä löytyy kivenhakkaaja Carlsson perheineen.".

Muhoksen rippikirjasta 1832-38 näkyy, että Margareta Z(?)örling (s. 1796) tosiaan oli syntynyt Ruotsissa ja syntymäpäiväkin oli pysynyt muutoissa tallessa. Jos tarinan ikätieto pitää paikkansa, muutto Poriin on tapahtunut vuoden 1812 paikkeilla. (Koristeena ohessa Ruotsista naisen myssy, joka on ajoitettu vuoteen 1815. LACMA)

Avioliiton solmimista ei peruskeinoilla (lue: Hiski) löytynyt. Vanhin lapsi rippikirjoissa on syntynyt syksyllä 1824.

Tämän jälkeen, Krohnin tekstiä jatkaen,

"hän muutti useiden vuosien kuluttua nuorimman tyttärensä kanssa Ouluun, jossa hän perusti pientenlastenkoulun ja sen lisäksi ansaitsi elatuksensa kaikenlaisilla käsitöillä, varsinkin parsimisella, jossa taidossa hän oli mestari."

Rippikirjassa perhe on muuttanut kokonaisena Limingasta Ouluun 1842, mutta Margareta on menettänyt sukunimensä ja muuttunut Charlotaksi. Lasten kasteiden perusteella hänellä oli kaksoisnimi Margareta Charlotta.  Aviomiehen kuolema vuonna 1853 näkyy seuraavassa rippikirjassa.

Vuonna 1850 syntynyt Emmy Strömer on siis periaatteessa ehtinyt tapaamaan äidinisänsäkin, mutta tunsi äidinäitinsä.

"Tai kun tyttö pääsi vanhan mummonsa luo, joka osasi laulaa vanhoja ritarilauluja, tuollaisia ihmeellisiä lauluja, joissa useinkin oli 25 tai 30 säkeistöä; tai kun hän sai nostaa rahin mummon huoneeseen keskelle lattiaa ja piirustaa kuvia vanhalle rihvelitaululle."

Kuva Emmi Strömeristä Suomen Kuvalehti 45/1874.

Tuore karttajulkaisu Mäntästä, hieman kritiikkiä

Eilen tuli spostilaatikkooni Serlachius-museoiden tiedote, jossa luvattiin uusi verkkojulkaisu, joka

tarjoaa historiasta kiinnostuneille mahdollisuuden tutustua suomalaisen paperiteollisuuspaikkakunnan, Mäntän vanhoihin karttoihin, suunnitelmiin ja ilmakuviin vaikka omalta kotitietokoneelta.

Innoitus on tullut Mäntän paikannimiä tutkineelta kaupungingeodeetilta, diplomi-insinööri Markku Pohjalta. Karttojen lähteenä on "Kansallisarkisto, Maanmittauslaitoksen arkistokeskus, Serlachius-museoiden piirustusarkisto sekä Mänttä-Vilppulan kaupungin arkisto".

Ehdin painaa tiedotteen linkkiä ennenkuin luin huolella koko tekstin ja yllätyin kuin yläkulmassa luki arkisesti ja geneerisesti "kokoelmaselain". Tekstiä lukemalla olisi kyllä paljastunut realiteetti eli "Serlachius-museoilla on käytössään tietokanta, jonka avulla aineisto oli mahdollista julkaista."

Kyse ei siis ole suurta kansaa houkuttavasta käyttöliittymästä. Ohjeet sen käyttämiseen on upotettu mukaan yhtenä dokumenttina, mikä on tietenkin parempi kuin ei mitään.

Yksittäisiä karttoja voi nätisti zoomailla, mutta eipä juuri muuta. Karttaan ei voi linkittää, sitä ei voi ladata omalle koneelle. Hetken elin toivossa, että olin erehtynyt latauksesta, kun huomasin mahdollisuuden "tulostaa" näkymästä. Mutta se tuotti tämännäköisen pdf:n

Alkuperäilmaisu "Digitaalinen, originaali Kansallisarkiston kokoelmassa" tarkoittaa joissain tapauksissa, että sama kartta on saatavissa digitaaliarkistossa. Ja kokenut käyttäjä voi sen jopa saada esiin. Jos digitaaliarkistossa olisi jo PID, pitäisi ehdottomasti olla tässä.

Yhdessä tapauksessa samalla alkuperäilmaisulla merkittyä en saa ulos digitaaliarkistosta enkä Astiasta sisältötietojen sanahaulla. Äheltämällä Vakan puolella signumin "TVH P3/89 III D5a 1-8" kautta selviää, että "Suunnitelma laivaväylän parantamiseksi Virtasalmessa. Karta öfver Wirtasalmi sund i Keuru socken af Wasa län." on osa kokonaisuutta "Kartor och profiler till föreslagen farled emellan Näsijärvi samt Keuru och Toivesi sjöar." Mikä on tietenkin ihan ilmiselvää? Kuin myös se, että sen osittainen digitointi on nähtävillä, joskaan ei saatavilla, Serlachius-museoiden kokoelmaselaimessa...

Eli en ole vaikuttunut tästä verkkojulkaisusta. Kartoille on ominaista paikkatieto eli niitä olisi ollut "luonnollisempaa" esittää karttapohjalle kohdistettuina, mikä ei tällä määrällä olisi ollut mahdoton urakka. Nyt karttoja pitää käytännössä selata läpi hakemistosta ja keskinäisestä vertailusta voi vain haaveilla.

Ripauksen positiivisemmaksi lopuksi jälleen opinnäytteitä. (Kyllä, olen äskettäin haravoinut pitkähkön listan näitä. Eivät lopu ihan heti.)

• Harjunpää, Johanna: Vessapaperia ja veistoksia : Mäntän kaupungin muutos tehdaskaupungista taidekaupungiksi
• Serlachius, Lotta:  Brev till Gustaf Adolf Serlachius från familjemedlemmar under åren 1872-1882. En finländsk industrisläkts brevväxling i ett filologiskt perspektiv.
• Pitkänen, Maritta: Akseli Gallen-Kallela ja Serlachiukset : Akseli Gallen-Kallelan yhteistyö G. A. Serlachiuksen ja Gösta Serlachiuksen kanssa

Satunnainen sitaatti: Miten paljon historiasarjoissa oli historiaa?

"No, kyllähän tietysti piti tutkia ne, ajanjakson pukuja ja muita, ettei nyt aivan läpiä päähänsä kirjoittanut niissä. Mutta niin kuin mä tossa äsken selasin näitä historiasarjoja, mitä näitä on niin, näähän on milloin mikäkin on Venetsiassa tai Venäjällä tai muuta. Eli hyvin vapaastihan niissä sai käsitellä niitä maailmoja ja luoda niitä ihmisiä ja kaiken maailman palatseja ja linnoja. Että se oli omalla laillaan ihan hauskaa kunhan vaan muisti, että ne puhui vähän eri tavalla, kauniisti ja kohteliaasti ja teitittelivät nämä ihmiset toisiansa. Että puhekieltä ei voinut käyttää, että se oli oikeastaan semmoinen suurin ero näissä linnasarjoissa muihin. 

Näissä historioissa sai semmoisia niinkuin aika jänniä  - ajattele, että niin kuin miekkailukin kohtauksia ja tämmöistä tietynlaista romanttista menoa aikaan paremmin kuin nykypäivän näissä jutuissa. Koska silloin vanhaan aikaanhan ei ollut mitään...  välimatkat oli pitkiä ja muuta tavattiin erilaisissa tilaisuuksissa, oli näitä suuria juhlia ja kaikkea mahdollista linnanherraa ja muuta. Niin siinä oli oma viehätyksensä kyllä siinä historiallisessa sarjassa.

Mutta eihän ne päivänvaloa kestä, jos niitä rupeaa tutkimaan, niinkuin ihan oikeassa mielessä, että onko tuo ollut mahdolista tuohon aikaan, tai muuta että en ole sen kaltainen historian kirjoittaja, joka olisi tehnyt mielettömiä tutkimuksia asioista."

Tuija Lehtinen Julkisessa sanassa 3.7.2013.

Aiheeseen liittyen julkaistaan huomenna Hesarin kirjaliite, jossa "pu­reu­du­taan his­to­riaan. Mit­kä ro­maa­nit ovat vää­ris­tä­neet ku­vaa Suo­men his­to­rias­ta? Täy­tyy­kö ro­maa­nien yli­pää­tään nou­dat­taa to­del­li­sia ta­pah­tu­mia? Voi­ko kir­jai­li­ja ot­taa niis­tä va­pauk­sia?" Sitä odotellessa luettavaa teemasta:

• Hatavara, Mari: Mielikuvituksellinen historia. Zacharias Topeliuksen ja Fredrika Runebergin historialliset romaanit lajin suomalaisina aloittajina.
• Kaunisvesi, Maria: Feminismiä vai viihdekirjalisuutta? Kaari Utrion 1830-1840-lukuja käsittelevien historiallisten romaanien romanssijuonen ja historiallisuuden tarkastelua
• Bruun, Sanna: Perustuu tositapahtumiin. Fiktion ja ei-fiktion rajat tosielämän rikosten kuvauksissa.
• Karvinen, Eeva: Debytantti pidoissa ja pannassa. Kaari Utrion Eevan tyttäret -teoksen vastaanotto 1984 - 85 naishistorian tutkijoiden yhteisön ja jokapäiväisten historian kuvien maailmassa
• Lehtisalo, Anneli: Kuin elävinä edessämme. Suomalaiset elämäkertaelokuvat populaarina historiakulttuurina 1937-1955
• Erkkilä, Natasha: Rokokookauden ranskalaisen ylhäisömiehen epookkipuku
• Seppälä, Henna: Pukusuunnittelun merkitys elokuvassa

 Ja finaaliksi, aiheesta pidemmälle eksyen ruotsalaista teatteripuvusta esittelevät videot: 1500-tal, 1600-tal, 1700-tal ja 1800-tal. Marginaalikuvituksena hattuja 1820-luvulta (Nordiska museet, Wikimedia)

Vanhat partiolaiset, hoi!

Vietin jälleen viikonlopun äitini menneisyyttä selvitellen. Siihen liittyy 50-luvun loppupuolella partiomenninkäisyyttä Haapavedellä ja partiotonttuilua Porin tulitikuissa. Asiakirjoista selvisi jotakin, mutta jos lukijoissani sattuisi olemaan aina valmiita, niin lisänäkemykset ja -tiedot ovat tervetulleita kommenttikenttään.

Punaiset ristit liittynevät ensiapukursseihin tai -suorituksiin. Neliskulmaiset metallilevyt liittyvät leireihin, mutta mihin ne kiinnitettiin? Kolmilehtinen apila oli ilmeisesti III lk:n tonttumerkki (miksi kaksi) ja nauha II:n. Apilalehti kolmiossa, pikkutähdet ja kaksi kangasmerkkiä mysteereitä.

Suomen Partiomuseo on näköjään Turussa.

Birka on suomalainen(kin)?

Viimevuotisen Birka-käynnin tuliaisia oli museokaupasta postikortti, johon oli humoristiseen tyyliin kuvattu viikinkien toiminta-alue. Suomeen ei ollut osunut yhtään hahmoa ja tarkistin myyjältä kartan taustaa. Se oli aikanaan ollut isompana osa näyttelyä ja perustui historia-ammattilaisten tietoihin.

OK, viikinkien toiminnasta ja toimimattomuudesta Suomessahan on erilaisia näkemyksiä ja hyvin vähän tietoa. Yksi monista syistä, joiden vuoksi kovasti odotan viikinkiajan seminaareihin perustuvan artikkelikokoelman ilmestymistä.

Käyntini jälkeen Birkasta on tullut monia uusia tutkimustuloksia. Tänä keväänä valmistui isotooppianalyysi n.s. Birka-tytöstä. Se paljasti, että Historiska museetin luurangosta huolella rakentama vetonaula (katso kuva, ennallistuksen lähdekritiikkiä) ei ollut syönyt paikallista ruokaa eli oli todennäköisesti kasvanut kauempana. Historiska museetin tiedote ei ota kantaa siihen missä, ja varustaa otsikkonsa kysymysmerkillä. Tekstissä todetaan, että sama ero paikallisiin eläimiin on havaittu muistakin haudoista eli Birkaan on tultu toisaalta. Birka-tyttöä esittelevällä sivulla isotooppianalyysiä ei ole mainittu. Aivan sivun alareunassa puhutaan kyllä ihmisten liikkeistä.

Aihe palasi mieleen kun leikin viime viikolla tuttavan vinkkaamalla SwePub-hakuliittymällä ruotsalaiseen akateemiseen tutkimukseen. Suomeen liittyen sain ulos Ingrid Gustinin artikkelin Birkaborna med föremål från finska fastlandet, vilka var de? Lyhyt teksti päätyy lopputulokseen, että Suomen alueeseen yhdistetty korutyyppi esiintyi Birkan haudoissa toisiin maantieteellisiin alueisiin yhdistettyjen esineiden kanssa. Finnish Design siis kelpasi Itämeren länsirannallakin.

Gustin toteaa artikkelinsa alussa, että

"har man inom svensk arkeologi förvånansvärt sällan diskuterat de vikingatida förbindelserna mellan Mälardalsområdet och det sydvästfinska området. Inom finländsk arkeologi har man däremot ofta påtalat de nära kopplingarna områdena emellan".

Populaarisessa esihistoriassa alueiden yhteys ei ole kovin ahkeran keskustelun kohteena, joten itse yllätyin tästä.

Yllätyin myös kielitieteilijä Jaakko Häkkisen pyrähdyksestä historianharrastajaksi. En nimittäin muista nähneeni missään aiemmin yhtä perusteellista katsausta Suomen asemasta edellisen vuosituhannen alussa. Kommenttikenttään tietoa pliis, jos jossain on tarjolla vielä laajempi, jossa arkeologisiakin tuloksia mukana ja maantieteellinen rajaus ei jää kiinni nykyisiin valtiorajoihin.

Paimenmuisto vs. yo-matrikkeli ja SAY

Kauvatsalaisten juurieni (jotka alkavat mummoni äidistä, jonka syntymäpäiväkuva ohessa) selvittelyssä (josta tullee vielä lukuisia mainintoja) päädyin Huittisten Koskualle 1690-luvun alussa. Ellen ole mokannut jossain vaiheessa, yksi esi-isäni on tuolloin tilan viljelijänä aloittanut Jöran Johansson.

Luonnollisestikin hain tilan esiin SAY:stä. Koosteesta 1674-1693 Jöranin saapuminen näkyy selvästi. Selvää on myös, että hän on lampuoti ja tilan omistaja on herra Lars Elgh. Pappismiehestä siis kysymys.

Kyösti Väänäsen kokoaman Paimenmuiston mukaan Elgh oli vuodesta 1689 Huittisten kappalainen ja

Omisti vaimonsa perintönä vuosina 1677–1690 Huittisten Koskuan kylässä Koskuan talon, jossa asui vuoteen 1691 ja muutti sitten ensimmäisenä kappalaisena vasta perustettuun Kulman kappalaisenpuustelliin Huittisten kirkonkylässä.

Kotivuoren ylioppilasmatrikkelissa Elghin kohdalla on DI Antti Lehtosen tiedonanto 5.4.2007

Maakirjan mukaan Koskuan omistaja 1651–1661 Hr Mattz; Henkikirjassa Koskuan kohdalla 1657–1659 merkintä: Brukas af Kyrkoherden, 1660–1661: Hust. Sigd e:a, 1663–1666: Hust Sigrid präst e:a, 1667–1673: Erich Simonsson, Sigred h.

 ja tuomiokirjaote

KA mf. FR 199 (Bielkesaml. 26) Huittisten käräjät 15.–18.9.1671 s. 123 (Dns: Laurentius Matthiæ Elgh kärde nu till sin Stiuf Fader Lensmannen Erich Simonsson om Kåskua hemman, hwar till Erich Simonsson swarade seijandes at som hans hustro Laurentij Moder än uthj lijfwet är, förmodar han det och få besittia, helst emedan hon det sielf medh sin Sahl: Man förwerfwat hafwer ... Dns: Laurentius medh sin moders Consens hemmanet kan förestå)

Eli eipäs taida olla vaimonperintöä.

Talonpoikaisten juuria tutkiessa Kotivuoren yo-matrikkelilla on marginaalinen rooli. Mutta kokeilematta ei tiedä, joten tein te(k)stihakuja joillakin Kauvatsan kylännimillä. Hämmästyksekseni Lasse Heikinpoika Yttilän Reikolta esiintyi tuomiokirjaviitteissä Yrjön ja Matin kohdalla.

Huittisten käräjät 26.–28.8.1650 f. 71v (Effter Lars Henderssons i Yttilä egen bekennelsse dömbdes aff honom 1 T:na Span:ll till Wellerde H:r Matz Benedicti uthskickade Thomas Thomasson i Winnais och Cumo Sochn);

Huittisten käräjät 14.–16.3.1654 f. 287v (Kom för rätta Gertrudh Henrichzdotter i Rickais by och Carcku Sochen, och kärde till sin Stiugu broder Lars Hendersson i Yttillä, om 5 åhrs gammall Stutt det hon hooss sin stiu Fadher Henrich Jörenss: å Lego giffuit haff, Och Altså begärar sitt igenn, der emott Lars förklarade, att samma Oxe är till hans broders Georgi Henrici præcepture Lhön, som han för H: Gertrudh Son Thomas Thomasson uthj 4 åhrs tijdh hafft haffwer affkorttat, dett een Student Henricus Mathiæ 721 sampt Henrich Mårthensson i Jalanoja, så fulla sanning intygade, derföre kunde Rätten eij annat der till giörad, Uthan Ehrkennes Frij, aff hans tilltallan i detta fallet)

Ottamalla esiin Lasse Iso-Iivarin talonhaltijaluettelo ja Huittisen SAY:t 1620 - 1639 s. 8 ja 1634-1653 s. 11 näyttää mahdolliselta, että Reikon Henrik-isäntä on avioitunut uudestaan 1630-luvun alussa ja tämä Elin-vaimo on ehtinyt olla naimisissa toisen Henrikin kanssa. Karkun Rikaisissa on sekä SAY:n että Lasse Iso-Iivarin luettelon mukaan vain kaksi taloa. Kummassakaan ei Kerttua tai poikaansa Tuomas Tuomaanpoikaa.