Epätäydellinen bibliografia fiktiivisestä Suomen sodasta

Eilisten kelloromaanien lomassa esiin tulleesta Lodbrokin romaanista tuli mieleen joskus tehty yritys/ajatus koota lista vanhimman pään Suomen sotaa käsittelevästä historiallisesta fiktiosta. Ellei koskaan aloita, ei tule valmistakaan, joten...

(Mukaan tuli runsaasti J. O. Åbergin tuotantoa, jonka kaikkien kirjojen originaalit ja suomennokset eivät olleet yksiselitteisesti yhdistettävissä.)

Fänrik Ståls sägner af J. L. Runeberg (1848 & 1860) > Vänrikki Stoolin tarinat

I Finland 1808 och 9 [ms] (1855)

Erich Randal : historischer Roman aus der Zeit der Eroberung Finnlands durch die Russen im Jahre 1808. Mügge, Theodor. 1856 > Erik Randal, historisk roman från tiden af sista Finska kriget 1808 och 1809, af Th. Mügge. Svensk bearbetning af Wilh. Stålberg. 1856

Bröderne eller 1808 och 1809. Romantisk skildring från finska kriget, grundad på en sann händelse. Svenskt original (1857)

Kaksoiset. Kuvailema vuotten 1808 ja 1809 sodasta. Oulun wiikko-sanomia 07.01.1860 NO 1, 14.01.1860 NO 2, 21.01.1860 NO 3, 25.02.1860 NO 8, 31.03.1860 NO 13, 07.04.1860 NO 14, 28.04.1860 NO 17, 12.05.1860 NO 19, 16.06.1860 NO 24, 28.07.1860 NO 30, 11.08.1860 NO 32, 18.08.1860 NO 33, 01.09.1860 NO 35, 15.09.1860 NO 37. Numerossa 43 todetaan "Kaksoisten, kertoelman 1808 ja 1809 vuotten sodasta kuin myös kirjoituksen Garibaldin elämästä, joille luvattiin jatkoa, on täytynyt piilouta tietämättömiin, jonka täten lukijoillemme ilmoitamme. Josko Kaksoiset vasta joutunevat julkisuuteen, lienee niillä silloin toinen muoto."

Gubben Udds Krigsbedrifter under den stora ofreden 1808-9. (1862)

Österbottens perla. Berättelse af J. O. Åberg. (1873) > Pohjanmaan helmi : romantillinen kertomus 1808 wuoden sodasta / ruotsiksi kirjoittanut J. O. Åberg ; suomennos [J. F. Hagfors] (1878)

Aina. Berättelse från sista finska kriget. Af J. O. Åberg (1874) > Aina: Kertomus 1808-09 sodasta. Kirj. J. O. Åberg. (1897)

Paavo Nissinen. Kuvaelmia viimeisestä Suomen sodasta. Kirj. Gustaf Henrik Mellin. Suomentanut Antti Jalava (1879)

Adlercreutz' budbärare. Episod ur slaget vid Revolaks 1808 af J.O. Åberg (1880) > Adlercreutzin sanansaattaja. Tapaus Revonlahden tappelusta v. 1808. Kirj. J. O. Åberg. Suomentanut Arvo L:nd [Arvo Liljestrand] (1882)

Kalliolan Hildan Lempi. Kuvaus sotavuodelta 1808. Kirjoitti A. K-n. Savo 04.01.1881 NO 1, 07.01.1881 NO 2, 18.01.1881 NO 5, 21.01.1881 NO 6, 25.01.1881 NO 7, 28.01.1881 NO 8, 01.02.1881 NO 9, 04.02.1881 NO 10, 08.02.1881 NO 11, 11.02.1881 NO 12, 15.02.1881 NO 13

Ei itku hädästä auta. Kertomus vuodelta 1808. Kirjoittanut E. T. Uusi Suometar 11.01.1881 NO 7, 15.01.1881 NO 11, 18.01.1881 NO 13, 20.01.1881 NO 15, 22.01.1881 NO 17, 25.01.1881 NO 19, 27.01.1881 NO 21, 29.01.1881 NO 23, 01.02.1881 NO 25, 03.02.1881 NO 27, 05.02.1881 NO 29, 10.02.1881 NO 33, 12.02.1881 NO 35, 17.02.1881 NO 39, 22.02.1881 NO 43, 24.02.1881 NO 45, 26.02.1881 NO 47, 03.03.1881 NO 51,  08.03.1881 NO 55, 10.03.1881 NO 57, 15.03.1881 NO 61, 19.03.1881 NO 65

Erik Ollikainen. Historiskt-romantiska skildringar från Sandels fälttåg i östra Finland 1808 Af J. O. Åberg (1882) > Erkki Ollikainen. Historiallis-romantillinen kertomus Sandels'in sotaliikkeistä Itä-Suomessa v. 1808. Kirj. J. O. Åberg. Suom. Arvo Liljestrand (1882)

Spofvens pistol. Ett äfventyr från sista finska kriget / af J.O. Åberg (1882) > Karhu-Antin Anni ja Spof'in pistooli: Kertomus Suomen sodan ajoilta 1808-09. Kirj. J. O. Åberg. Mukaillen suomennettu [Herman Niemi]. (1882)

Krona och törne. Romantiserad berättelse från finsk-ryska kriget 1808-1809. Af H. Af Trolle (1882) > Kruunu ja okaita: Romantillinen kertomus suomalais-venäläisestä sodasta vuosina 1808-1809. Kirj. H. af Trolle. Suomentanut Lauri P. (1886).

Fyrvaktaren på Moikepää. Berättelse från sista finska kriget / af J. O. Åberg (1883) > Majakanvartija Moikepäässä: kertomus viimeisestä Suomen sodasta (1884)

Kosackflickan. Berättelse från sista finska kriget / af J. O. Åberg (1883) > Kasakka-tyttö: kertomus viimeisestä Suomen sodasta, kirj. J. O. Åberg, suom. J. O. K.; H. W. Marjamaa (1907)

Kersantti Nieminen. Alkuperäinen kertomus Suomen sodan ajoilta vv. 1808-9. Kirj. F.E.A. Helsingin Wiikko-Sanomia 24.08.1883 NO 34, 31.08.1883 NO 35

Toiveissansa petetty soturi. (Kertomus 1808-1809 v. sodasta) F. Kivinen. Tampereen sanomat 04.05.1888 NO 53, 07.05.1888 NO 54, 09.05.1888 NO 55, 11.05.1888 NO 56

Paavolan Anna. Tapaus 1808 vuoden sodasta, kirj J. O. Åberg, suom. S. H:la. Wilén, 1888.

En skräddares krigsäfventyr. Berättelse från finska kriget / af Nepomuk. (1889)

Förrädarens lön. Berättelse frän sista finska kriget. Af J. O. Åberg (1891) > Kavaltajan palkka: kertomus viimeisestä Suomen sodasta, kirj. J. O. Åberg, W. Toivonen, 1906.

Karelerflickan : berättelse från sista finska kriget/ af I. O. Åberg (1891)

Knektens sondotter : berättelse från sista finska kriget af J. O Åberg (1891)

Styrbjörns äntring: berättelse från finska skärgården under kriget 1808 af Richard Melander (1893) > Sotalaivan valtaus: kuvaus 1808 vuoden sodasta. Richard Melander, tekijän luvalla suomensi Santeri Ingman (1899)

"Sandels adjutant", ("Kalle Burdus"). En episod från kriget i Westerbotten 1809. Stockholm, F. G. Beijers 1892 > "Sandelsin adjutantti": "Kalle Purtuusi": tapahtuma Länsipohjasta vv. 1808-1809 sodan lopusta, kirj. J. O. Åberg (1897)

Rajalahden torppa : kertomus w. 1808-1809 sodasta / Åberg, Jon Olof (1897)

Savon sankarit: kertomus v. 1808-1809 sodan ajoilta, , kirj. J. O. Åberg (1897)

Halolas hemligheter. Historisk roman från 1808–09 års finska krig af Lodbrok. (1898)

Döbeln och Björneborgarne. Historisk roman från 1808–09 års finska krig af Sampo [Johan Nordlund] (1900)

Pikku rummuttaja: kertomus Suomen sodasta vv. 1808-09, kirj. J. O. Åberg, suom. W. Toivonen, 1905.

Sandelsin urhea joukko: kertomus Suomen sodasta vv. 1808-1809, kirj. J. O. Åberg, suom. Kataja, 1907.

Carl August Olaussonin kuvitusta
kirjaan Halolas hemligheter (1898)

P. S. Aiempi valikoima suomeksi kirjoitettua tai käännettyä historiallista fiktiota.

P. S. Askarreltuani aikani omaa listaani, löytyi kirjastolaisten lista "Totta ja tarinaa Suomen sodasta 1808-1809. Kesäkuu 2008"

Kelloromaaneja!

Eilen lainaamani muistelman lista 1890-luvun kelloromaaneista eli arvoesinekaupan tukena vihkoittain myydystä viihdekirjallisuudesta herätti halun tarkistaa löytyisikö nimikkeitä lisää. Ja löytyihän niitä lähteistä, joiden numeroitu lista on alareunassa. Mitä enemmän mainintoja, sitä selvempi tapaus?  Vuosiluvut ovat suuntaa-antavia, sillä ne on poimittu joko Fennicasta tai lehti-ilmoituksista, joissa nimenomaisesti kyse kelloromaanista. Selvästi kelloromaaneina on muistettu myös muuta huonolaatuiseksi arvioitua tai vihottain myytyä kirjallisuutta. 

Ned Buntline: Väkevä Joe ja hänen seikkailunsa kullankaivajien kesken Californiassa. 1891 (? 1899) [8] (Ilmestyi Amerikassa)

Alexandre Dumas: Montekriston kreivi. Kustantaja porilainen kauppias B. A. Pihl [1] [5] [6] [8] [10](Ilmoitus aikomuksesta myyntiin kellojen kanssa Satakunta 31.3.1891)

Alexandre Dumas: Maailman herra (Montekriston kreivin jatko-osa, jota Fennica ei tunne erillisenä). Kustantaja porilainen kauppias B. A. Pihl [1] [2] [5] [6] [8] (Ilmoitus aikomuksesta myyntiin kellojen kanssa Satakunta 31.3.1891)

D. James: Aarniometsän tyttäret. historiallis-romanttinen kuvaus Länsi-Amerikasta. Kustantajat M. Lindroth ja tamperelainen kelloseppä J. Hollt  1893-1896 [1] [2] [3] [4] [5] [6] [7] [8] [9] [10] (Ilmoitus Tampereen uutiset 9.1.1895) Todennäköinen alkuteos Krause, Chrys.: Die Töchter der Wildniß oder der Siebentödter. Historische Erzählung (Berlin L.J. Heymann 1867)

Eugène Sue: Kuljeksiva juutalainen eli Jerusalemin suutari. I. W. Pihl 1895 [1] [3] [5] [6] [8] Alkuperäisteos Le Juif errant (1844–45).

Viktor von Falk: Berliinin pyöveli. Kustantaja tamperelainen kelloseppä John Malm. 1895 [2] [3] [6] [7] [8] [10] (Ilmoitus Tampereen uutiset 16.3.1895) [1] mainitsee kelloromaanina Pariisin pyövelin, josta ei ole muuta tietoa, joten ilmeisesti on muistanut kaupungin väärin. Alkuteos Falk, Victor von: Der Scharfrichter von Berlin. SensationsRoman nach Acten, Aufzeichnungen und Mittheilungen des Scharfrichters. Sensations-Roman (Berlin A. Weichert 1890)

Kirjastonhoitajan ammattitaidolla vuonna 2004 kirjoittajan taustasta ei löytynyt tietoa, mutta nyt ruotsalaisista lehtidigitoinneista hakien selviää, että "År 1890 gjorde den tyska bokhandeln sin stora affär genom skarprättaren Krantz' memoarer, hvilka i bearbetning af Victor von Falk bokstafligen eröfrade världsmarknaden" (Dagens nyheter 27.7.1903). Miehellä, jonka virallinen nimi oli Hans Heinrich Sochaczewski (1861-1922), on Wikipedia-sivu vain sloveeniksi, mutta toisaalla on biografia saksaksikin. 

Ruotsissa tuotantoaan käänsi/julkaisi Otto Hässler ja tätä kirjoittaessani sekä Wikipediassa että Libriksessä väitetään, että Victor von Falk oli Hässlerin salanimi. Lähetin tästä Kungliga biblioteketiin tiedustelun. Sain niin surkean vastauksen, että googlasin esiin kirjan Der Kolportage-Roman. Bibliographie 1850 bis 1960 (1993) ja sen laittoman pdf:n, joilla pääsin monen tämän listan alkuperäisten versioiden jäljille. Teoksessa yhdistämiseen viralliseen nimeen suhtaudutaan varauksellisesti, mutta ei ainakaan tarjota ruotsalaista Hässleriä. (Kyseisen kirjan voimalla sain KB:n henkilökunnan ottamaan näkemykseni vakavasti ja kysyttyään vielä erikseen Saksasta, Librikseen tehtiin jotain fiksauksia.)

Alkuperäisteoksen kansi ja kuvitusta

Rosvojoukko Berliinissä eli Salamurhaajan puoliso [4] [6] [8] (Ilmoitus Kaiku 1.3.1895, jossa todetaan, että "alkukielellä on tätä kirjateosta jo myyty 350,000 kappaletta") Fennica ei tunne alkuperäistä kirjoittajaa. Libriksessä "Otto Hässlerin" tuotantoa silmäillessä ilmeinen vastine on Förbrytarligan i Berlin eller lönmördarens maka : kriminalroman (1892-93). Todennäköisesti alkuperäinen teos on saksalainen, vaikka se ei ollut tunnistettavissa edellä mainitusta bibliografiasta.

Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia. 1895 [5] Romaani oli jo ilmestynyt kokonaisena Gummeruksen kustantamana vuonna 1889. Esim. ilmoituksessa Rauman Lehti 25.5.1895 Alfred Kordelinin välittämä kelloromaani. Kordelinin elämäkerroissa hanke mainitaan taloudellisesti epäonnistuneena.

W. Clarenburg: Yön herra eli Pariisin uusimpia salaisuuksia. Kustantaja porilainen Otto Andersin. 1895 [3] (Ilmoitus Aura 23.10.1895) Libriksessä on samalla tekijänimellä nimeke Nattens herre eller Paris nyaste mysterier, jolla verkkohakien esiin tuli Helle Waahlbergin artikkeli Les Mystères urbains au prisme de l'identité nationale. « Ridicules imitations d'Eugène Sue ou de Paul Féval » : les mystères urbains scandinaves. Sen perusteella alkuteos on Aurélien Schollin Les Nouveaux Mystères de Paris (1867).

Kuolemaan tuomittu eli Uskottomuuden uhri. 1895-1896 (Ilmoitus Pohjalainen 30.1.1896) Fennica ei tunne tekijää.

G. von Brühl: Hilda, vangin morsian. Kustantaja porilainen Otto Andersin. 1895-1896 [7] (Ilmoitus Pohjalainen 30.1.1896) Todennäköinen alkuteos Brühl, G. von (eli Füllborn, Georg): Hilda die Braut des Sträflings oder das Gespenst der alten Abtei. Kriminal-Roman (Dresden Adolph Wolf 1886)

Vsevolod Vladimirovitsh Krestovskij: Pietarin mysteeriot taikka Kylläiset ja nälkäiset! Kustantaja haminalainen Juho Häkkänen. 1896 (?) [3] [10] (Ilmoitus Uusimaa 3.3.1896.) Maininta "viime aikoina kansan keskuuteen levitettynä" jo Laatokassa 27.11.1895. 

Pierre Zaccone: Punainen lyhty. 1896 [1] [4] [8] (Ilmoitus Wiipurin sanomat 23.5.1896) Alkuperäisteos lienee La Lanterne rouge (1872).

Pierre Zaccone: Vankikoppi N:o 7. 1896 [2] [4] [8] (Ilmoitus Wiipurin sanomat 23.5.1896) Alkupeäisteos lienee La Cellule n°7 (1874).

C. A. Vulpius: Rosvopäällikkö Rinaldo Rinaldini. 1896 [3] [10]

Henry de Kock: Meren haltijat. 1897-98, [1] [2] [8] Alkuperäisteos ehkä Les Démons de la mer (la Fiancée du corsaire (1862)

Eugène Sue: Neekeriorjan kosto. Kustantaja porilainen Otto Andersin. 1897. [8] (Myynnistä vihkoittain useita ilmoituksia, mutta kelloromaaninakin: Rauman lehti 19.6.1897 & Uusi Savo 13.7.1897)

C. Georg Starbäck: Engelbrekt Engelbrektin poika (Ilmoitus Rauman lehti 19.6.1897)

Victor Petterson: Piirteitä Helsingin elämästä (Ilmoitus Rauman lehti 19.6.1897)

Fritz Reuter: Vainonajoilta. Kertomus Napoleonin sodan ajoilta. Kustantanut porilainen Otto Andersin.  (Ilmoitus Uusi Savo 13.7.1897) Kirjoittajan tuotantoa oli suomennettu Wikipedian perusteella runsaasti jo tätä ennen.

Linnan vanki (Ilmoitus Uusi Savo 13.7.1897)

Hänen korkeutensa (Ilmoitus Uusi Savo 13.7.1897)

Mauri Jókai: Mustia timantteja (Ilmoitus Uusi Savo 13.7.1897)

Albert Blanquet: Luutnantti D'Artagnanin seikkailut. Kustantanut porilainen Otto Andersin. [8] (Ilmoitus Uusi Savo 13.7.1897) Miehen Wikipedia-sivun bibliografian perusteella alkuperäisteos todennäköisesti  Les Amours de d’Artagnan (1858).

Alexandre Dumas: Molemmat Dianat. Kustantaja M. Lindroth. 1897 [2] [6] [8] (Ilmoitus Tampereen Sanomat 14.1.1897)

Alexandre Dumas: Kuningatar Margot. Kustantaja tamperelainen kelloseppä J. Hollt. 1897 [9] (Ilmoitus Wiipurin sanomat 17.1.1897)

Alexandre Dumas: Kreivitär de Monsoreau. Kustantaja tamperelainen kelloseppä J. Hollt. 1897 [9]  (Ilmoitus Wiipurin sanomat 17.1.1897)

Alexandre Dumas: Ne neljäkymmentäviisi. Kustantaja tamperelainen kelloseppä J. Hollt. 1897 (Ilmoitus Wiipurin sanomat 17.1.1897)

Emile Desbeaux: Amerikan salaisuuksia eli Kultamiehet. Kustantajana porilainen Otto Andersin. 1897 [8] Miehen Wikipedia-sivun bibliografiassa todennäköisin vastine on Le Mystère de Westfield, roman américain. (1875).

D. James: Abessinian helmi. Kustantaja porilainen Otto Andersin. 1898 [2] [3] [5] [8] (Ilmoitus Kansalainen 4.1.1898) Todennäköinen alkuteos Krause, Chrys: Die Perle von Abessinien oder Der Nebelfürst. Historische Erzählung (Berlin Ludwig Julius Heymann ca. 1870) Lukija-arvio 1930-luvulla on, että "Koko tuhannen sivun romaani on aikakautensa tyypillinen jännitys- ja seiikkailukirja, niinkuin näkyy jo lukujen otsakkeistakin, joista muutamat valikoimatta poimitut näytteet riittävät: "Intialainen leski polttoroviolla", "Sininen käärme", "Kaksintaistelu", "Mestaaja-elehvantti", "Hengen uhalla", "Päällekarkaus", "Poisryöstäminen"."

Lodbrok: Viimeisen äyrin portaat. Romaani Tukholman elämästä. Kustantaja tamperelainen V. A. Jansson & Kump. 1898 [2] [8] (Ilmoitus Aamulehti 29.1.1898) Lodbrok oli Ragnar Pihlstrandin kirjailijanimi. Alkuteos on Sista styfverns trappor. Roman ur det moderna Stockholmslifvet (1885-1886) se ja muuta tuotantoa on alkuperäisellä kielellä digitoituna Litteraturbankenissa. Mukana Suomen sodasta kertova Halolas hemligheter...

Prosper Mérimée: Pariisin verihäät. Kustantaja porilainen Otto Andersin. 1898-1899 [5] Fennican lisätietojen mukaan ilmestyi arkittain.

Viktor von Falk: Kuningatar Dragan rakkausseikkailut ja kuningas Aleksanterin onneton kohtalo. Kustantajana porilainen Otto Andersin. 1903  [5] [6] Ilmoitus myynnistä vihoittain Kansalainen 23.11.1903, mutta ei esimerkkejä kytkykaupasta. Tämä kirja on luettavissa Project Gutenbergissä. Alkuperäisteos Königin Draga, das Verhängnis von Serbien oder Der Königsmord in Belgrad. Sensations-Roman aus der Gegenwart nach Mitteilungen eines Eingeweihten (Berlin A. Weichert 1903/04).

Heinrich Büttner: Cléo de Méroden uhri eli Belgian kuninkaan tytär hullujenhuoneessa. Kustantaja porilainen Otto Andersin. 1904-1905 [6] Fennican mukaan myytiin vihkottain. Wikipedia-sivun mukaan Heinrich Büttner oli yksi enimmäkseen nimellä Viktor von Falk kirjoittaneen Heinrich Sochaczewskin salanimi. Saksalaisessa bibliografiassa on Büttnerin nimellä muutamia kirjoja (kiehtovasti mukana Swen Sture genannt der König der Meere. Erlebnisse und Abenteuer des größten Seeräubers der Hansazeit, des Erben und Rächers Klaus Störtebecker. Historischer Roman), mutta ei mitään Belgiaan liittyvää nimekettä. 

Viktor von Falk: Feodora, onneton Venäjän suuriruhtinatar, eli Venäläis-japanilaisen sodan kamalat veriuhrit. Kirjakauppa- ja kustannusliike Aino Helsingissä. 1906 [6] Uutinen myynnistä vihoittain Sosialisti 28.8.1906. Alkuperäisteos Feodora, die unglückliche Großfürstin von Rußland, von Kosaken zu Tode gepeitscht oder die furchtbaren Blutopfer des japanischen Krieges (Berlin A. Weichert 1905).

Lähteet:

[1] Artturi Leinonen: Maalaispojan matkaanlähtö (1959), s. 73

[2] Eino Railo: Eräitä näkökohtia n.s. "ajanvietekirjallisuudesta". Valvoja-Aika 4/1925  

[3] Helle Kannila. Kirjanvalinnan ongelmia : ajatustenaiheita kirjastonhoitajille ja muille kirjojen ystäville. 1967, s. 100

[4] Arvi Järventaus: Tie selvä. Romaani. Jälkimmäinen osa 1928 (?), s. 132

[5] Vihtori Simonen: "Abessinian helmi". Yli 1000 sivun vihkoromaani - Afrikan mustan keisarikunnan ensimmäisenä esittelijänä. Seura 46/1935

[6] Fredr. J. Lindström: Nuorisokirjallisuudesta. Aika 13-14/1907

[7] Timo: Ajan aalloilta. Iltalehti 20.3.1930

[8] Romani: Roskakirjallisuus ja sen vastustaminen. Nuori Suomi 6.9.1907

[9] Arvo H. Nurmi: Tamperelaisesta kustannustoiminnasta. Tammerkoski 4/1939

[10] W.: Roskakirjallisuus pois! Wiipurin sanomat 9.10.1897

Kelloromaani?

 

Pieni tietosanakirja tuntee sanan kelloromaani, johon en itse ollut törmännyt. Eeva Bangin opinnäytteestä Rakkaudesta kirjoihin. Kirjojen keräily ja keräilijöiden yhteisö Bibliophilos -lehdessä 1942–1953 selviää vähän enemmän

Ulkomaiseen ajanvietekirjallisuuteen kuuluivat niin kutsutut ”kelloromaanit”, jotka rantautuivat Suomeen 1800-luvun lopussa. Suomalaiset kirja-alan ihmiset kritisoivat näitä seikkailua ja romantiikkaa sisältäviä teoksia, ja ”roskakirjallisuuden” termi otettiin ensimmäisen kerran  käyttöön kyseisten kirjojen yhteydessä. Kirjailija Arvid Lydecken muistelee omasta nuoruudestaan, miten juuri ”kellokirjoja” edustanutta James D.:n seikkailukertomusta Aarniometsän tyttäret ahmittiin opettajan varoituksista johtuen kuin kiellettyä hedelmää.

Oulun ilmoituslehti 3.2.1895

Artturi Leinosen  muistelmasta Maalaispojan matkaanlähtö (1959) saadaan kelloromaaneista vielä värikkäämpi kuva.

... kirjoja ostettiinkin 1890-luvulla. Ei tosin kirjakaupoista, koska sellaisia ei maaseudulla vielä paljonkaan ollut, mutta eräällä erikooisella tavalla: ns. kelloromaaneina. Joku porilainen yrittäjä, Pihl taisi olla nimi, keksi konstin: tilasi Saksasta ja Sveitsistä kelloja, hyviä regulaattoreita, seinäkelloja, paremmanpuoleisia taskukellojakin, aivan helponluokan herätyskelloja sekä "pelikelloja", jotka plimputtelivat 30-vuotisen sodan marssin, marseljeesin ja mitä mikin. Kellot myytiin viikkomaksuin, tilaaja sai heti pienen alkumaksun suoritettuaan kellon haltuunsa sekä kaupantekijöisiksi romaanin, joka ilmestyi vihkoina, vihko viikossa.

Isäni toimi tämän puuhan paikallisena asiamiehenä, ja siitäpä paisahtikin aikamoinen urakka. Isot isännät ostivat komeita 30-40 markkaa maksavia seinäkelloja, nuoret miehet taskukelloja, työmiehet ja mökkiläiset muutaman markan hintaisia herätyskelloja tai pelitoosia. Romaaneja saivat kaikki, kalliiden kellojen tilaajat useitakin, halvimpainkin ostajat ainakin yhden. 

Joka lauantai tämä liiketoimi pyöri, ja olipa silloin kotonani markkinat: talo oli iltapuolelta yömyöhäiseen väkeä täynnä: kelloja tilattiinj, toisia haettiin, ja vihkoja jaettiin suuret läjät. Asiakkaita oli paitsi Yli- ja Alahärmästä myös Kauhavalta, Lapuan Hellanmaasta, Vöyrin suomalaisalueelta ja Isonkyrön latvakylistä saakka.  

Näin levisi suuret määrät sen ajan jännäreitä, sellaisia kuin "Jerusalemin suutari", "Meren haltijat", "Aarniometsän tyttäret", "Montekriston kreivi", "Maailman herra", "Pariisin pyöveli", "Punainen lyhty" ja eräitä muitakin, joiden nimen olen unohtanut, vaikka varmasti kaikki nielinkin, eräät moneenkin kertaan, niin että tuolta lukemalta muistan tarkalleen vielä ainakin "Montekriston kreivin" aivan erinomaisen hyvin. 

Kelloromaaneissa oli siis sekaisin kehnoa ja kunnollista lukemista, sillä täytyyhän ainakin Suén "Jerusalemin suutarille" - tai "Vaeltavalle juutalaiselle", joka on sen myöhempi nimi - ja Dumas´n "Montekriston kreiville" myöntää jonkinlainen kirjallistaiteellinenkin arvo. Ainakin nuo teokset sadoin kappalein levitessään tällekin alueelle olivat omiaan herättämään lukuhalua, joka ei suinkaan ollut siihen aikaan yleinen. (s. 72-73) 

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1837

Viaporin kauppias Jabblakoffin puotipoika Ivan Alexandroff Sehkolnoff pelasti 5.7.1836 muurarikisälli Frimanin ja torppari Hågerin sekä jälkimmäisen alaikäisen tyttären hukkumisvaarasta. Hän sai keisarilta hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 16.2.1837)

Helsingin kaupunginkirurgi Fredric Pihlflyckt sai keisarilta kultaisen "hyödyn vuoksi" -mitalin pitkään hankalissa oloissa tehdystä työstään. (FAT 7.4.1837) Vuosikymmeniä myöhemmin muistosanoissa ei ole puhetta mitalista: "Vainaja oli lähes neljäkymmentä vuotta toimittanut lääkärinvirkaa tässä kaupungissa; etenkin oli hän köyhän kansan suosiossa. Vainajalta, joka oli naimattomana, jää jäljelle suuri kivikartano ja muutakin omaisuutta." (SWL 28.12.1869) Kyseinen "kivikartano" on Helsingissä edelleenkin SKS:n naapurissa Hallituskadulla. Korttelista on tehty kortteliselvitys (pdf), jossa Pihlflycktistä todetaan

Vuonna 1834 Pihlflyckt sai erioikeuden pitää parturin- ja välskärintupaa. Hiustenleikkuun, -kähertämisen ja hienoimpien peruukkien valmistamisen ohella Pihlflyckt hoiti laitoksessaan muun muassa tappeluissa ja onnettomuuksissa saatuja haavoja, tyrehdytti verenvuotoa, sitoi luunmurtumia ja hoiti paleltuneita ja juopuneita. Laitos oli auki kaikkina vuorokauden aikoina ja Pihlflycktin kerrotaan antaneen köyhille muutakin apua ja hoitaneen vähävaraisia ilmaiseksi.(s. 123)

Pihlflycktin perukirja (HKA 5228 & 5278) on pitkä ja niin perusteellinen, että mukana on kaksi kultaista mitalia.

Meritullin vahtimestari Carl Fredrik Winberg pelasti merihädästä Viaporin palomestari Nicanderin, tämän pojan ja neljä muuta ihmistä. Hän sai keisarilta kultaisen hengenpelastusmitalin. (FAT 26.5.1837)

Turkulainen kauppias Carl Fredrik Birkstedt lahjoitti 25000 ruplaa kaupungin leskille ja orvoille perustettuun kassaan. Tämän johdosta keisari myönsi hänelle kultaisen mitalin. (FAT 5.8.1837)

Lautamies Henrik Mattsson Storgård, Taivassalosta, oli erityisesti auttanut köyhiä ja hädänalaisia, valvonut pitäjän järjestystä ja siveyttä, toiminut 30 vuotta lautamiehenä ja kirkkoväärtinä sekä oli tunnettu ahkeruudestaan ja toimeliaisuudestaan maanviljelijänä. Tästä hyvästä hän sai keisarilta kultaisen mitalin. (FAT 23.8.1837)

Turkulainen laivuri Holmqwist pelasti oman henkensä vaarantaen neljä ihmistä Ahvenanmerellä merihädästä. Hän sai keisarilta kultaisen hengenpelastusmitalin. (FAT 21.11.1837)

Helsinkiläinen räätälin kisälli Johan Fredrik Sundbeck pelasti kolme ihmistä hukkumiselta. Hän sai hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 21.11.1837)

Kuten koko sarjassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Mikko Kuitulalta saamani tiedonannon mukaan arkistomateriaalia voisi hakea Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta.

Aikamatkalla taidemuseossa

Lauantaina sain aikaiseksi käydä katsomassa Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyn Alexander Lauréus -kohti Roomaa, sen oltua esillä jo melkein kaksi kuukautta. Toivottavasti toimerrun uusintakierrokselle, sillä osa teoksista on yksityiskokoelmista eli mahdollisuudet nähdä tämän jälkeen ovat heikot. Minkä takia yritin tavallisesta poiketen myöskin ottaa tauluista kännykkäkameralla kuvia, jotka saavat taas arvostamaan ammattilaisten tarkkoja otoksia. Minua ei kiinnostanut niinkään Lauréuksen taide kuin hänen aiheensa Suomessa ja Ruotsissa.

Husaarit kapakassa kai todennäköisemmin Suomen puolella kuin Ruotsissa?

Puinen kolpakko varsin kookas verrattuna juomalasiin ja piippuun.

Pappi vikittelemässä kolikolla tarjoilijaa on aika erikoinen aihe. Kuka olisi ostanut seinälleen?

Kortinpelaajien ryhmäkuvassa piippu on melko pitkä, mutta ei ihan sitä luokkaa kuin taannoin pohtimissani kuvissa.

Kuvakaappikuvaukset pitää aina ottaa talteen.

Historiantutkijoiden ja historiantutkimuksen määrittelyä

Klassikkoaiheen paluu! Ei kolmivuotisen väitöskirjaähellykseen perustuen vaan professorien arvovallalla tuoreissa kirjoituksissaan esittämään nojaten.

Ensinnäkin Johanna Ilmakunnas akateemisista verkostoista kirjoittaessaan näki tarpeelliseksi määrittelyn: 

Med historiker menar jag här den som studerat historia på universitetsnivå, läst sig brett och djupt in på källkritik, källor och tidigare forskning samt tagit med sig en kritisk och nyfiken ställning till vart än livet tar en.

Määritelmässä on kaksi mielenkiintoista seikkaa. Ensinnäkin vaatimus yliopistotasoisista opinnoista partitiivin omaisesti. Jos ymmärrän oikein, että tutkinto ei ole välttämätön, olen ylittänyt kyseisen rajan jo 2010 suoritettuani ekan avoimen yliopiston kurssin. (En ota kantaa muiden ehtojen täyttymiseen. Tosin olen valmis yhdistämään itseeni sekä kriittisyyden että uteliaisuuden.) Toiseksi, joko Ilmakunnas ei näe historiantutkimuksen kirjoittamista olennaisena osana historiantutkijan käsitettä tai sitten se on aukikirjoittamaton oletus.

Mistä päästään kysymykseen: mikä on historiantutkimusta? Tästä on Jukka Korpela esittänyt kärjekkäitä näkemyksiä Agricola-kolumneissaan, joita minulla on ollut vaikeuksia ymmärtää. Viimeisin tekstinsä kuitenkin avasi problematiikan, joka oli alkanut kolumnista Arkisto, tosiasiat ja historia jo yli vuosi sitten. Siinä Korpelaa korpesi Kansallisarkiston hanke Suomalaiset Venäjällä 1917–1964.

Emme ymmärrä Stalinin hallintoa ja suomalaisten suhdetta siihen paremmin, vaikka meillä olisi rekisteri kaikista tapetuista. Historiantutkimuksen tehtävä ei ole etsiä arkistoista historian tosiasioita positivismin hengessä, koska menneisyys ei selity keräämällä ja liittämällä irrallisia lähdefaktoja yhteen.

Tämä ei minulle auennut, sillä omasta näkökulmastani emme voi ymmärtää voisimmeko ymmärtää Stalinin hallintoa ja suomalaisten suhdetta paremmin keräämällä tietoa, ellemme kerää tietoa ja katso sitä sitten erilaisten tutkimuskysymysten kautta. Näin tullaan myös näkemään (ehkä entistä paremmin) myös arkistoista etsittyjen lähteiden esittämien tietojen suhde totuuteen. Miksi kokonaisuuden luominen itsessään olisi historiaa vääristävää? Sittenhän jokainen arkistokin vääristäsi historiaa. Ai niin, hups, niinhän ne tekevätkin ja on historiantutkijan ammattitaitoa ymmärtää ja huomioida tämä.

Ilmeisesti Korpelan mielestä myöskään muiden prosopografisten tietokantojen luonti ei ole Historiantutkimusta. Mitäköhän kyseinen toiminta sitten on? Eivät tietokannat synny ilman tutkimista, lähteiden hakua ja tulkintaa.

Seuraava osa Korpelan Historiantutkimuksen määritelmää on kolumnissa Historiaton nykyisyys

Kun alkaa lukea tutkimusta, kannattaa tutustua noottiapparaattiin. Jos siellä on viitteitä ainoastaan arkistolähteisiin, kannattaa lopettaa lukeminen. Kun tekijä ei ole vaivautunut kiinnittämään kirjoitustaan tutkimustietoon eli selittämään löytöjään tutkimuksella, ei hän tee tiedettä. Vastaavastihan lääkärin, laborantin ja poppamiehen ero on siinä, että vain lääkäri tulkitsee löydetyt mittaustulokset ja laboratoriofaktat lääketieteellä. Muille riittää uskomukset ja arkijärki.

Tämä kirpaisi henkilökohtaisesti, sillä väitöskirjani viitteet kohdistuvat valtaosin aineistooni. En kuitenkaan väitä vastaan, sillä tuhrasin vuoden Sen Oikean Teorian etsintään nimenomaan siksi, että mielestäni tarvitsin tulkintaan muutakin kuin perstuntumaa.

Tekstissä Onko näyttöä Vantaanjoen olemassaolosta? Korpela palaa Stalinin uhrien keräämiseen ja julistaa hankkeen epätieteelliseksi, sillä "se on juuri sellainen kuin kuvaisi ja yrittäisi ymmärtää jokea laskemalla pohjan hiekkajyviä".

Tieteen perustehtävä on yleistää eikä vain identifioida yksityiskohtia. Pitää nähdä kokonaisuuksia ja ymmärtää asiayhteyksiä eikä vain laskea hiekkajyviä eli identifioida yksityiskohtia.

Mutta miten voi nähdä kokonaisuuden identifioimatta yksityiskohtia? Tai tietää mikä on merkityksellistä, jos ei tiedä sitä, mikä on tiedettävissä? Nämä kysymykset jäävät edelleen ilmaan, mutta Korpelan viimeisin teksti Historian vaikeus ratkaisee muita ymmärrysongelmiani. Ja sisältää kaksi tässä blogissa usein pyöriteltyä kysymystä: "miksi sitten historiaa opiskellaan ja siinä suoritetaan tutkintoja? Kykeneekö historiaa tutkimaan pelkällä luku- ja kielitaidolla?" Näihin Korpela vastaa, että

historioitsija osaa ja ymmärtää metodiensa ja koulutuksen kautta rakentaa teorian olennaisesta ja selvittää sillä laajan ilmiön. Ilman koulutusta erehtyy luulemaan, että historian ansio on luetella kaikki asiaan liittyvät faktat. [...] Historiaa harrastavalta ei-ammattilaiselta puuttuu tämä metodinen taso ja ymmärrys siitä, että irralliset faktat ovat vain tutkimusmateriaalia eivätkä tulos. [...] Ennen muuta ei-ammattilainen ei näe historiassa metsää puilta. Hän ei käsitä sitä, että vain banaalimmalla tasolla historiassa on totuuksia, koska historian tutkimustulos ei ole löydetty asiakirja, vuosiluku, päivämäärä tai Stalinin tapattama ihminen nimineen. Historia eli tapahtumisen selittäminen, kontekstualisointi ja teorian rakentaminen alkaa vasta silloin, kun nämä banaalit faktat on löydetty arkistosta.

Hups, löytyykö arkistosta kuitenkin faktoja? Ohittaen tämän mahdollisen lapsuksen olen saavuttanut ymmärryksen, jossa Korpelan Historiantutkimus vaatii arkistotyön, mutta arkistotyö ei itsessään ole Historiantutkimusta. Ihan OK, mutta en ymmärrä, miksi tästä käsitteiden limittymisestä syntyy hinku julistaa arkistotyö epätieteelliseksi toiminnaksi. En myöskään ymmärrä Korpelan metodikäsitettä, mutta sama koskee kaikkia muitakin metodiesityksiä(*), joten en kajoa kyseiseen kohtaan kolumnia. Symmetriseksi lopuksi omiin käsityksiini sopiva Korpelan näkemys siitä, mitä historioitsija ei ole: 

Yleistäen ajatellaankin, että historioitsija on henkilö, joka pitää roolipeleistä ja elää mielellään mennessä. [...] Hänen odotetaan pysyvän roolissaan ja kertovat hauskoja juttuja menneestä. Tämä on väärin!

(*) Vaikka yleistyksiin pitää pyrkiä, niissä on vaaransa. Aivan liian myöhään ja silkalla sattumalla onnistuin tämän vuoden puolella löytämään täysijärkisen metodikirjan: Simon Gunn & Lucy Faire (toim). Research Methods for History. Second edition. Edinburgh University Press, 2016.

Lisää Ruotsin ajan palovakuutuksia

Ihan kenenkään pyytämättä jatkan vuosi sitten kesken jäänyttä palovakuutusten listan puhtaaksikirjoitusta.Tällä kertaa nykyisen Suomen alueen palovakuutusten listausta numeroista 3001-3250 (*).

Digitoituina palovakuutuksia (sanallisia arviointeja ja piirustuksia) ei enää ole entisissä osoitteissa vaan Riksarkivet ohjaa nyt osoitteeseen Brandförsäkringsverkets stiftelse för bebyggelsehistorisk forskning. Panu Savolaisen esityksistä tiedän, että Turun palovakuutuksia on Turun kaupunginarkistossa.

"Hintsa rusthåll", Raisio

N:o 3001 Borgmästaren och Assessoren Mattens, och

N:o 3002 Guld och Silfwer-Arbetaren Fallströms Gårdar i Helsingfors Stad

N:o 3009 Handelsmannen Lars Tornberg Johanssons Gård i Torneå Stad

N:o 3013 Winhandlaren Carlströms Gårdar uti Åbo Stad

N:o 3019 Häradshöfdingen Antells Åbyggnad på des Hemman Brusila, belägit uti Uleåborgs Län, Ijo Socken och By [digitoitu]

N:o 3024 Hospitalet i Helsingfors Stad tilhörige Gården [Korjattu myöhemmin Helsingborgiksi. Voi olla, että sama pitäisi tehdä seuraavalle neljälle.]

N:o 3038 Hof-Rätts-Commissarien och Stads-Cassören Stråhles,

N:o 3039 Bakaren Flyborgs,

N:o 3040 Bryggaren Möllers, och

N:o 3041 Bryggare- och Sämskmakare-Enkan Schötts Gårdar uti Helsingfors Stad

N:o 3042 Klädes-Manufacturisten Björklunds Gård i Åbo Stad

N:o 3084 Rådhus-Waktmästaren Lindqwists, och

N:o 3085 Theologiae-Professoren Magister Tengströms Gårdar uti Åbo Stad

N:o 3087 Tillbyggnader å Krono-Cassören Westdahls Gård i Åbo Stad

N:o 3119 Kamreraren And. Rystedts Gård i Åbo

N:o 3132 Åbyggnad och förbättring å Öfwersten och Riddaren Julius Pinellos Gård i Åbo

N:o 3133 Stadswaktkarlen G. Cavanders Gård i Åbo

N:o 3144 Färgeri-Manufacturisten E. Stråles Gård uti Borgå

N:o 3147 Skräddaren Er. Lindqwists Gård i Åbo

N:o 3148 Manufacturisten och Färgaren Joh. Bolins Gård i Åbo

N:o 3171 Tull-Fiskalen Jacob Ahrenbergs Mjöl-Qvarn i Åbo Län och Pemar Socken [digitoitu]

N:o 3172 Handelsmannen Matts Cavéns Åbyggnad å Rusthållet Hintsa i Åbo Län, Masko Härad, Reso Socken och Mahitula By [digitoitu]

N:o 3193 Åbyggnad å Assessoren H. H. Wallerians Hemman Lydikylä i Åbo Län, Pikie Härad och Socken [digitoitu]

N:o 3244 Fält-Revisoren och Magasins-Förwaltaren Gust. Masalins Gård i Cuopio

N:o 3245 Öfwerste-Lieutenanten och Riddaren Nils Cedergrens Sågqwarn i Tawastehus Län, Nedre Hållola Härad och Wåno Socken wid Kattikoski Ström [digitoitu]

(*) Inrikes Tidningar 1798-09-14, 1798-09-18, 1798-09-21, 1798-10-03, 1799-02-06, 1799-02-15, 1799-02-27, 1799-03-13