Kettusen toimituksista

Elias Lönnrotin Vuokkiniemeltä saama runo Kettusen toimituksista julkaistiin Kanteleessa (1829-31).

Venäjällä veio synty,
Laps on kasvo Karjalassa.
Kasvo vuotta kaksitoista
Alla varjon vanhempaisa,
Ensin päätäsä elätti.
Lapsimiesi laulamalla,
Piennä kielen pieksännällä.

Se sattu Savossa käyä,
Käyä pahti Paltamossa,
Pitkin Pielisen rajoa.
Siitä kulki Kuopiossa.
Paltamon parahat ämmät
Keitti liemen liukkahasti,
Keviästi Kettuselle. 

Tuli mies mitä parasta,
Vaan tuli pikkasen pilalle,
Ihmisparka ihtiäsä.
Puhkesi punaverille,
Kahta kairoa vajalle.
Paperista kaira pantu,
Toinen tuohesta tukittu.
Tuohi käänty käppärälle,
Vei on mielen miehen päästä,
Saatto miehen mieron tielle,
Kuuksi päiväksi kululle.

Viimmein kiersi Kiimingille,
Venähti Veson kylälle,
Lautamiehen lattialle.
Lautamies lakita seiso,
Pani päälle paliaalle,
Puhu suusta puhtahasta:
"Mist' olet kotosin vieras,
Kosk' olet kovin korea,
Vieras vikkelän näkönen?
Oletko Oulusta oloa,
Kaupungista kauppamiesi?"

Petteri pian sanoopi,
Naurosuusta naukaseepi:
"En ole Oulusta oloa,
Kaupungista kauppamiesi.
Tuolt' olen rajan takoa,
Pitäjästä Vuokkiniemen,
Kesän Kellossa asunna,
Putahilla puolen vuotta."
"Mik' on virka vierahalla,
Kosk' olet kovin korea,
Vieras vikkelän näkönen?"
Olin ennen ompelia,
Taitava takin tekiä,
Selän leikkasin lyhyyksi,
Piirsin körtit pitkälläiset,
Nostin kairat kainaloihin."
Kannettihin kangaspakka,
Kahen hengen kannelmoinen
Sieppas saksesa samassa,
Kettunen kerihtemesä,
Laski kankahan kaheksi,
Pilkku pieniksi paloiksi.
Viikon neulo toista puolta,
Pyhän tullessa pikemmin,
Ison juhlan joutuessa.
Puki päälle parahat vaatteet,
Silkkiset sukan sitehet,
Sataraksit saappasilla,
Valkia kaluna vyöllä,
Kammartuuki kaulahuivi,
Silkkitupsuset sivulla,
Läksi kirkkohon komista,
Läksi parvesta paraasta,
Yli muiten ylpeimmin.
Siell' on pappi paljon haasti,
Paljon taisi tarvitakkin
Opetusta outo poika.
Ei on suotta saarnatakkaan,
Ilman virttä veisatakkaan.
Kahto naiset naurasuulla,
Tyttäret tyköösä toivo
Tuota suurta sukkeluutta,
Kieleyttä Kettuspojan,
Venäläisen viekkautta.

Astu hän ylös mäkiä,
Kohti Kilposen kotia.
Hän tahto talon tytärtä,
Luotuu lasta lautamiehen.
Siell' on tytöt siivolliset,
Suuret saalit hartioilla,
Neulalla nenästä kiinni.
Liiat on kirjat kintahissa,
Varuriikit vanttuhissa,
Käet kullan käärilöissä,
Sormet kullan sormuksissa.
Net on suorat sormiltasa,
Varsin nopsat varreltasa.
Lästä hän kahto Kaisan päälle,
Liki Liisoa piteli.
Vanhin kuitenki sanoopi:
"Eell' on työtä tyttärillä,
Pojilla jälestä siitä ."
"Lähen pois talosta tästä,
Kultanappini kulutan,
Naimatakkini talutan,
Veän verkavaatteheni.

On tyttö toisessain talossa,
Lapsi kaunis kasvatettu,
Venäläisen verraksikin,
Jok' ei potki poikamiestä,
Ei hän potki polviltakaan,
Säre säärivarsiltakaan."
Astu hän alas mäkiä,
Polki polven kerkeutta;
Kaks on pirttiä pihalla.
Kaks on tietä kartanolla.
Meni pirttihin pihalta,
Meni poika päähän pöyän,
Rohi poika rohkeasti :
"Takin naima tarvihteepi,
Vihkivaatteen varsin sievän ."
Mari kahto karsinasta,
Kahto silmällä kahella,
Niin kuin heinän hempeyttä,
Tuota suurta sukkeluutta,
Kieleyttä Kettuspojan,
Venäläistä verraksesa.
Mari vuoteita tekeepi,
Teki vuotehet valilla,
Johon Kettu ketjahtaapi.
Antopa arkkusa olille,
Vuokin pojan vuotehille,
Venäläisen vaattehille.
Mari vierehen vilahti
Öiksi yksille olille,
Tuumasi ikusen tuuman.
Siin' olla meiän yhessä,
Kuin on syömässä suloa.
Kaks oli kaunista yhessä,
Yksi oiva ompelia,
Mari luovun langan suoja.
Se oli kevyt Kettuspoika,
Venäjän mies viekas poika,
Se on piiat petteleepi,
Morsiamet mainittelee,
Parahilta pappiloilta.

Entisajan ihmisluokat

Seurasin eilen historiatieteellistä seminaaria. Olin etukäteen ajatellut, että kirjoitan siitä blogiin oikein vanhanaikaisen katsauksen, jossa sanon joka esityksestä jotain mukamas fiksua. Mutta eihän siitä mitään tullut, kun koko tilaisuuden teeman professionalisoituminen, josta tulen niin pahalle tuulelle, että jupisin läpi puheiden vastalauseita ja tarkistin välillä, että olihan se mikki ihan oikeasti pois päältä. 

Parastakin esitystä kuunnellessa nipotusmoodi oli täysillä. Jaa, että luokka on suomen kielessä ihmisten ryhmittelyn mielessä uusi sana ja sen takia pahasti poliittisesti värittynyt? 

Anders Forsberg, kirjasta Från svenska hem (1902)

Illalla tuli mieleen tarkastaa. Vanha kirjasuomen sanakirja tietenkin tuntee sanan luokka, sillä se on rinnakkaismuoto luokille eli hevosen valjastukseen käytetylle puukaarelle. Mutta sanakirjassa on myös toinen luokka, joka on määritelty "oppilaiden edistyneisyyden mukaan muodostettu opetusryhmä / (ihmis)ryhmä, tietynlaisten ihmisten tai olentojen joukko / vero-, myynti- tms. luokitus, tämän mukainen kategoria, ryhmä".

Kriittistä on tietenkin se, minkälaista ihmisten luokittelua kyseinen puhuja piti uutena. VKS:n toisen selityksen esimerkeissä ei ole kyse työväenluokasta, keskiluokasta ja yläluokasta. Luokittelu on ensisijaisesti moraalinen: on autuaiden luokka (1761, 1768) ja laiskojen (1700) sekä varkaiden (1759) luokka. Vaikka kyse ei ole rahasta ja asemasta, voinee sanoa, että kyse on arvottavista luokista?

Myös opetusryhmät ovat järjestyksessä ja viimeisessä merkityksessä olennaista on nimenomaan arvojärjestys. Verotusluokat eivät ihan ole sosiaaliluokkia, mutta kohtuullisen lähellä ollaan.

Kansalliskirjaston digitoiduissa aineistoissa alaluokka ja yläluokka tarkoittavat pitkään vain koululuokkia. Kun vaihdoin sanoihin alaluokkainen ja yläluokkainen, modernit merkitykset ilmaantuivat eilen kuultuun sopivasti 1800-luvun lopussa vasemmistolaisessa lehdessä. Mutta sana ihmisluokka löytyy jo 1800-luvun puolivälissä:

• Työntekiöitä ovat kaikki ihmiset, mutta tässä on kysymys siitä ihmisluokasta, joka palvelioina ja päivämiehinä elää päivästä päivään käsityöstänsä. (Suometar 14.6.1850)
• Vaan kuinka suuresta arvosta eikö köyhäin-holhous ole? Jos ylimälkään tutkimme sitä ihmisluokkaa, jota köyhäin-holhous tarkoittaa niin se on suurin osa kansakunnasta. Tutki perhekuntaasi, niin löydät kaikki palveliasi ja työmiehesi taikka syntyneen eli vihdoin joutuvan tähän ihmisluokkaan. (Suometar 28.1.1851) 
• Jokainen sääty ja ihmisluokka tehköön sen oman vaikutus-piirinsä sisällä, ilman mittään väärittä keinoitta. (Maamiehen Ystävä 24.2.1855)
• Kaikkialla nähdään yksi ihmisluokka, joka elää ainoasti kättensä työstä, joka tekee työtä muille, joilla on varoja antaa näille työtä. Vaadittuna jokapäiväisestä työstä ansaitsemaan ravintonsa, on tämä ihmisluokka siinä surkuteltavassa tilassa, että, jos jostakin syystä työ puuttuu, myös ravinto loppuu ja olennon apua on muilta haettava. (Hämäläinen 15.10.1858)

Esityksestä jäi myös mieleen, että Marxin ajattelu ei Suomessa oitis vaikuttanut, joten eivät kai nuo ole Kommunistisesta manifestista (1848) kummuneet? 

Digitoituja osia Suomen historiaa

Eilen illalla tuttavan FB-päivityksestä syntyi keskustelu siitä, onko Reinhold Hausenin toimittama lähdejulkaisusarja Bidrah till Finland historia saatavilla digitoituna vai ei. 

Jos ihminen olisi aivan tynnyrissä kasvanut, niin lähtisi hakemaan Finnasta, sillä sehän tarjoaa 

"Kulttuurin ja tieteen aarteet yhdellä haulla". No, onhan siitä se hyöty, että tietää haettavana olevan osat 1 (1881), 2 (1894), 3 (1904), 4 (1912) ja 5 (1917). 

Tämän tyyppiset kirjat ovat usein osa ulkomaisten yliopistojen kirjastoja eli todennäköisin paikka löytämiseen on Google Books, jonne kyseisiä kirjastoja massadigitoitiin. Sivuston haku on toisinaan hämmästyttävän hermoherkkä, mutta tässä tapauksessa ensimmäisten osumien joukossa on oikeaa tavaraa. Osa 1 on vapaasti saatavilla, mutta osat 4 ja 5 ovat tekijänoikeustulkinnan takia vain katkelmanäkymänä. Osia 2 ja 3 ei näy ollenkaan.

Toisinaan nämä tekijänoikeustulkinnat ovat ohitettavissa Internet Archiven avulla, sillä Googlen rajoitukset ovat väljempiä toisaalla (Yhdysvalloissa?), jossa tiedostoja on latailtu paikasta toiseen. Mutta tällä kertaa tiedostoja ei oltu latailtu ollenkaan, sillä en löytänyt täältä ensimmäistäkään osaa.

Testasin sitten Hathi Trustin, jonne myös on työnnetty Googlen digitointeja. Hathin etu on jossain määrin edellisiä parempilaatuiset kuvailutiedot, mutta kääntöpuolena tavallisesti tiukemmat tekijänoikeustulkinnat. En siis odottanut paljoa ja yllätyin iloisesti. Ensimmäisessä klimpissä oli osat 3-5 ja kaikki auki! Oikeassa reunassa tarjottiin "samankaltaisia". Näistä avautui klimppi, jossa osat 1 ja 3 olivat molemmat virtuaalisesti lukossa, ja  toinen klimppi, jossa osat 3-5 ovat auki. Mitä ihmettä on tapahtunut osalle kaksi?!

Bonusmateriaalina

1) Hathi Trust toi eteen Magnus Gottfrid Schybergsonin tutkimuksen Bidrag till Finlands inre historia åren 1721-1731 (1875)

2) Otsikkoa kirjoittaessa tuli mieleen Kansalliskirjaston tuoreehkoista digitoinneista Suomen historian dokumentteja 1 ja Suomen historian dokumentteja 2, joista voi löytää vaikka mitä mielenkiintoista. Kuten lähteistä aina.

Kansalliskirjaston digitointien olettaisi tulevan Finnasta esille ja idioottina kokeilin.

Sana idiootti oli edellisessä lauseessa kaksinkertaisessa merkityksessä. "Kaikkihan" toki tietävät, että Finnan haun voi ja se kannattaa suunnata otsikkoon.

Tai niin olen ainakin luullut. Kuuteen tulokseen rajatulla listalla ei edelleenkään ollut kyseisiä kirjoja.

Raision kuuluisa Fläski Jussi

Yllä näkyvä osa Vaasan maaherran kansliassa 19.8.1789 laadittua kuulutusta sisältää tiedonmuruja kahdesta kiinnostuksen kohteestani. Ensinnäkin siinä mainitaan ohimennen, että raisiolaisen torpan katto oli ollut olkea. Sekä englantilaiset perinnerakennukset että Tallinnan ulkomuseon ruokokatot ovat herättäneet kysymyksen siitä onko mitään vastaavaa ollut Suomessa. Ja onhan sitä.

Kuulutuksen varsinainen aihe liittyi katon purkamiseen. Purkaja oli Matts Carlson Ustårpa, jonka torppa kuului Pernon kartanolle. Olkea purkaessaan yllätyksekseen löysi sen alta 3 hopeista ruokalusikkaa ja hopeisen sokerisirottimen.

Kuulutuksen tarkoituksena oli (kai) löytää näiden alkuperäinen omistaja. Mattsia ei epäilty mistään, olihan hän (ilmeisesti) oitis rehellisesti asiasta viranomaisille ilmoittanut. Todennäköisenä pidettiin, että kätkön oli tehnyt torpassa aiemmin 20 vuotta asunut Johan Kellberg, joka tunnettiin nimellä Fläski Jussi. Tämä oli hyvin maineikas varas (den mycket berycktade tjufwen), vaikka maineensa ei ole tainnut kestää kovin pitkään. Veikkaan, että muutama vuosi sitten julkaistusta Pernon kartanon historiasta hänestä ei ole sanaakaan. 

Eli kuuluisa varas oli toinen kiinnostuksen kohteeni. Lisäksihän tässä on tuttuna juttuna kartanon torpat, joista olen Kokemäenkartanon selvittelyn jälkeen vannonut pysyväni kaukana. Mutta kerta kiellon päälle ja joudun toteamaan, että kartanon Ny torp ei rippikirjassa 1772-89 sisällä yhtään edellä mainittua nimeä. Mutta seuraavassa rippikirjassa torppari on Matts Westerberg, mahdollinen katonpurkaja.

Kellbergiä en löytänyt mistään kirkonkirjasta, mutta olen varma, ettei niissä lue lisänimeään Fläski Jussi. Mikä mainittakoon todisteena siitä, että kutsumanimien arvailu on aika turhaa puuhaa.

Carl Gustaf Langéen

Kauppias ja monen alan yrittäjä Carl Gustaf Langéen kuoli 85-vuotiaana Helsingissä 12.1.1877. Muistokirjoitusta en hänelle löytänyt ja tiedot verkossa ovat hajanaisia, joten on syytä koota ne yhteen.

Jouni Yrjänän väitöskirjassa Metsäpirulainen. Liikemies Erik Johan Längman (1799–1863) talousjärjestelmän murroksessa Langéen on esittelyn ansainnut sivuhenkilö:

... merkityksellisemmän ja kestävämmän suhteen Längman solmi Turussa syntyneeseen Carl Gustaf Langéeniin, joka työskenteli 1820-luvulla Kasarmitorin laidalla erään kauppiaan lesken kirjanpitäjänä. Längmanin helmikuussa 1828 laatima velallisluettelo osoitti hänet yhdeksi suurimmista velallisista. Langéen oli jo tuonut viljaa Räävelistä, mutta itsenäiseksi koti- ja ulkomaankauppiaaksi hän ryhtyi vasta vuonna 1830. Hän omisti tuolloin jo yhden kuunarin, yhden kaljaasin ja yhden sluupin. Langéenin Hoppet–jahti oli purjehtinut Räävelin ja Helsingin väliä kesäkauden 1829 ja tarjonnut kyytejä myös matkustajille.

Vuonna 1832 Langéen asettui Siltasaaren itäosaan, jossa hänellä oli tuolloin asuinhuvila ja portteri- ja etikkatehdas. Vuodesta 1835 alkaen saaressa toimi sauna- ja kylpylaitos kaksikerroksisessa kivirakennuksessa. Edelleen samaan saareen Langéen perusti vuonna 1837 kynttilä- ja saippuatehtaan. Tehtaat työllistivät vuonna 1843 yhteensä 10 henkeä ja tuotantojen arvo oli 9150 ruplaa (FAT 31.12.1845). Tehdaslistauksessa 1852 Langéenilla oli edelleen edellä mainitut tuotantoyritykset (Teknisk tidskrift 5/1853). Listaukseen ei ehtinyt tulitikkutehdas, jonka Yrjänän mukaan Langéen Längmanin rahoituksella perusti vuonna 1853.

Talouden ollessa kunnossa Langéen vei 29.9.1843 vihille sokerileipuri Anton Wilhelm Joegin lesken Kristina Marian (o.s. Bernitz) ja pääsi näin isäpuoleksi tämän 10-vuotiaalle Laura Emilia tyttärelle. Tämä sai 29.7.1844 sisarpuolen nimeltä Maria Elisabet Jeanette.   

Perhe-elämän alkuun ei kovin hyvin sovi se, että "Langéenin huvilassa" eli n.s. keltaisessa huvilassa alkoi ravintolatoiminta viimeistään kesällä (Helsingfors Tidningar 20.5.1846). Töölönlahtea joitakin vuosia myöhemmin kiertänyt antoi ymmärtää, että tarjoilu siellä oli jo päättynyt (Morgonbladet 20.7.1854). Viimeistään huvilan keltaisuus oli mennyttä kun se paloi edellä mainittujen tuotantolaitosten kanssa vuoden 1855 alussa (Morgonbladet 29.1.1855). Mutta ilmeisesn uudessa keltaisessa huvilassa ravintolatoiminta alkoi jälleen kesällä 1860 (Helsingfors Tidningar 22.5.1860). Ehkä tämä vaihe on Sallamari Tikkasen artikkelin Siltasaaren toinen kuuluisa ravintola, "jossa kaupungin käsityöläismestarit kokoontuivat mielellään". 

Myös etikkatuotanto oli alkanut uudelleen ja Langéen itse ilmoitti asuvansa "keltaisessa huvilassa" (Helsingfors Tidningar 19.3. & 22.5.1863, osoitekalenteri 1866). Aiemmin lainaamani muistelman mukaan huvilan, etikkatuotannon ja kylpylaitoksen ohella Siltasaarella oli "Langénin suuri kaksikerroksinen rakennus, joka oli rakennettu koridoorijärjestelmän mukaan ja josta työväki vuokrasi huoneen tai pari. Tämän pihamaalla oli silloin juutalaisten synagooga vaatimattomassa talorähjässä."

Sauna- ja kylpylaitokseen liittyy ainoa episodi, jonka yhteydessä Langéen sai laajemmin julkisuutta. Hovioikeuteen lopulta päätyneen jutun alun J. V. Lehtonen selostaa kirjassa Nurmijärven poika : kuvia Aleksis Kiven elämästä seuraavasti:

Sen johdosta, että kauppias C. G. Langeen oli kevättalvella 1869 kaupungin lehdissä julkisesti ilmoittanut avaavansa kylpylaitoksen tohtori Ewerthin johdolla, joutui Everth ja luonnonlääkintä uudelleen yleisen huomion ja kiistan kohteeksi. Lääkintähallitus käytti näet nyt tilaisuutta hyväkseen ja pyysi Uudenmaan läänin maaherran tointa siihen, että kun hra Everth ei ole Suomessa laillistettu lääkäri eikä edes kylpymestari, tuo aijottu laitos suljettaisiin ja kauppias Langeen pantaisiin syytteeseen puoskaroimisen edistämisestä maassa (Hufvudstadsbladet, n:o 113, 20. V. 1869).

Osoitekalenteri todistaa, että kylpylaitos oli toiminnassa vielä kaksi vuotta ennen Langéenin kuolemaa. Huhtikuussa 1877 tehdyssä perukirjassaan se on arvokkain kiinteistöistään

Ilmeisesti etikkatuotantokin oli edelleen käynnissä, sillä perukirjassa mainitaan tuotantovälineitä ja etikkaa. Asiakirjassa listattiin paljon muutakin ja velkojen maksun jälkeen ainoalle tyttärelle jäi nykyrahassa varttimiljoona euroa. Jennynä tunnettu Maria Elisabet Jeanette Langéen meni naimisiin 31.10.1877 pankkikasööri Karl Robert Ignatiuksen kanssa (Hbl 4.11.1877). Kuollessaan vuonna 1922 Jenny Ignatius oli hovineuvoksen leski (Svenska pressen 3.1.1923). 

Missä välitettiin Karlskronasta?

Väikkärin väsäyksen merkeissä olen viime päivät koonnut ja käynyt läpi 1700-luvun palaneille kaupungeille lähetettyjä lahjoituksia, joista julkaistiin listoja sanomalehdissä. Paikat ja summat ovat vilisset silmissä, mutta jotta saan jostain konkreettisesta otetta teen tähän poiminnan Karlskronaan Suomesta lähteneistä rahoista. Laivastotukikohta oli yksi Ruotsin isoimmista kaupungeista, joka paloi suurelta osalta 17.6.1790. Lahjoituslistoja julkaistiin Dagligt Allehandassa vielä vuoden 1791 lopussa ja silloin lakkasin hakemasta. (Karlskronan kaupungista ennen paloa en löytänyt kuvaa. Laivaston lähtö kirjasta Sveriges Historia från äldsta tid till våra dagar, etc.)

Rahan arvon ymmärtäminen on yhtä haastavaa kuin aina. Kirja Vad kostade det? tarjoaa vuoden 1790 kohdalla viitteeksi, että papin täysi vaatekerta maksoi 15  riikintaalaria ja naisen muodikas leninki 21 riikintaalaria. Useimmat summat alla ovat kai kannettuja kolehteja, joten totiseen ymmärtämiseen ja vertailuun tarvittaisiin väkimääriä ja tietoa tavallisesti kolehdilla kertyneistä summista. Mutta ihmetellään nyt edes maantieteellistä kattavutta tai sen aukkoja. (Ottaen huomioon, että joku listoista saattoi jäädä löytämättä, kiitos OCR.) 

Varhaisin summa Suomesta saapui Karlskronaan postitse Helsingistä 19.7. eli suhteellisen nopeasti. Lahjoittajat olivat erään laivaston aluksen miehistöä eli auttoivat omiaan 40 riikintaalerilla. Pari kuukautta myöhemmin tuli perille Viaporin varuskunnalta kerätyt 250 riikintaaleria. Itse Helsingin kaupungista ei nähnyt jälkeä.

Turun maaherran kautta ensimmäisiä lähetettyjä rahoja oli joidenkin virkamiesten keräämät 128 riikintaaleria ja 24 killinkiä sekä kunniallisen lesken ja tämän suvun sekä ystävien kokoamat 67 riikintaaleria. Porvoossa konsistorio ja lukion opettajakunta saivat kokoon 188 riikintaaleria ja 16 killinkiä, kun taas porvaristo ja kaupunkilaiset lahjoittivat 150 riikintaaleria.

Näitä myöhemmin Hämeenlinnan kautta lähti

• yksittäinen lahjoitus 20 RT
• Hämeenlinnan asukkailta 123 RT
• Tuusulan seurakunnalta 22 RT, 8 K, 1 R
• Helsingin pitäjästä 64 RT
• Mäntsälästä 26 RT, 32 K
• Vihdistä 25 RT 8 K
• Nurmijärveltä 60 RT, 10 K, 6 R
• Pornaisten kappelista 11 RT 16 K
• Urjalasta 24 RT 24 K
• "Pål R nå" (Pälkäne?) 20 RT, 14 K, 6 R
• Kirkkonummelta 26 RT, 32 K
• Somerolta 51 RT, 5 K
• Hämeenkoskelta 14 RT, 13 K, 9 R
• Espoon pitäjästä 56 RT, 6 K
• Janakkalasta 10 RT, 10 K, 8 R
• Vanajan emäseurakunnasta 14 RT
• Orimattilan pitäjäläisiltä 15 RT 8 K.
• Hämeenlinnan seurakuntaan kuuluvista Vanajan kylistä 13 RT
• Sahalahdelta 18 RT, 3 K, 1 R
• Lammilta 10 RT, 36 K, 4 R
• Tammelasta 11 RT
• Hauholta 110 RT, 4 K (ei, en ole lukenut enkä kirjoittanut summaa väärin. Eri asia oliko lehdessä oikein.)
• Ruoveden emäseurakunnasta 7 RT, I K., 5 R.
• Lempäälästä 20 RT
• Kangasalan emäseurakunnasta 24 RT 43 K. 10 R
• Kuhmalahden kappelista 8 RT, 45 K
• Hattulan emäseurakunnan edustajilta 24 RT, 5 K, 10 R.

Turun kautta

• Porissa kerätty 100 RT
• Raumassa kerätty 50 RT
• Naantalissa kerätty 10 RT, 7 K, 8 R
• Turun ja Porin läänistä kerätyt 1494 RT, 16 K ja 4 R 
• Nauvosta kirkkoherra Miödiltä 30 RT
• Kaarinasta asessorska Hartmanilta 3 RT 16 K.
• Lisälahjoitus joiltakin Vehmaalta 11 RT, 16 K.

Heinolan kautta

• Loviisan kaupungista 216 RT
• Porvoon tuomioseurakunnan anekseista 30 RT 24 K.
• Rovasti Hylléniltä Heinolan kappelista ja maaherran residenssiltä 37 RT, 14 K, 2 R
• Asikkalan kappelista 14 RT, 41 K
• Nastolan kappelista 4 RT, 8 K
• "Kjänköla" (Kärkölä?) 3 RT 16 K.
• Hollolan emäseurakunnasta sekä "eräältä seurueelta" 45 RT, 20 K, 10 R

Kuopion säätyläisiltä 69 riikintaaleria

Oulusta Raahessa kootut 30 riikintaaleria

Vehmaalta (?) yksityishenkilön suora lahjoitus. "Af en fattig Medborgare i Wemo socken, som bär undersåtelig lydnad och wörnad för sin Lagkrönte Konung, jämte kärlek för Fosterlandet, insändt, at utdelas til de mäst nödlidande Änkor och Faderlösa Barn af Amiralitets-Staten, som wid Sjölaget den 3 sislidne Julii blifwit wärnlöse och wid eldswådan härstädes undergått eldens grufweliga härjande 10 R:dal. 24 S."

Vaasasta koko läänistä koottuna 957 riikintaaleria ja 8 killinkiä. Myöhemmin maaherralta vielä 12 riikintaaleria ja 12 killinkiä ja 6 riksiä. Huomattavasti myöhemmin Keuruulta, Ähtäristä ja Virroilta 20 RT, 36 K, 8 R.

Maaliskuusta huhtikuuhun

20.3.

• On kyllä erinomaisen virkistävää aamukahvia juodessa törmätä 1790-luvun frenologisen opinnäytteen kuvitukseen. Kiitos internet tästäkin.

• Jyrki Jyrkiäinen Tiedotustutkimuksessa 1988

22.3.

• Vieläkin sitten järjestetään joukko-Zoomeja, joissa mikit eivät ole oletuksena kiinni.

23.3.

• Sydäntä lämmittää, kun 1700-luvun tutkijoiden FB-ryhmään tulee perusopiskelija linkittämään opinnäytteensä. Kun ei moni ole viitsinyt mainostaa edes väitöskirjaansa.
• Hillitön kiusaus kirjoittaa väikkärin käsikseen "Tietenkin yhtyen Pietilän arvioon, että leninistisellä lehdistöteorialla on vahva historiallinen pohja" ja katsoa minkä värikseksi Ohjaajan naama menisi.

24.3.

• Zoom-luennossa on kyllä outo dynamiikka kun luennoitsija ei näe chattia, jossa innokkaasti kommentoidaan.

25.3.

• Harris sai kritiikkiä aiemman videonsa maailmantalousfoorumipropagandasta [Tom Nicholasin video Johnny Harris: A Story of YouTube Propaganda], joten nyt tämä Venäjän monikulttuurisuushehkutus ilman mitään varjoja [eli video Why is Russia So DAMN BIG?] ei näyttäydy toimitukselliselta sisällöltä, vaikka olisi.

26.3.

• Huomiovärin käyttö on silkkaa ajanhukkaa. Kun tiedoston (erityisesti taulukon) avaa myöhemmin, ei ole harmainta aavistustakaan siitä, mikä datassa oli tärkeää tai kuralla. Kirjoita jotain huomiokenttään tai kommentiksi! (Siis minä)
• [Saatteena Suomen Kuvalehden kanteen nostettuun Reima Välimäen & kumppanien muinaiskuningasprojektista tehtyyn juttuun] Viimeisin keskustelu muinaiskuninkaista Suomen historian harrastajien FB-ryhmässä alkoi 3 tuntia sitten ja kommentteja on jo yli sata.
• Heräsin neljältä, aloitin kai viideltä duunit, breikkinä tutkijasemma ja parin tunnin kävely. Kello on nyt 22:30 ja koossa on 175 kaupunkipaloa Ruotsista 1727-1791. #tutkimus #väikkärinväsäys #ehkähuomennakirjoitan

27.3.

• Ei hyvä... eilen totesin FB-ryhmässä alkaneen muinaiskuningaskeskustelun. Asia ei näköjään tullut silläkään selväksi(*), sillä samassa ryhmässä tunti sitten aloitetussa uudessa ketjussa on jo 92 kommenttia.
  (*) mitä en tietenkään odottanutkaan, mutta jos edes yksi välipäivä?
  [Pari päivää myöhemmin julkaistiin Niin&Näin-lehdessä Reima Välimäen, Olli Seurin ja Anna Ristilän artikkeli Pseudohistoriaa Suomen muinaisista kuningaskunnista – Ongelmallisen tiedon kierto laitaoikeiston mediaekosysteemissä]

28.3.

• Oi kun kiva, että tänään heräsin vasta viiden jälkeen! [Siirryimme näet kesäaikaan.]

29.3.

• Spostiin tuli @BalticConnects alustava ohjelma. Ekassa sessiossa ei oikein mitään ja tokassa esitetään päällekkäin erittäin olennaista... aah, konffat.
• [Louvre avasi kuviaan] "Access"... Käyttöehdot olivat sen näköiset, että harva niitä avaa. Tekijänoikeudettoman taiteen kuvillakin on niin tiukat ehdot, etten edes jaksanut lukea.

31.3.

• Ruotsalaiset museopedalaiset selostavat kännykällä alkanutta videotuotantoaan. [Siis videossa Mobil, mikrofon och medeltid – Att filmatisera historien med enkla medel]

1.4.

• Onko "talvi 1784" Ruotsin ja Suomen kontekstissa talvi 1783-1784 vai talvi 1784-1785? [Sain 19 vastausta, joista 63,2% kannatti ensiksi mainittua ja 36,8% jälkimmäistä eli kyseessä ei ole yksiselitteinen ilmaisu. Tekstissä, jota luin kyseessä oli kai kevättalvi 1784.]