lauantai 8. maaliskuuta 2025

Kadonneet kuvat Hämeenlinnasta ja Helsingistä

 

Finland Allmänna Tidningissä mainostettiin 19.7.1823 mahdollisuutta nähdä Cosmorama, joka esitti kuvina Pietarin keskeiset alueet. Ilmoituksen allekirjoittanut Fr. Otto oli kotoisin Hannoverista. Hän oli tullut toukokuun lopussa Pietarista Viipuriin , jossa hän oli esittänyt myös näkymiä Sveitsistä, Ranskasta, Englannista, Saksasta jne (Wiburgs Wochenblatt 24.5.1823). Myös Helsingissä ehdittiin nähdä koko kuvavarasto, sillä ilmoitusten mukaan viimeinen päivä koitti 29.7.1823.

Ilmoittelu Turussa alkoi kuukautta myöhemmin, joten aikaa jäi pienemmissä kaupungeissa esiintymiselle, aivan kuten Viipurin ja Helsingin välissä. Turussa yleisöä riitti kuukaudeksi (Åbo Tidning 27.8.1823, 27.9.1823). Mahdollisesti Fr. Otto lähti kiertämään Pohjanlahtea, sillä sanomalehti-ilmoituksia löytyy seuraavaksi Tukholman sijasta Upsalasta, jossa marraskuun lopussa oli näytteillä Pietarin ohella Pariisi, Sveitsi, Englannin Dover, Ranskan Calaisin tori sekä Waterloon taistelu 8.1.1815 (Upsala stads och länstidning 29.11.1823)

Seuraavat mainokset ovat tammikuulta 1824 Örebrosta, helmikuussa Norrköpingistä, maaliskuussa Linköpingistä ja huhtikuusta alkaen Göteborgissa, jossa oli viimeistään esillä suuri Fr. Otton maalaama Tukholma-kuva, joka ympäröi katsojat. Toukokuun puolella näytettiin myös panoraamakuvaa Göteborgista. Näytökset jatkuivat heinäkuun alkuun, jolloin Fr. Otto teki lähtöä Norjan puolelle.(Calmar Tidning 10.7.1824)

Fr. Otto oli varmasti liikkunut muuallakin, mutta kaksi vuotta myöhemmin hän palasi Göteborgiin Norjasta (Götheborgs Tidningar 22.8.1826). Ilmoittelu alkaa uudelleen vasta Tukholmassa, jossa uutuuksiin kuuluu Bergenin ja Trondheimin näkymien ohella Hämeenlinna. (Dagligt Allehanda 23.1.1827)

Mahdollisesti Fr. Otto oli tehnyt luonnoksia Suomessa kesällä 1823. Tai sitten hän oli saanut käsiinsä Carl von Kügelgenin töistä tehdyt painokuvat. Niihin kuuluu myös näkymiä Helsingistä, joka korvasi Hämeenlinnan kuvaohjelmassa maaliskuun alussa.  

Oltuaan Tukholmassa tammikuusta toukokuuhun 1827 Fr. Otto ilmeisesti kiersi pienempiä kaupunkeja, joista sanomalehti-ilmoituksia osui hakuun vain Karlskronasta elokuussa. Tämän jälkeen mies ja panoraamansa katoavat näkyvistä.

Muita tulee tietenkin tilalle, ks. Kosmorama?


perjantai 7. maaliskuuta 2025

Kauppalaivatilastoja 1796-1806

Yllänäkyvä tilasto alkuvuodesta 1805 Alicantessa käyneistä ruotsalaisista laivoista julkaistiin Handels Tidningissä 23.8.1805. Erilaisia katsauksia ulkomaisista satamista löytyy satunnaisesti, mutta Handels Tidning julkaisi 1800-luvun alkuvuosina myös järjestelmällisemmin tilastotietoa Ruotsin kaupunkien kauppalaivastoista. (*) Kaikki Suomen kaupungit eivät ole aina mukana, mutta tein koosteen omaksi opikseni.

Björneborg. 

  • 1797: 12 fartyg om 538 läster med 116 sjömän. 
  • 1798: 11 fartyg af 519 lästers drägtighet samt 86 sjömän. 
  • 1799: 15 fartyg om 641 lästers samt 82 sjömän. 
  • 1800: 19 fartyg om 822 läster och 84 sjömän. 
  • 1801: Fartyg 19 / Lästetal 658 / Skeppare 22 / Sjömanskap 156. 
  • 1804: Fartyg 16 / Lästetal 757. 
  • 1805: Fartyg 15 / Lästetal 546.
  • 1806: Fartyg 15 / Lästetal 716 3/4.

Borgo. 

  • 1801: Fartyg 8 / Lästetal 534 / Skeppare 8 / Sjömanskap 59. 
  • 1804: Fartyg 4 / Lästetal 546 1/6. 
  • 1805: Fartyg 4 / Lästetal 634 1/2.
  • 1806: Fartyg 5 / Lästetal 711.

Brahestad. 

  • 1796: 7 fartyg om 620 1/2 läster med 88 sjömän. 
  • 1797: 7 fartyg af 709 lästers drägt, med 81 sjömän. 
  • 1798: 8 fartyg af 821 läster och 91 sjömän. 
  • 1799: 7 fartyg om 664 läster och 74 sjömän. 
  • 1800: 10 fartyg af 909 läster, med 58 sjömän. 
  • 1801: Fartyg 7 / Lästetal 658 / Skeppare 7 / Sjömanskap 55. 
  • 1804: Fartyg 6 / Lästetal 536 1/2. 
  • 1805: Fartyg 4 / Lästetal 382 1/2.
  • 1806: Fartyg 1 / Lästetal 76. (matkoilla olleita aluksia ei ilmoitettu)

Christinestad. 

  • 1796: 1 fartyg om 51 läster samt 48 sjömän. 
  • 1797: 4 fartyg om 175 läster och 52 sjömän. 
  • 1798: 5 fartyg om 231 läster, och 58 sjömän. 
  • 1799: 3 fartyg af 76 lästers drägt och sjömän. 
  • 1800: 4 fartyg af 227 läster och 56 sjömän. 
  • 1801: Fartyg 3 / Lästetal 182 / Skeppare 6 / Sjömanskap 70. 
  • 1804: Fartyg 6 / Lästetal 364. 
  • 1805: Fartyg 6 / Lästetal 368.
  • 1806: Fartyg 7 / Lästetal 424.

Ekenäs. 

  • 1796: 10 fartyg om 673 2/3 lästers drägt med 62 sjömän. 
  • 1797: 11 fartyg, innehållande tillhopa 692 läster, och 68 sjömän. 
  • 1798: 15 fartyg af 975 läster och 89 sjömän. 
  • 1799: 10 fartyg af 589 läster och 65 sjömän. 
  • 1800: 9 fartyg af 536 läster samt 57 sjömän. 
  • 1801: Fartyg 9 / Lästetal 530 / Skeppare 9 / Sjömanskap 54. 
  • 1804: Fartyg 8 / Lästetal 582. 
  • 1805: Fartyg 9 / Lästetal 646.
  • 1806: Fartyg 7 / Lästetal 494 1/4.

Gamla Carleby. 

  • 1796: 13 fartyg af 1630 2/3 lästers drägtighet och 156 sjömän. 
  • 1797: 15 fartyg om 1519 lästers drägtighet och 194 sjömän. 
  • 1798: 13 fartyg af 1487 lästers drägtighet samt 144 sjömän. 
  • 1799: 17 fartyg om 1804 läster med 201 sjömän. 
  • 1800: 16 fartyg af 1706 lästers drägtighet samt 204 sjömän.
  • 1801: Fartyg 19 / Lästetal 2288 / Skeppare 20 / Sjömanskap 211. 
  • 1804: Fartyg 23 / Lästetal 2282. 
  • 1805: Fartyg 24 / Lästetal 2163.
  • 1806: Fartyg 19 / Lästetal 1806 1/4.

Helsingfors. 

  • 1796: 17 fartyg, innehållande tillsammans 1255 7/10 läster, med 176 sjömän. 
  • 1797: 21 fartyg af 1442 lästers drägt och 144 sjömän. 
  • 1798: 20 fartyg om 1520 läster och 200 sjömän. 
  • 1800: 25 fartyg om 1817 lästers drägtighet, med 245 sjömän. 
  • 1801: Fartyg / Lästetal / Skeppare / Sjömanskap. 
  • 1804: Fartyg 25 / Lästetal 2545. 
  • 1805: Fartyg 25 / Lästetal 2742 1/4.
  • 1806: Fartyg 26 / Lästetal 2988.

Jakobstad. 

  • 1796: 13 fartyg om 940 läster och 100 sjömän. 
  • 1797: 14 fartyg om 1168 läster samt 128 sjömän. 
  • 1798: 8 fartyg, innehållande tillsammans 609 läster samt 129 sjömän. 
  • 1799: 12 fartyg om 892 läster samt 176 sjömän. 
  • 1800: 22 fartyg om 1831 läster och 224 sjömän. 
  • 1801: Fartyg 17 / Lästetal 1479 / Skeppare 23 / Sjömanskap 198. 
  • 1804: Fartyg 19 / Lästetal 1610. 
  • 1805: Fartyg 16/ Lästetal 1324 1/2.
  • 1806: Fartyg 11 / Lästetal 923.

Kaskö. 

  • 1796: 3 fartyg tillhopa af 318 1/2 läster jemte 23 sjömän. 
  • 1797: 4 fartyg om 369 läster, med 30 sjömän. 
  • 1798: 4 fartyg af 369 läster och 34 sjömän. 
  • 1799: 4 fartyg, hållande tillsammans 366 läster, med 35 sjömän. 
  • 1800: 2 fartyg om 262 läster och 30 sjömän. 
  • 1801: Fartyg 3 / Lästetal 315 / Skeppare - / Sjömanskap 25. 
  • 1804: Fartyg 2 / Lästetal 151. 
  • 1805: Fartyg 1 / Lästetal 102 1/2.

Lovisa. 

  • 1796: 5 fartyg om 1102 läster, 168 matroser.  
  • 1797: 6 fartyg om 1180 läster och 136 sjömän. 
  • 1798: 6 fartyg om 1133 läster med 157 sjömän. 
  • 1799: 9 fartyg af 1708 läster och 184 sjömän. 
  • 1800: 11 fartyg om 1916 läster, med 185 sjömän. 
  • 1801: Fartyg 11 / Lästetal 2039 / Skeppare 12 / Sjömanskap 185. 
  • 1806: Fartyg 10 / Lästetal 1263.

Ny-Karleby. 

  • 1800: ingen utrikes sjöfart. 
  • 1801: ingen utrikes sjöfart. 
  • 1804: Fartyg 2 / Lästetal 167.
  • 1806: Fartyg 3 / Lästetal 315 1/4.

Torneå. 

  • 1796: -- 15 sjömän. 
  • 1797: -- 17 sjömän. 
  • 1798:  -- 19 sjömän. 
  • 1799:  -- 17 sjömän. 
  • 1800: 2 fartyg om 133 läster och sjömän. 
  • 1801: Fartyg 2 / Lästetal 164 / Skeppare 2 / Sjömanskap 29. 
  • 1804: Fartyg 4 / Lästetal 490. 
  • 1805: Fartyg 4 / Lästetal 490 3/4.
  • 1806: Fartyg 3 / Lästetal 485.

Uleåborg. 

  • 1796: 6 fartyg af 474 lästers drägt med 110 sjömän. 
  • 1797: 5 fartyg om en sammanräknad drägtighet af 563 läster, 150 sjömän. 
  • 1798: 8 fartyg om en sammanräknad drägt 845 läster, med 137 sjömän. 
  • 1799: 9 fartyg tillhopa af 1105 lästers drägtighet och 224 sjömän. 
  • 1800: 11 fartyg om 1348 läster och 245 sjömän. 
  • 1801: Fartyg 12 / Lästetal 1497 / Skeppare 12 / Sjömanskap 212. 
  • 1804: Fartyg 5 / Lästetal 684 1/2. 
  • 1805: Fartyg 5 / Lästetal 736.
  • 1806: Fartyg 3 / Lästetal 408.

Wasa. 

  • 1796: 6 fartyg om 818 läster och 101 sjömän. 
  • 1797: 6 fartyg om 878 läster samt 102 sjömän. 
  • 1798: 7 fartyg af en sammanräknad drägtighet af 908 läster med 119 sjömän. 
  • 1799: 10 fartyg, inalles af 1033 lästers drägtighet, med 118 sjömän. 
  • 1800: 9 fartyg om 1014 lästers drägtighet, med 66 sjömän. 
  • 1801: Fartyg 9 / Lästetal 1169 / Skeppare 10 / Sjömanskap 83. 
  • 1804: Fartyg 8 / Lästetal 1090 5/6. 
  • 1805: Fartyg 11 / Lästetal 1319 1/3.
  • 1806: Fartyg 9 / Lästetal 1029.

Åbo. 

  • 1796: 18 fartyg om 2663 läster samt 427 sjömän. 
  • 1797: 19 fartyg, innehållande 2423 läster, och 468 sjömän. 
  • 1798: 19 fartyg af 2735 läster, med 399 sjömän. 
  • 1799: 16 fartyg om 1922 lästers drägt samt 456 sjömän. 
  • 1800: 16 fartyg af 2140 läster samt 449 sjömän. 
  • 1801: Fartyg 15 / Lästetal 1815 / Skeppare 23 / Sjömanskap 318. 
  • 1804: Fartyg 17 / Lästetal 2305. 
  • 1805: Fartyg 15 / Lästetal 2301.
  • 1806: Fartyg 17 / Lästetal 2527.
(*)

torstai 6. maaliskuuta 2025

Tuohikengissä karannut

Pekka Kaukonen (s. 1703) ja Kaarina Kiukas (s. 1703) perustivat Juvan Vuorenmaan kylään perheen 1740-luvun lopulla. Modernin kuvauksen mukaan

Vuorenmaa kuuluu Savonselän vedenjakaja-alueeseen. Aluetta leimaavat karut moreenimaat ja soiden runsaus. Harjannetta ympäröivät suot. Kylä on rakentunut kahdelle moreenimäelle, joista toinen on alueen korkein, 182 metrin korkeuteen kohoava Tuhkainmäki. Kylän alueella on muutama pieni tummavetinen lampi sekä etelälaidalla Nevajärvi. Kylää halkoo Vuorijoki, joka oli aikoinaan uittokäytössä. Vuorijoki virtaa pohjoiseen päin kohti Ankeleenjärveä ja Virtasalmea. Parhaat näköalat ympäristöön avautuvat Antinkalliolta.

Pekalle ja Kaarinalle syntyi ainakin viisi poikaa: Carl (s. 20.2.1740), Niels (s. 12.7.1741), Johannes (s. 28.6.1745), Grels (s. 22.2.1748), Eric (s. 19.3.1751). Kaarina valitettavasti kuoli jo 28.5.1754. Lapset saivat äitipuolen tai kaksi. Pikkusiskojen Anna (s. 30.11.1757) ja Maria (s. 10.8.1762) äidiksi on kasteissa merkitty Regina Segerberg (s. 1733), joka on myös rippikirjassa (Juva RK 1752-59, 84). Juvan haudattujen listassa ei ole sopivaa Reginaa, joten ilmeisesti myöhempien kasteiden äiti Anna Segerberg on sama nainen, jolla siis myös lapset Carin (s. 23.8.1769), Maria (s. 22.6.1774) ja (s. 3.7.1778) 

Reginaa 30 vuotta vanhempi Pekka kuoli 3.1.1769. Kaksi vuotta myöhemmin Turun lääninkanslia etsintäkuulutti päälle 20-vuotiaan miehen Grels Kauckoin Juvan Vuoreman kylästä. Tämä oli maannut äitipuolensa ja neuvonut tälle sikiön tuhoamisen ennen karkuun lähtöä. Tuolloin hänellä oli päällään vaaleanharmaa sarkatakki, pellavaiset housut, päässään valkoinen neulottu villa myssy ja jaloissaan tuohikengät.


keskiviikko 5. maaliskuuta 2025

Tyttöjen sisäoppilaitos Maaningassa?

Tätä kirjoittaessani Maaningan Korholan tila esittäytyy verkkosivuillaan kartanona ja tarjoaa juhlapalveluita. Nimimerkki -i -g kertoo puolestaan artikkelissaan Flickskolan på mormors tid (Astra 2/1928), että Korholassa toimi tarkemmin määrittelemättömänä aikana Keski-Suomen vanhimpiin kuulunut sisäoppilaitos "Jackska pension": "Enligt den tidens okomlicerade förhållanden utgjorde samma rum, med omsorgsfullt tillklistrade fönster, såväl sovrum, matrum som klassrum för de smä disciplarna." Ilmaisun detaljit ovat vakuuttavia, mutta löytyykö muita lähteitä?

Nimi Jack viittaa artikkelin kuvituksen perusteella Anette Sofiaan (s. 2.11.1813) ja tämän veljentyttäreen Olga Mariaan (s. 24.12.1836). Anette Sofia oli muuttanut kirjansa Maaninkaan vuonna 1846, kun veljensä Nils Gustaf oli ollut muutaman vuoden seurakunnan kappalaisena. Anette Sofia on merkitty vuokralaiseksi toisaalla, mutta oletettavasti vieraili useasti kappalaisen puustellissa (Maaninka RK 1843-53, 408, 69). Siellä ei ollut asiat 1840-luvun lopussa parhaalla mahdollisella tavalla, sillä kolme lasta kuoli nuorina ja heidän äitinsä vuonna 1850 (Maaninka LK 1843-53, 688; RK 1843-1853, 447). Paimenmuiston mukaan Nils Gustaf vapautettiin vuoden 1854 lopussa vuodeksi virastaan "juoppouden ja virkavirheiden takia". Tuolloin kanssaan asuivat Olga Maria ja Rosa Augusta (s. 20.3.1838).

Anette Sofia muutti Maaningalta Kuopioon vuonna 1854. Vuosina 1852-53 hän oli vuokralaisena Halola 6:ssa, joka Maanmittaushallituksen uudistushakemiston mukaan on "Vanha Korhola". Nämä ovat siis todennäköisimmät vuodet sisäoppilaitokselle.

Helsingfors Dagblad 27.2.1878

Nimimerkki -i -g:n mukaan opetus jatkui Kuopiossa eikä tätä ole mitään syytä epäillä, vaikka siitä ei ole varsinaisia todisteita. Anette Sofia oli muuttanut Kuopioon isänsä kanssa ja tämän kuoltua vuonna 1857 hän tarvitsi elatuskeinon (Kuopio RK 1848-1858, 28; 1859-1868, 22). Olga Marian muutettua Maaningalta Kuopioon naiset asuivat samoissa osoitteissa, joten yhteinen koulunpito sopisi kuvaan (Kuopio RK 1859-1868, 48, 14, 198, 179). Kuopiossa vuonna 1872 laaditussa koululistauksessa selkaista ei ole (Tapio 7.12.1872).


Finland 13.10.1892

tiistai 4. maaliskuuta 2025

Hernekeitoista ja kaltaisistaan

Hernevelli, hernepuuro, hernerokka ja ja hernekeitto esiintyvät 1800-luvun sanomalehdissä usein. Muun muassa siksi, että tuolloisille lukijoille Eesaun esikoisoikeuden myynti oli kelpo vertauskuva monissa yhteyksissä. Mitä muuta selviää?

Isänmaan ystävä kertoi 7.5.1897, että

Muinoin köyhä kansa erittäin talviaikana itseänsä elätti herneillä ja heillä oli niin suuri luottamus tähän ravintoaineesen, ettei heiltä koskaan saanut tätä puuttua toisten ravintoaineitten vaihetuksena. Yleisenä käsityksenä oli: "Kun on perunoita, leipää ja herneitä, niin saattaa muu ravinto olla laihempaakin, sillä, näillä ihminen pysyy terveenä ja voimallisena kovimpaakin työtä tekemään".

Hernekeitto yhdistyi arkeen myös 1700-luvun lopulla kirjoitetussa Ilmajoen pitäjänkuvauksessa, jossa rahvas söi  iltayhdeksältä kaalivelliä tai hernerokkaa (Ahti 11.10.1879). Vuosisata myöhemmin mallikelpoisen talonpojan pöydässä oli "Selvää leipää ja siististi laitettua voita, kalaa, lihaa, kaksi kivi-astiaa hyvällä ja voimallisella hernevellillä, kaikki puhtaalla valkealla pöytä-vaatteella, siihen lisäksi kolpakko hyvää tohisevaa olutta" (Pohjois-Suomi 21.7.1877). "Hernerokkaa keitetään herneistä ja sianlihasta, samaten papurokkaa Karjalassa, mutta Pohjoissuomessa on tämä herkku tuntematonta" (Koti ja yhteiskunta 10/1898)

Toisin paikoin taas hernekeitto kuuluu juhlaan. Henrik Wegeliuksen mukaan Vöyrillä 1820-luvulla suurima- tai hernekeitto lihan tai silavan kera oli parempaa ruokaa, jota syötiin sunnuntaisin. Suurimapuuro kuului juhlapäiviin. (Koti ja yhteiskunta 6-7/1894)  Vuosisadan lopulla Koivulahdella: "Tavallinen juhlaruoka täälläpäin on: tuores liha tahi silakat perunain kanssa, hernekeitto ja puuro. Varakkaimmilla kuuluu vielä olevan oivallinen pannukakku viimeiseksi." (Suomalainen 21.10.1895) 

Laskiaisena "sian sorkat sotketahan, possun posket poimitahan, makkaratkin mitatahan, pannu-kakot paistetahan, hernevellit vellotahan, voileivät voidellahan" (Vaasan lehti 14.1.1885). Toisen listan mukaan laskiaiseen kuului "keitetty maito ja leipä, läski ja hernekeitto" (Päijänne 12.3.1878) Kärkölästä todettiin, että "nyt laiskemmankin eukon pitää laittaa hernerokkaa, ja siihen nyt pannaan syksystä asti säilytetyt sian sorkat" (Uusi Suometar 12.3.1879) Maalahden pitäjässä "Laskiaispäivänä syödään hernerokkaa ja sianlihaa" (J. R. Aspelin, Kertomus Maalahden pitäjästä, Suomi 6/1877).  Kuten moniin muihinkin laskiaistapoihin, hernekeitoon liittyi uskomuksia.

"Jos kysymme vaimoilta, mitä päivälliseksi keitetään, niin varmaan meille vastaavat; "Hernerokkaa siansorkista". Tämä, näet, ei ole samallaista, kuin tavallinen rokka, vaan käytetään sitä keittäessä vuoden kuluessa kootut siansorkat, lihan siassa, jotka aina täksi säästetään. Tällaista rokkaa syödessänsä on jokaisen tarkka vaari pitäminen niistä pienistä luista, joita yhdessä ainoassa sorkassa löytyy toistakymmentä. Ne kaikki sittemmin kootaan metsään vietäväksi, samoin kuin lakasematki. Tarkoitus kuitenki lienee toinen, vaan sitä en tunne. Kukaties luullaan sikojen siten paremmin menestyvän." (Waasan lehti 10.3.1881)

"Joka talossa emäntä keitti papueli hernerokkaa, johon isännät toivat aitan ylisiltä sian sorkat maustimeksi. Jos rokan keittäminen laimin lyötiin ja jotakin muuta syötiin, sen pavut ja herneet kasvoivat ensi kesänä niin kovia, ettei keittämällä eikä kiehumalla tullut pehmeäksi. Niitä nimitettiin kivipavuiksi ja kiviherneiksi." (Kymi 25.1.1893)

Hernekeitto esiintyy myös monessa sotaväestä kertovassa tekstissä. Reserviläisille oli tarjolla "Leipää, silahkaa ja hernekeittoa oli tarjona" (Oulun lehti 18.7.1883). Ehkä oheinen resepti oli tuolloin käytössä. 

US 15.8.1885
 
Seuraavalta vuosikymmenellä mainitaan usein säilykkeiden käyttö."Päivällinen valmistettiin konserveista (hernekeittoa ja perunahöystettä)"... "Päivällinen valmistettiin konserveistä niinkuin edellisenäkin päivänä: osa miehistöstä ei kuitenkaan voinut syödä hernekeittoa, syystä että se oli väkevää ja ne jotka söivät antoivat sen heti ylön, sitä vastoin olivat kaikki tyytyväisiä perunahöysteeseen." (Lukemisia Suomen sotamiehille 5/1895) 


Ja tietenkin hernekeittoa syötiin erityisesti torstaisin?  Sekä Kasvitarha että Koti ja Yhteiskunta -lehden 1890-luvun ruokajärjestyksissä hernekeitto on usein torstain kohdalla, mutta kyse ei ole itsestään selvyydestä. Esimerkiksi Työtilastollinen aikauslehti 1/1908 sijoittaa hernekeiton perjantaille ja Kaikuja Kajaanista jakoi 9.1.1908 kansakoulun ruokalistan, jossa hernekeittoa tarjottiin sekä keskiviikkona että perjantaina, mutta ei torstaina. Vuonna 1908 Jokamiehen ja joka naisen viikkolehti sijoitti hernekeiton torstaille samoin kuin seuraajansa Jokamiehen viikkolehti vuonna 1909. Kansakoulu saattoi kuitnkin vuonna 1915 tarjota hernekeiton maanantaina (Opettajain lehti 14/1915). Helsingissä lapsille jaettiin Amerikasta saatua avustusruokaa ja hernekeitto osui keskiviikolle (Riihimäen Sanomat 12.7.1919). Tamperelainen kunnan keittiö tarjosi hernekeiton maanantaina ja perjantaina, torstaina kalakeittoa (Aamulehti 30.5.1920). Varhaisin paikka, jossa hernekeitto näyttää vakiintuneen torstaille oli Helsingin elintarvetoimiston keskuskeittola. Problematiikkaan pitänee palata vielä myöhemmin. 


osumat "hernekeitto torstai"~10

maanantai 3. maaliskuuta 2025

Luumäki, Pietari, Konstantinopoli, New York

Fredrik Hyren (s. 7.2.1812) aloittaa julkaistun omaelämäkerrallisen tekstinsä lauseella "Few men can present to the world a stranger Autobiography than I", mikä pitää paikkansa.[1]  Seuraavasta lyhennelmästä jää paljon pois.

Luumäki. Fredrikin lapsuudenperhe Luumäen Hyyrylässä näyttää hyvin tavanomaiselta talonpoikaiselta perheeltä. Isä Johan Tuomaanpoika Hyyrynen oli kuudennusmies ja  niin edistysmielinen, että lähetti Anders-poikansa (s. 1804) kouluun ensin Haminaan ja sitten Porvooseen. Fredrik olisi myös halunnut kouluun, sillä omien sanojensa mukaan hän oli lapsuudessaan epätavallisen älykäs. Hän oppi lukemaan jo neljävuotiaana ja piti enemmän lukemisesta kuin muiden lapsien kanssa leikkimisestä. Isä oli ensin kieltäytynyt kulujen vuoksi, mutta heltyi ja Fredrik aloitti 10-vuotiaana Haminan koulussa.[1, 2] Veljensä oli ollut 13-vuotias aloittaessaan, joten voi olla, että Fredrik sai myöntävän vastauksen nopeammin kuin kertoo. Vanhemmistaan ja kodistaan ei muistelmasta irtoa tietoa.

Helsinki. Fredrik aloitti yliopisto-opinnot syksyllä 1832.[2] Kolme vuotta myöhemmin, jouluna 1835 hän koki itselleen merkityksellisen uskonnollisen kääntymyksen.[1] Suvun muistoissa vuosissa merkityksellisintä oli se, että savo-karjalaisen osakunnan kurinpitopöytäkirjaan merkittiin Fredrikin ja August Ahlqvistin välinen tappelu, jossa Fredrik oli potkaissut Ahlqvistia.[3]

Pietari. Saatuaan kandidaatinpaperit kesällä 1837, Fredrik lähti Jumalan ääntä kuunnellen Pietariin, vaikka oman kuvauksensa mukaan hänellä ei ollut siellä erityistä tekemistä ja elämisensä oli köyhää. Keväällä 1839 hän aloitti opinnot Venäläisessä itämaiden tutkimusinstituutissa.[1]

Konstantinopoli. Jo ennen kieliopintojensa päättymistä Fredrik lähetettiin Konstantinopoliin, Venäjän sikäläiseen lähetystöön. Keväällä 1843 hän kävi kuriirina Ateenassa. [1] Vuoden lopulla Konstantinopoliin tuli G. A. Wallin, joka oli opiskellut Fredrikin kanssa yhtä aikaa. Hänen lausuntonsa Fredrikistä ei ole mairitteleva:

Han hade nu legat trenne år här och glömt allt det ringa han hade lärt sig i orientalia; i dess ställe hade han här laggt sig på studium af vattenkuren och af bibeln, men isynnerhet af Johannis uppenbarelsebok, till hvilken han hade någon Engelsk kommentar. Han var galnare nu än förr och torde väl alldrig bli rätt som andra, utan att dock bli mer än andra.[4]

Vuoden 1844 alussa Fredrik lähetettiin Erzroomiin auttamaan rauhanneuvotteluissa Turkin ja Persian välillä. Vaikka uransa oli omasta mielestään hyvällä mallilla Jumalan ääni johdatti Fredrikin kesällä 1845 Konstantipolin kautta takaisin Pietariin.[1] 

Matka New Yorkiin . Huhtikuussa 1846 Fredrik kertomuksensa mukaan jätti Pietarin ja toukokuun 10. päivä astui Haminassa kauppalaivaan, joka oli matkalla Lyypekkiin. Sieltä hän jatkoi Hampuriin, jossa astui 12.6.1846 ruotsalaiseen Enterprise-laivaan. Se ylitti Atlanttia kaksi kuukautta ja Fredrik saapui New Yorkiin 12.8.1846, mukanaan kaksi arkullista aasialaisia erikoisuuksia. [1] Lähtötiedon vahvistaa ruotsalainen sanomalehti, mutta valitettavasti verkkopalveluista ei löydy tämän matkan matkustajalistaa.[5] 

Maihin päästyään Fredrik tutustui Ruotsista tulleeseen metodistisaarnaajaan O. G. Hedströmiin, joka toimi juuri tähän aikaan satamassa ja vastaanotti Skadinaaviasta tulleita siirtolaisia Metodismi ei vastannut Fredrikin uskonnollisia tarpeita ja ajattelua, joten hän lähti pian omille teilleen. [1,6]  

Yhdysvalloissa.  Fredrikin mainitsemien paastojaksojen perusteella hän liikkui ensimmäisinä vuosina itäisissä osavaltioissa. [1] Vuoden 1859 alussa hän oli New Yorkin Jamestownissa, jossa hän herätti huomiota kaiken muun ohella siksi, ettei suostunut riisumaan myssyään.[7] Vuosina 1860-1868 hän sanoo enimmäkseen olleensa Pennsylvaniassa etsimässä malmeja yms.[1] Fredrik Hyrén tuskin siis henkilökohtaisesti vuonna 1860 lahjoitti  Kreikasta tuomaansa madonnankuvan Helsingin yliopiston etnografiselle museolle.[10]

Vuoteen 1848 mennessä Fredrik oli kirjoittanut elämäkertansa ranskaksi.[1] Vuonna 1859 oli myynnissä 16-sivuinen englanninkielinen versio, joka oli painettu vuonna 1858 Ohion Clevelandissa .[7] Helsinkiin päätyi muutamia kappaleita vuonna 1869 painettua versioita, joka referoitiin sanomalehteen. [8] Yhdysvaltain kongressin kirjastossa on vain vuonna 1870 painettu kirja samoin kuin Kansalliskirjastossa.[1, 9] Se on viimeinen elonmerkki Fredrik Hyrénistä, joka oli heinäkuussa 1870 Bostonissa.

P. S. Fredrik Hyren ei ollut ainoa yliopistossa opiskellut ja Amerikkaan hävinnyt 

Lähteet:

[1] Frederic Hyrén: The New Dispensation, Dispensation of the Fulness of Times, or Christianity explaind by new revelations, together with a sketch of the autobiography of the author. 4th edition. 1870

[2] Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Fredrik Hyrén. Verkkojulkaisu 2005 

[3] J. G. Vuoriniemi. Pieniä perhemuistoja suurista miehistä. Forssan lehti 13.2.1929

[4] Georg August Wallins reseanteckningar från Orienten åren 1843-1849 : dagbok och bref. Georg August Wallin ; efter resandens död utgifna af S. G. Elmgren.

[5] Göteborgs Handels- och sjöfartstidning 29.6.1846

[6] Olof Gustaf Hedstrom, Wikipedia

[7] Mössepresten eller den Heliga Andas kyrka. Hemlandet det gamla och det nya 1.6.1859

[8] En finne, som har uppenbarelser i Amerika. Helsingfors Dagblad 5.11. & 11.11.1869 & I ett och annat. Helsingfors Dagblad 31.12.1869.

[9] Kirjastotietokanta & Finna.fi

[10] Kejserliga Alexanders-universitets etnografiska museum. FAT 20.11.1860

sunnuntai 2. maaliskuuta 2025

Yhteisiä merkkipäiviä vuosina 1828-29

Muotokuva vuodelta 1825
Wikimedia
Keisarien Aleksanteri I:n ja Nikolai I:n äiti Maria Fjodorovna kuoli 5.11.1828. (Wikipedia kertoo, että hänen nimikkokatujaan Helsingissä ovat sekä Mariankatu että Sofiankatu.) Tieto kuolemasta, kiitosjumalanpalveluksista ja aloitettavasta päivittäisestä kellosoitosta (ks. Valtakunnalliset kuninkaallisten sanomakellot) lähti Turusta seurakuntiin 24.11.1828 ja Porvoosta 21.11.1828.[1]

Kellojen soitto päättyi tavanomaisesti hautajaisiin, mutta tämä tuli tiedoksi seurakuntiin yli kuukauden viiveellä, Turusta 17.12.1828 ja Porvoosta 12.12.1828. Samalla ilmoitettiin valtakunnallisesta valituspäivästä 31.1.1829.[2]

Kevään lopulla Venäjä julisti sodan ottomaaneja vastaan. Seurakunnissa piti siis ryhtyä lukemaan erityistä rukousta, mistä tiedotettiin Turusta käsin 11.6.1828 [3] Seurakunnat saivat pian myös ohjeet voittojen yhteydessä järjestettäviin kiitosjumalanpalveluksiin.[4] Aihe näihin saatiin, kun Venäjän joukon valtasivat Silistrian ja myöhemmin Adrianopelin sekä muita kaupunkeja. tästä kerrottiin seurakuntiin Turusta 22.9.1829 ja Porvoosta 18.9.1829.[5]

Tiedonkulussa oli vielä huomattavaa viivettä, sillä kiertokirjeiden lähtiessä tuomiokapituleista, rauha Adrianopolissa oli jo solmittu. Tästä julkaistiin epävarma tieto suomalaisessa sanomalehdessä lokakuun alussa ja jo pari päivää myöhemmin luettiin rauhan iloisesta vastaanotosta Pietarissa.[6] Sanomalehdestä voitiin lukea myös keisarin rauhasta kertova manifesti.[7] Virallinen tieto liikkui hitaammin ja rauhasta sekä järjestettävistä kiitosjumalanpalveluksista kerrottiin kiertokirjeissä Turusta 21.10.1829 ja Porvoosta 21.10.1829.[8]

Helsingissä kiitosjumalanpalvelusta vietettiin jo 18.10.1829 ja illalla kaupungissa oli yleinen juhlavalaistus.[9] (Porvaristo järjesti erikseen 24.10.1829 juhlat, joilla kunnioitettiin rauhan ohella Suomen opetustarkk’ampujapataljoonan liittämiselle henkikaartiin. Tämänkin yhteydessä kaupungissa oli juhlavalaistus.[10])

Turussa kiitosjumalanpalvelus vietettiin 25.10.1829 tulipalon jälkeen uudelleen vihityssä kirkossa, mutta juhlavalaisuun ei ymmärrettävistä syistä ryhdytty. Juhlia kuitenkin järjestettiin useissa yksityiskodeissa.[11] Päivästä ilmestyi myös suomenkielinen uutinen:
Turusta 26 p. Lokak. Hänen Keis. Majest. käskyn jälkeen oli meille eiläinen päivä ylistys ja ilojuhla tehdyn rauhan edestä Turkin valtakunnan kanssa. Jälkeen päätetyn Jumalanpalvelluksen Saarnastuolilla luettiin ensin Keis. Majest. armollinen Julistus siitä rauhasta ja sitte veisattiin Kiitosvirsi N:o 6. Täällä olevalla Grekalaisella Seurakunnalla oli myös eiläin ynnä sama ilojuhla.(Turun Wiikko-Sanomat 31.10.1829)

Porvoossa kiitosjumalanpalvelus vietettiin 1.11.1829 ja sen yhteydessä kerättiin hyväntekeväisyys rahasto.[12]  Vaasassa kiitosjumalanpalvelus vietettiin 1.11.1829 tykinlaukausten säestyksellä. Illalla pidettiin seurahuoneella baali ja keisarillisia maljoja nostettaessa laukaistiin tykit jälleen 101 kertaa. Köyhille kerättiin rahaa, mutta rahaa käytettiin myös kaupungin yleiseen juhlavalaisuun.[13]  

Kristiinankaupungissa kiitosjumalanpalvelus vietettiin 8.11.1829 tykinlaukausten säestyksellä. Illalla kaupunki oli valaistu ja raatihuoneella pidettiin "Societé"n tanssiaiset. Kuten Vaasassa, tykkejä käytettiin maljoja nostaessa. Tanssin lomassa osallistujilta kerättiin rahaa kaupungin köyhille.[14]  Myös Porissa kiitosjumalanpalveluksen päivä oli 8.11.1829. Kaupungissa oli illalla yleinen juhlavalaistus. Erityisesti oli satsattu rakennukseen, jossa pidettiin käsityöläisten tanssiaiset. Siellä oli kaksi symbolista kuultokuvaa.[15]  Oulusta kirjoitettiin suomeksi

Mennä Sunnuntaina, tämän Kuun 8:tena p., ilmotettiin myös tämän Oulun kaupungin väelle Herran Temppelisä se rauha, jolla Jumala on siunannut Armollisen Keisarimme huolta alamaistensa onnesta ja valtakunnan menestyksestä ja kunniasta. Aamulla kokousivat kaikki Esivallan miehet ja tulivat, juhlallisesa järjestyksesä, kirkkoon, josa Seurakunta, saarnan päätettyä ja kuultuansa Rauhan sanoman ilmotettavan Saarnastuolista, yhdistetyllä hartaudella veisasi Rauhan Jumalalle kiitos virren. Iltasella olivat kaupungin asukkaat ittekukin kynttilöillä valaisneet kaikki kaulle päin olevat akkunat, ja erinomattain oli Herrasväen Seuran kokous-paikka kaunistettu sekä lampuilla ulkopuolelta, että myös muutoin soveliailla kuvauksilla ja kirjotuksilla. (Oulun Wiikko-Sanomia 14.11.1829)


[1] ÅCB 238, VII:549; Sammandrag af Domkapitlets i Borgå härförinnan otryckta Cirkulärbref (1725-1829) i alfabetisk och kronologisk följd utarbetadt af A. J. Hornborg. Borgå 1872 s. 252
[2] ÅCB 239, VII:553; Sammandrag af Domkapitlets i Borgå härförinnan otryckta Cirkulärbref (1725-1829) i alfabetisk och kronologisk följd utarbetadt af A. J. Hornborg. Borgå 1872 s. 252
[3]  ÅCB 236, VII:543
[4]  ÅCB 242, VII:565
[5] ÅCB 242, VII:569; Sammandrag af Domkapitlets i Borgå härförinnan otryckta Cirkulärbref (1725-1829) i alfabetisk och kronologisk följd utarbetadt af A. J. Hornborg. Borgå 1872 s. 252
[6] Finlands Allmänna Tidning 03.10.1829 no 115; Finlands Allmänna Tidning 06.10.1829 no 116
[7] Finlands Allmänna Tidning 17.10.1829 no 121
[8] ÅCB 243, VII:571; Sammandrag af Domkapitlets i Borgå härförinnan otryckta Cirkulärbref (1725-1829) i alfabetisk och kronologisk följd utarbetadt af A. J. Hornborg. Borgå 1872 s. 252
[9] Finlands Allmänna Tidning 20.10.1829 no 122; Helsingfors Tidningar 21.10.1829 no 81
[10] Helsingfors Tidningar 28.10.1829 no 83; Finlands Allmänna Tidning 31.10.1829 no 127
[11] Helsingfors Tidningar 31.10.1829 no 84 
[12] Finlands Allmänna Tidning 08.12.1829 no 143
[13] Helsingfors Tidningar 25.11.1829 no 91; Finlands Allmänna Tidning 26.11.1829 no 138
[14] Finlands Allmänna Tidning 31.12.1829 no 152
[15] Finlands Allmänna Tidning 10.12.1829 no 144