Suomen Kuvalehdessä 21/1934 esitettiin tietokilpailukysymys "Milloin Genoveva ensi kerran julkaistiin suomeksi?" Nykyihminen tuskin osaisi kertoa mikä Genoveva on. En minä ainakaan.
Wikipediasta luntaten Brabantin Genoveva oli päähenkilö tarinassa, jota on kerrottu viimeistään 1400-luvulla. Siitä tehtiin Saksassa 1700-luvun lopulta alkaen runoja, kirjoja ja näytelmiä. Suomessa Genovevana tunnettiin näistä ensisijaisesti Christoph von Schmidin Genovefa. Eine der schönsten und rührendsten Geschichten des Alterthums, neuerzählt für alle guten Menschen, besonders für Mütter und Kinder, joka ilmestyi vuonna 1810. Sen ruotsinnos oli myynnissä Turussa viimeistään vuoden 1839 lopulla (ÅU 27.11.1839).
Kasvatusopillisia
sanomia 5/1896
Tietokilpailukysymyksen oikea vastaus oli 1847. Vuoden lopulla Antti Rädyn tekemää suomennosta markkinoitiin Helsingissä alaotsikolla "kertomus yhen jumalisen rouan viattomasta Kärsimisestä", mutta vuoden vaihduttua Porvoossa seurattiin saksan ja ruotsin mallia: "yksi niistä kaunimista ja liikuttavaisimmista muinoisen ajan kertomuksista" (HT 29.12.1847; BT 23.02.1848). Kymmenen vuotta myöhemmin markkinoille tuli myös liikuttavainen ja kaunis kertomus "Hurskaasta Genowewasta", mutta se ei saanut kaapattua merkittävää markkinaosuutta.
Sensuurin alainen suomenkielinen kirjallisuus oli vähäistä, joten Genoveva päätyi monien kirjastojen hyllyille. Parikkalasta todettiin, että "Suomen nykyinen tilasto, Suomen Historia, Genoveva, Roosa Tannenpurista, Suometar ja Kultala ovat pitäjänkirjaston paraita kirjoja (Suometar 4.5.1855). Viisi vuotta myöhemmin saman kirjaston luetuimmat kirjat olivat "Suomenmaan nykyinen tilasto, Genoneva, Kertomus Wilhelm Tellistä j. n. e." (SJS 22.3.1860). Piippolan pitäjänkirjaston ensimmäinen tunnettu lainaaja on Kaisa Tuomaala, joka otti luettavakseen Genovevan (OWS 17.2.1877). Viipurissa, jossa asiakkaat osasivat kysyä kirjastosta sanomalehdissä mainittuja uutuuksiakin, Genoveva oli edelleen luetuimpien kirjojen joukossa ja "erittäinkin näyttää olevan naisten suosima kirja" (Ilmarinen 11.5.1878). Kolmekymmentä vuotta ensimmäisen painoksen jälkeen: "Monen mielestä lienee semmoinen kirjallisuus, jommoiseen esim. mainittu Genoveva kuuluu, kovin vähäarvosta; mutta sellaisella kirjallisuudella on suuri arvo etenki senvuoksi, että kansa sitä jamatessansa oppii paremmin sisältä lukemaan ja mielistyy vähitellen muuhunki kirjallisuuteen. " (Päijänne 5.3.1878)
Anekdootti Satakunnasta viittaa siihen, että Genoveva siirtyi eteenpäin myös kertomaperinteenä.
Eräs vaimo Porissa intti, että Genoveva muka olisi asunut Koiviston kartanossa Ulvilassa, kuten hänen vanhempansa olivat kertoneet ja itse nähneet. — Kun sitten kysyttiin vaimolta: mihin paikkaan Genoveva pakeni, kertoi hän sen olleen "Luodossa", joka kuuluu Saaren kartanoon. Vaikka toiset sanoivat, ettei tämä kertomus ole Suomessa tapahtunutkaan, ei edes tällä vuosisadalla, intti hän vaan vastaan, pysyen entisessä väitteessään.(Satakunta 28.04.1886)
Vuonna 1888 Rädyn suomennoksesta otettiin viides painos, jonka ilmoitettiin olevan "kahdestoista tuhannes". Joku aiempi painos oli tuttu vuonna 1861 syntyneelle Juhani Aholle, joka kirjoitti julkaistussa kirjassaan Muistatko? (1920)
Muistatko — muistatko sen vanhan kirjan, Genovevan, joka oli kulunut minun käsissäni ja joka myöskin kului meidän lastemme käsissä. Sinä löysit sen kerran ullakolta vanhasta kirjavasusta ja luit sen yhteen menoon siinä polvillasi niillä sijoillasi ja osasit sen melkein ulkoa kertoessasi pojille uudestaan ja aina uudestaan, sillä he eivät uupuneet sitä kuuntelemasta, ja olivat siitä yhtä ihastuneita ja järkytettyjä kuin minä ja siskoni lapsuudessamme. Löysin sen nyt taas siitä samasta vasusta ja minulle loiskahti vastaani laine voimakkaimpia lapsuuteni muistoja.
 |
| Vuonna 1908 ilmestyneen lyhennelmän kansi |
Kymmenpenikulmaisen koulumatkan varrella oli majatalo, johon miltei säännöllisesti yövyttiin. Majatalossa oli peräkamari, jonka pyöreällä nurkkapöydällä, valkoisen »salveetin« päällä, virsikirjan ja katkismuksen välissä oli pieni kirja, jonka kannet kiilsivät likaista mustuuttaan, niin että niistä tuskin saattoi erottaa polvistuvan naisen kuvaa. Tuo pieni likainen kirja veti puoleensa voimakkaasti. Pitkasta ajosta turtunut, hytisevä pikku matkamies vaipui heti ihmeellisiin maailmoihin. Hänen sydän juuriaan värisytti Hintsin ja Kuntsin miekka, joka välähteli kuutamossa, hän oli syvästi kiitollinen naarashirven maidosta, seurasi pienen Mertsin askeleita erämaassa ja itki vuolaita kyyneleitä, kun Siprikreivi taas löysi armaan Genovevansa. Aika oli vain liian lyhyt, ja »Genoveva« tuli tuskin koskaan luetuksi järjestyksessä kannesta kanteen. (Kotiliesi 4/1923)
Tuulion teksti markkinoi vuonna 1922 otettua uutta Genovevan painosta, jonka teksti on luettavissa Project Gutenbergilla. Viisi vuotta myöhemmin kirjoittanut Lauri Aho ei ollut tietävinään uusista painoksista vaan selaillen pienehköä, tummunutta ja kulunutta kirjaa, jonka kannen kuvasta ei saa selkoa, hän pohti Genovevan asemaa jazzin soidessa.
Ajan romanttiset unelmat eivät kulje enää Simmerin linnaan eikä mielikuvitus yritä ratkaista Pyhän Genovevan mysteerioita. Ne lentävät nyt Lindberghin mukana Atlantin yli tai kietoutuvat niihin salaperäisiin aaltoihin, jotka radiovastaanottajaan tuovat vuoroin Lingon orkesterin säveleitä ja karjanhoidollisia esitelmiä. (US 15.1.1928)
Samasta radiosta kuitenkin vielä kuultiin Genovevan näytelmäversio, Schaumannin ooppera Genoveva sekä ruotsalaisen Natanal Bergin ooppera. Aho olisi voinut myös mainita sen, että vuonna 1908 ainakin Helsingissä ja Tampereella esitettiin ranskalaista elokuvaa, joka on nykyään nähtävissä YouTubessa.
Genoveva. Liikuttava murhenäytelmä vanhan tunnetun Genoveva-tarun mukaan. Sotaan lähtiessään jätti miehensä Genovevan huonon voudin huostaan. Hänet viedään pikku lapsensa kanssa metsään, jossa viettää useita vuosia surullista elämää, kunnes hänen miehensä sattumalta löytää hänet ja vie rakkaansa kotisan. Voudin rangaistus. Genovevan kuolema.
Tätä erinomaisen kaunista kuvaa ovat sekä vanhat että nuoret kaikkialla ihastuksella katsoneet. (Aamulehti 15.12.1908)
Niin, ja Apu alkoi numerossaan 1/1939 julkaista jatkokertomuksena kirjan painosta vuodelta 1850. Mutta sotaa tarina ei kestänyt?
.jpg)
