Vuonna 1908 hävinnyt Helsinki

Yllä Signe Branderin vuoden 1907 puolella taltioimat Kasarmikatu 23:n piharakennukset (HKM). 

US 29.12.1907

- Eilen myi Helsingin huutokauppakamari julkisella huutokaupalla Kasarminkadun 23:ssa sijaitsevat puurakennukset eri henkilöille 4,558 mkn hinnasta. Vanhojen puurakennusten sijaan tulee "Talo-osakeyhtiö Päivölä" tämän vuoden kuluessa rakentamaan useampikerroksisen kivitalon. Vanhat puurakennukset, joiden tämän kuukauden ajalla tulee olla alas revityt, rakennetaan uudelleen pystyyn maaseudulla, lähellä Helsinkiä. (US 4.1.1908) 

- Helsingin Huutokauppakamarin välityksellä myytiin eilen julkisella huutokaupalla kaikki talossa n:o 21 Ison Roopertinkadun varrella olevat puurakennukset erinäisille henkilöille yhteensä 2,110 markasta. Paikalle rakentaa kauppias A. Holmström tämän vuoden kuluessa uhkean, monikerroksisen kivirakennuksen. (HS 14.1.1908)

- Kluuvikadun 3:een kuuluva vanha yksikerroksinen puutalo revitään näinä päivinä. Sijalle rakennetaan osaksi 3-kerroksinen osaksi 2-kerroksinen kivitalo leskirouva Anna D. Fazerin laskuun. Myöskin tuo Kluuvikadun varrella sijaiseva pieni puutalo tulee suuremmaksi osaksi revittäväksi. Sijalle tulee etupäässä liikehuoneistoja. (HS 15.3.1908) Eilen alettiin repiä Kluuvikadun 7:ssä puista kulmarakennusta. Paikalle rakennuttaa Osakeyhtiö Lilius & Hertzberg väliaikaisen yksikerroksisen myymälärakennuksen samaan tyyliin kun City Aleksanterinkadun varrella ja Tallbergin rakennus Hakasalmenkatu 4. (Suomalainen kansa 3.4.1908)

- Asuinrakennukset puiset, talossa n:o 22 Annankadun varrella täällä myydään torstaina kesäkuun 4 p:nä julkisella huutokaupalla mainitussa paikassa (Annankatu 22). (HS 31.5.1908) Joitakin vuosia aiemmin: 

- Toisp:nä myytiin vapaaehtoisella huutokaupalla tontilla n:o 17 Liisankadun varrella n. k. entinen Gottlundin talo, jossa runoilija Kaarlo Akseli Gottlund aikoinaan asui ja jonka sittemmin omisti hänen poikansa. Runoilijan kodin täytyy nyt antaa tilaa Karjalaisen Osakunnan uudelle talolle. Rakennuksen osti muurari J. E. Hildén. Purkaminen alkoi eilen. (Suomalainen kansa 18.6.1908)

Helsingin kaiku 33-34/1908: Purkauksen alainen rakennus Unioninkadulla Pohjoismaiden osakepankin vieressä.

Esivaltaa vastaan puhuneet: Henrik, Hans ja Göran

Loimaan kappalaisen poika Henrik Voigt aloitti opintonsa Turun yliopistossa kevätlukukaudella 1725. Hän sai ensimmäisen papin paikkansa Jämsästä 1727. Seuraavana vuonna Henrik Voigt valittiin Joroisten kappalaiseksi. Suksensa menivät melko pian ristiin kirkkoherran ja nimismiehen kanssa. Jossain tilaisuudessa hän väitti, että nämä olivat saaneet valtakirjansa kelmiltä. 

Asiaa käsiteltiin Joroisten käräjillä 1731. Ilmeisesti käsittely ei suosinut Voigtia, sillä hän pakeni Venäjän puolelle. Siellä hän sai kappalaisen paikan Inkerissä, ennenkuin viranomaiset palauttivat hänet rajan länsipuolelle. Saatuaan tuomionsa, joka viimeisteltiin Tukholmassa joulukuussa 1736. Voigt palasi Inkeriin, jossa hän oli papin paikoilla loppuelämänsä.

Kun Paraisten kirkossa oli kesällä 1735 luettu kuninkaallinen määräys kiviaidoista, paikallinen talonpoika Hans Simonsson kutsui kuningasta ymmärtämättömäksi. Tästä syntynyt oikeusjuttu eteni hovioikeuden kautta oikeusrevisioon, joka teki päätöksensä huhtikuussa 1737. Hans Simonsson joutui 15 päivän vankeuteen vedellä ja leivällä.

Ennen pikkuvihaa Tukholmassa ehdittiin tuomita vielä tilallinen Göran Michelsson Heikuri. Pehr Johanssonin tulkinnan mukaan hän oli 85-vuotias ja Närpiön Östermarkin kylästä. Jälkimmäinen sopii Närpiön SAY:ssä 1695-1714 (s. 115) vuonna 1710 vilahtavaan pariin Jöran Heikuri ja Susanna. Sivulta näkyy myös se, että isännyys siirtyi samaan aikaan suutari Anders Anderssonille, mutta seuraavassa SAY:ssä (s. 251) tilan isäntänä on Jöran vuodet 1724-1732. Sukututkijan mukaan Göran on syntynyt vuonna 1686, mikä sopii Johanssonin tulkintaa paremmin SAY:n sisältöön. Niin tai näin, kyseessä oli jälleen läpi isonvihan elänyt henkilö.

Vaikka Johansson on osoittautunut jo useaan otteeseen epäluotettavaksi tapahtuneesta on käytettävissä vain hänen näkemyksensä. Sen mukaan Göran Michelssonin oli naapurinsa Nils Nilsson vuonna 1739 ilmiantanut nimismiehelle Olof Lundberg. Miehet olivat matkalla Kristiinankaupunkiin pysähtyneet Läppvärtissa Norrbackin tilalla hevosten syöttämiseksi. Puhe oli kääntynyt sodan uhkaan ja suuren Pohjan sodan aikuisena kokenut Göran totesi sodan tarpettomaksi. Kansa ei moista kaivannut, mutta koska herrat päättivät asiat, sotaa ja muuta pahaa oli tulossa. Tuomionaan oli 14 päivän vankeus vedellä ja leivällä.    

Lähteet:

Jonas Nordin: Frihetstidens monarki. Konungamakt och offentlighet i 1700-talets Sverige. 2009, 207, 238

Yrjö Kotivuori: Henrik Voigt. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852

Georg Luther: Herdaminne för Ingermanland 2. De finka och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704-1940. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, nr 620. 2000, 282-283

Nedre justitierevisionen. Högsta domstolen Prot:1737:1 (1737) Bild 5890 / sid 582 (AID: v655237.b5890.s582, NAD: SE/RA/1311)

P. J-n. Kulturbilder från 1700-talet IV-VII. Efter anteckningar i Riksarkivet i Stockholm. Vasabladet 28.08.1913

Gottlebenit painomusteessa 1789-1802

Götheborgska nyheter päätti matkustajalistansa 7.11.1789 "Handelsman Gottleben med Fru och Fosterdotter från Skåne, bor wid Fru Dragstedt på Kyrkogatan". Luulo ei ole tiedon väärti, mutta veikkaan, että kyseessä oli edelleen Tukholmassa asunut Adrian Gottleben.

Åbo Tidningar kertoi 2.7.1792, että Halikon kappalainen Gabriel Gottleben oli nimitettty Marttilan Kosken kappalaiseksi. Ennen muuttoaan hän ehti kiittämään Kurun kylän talollisten saamasta avusta Åbo Tidningarissa 2.1.1793. Kyseiset onnettomat veljekset olen pikaisesti esitellyt ja väitöskirjassani selittänyt sanomalehdessä kiittämisen alkuvaiheet ajan lehdistössä. (Halikosta pyydettiin apua myöhemminkin.)

Edellisessä osassa Adrian Gottlebenin luona Tukholmassa vieraillut veli, porilainen kauppias Johan Gottleben kuoli 2.4.1795, mistä tiedotettiin Inrikes Tidningarissa 22.4.1795. Epätavallisempaa on se, että leskensä Wendla Grönlund ilmoitti julkisesti jatkavansa "firmaa".

Inrikes Tidningar 18.9.1795
myös Stockholmsposten 29.9.1795

Toisenlaisen taloudellisen päätöksen oli tehnyt Anna Stina Gottleben, joka heinäkuisena yönä jätti tukholmalaisen palveluspaikkansa saatuaan palkkaa etukäteen. Ymmärrettävästi ja tavanomaisesti peräänsä kuulutettiin Dagligt Allehandassa 18.7.1796.

Kauppias Carl Indebetoun leski ja esi-isäni sisar Maria Gottleben kuoli Porissa 91-vuotiaana 8.7.1796, mikä kerrottiin Inrikes Tidningarissa 22.7.1796. Vastaavasta kuolinilmoituksesta 7.3.1797 selvisi, että edesmenneen kornetti Gustaf Bergstockin leski Susanna Gottleben oli kuollut 66-vuotiaana Uskelan Komsilassa 3.2.1797. 

Mutta porilaisen pormestarinnan eli sarjan edellisessä osassa esiintyneen Nils Gottlebenin lesken Kristina Barckin kuolema käy ilmi ilmoituksesta perunkirjoituksestaan Inrikes Tidningarissa 26.5.1797. Vielä mystisempää on se, että testamenttiinsa liittyvästä asiasta kuulutetaan Inrikes Tidningarissa vasta 26.10.1802.

Turun hovioikeus ilmoitti Posttidningarissa 10.1.1799 etukäteen antavansa 9.2.1799 tuomiot kolmessa nimetyssä tapauksessa, joista yhdessä oli mukana porilainen kauppias Gottleben. Vastaavaa ilmoitusta en ole aiemmin nähnyt, joten en osaa sitä selittää. 

Erikoinen on myös ilmoitus Åbo Tidningissä 13.9.1800.  

Herra kauppias Adrian Gottleben oli myynyt Kuuminaisten verotalon asessori Jan Lindholmille, mutta kaupat oli peruttu 8.8.1800. Ilmoituksen ovat allekirjoittaneet samaisen kauppiaan holhoojat. Tekstissä mainitaan myös edesmenneen Wendla Gottlebenin ja tämän pojan Adrian Gottlebenin pesä. Se, että holhoukseen joutunut/päässyt kauppias oli Johan Gottlebenin poika, vahvistuu äidin kuolinpesän konkurssia koskevista ilmoituksista Posttidningarissa 15.11.1800, 14.10.1801 ja 21.8.1802. 

Gottlebenit painomusteessa 1777-1786

Porilaisen Nils Nilsson Gottlebenin ilmoitus Dagligt Allehandassa 20.1.1777 koskee - jos oikein ymmärrän - Nilsin tekemää velkakirjaa. Velka oli maksettu, joten hänen olisi pitänyt saada paperi takaisin. Useista pyynnöistä huolimatta tätä ei ollut tapahtunut, joten hän varoitti lukijoita siitä, että mahdollisesti kiertoon lähtenyt paperi oli arvoton.

Dagligt Allehandan matkustustiedoissa on 16.7.1777 Porista tyttärensä kanssa tullut kauppias Johan Gottleben, jotka asuivat tukkukauppias Gottlebenin luona lilla Nygatanilla. Stockholmspostenin vastaavassa listassa 2.6.1779 ilmoitetaan kauppias Johan Gottlebenin saapumisesta yksin ja asumisesta Adrian Gottlebenin luona "på Sockerbruket wid lilla Nygat." Miehet olivat keskenään veljekset. 

Dagligt Allehandassa 23.3.1781 listattiin oikeusrevision päätökset 16.2.-9.3.1781. Näiden loppupuolella on "Emellan Palus, Kåskis och Lewenpeldo Byar å ena samt Handelsmännen Johan och Nils Gottleben m. fl. å andra sidan". Itseopittuun tapaan kokeilin löytää lisätietoa tapauksesta oikeusrevision pöytäkirjoista. Silmäilin harjoituksen vuoksi läpi 9.3.1781 tehdyt päätökset (Nedre justitierevisionen. Högsta domstolen Prot:1781:1 (1781),  653), joissa oli useita juttuja Suomesta, mutten osunut nimeen Gottleben. 

Postidningarin palstoilla ilmoitettiin 3.7.1783 ja 24.7.1783 Nils Gottlebenin lesken (edellä mainitun Nils Nilsson Gottlebenin äitipuolen) Christina Barckin hyväksi tehdystä testamentista, josta olen jo kirjoittanut.

Rouva Gottleben Porista asui Tukholmassa käydessään Drottningegatanin numerossa 25 (Dagligt Allehanda 15.6.1785). 

Nils Nilsson Gottleben kuoli 3.4.1786. Kuolinilmoituksensa sijaan Posttidningarista 1.5.1786 löytyi kutsu velallisilleen ilmoittautua Porin raastuvanoikeuteen. Luonnollisena jatkona 23.11.1786 julkaistiin ilmoitus konkurssipäätöksestä.

Gottlebenit painomusteessa 1772-1776

Turussa ilmestynyt Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo ei profiloitunut uutis- eikä ilmoituslehdeksi. Numerossa 15.10.1772 oli Porin triviaalikoulun opettajalistaus, jonka Grels Gottleben oli kuollut vuosikymmeniä aiemmin. Veljensä Gabriel Gottleben mainittiin Mouhijärven pitäjänkertomuksessa 29.2.1776.

Inrikes Tidningar 10.11.1774

Turussa 75-vuotiaana kuolleen Sara Gottlebenin surijoiden joukossa oli poikansa professori Pehr Adrian Gadd, joka varmasti toisinaan luki Tukholman lehtiä. Hän tai joku omaisista lähetti kuolinilmoituksen Tukholmassa painettuun sanomalehteen Inrikes Tidningar. Sama tieto ilmestyi kaksi päivää myöhemmin Stockholms Weckobladetissa, mahdollisesti kopioituna. 

Esi-isäni, Kokemäen kirkkoherra Gabriel Gottlebenin kuolemasta kertoi ensimmäiseksi Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo 31.5.1776, sitten Stockholms Weckoblad 6.6.1776 ja vielä Inrikes Tidningar 10.6.1776.

Inrikes Tidningar 10.6.1776

Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo tiedotti nyt myös pappien vaaleista. Yksi monista Gabriel Gottlebeneistä oli ehdolla apupapiksi Karkkuun (31.7.1776) ja apupapiksi Maariaan (16.7.1777).

Vain 39-vuotiaana porilaisen raatimiehen vaimona kuolleen Catharina Elisabeth Gottlebenin kuolinilmoitus löytyi tekstihaulla ainoastaan Stockholms Weckobladista 3.8.1776.

Gottlebenit painomusteessa 1759-1771

AES-projektin puitteissa tein tarkistushaun 'Gottleben' Kungliga Biblioteketin digitoimiin lehtiin. Mitään kovin yllättävää ei selvinnyt, mutta kokonaisuus on hyvä katsaus 1700-luvun sanomalehtien henkilöhistorialliseen sisältöön, joten jaon arvoista. Siitäkin huolimatta, että tein vastaavan jo vuonna 2018...

Inrikes Tidningar
22.7.1762

Varhaisin osuma koski esi-isääni Gabriel Gottlebenia (1693-1776). Posttidningar jakoi 11.1.1759 Tukholmasta käsin tiedon, että kuningas oli nimittänyt miehen Kokemäen kirkkoherraksi! Oliko hän siis se kirkkoherra Gottleben, joka kolme vuotta myöhemmin oli matkalla Tukholmaan? 

Matkustustiedoista sanomalehdissä on lisätietoa Genos-artikkelissani. Mainitsin siinä myös muutamina vuosina listatun kotimaan rahtiliikenteen, jonka joukossa on J. G. Gottlebenin Porista Tukholmaan lokakuussa 1762 tuomat voi, liha ja karja

Inrikes Tidningar 7.10.1762

Kaksi vuotta myöhemmin N. Gottleben toi Porista Tukholmaan polttopuita, lihaa, karjaa ja elintarvikkeita (Inrikes Tidningar 15.11.1764). 

Dagligt Allehanda listasi 24.5.1771 valtiopäivämiesvaalien tuloksia. Porin porvariston edustajaksi oli valittu kauppias Gottleben. Keskellä listaa oleva Stenhagen Kokkolasta mainittiin myös vastaavassa uutisessa Norrköpings Weckotidningarissa 6.7.1771. Kummastakaan miehestä ei löydy mainintaa saapumisesta tai majoittumisesta valtiopäivien alkaessa.

Tukkukauppias Adrian Gottleben saapui elokuun alussa salmen yli Tanskasta Helsingborgiin. 

Inrikes Tidningar 12.8.1771

Polkupyöräntekijä 1869: J. W. Nessler

Polkupyörän kehitys lähti tosissaan vauhtiin 1860-luvulla, jolloin kehitetty malli muistutti tekniseltä ratkaisultaan lapsuuteni kolmipyöräisiä eli polkimet olivat kiinni etupyörässä. Näitä alettiin tuottaa  vuonna 1868 Pariisissa tehdasmaisesti ja ensimmäisiä kappaleita odotettiin Suomeen vuoden 1869 purjehduskauden alkaessa. Innostus oli niin suurta, että eri puolilla Suomea tehtiin polkupyöriä itse.

Yritteliäisyydestä tunnetulla Pohjanmaalla edellisessä osassa esitelty Severin Kellroos ei ollut ainoa Vaasassa polkupyörää vuonna 1869 tehnyt.

Ei kahtakaan viikkoa ollut kulunut Kellroosin yrityksen ensiesityksestä vappuna 1869, kun pitkin Vaasan esplanadeja jo polki maalahtelaisen Johan Wilhelm Nessler. Allaan oli itse tekemänsä kolmipyöräinen polkupyörä, joka oli maalattu punaisella ja sinisellä. Polkupyörä oli myynnissä 50-60 markalla. (Vasabladet 15.5.1869 & Hbl 30.5.1869). Kovin nopeasti laite ei käynyt kaupaksi, sillä se oli vielä kesällä esillä Vaasan läänin maatalousseuran vuosikokouksessa Nesslerin muiden metallituotteiden seurana (Vasabladet 10.7.1869)

Johan Wilhelm Nessler oli syntynyt 31.1.1848 lukkarin pojaksi. Isänsä Gustaf Adolf Nessler (1824-1907) on saanut Wikipedia-sivun, jonka mukaan hän oli lukkarintoimen ohessa maanviljelijä ja mylläri. Maataloudellisista ja kansalaistoiminnllisista ansioistaan Gustaf Adolf Nessler sai vuonna 1868 Suomen talousseuran hopeamitalin, rauta-auran ja sata markkaa. (HD 26.10.1868)

Yksi pojistaan veli koulutettiin lääkäriksi, toisesta tuli kansakoulunopettaja ja Johan Wilhelm pääsi opiskelemaan Vaasan tekniseen reaalikouluun. Nykarlebyvyer-sivustolle kerättyjen muistokirjoituksien mukaan 1860-luvun loppu oli elämässään epämääräisempää aikaa, jolloin hän harjoitti käsitöitä.

Wikipedia-sivunsa mukaan Johan Wilhelm Nessler oli Maalahdessa urkurina 1866-1870, lukkarina Vaasassa 1870-1872 sekä molemmissa toimissa Larsmossa 1872-1874. Tämän jälkeen hän muutti Uuteenkaarlepyyhyn, jonne hän perusti vuonna 1875 viilatehtaan. Vuodesta 1879 kuolemaansa asti hän opetti metallityötä seminaarissa. Vuonna 1881 Johan Wilhelm Nessler osti kirjapainon ja oli seuraavina vuosina sanomalehtien kustantaja. Kaiken tämän jälkeen hän ehdotti kaupunkiin sähköistä katuvalaistusta jo 1900. 

Listaus koko toiminnastaan on vielä pidempi, joten ei ole ihmekään, että polkupyörän tekeminen on unohtunut.