Gottlebenit painomusteessa 1772-1776

Turussa ilmestynyt Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo ei profiloitunut uutis- eikä ilmoituslehdeksi. Numerossa 15.10.1772 oli Porin triviaalikoulun opettajalistaus, jonka Grels Gottleben oli kuollut vuosikymmeniä aiemmin. Veljensä Gabriel Gottleben mainittiin Mouhijärven pitäjänkertomuksessa 29.2.1776.

Inrikes Tidningar 10.11.1774

Turussa 75-vuotiaana kuolleen Sara Gottlebenin surijoiden joukossa oli poikansa professori Pehr Adrian Gadd, joka varmasti toisinaan luki Tukholman lehtiä. Hän tai joku omaisista lähetti kuolinilmoituksen Tukholmassa painettuun sanomalehteen Inrikes Tidningar. Sama tieto ilmestyi kaksi päivää myöhemmin Stockholms Weckobladetissa, mahdollisesti kopioituna. 

Esi-isäni, Kokemäen kirkkoherra Gabriel Gottlebenin kuolemasta kertoi ensimmäiseksi Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo 31.5.1776, sitten Stockholms Weckoblad 6.6.1776 ja vielä Inrikes Tidningar 10.6.1776.

Inrikes Tidningar 10.6.1776

Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo tiedotti nyt myös pappien vaaleista. Yksi monista Gabriel Gottlebeneistä oli ehdolla apupapiksi Karkkuun (31.7.1776) ja apupapiksi Maariaan (16.7.1777).

Vain 39-vuotiaana porilaisen raatimiehen vaimona kuolleen Catharina Elisabeth Gottlebenin kuolinilmoitus löytyi tekstihaulla ainoastaan Stockholms Weckobladista 3.8.1776.

Gottlebenit painomusteessa 1759-1771

AES-projektin puitteissa tein tarkistushaun 'Gottleben' Kungliga Biblioteketin digitoimiin lehtiin. Mitään kovin yllättävää ei selvinnyt, mutta kokonaisuus on hyvä katsaus 1700-luvun sanomalehtien henkilöhistorialliseen sisältöön, joten jaon arvoista. Siitäkin huolimatta, että tein vastaavan jo vuonna 2018...

Inrikes Tidningar
22.7.1762

Varhaisin osuma koski esi-isääni Gabriel Gottlebenia (1693-1776). Posttidningar jakoi 11.1.1759 Tukholmasta käsin tiedon, että kuningas oli nimittänyt miehen Kokemäen kirkkoherraksi! Oliko hän siis se kirkkoherra Gottleben, joka kolme vuotta myöhemmin oli matkalla Tukholmaan? 

Matkustustiedoista sanomalehdissä on lisätietoa Genos-artikkelissani. Mainitsin siinä myös muutamina vuosina listatun kotimaan rahtiliikenteen, jonka joukossa on J. G. Gottlebenin Porista Tukholmaan lokakuussa 1762 tuomat voi, liha ja karja

Inrikes Tidningar 7.10.1762

Kaksi vuotta myöhemmin N. Gottleben toi Porista Tukholmaan polttopuita, lihaa, karjaa ja elintarvikkeita (Inrikes Tidningar 15.11.1764). 

Dagligt Allehanda listasi 24.5.1771 valtiopäivämiesvaalien tuloksia. Porin porvariston edustajaksi oli valittu kauppias Gottleben. Keskellä listaa oleva Stenhagen Kokkolasta mainittiin myös vastaavassa uutisessa Norrköpings Weckotidningarissa 6.7.1771. Kummastakaan miehestä ei löydy mainintaa saapumisesta tai majoittumisesta valtiopäivien alkaessa.

Tukkukauppias Adrian Gottleben saapui elokuun alussa salmen yli Tanskasta Helsingborgiin. 

Inrikes Tidningar 12.8.1771

Polkupyöräntekijä 1869: J. W. Nessler

Polkupyörän kehitys lähti tosissaan vauhtiin 1860-luvulla, jolloin kehitetty malli muistutti tekniseltä ratkaisultaan lapsuuteni kolmipyöräisiä eli polkimet olivat kiinni etupyörässä. Näitä alettiin tuottaa  vuonna 1868 Pariisissa tehdasmaisesti ja ensimmäisiä kappaleita odotettiin Suomeen vuoden 1869 purjehduskauden alkaessa. Innostus oli niin suurta, että eri puolilla Suomea tehtiin polkupyöriä itse.

Yritteliäisyydestä tunnetulla Pohjanmaalla edellisessä osassa esitelty Severin Kellroos ei ollut ainoa Vaasassa polkupyörää vuonna 1869 tehnyt.

Ei kahtakaan viikkoa ollut kulunut Kellroosin yrityksen ensiesityksestä vappuna 1869, kun pitkin Vaasan esplanadeja jo polki maalahtelaisen Johan Wilhelm Nessler. Allaan oli itse tekemänsä kolmipyöräinen polkupyörä, joka oli maalattu punaisella ja sinisellä. Polkupyörä oli myynnissä 50-60 markalla. (Vasabladet 15.5.1869 & Hbl 30.5.1869). Kovin nopeasti laite ei käynyt kaupaksi, sillä se oli vielä kesällä esillä Vaasan läänin maatalousseuran vuosikokouksessa Nesslerin muiden metallituotteiden seurana (Vasabladet 10.7.1869)

Johan Wilhelm Nessler oli syntynyt 31.1.1848 lukkarin pojaksi. Isänsä Gustaf Adolf Nessler (1824-1907) on saanut Wikipedia-sivun, jonka mukaan hän oli lukkarintoimen ohessa maanviljelijä ja mylläri. Maataloudellisista ja kansalaistoiminnllisista ansioistaan Gustaf Adolf Nessler sai vuonna 1868 Suomen talousseuran hopeamitalin, rauta-auran ja sata markkaa. (HD 26.10.1868)

Yksi pojistaan veli koulutettiin lääkäriksi, toisesta tuli kansakoulunopettaja ja Johan Wilhelm pääsi opiskelemaan Vaasan tekniseen reaalikouluun. Nykarlebyvyer-sivustolle kerättyjen muistokirjoituksien mukaan 1860-luvun loppu oli elämässään epämääräisempää aikaa, jolloin hän harjoitti käsitöitä.

Wikipedia-sivunsa mukaan Johan Wilhelm Nessler oli Maalahdessa urkurina 1866-1870, lukkarina Vaasassa 1870-1872 sekä molemmissa toimissa Larsmossa 1872-1874. Tämän jälkeen hän muutti Uuteenkaarlepyyhyn, jonne hän perusti vuonna 1875 viilatehtaan. Vuodesta 1879 kuolemaansa asti hän opetti metallityötä seminaarissa. Vuonna 1881 Johan Wilhelm Nessler osti kirjapainon ja oli seuraavina vuosina sanomalehtien kustantaja. Kaiken tämän jälkeen hän ehdotti kaupunkiin sähköistä katuvalaistusta jo 1900. 

Listaus koko toiminnastaan on vielä pidempi, joten ei ole ihmekään, että polkupyörän tekeminen on unohtunut.