perjantai 20. tammikuuta 2023

Helsingin tilastollista(kin) historiaa

Aloitin eilen kurssin Arkistolöytöjä ja Helsingin historiaa - miten tulkinnat muuttuvat, jonne oli pääsy avoimen yliopiston kautta. Ensinnäkin siksi, että haluan selvittää onko tiedoissani aukkoja ja jos on, niin mitä ne ovat. Toiseksi siksi, että haluan luoda itselleni uskoa siihen, että väikkärin teon jälkeen on elämää, jolloin voin vetää yhteen Töölön Taipaleesta keräämäni tiedot. Kolmanneksi on ihan hyvä, että on joku harrastus, joka pakottaa seuraamaan viikonpäiviä ja poistumaan kotoa. Ja lisäksi siksi, että väikkäriä on helpompi tehdä, kun on Helsingin yliopiston tunnarit voimassa. 

Eka luento oli kaupunkihistoriaa pohjustava eikä herättänyt montaa kertaa intoa muistiinpanoihin. Laura Kolbe korosti arkistojen merkityksen ohella ainakin kerroksellisuutta, kontekstia ja komparatiivisuutta. Valideja pointteja. Taipaletta tutkiessani olen kartoittanut joitakin Töölön muita vuokra-alueita, joten jonkin verran on eväitä viimeksi mainittuun. Luennosta selvisi myös, että käynnissä on Helsingin vuosien 1860-1930 historian uudelleenkirjoitus, joka sopivasti valmistumalla tukisi hankettani.

Kuten nimestä näkyy, arkistoaineisto on kurssille keskeistä ja on annettu ymmärtää, että pitäisi roudata läppäri mukaan. Eilen sille ei ollut käyttöä, sillä aikaa ei jäänyt aiottuun Helsingin tilastollisten vuosikirjojen katsaukseen. Saimme "kotitehtävän, vaikka yliopistossa ei anneta läksyjä" tarkastella yhtä vuosikirjakappaletta ja miettiä siitä irtoavaa itselle uutta tietoa. 

Luulin, että olisin jo tehnyt kyseisten vuosikirjojen annista Töölön osalta jonkun blogitekstin, mutta asiasanoituksella löytyy vain väestönlaskun tietoja vuodelta 1880. Vuonna 2015 olen sivunnut tilastollisia vuosikirjoja ja kommentoija on kertonut niiden tulleen digitoiduiksi. Ja silti en ole tehnyt yhtään blogitekstiä niistä? Kurssihan hyödytti oitis.

Arvotaan vuosi 1910. Heti aluksi on huomionarvoista, että opus on julkaistu 1913 eli tiedon prosessointi on ottanut aikansa. Sisällysluetteloa silmäillessä ei ole epäselvää, mikä on tärkeintä: rakennuksille huoneineen on kymmeniä tauluja ennen kuin päästään väestöön. On tosin huomattava, että tilastointiin on voitu käyttää jotain kansallista tai kansainvälistä mallia. 

Ennen taulukkoihin tutustumista hyppäsin lopussa olevaan väestökarttaan, jossa Etu-Töölö (13) yllätti tyhjyydellään. Ei sillä, että asutuksen tiheys Töölössäkään (14) oli kummoinen verrattuna Punavuoreen ja Ullanlinnaan. Taulusta 10 selviää numeerisesti, että 13. kaupunginosassa oli 39 tonttia, joista 17 oli rakennettuja, ja 14. kaupunginosassa 277 tonttia, joista 94 oli rakennettuja. Asian oikeasti ymmärtämiseksi tarvittaisiin tontin määritelmä ja tieto kaavoitustilanteesta. Taulusta 16 selviää, että molemmissa kaupunginosissa oli tontteja myyty vuodesta 1908 alkaen.

Rakennetuista kiinteistöistä on kaupunkiosittain tietoa taulussa 20. Töölössä "rakennettuja kiinteistöjä" oli 84 ja rakennuksia yhteensä 403. Mikä mahtaa olla tontin ja kiinteistön ero ja suhde? Tauluissa 25, 26, 27, 28, 32, 34 ja 35 on rakennuksien lämmitys-, materiaali- ja kerrostietoja kaupunginosittain. Lähteenä "Käsikirjoitus Tilastokonttorissa". Olisipa mukava, jos jossain olisi tallessa lähtötiedot. Jostain syystä vuosivuokrat on taulussa 36 esitetty vain kaupunginosista 1-10. 

Taulusta 37 eteenpäin on väestötietoja. Töölössä asui henkikirjojen mukaan 3758 henkeä vuonna 1910. Taulusta 46 selviää, että "todellisesta" väkiluvusta 1470 olivat Helsingissä syntyneitä ja 2675 muualta tulleita ja 62 syntymäpaikaltaan tuntemattomia. Tämä antaa mielenkiintoisen näkymän yhteisöön, varsinkin, jos tiedoista keräisi aikasarjan.

Taulusta 48 selviää, että Töölösn asukkaista 1582 puhui suomea eikä ollenkaan ruotsia, 548 paremmin suomea kuin ruotsia, 960 ruotsia eikä yhtään suomea ja 846 paremmin ruotsia kuin suomea. Venäjää puhui 222 ja muita kieliä 49. Tästäkin olisi mielenkiintoista tehdä aikasarja. 

Taulussa 145 esitetty "Kansankirjaston Töölön haaraosaston lainausliike" on kiinnostavampaa otsikoiltaan kuin luvuiltaan. Lainat on nimittäin jaettu ryhmiin "Kerralta maksettuja", "Puolen vuoden tilauksella" ja "Kuukausitilauksella". Milloin kirjastoistamme tuli lähtökohtaisesti maksuttomia? Miksi en tiedä vastausta?

Taulusta 204 selviää, että Töölössä oli vuonna 1910 "kauppiaita ja kauppayhtiöitä" 16 kappaletta. Valtaosaa eli 12 verotettiin alle 5200 markan tulosta. Lähteenä taksoitusluettelot.

Valitettavasti taulun 218 pika-ajureja, kuorma-ajureja, venemiehiä, polkupyöriä ja automobiileita ei ole jaoteltu kaupunginosittain. Lähteenä "Tietoja Poliisikamarista ja Satamakonttorista", polkupyörien osalta "Poliisikamarista otettuja polkupyöränumeroita".  Vuoden 1907 dippaus polkupyörien määrässä herättää kysymyksiä rekisteröinnin hinnasta ja valvonnasta.

Tauluissa 220-222 esiteltyjen postilähetysten, sähkeiden ja puheluiden määrien kehitys olisi mielenkiintoista vertailtavaa. 

Kaupunkiosakohtaista tietoa on jälleen taulussa 250, jossa esitetään kunnallisesti äänioikeutettuja äänimäärineen. Käsittääkseni nämä riippuvat tuloista tai varallisuudesta, joten vertailu asukasmääriin kertoisi kunkin alueen elintasosta. Valitettavasti vaan Etu-Töölö ja Töölö on yhdistetty riviin "Huvilat ja saaret". Molemmat ovat taas erillään kunnallisverojen kohdalla taulussa 257. Töölössä verotettuja oli 726 henkeä eli 19,3% henkikirjoitetuista. Kyseinen osuus oli korkein toisessa kaupunginosassa: 30,0%. Erot ovat selviä myös taulussa 259, jossa toisessa kaupunginosassa keskitulo on 4381 markkaa ja Töölössä 1751 markkaa. Tämäkin tieto olisi kiva saada taulustoksi, jossa näkisi pidemmän kehityksen.

torstai 19. tammikuuta 2023

Populaarin historiakirjoittamisen ohjeistusta vuodelta 1756

SBL
Väikkäriin tekoon liittyen asunnossani pyöri Peter Hallbergin väitöskirja Ages of Liberty. Social Upheaval, History Writing, and the New Public Sphere in Sweden, 1740-1792 (2003). Yksi sen väliin työnnetyistä muistilapuista ei kuitenkaan liittynyt tutkimukseeni vaan oli muistus jakaa täällä Anders Schönbergin vuonna 1756 antamia ohjeita suurelle yleisölle tarkoitettuihin elämäkertoihin (s. 92).

  1. Tekstin pitää olla mahdollisimman lyhyt.
  2. Vältä tarpeettomia lainauksia.
  3. Älä yhdistä kronologista ja temaattista rakennetta.
  4. Jätä tekstistä pois kaikki ulkomaiset sanat.
  5. Vaikka on pedagogisesti hyödyllistä verrata kohdehenkilön elämää muihin historiallisiin hahmoihin, käytä korkeintaan kahta verrokkia. Suurempi määrä sekoittaa lukijan ja heikentää tekstin vaikutusvoimaa.



keskiviikko 18. tammikuuta 2023

Konnuus kostaa Ittiänsä

Runo on julkaistu Oulun Wiikko-Sanomissa 2.1.1830. Kansalliskirjaston kappaleeseen on käsinkirjoitettu nimi G. Toppelius eli hänet on tiedetty tai luultu runon kirjoittajaksi. Toimituksessa on arveltu, että runon porvari Sulikka "Taitaa olla' sama entinen varakas kauppamies Oulusa, jota myös kuttuttiin Suliiniksi, arviolta Ruottin kielen." 

Todenmukaisuuteen tai ainakin tarinan lokalisoitiin viittaa se, että toimituksessa nähtiin myös tarpeelliseksi selittää loppupuolen säettä "Teit tuijon tolvanasta": "Tuijoksi kuttutaan meijän puolesa koska leikillä eli konnuuella, niinkuin täsä tilasa, väki asettaupi kehään yhen ympärille, jota he sitten joka haaralta, yritti se mihin päin hyvänsä, lykkivät toiseen laitaan, ja niin edes ja takasin. Pojilla on erinomattain tapana tällä tavalla kurittaa' tovereitansa, joita he eivät muutoin saa' kuontumaan tuumiinsa, eli jotka ovat eripurasia."

Ja runo kuuluu näin

Oli ennen asujanna 
Oulun olleesa kyläsä 
Muuan Porvari pohatta, 
Edes muista mainittava, 
Vanha Sulikka varava.
Tällä kauppaa ja kalua, 
Matkamiehiä majasa, 
Joukottaitten joutuvia 
Toinen toisensa perästä.

Oli talosa tapana, 
Ynnä muitten muhkioitten, 
Että penkit peitteillä, 
Sievimmästi siivottuna, 
Aina piettiin puhassa. 
Näki tätä, neuvotellen 
Häijyn mielensä halulla, 
Muuan rosvo muukalainen, 
Maalta matkansa tekiä.
Kiitellen kumarteleksen 
Talon hyvyyttä hyväillen; 
Siihen istumaan asettu, 
Laskeusi lavittalle; 
Väänsi veitten vyotäseltä, 
Viilsi polvensa välistä 
Koko mutkan myötähänsä; 
Käytti kairan kiirehellä, 
Vanhan varkahan varalla, 
Pyörähytti povehensa.
Meni sitten matkahansa, 
Tilan saatua somahan, 
Saaliineensa salaisesti.
Oli ilo ilkiällä, 
Lystin lyyli juuttahalla.
Kuin nyt kehu kumpaneille, 
Tavatuille tovereille, 
Onniansa erinäistä, 
Tuuman miehen menestystä: 
"Kävin suotta Sulikalla", 
Hirnu herja höyhenellen, 
"Penkki vaattehen perillä. 
Siellä vaatetta valilla, 
Kelpo kauppa kankahalle.
Sieltä seuras senkilainen 
Helman paikaksi palanen, 
Takki rievun tarpeheksi".

Vaan kuin siinä käännähteli, 
Ylön hulluna hyräili, 
Turskut tutut, toverinsa 
Naurustansa nääntyviksi: 
"Jopa paikaksi palasen 
Näkys takkis tarvittevan"
Syyti siinä koiran silmä 
Heilutellen helmahansa; 
Sillä koko kappalehen 
Oli takista omasta 
Herja vienyt veittellänsä.

Tästä juttu juuttahalle 
Synty synkästä ilosta.
Kuttu nauru kulkioita, 
Virhi viivytti väkiä, 
Pojat joukkohon johatti, 
Kylän konnat kaikkinaiset. 
Jo nyt konnan keli kävi; 
Mikä veti, mikä vaati, 
Mikä visko viekkahasti; 
Teit tuijon tolvanasta, 
Pedon pyörälle panivat, 
Syysit, sorsit sinne tänne, 
Nykit nuttua hajalle; 
Kiitit aina kumarrellen, 
Palan saattua somahan 
Kangas-kaupasta vähäsen.
Kyllä juutas joutuneensa 
Tiesi tulleensa tilalle, 
Kuin niin joutu joutusasti 
Joukon joutavan käsihin.
Minne käänty, minne väänty, 
Minne juoksunsa johatti, 
Aina seura sekanainen, 
Aina konnat kantapäillä 
Hyväilevät häikiötä.
Mikä takista talutti 
Eli hoiti helmuksesta; 
Aina halosta hitusen 
Konna kaappas kappalehen 
Takki rievun tarpeheksi. 
Jopa suuttua' surahti, 
Käydä' uhkasi käsiksi! 
Tästä lystin lisäystä, 
Uusi pula pöykiälle - 
Vaan jo juttua jotaki 
Kyllä kuultu kynsikkäästä, 
Halpasesta häikiöstä.
Tästä saatu sananlasku, 
Neuvo väätty vastaseksi: 
Varas, vaatetta varoten, 
Ällös takkiis tartuoko'!

tiistai 17. tammikuuta 2023

Pietari Västin elämäkerta

Ilmajokisen Pietari Västin (1751-1826) omaelämäkerta julkaistiin Kotiseudussa 3/1913, mutta sitä ei mainita (tätä kirjoittaessani) Wikipedia-sivullaan eikä lähderikkaassa Geni-profiilissaan, joten kyse ei ole pahasti kuluneesta tekstistä ja ansaitsee omasta mielestäni isomman yleisön. Kotiseutuun elämäkerran toimittanut toteaa, että teksti on kirjoitettu todennäköisesti ennen Porvoon valtiopäiviä, joita ei siinä mainita. Sukupuuta loppulauseeseen verraten ajoitusta voisi tarkentaa ja varmistaa.

Kopsasin julkaistun tekstin sellaisenaan, mutta lisäsin rivinvaihtoja selkeyttämään rakennetta.

Vuonna -1751- s -28- p- kesäcuus olen minä syntynyt tähän elämähän Isästä Isakki heikin poiasta joka oli heikki Juhan poika hannukselan perintö susta ja äitistä maria Vilhelmin tyttärestä 

1754 huhticuus Olen isästäni orvoksi jänyt niin kuin ei opi ihminen tuntemahan tämän elämän vaiellusta niin että tulla tunteman muiden ihmisten tapoia niin 

1763 annon itseni palveluxen 2 vuotta pentilän talos -2-vuotta rahkolas 1 vuoden Kyröös ruskalan talos kapteni prinsin tykönä niin kuin oli halu että tulla enämmin tuntemahan tämän elämän vaiellusta niin

1769- annon itteni sodan palveluxen ja sota miehexi 

1771- annon itseni avioliiitton talon tyttären priita samelin tyttären kans keski koiviston talos 

1772- tule siilon oleva pohian riki mäntti komentera tuksi vieporiin fästinkiin josa minä sairastin raskan taudin vuotena 1774 tulin sovinnon kautta perillisten välillä saaman västilän talon 

1774 kesäcuus sain apsketin passin palveluxesta silloin olevalta komentantilta ja kreiviltä Johan paponilta

1791 tulin minä asetetuxi lauta miehexi silloin olevalta vapa sukuiselta herralta lakmannilta ja ritarilta herman rossilta 

1796 tulin sätyksi herastuomariksi silloin olevalta heras sörinkiltä Kapriel hanellekselta. 

se avio liitto tuli siunatuksi Cuudella poialla ja kahdella tyttärellä joista -4- doika ja yksi tytär vielä ovat sapuilla -17- lasten lastan ja -3- lasten lastan

Toivottavasti alkuperäinen asiakirja on säilynyt suvussa, jolla se vielä 110 vuotta sitten oli.

maanantai 16. tammikuuta 2023

1700-luvun rajanveto ja itärajan merkintä hakkuulinjalla

Viime viikon Tieteen päivien seuraamiseni jäi kiireiden, vesisateen ja koronapelon takia videostriimin seuraamiseksi ja vajaaksi. En myöskään ehdi/jaksa kirjoittaa kuulemastani, mutta teen nyt sentään yhden noston eiliseltä.

Jenni Merovuo puhui otsikolla Rajat rauhan alkuna ja valtakamppailun välineenä 1700-luvulla. Asiallista kuvausta siitä, miten Turun rauhan jälkeen Ruotsin ja Venäjän edustajat fiksailivat rajaa vähemmän yhteistyhenkisesti. Kannattaa kuunnella tallenne ja saada esimerkki siitä, mitä koulukirjan yksinkertaisen väitelauseen takana oikeasti voi olla.

Merovuo puhui "rajan vetämisestä", joten kirjoitin chattiin kysymyksen "Merkittiinkö rajaa muuten kuin rajakivillä tms.? Esimerkiksi hakkuulinjoilla?" Kysymystä ei luettu ääneen, eikä se saanut vastausta. Mutta väliäkö tuolla, sillä kaivettuani esiin twiittiketjut, joissa kysymystä käsitteltiin, huomasin, että Jenni Merovuo oli ollut mukana ja kommentoinut 1740-luvun osalta. On syytä kerätä tiedonmurut järjestykseen, jotta pysyisivät paremmin päässä.

Ville Laakso: "Jo Täyssinän rauhansopimuksessa sovittiin rajalinjan auki hakkaamisesta. Saattoi jäädä tekemättä."

Jenni Merovuo: "Varhaisempina aikoina, esim. 1743, hakattiin yksipuolisesti rajaa auki eikä aina ihan ”oikeasta” kohdasta."

Vuonna 1909 ilmestyneessä Ilmari Kiannon Punaisessa viivassa: "Rajalinja aukesi leveänä hakkauksena pohjoiseen ja etelään päin. Jykeviä kantoja törrötti niin pitkälti kuin silmä kantoi rajankäynnin päivinä alasromautettujen puiden lomassa. Vain siellä-täällä näkyi nuoren, nousevan metsän alkua." Tämä sai Tomi Ahorannan kirjoittamaan (21.2.2022): "Päätin peittää aukon sivistyksessä ja lukea klassikon. Yksi aukko paljastuikin jo alkulehdiltä: onko oikeasti Suomen ja Venäjän välissä ollut hakattu #rajalinja jo autonomian aikana?" Antti Jakobsson vastasi: "Kyllä se on ollut. Täyssinän rauhan 1596 rajaa ei ollut kunnolla merkitty ainakaan Välillä Pisa-Iivaara ja sen jälkeen jäämerelle sitä ei ollut lainkaan merkitty. Rajankäynti tehtiin 1827-1829 ja raha siirtyi samalla idemmäksi. Tarkemmin asiasta Suomen valtakunnan vanhat rajat…" "Lauri Kärkkäinen mmh julkaisu nro 59" "Myös Arne Purno itärajamme käyntiä 1800-luvulla. Rajamme vartijat 9/77 s. 4-6"

Raija Ylönen-Peltonen (19.11.2022): "Uutisia lukiessani mieleeni nousevat lähes sadan vuoden takaiset raja-asiakirjat. Vuonna 1924 Suomen ja Venäjän raja oli monin paikoin umpeenkasvanut, epäselvä, rajapyykkejä oli peittynyt kasvillisuuteen ja vajonnut suohon."

sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Sunnuntain suomalainen Tukholmassa

 

Tukholman suomalaisessa seurakunnassa olivat 9.12.1774 hakemassa kuulutuksia kauppalaivan perämies Fried. Herpman ja Ulrica Eleonora Spore. Molemmat olivat syntyneet Turussa ja olivat 24-vuotiaita.

Tarkemmin sanottuna Ulrica Eleonota Spåre oli syntynyt Pöytyällä 21.3.1749 vanhempinaan vänrikki Hans Spåre ja Dorothea Elisabet Tirol/Tyrohl (RK 1746-50 s. 95, 1751-57 s. 110). Herpman oli tullimiehen poika ja merimies, joten olikohan Tukholmaan lähdetty solmimaan avioliittoa säätyeron vuoksi? Ulrica oli kyllä menettänyt isänsä jo vuonna 1753, joten elämänsä ei välttämättä ollut kovin auvoista. Tästä todistaa myös se, että hän oli synnyttänyt jo 3.11.1774 Tukholmassa pojan, joka kastettiin suomalaisessa seurakunnassa. Kastemerkintään isäksi ilmoitettiin Fredrik Herpman.

Avioliiton jälkeen Herpmanista tuli katselmuskirjuri Pohjanmaan jalkaväkirykmentissä. Perheen pojat Adolf Engelbrekt (s. 1784 Mustasaari) ja  Georg Ludvig (s. 1787 Mustasaari) kouluttautuivat Turun akatemiassa.

Tämä lyhyt esittely on osa sarjaa, jonka henkilöt on poimittu Tukholman suomalaisen seurakunnan kuulutuksista vuosilta 1774-1777. Alkuunkaan kaikkia mahdollisia lähteitä henkilöiden elämän selvittämiseksi ei ole käytetty.