kerätä tietoa kaupungin yhteisestä historiasta. Ja museon tulisi systemaattisesti sitten jatkossa pitää rekisteriä muistolaatoista, joita seiniin kiinnitetään.Olen eri mieltä. Minusta muistolaatat ovat erinomainen esimerkki ruohonjuuritason historiakulttuurista, jonka pitäisi antaa elää omaa elämäänsä ilman raportointivelvollisuuksia viranomaisille. Jopa täysin luvattomasti kuten Olli Seppälän "Hän asui täällä" -blogiin dokumentoima Kasper Strömman -laatta.
Harmillisen usein Helsingissä laatat ovat niin kovin asiallisia ja kuivia, että niiden sisältöön ei synny mitään mielenkiintoa. Toisin kuin esimerkiksi kesäisellä Tyrvään käynnillä kuvaamaani muistokiveen. Verkkosivujen mukaan Annastuuna Korkeemäki oli "satakuntalainen mestarikertoja". Kuva-aiheen perusteella tarinoissaan oli vauhtia ja mielikuvitusta.
Hieman (lue:erittäin) epäloogisesti puolestani odottaisin, että Kaupunginmuseolla olisi tiedossaan kaupungin rantakallioihin hakatut tekstit, jotka voivat innokkaassa kaupunkikehityksessä hävitä olemattomiin. Eiranrannan rakentamisen yhteydessä kaikki eivät ainakaan menneet, sillä Henna Helander esitteli niitä blogitekstissään kesällä.
Täällä blogissa mainitsin niistä jo vuosia sitten. Koska aihe on jäänyt kaihertamaan mieltäni, laitoin 2.1.2014 KysyMyseolta -palveluun tiedustelun
Onko teillä tiedossa Helsingin kalliokaiverrukset? En vieläkään tiedä mitä Eiranrannan kaiverruksille tapahtui puistorakennuksissa.Sain 8.1.2014 sähköpostilla vastauksen, ettei vastaaja tiennyt. Kysymys luvattiin lähettää eteenpäin, mutta varoitettiin vastauksen viipymisestä joululomien vuoksi. Lähetin muistutuksen/tiedustelun 23.1.2014 ja sain vastauksen "viestistänne päätellen ette ole saanut vastausta tutkijakollegaltani, vaikka joululoma on jo päättynyt ja sen aikana tulleet sähköpostit ehditty lukea. Lähetän kysymyksen uudelleen tällä saatteella hänelle."
Lauttasaaressa kuulemma kalliossa "Silajenkov, Setsov ja Lebedev. Nimien perässä on lyhenteitä. Vuosiluvuista on hankala saada varmuudella selvää.", "ankkurilla ja vuosiluvulla 1854 varustettu nimi Fleege sekä kuva ratsastavista sotilaista" sekä arvoituksellinen hieroglyfisarja, joka aukeaa nimeksi Sederholm.
Ja varmaan muuallakin rantakallioissa, jotka eivät ole jääneet täyttömaan alle?
Muistikuvani on, että vastausta ei koskaan tullut ja KysyMuseolta-palvelussa sitä ei myöskään näy. Riittänyt helpompia kysymyksiä vastattavaksi ja tietämättömyyttä ei haluta paljastaa?
Lisäys 18.9.2014 12:51. Muistikuvani ei vastannut todellisuutta. Vastaus oli tullut postilaatikkooni 24.1.2014 huomaamattani.
Tietääkseni Helsingin kalliokaiverruksia ei ilmeisesti ole inventoitu. Asia kannattaa kuitenkin varmistaa museoviraston arkeologiselta osastolta. Käsittääkseni esimerkiksi Lauttasaaren kalliokaiverrukset eivät kuulu muinaismuistolain rauhoittamiin kiinteisiin muinaisjäännöksiin (merenkulkijoiden rantakallioihin tekemät hakkaukset), sillä ” Tavanomaisimmat 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun ajoittuvat hakkaukset kuten yksittäiset tai ”omaksi huviksi” tehdyt nimikirjain- ja vuosilukuhakkaukset eivät välttämättä omaa sellaista yleistä ja jaettua merkitystä, että niiden suojelu olisi perusteltua. Niitä tulisi kuitenkin pyrkiä dokumentoimaan inventointien tai mahdollisten kajoamistilanteiden yhteydessä.” Helsingin Sanomissa 13.6.2012 kalliokaiverruksista haastateltuun arkeologi John Lagerstedtiin kannattaisi ehkä ottaa yhteyttä tai Museoviraston arkeologian osaston tutkija Esa Mikkolaan.Lisäys 18.9.2014 16:16. Sosiaalisessa mediassa rähjäämiseni perusteella postilaatikkoon tuli tänäänkin vastaus.
Nuoremmat kalliohakkaukset 1800-ja 1900 -luvuilta ovat harmaata aluetta muinaisjäännöksenä. Niitä ei ole paljonkaan inventoitu muinaisjäännöksinä. Niitä ei ole paljonkaan Museoviraston ylläpitämässä muinaisjäännösrekisterissä ja enkä tiedä että joku muu taho pitäisi niistä listaa. Helsingissä ainoastaan Santahaminan uuden osainventoinnin yhteydessä niitä on viety muutama muinaisjäännösrekisteriin. Espoossakaan niitä ei ole viety rekisteriin.Eiran kalliohakkauksista meillä ei ole tietoa. Lauttasaaren hakkauksista on Helsingin Sanomien juttu täällä ja kalliossa olevat nimet voi identifioida Harry Halenin venäläisen poikakoulun historiaa käsittelevästä kirjasta.
Museoviraston ylläpitämässä Muinaisjäännösrekisterissä tällaiset hakkaukset ovat taide, muistomerkit –hakusanan alla.
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
