Nimi Amalia Karolina Appelgren Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmien luettelossa (signumi COLL 510) ei sanonut minulle mitään. Tarkoituksellisesti en ollut tehnyt etukäteisselvitystä, joten yllätyin kun yksityiseksi tilikirjaksi luetteloitu tilikirja alkoi henkilöhakemistolla ja aukeamilla, joissa oli debit ja credit -puolet erikseen.
Ensimmäisenä tuli mieleen moisesta kauppias, mutta kun kirjan jatkuessa voittopuolisesti maksettiin palkkoja ei tämä tuntunut sopivalta. Kotiin palattuani tein haun digitoituihin sanomalehtiin ja Peräpohjolan Appelgrenin 80-vuotispäivän ja kuoleman yhteydessä (5.3.1914, 2.3.1915) julkaisemat pitkät kirjoitukset kertoivat tarvittavan. Appelgren (s. 5.3.1834) oli Kemin kirkkoherran tytör, joka paikkakunnan opettajapulan paikkaamiseksi opiskeli 9 kuukautta neiti Gardbergin yksityisessä opettajatarseminaarissa Gävlessä 1864-65. Palattuaan Kemiin äitinsä kuoli 16.6.1865 ja pappilan taloudenhoito jäi tyttärelle. Tarkempaa tarkistusta tekemättä tämä selittänee tilikirjan alkuvuoden 1865.
Tilikirjassa on erillinen tili jokaiselle piialle ja rengille sekä tilapäisesti töitä tehneille. Jälkimmäisten joukossa oli joitakin naisia, jotka olivat joko itsellisiä tai torpparin vaimoja. Kun heidän työnsä ja ansaintamahdollisuutensa jäävät usein näkymättömiin, niin nostetaan esiin tässä. Niille, jotka eivät listaa jaksa lukea, yhtenä huomiona, että pappilassa maksettiin päiväpalkka muista töistä, mutta viljanleikkuu tehtiin usein urakkapalkkana joko pinta-alan tai kuhilaiden mukaan.
Kirjanpito antaisi myös mahdollisuuden vertailla eri töiden palkkausta ja mahdollisia eroja työtekijöiden välillä. Naisten tiedoista näkyy (olettaen etten sekoillut selauksessani ja muistiinpanokuvissani), että jotkut tekivät töitä vuosittain ja toiset eivät. Osa kaikenlaisia töitä ja osa vain jotain. Syyt voivat tietenkin olla sekä työntekijöiden että työnantajan päätöksissä. Alla tiedot palkanmaksusta ovat satunnaisia, sillä en arkistossa tajunnut, että sekin puoli tileistä oli mielenkiintoinen.
Esimerkiksi itsellinen ja rutiköyhä Sara Caisa Sansberg oli vuosina 1866-1868 tehnyt peltotyötä, pyykinpesua, heinänkorjuuta ja mankelointia. Saanut palkkansa useimmiten rahana ja kerran perunoina.
"Tepsa Abrams hustru" oli leikkaamassa kauraa syyskuussa 1869 ja "Tepsa Abrams Enka Greta" korjaamassa kauraa elokuussa 1870, ruista elokuussa 1873, kauraa elokuussa 1874 ja ruista syyskuussa 1876 ja sai palkkansa rahana.
"Backstugu Karlen Henrik Isaksson Bryggares hustru Stina Caisa" teki vuonna 1866 24 päivää töitä riihellä (80 p/pv), 6 päivää pyykinpesussa (60 p/pv) ja 6 päivää muussa (50 p/pv). Hän sai palkkansa kaurana, piimänä ja rahana. Vuonna 1867 hän oli 23 päivää riihellä (70 p/pv). Seuraavana kevääänä peltotöissä 9 päivää (30 p/pv), syksyllä heinänkorjuussa 12 päivää (75 p/pv), pikkutöissä 3 päivää (50 p/pv), riihellä 24 päivää (60 p/pv) ja pyykinpesussa 12 päivää (50 p/pv). Näinä nälkävuosien aikoina hän sai palkkansa kaurana ja rahana.
Vuonna 1869 Stina Caisa oli keväällä tietöissä 20 päivää (45p/pv), riihellä 22 päivää (70 p/pv) ja pyykinpesussa 8 päivää (50 p/pv). Seuraavana vuonna hän teki jotain työtä touko- ja kesäkuussa 16 päivää (45 p/pv), oli viljanpuinnissa 29 päivää (70 p/pv), leikkaamassa ruista urakkapalkalla ja päivän heinänkorjuussa (80 p/pv).
Vuonna 1871 Stina Caisaa tarvittiin 9 päivää peltotöissä, joista maksettiin 50 penniä päivä, ja 24 päivää viljan puinnissa, josta maksettiin 70 penniä päivässä. Vuonnna 1874 hän ansaitsi pappilasta rahaa kehräämällä mattolankaa, josta maksettiin painon mukaan, olemalla riihellä 22 päivää (1 mk/pv) ja sadonkorjuussa 2 päivää (1 mk/pv).
"Inhyses Hustrun Anna Lisa Hukka" oli elokuussa 1867 korjaamassa heinää 16,75 päivää (80 p/pv) ja syyskuussa leikkaamassa kauraa, josta maksettiin peltoalan mukaan. Palkkansa hän sai kaurana, perunoina ja rahana.
"Inhyses qvinnan Elsa Lisa Mäkelä" oli kesän 1866 loppuessa korjannut heinää 4 päivää (1,20 mk/pv), tehnyt peltotöitä 5 päivää (80 p/pv), ollut 24 päivää riihellä (80 p/pv) ja tehnyt 6 päivää muita töitä (60 p/pv). Palkkansa hän sai rahana ja voina. Vuonna 1867 hän oli heinänkorjuussa 11 päivää (80 p/pv) ja sadonkorjuussa 10 päivää (60 p/pv). Vuonna 1868 Elsa Lisa teki tarkemmin määrittelemätöntä työtä 16 päivää (40 p/pv), heinänkorjuuta 12 päivää (75 p/pv), peltotöitä 3 päivää (75 p/pv), riihellä 24 päivää (60 p/pv), pyykinpesussa, lattianpesussa yms 13 päivää (50 p/pv). Vuonna 1869 hän teki pellon muokkausta 14 päivää (40 p/pv).
Vuonna 1870 Elsa Lisa oli pellon valmistelutöissä (mukaan lukien lannan levitys?) sekä perunoiden istutuksessa 18 päivää (40 p/pv), tietöissä ja niitynraivauksessa 5 päivää (40 p/pv), sadonkorjuussa ja vielä 14 päivää pellon muokkauksessa (50 p/pv). Vuonna 1871 hän oli 2 ja puoli päivää tietöissä (50 p/pv), korjannut satoa (verbinä afmeja eikä skära kuten muissa) pinta-alaperusteisesti ja ollut 23 päivää riihellä (70 p/pv). Keväällä 1872 tienkorjauksesta pyykinpesusta ja muusta kertyi 18 päivää, joista sai kustakin 50 penniä. Elokuussa oli vielä afmejausta. Seuraavana syksynä häntä tarvittiin 17 päivää puinnissa (90 p/pv) ja afmejaamassa kauraa. Vuonna 1876 hän oli leikkaamassa ruista, mistä maksettiin päiväpalkan tai pinta-alan sijaan kuhilaiden määrän mukaan.
"Laiti Henrik Hustru Anna Greta" oli vuonna 1872 pelto- ja niittytöissä 28 päivää (1,20 mk/pv), puintitöissä 22 päivää (80 p/pv) ja päivän j"kuurauksessa" joulun edellä (50 p/pv). Palkkansa hän sai puolen tynnyrinä ruista sekä rahana. Vuonna 1873 hän afmejasi ruista.
Vuonna 1874 Anna Gretaa tarvittiin 29 päivää heinänkorjuussa (1,40 mk/pv), 5 päivää viljan leikkuussa (1 mk/pv), 22 päivää puinnissa (1 mk/pv) ja 6 päivää pyykinpesussa (80p/pv). Lisäksi afmejannut kaurapellolla 20 markan edestä. Hän oli touko- ja kesäkuussa 1876 pellonmuokkaustöissä 22 päivää (80 p/pv), heinä- sekä elokuussa heinänkorjuussa 26 päivää (1,20 mk/pv), syyskuussa viljan puinnissa 17 päivää (1 mk/pv) ja päivän nostamassa perunaa (60 p) sekä lokakuussa 15 päivää pyykinpesussa ynnä muussa (yht. 9 mk).
