Joulukalenterien luukut loppuivat

Tänä vuonna olen verkon lukuisista joulukalentereista seurannut suurimmalla innolla Juha-Matti Granqvistin toimittamaa "Reinholmin joulukalenteria" Sveaborg-projektin blogissa. Sekalaisista muistiinpanoista saa monenlaista irti, kuten arkistoja penkoneet tai tätä joulukalenteria seuranneet tietävät. Yhdestä luukusta syntyi SukuForumille keskustelu nimien kirjoituksesta, josta opimme, että kirjoitusasulla on väliä - jos tutkii savolaisia sukuja.

Toinen kiva kalenteri oli Tukholman kaupunginmuseon. Se koostui lyhyistä videopätkistä, joista olivat kiinnostavia Maunu Ladonlukon kuva Riddarholmenin kirkon ullakolla, venäläisten sotavankien jättämät jäljet suuren Pohjan sodan aikaan, kesänäkymä Tukholmaan vuonna 1842, Slussenin alla säilynyt 1700-luvun rakenne, vanhojen lasinegatiivien käsittely, keskiajan lasten peli ja kuninkaan salainen käytävä. Puhe på svenska ja sama tekstinä videon yhteydessä.

Alla olevan "vanhan piian joulun" (Suomen Kuvalehti 15.12.1877) myötä toivotan lukijoilleni toiveidensa mukaista joulun viettoa!

Löydettyä

Yllä yksityiskohta 1500-luvun panssarista Venäjältä. Peräisin Livrustkammarenin, Skoklosters slottin ja Hallwylska museetin kokoelmatietokannasta, minkä bongasin blogista Isis' Wardrobe.

Laura jakoi (antiikin) roomalaisen hunajaviinin ohjeen.

HistoryToday tarjoaa ilmaisartikkelin Norjan saamelaisia 1700-luvulla tutkineesta miehestä. Teksti in English, kaksi hienoa kuvaa. Muutama lisää Flickr:ssä.

Anu Lahtinen mietti kirjeiden säilyttämistä ja julkaisemista sekä naisiin liittyvien sanojen merkityksen muuttumista. Jukka Kemppinen puolestaan pyöritteli mies-sanoja.

Pikkumuseon haasteissa katsaus keskiaikaisen kylätontin arkeologisista tutkimuksista. Tuomo Kesäläinen jakoi aarretarinoita Varsinais-Suomesta.

Reijo Valta kirjoitti tekniikkaan liittyvistä aistimuistoista. Fiskarsin museo antoi voin puutteesta kärsiville kirnuamisohjeet.

Sakari Silvola tarkasteli sisällissodastamme tehtyä lautapeliä.

Pyhäjoen kirjaston blogiin oli kirjoitettu esitätien äänen löytymisestä Suomen kansan vanhojen runojen -tietokannasta. Tuoreempi teskti käsitteli Herman Lindqvistin heikkoa lainamenekkiä.

Wäinö käveli Malmin hautausmaan korttelissa 71.

SLS:n Källan-lehden tuoreimmassa numerossa oli Kaisa Luoman artikkeli Augusta Lundahlista. Kuriositeettikabinetissa Janne Rantanen tarkasteli Turun ilmatorjuntapattereita. Samassa verkkolehdessä Elli Liippo kertoi museopedagogisen draaman tekemisestä.

Lukulampun valossa oli saanut vieraakseen Teemu Keskisarjan ja käsitteli kirjaa Vihreän kullan kirous. Aino-Maria Savolainen tykkäsi Hiljaisuus-elokuvasta. Réa luki Laila Hirvisaaren kirjan Minä, Katarina ja yllättyi positiivisesti. Kari luki Jenni Linturin kirjan Isänmaan tähden. Kirsimaria Katja Kallion Kätilön. Salla Brunou tarttui vuonna 1782 ensikertaa ilmestyneeseen ranskalaiseen romaaniin.

Marita Hietasaaren väitöksen lectio praecursoria loppui:

Historialliselle romaanille ominainen eri aikatasoilla liikkuminen mahdollistaa ajankohtaisten kysymysten käsittelyn. Menneisyyttä ja nykyisyyttä yhdistävänä laji voi tuoda syvyyttä vaikeiksi mielletyistä historiallisista aiheista käytyyn keskusteluun. Koska historiallisella romaanilla on potentiaalia toimia sekä konservatiivisena että yhteiskuntaa uudistavana voimana ja koska se yhä edelleen on yleisön suosiossa, laji ansaitsee tutkimusta.

Kirkkoherran takana oli nainen

Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: Johan Kristian Lampén. Hänet oli kuvattu Kyläkirjaston Kuvalehden numerossa 15.5.1882, sarjan Suomalaisia miehiä osassa IV.

Tämä Rantasalmen kirkkoherraksi päätynyt mies ei ollut pappisperheestä. Ylioppilasmatrikkelin mukaan "Vht: Parinpellon Keisarin talollinen Hollolassa Karl Kristersson ja Juliana Johansdotter. Loviisan triviaalikoulun oppilas 18.9.1833 (Fadren torpare i Askola Kapell‹!›)"

Kuvalehden versio lapsuudesta kuuluu:

Lampén syntyi Hollolan pitäjäässä Maaliskuun 15 päivänä 1821 köyhistä vanhemmista, mitkä jonkun aikaa sen jälkeen muuttivat Porvoosen. Täällä sai vilkas poika kauppias Lindert vainajan rikkaassa leskessä toisen äidin, joka otti hänen kasvatuksensa huolekseen, kustantaen hänen koulunkäyntinsä ensinnä Loviisan koulussa ja sitten Porvoon lukiossa, josta päästyään L. suoritti ylioppilas tutkinnon Joulukuussa 1840.

Google löytää porvoolaisen kauppiaan J. H. Lindert, joka saapui jossain Suomen sotaan liittyvässä lähetystössä Pietariin 4.11.1808. Nimikirjaimia seuraten verkkosukutaulusta löytyy 27.12.1835 kuollut Johan Henrik Lindert, jonka vaimo Johanna Sophia Bergholm kuoli Porvoossa 20.2.1851 eli sopisi hyväntekijä-leskeksi. Alla hänen kuolinilmoituksensa, jonka maininta ottolapsista todistaa valmiuksista lasten avustamiseen. (Borgå Tidning 22.2.1851)

Ilmoituksia Posttidingarissa 10.1.1801

Yhdestä ainoasta sanomalehden Posttidningar numerosta 10.1.1801 löytyi neljä Suomea koskevaa ilmoitusta, joten sopivat esiteltäväksi yhdessä klimpissä.

Oulun kaupungista oli 5 vuotta aiemmin lähtenyt merimies Henrik Heikkilä eikä vaimonsa Kaisa Keininen tästä tämän jälkeen kuullut suoraan eikä mutkan kautta. Vaimo haki täten virallista eroa.

Aiemmin merimies, nyt petäjäveteläinen renki Michel Sund oli mennyt naimisiin Eva Johansdotterin kanssa ja jo 7 vuotta sitten häipynyt paikkakunnalta. Vaimo halusi uusiin naimisiin.

Loimaalta muistutti A. G. Weissmann, että isänsä majuri Carl Johan Weissman oli jo vuonna 1798 asetettu holhoukseen ja asioitaan hoitivat poika sekä vaimo Margaretha Elisabeth Bergenfelt.

Jonas Stenberg, joka 8 vuotta aiemmin oli työskennellyt renkinä Nastolassa kapteeni Gripenbergin palveluksessa, oli hukannut papintodistuksensa. Huonompi juttu, sillä hän halusi viedä vihille taloudenhoitaja Stina Lisa Löfströmin.

Joulukuuta kulunut

2.12.

• Siivouskirjanpitopäiviys:Ymppäämällä idealappuset katoavat, "enää" 368 kpl jäljellä. Luonnoksia 82 ja ajastettuja tekstejä 79.

8.12.

• Ruokaa hakiessa sanomalehtiarkistosta löytyi villi tarina vuodelta 1751. Idealaput nyt 337, luonnokset 75 ja ajastetut blogijutut 74. Taas..

9.12.

• Taas Helka-lainat uusittu, vetkuttelu voi jatkua ensi vuoden puolelle.
• Työmatkalla kuuntelin P Englundin haastattelun. Kirjasta Sodan kauneus ja kauheus on erilaisia versioita maittain. Eurooppalaista historiaa.
• Jep, Englund oli kirjoittanut extraa myös suomalaiseen versioon. Jossain kokonaislistaa?
• "Suomalainen yhteiskunta pohjautuu soturiarvoihin" ja Ruotsin myös?
• Platsr on laajentunut Ruotsin nykyisistä rajoista lähemmäs historiallista kokonaisuutta.
• Saksalaisen aatelistietouden metsästys jatkuu, kaukopalvelupyyntö Kansalliskirjastolle lähti. Ritarihuone ja SSS eivät voineet auttaa.
• Leffateatterissa ekana Elias vai Mannerheim?

11.12.

• Suomalaisnainen, joka teeskenteli 1658 olevansa kuningatar on unohtunut. Maininta blogissani tuskin auttaa asiaa.
• Kokosin kämpän lukemattomat hissakirjat neljään pinoon. Ilmeisesti en lue kaikkia ensi vuonna(kaan).

14.12.

• Sain ekat Arkistolaitoksen "viestit tutkijasalista" eli sähköisen tilauksen saapumisilmoitukset. Menivät roskapostiin.
  
• Täytin 100 v. nuorempien kirkonkirjojen lupahakulomakkeen. Ihmettelen, että miksi kysytti ammattia/koulutusta. Jätin tyhjäksi.

15.12.

• Korjasin entisen käsialaopeni tulkintaa. Hah, osaan sentään jotain.

17.12.

• Siirsin ke arkistossa otetut kuvat järjellisesti nimettyyn kansioon ja kirjoitin samaan viitteet muistiin. Kerrankin.
• Arkistolöydöistä syntyi blogiteksti ja nyt pitäisi tehdä toinen kirjastosta lainatuista sarjakuvista. Voisi sitten palauttaa.

19.12.

• Maria G-R eilisessä Hesarissa "1800-luvulla se, mihin perheeseen synnyit, oli elämäsi vankila ja siihen oli tyytyminen." Mutkia suoraksi...
• Jos viettäisi tämän illan jonkun muun kuin historiallisten romaanien parissa... blogiaihelappusia jäljellä 303 kpl, luonnoksia 82 kpl.
• Yksi luonnos yhdistetty ajastettuun tekstiin, siihen meni näköjään 17 minsaa...
• Parin tunnin ähellyksen jälkeen: idealappuja 299, luonnoksia 93 ja ajastettuja 73. Kävin läpi digitoidut kirjallistaiteelliset joulualbumit.

Aktiviteettia arkistossa

Taannoin mainitsemani Parmasen kokoelma Kansallisarkistossa palasi olohuoneen paperikasoja pöyhiessäni mieleeni ja lähdin pitkähkön tauon jälkeen Rauhankadulle tekemään elämäni toista sähköistä tilausta. Taaskin vapaita tekstikenttiä käyttäen.

En ollut aikoihin nähnyt yhtä sekalaista materiaalia kuin eteeni saamissa kansioissa oli. (Jollei oteta huomioon niitä olohuoneeni kasoja.) Vanhoissa kirjekuorissa saattoi olla puhtaaksikirjoitettuja sivuja tai epämääräisiä lippusia. Kaikki potentiaalisia aarteita. Selasin "Opettaja J. A. Savinlahdelta, Pori, saatu kahteen vihkoon kirjoitettuina henkilökohtaisia muistiinpanoja passiivisesta vastarinnasta Porissa ja Satakunnassa 1899-1906" Kokemäkeä silmällä pitäen, mutta sieltä löytyikin Vähtäri Kauvatsalta eli suhteellisen läheinen sukulainen!

Kaukaisempia sukulaisia olivat Arno ja C.M. Hohenthal. Edelliseltä oli haastatellen saatu lyhyehkö pätkä aiotusta Bobrikoffin murhasta. C. M. Hohenthal taas oli kirjoittanut pitkät pätkät John Graftonin aselastin tuonnista. Jossain kotiarkistossani on samasta aiheesta Hesarin leike, jossa C. M. mainitaan, joten tämä oli jossain määrin tuttua tarinaa.

Sen sijaan yllätyin kun mummoni sedältä S. A. Hohenthalilta (myöh Harima) haastatellen saadut tiedot John Graftonista eivät olleetkaan kuulopuheiden kertomista vaan hän on itsekin mukana tarinassa ja kertoi muustakin aktivismista. Tarkistin muistelmakirjansa ja totesin, että siinä oli kyllä jääkäriliikettä enemmän kuin muistin, mutta en selaillen löytänyt sanaakaan aselastista enkä vangitusta everstistä. Näistä Samuli oli vuonna 1931 muistellut seuraavat pätkät:

"Saapui sitten tieto "John Graftonia" kohdanneesta onnettomuudesta ja että oli ollut pakko räjäyttää laiva ilmaan. Tohtori Alarik Strengell soitti silloin Hohenthalille, joka tällöin nuorena konttoristina asui Kokkolassa, ja kysyi tältä olisiko hän halukas lähtemään mukaan Öijän saaristosta hakemaan muutamia tärkeitä tavaroita. Olisi lähdettävä eläinlääkäri Millerin siellä olevaan huvilaan. Hohenthal oli heti valmis. Mukaan lähtivät myös Miller, Strengell, satamakapteeni Strömbäck y.m. Pimeässä aseet oli haettava paikasta, josta venäläinen sotalaiva Slava oli ainoastaan noin 1-2 kilometrin päässä. Kun ei varmuudella tiedetty oliko siinä oleva sotaväki mahdollisesti löytänyt aselaatikot, lähtivät eläinlääkäri Miller ja Hohenthal tiedustelumatkalle, mutta osoittautui, että laatikot olivat vielä siellä minne ne väliaikaisesti oli piiloitettu. Ryhdyttiin nyt kiireisesti toimiin, sillä oletiin vakuutettuja siitä, että ryssät aamulla tarkastaisivat saaret ja muun lähiseudun. Airoihin pantiin villatukot. Siten soutu tapahtui äänettömästi. Panos- ja revolverilaatikot upotettiin mereen, mutta niin matalalle, että ne myöhemmin helposti voitaisiin pohjasta nostaa. Kiväärilaatikot eivät sitä vastoin uponneet ennenkuin niihin oli tehty reikiä. Syksymmällä haettiin sitten laatikot hinaajalla merestä."
"Revolverit olivat sitävastoin hirvittäviä aseita. Niinpä kun Hohenthal ampui noin 50 metrin päästä ladon seinään, meni vahva hisri aivan poikki."
"Eräänä päivänä sai Hohenthal sitten kapteeni Savanderilta määräyksen lähteä muutama mies mukanaan Kokkolan ulkosatamaan Ykspihlajaan, jonne odotettiin Oulusta lähetettyä tärkeätä vankia. Ouluun oli ollut sijoitettuna tullilaiva, jonka nimeä Hohenthal ei muista. Se saapui kapteeninsa johdolla Ykspihlajaan. Laivassa oli oululaisia suojeluskaartilaisia lujasti aseistettuina. He jättivät passituksen ohella Hohenthalille venäläisen korkeamma santramieverstin, jovialisen, vanhahkon herran, joka kohteliaasti kumarteli peläten henkeään. Eversti pistettiin Ykspihlajassa olevaan putkaan, jota tarkasti vartioitiin. Tuotti suurta päänvaivaa kun ei tiedetty minne mies olisi lähetettty. Lopulta hän 2-3 päivän kuluttua laskettiin vapaaksi kun hän ensin oli antanut kirjallisen lupauksen siitä ettei milloinkaan enää tulisi santramitehtävussä Suomeen."

P.S. Lisää sortovuosiaktivismimustelmia löytyy Johan Kockin kirjasta Seitsemän päivää keskusasemalla.

Sotaisia uutisia touko-kesäkuulta 1715

Tukholma 4.5. (London Gazette 4.6.1715): "On the 22d the eclipse of the Sun was very remarkable here, and much greater than the Astronomers had calculated it, having been totally obscured for about seven minutes, insomuch that several Stars were seen near the Sun, and appear'd as bright as at Midnight. It happened that about 100 Muscovite Prisoners were at that time bringing under a Guard from the Place of their Confinement to work, 28 whereof found Means during the Suprise the Guard was under in the Time of the Eclipse to make their Escape. Several Peasants who came lately from Aland reported that they had an Account there from Abo, the capital of Finland, that the Muscovites were making great Preparations for a very considerable Enterprize, and that several Regiments of Russian Infantry were daily expected in that Island; and on the 2d Instant an Express came from Colonel Cronberg, whi commands the Troops posted on the Coast over-against Aland, and brought Advice that the Muscovite Regiments were come over from Finland, and that a Descent was intended to be made upon this Continent, whereupon orders have been dispatched to the Regiments which are the nearest to this Plave to repair hither with all possible speed."

Tukholma 28.5. (London Gazette 14.6.1715): "On the 30th Instant his Highness will set out for Osgrond, to Review the Troops there; and 'tis believed he will make some Attempt in Finland, where the Muscovites have at present but few Troops; and several Ships which are detained here are thought to be designed for such an Expedition."

Hampuri 18.6. (London Gazette 14.6.1715): "Letters from Petersbourg of the last of May advise that when the Czar's Fleet sails from Croonslot and from Revel, 20000 Suits of Cloaths and 70000 Sacks of Meal will be transported to Finland, besides the Forces which will be put on board that Fleet."

Merellistä sarjakuvaa

Hesarissa oli 4.12. arvio sarjakuvataiteilija Ilpo Koskelan jo päättyneestä näyttelystä. Tekstissä kiinnitti huomioni kohdat "talonpoikaispurjehduksen historiaa suomalaisille" ja "Koskela on pohjustanut Revelin seikkailujen historialliset taustat realistisiksi...". Eli sitten kirjaston tietokantaa selailemaan ja varauksia tekemään.

Ensimäiseksi varauksista ehti haettavaksi Aleks Revel, johon oli koottu aiemmin toisaalla julkaistuja novelleja. Päähenkilö on virolainen Revel, joka alun proosatekstin perusteella on ihan oikea kieltolain aikainen trokari. Tarinoiden tosiperäisyydestä esitekti ei sano mitään. Toiminnallisesta 1930-luvun historiasta pitäville ne varmasti kelpaavat. (Siitä kiinnostuneille voisi sopia myös Olipa kerran Ranskassa — Suuri gangsterisota: Herra Josephin valtakunta, jota arvioitiin Kirjavinkeissä)

Toinen varaus oli Perämeren jähti, jota vastaanottaessani kirjaston tiskillä totesin ääneen "eihän tuo voi olla sarjakuva-albumi". Tarkemmin ajateltuna olen tainnut joskus nähdä kovakantisia ja yli sentin paksuisia sarjakuvia. Mutta tässä oli kyse yhdistelmäteoksesta, jolla oli esipuheen mukaan yhteys Kemissä vuonna alkaneen purjelaivarakennusprojektin kanssa. (Kyseinen laiva näköjään nykyään purjetii.)

Alkupuoli kirjasta oli Juha Ruusuvuoren asiatekstiä väljästi taitettuna ja runsaasti kuvitettuna. Sillä selvitettiin talonpoikaispurjehduksen historiaa Suomessa sekä erityisesti Perämeren pohjukassa 1800-luvun lopulla. Väliin jäävästä Krimin sodasta (*) on myös tekstiä.

Juuri Krimin sodan aikaan sijoittuu Ilpo Koskelan sarjakuva Perämeren jähti, joka täyttää kirjan sivuista lähes 80. Tarina liikkuu maassa ja merellä. Se on silkkaa fiktiota, mutta hauskaa sellaista. Loppusivun mukaan "esitetyt laivat, miljööt, puvut ja esineet, sekä käytetty puhekieli on pyritty kuvaamaan käytössä olleeseen aineistoon perustuen ajankuvan mukaisina". Hyvä näin.

(*) Kyseinen sota kun tuli mainituksi...

• Andrew Lambert: Looking for gunboats: British Naval operations in the Gulf of Bothnia, 1854–55
• Google Booksissa on digitoitu paljon brittiläistä 1800-luvun aineistoa, joten osumia "Oolannin sodasta" on runsaasti. Esim tässä. Virtuaalinen kirjahyllyni ei aiheesta pullistele, mutta sielläkin muutama teos.
• Alla kuva Helsingin ja Viaporin pommituksesta (Kansalliskirjaston kuva-arkistosta)
  

Sukupuista ja suvuista

Viime viikolla oli uutisissa uusi äitiyspakkaus (tälle ei kukaan ole keksinyt sukupuolineutraalia nimeä?), jossa on kuviona sukupuu. Linkkiä uutiseen jaeltiin tietenkin iloisesti sukututkijoiden kesken ja aiheesta virisi myös keskustelu SukuForumilla. Se ehti käydä sosiaalipolitiikassa, mutta päättyi sukupuun esitystapaan. Laatikon kannessa kun on epälooginen version, jossa esipolvet ovat oksia eivätkä juuria.

Kuka koko sukupuun on visualisoinniksi keksinyt? Googlen käyttö tiedotti, että sukupuiden käyttö periytyy keskiajalla piirrettyihin Jeesuksen esipolvistoihin, joissa tyypillisesti esivanhemmat olivat köynöksen lehtiä. Lisätietoa aiheesta englanninkielisessä Wikipediassa. Kasvillisuutta käytettiin mielellään tiedon visualisoinnissa. Alla oleva esimerkki on 1100-luvulla kootusta tietokirjasta Liber Floridus. Koko kirja katsottavissa omalla sivustollaan ja BibliOdyssey tarjosi kuvaotteita, joista tämä otos peräisin.


Puuvisualisoinnissa esipolvien kaikki haarat sopivat juuristoksi, mutta jälkipolvien lehdistöön on puolisoiden ymppääminen vaikeampaa. Ainakaan heidän esipolvillaan ei ole sinne asiaa, eli saadaan selkeästi rajattu suku.

Suvun määrittelystä kirjoitti äskettäin på svenska Niklas Lindberg, joka lähtee ajatuksesta, että perinteisesti kukin kuului isänsä sukuun, josta saatiin joko sukunimi tai patronyymi. En saa aivan kiinni hänen ajatusmallistaan, joka kritisoi sitä, että ihmiset päättävät itse, mihin esipolviosaansa identifioituvat, sen sijaan, että se tulisi automaattisesti annettuna? Blogitekstin lopussa muuten komea sukupuu. Taitaa olla kuningatar Victorian jälkeläisistä kyse.

Tilanhoitajia kahden puolen jokea

Lauantaisessa postauksessani mainitsin, että Thure Belin pehtoroi Kokemäellä de la Gardie-suvun tiloja. Tämä on pääteltävissä asumisestaan Forsbyssä, sukututkijoiden lähteettömästi jankkaamasta "Kokemäenkartanon pehtoorista" sekä de la Gardie-suvun arkistosta, josta olen mikrofilmiltä Kansallisarkistossa vilkuillut ja ja aion joskus tosissani lukea läpi. DelaGardie -tilaomistuksistakin olisi aika saada parempi tolkku kuin pitäjähistoriikin merkinnät 1800-luvulta:
Arkistokäyntiaikaa odotellessa on helppo tarkistaa mitä SAY kertoo Belinin edeltäjistä.
Forsbyn puolella on vuosina 1685-88 henkikirjoitettu vouti Johan Sundström sekä useita kirjureita. Kokemäenkartano on samaan aikaan enimmäkseen kruununverovapautettu, mutta vuonna 1690 näkyy siellä vouti Johan Assmunsson. Hänen vaimonsa Gunilla on vuonna 1694 Forsbyssä ja miehensä edelleen Kokemäenkartanossa. Tilat ovat lähekkäin, mutta joen kahden puolen!

Vuosina 1695-96 Kokemäenkartanossa on voutina kirjattu Henrik Strandsteen. Forsbyssä on vuonna 1697 tittelitön Beata Sarenia ja vuonna 1701 Kokemäenkartanossa voutina Jacob Sarenius. Kummankaan yhteyttä Kiikalan Sareniuksiin ei ole tiedossa.

Mahdollisesti Jacob on sama kuin vuonna 1704 Ylistaron Malmilla "ombudsman Seringius" ja Kokemäenkartanolla vuosina 1710 ja 1713 "Fougden Jacob Saringius". Ilmeisesti jälkimmäinen kirjoitusasu on oikeampi, ylioppilasmatrikkelissa on miehestä enemmän tietoa. Matrikkelin tuomiokirjaotteessa vilahtaa "Jacob Forman", joka löytyy Kokemäenkartanosta vuosina 1703 ja 1704 vaimonsa Karinin kanssa. Saman tittelin kanssa siellä vuonna 1709 on Isak Erichsson, jolla vaimo Juliana.

Isonvihan jälkeen Kokemäenkartanossa ei näy säätyläisiä ennenkuin vuokraaja Simon Stengrund saapuu vuonna 1738. Malmi näyttää samoina vuosian SAY:ssä lähes tavalliselta talonpoikaistalolta. Forsbyssä on ennen Thure Beliniä vuosina 1726-28 "ombudsman Biörnström", josta olen täällä jo aiemmin kirjoittanut sekä vuonna 1729 "ombudsman Granbo" vaimoineen.

Kohdattua

Vasemalla näkyvä mies kohtasi kameran vuonna 1877 ja minä kuvan DigitaltMuseum-sivulla (via Kringla). Kuvatekstin mukaan kyseessä on "Keiky Raty från Eno, Karelen i Finland"

Jessica Parland-von Essen osallistui seminaariin Digiajasta ikuisuuteen eli mitä kulttuurista kannattaa säilyttää ja raportoi på svenska.

Marko Leppänen esitteli Väinö Auerin hahmotelman Suur-Suomeksi vuonna 1941. Igor mietti Suomea Natsi-Saksan rinnalla.

Pertti Jarla kirjoitti sotaveteraanien kunnioittamisesta ja loukkaamisesta.

Inkeri Valtonen on jatkanut sotahistoriasta kirjoittamista. Tuoreimpia otsikoita:Kenraali ja talousnero Rudolf Walden,
Mielenkiintoinen jääkäriliike,
Jääkäreitä ja kenraaleja, Hyviä keskusteluja asiakkaiden kanssa.

Niko Lipsasen kirjoituksesta sain tietää Anu Lahtista haastatellun Ylioppilaslehdesä.

Verkkarissa kerrottiin historiallisten säähavaintojen digitoinnista ja kommentoitiin kirjallisuutemme joulukertomuksia.

Sirpa Kähkösen kolumni Toteutumattomat kohtalot ja vaihtoehdottomuuden mantrat käsitteli sodan perintöä.

Janne Koskinen kehui 1700-luvun uhkapeliä. Facebookin puolella tuttavani totesi "Sain viime jouluna pelin lahjaksi, mutta ohjeet olivat sen verran puutteelliset, ettei pelaaminen onnistunut. Edes googlesta ei ollut apua."

Tunnegeneraattorissa muistojen kertausharjoitus. Propellihattupoika mietti historian opetuksia. Vuokko Isaksson käsitöiden (lähi)historiaa.

Jouni-Matti Kuukkanen on aloittanut bloginsa marraskuussa ja m.m. kirjoittanut otsikolla Kohti historian loppua sittenkin? Heinäkuussa on aloittanut sukututkimushenkinen blogi Sekalainen sukukunta.

Rebekka oli katsonut ekan jakson Hulluuden historiaa. Mia oli lukenutItämeren hylkyjä käsitteleviä kirjoja sekä kirjan Kadonnutta Inkeriä. Tuttavansa Lempeästi hullu puolestaan Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maijan.

Hanna oli lukenut Suomen lasten historian. Kaisa luki Kjell Westön Missä kuljimme kerran.

Lokisti Rape Koskinen oli kirjoittanut muistorunon Juice Leskisestä.

Jenni kertoi:

Sain vähän aika sitten suurimman stressin pois alta, kun tulostin mun historian tutkielman "Naisten pukeutuminen 1800-luvulla". Mä en vain tiedä miten suhtautua, kun muiden työt on ollut noin viiden sivun mittasia, mun työ 19 sivua. :D Joku tässä nyt ei täsmää!

R.I.P. satamarata

Pari vuotta sitten kävelin työhön Jätkäsaareen vieneen satamaradan yli. Toisinaan matkaan tuli muutaman minuutin paussi, kun aamun tavarajuna sattui tulemaan "oikeaan" aikaan eikä eteenpäin ollut menemistä. Nämä ajat ovat nyt ohi ja rata purettu. Keskustassa sen kuilu näytti joulukuun alussa tältä:Aikanaan satamaradan avaaminen oli niin tärkeä asia, että siitä julkaistiin alla olevat kuvat Suomen kuvalehdessä 1/1894: