lauantai 14. helmikuuta 2015

Kihlaus Länsi-Suomessa 1600-luvulla

Ystävänpäivän hengessä pyrähdys tuomiokirjakortistoon, jonne on kertynyt monta mainintaa kihlajaisten yhteydessä annetuista lahjoista.

Porilainen Johan Hendersson Skaffar Johan Birkholtzin kamaripiialle Alissa Ivarsdotterille helminauhan (1655). Mies naiselle 3 hametta, yhden vihreän pujoliivin ja 2 röijyä (1679). Mies naiselle hopeasormus ja rahaa (1681). Mies naiselle 2 1/2 riikintaaleria, kullattu sormus, hopearintakoru (1686). Eurajoella sulhanen antoi kullatun hopeasormuksen ja nainen paidan, parin ommeltuja lapasia, parin  sukkia ja kaulaliinan (1689). Huittisissa mies antoi naiselle tupakkaa ja nainen miehelle paidan, parin sukkia ja vanttuita sekä kolme kaulaliinaa (1690). Morsiammelta sulhaselle tupakkaa (1700).

Useimmista korteista puuttuu tieto lahjanantajasta ja -saajasta.

Kihlauksen yhteydessä annettuja lahjoja: hopeavyö (1620), sormus, rahaa ja pari kenkiä (1651), hopealusikka (1652), rahaa (1656), 2 hopealusikkaa (1679), kultasormus ja rahaa (1680),2 sormusta ja rahaa (1685), riikintaalari (1686), kaksi hopeasormus (1688), kaksi hopeasormusta (1688), rahaa, nenäliina ja messinkilusikka (1689), kaksi sormusta ja rahaa (1692), hopeaketju (1692), hopeasolki (1695), iso vanhanaikainen kullattu hopeasormus (1696), sormus ja solki (1699), messinkinen sormus ja kaksi messinkisolkea (1699), kullattu sormus ja solki (1700).

Varsinaista naimakauppaa siis. Tunteet ja tavara saattoivat mennä sekaisinkin. Eurassa mies oli antanut naiselle hopeasormuksen ja kolme kyynärää kangasta. Naisen mukaan kyse oli kihlauksesta ja miehen mielestä maksu palveluksesta (1696).

Lapissa pariskunnalla oli jo yhteinen lapsikin, mutta kihlalahjoista ei oltu päästy sopuun. Nainen oli antanut miehelle kaulaliinan, mutta mies olisi halunnut jakunkin. Itse oli luvannut tynnyrin ruista ja toisen ohraa. Häiden vietosta mies oli todennut "Perkel vihil mene, mut ett minä, saa panna futi futi" (1687).

Mutta jos aikomus oli aito, kihloihin pääsi lainasormuksellakin (1656).

Kihloissa voitiin olla kaksikin vuotta (1688). Yhteen muuttamisesta sai sakon uhan (1689).

Vaikka kihloihin meno oli laillinen sitoumus, saattoi käydä niin, että sulhanen otti ja lähti Tallinnaan (1681), tai päätti kolmen vuoden päästä ettei haluakaan naimisiin (1686). Asiallisesti kihlauksen purku hoidettiin käräjillä (1689).

Mutta jos kihlaus piti ja vihille mentiin, morsianta odotti kruunu.

Ei aina yhtä komea kuin tämä 1600-luvun loppuun tai 1700-luvun alkuun ajoitettu ruotsalainen esimerkki (Historiska museet), mutta arvomateriaalista saattoi olla kyse. Tuomiokirjoissa on maininnat morsiuskranssista Kokemäellä (1640), kullatusta morsiuskranssista Loimaalla (1648), yksityisomistuksessa olevasta morsiuskranssista Ulvilassa (1648), morsiuskranssista Eurassa (1651), hopeisesta morsiuskranssista Loimaalla (1652), hopeisesta morsiuskranssista Eurassa (1680) sekä yksityisomistuksessa olevasta hopeisesta morsiuskranssista, jossa on kulta- ja helmikoristeita Eurassa (1690).
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: , , ,

perjantai 13. helmikuuta 2015

Synkkä kulttuuriperintö? Turismi?

Wikipedia kertoo, että käsite 'dark tourism' on otettu käyttöön vuonna 1996 kuvaamaan matkailua paikkoihin, joihin liittyy kuolema ja/tai tragedia. Itse ilmiöhän on vanha ja kun alkaa miettimään, niin melko moneen matkailukohteeseen liittyy kuolema.

Velikulta 1/1911
Rinnakaiskäsite 'dark heritage' ei ole Wikipediassa (tosin siellä on saman niminen elokuva). Sen sijaan se näkyi tiistaina suomalaisten sosiaalisessa mediassa kun Twitteriin ja blogistaniaan liittyi  tutkimushanke Lapland's Dark Heritage Project / Lapin synkkä perintö, jossa
tutkitaan Lapissa toisen maailmansodan aikana toimineiden saksalaisjoukkojen aineellisen kulttuuriperinnön arvoja ja merkityksiä.
Poikkitieteellisyydessä on mukana arkeologia, joten mieleen tuli Jan Fastin projekti Deutsches Lager Hanko 1942-1944. Lisäksi relevantilta tuntuu pari vuotta sitten Viron historiallisessa museossa ollut näyttely Saarenmaan neuvostoajan jäänteistä, joita paikallinen väestö ei (välttämättä) alunnut säilyttää, vaikka ne ovat heidän historiaansa ja kulttuuriperintöänsä.

Liekö niin, että saksalaisissa on synkempi vire kuin viime sotiemme taistelupaikoilla? Sotiin liittyvää turismia kehitetään Suomessa ahkerasti. Verkkoon ilmestyi runsas viikko sitten esiselvitysraportti Sotahistoriakeskus Mikkeli. Erityisesti Salpalinjan tuotteistamista mietitään kovasti.
AMK-opinnäytteissä synkkää turismia on jo ehditty käsitellä
Kirjoittanut klo 1 kommentti:
Aiheita:

Kaupunginhallinnon työllistävä vaikutus

Baijerilaiset ovat ystävällisesti digitoineet mielenkiintoisen vuonna 1845 julkaistun kirjan, jonka tekijä on Claës Wilhelm Gyldén ja otsikko Historiska och statistika anteckningar om städerna i Finland. Siitä voi saada nimen mukaisesti perustiedot kunkin Suomen kaupungin tilasta 1800-luvun puolivälissä.

Paljon on muuttunut. En tiedä mistä löytäisin Helsingin nykyiset työntekijämäärät ja vuotuisen palkkabudjetin, mutta ovat varmasti kaukana tästä:
Naisia joukossa ei taida olla kuin nuo kaksi kätilöä, joiden palkka oli samaa luokkaa kuin vankien vahdeilla. Vahdeilla, kätilöillä. lääkäreillä ja eläinlääkärillä lienee ollut työpaikkansa muualla kuin raatihuoneella. Mutta missä oli raatihuone tähän aikaan? En tiennyt ja kysyin museolta. Tutkija Eva Packalén vastasi
Helsingin vuonna 1804 valmistunut kivinen raatihuone purettiin 1838 Senaatintorin ja Tuomiokirkon rakentamisen tieltä. Uudeksi raatihuoneeksi ostettiin 1837 kenraalikuvernöörin käytöstä vapautunut 1760-luvulla rakennettu kauppias Bockin talo, josta arkkitehti Engel oli muokannut jo 1810-luvun lopulla näyttävän empirerakennuksen lisäämällä siihen kolmannen kerroksen ja edustavan pylväikön (nykyinen Aleksanterinkatu 20) . Raatihuonetoiminnot siirrettiin Bockin talosta 1913 Seurahuoneelle eli nykyiseen Kaupungintaloon.
Siis Sederholmin talon vieressä. Kuva leike SLS:n digitoimasta ja jakamasta (Flickr Commons) postikortista, jonka reunassa lukee "Jälkipainos kielletty". Hmm...
Kirjoittanut klo 1 kommentti:
Aiheita: , ,

torstai 12. helmikuuta 2015

Outoutta SA-kuvissa ja epäkäytettävyyttä Finnassa

Tulipa mieleeni tarkastaa onko toukokuussa 2013 antamani lisätieto tullut jotenkin näkyviin SA-kuvaan Eiran pommitustuhoista. Kuten blogitekstistä näkee, tallessa on kuvan numero ja kuvateksti, joten hakumahdollisuuksia on useita. Aloitin Eira*:lla ja en saanut kuvaa esille. Numerolla hakien yksiselitteisesti "Löytyi 0 kuvaa."

Hieman outoa. Mutta ehkäpä vuoden 2013 jälkeen joku valokuvaajan jälkeläinen on herännyt vaatimaan otosten poistamista tai kuvan kulmasta on bongattu ihmisruumiin osa, jonka näyttäminen verkossa on sopimatonta? Olisin kysynyt palvelun ylläpidolta, mutta mistään ei löytynyt yhteystietoja.
 Lisäys 12.2. 13:36. Sain Twitter-tuttavalta sähköpostiosoitteen ja sieltä vastauksen: "sa-kuvapalvelussamme oikealle ylhäälle pitäisi laittaa täppä + päivättömät
Näin tulee näkyviin myös ne kuvat joissa ei ole päivämäärä tiedossa." No niinpä tietenkin.
Sen sijaan etusivulla mainitaan, että "SA-kuva.fi avautuu myös Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeen kautta helpottamaan esimerkiksi tutkijoiden työtä finna.fi-palvelussa." Huvikseni testasin siellä kuvatekstin ensimmäisellä sanalla 'Eirasta' ja kaipaamani kuva tuli esille.

Huomioita. Kuvausajankohta on SA-kuvien tiedoissa yleensä päivän tarkkuudella. En muista oliko tässä, mutta ainakin vuosi on selvillä. Silti kuvaustiedoissa (ajoittamaton). Tämäkö helpottaa tutkijoiden työtä? Eikö latausta Finnaan olisi voitu tehdä hyödyntäen kaikkea metatietoa? (Toisissa kuvissa tässä on onnistuttu eliongelma ehkä juuri tässä kuvassa.)

Klikkaamalla kuvan isommaksi saa tietää, että "Kuvaan voi liittyä käytön rajoituksia." SA-kuva palvelua tuntematon on nyt täysin kädettömässä tilassa sillä sivulla ei ole linkkiä sen sivulle. (Juu, valitin viimeksi tästä marraskuussa ja on vakuutettu, että Finnaan joskus tulee kuvaoikeustiedot.)

Puhumattakaan, että pääsisi suoraan kiinni kyseiseen kuvaan ladatakseen sen isona tiedostona. URL:ssa näkyy numerosarja, joka ei ole se minulla tallessa oleva kuvan numero. Ehkä numerointia on vaihdettu ja se syynä ongelmiini.

Ehei. SA-kuva 122811 on "Kenraali V. P. Nenosen 60v. päivä. Everstiluutnantti Parkkonen.
Mikkeli PM. 1943.03.06". 

 Takaraivossa on vielä fiilis, että pari vuotta sitten SA-kuvissa oli enemmän otoksia Eirasta kuin mitä nyt sain esiin. Verrataan. Haku Eira* tuottaa SA-kuvissa 12 kuvaa ja Finnassa (Puolustusvoimien kuvakeskukseen rajaten) 24 kuvaa. Hävikkiä on pommitustuhojen kuvissa, joissa kuvaajana Aavikko.
Sen sijaan tekijän "Sot.virk. Aavikko" kuvat ovat molemmissa portaaleissa. Ei ymmärrä.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:

Perunkirjoituksen epäluotettava sukuselvitys

Viime viikonloppuna paperipinoja siirrellessäni tuli esiin vuoden 2012 lopulla Ruotsista tilaamani perunkirjakopio. Jälkikäteen ajateltuna tilaamisessa ei ollut mitään järkeä. Vaikka Kokemäen Gottlebenien huonekalut olisivat Göteborgissa kuolleen Adrian Gottlebenin "perintöä" ei niitä olisi roudattu puolen valtakunnan läpi. Eli inventaariolistalla ei ollut tutkinnallista merkitystä.

Mitä asiakirja sitten kertoi sukulaisuussuhteista? Lopetin (jälkikäteen tarkasteltuna sekavan) kirjoitukseni Adrian Gottlebenistä vuonna 2010:
Kuolinikänsä perusteella tämä Adrian oli syntynyt noin vuonna 1730. Ei välttämättä Porissa, tietenkään.
Saamani kopion luettavuus jättää toivomisen varaa, mutta käsittääkseni Göteborgissa kirjattiin pesään kuuluviksi perillisiksi
  1. vainajan veljen, porilaisen kauppiaan Johanin lapset, täysi-ikäinen poika merimies Adrian Gottleben, Gabriel Gottleben (rusthollari Kokemäellä) ja tytär Lovisa Gottleben, joka oli naimisissa rusthollari Hannulan kanssa samalla paikkakunnalla. 
  2. sisaren, joka naimisissa porin raatimies Otto Julius Branderin kanssa, lapset Gabriel Brander (kauppias Raahessa), Julius Brander (kirjanpitäjä), Lovisa Brander (naimisissa Helsingborgin raatimiehen Lorentz Höckerin kanssa)


Branderin haaraa en tunne, mutta ensimmäinen osa tuntuu sekoittavan nimiä ja suhteita aika pahasti. Tai sitten oma tutkimukseni on puutteellinen.

Adrian on ollut paikan päällä ja allekirjoittanut asiakirjan, joten ilmeisesti hän tosiaan on Johanin poika Bergholmin taulussa 17. Vaikka merimiehenä olemisesta ei siinä puhuta. Mutta miksi hän on antanut merkitä sisaruksikseen isänsä sisaruspuolia?

Kokemäen Gabriel Gottleben on oma esi-isäni ja Hannulaan naitu sisarensa nimeltään Sara Elisabet eikä Lovisa. Asiakirjat todistavat aukottomasti, että he ovat Gabriel Gottleben vanhemman lapsia ja jos Brander-osuus pitää paikkansa, niin oli Göteborgissa kuollut Adriankin. 

Näyttää vahvasti siltä, että Adrianin leskellä on ollut miehensä perheestä epätarkat tiedot eivätkä nämä ole kohentuneet sanomalehtikuullutuksillakaan. Mahdollisesti joltain meni siis ohi tilaisuus moittia testamenttia (jonka tekstistä en saa selvää) tai osallistua oikeudenmukaiseen perinnönjakoon. 

Jaettavaa oli 12229 taalaria, josta 4000 oli osuuksia tanskalaisessa Aasian komppaniassa ja 1000 osuuksia ruotsalaisessa Itä-Intian komppaniassa. (Jälkimmäisellä on ainakin kolme tietorikasta sivustoa: ostindiskakompaniet.se, ostindiska.nordiskamuseet.se, Svenska ostindiska kompaniets arkiv (Göteborgs universitet) .)
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: ,

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Akselin vuorovaikutustaidot

Selasin eilen julkaisua Flugsvampen Kansalliskirjaston digitoimista aikakauslehdistä. Vuoden 1909 numerossa oli parin sivun juttu Akseli Gallen-Kallelasta ja Teddy Rooseveltista Afrikassa. Runo oli ruotsiksi, mutta jo pelkät kuvatkin hauskoja.


Halusin heti tuoreeltaan jakaa ne jollekin ja relevantilta kohteelta tuntui äskettäin Facebookiin liittynyt Akseli Gallen-Kallela vm 1915. Hänestä kerrottiin Aamun Helsingin Sanomissa ja jälkeeni on moni muukin jättänyt hänelle terveisiä ja kysymyksiä. Yhteenkään AGK ei ole ehtinyt edes peukkua painamaan - liekö maalaus- vai ryyppäysputki päällä?(Korjaus pari minuuttia julkaisun jälkeen: Yhdelle Akseli on vastannut.)

Tähän väliin on siis turhaa lähteä kyseisellä kanavalla kyselemään tapasiko Gallen-Kallela Rooseveltin Afrikassa. Google kertoo: kyllä ja paljastaa Ylen äänikirjavalikoimasta Afrikka-kirjan, jossa yllä oleviin kuviin asiallista taustoitusta.

Muuten, Gallen-Kallelan museo järjestää Kulttuurihackathonin 20.-21.2.2015. Etukäteisilmoittautuminen.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita:

Keskiaikaista linnaa rakentamassa

Kiitos Mervi Pasasen blogitekstin sain uusimman BBC:n "elämme menneisyydessä" sarjan Secrets of the castle tietooni jo kun sitä vasta esitettiin kotimaassaan. DVD ilmestyi kiitettävän nopeasti sarjan loppumisen jälkeen ja niin sain elää viisi tuntia putkeen keskiaikaisella linnatyömalla viime lauantaina.

Benoît Prieur (Agamitsudo),  Wikimedia, CC BY-SA 3.0
Aikaisempien sarjojen maatilojen sijaan nyt oltiin rakentamassa 1200-luvun alkupuolen asuinlinnaa. Sopiva paikka kuvaamiselle oli löytynyt Ranskasta, josta rakennustekniikka tuli Englantiin. Rakennustyöläiset liikkuivat keskiajalla työmaalta toiselle eli siinäkin mielessä rajan ylittäminen sopi konseptiin.

Tykkäsin sarjasta melkeinpä enemmän kuin edeltäjistään. En tiedä tarkalleen mitkä tekniikat olivat käytössä Suomen linnojen ja kirkkojen työmailla, mutta jotain samankaltaista kivien nostamisessa lienee ollut. Vähintäänkin työntekoon kuluva aika ja sen vaatima osaaminen. Sarjasta valkeni esimerkiksi maalipigmenttien käsittelyyn vaadittava vaiva ja tieto.

Benoît Prieur (Agamitsudo),  Wikimedia, CC BY-SA 3.0
 Skouame, Wikimedia, CC BY-SA 3.0
Kivet eivät olleet rakentamisessa ainoa materia. Kivien väliin tarvittiin laastia, jonka resepti oli ammattimiesten salaisuus. Sarjassa kaadettiin puu, halkaistiin se lankuiksi ja siloiteltiin niitä kirveillä. Köysiä tehtiin samanlaisilla radoilla kuin suomalaisissa ulkoilmamuseoissa - milloinkahan tekniikka tuli tänne Pohjolaan? Pajassa huollettiin kivimiesten työkaluja ja pariin kertaan todettiin, että työ pysähtyisi ilman seppää.

Kovasti selitettiin ja puolusteltiin sitä, että linnan sisäseiniä kalkittiin valkoiseksi. Keskivertokatsojalle siis outo ajatus?
Skouame, Wikimedia, CC BY-SA 3.0
Ajan työläisten asumukset olivat yksinkertaisia ja nuotio ruuanlaittoon keskellä lattiaa kuten Tudor-sarjassa ja suomalaisissa kiviaika ennallistuksissa. Mistä tuli mieleeni, etten tiedä milloin tilanne Suomessa muuttui.

Asumuksessa oli maalattia, jota mukavoitettiin peittämällä se ruokonipuin. Mistä tuli mieleeni oljet joulunajan lattialla.

Gautier Poupeau, Wikimedia, cc-by-2.0
Sarjan tavallisemman elämän kuvaukseen voi laskea myös myllyn, joka oli rakennettu 1000-luvun alusta säilyneiden jäänteiden perusteella. Kokonaan puusta. Vastaavaa kitinää on varmasti ollut Suomessa kun teknologia tänne ehti. Minut yllätti se, kuinka pienellä vesimäärällä mylly pyöri. Eikä sitä pudotettu kuin metri.

Työmaa Guédelonissa on suosittu turistikohde, mutta sitä ei sarjasta huomannut kuin pari kertaa kuuluvina taustaääninä. Paikka on suhteellisen lähellä Pariisia, joten enpä ihmettelisi, jos sinne kevään ja kesän tullen saapuu entistä enemmän brittejä.

Valokuvat viime keväältä, jolloin sarjan kuvaukset olivat käynnissä.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: ,

tiistai 10. helmikuuta 2015

Kurssikatsaus

Jonkin aikaa tuntui kuin verkkokurssit olisivat loppuneet ja sitten räpiköinkin jälkijunassa useamman kanssa.

Kurssiin Digging Deeper: Making Manuscripts (Stanford.edu) hyppäsin mukaan vauhdissa enkä oikein tiedä mistä on kyse. Mutta olen oppinut yleissivistäviä asioita keskiaikaisista käsikirjoituksista sopivan lyhyistä luentopätkistä. Harjoitustöissä pitäisi kirjoittaa käsikirjoituksia puhtaaksi. Tätä en ole vielä yrittänyt ja voi olla, että jää yrittämättä.

Kurssilla Stonehenge (iversity) olen ollut alusta asti, mutta en ole osallistunut keskusteluihin, joissa kurssin anti ehkä syvenisi ja avautuisi. Merkittävin ahaa-hetki oli se, kun minulle selvisi, että Pietarissa olevan Pietarin ratsastajapatsaan iso kivi on miesvoimin siirretty kuuden kilometrin matka 1768-1770. Miehiä 64, päivämatka 150 metriä.
(Valokuva Rijksmuseum)

Ja pian ohjelmassani on lisää kursseja. Ei tosin kaikkia alla mainittuja, sillä pitää ehtiä suorittamaan myös ammatinharjoittamiseen liittyviä opintoja.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita:

Historian rääppiäiset Tieteen päiviltä

Kuten lupasin, linkityksiä kuukausi sitten pidettyihin esityksiin Tieteen päivillä. Suurin osa videoista on sekä Helsingin yliopiston portaalissa että YouTubessa.

Tuomas Heikkilä puhui (alkaen 01:33:00) sessiossa Sattuman satoa ja vaikutusta tiedeinstituuteissa kalentereista ja Euroopan kulttuurihistoriasta. Sattumia hän ei ollut löytänyt, mutta kertoi hankkeesta, jossa kalenterien yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien kautta kartoitetaan Ranskan kulttuurivaihtoa keskiajalla.

Sessiossa Parinvalinta ja lisääntyminen puhui ensimmäisenä otsikolla Sattumaa jo ennen syntymää: miten sää, sato ja sosiaaliluokka vaikuttivat naimisiinmenoon ja lisääntymismenestykseen historiallisessa Suomessa Virpi Lummaa, jonka kirkonkirjoihin ja sukututkimukseen nojaavasta tutkimuksesta olen kauan ollut kiinnostunut. Horoskooppien ilmaantuminen esitykseen oli yllätys.

Mia Korpiola puhui ensimmäisenä (alkaen 00:06:12) sessiossa Rahapelaaminen: sattuman kauppaa ja sääntelyä rahapelaamisen oikeushistoriasta entisajan Ruotsissa ja myös autonomian ajan Suomessa.

Sessiossa Sattuma talouden ja teknologian historiassa puhui ensimmäisenä Sakari Heikkinen Suomen vaurastumisesta viimeisen 150 vuoden aikana.  

Sami Moision esitys Tutkijat ja Suomen alueellinen "löytäminen". Maantieteellinen tieto ja valtio kahdessa kontekstissa (alkaen 0:45:30) sessiossa Sattuma ja maailman avartuminen oli mielenkiintoinen. Kartatkaan eivät ole irti oman aikansa poliittisesta todellisuudesta ja ovat siis sen lähteitä.

Session Sota ja selviytyminen ensimmäisenä puhui historioitsija Oula Silvennoinen otsikolla Sotarikokset ja selviytyminen – uhrien ja tekijöiden siirtyminen sodanjälkeiseen elämään.

Jani Erolan esitys Sattuma korjaa satoa yhteiskuntaluokissa sessiossa Elämänvalinnat ja sattuma (alkaen 00:10:40) analysoi yhteiskuntaluokan periytyvyyttä lähihistoriassa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana se, että nykyään maanviljelijän lapsista ei kaikista tule maanviljelijöitä. Eikä tietysti tullut ennenkään, kun ihmisiä pysyi elossa enemmän kuin pitäjässä oli taloja.

Silkkaa historiaa oli sessio Voiko maailmansota olla sattuma - entä Suomen sisällissota?, jossa esitykset
  • Tuomas Hoppu: Suomi maailmojen sodassa
  • Markku Kuisma: Sattumalta itsenäistynyt maa
  • Pertti Haapala: Yhteiskunnan pakottavat rakenteet
  • Tuomas Tepora: Se olikin suunniteltua – sisällissodan jälkikuva
Sessiossa Sattuma ja poliittiset liikkeet puheenjohtaja Teija Tiilikainen totesi ja omassa estotesi, että poliitikkan tutkijoita kiinnostaa poliitisissa liikkeissä ja päätöksenteossa ensisijaisesti "erilaiset jatkumot, yleiset lainalaisuudet, yleisemmät selitysmallit" eli hakevat "kaikkea muuta kuin sattumaa". Hänestä "historiantutkijoilla asianlaita lienee hieman erilainen". Hmm. Historiantutkimusta edustava Mikko Majander kertoi (alkaen 00:25:00) useista m.m. sattumista, jotka johtivat Paavo Lipposen nousuun SDP:n johtoon. Session ensimmäisenä puhunut Maija Setälä käsitteli kollektiivisen päätöksenteon (satunnaista?) epärationaalisuutta.

SLS:n järjestämässä seminaarissa Slumpens skördar, jonka video on linkitetty heidän sivulleen. , oli myös esillä sattuman ja politiittisen päätöksenteon yhteyksiä Göran Djupsundin esityksessä Mer än bara rationalitet – slump och emotioner i politiken, joka oli ohjelmassa ensimmäisenä. Alkaen 02:20:00 samassa tilaisuudessa puhui Dick Harrison otsikolla Tur, chanstagning eller medveten strategi? Finlands inlemmande i det svenska riket under medeltiden

Kontrafaktuaalista historiaa pyöriteltiin sessiossa Sattumasta ja toteutumattomista vaihtoehdoista Suomen historiassa esityksissä
  • Mirkka Lappalainen: Sigismundin valtakuntaan: vaihtoehtoinen kertomus 1590-luvun Suomesta
  • Henrik Meinander: Suomi osana Ruotsia vuoden 1809 jälkeen
  • Markku Jokisipilä: Suursuomen kehitys vuosina 1945–68
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: ,

maanantai 9. helmikuuta 2015

Tammikuun lopusta helmikuuhun

27.1.
28.1.
  • Taas sai vanhassa tutkijasalissa @Kansallisarkist vääntää tusinaa lamppua päälle ennenkuin yksi syttyi. Voisiko fiksata?! [Tähän twiittiin ei tullut mitään vastausta. Luonnollisesti huomautin asiasta (taas) henkilökunnalle myös paikan päällä.]
  • Pöytälampuista 4 toimii. Pari tutkijaa ahertaa pimeässä, yksi lähti uuteen saliin.
  • Kuka piru pimeässä näkee @DocPointHKI oli hiukan liian lähellä omaa elämää. Kosketti. [Leffan nimellä ei ole yhteyttä Kansallisarkiston tutkijasaliin. Mutta KA:n aineistoja oli dokumentissa esillä.]
30.1.
  • Desert haze @DocPointHKI . Tutun näköisiä yleisössä, mukluk @TapSq , joka valitsi tämän nostoni perusteella. Paineita.
  • Desert Haze @DocPointHKI : Hieno kollaasi aikatasoja ajattomalta vaikuttavassa maisemassa.
31.1.
  • Pekka Kirjavainen luki Jukka Korpelan kirjan orjakaupasta.
  • Pekka Konosen valinnat Helsingissä: @Kaupunginmuseo ja Päivälehden museon uusi näyttely. Myös @Postimuseo mainittu.
  • Kuunneltu BBC:n Germany: Memories of a Nation. Erinomainen mosaiikki erilaisten Saksojen vaiheista. Tallessa uudelleenkuuntelua varten.
  • New Rijksmuseum @DocPointHKI . Sisältö oli mysteeri kunnes @Eija_Makinen tiivisti trailerin salin ulkopuolella odotellessa. 
  • Anu luki Annikki Arnin muistelman Viipurista autonomian viimeisinä vuosina.
 1.2.
  • Newsroom @DocPointHKI . Yleisössä moni tuntee toisensa, useat toimittajia - ylläri.
2.2.
  • Teologisen tiedekuntasalissa, vartin päästä aiheena #pyhiinvaellukset. Helsinki pysyttelee Tampereen trendien perässä, nääs.
3.2.
4.2.
  • Selvitysmies Perssonin näkemys tieteestä ja teknologiasta minulle vieras (HS B8). Lelut ja teatteri?
  • Mikä osa ilmailumuseosta mahtuisi "saman katon alle" muiden museoiden kanssa keskustaan? Ja miksi juttu jäädytetystä hankkeesta?
  • Työväen arkisto tarjoaa Ajan kuvastimen vuodelta 1957. 'Suomen Elvis Presleyksi' ehdolla naisiakin.
 5.2.
 6.2.
7.2.
  • Työpöydän tänään paljastuneelta pinnalta löytynyttä. Esivalta ja mitä? Ja miksi?
8.2.
9.2.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita:

Postiaikataulut vuosina 1752-1801

Kotuksen Vanhan kirjasuomen korpukseen sisältyvistä almanakkateksteistä saa Suomen postiliikenteestä kuvan, jossa merkityksellistä on viestien tulo Turkuun ja niiden lähteminen Tukholmaan tai Pohjanmaalle. Ketään ei (Turussakaan) kiinnostanut se, milloin sieltä lähtivät kirjeet "rajamaille ja Helsinkiin"?

Siis vuonna 1752
Postein Lähdendö Turusta
Tuorstaina joca on oikia Posti Päiwä Lähtee Posti caickehin Ruotzin ja Pohjan-maan Caupungeihin, ja nijn pian cuin Posti on tullut rajamaista ja Helsingforsista, ja nijn edespäin yli Meren; 
Vuoteen 1801 mennessä posti kulki kaksi kertaa useammin.
Maanantaina ja Tuorstaina , jotka owat oikiat Posti-Päiwet , Lähtee Posti kaikkihin Ruotzin ja Pohjanmaan Kaupungeihin , ja njin pian kuin Posti on tullut Rajamaistä ja Helsingforssista , läheteeään se sama Castelholmaan , ia njin edespäin yli Meren
Paitsi silloin kun ei kulkenut. Uutinen jäätilanteen estämästä kulusta ylempänä sanomalehdestä Inrikes tidningar 7.5.1800 ja alempana sanomalehdestä Inrikes tidningar 29.3.1805.

(Kastelholma välipisteenä esiintyy jo vuoden 1787 almanakassa.)

"Postein tulo Turcuhun." vuonna 1752 kuvattiin näin
Oikia Ruotzin Posti joca Stockholmista lähtee Perjandai illalla , tulee jos hywä ilma on merellä oikiana päiwänä, Manantai illalla, yöllä eli wijmistäkin Tijstaina; mutta wasta tuulella ja Sää Ricolla wijpyy Posti coco Cuucauden.
Pohjan maalda tulee Posti enimitten Yöllä keskiwijckoa wastaan, mutta Syxyllä, ja kewäillä Biörneborin wirran tähden myöhemmäldä cuin tawallinen on.
Hämeen-Linnan eli Jylä-Posti tulee kerran wijckosa enimitten Keskiwijckona, että ne breiwit lähetetän Tuorstaisen Postin canssa.
Raja-maista ja Helsingforsist tulee Posti Perjandai Aamulla kel. 5 eli 6.
Teksti oli lähes sanasta sanaan sama almanakassa 1784 ja 1786.

Kuvituksena puolet 6.9.1938 julkaistuista postin juhlamerkeistä, jotka on taiteillut Signe Hammarsten Jansson. Nämä ja monet muut merkit on Postimuseo tammikuun lopussa jakanut avoimena datana. He tarjoavat verkossa myös tuoreet yleisöluentonsa:
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: , , ,

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Hohenthaleista kerääntynyttä

Tänä viikonloppuna oli auki Ancestryn tietokannat Britanniasta. Lähdin testailemaan ihan hupimielessä ja kun etusivulta pääsi eteenpäin vain nimihaulla, käytin Hohenthalia. Yllätyin heti iloisesti, sillä kokoelmasta "UK, Incoming Passenger Lists" tuli osumia keräilemilleni amerikkalaisille ei-mitään-sukua-Hohenthaleille. Heistä monet olivat liikemiehiä tai muuten matkustavaisia. Joten aloin liimailemaan tietoja talteen yksi kerrallaan...

Kunnes eteen tuli...
... minkä jälkeen lauloin spontaanisti pienen ateistisen hallelujan. Isoäitini setien kohtaloa kun olen metsästänyt jo vuodesta 2007 ja tiedonmurut vähissä. (Edellinen löytyi vuosi sitten.) Koskaan ei pidä lakata etsimästä.

Kuten näyttökappauksesta näkyy, tarjolla oli mahdollisuus katsoa digitoitua lähdettä.


Cunard-varustamon Auranialla Yrjö siis saapui Montrealista Lontooseen 10.5.1928. Matkustuslistan mukaan hän on työmies ja matkalla Suomeen. Hänet on merkitty osioon "Deports" eikä "Transmigrants" - mitäköhän merkitystä tällä on? Verkkohaut eivät kertoneet. Mummoni kertomuksissa Yrjön paluusta/käynnistä ei ole ollut puhetta eikä moisesta ole maininnut perhehistoriasta kiinnostunut äitini serkkukaan.

Vauhtiin päästyäni tein vielä haun alati laajentuvassa maailmanlaajuisessa Ancestryn tietokannassa ja sain osuman kokoelmasta Canada, Ocean Arrivals (Form 30A), 1919-1924 eli tuolla välillä Yrjö on siirtynyt Kanadan puolelle. Veljensä Ivar löytyy Oregonista kokoelmassa U. S. City Directories, 1821-1989 ja listoista Canadian Passenger Lists, 1865-1935. Maksamalla rahaa selviäisi lisää. Mutta jos odottaa, niin rahalla voi saada vielä jotain muutakin.

Samasta suvusta satunnaisen googlai... sukututkimuksen tuloksia.

1) Topeliuksen elämäkerta Projekt Runebergin digitoimana kertoi Otto Mauritz Hohenthalin olleen Topeliuksen kanssa samassa seurueessa matkalla Pohjanmaalta Helsinkiin. Lähteenä Topeliuksen päiväkirja.

2) Jossain arkistoissani on Suomen Kuvalehden juttu suomalaisten siirtokunnasta Brasiliasta, sillä tekstissä esiintyi Hohenthal-niminen henkilö. Ripaus selvennystä häneen löytyi FamilySearchin tietokannoista, joiden perusteella August ja Rosa Hohenthalin Haapavedellä 15.1.1933 syntynyt poika Erkki Pekka on muuttanut Brasiliaan 1960.
Suomalaisia oli näissä maahanmuuttokorteissa paljon. Joukossaan myös Eva Hohenthal, joka lienee ollut Erkin vaimo. HBL:n Penedo-jutun perusteella hän oli vuonna 1960 paluumuuttaja.

3) Who do you think you are -jaksoista on tullut selväksi, että nykyisen Saksan alueelta oli melko paljon muuttoa Englantiin koko 1800-luvun ajan. Ei siis varsinaisesti yllättävää, että nimi Hohenthal esiintyy myös Englannissa. Jossain arkistojeni syövereissä on saksalaisen suvun jäsenen tekemä tutkimus, jossa nämäkin voinevat olla mukana.

Tutkimuksen sisältävän CD-ROM:n esiin pulpahtamista odotellessa FamilySearch tarjosi pariskunnan Edward ja Sarah Hohenthal, joille syntyi 15.1.1859 poika, joka kastettiin nimellä Louis Edward vasta 21.7.1867 seurakunnassa "St. Thomas Charterhouse, Finsbury, Middlesex". Pikkusisko Charlotte syntyi 4.1.1864 ja kastettiin jo 21.7.1864 seurakunnassa "Old Church, Saint Pancras, London". Sisarensa Frances Gertrude kastettiin 25.10.1868 seurakunnassa "Saint Bees, Cumberland". Liekö Edward kuollut ja Sarah avioitunut uudelleen 16.1.1871?

Alussa mainitun Ancestryn vapaakäytön puitteissa sain kaksi näistä kasteista eteeni. Minulle kävi kuin joka toisessa WDYTYA-jaksossa! Eli sain huomata hakemieni henkilöiden asuvan köyhäintalossa (workhouse). Edwardin ammatista en aivan saanut tolkkua, jonkinlainen kaivosmies (Lontoossa?). Hän oli kuollut Louis Edwardin kasteen aikaan. Ancestryn aineistoissa on myös avioliittohakemisto, jonka perusteella Edward ja Sarah avioituivat Lontoossa alkuvuodesta 1856.

Sarah (o.s. Akroyd) tosiaan meni uusiin naimisiin Robert Richardsin kanssa 16.1.1871 seurakunnassa St Leonard, Shoreditch (Borough: Hackney). Samana vuonna tehdyssä väestönlaskennassa (Registration district: Holborn, Sub-registration district: St Andrew Eastern) Louis Edward ja Frances ovat isäpuolen ja äitinsä kanssa. Tästä selviää mahdollinen selitys ensiksi mainitun myöhäiselle kasteelle: hänet on merkitty syntyneeksi Amerikassa!

Kolmas lapsista, köyhäintalosta käsin kastettu Charlotte on väestönlaskennassa 1881 äitinsä isän taloudessa (Registration district: Islington, Sub registration district: Islington West).

Että oli mukavaa päästä "käyttämään" lähteitä, joita on vuosia ruudulta "opiskellut".

4) Muistiin Ancestryn tarjousmateriaalista vielä, että Lontoon seurakunnassa St Botolph, Bishopsgate kastettiin syyskuussa 1732 William Hohenthal, jonka vanhemmat William ja Ann.

5) Jaksoiko joku tänne asti? "Palkintona" sen kuuluisimman Hohenthalin kansalaisuudenvaihtohakemuksen pätkä.
Esittiköhän Lennart asiansa oikeasti henkilökohtaisesti Winston Churchillille?
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)