Syyskuun loppu

12.9.

• "Vaiettuja" aiheita sotahistoriassa

14.9.

• On se kyllä sääli, ettei @NatMuseum_FI ole tilaa esitellä kulttuurien museon kokoelmia. Mutta kukapa muu designsaunat näyttäisi. [Kaupan tilasta siis puolet tyhjää ja toiselle puolelle sijoitettu kiuasnäyttely, jonka olisi voinut siirtää sellaisenaan Designmuseoon.]

• Mikko Moilasen opastus rautakauden miekkoihin @NatMuseum_FI on yleisöltään miesvoittoisin naismuistiin. [Sivuhuomautus: esihistorian museossa liikkui ryhmämme lisäksi yksi pariskunta. Tasossa olevan levinneisyyskartan kohdalla mies heilutteli käsivarsiaan sen päällä ja ihmetteli ääneen toimintatapaa. Kipitin osoittamaan reunan nappeja, joita en itsekään ilman esimerkkiä ollut aikanaan huomannut.]

• Kun ei kiinnosta, niin ei asiantuntijan puhe auta. Kohti reformaation jälkeistä kirkkohallintoa.
  [Tiesin etukäteen, että miekkojen tekeminen vaati osaamista ja aikaa ja saman sain irti opastuksestakin. Moilanen osasi asiansa, mutta kertoi sen jo kiinnostuneille sopivasti.
  Kirsi Salosen esitys Jäähyväiset Roomalle ja paaville: Reformaation vaikutuksista kirkolliseen hallinton Suomessa oli reformaation perusasiaa eikä täten valaissut Paavali Juustenin työtehtäviä eikä tarjonnut kirjoituksen aihetta muutenkaan.]

16.9.

• Tyynyt kirjan tukena saapuneet kauppaan, milloin @Kansallisarkist kansainväliseen tapaan?

• Tarkistettu: Kangas viittasi kirjoihini Harima-opuksessaan. Aika outo kirjasintyyppi paksun kirjan leipätekstissä, minusta.

• Puun vuosirenkaista apua historiantutkijoille: uusia näkökulmia ilmaston ja nälän yhteyden ymmärtämiseen

19.9.

• Tarkat silmät ja lähteet selvittivät Jätkäsaaren reliefin tekijän.

20.9.

• Näin sitä nimikulttuuri kehittyy.

• Validi kysymys edelleen?

• Kun ei vielä ollut verkon sukupuita, piti kysyä sanomalehdessä.

26.9.

• Viikinkiaikaisen miekan nosto Lopella 2017
• Pitäisikö laittaa vanhat myyntiin uusien haikailun sijaan?

27.9.

• Ylläri Vetenskapsradio Historiassa. @jenni_lares oikoo Suomen alkoholinkäyttö myyttiä 36:00 alkaen. Saman jakson lopussa Dick Harrisonin näkemys pirkkalaisista.

28.9.

• "Harrastajan" ommeljälkeä: Mid 18th century riding habit [Samasta blogista voi kuolata myös edellisen postauksen Hand painted robe à la Française, late 1750's to early 1770's]

Turkulaisen miekkasepän mitali

Vuotta liian myöhään tuli eteeni sanomalehden Inrikes Tidningar 30.9.1803 etusivu. Sen aloittaa kuninkaan kirje, josta yllä on leike. Tekstin mukaan kuningas oli Turun porvaristoa raatihuoneella tavatessaan luvannut miekkaseppä Tillbergille Illis quorum -mitalin. Tapaamisen pitää liittyä kuninkaan vierailuun kesällä 1802, vaikka viivettä toimituksessa onkin yllättävän pitkälti. Kirjeen jälkeen sanomalehdessä todettiin, että kultainen mitali oli luovutettu raatihuoneella Tillbergille 2.9.1803 varamaaherran kädestä.

Lupaus mitalista olisi siis kuulunut kirjaani Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802. Yksi Illis quorum -mitalihan siihen sentään tuli mukaan ja nyt vaikuttaa todennäköiseltä, että näitä meriittimitaleita on voitu jakaa pari kappaletta muuallakin matkan varrella. (Rantasalmella luvatusta hopeisesta mitalista on kirjani lisäksi ripaus tietoa blogin Twitter-koosteessa ja täydennysosana.)

Turun museokeskus, nimeämätön valokuvaaja.
CC BY-ND 4.0

Kuka on miekkaseppä Tillberg, jonka työtä arvostettiin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin? Kari Hintsalan museojulkaisureferaatista selviää etunimi Abraham. Sekä se, että sukset kuninkaan kanssa menivät vakavasti ristiin jo vuonna 1804. Tillbergin sukutaustasta tarjoaa tietoja Veli Pekka Toropaisen Tuomiokirjatutkimus Vampulan Kukonharjan juurista 1500-luvulta 1700-luvun lopulle.

Oheinen kuva esittää Turun museokeskuksen mukaan Tillbergin valmistamaa Ruotsinsalmen upseerimiekkaa.

Museoraporttini 37 vuotta sitten

Tapahtui 1980 kesäkuussa Englannissa. Lähdimme äitini kanssa Smarteilta East Putneyn metroasemalle. Määränpää oli Tower. Pääsimme metroasemalle, jonka nimi oli Towerin metroasema tai jotain sinnepäin. Kävimme Towerin lävitse. Katsoimme kruununjalokivet. Siellä oli kaksi kultaista lautasta, jotka olivat (yksin) suurempia kuin tuolini istuinosa (säälin käyttöajan palvelijoita). Katsoimme juuri galleriaa, joka esitti Towerin eri aikajaksoina kun kuului tykinpamaus. Pelästyin. Pelästystäni suurensi se, kun eräs lintu lähti samaan aikaan liikkeelle. Myöhemmin kuulin, että laukaukset ammuttiin Hänen Majesteettin syntymäpäivän johdosta.

Näin kirjoitin ajoittamattomaan, mutta todennäköisesti syksyllä 1980 aloittamaani 3. luokan ainevihkoon otsikolla Eräs hauska kesäpäivä. Blogia tarkkaavaisesti lukevat huomaavat, että sulkulausekkeet ovat pysyneet tyylissäni, mutta en kai enää aloita tekstejäni jouluevankeliumia mukaillen? Ainakin käytän nykyään kappalejakoja.

Kahdeksanvuotiaana elämäni toinen varsinainen ulkomaanmatka oli tietenkin suuri juttu ja myöhemmästä ainevihosta löysin vielä Lontoosta eläintarhakuvauksen, joka oli kai myös tosiperäinen. Muisti kun on pettäväinen. Tuosta Towerissa käynnistäkään en muista lautasia enkä pamausta vaan epäilyn siitä, että joku suomalainen lyöttäytyi lähistöömme kuullakseen mutsin minulle antaman suomenkielisen selostuksen.

Kävimme myös syrjäisessä lelumuseossa, jonka mutsi oli jotenkin kaivanut tietoonsa. Suuremman vaikutuksen (luullakseni molempiin) teki Tate Museum, jossa oli Salvador Dalin näyttely. Ainakaan minä en ollut taiteilijasta koskaan kuullutkaan ja sain ihmetellä teoksiaan tabula rasa -fiiliksin.

Hauskan kesäpäivän kuvauksen olisin voinut kirjoittaa myös sitä, kun olimme äidin upseerituttavan perheen kanssa kuningattaren syntymäpäiväparaatin Trooping of the colour kenraaliharjoituksessa, jossa kuningattaren paikalla oli joku lapsistaan, mutta en muista kuka. Vierailumme aikana upseerituttava järjesti tyttärensä koululuokan katsomaan Buckinghamin vahdinvaihdon aitauksen sisältä. Heidän mukanaan äiti ja minä pääsimme myös palatsin seinän viereen seisomaan.

Asuimme osan ajasta kyseisen perheen (sukunimeltään Smart kuten alussa kävi ilmi) luona. Silloiseen englantilaiseen tapaan he säästivät energia- ja vesikuluissa niin että koko perhe kylpi vuorotellen samassa vedessä. Minä yhdessä perheen tyttären kanssa.

Energiaa säästettiin myös upseerin äidin maaseututalossa, jota kutsuttiin kartanoksi. Sängyt olivat jääkylmät. Mutta keittiön ikkunassa jonkun George-kuninkaan raaputtama nimmari ja testausmielessä makuuhuoneessa painamani kello pirisi keittiön numerotaulussa.

Poimintoja vanhoista asiakirjoista Viitasaarelta

Lehdessä Suomalainen julkaistiin nimimerkin J. G.:n kirjoitussarja Poimintoja vanhoista asiakirjoista Viitasaarella.

0. Aloitus 1. Kivijärven kyläkunnan puuhia.  Suomalainen 29.4.1889
2. Paljon vaivaa ja vähän palkkaa 3. Kaksi riitajuttua. Suomalainen 2.5.1889
4. Lukkari, joka ei osaa lukea. Vähän lukutaidosta  Suomalainen 6.5.1889
5. Ison Vihan jälkeen. Suomalainen 15.7.1889
6. Seurakunnan elämästä. Suomalainen 25.7.1889
7. Johan Porthan Suomalainen 5.8.1889
8. Opetuksesta. Lukkari. Rippikoulu. Suomalainen 8.8.1889
9. Ylellisyyttä vastaan. Suomalainen 5.9.1889
10. Vuonna 1745. Suomalainen 12.9.188911. Muutamia tietoja asutuksesta ja varallisuudesta. Suomalainen 19.9.1889
12. Kivijärveläisten puuhat  Suomalainen 23.9.1889
13. Pihtiputaan kappeli. Suomalainen 3.10.1889  

Osassa 10 kerrotaan vuoden 1793 pitäjänkokouksesta, jossa miesten kesken yritettiin määrätä naisten vaatteista. Tilanteessa paljastuu mielenkiintoisesti yksityiskohtia naisten pukeutumisesta, jossa ainakaan silkkimyssystä ei hevin luovuttu.

Että korkeasti kunnioitettavan herra tohtorin ja piispan, sekä korkeimmasti kunnioitettavan konsistoriumin arvoisaa kirjettä Kesäkuun 1 päivältä alamaisimmasti tulisi seuratuksi, pidettiin nyt yleinen pitäjäänkokous edellä käyneen kuulutuksen jälkeen, määrätyllä päivällä Viitasaaren emäkirkossa, koskien ylellisyyden ehkäisemistä ja eritoten sitä, joka ilmaantuu siinä, että rahvaassa vaimoväki käyttää silkkivaatteita. Sitten kuin allekirjoittanut varapastori jo kahdeksan päivää ennen kirkon kuudennusten ja seurakunnan vanhimpain kanssa oli neuvotellut, mitenkä ylellisyys vaatteissa sopivimmin ehkäistäisiin, ja vaimomäelle hyväksyttäisiin joku varma vaateparsi, tuli tänään saapuville suurin osa emäseurakunnan isäntiä, miehiä ja isiä, sekä erityisiä valtuutettuja kappeliseurakunnasta tuumimaan tästä tärkeästä asiasta.

Kun nyt kunink. Maj:n hellä huolen pito alamaistensa parhaasta yleiseen mitä elävimmin pitäjäläisille kuvattiin, ja miten kunink. Majesteetti erittäin tarpeettoman silkkivaatteen ehkäisemisellä ei muuta tarkoittanut kuin rahvaan tosi vaurastumista, huomasivat kaikki pitäjäläiset aivan hyvin jokapäiväisestä kokemuksesta, että ylellisyys silkkivaatteiden käytännössä huomattavasti oli lisääntynyt, ja synnyttänyt köyhyyttä maassa, jonka vuoksi he kiitollisuudella hyväksyivät kunink. Maj:n antaman armollisimman ja erittäin kiitettävän esityksen silkkivaatteiden pois panemisesta rahvaan vaimoväessä, ja tyytyivät mielellään, sen johdosta mitä heille oli esitetty, poistamaan kaiken silkkinuttujen, röijyjen ja kaulahuivien käytännön; mutta lykkäsivät kunink. Maj:n armossa arvosteltavaksi, eikö heidän vaimojensa luvattaisi ehtoollisella käydessään ja muissa juhlallisissa tilaisuuksissa pitää päässänsä mustia eli sinisiä myssyjä sitä laatua kuin valtakunnassa valmistetaan ja vähimmin maksaa, jonka ohessa he myöskin lausuivat toivovansa, että heidän tyttärilleen suotaisiin vapaus ikivanhan tavan mukaan pitää päässänsä valtakunnassa valmistettua puolentoista kyynärän pituista ja kahden tuuman levyistä puolisilkkistä nauhaa, jonka väriä ei kumminkaan mainittu. Sitten päättivät pitäjään miehet, että heidän vaimoväkensä ikuisiin aikoihin saakka käyttäisivät valkeita palttina-kaulahuiveja ja esiliinoja, vaan hameiksi, nutuiksi ja röijyiksi käyttäisivät valtakunnassa valmistettua villa "kamlotti"vaatetta juhlapuvussaan, mutta muissa tiloissa kotikutoisia rantusia villa- ja liinavaatteita. 

Ajan myssymallistoa Pehr Hilleströmin maalauksissa. Otteet Nationalmuseumin Wikimediassa tarjoamista kuvista.

Vielä tuumiteltiin, miten pitäisi menetellä nykyään vaimoväen hallussa olevain silkkivaatteitten kanssa, jolloin osa väitti, että semmoiset tarpeettomat ja yleisölle vaaralliset vaatekappaleet olisivat hetimiten poistettavat, mutta enin osa lausui mielipiteenään, että sellaisia vaatekappaleita kyllä voisi käyttää siksi kunnes loppuun kuluvat. Ja jotta niitä vast'edes käyttäessä petosta ei tapahtuisi, ja nuoriso vanhojen myssyjen ja kaulahuivien käyttämisen varjolla ei saisi tilaisuutta ostaa itselleen uusia, pyytävät he sen armon, että kunink. Maj. isällisestä rakkaudestaan näkisi hyväksi, uskollisten alamaistensa tähden, armossa määrätä, että nyt käytännössä olevat silkkivaatteet kruununpalvelijain kautta tulisivat leimalla merkityiksi. Lopuksi mainitsivat pitäjän miehet, että jos joku maksu kunink. Maj:lle ja korkealle kruunulle tulisi maksettavaksi vaimoväen silkkimyssyjen ja nauhojen käyttämisestä, he eivät voi semmoista maksua päällensä ottaa, vaan ennen suovat että heidän vaimoväkensä heittävät kaiken silkkivaatteiden käytännön."

Kuva miehestä ja runo papista

Pitkästä aikaa osa sarjaan "Kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullutkaan". Oheisen piirroksen Esa Paavo-Kalliosta julkaisi Matti Meikäläinen 13A/1899.

HUPS, olenhan minä nimen kuullut. Pari vuotta sitten ilmestyi Hannu Sunin tutkimus Röyhkeä opettaja. Esa Paavo-Kallion todellisuuskäsitykset, nälkävuodet ja maailmojen konflikti 1867–1913. En ole kirjaa nähnyt, mutta olen aikonut sen käteeni ottaa. Sofia Kotilaisen arvostelu on luettavissa verkossa.

Paavo-Kalliolla on (tätä kirjoittaessani) perin lyhyt Wikipedia-sivu, jossa on kuitenkin kutsuvat sanat "kansankirjailija ja kansanperinteen kerääjä". Tuotannostaan on toistaiseksi digitaalisessa muodossa vasta runokokoelma Honkakannel I. Kielten viritys. Sitä silmäillessä mielenkiintoisimmalta näytti Lapsuuden muistelma XV.

Paavo-Kallio syntyi Isokyrössä vuonna 1858 ja on seurakunnan rippikirjoissa 1858-1864, 1865-1871. Eli runon kirkkoherra lienee vuonna 1811 syntynyt Lars Jakob Stenbäck.

Kyrön joen rintehellä seisoo
Ikäarvoisena vanhuksena
Pappilamme; punaiselta hohtaa
Kauvaksi jo iso asuinsuoja.
Siellä ennen asui onnekkaana
Hurskas sielunhoiva, kirkkoherra,
Nautti huoletoinna Herran lahjaa,
Jota alamaiset auliaasti
Kaiken vuotta sinne kanneskeli.
Lihava ei ollut kirkkoherra,
Sairaanlainen, aivan vatsaa vailla,
Jonka muuten muistopatsahaksi
Kasvattelee moni jalo herra.
Muoto kuiva paljon muistutteli
Kaljupäisnä, "nykittyä pyytä,"
Jonka ensin ampuu metsämiesi,
Vaimo vaivaselta siivet sipoo.
Vaan ei toki kunnon kirkkoherran
Rouva hältä höyheniä vienyt:
Lienee menneet ennen tehtyänsä
Monta turhaa lentoyritystä
Joukon etupäässä taivahille;
Tai ne lienee lentoon lehahtanna
Ylön suuren miettimisen kautta.
Saarnoissaan ei toki vaivaa nähnyt,
Valmiit olivat ne aikaa sitten.
"Kolme kymmentä" — ain' arveltihin —
"Vuotta samaa saarnasarjaa käytti!"
Min' en muista hänen saarnannehen,
Apulainen tehtävän täytti:
Mutta jalo herra työskenteli
Aamust' iltaan asti saatavissaan,
Tuo se palttisesti päätä vaivaa,
Tuo se vanhukselta tukkaa kysyy. 

Kerta istuin kyökin ikkunalla,
Oven kautta kammarihin katsoin,
Siellä rouvinensa jalo herra
Matemaatilliset mutkat suorii.
Edessänsä seisoi rommipullo,
Vesi ruukku, aski sokeria;
Ruskeana täyteläinen lasi
Höyrys, tarjoi siitä rouvallenki:
"Maista kultaseni! kolmas lasi
Sattui tulla muita voimakkaampi;
Maista, lausu, tokko tohdin juoda,
Pohjaan asti, vaikko puolitiehen!"
Rouva kulta hopialusikalla
Maisti tarjottua hurmemettä:
"Voinet ehkä juoda pohjaan asti,
Jos sä sitten riisut nukkumahan."
"Armas kulta, tuot' en jouda vielä,
Viel' on päivän tili tekemättä." —
Paksu kirja lojui polvillansa —
Lienee sangen ahne kirjamiesi —
Kirjaa nosti, aukaisi ja alkoi:
"Harjun Maijan voit' on viisi naulaa.
Vaikk' on, kuulin, kuusi lypsävätä.
Laakson Tommin naul' on vailinainen,
Täytyy vasta tuoda luotii neljä;
Aika rakkari tuo Luoman Kustu,
Puolinaulaa ylitse niin tuosta
Kehtaa vähennellä; kyllä muistan,
Ryyppyä ei saanut, ahnevatsa! —
Töllin leski kolmen vuoden rästit
Maksakoon, tai muuten panen "herran",
Lurjuksia oikeuden kautta
Täytyy pinnistellä, eipä auta.
— "Ehkä heitämme nuo kolme naulaa,
Lehmänsäkin viety saatavista,
Aikaa sitten lienee kaksi vuotta,
Kerjuull' elää, hoitaa lapsiansa."
— "Vielä mitä! silloin oli lehmä,
Milloin rästikirjaan kirjoittelin —
Onpa mökki vielä, siihen tartun
Ett'ei joku meitä ennen ehdi."
Noin se lausui jalo kirkkoherra,
Sitten riemuin maisti maljastansa,
Sivun käänsi, huokasi ja jatkoi:
"Soinin Kalle maksoi talvivoilla,
Vaikk' on kesä; — kovin väärin tehty!
Minä heille saman saarnan pidän,
Josko kesä taikka talvi lienee" —
Tuossa kunnon herra puhui totta. —
"Lurjuksia! eivät muista tuota".
Jotka Herran sanaa ilmoittavat,
Pitää siitä eläkkeensä saada!
Vielä kuuluu niinkin raamatuissa:
Joka sanoin tulee neuvotuksi,
Jakakohon kaikenmoista hyvää
Sille, joka häntä neuvoo — mutta
Hyvää moinen? — vanhaa talvivoita!
Täytyy antaa torua apulaisen
Aikalailla ensi saarnassansa!" — 

"Isä, äiti, mitä haastelette?"
Kysyi, sisään tullen, nuori nainen.
Kunnon kirkkoherra kirjan heitti
Polvillensa, ryypyn otti, lausui:
"Haastelemme sielun autuudesta,
Kansan saituudesta tarkkuudesta,
Miten ahneutta mailma täynnä,
Miten turhaan sitä vastustamme,
Käyden hyvän esimerkin tietä." — 

"Hyvä isä, miksi parjausta,
Miksi syyttää muita rikoksesta,
Joka raskaimmasti meitä painaa?
Jos on kunnassamme ahneutta,
Opin siihen ovat meiltä saaneet."
Lausui noin ja sitten poistui taasen. —
"Voi kuin lapsellinen Jenny rukka!
Mekö ahnehia? hitto vieköön!
Oma lapsi soimaa vasten silmää. —
Kuule vaimo, neljää tynnyriä
Väkemmän on tulo tämän vuoden,
Siihen johti säännöllinen renki,
Kuuluu käyttänehen ryykipuuta —
Ryykipuuta papin saatavissa!
— Päivän tili tekemättä vielä —
Kohta, toivon, saamme lehmää kaksi:
Heikkona on Tuuran vanha muori,
Kohta kuolee. — Viidan ukkovaari
Käynee juoksujalan samaa tietä. —
Kaunis tapa: vanhuksien lehmä
Talutetaan sielun paimenelle.
Kenties muuten vainaan perikunta
Siitä sulan suotta kinastaisi,
Ahneulla sielut turmeleisi." 

Tytön ääni kuului seinän takaa:
"Isä toivoo että kaikki kansa
Kuolis, saisi useamman lehmän —
Kuka silloin pappilaan ne toisi? —
Ootte vanha, koht' on oma vuoro,
Silloin vielä saamme yhden lehmän!"
— Noin se keskusteli kahden kesken,
Jumaliset, hurskaat paimenpuolet.
Minä kuulin kaiken kyökin kautta,
Mietin: jahka tulen suuremmaksi,
Kuulemani maailmalle soitan,
Täss' on heikon heikko soitelmani.

Historiaa R&A-elokuvissa

Satsasin Rakkautta&Anarkiaa elokuvafestariin tänä vuonna sarjakortin 11 elokuvan verran. Historiaa oli aika monessa valinnassani

Ensimmäisenä näkemäni Denial oli "pakko nähdä". Kuvaus Deborah Lipstadtin ja David Irvingin oikeustaistelusta holokaustin olemassaolosta, historiallisesta totuudesta ja tutkimuksesta akatemian ulkopuolella ei vaan valitettavasti syntynyt kovin kummoista katselukokemusta.

Risk on dokumenttielokuva Julian Assangesta ja Wikileaksista eli lähihistoriasta. Tekijät olivat päässeet niin lähelle kohteitaan, että piti välillä aktiivisesti palauttaa mieleen, että kyse ei ollut myöhemmästä dramatisoinnista. Kuvakulmat muistuttivat fiktioproduktioitakin. Vaarallista?

Kauan odottamani (ja teattereissa pian näytettävä) Sameblod on hieno elokuva ja suosittelen näkemistä. Saamelaisten kohtelusta Ruotsissa se ei tuonut mitään uutta tietoa minulle, mutta ehkä muille. Suomen medioissa leffasta tehdyissä jutuissa olisin suonut mainittavan, että asuntolakouluja yms. ikävyyksiä oli myös Suomessa.

Norjalainen Kongens nei kuvaa niitä muutamia päiviä, joiden aikana saksalaiset miehittivät Norjan. Ehdin jossain välissä ajatella, että tanskalaisen Under Sandet -elokuvan tapaan oli rohjettu tarttua historian häpeälliseen kohtaan. Mutta loppujen lopuksi kyse oli kuningas Haakon VII:n ylistyksestä. Mutta hienosti tehty elokuva ja itselleni uutta asiaa, joten toivottavasti ei ollut pahasti vääristynyttä.

Pikkasen ehkä ainakin. Sivuosaan oli nostettu asevelvollinen Fredrik Seeberg, joka esitettiin suhteellisen avuttomana. Lopputeksteistä selvisi, että hän on edelleen elossa ja oli Norjan tultua valloitetuksi päässyt/päätynyt vapaaehtoiseksi jatkosotaamme. Mutta Hufvudstadsbladetin tammikuisen jutun mukaan hän oli myös ollut 17-vuotiaana vapaaehtoinen talvisodassamme. Ei välttämättä nähnyt tuolloin taistelua, mutta luulisi reippaammaksi kuin filmin hahmo.

Lumière! on kooste niistä alkuperäisistä 50 sekunnin pätkistä, joista yli sata vuotta sitten pitkin Eurooppaa katseltiin. Tämäkin on tulossa teattereihin ja suosittelen lämpimästi. Mukana on todennäköisesti maailman varhaisin kissavideo ja hupailu, jossa lapsenpiika uppoutuu lukemiseensa yhtä intensiivisesti kuin morkatut nykyvanhemmat älylaitteisiinsa.

The Final Portrait kuvaa Alberto Giacomettin työntekoa hänen elämänsä loppuvaiheessa. Taitelijan veistoksia olen ihaillut, mutta olenko miettinyt prosessia, jolla ne ovat syntyneet? Pitäisikö?

Paljoakaan todellista historiaa ei ollut romaanifilmatisoinnissa My Cousin Rachel. Kynttilät valaisivat viktoriaanista ympäristöä taas tositehokkasti. Myös Their Finest perustui romaaniin. Toisen maailmansodan propagandaosasto tuotti elokuvaa pysähtymättä miettimään etiikkaa.

Virtuaalisesti Turkuun, Jyväskylään ja Seinäjoelle

Pysytään virtuaalikierroksilla meren tuntumassa ja vieraillaan Rauman jälkeen Turussa. Tämän mobiiliopastekierroksen mainosteksti ei ole tallessa, joten pidemmittä esittelyittä itseensä. Aloitussivun mukaan "Kierros esittelee Turun keskustan alueen merellisiä nähtävyyksiä ja historiallisia tapahtumapaikkoja." Kohteita on kartalta laskien lähes 30.

Rauman murteen kuuntelun ja lähes liikkuvan kuvan jälkeen kohdesivut, joissa on vain tekstiä ja kuvia tuntuvat tylsiltä. Selattuani ne kaikki suosittelen kokonaisuutta vain Turusta tai merihistoriasta kiinnostuneille.

Selvästikin aika jättää meri. Jyväskylän taidemuseon opas Kirkkopuistoon "koostuu videoista, valokuvista ja teksteistä. Kolmeen eri teemaan keskittyvät sisältöreitit johdattavat käyttäjän puiston, patsaiden- ja muistomerkkien, sekä rakennusten historiaan."

Hämmästyttävän paljon on saatu irti suhteellisen pienestä alueesta. Kolmesta teemasta erityisesti patsaat sopivat kaupungissa vierailun syventämiseksi. Myös ensimmäinen "reitti", jossa kuvataan puiston alueen historiaa antaa kivan katsauksen Jyväskylän historiaan. Kuvien "animointi" tuo esille yksityiskohtia ja elävöitti kokonaisuutta.

Jyväskylän yliopistoalueesta on paljon mobiilioppaita: Unon ja Wolmarin matkassa, Pikkusiskoa etsimässä, Vanhan Seminaarinmäen polkuja, Aallon kampus ja Sipisen kampusarkkitehtuuri (jotka linkitin tammikuisen konfferenssipostauksen keskivaiheille). Jyväskylästä on myös Aalto-opastus, jonka mainitsin kesäkuussa 2015. Olikohan tuolloin jo verkossa Topi-hiiren opastus Seinäjoen Aalto-keskukseen?

Lapsille suunnattuna se olisi voinut olla valmiiksi puhuttua ääntä, mutta pitäytyy tekstissä. Se on mukavasti kirjoitettu ja Topin Hiiri-vaari antaa hiukan historiaalista perspektiiviä. Tarjoaa aikuisellekin hauskan kierroksen Seinäjoelle, jossa en muistaakseni ole koskaan käynyt. Enkä suoraan sanottuna edes tiennyt, että siellä on noin paljon Aallon suunnittelemia rakennuksia.

Jos haluaa olla tylsempi aikuinen, voi Topi-hiiren sijaan seurata aikuisten kierrosta. Oma opas on myös Seinäjoen urheilupaikoista, seinäjokisten harrastamista urheilulajeista sekä niiden historiasta. Seinäjoen ympäristössä kiertävän opastuksen katsastin jo vuonna 2015.