Vaihteeksi Kokemäen kartanon torppareista

Olin poiminut digitaaliarkistossa olevista henkikirjoista (jostain syystä vuosi 1850 puuttuu) Kokemäenkartanon ja sen yhteydessä viljeltyjen tilojen torpparit taulukkolaskentaohjelmaan. Vasta tänään katsoin miltä torpparitalouksien (perheenpäänä joko torppari tai torpparin leski) määrä näyttää. Lopputulos selittää päänsäryn detaljitasolla: torppareita tulee ja menee. Lisäksi niitä listataan välillä sinne ja välillä tänne. Välillä yksi henkilö on lampuoti, välillä torppari ja sitten muonarenki... Päänsärky tuntuu taas...

Löytäjän iloja

Poikkesin SSS:n kirjastolla hakemassa kassalippaan lauantaille. Samalla tarkastin luettelosta löytämäni julkaisun 75 vuotta yhteisuittoa Kokemäenjoella : 1876-1951. Siinä ei ollut paljoakaan kaipaamaani "alkuhistoriaa", mutta kolmesta työntekijästä oli suhteellisen pitkät kuvaukset. Eli yritys- ja yhdistystoiminnan kirjoihinkin kannattaa henkilöhistorian etsijän tutustua.

Vierailu polille oli mielenkiintoinen parillakin tavalla. Samassa ryhmässä oli diplomityöpaikkani proffa, joka oli tietysti kiva nähdä pitkästä aikaa. Teeskenteli (?) muistavansa, vaikka kymmenessä vuodessa on tietenkin ehtinyt nähdä satoja opiskelijoita.

Rakennuksen sisällä jatkui eilinen teemani historian jäljistä. Selvisi, että taloa oli laajennettu kahteen otteeseen, kerran viime vuosisadan vaiheessa. Ulospäin jugend-vaikutteet ovat kadonneet, mutta käytäviltä löytyi vielä viehättäviä yksityiskohtia ja henkeä. Tyylin fanina olin iloisesti yllättynyt.

Molempien vierailujen pohjalta kertausläksyksi tuli siis: Vain yrittämällä voit löytää.

Historian jälkiä

Tutkimus ei ole edistynyt. Tiistai-iltana yritin lukea Virrankosken Suomen historiaa, mutta nukahdin jo seitsemältä. Ei hyvä. No, lauantaiksi olen menossa rahastamaan teemapäivän ja lienee parasta myös yrittää kuunnella esitelmiä, että saisi jotain tiedollisia aukkoja tukkoon.

Kaksi päivää hurahti kokoustaessa Kirkkonummella. Kokouspaikka oli kuulunut Venäjälle sodan jälkeen vuokrattuun alueeseen. Tontille oli jätetty siitä joitakin jälkiä, jotka tekivät tuon historian vaiheen paljon konkreettisemmaksi antaen kuitenkin tilaa sitä edeltäneelle ja sen jälkeiselle elämälle. Hieno kokemus, pelkkä paperitieto unohtuisi kävijältä paljon nopeammin.

Tänä iltana edessä toivottavasti myös antoisa kokemus, sillä pääsen tutustumiskäynnille vanhalle Polille. Asun lähistöllä, joten tulee kerättyä paikkallishistoriallista tietoa ja onhan se hauska nähdä missä ennen opiskeltiin, vaikka itse olen Otaniemen punatiilitalojen kasvatti.

Eilen olin ammattiini liittyvässä tilaisuudessa, jossa käsiteltiin sosiaalisia verkkoja. Yhdellä esitelmöitsijällä oli kalvoissaan hienoja kuvia verkostoista ja heräsi (tietenkin?) halu nähdä vastaavia kuvia Suomen sukusuhteista. Kuka henkilö olisi kriittisin sukujen yhdistäjä, kenellä eniten jälkeläisiä, jne. Analyysi ja visualisointi on luonnollisesti pikkujuttu verrattuna siihen, että ensin pitäisi kerätä kaikki tiedot...

Hywiä asukkaita

Historiallisia pukukuvia etsiessä on löytynyt Suomesta muutamia (lähi)historian elävöittämisryhmiä:

• Helsingin Wanha Waruswäki ja Kaupungin Hywät Asukkaat
• Haminan Hywät Asukkaat
• Loviisan Kaupungin Hywät Asukkaat
• Arma Aboan tykkiryhmä
• Hämeen Wanhan Linnan Kilta

Olisi ihan kiva kokeilla 1700-luvun kuteita (1800-lukua edustava kansallispuku löytyy vaatekaapin hyllyltä). Lontoon teatterimuseossa minulle tehtiin kerran rokokoo-tyylinen puuterointi, ei valitettavasti ollut kameraa mukana.

Suomelinnan sivuilta bongasin jokin aika sitten tiedon 1700-luvun museotyöpajasta, joka jäi kiinnostamaan. Pitäisi vaan ottaa selvää onko se kovin "säätyläinen". Ihan koko populaatio ei kulkenut silkissä ja sametissa, nääs.

Ruotsin puolelta löytyy 1600-lukuunkin eläytyviä ryhmiä, mutta muistikuvani mukaan "keskiaika" oli kuitenkin kaikkein suosituin. Aiemmin mainitsemani elokuva Arn on nyt Suomen teatterissa, mutta menee perjantaihin ennenkuin minulla on ohjelmoimaton ilta.

Arnin tekoon osallistunut tuotantofirma on tehnyt noitavainoista tv-ohjelmaa, josta on promopätkä heidän sivuillaan. Ties vaikka olisi näytetty Suomenkin televisiossa, laitteesta luopumisen jälkeen olen lakkannut seuraamasta ohjelmistoa.

Viikonlopun sotaisa saldo

Lauantaina heräsin aikaisin ja ehdin miettiä päivän ohjelman pariinkin kertaan. Ensin ajattelin jäädä kotiin, mutta sitten muistin tilanneeni edllisenä viikonloppuna KA:ssa kartan, jota en ollut käynyt katsomassa. Siis "pakko" lähteä arkistolle, vaikka mieleen ei heti tullut muuta tutkittavaa.

Pienen kelauksen jälkeen ajattelin a) katsoa kartan, b) tarkistaa Martti Jaakonpoika Vesselin tiedot Sastamalan historia 2:sta vielä kerran ja c) käydä läpi originaali(mikrofilmi)versioita hautaus ja vihkimistiedoista uusien yksityiskohtien toivossa.

Kartta osottautui lähinnä luonnokseksi, mutta opinpa ao. lähderyhmästä jotain.

Kirjoitin (taas?) Vesselin tiedot sanasta sanaan vihkooni ja tällä kertaa katsoin myös lähdeviitteet. Kertausläksy: Katso aina lähdeviitteet. Olin yrittänyt hakea puolihuolimattomasti tietoa pohjoismaisesta 25-vuotisesta sodasta, mutta Piilosen kirjasta löytyi viite toistaiseksi parhaaseen kirjaan. Se tosin osoittautui yli 600-sivuiseksi eikä kärsivällisyyteni riittänyt kunnon muistiinpanoihin. (Aikaa kului niin, etten ehtinyt c-kohtaan ollenkaan.)

Sotien vaiheiden selvittely alkaa suoraan sanoen kyllästyttää. Tähän mennessä enemmän tai vähemmän tarkasti opiskeltu

• ruotsalaisten ja tanskalaisten sotia 900-1500 (Brita Sohlbergin esi-isät)
• Pohjoismainen 25-vuotinen sota (Martti Jaakonpoika Vessel)
• 30-vuotinen sota (sotapappi Abraham Tyrvenius, Brita Sohlbergin esi-isät)
• 1660-70-lukujen sotia (Gabriel Martinpoika Stenius)
• Suuri Pohjan sota (Johan Pihl, Gabriel Saren, Caleb de Frumerie)
• Pommerin sota, Kustaa III:n sota, Suomen sota, 1918 sota (Hohenthalit)
• Jatkosota (Erkki Ilmavalta)

Pitää tietenkin olla kiitollinen siitä että a) ei ole itse joutunut kokemaan sotaa b) että on saanut päähänsä enemmän tietoa sotahistoriasta kuin sitä oli koulun jäljiltä sinne jäänyt.