Sota, sotalapset, siirtoväki ja kertomukset

• Rantala, Viktor: Den gemensamma kampen : Samarbetet mellan den finska och den svenska säkerhetspolisen åren 1938-1941
• Karhu, Sirpa: Ajan suunnan juutalaiskuva 1932-1944 
• Turunen, Joonas Olli Pietari: Kolmimaaottelusta uuteen urheilevaan Eurooppaan? Suomen ja Saksan urheiluyhteistyö 1940–1942 sota
• Christensen, Robert: Med hängslen & livrem: Rusthåll för Finlandskämpar i Finskt vinterkrig, 1939-1940
• Johansson, Nils: "David mot Goliat" myt eller verklighet: en analys av finska taktiska framgångsfaktorer under vinterkriget 1939-1940
• Ylönen, Jyri: "...Mutta kaiken yli tikkasi Rokan konepistooli niin kuin ompelukone": Oy Tikkakoski Ab:n Suomi-konepistoolituotanto talvi- ja jatkosodan aikana.
• Aholainen, Jussi: Jalkaväkirykmentti 16. jatkosodassa vuonna 1941.
• Lilja, Väinö: Slaget vid Suomussalmi: Om hur den finska sidan använde manövertänkande, taktiska grundprinciper och förmågor
• Rautio, Toni: Sotamies Rahikainen : miehen roolit sodassa

Sotalapset
Kuva ote SA-kuvasta 68922: Suomalaiset lapset matkalla Ruotsiin, Turun asemalla. Turku 1941.01.05 

• Fellman, Marielle: Den stora barnförflyttningen från Finland till Sverige 1939-1946: En studie av förflyttningens organisering i Sverige och Finland
• Johansson, Andrea: Organisationen kring finska krigsbarn: En lokalstudie om organisationen av finska krigsbarn i Halmstad och Knästorp åren 1939-1944
• Svensson, Per: Krigsbarn i Alvesta: En studie av hur folkskolan i Alvestabygden såg på finska krigsbarn åren 1941-1945. 
• Hammar, Therese: Det goda hemmet och det ideala barnet: Svenska fosterhem för finska barn i Sverige genom Hjälpkommittén för Finlands barn i Uppsala län 1941-1949
• Lagnebro, Lillemor: Finska krigsbarn
• Soudunsaari, Nadja: ”Piti tehdä niin kuin Fröken käski” : suomalaisten sotalasten koulumuistoja Ruotsissa vuosina 1939—1945 sekä kotiinpaluun jälkeen Suomessa

Siirtoväki

• Liesmäki, Eija: Sopeutumisen satoa: hiitolalaissiirtoväen maanviljelys ja karjanhoito sodanjälkeisessä Ulvilassa.
• Liukko-Sipi, Marko: Kannakselta Satakuntaan: Tyrvään ja Vammalan kauppalan siirtokarjalaiset 1944-1960
• Lempinen, Tuomas: ''Meillä on juuret' : karjalainen identiteetti Karjalainen Kansa -lehden valossa vuosina 1945-1958
• Kananen, Heli Kaarina: Ortodoksina luterilaisten keskellä: siirtokarjalaisen ortodoksiväestön sopeutuminen Kiuruvedelle. 
• Kananen, Heli Kaarina: Kontrolloitu sopeutuminen : ortodoksinen siirtoväki sotien jälkeisessä Ylä-Savossa (1946-1959)
• Tulla, Sara: Karjalaisten evakkojen laulujen siirtyminen sukupolvelta toiselle

Kertomukset

• Lind, Rebecca: Rekryter, ryssar och ransonering: Folkligt berättande om finska fortsättningskriget
• Ylen historiasarjoissa  sotasensuurissa toimineen naisen erittäin mielenkiintoinen muistelma
• Kesällä 2014 Yleisradio julkaisi Martti Pohjakallion vuonna 1966 tekemät haastattelut Neuvostoliiton suurhyökkäyksestä Karjalan kannaksella sekä näistä tehdyn radiosarjan Sotilaiden äänet.

• Tausta
• Sotilaiden äänet 1: Suomalaisten asemat murtuvat Valkeasaaressa
• Sotilaiden äänet 2: Sekasortoa ja kiperiä päätöksiä
• Sotilaiden äänet 3: Taistelu "Viimeisen toivon"-linjasta
• Sotilaiden äänet 4: Pois pyyhitty pataljoona
• Sotilaiden äänet 5: Taistellen kohti Viipuria
• Sotilaiden äänet 6: Itke Viipuri, hyljätty kaupunki

Huvikseen Turussa käyneet

Selasin huvikseni läpi äskettäin digitoidun Turun ulkomaalaisten kortiston. Sitähän ihmiset tekevät kaikenlaista huvikseen. Jopa matkustavat Turkuun!

Vaikeahan tätä on uskoa, mutta ruotsalaisen opiskelijan Carl Oscar Mobergin kortissa tosiaan lukee "Vistas i Åbo för sitt nöje". Mies oli tullut Turkuun 28.8.1840 Tukholmasta ja lähti vasta 28.5.1841. Varmaankin kyse oli nuoresta miehestä. Vanhentumiseen ja viisastumiseen menee aikaa.

Turun pilkkaaminen on oma huvinsa, mutta huvimatkailijoita kortistossa ei tosiaankaan ollut montaa. Mobergin lisäksi ruotsalainen kruununvouti G. Elfström "reser för sitt nöje" saapuessaan Tukholmasta Turkuun 9.7.1832. Paluumatkalle hän lähti 16.7.1832 annetulla passilla, joten kyseessä saattoi olla varhaisimpia risteilyturistejamme. (Åbo Tidningar julkaisi päivittäiset listat ilmoitetuista kaupungissa yöpyjistä. Elfströmiä en näistä löydä, vaikka kortin mukaan hän asui Seurahuoneella.)

Sulan veden aikaan Ahvenanmeren ylityksen voi huviksi ymmärtää, mutta että Tukholmasta Turkuun 7.1.1843 tullut ja takaisin 21.1.1843 ruotsalainen tukkukauppias F. T. Cleve ilmoitti matkustavansa "för sitt nöje"?! Kyseessä lienee tukholmalainen Fredrik Theodor Cleve, jonka henkiveroilmoituksen vuodelta 1845 Tukholman kaupunginarkisto on digitoinut pdf:ksi. (Poikansa on Wikipediassa.)

Korteista lisää poimintoja silloin tällöin tässä blogissa. Kun kerran tulivat läpikäydyiksi.

Allen Lewisin signeeraama kuva kirjasta Journeys to Bagdad.

Lokakuun alkupuoli

1.10.

• Kiva,että Hesari kertoi Maija Ojalan naishistoriallisesta väitöksestä.Tampereen yliopiston tiedotteissa ja kalenterissa ei näy vielä mitään. [Ilmestyi sentään aikanaan.]
• Yle jakaa kansanperinnettä Luonto-sivuillaan. Ingressi lupaa "tieteellisiä perusteluja", joita jutussa ei ole. 
• .@teemutaira kommentoi tuoreita mainintoja tutkijoista ja tutkimuksesta [Toinen näistä edellinen kansanperinnejuttu.]
• Onko tätä ennen ollut kirjanjulkistusta, joka välitetään kv satelliiteilla ja johon porukka ostaa kirjaa kalliimman lipun? #morefoolme

2.10.

• Vuosien odotus päättymässä? @skskirjat tarjoaa arvosteltavaksi "Fibula, Fabula, Fact. The Viking Age in Finland", mutta ei vielä kaupassaan.
• Mervi Leppäkorpi kaipaa "ammattimaisen oloisiin verkkojulkaisuihin" (kuten @agricola_verkko ) laatutakuuta.
• "Luonnon ennallistaminen on käsitteenä aikansa elänyt"

 3.10.

• Jo on aikoihin eletty. Lähde: Mandatum Life Magazine syksy/talvi 2014 s. 71  

• Erkka Mykkänen kirjailijan ammatista Ylioppilaslehdessä
• Arkkivahti päivittelee aamun Hesarin juttua Anjalan kartanon myynnistä 

6.10.

• Free Download of The History Manifesto: Historians New Call for Big-Picture Thinking | Open Culture
• "why you would put images of old stuff online and say to the users "You can't use it. At all""
• Sosialistin tytär meni täyspunaisessa ripille vuonna 1908. Asennetta. 
• Time team series 17 dvd-boksi korkattu. Täytyy ottaa väliin tätä ja säästellä WDYTYA10:n viimeisiä jaksoja. Taas tuli hotkittua.

7.10.

• Suomi 2000-luvulla? Kulttuuriperintö ja alastomat nuoret naiset turismia edistämässä. Onpa freesi idea.
• .@kirjamessuthki ohjelma selattu. Päivä on lauantai.

8.10.

• Chinese TV Dramas vs. Reality: What Chinese Royalty Really Looked Like

9.10.

• British Museum director Neil MacGregor explores 600 years of Germany's history, using objects, art and literature.
• Ilmestynyt verkkoon The International Encyclopedia of the First World War. Kirjoittajien joukossa @j_o_jalonen
• Puuttuuko wikipediasta kirjallisuus siksi, että sitä ymmärtävät eivät ole "nörttejä" vai ovat haluttomampia jakamaan? #kulttuuriwiki
• Juha Kämäräinen selittää, että kirjallisuus on hankala aihe Wikipediassa - monesta syystä. #kulttuuriwiki

10.10.

• Mikä on otsikon "ensimmäinen kivikautinen asuinalue" kun jutussa ei mitään ajoitusmäärettä?
• Junassa, joka lähtee kohti Maailmankaikkeuden ensi-iltaa. Tampereella. Hurmeen.
• Hotelli Tammer on ehdoton ykkönen Suomen hotelleissa. Aito vanha historiikki huoneessa. #tampere

• Arvon mekin ansaitsemme bluesina oli reissun arvoinen. Saisiko äänitteenä? #maailmankaikkeus 

11.10.

•  Historian kunnioitusta, huomioimista vai hyödyntämistä? #tampere

• Sarjassa historian nimettömät naiset.

13.10.

• Hiihtoladuilla juhlitaan sodan alkua

14.10.

• Blog by the book -blogiopas keskittyy lifestyle&muotiblogeihin ja jakelee kyseenalaisia ohjeita. [Kuvan kesken jäänyt lause jatkuu "käytä kuvassasi edes linkkiä sivustolle, josta olet kuvan kopioinut."]

15.10.

• Olli Bäckström on jo ehtinyt tutustua Mirkka Lappalaisen uutuuteen. http://

Tampereella: Henkilöhistoriaa, lepohetki ja masentavia näyttelyitä

Vapriikista suuntasin uusille urille eli ensikäynnilleni Lenin-museoon. Se vastasi täysin ennakkokäsitystäni. Puuttumatta ideologiseen sisältöön, eikö samat dokumentit nykyaikaisilla (kosketus)näytöillä olisi aivan yhtä toivottomia kokemuksellisesti ja pedagogisesti?

Emil Aaltosen museosta Pyynikinlinnassa (yllä) minulla ei ollut mitään ennakkoajatuksia ja yllätyin iloisesti. Kolmella eurolla pääsi autenttiseen ympäristöön katsomaan 1800-luvun pidetyimpien taiteilijoiden töitä.

Paikan päällä saamani esitteen mukaan kyseessä on taide- ja teollisuushistoriallinen museo, mutta henkilöhistoria oli myös voimakkaasti esillä. Aaltosen vaikuttava menestystarina tuli tutuksi näyttelystä ja filmistä.

Tapojeni vastaisesti kysyin paikalliselta kahvipaikkavinkkiä ja lipputiskin työntekijä vinkkasi Pyynikin näkötornin. Ei ollut ihan speksaukseni "kulman takana", mutta kulttuurihistoriallisena kohteena ylämäen arvoinen.

Sitten päivän päätteeksi Werstaaseen, jossa houkutteli Feminismi-näyttely. Se masensi kuvaamalla feministien suurta touhukkuutta, jonka jälkeenkin kolmevuotias rillipää saa kuulla, ettei täytä prinsessaleikin ulkonäkökriteereitä. Ja minä saan kuunnella työpaikallani naisia dissaavia näkemyksiä 28-vuotiaan tiimiläisen suusta.

Werstaan toinen vaihtuva näyttely Tehtaassa töissä kertoi työväenliikkeen surkeasta asemasta 1900-luvun puoliväliä ennen ja loppui siihen, että teollisuustyöpaikat häviävät Suomesta. Suo siellä ja vetelä täällä.

Tampereella: Vapriikki

Museoista ensimmäisenä avautui Vapriikki. Lipputiskin työntekijän mukaan kuvata sai "ilman salamaa" "ei markkinointitarkoituksiin" "vain omaan käyttöön". Keskimmäistä rajoitetta en ymmärrä suhteessa viimeiseen, joka jätti kännykkäni eli kamerani kaappiin. Mielestäni blogini on tiedotusväline, joten sellaisille tarjottuja kuvia alla.

Ala-aulassa uutena ja värikkäänä elementtinä minua kutsui vaihtuva näyttely Revontuli. 60-luvun eleganssia. Esillä oli Suomen Trikoon 1966-69 vientimarkkinoille tuottamia vaatteita, jotka olivat tosi upeita. Joskus tällaiset näyttelyt tuottavat myötähäpeää, mutta tästä olin vain ihastunut.
Erinomainen lisä oli ajan musiikki, jota kävijät saivat valikoimasta vaihtaa. Ehdin tansahdella vapaamuotoisesti ennen kuin tilaan tuli muita ja soittaa 4 biisiä. Miksei museoissa soi useammin musiikki? Talonpoikaisympäristössä pelimannin viulu tai a cappella rekilaulu?

Revontuli – Säkenöivää eleganssia Pohjolasta. Kuva: Marika Tamminen / Vapriikin kuva-arkisto

Palattuani aulaan kassan antaman kartan perusteella osasin kääntää nenäni kohti äskettäin avautunutta Postimuseota, mutta kun silmiini osui vain kyltti "Auditorio" tarvitsin henkilökunnalta tukea, ennenkuin tohdin lähteä liikkeelle. Huono alku, jonka merkeissä seinällä olevat 1600-luvun tunnelmaan johdattavat videoruudut jäivät ymmärtämättä.

Viestinviejät-näyttelystä. Kuvaaja Juha Valkeajoki. Postimuseo

Näyttelyssäkin pääsin useasti eksymään primäärireitiltä, jonka kulku ei aina istunut logiikkaani. Moinen yhdistettynä satunnaisesti reagoiviin kosketuspainikkeisiin häiritsi keskittymistäni itse sisältöön.

Sitä esiteltiin yhdellä isolla ja useilla lyhyemmillä aikajanoilla. Välillä yhdessä ja välillä erikseen olivat postin hallinto, asiakaskokemus, työnteko ja logistiikka. Mistään näistä en saanut ehjää kuvaa. Museonäyttely ei ole narratiivisen historian ystävän paikka?

Viestinviejät-näyttelystä. Kuvaaja Juha Valkeajoki. Postimuseo

Positiivisia hetkiä. Alun 1600-luvun tunnelma äänineen (ks. edellinen näyttelyarvio yllä) ja filmeineen oli hieno. Dramaattinen tarina Ahvenanmeren postinkuljettajista toi mieleen lukuisat puhtaaksikirjoittamani matkustustarinat samoilta vesiltä. Postinkuljettajan massiivinen ase 1800-luvulta palautti mieleen erään postiryöstäjän nimeltä Österholm... ja Pikku Kakkosen posti sekä Syksyn sävelen postikortit oman lapsuuteni.

PS 1. Tapasin sattumalta käynnin yhteydessä Postimuseon johtajan Kimmo Antilan, joka tarjosi minulle kupillisen kahvia ja kuunteli päällimmäiset valitukseni. Tämä ei mielestäni olennaisesti vaikuttanut blogitekstin sisältöön. Pääsylippuni maksoin itse.

PS 2. Eilen sain toisessa yhteydessä Vapriikin kuvapolitiikan kirjoitetussa muodossa

@K_KM_K Omaan käyttöön tarkoittaa ei kaupalliseen käyttöön. Saa jakaa somessa.
— Vapriikki (@vapriikki) October 14, 2014

Voi elämä. Yksi museolainen sanoo, että "omaan käyttöön" ei tarkoita mitään jakamista verkossa ja nyt sen määritelmä onkin "ei kaupallinen käyttö". Joka kattaa somen, mutta olisiko kattanut blogin?

Seuraavalle lippukassaa varten tulostan oheisen lomakkeen ja pyydän kuittauksen kirjallisena. Enkä jatkossakaan pyydä lupia erikseen, sillä tämän on tarkoitus olla hauskaa. Hah. 

Tampereella: teatteri ja aamukävely

Syksyyn kuuluu ruskaretki pohjoiseen, joten minä lähdin Tampereelle. Varsinainen motivaattori oli Juha Hurmeen Suomalaisten puolustus-trilogian viimeinen osa Maailmankaikkeus, joka sai ensi iltansa suomalaisen kirjallisuuden päivänä. Osuvasti, sillä päähenkilönä on Jaakko Juteini, jota käsiohjelma kutsui "maailman ensimmäiseksi suomenkieliseksi kirjailijaksi".

Trilogiasta suurimman vaikutuksen minuun teki Europaeus. Maailmankaikkeuden huippuhetki oli bluesina (tms.) esitetty Arvon mekin ansaitsemme. Väliajalla joku sanoi, että esitys oli kirjanmakuinen. Mutta moniko on lukenut Juteinia? Minä todistettavasti bloginostojen verran.

Lauantaiaamuna oli ennen museoiden avautumista aikaa testata Tampereen kulttuuriraitteja. Hilma ja puuvillatehdas vei Finlaysonin alueelle. Aktivaatiotehtäviä kokeilin sen verran, että hypin muutaman kerran Plevnan edessä ja totesin (yllätyksettömästi) etten missään tapauksessa jaksaisi jo 140 metrin matkaa. Finlaysonin kirkon yksityiskohtien metsästys osoittautui myös mahdottomaksi. Kirkko oli huputettu.

Sen vieressä olevaa Finlaysonin palatsia en muistanut koskaan nähneeni, vaikka varmasti kävin viereisellä Tallipihalla jonain menneisyyden kesänä.

Vaihdoin vauhdissa raittiin Wilhelm von Nottbeckin Tampere ja hätäisen lukemisen jälkeen suuntasin kohti Milavidaa. Vasta kun kohtasin tämänkin huputettuna tajusin, että kyseessä oli Näsilinna. Näinkö lähellä keskustaa se onkin? Ja näkyy yhdessä palatsin kanssa Tampellan puoleiselle rannalle.

Täyskäännös toi eteeni Kalle Päätalon muistomerkin. Hänenkin jälkiään voisi yhdellä kulttuuriraitilla kulkea.

Satunnainen sitaatti suomalaisuudesta

"Kirkko ja suomalaisuus on liitetty toisiinsa, vaikka niillä ei ole mitään luonnollista ja välttämätöntä sidettä. Peruspositiivinen suhde kirkkoon on kuulunut suomalaisuuteen aivan kuten pappien tekopyhyyden kritisointi ja yleinen herraviha. Myönteisen asennoitumisen on ajateltu olevan osa sitä, mitä on olla hyvä suomalainen."

Teemu Taira: Väärin uskottu? Ateismin uusi näkyvyys. s. 259

Kuva Velikulta 2-3/1911

Helsingissä vuonna 1901 avattu City-basaari

Velikulta no 20/1901 suhtautui ilmeisen kriittisesti "City basaarin" arkkitehtuuriin.

Melko erikoiselta se näyttääkin ja jälleen ihmetyttää myös 1900-luvun alun "modernisuus". Englanninkieli näkyi kaupunkikuvassamme kauan ennen 1980-lukua.

Kuvan otsikosta oli selvää, että rakennus oli Helsingissä ja sanomalehdet vuosina 1902-1906 kertovat sen sijainneen Aleksanterinkatu 54:ssä. Tälle "citytontille" nousi myöhemmin Stockmannin tavaratalo.

Päivälehti 26.5.1901 kuvailee rakennusta seuraavasti

Talo on rakennettu suurkaupunkilaisen kauppa-basaarin tapaan ja sisältää yksinomaan kauppahuoneita. [...] Ulkoa tekee rakennus keveän, valoisan vaikutuksen, suunnattoman suurine peililasiakkunoineen, - suurimmat, joita tähän saakka kaupungissa on nähty - jotka ovat erotetut ainoastaan pylvääntapaisilla kaidoilla muuripinnoilla. Myöskin rappauksen vaaleankeltainen väri ja keveät koristemuodot lisäävät yllämainittua vaikutusta. Rakennuksen piirrustukset on tehty Elias Heikelin rakennustoimistossa. Fasaadipiirrustukset on piirrustanut arkkitehti Lindqvist.

Vastaako tätä kuvausta ja yllänäkyvää pilapiirrosta todellakin vuonna 1908 Signe Branderin ottaman valokuvan rakennus Heikin- ja Aleksanterinkadun kulmassa? (Kuva Wikimedia)

Ei. Helsingin kaupunginarkiston piirrustusrekisteristä on korttelinumerolla 95 on vaivatonta hakea tontin 25 piirrustukset. Digitointi on heikkolaatuinen, mutta valokuvan rakennusta esittävissä erottuu 18-alkuinen vuosiluku. Mutta alla olevasta on luettavissa Selim Lindqvistin nimikirjoitus ja 19-alkuinen vuosiluku.

Sijaitsi siis tontin kulmassa, joka ei tuossa Branderin kuvassa näkynyt eli julkisivu oli osin "raitiotieaukiolla" ja pääosaltaan Aleksanterinkadulla.

Lienee tarttunut johonkin toiseen valokuvaan?

Lisäys 11.10.2014 9:40. FB-ryhmässä Helsingin historian harrastajat annettiin linkki valokuvaan, jossa City-basaari erottuu.

Palkittuja opettajia vuonna 1912

"Kiertokoulunopett. Matti Ranta (synt. 1836) on seurakunnallisen opetuksen uskollisen työntekijän perikuva, sillä noin 30 vuotta on hän kiertänyt opetusta antamassa Laihialla, ehtien sillä ajalla koulia melkein koko nykyisen miespolven. Mutta itse opettaja elää nyt varjossa raajarikkona vanhuksena."

"Toinen kunnioitettava vanhus ansiokkaiden kiertokoulunopettajain joukossa on Samuli Tihvera (synt. 1841), joka toimittuaan jonkun aikaa pyhäkoulunopettajana jo 40 vuotta sitten alkoi Kirvussa kiertokoulunopettajan työn, jossa yhäkin on. On siinä ollut vetämistä yhden pitäjän nuorison opetuksessa ja 12 oman lapsen kasvattamisessa. "

"Suurelle maailmalle ei ole paljoa kuulunut yli 80 vuotiaan torpparinlesken Ulrika Hakalan 35 vuotta jatkuneesta opetustyöstä Laitilan Leinmäen kylässä, mutta ihmiselämässä sillä varmaan on ollut suuri vaikutuksensa. Yhä vieläkin vanhus heikoilla voimillaan yrittää jatkaa opetustaan omassa pienessä asunnossaan, jonne Topeliuksen kunniapalkinto päivänsäteenä nyt pilkistää."

"Samallainen vanha torpparinleski on Isonjoen Vanhassakylässä pikku mökissään asuva Albertina Hietanen (synt. 1842), joka 40 vuotta on kylän asukkaiden todistuksen mukaan menestyksellä antanut tuota kaikkein tärkeintä opetusta pienokaisille. Hän sopii rivin päättäjäksi, sillä hän on joukosta nuorin — ainoastaan 70 vuotias!"

Tekstilainaukset: Opettajain lehti : kansanopetusta käsittelevä kuvallinen viikkolehti. no 3/1912
Tunnelmakuva: Daniel Nyblinin mv-valokuva Pekka Halosen maalauksesta Oijustie (1892)
Tausta: Tammikuun 14. päivän rahasto