Kenraalikuvernöörinkanslian aktien antia vuodelta 1904

Voivoteltuani täällä Valtiosihteerinviraston suomenkielisen aktiluettelon puutetta vuodelta 1904 sain yksityisviestin

Voisit katsoa kenraalikuvernöörinkanslian aktiluetteloita. Kaikki asiat VSV:hen menivät sen kautta ja KKK:n luettelot on käännetty

Konditionaali on  ihana verbimuoto ja KKK:n luettelot Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa. Huom! luettelot, ei hakemistot. Joten ei kun selaamaan vuotta 1904. Otsikossa näkyvä jaosto lienee merkityksellinen, joten kurkkaan Porttiin, jossa kerrotaan että

1. jaosto vastasi poliittisesta valvonnasta ja poliisiasioista sekä asetuksia koskevien asioiden valmistelusta, 2. jaosto vero- ja sotalaitosta koskevista asioista ja erilaisten vuosikertomusten käsittelystä, 3. jaosto kanslian virkakuntaa koskevista asioista, 4. jaosto lainsäädäntö- ja talousasioista, 5. jaosto oikeudellisista asioista ja 6. jaosto erilaisista rutiiniasioista sekä kanslian taloudesta. Lisäksi kansliassa oli seitsemäs erikoisjaosto, jonka tehtäväpiiriin kuului mm. santarmiraportit.

Eläkehakemus tuskin kuuluu kolmeen ensimmäiseen. Mutta koska oikeasti (tyhmyydestä sakotetaan) aloin selata katsomatta Porttiin niin tulin huomanneeksi II jaoston kohdalla kiinnostavan kulttuuriperintöinventointihankkeen.

III jaoston aktissa on "ylioppilas Oskar Wilhelm Lindbergin ja nimismiehen pojan Väinö Åkermanin anomuksia esteettömyystodistuksen ja puoltolauseen heille antamista pääsyä varten oppilaiksi johonkin sotakouluun." Tämä sivuaa ongelmaani Nikolain ratsuväkiopistosta. Kansallisarkiston hyllystä löysin nimittäin Max Engmanin kirjan Suomalaiset Venäjällä: lähdeopas (2004), jossa oli lueteltu VSV:n aktit, jotka koskevat vapaaoppilaspaikkoja sotaoppilaitoksissa. Tilasin nämä kolmelta vuodelta, mutta ne osoittautuivat niin venäjänkielisiksi, että sain selvää vain siitä, että asia oli oikea. Niin, ja yhdessä oli ruotsiksi Lindbergin ja Åkermanin papereita.

IV jaostossa on pari yksitäisiin henkilöihin liittyvää aktia. "Koskee Vehkalahden pitäjän 41 asukkaan anomusta, ettei heitä häädettäisi Haminan kaupungilta aikoinaan vuokraamiltaan tiloilta", ja "Koskee vaatimuksia, jotka Helsingin roomal. katol. seurakunnan pastori Tshajevski on pannut ehdoksi Karjaan piirin nimismiehen Raassinan vihkimistä varten avioliittoon erään roomal. katol. uskontunnustukseen kuuluvan naisen kanssa (Vaatii, että tästä avioliitosta syntyneet lapset kastetaan roomal. kat. uskoon)".

V jaostossa on heti henkilöhistoriallisesti merkittävästi ilmoituksia Suomen kansalaisiksi otetuista henkilöistä ja hakemuksia Suomen kansalaisuudesta vapauttamisesta. Ja tämän jälkeen henkilöitä, jotka ovat saaneet esteettömyystodistuksen muuttaakseen Suomesta Venäjälle. Muuttotieto varmasti muuallakin, mutta mielenkiintoista.

Etsintäkuulutusten jälkeen alkavat anomukset ja valitukset. "Helena Haken anoo, että hänen pojalleen annettaisiin maata" "Kopilan tilan (Hämeen l.) torpparit anovat, että he edelleenkin saisivat pitää torppansa." Torpparien anomuksia on monta, mutta useimmiten ei mainita paikkakuntaa. Väillä sitten jotain aivan muuta:

Ja

sekä

Yksittäinen adoptiokin listalla

mutta ei eläkeanomuksia. Jaostossa VI lupaavammin

ja tilaamalla selviää sisältääkö tämä kaipaamani hakemuksen. (Luettelon toiseksi viimeinen aukeama, tietenkin.)

Projektin päivityksiä

Taaskaan en ole pitänyt kunnon työpäiväkirjaa, mutta FB-päivityksissäni on jälkiä kirjaprojektin edistymisestä ja aiheista, joista olisi blogikirjoituksiakin voinut kirjoittaa. Mutta kun yritän tehdä kirjaa. Jossa siis mukana kaikkea tätä ja paljon muutakin.

26.10. Alkavaan proggikseen pitäisi löytää (jos on) tutkimusta siitä, mitkä tekijät vaikuttivat 1800-luvun papin vakkaripaikan saantiin ja uran kulkuun muutenkin. Eka yleinen verkkohaku tuotti oman blogitekstini, jossa ei ollut kirjallisuusviitteitä, joten edelleenkin niitä kaipaan. Hint, hint...

31.10. Aamun kirjallisuuskaipaukset:
1) Holhouksen alaisuuteen tuomitseminen (1830-luku)
2) Tarkk'ampujapataljoona, erityisesti Puolassa 1855
Edelleen haussa myös 1800-luvun pappien urakehityksen taustoitus. N. ehdotti kysymistä Kaari Utriolta, mutta olen kirjoittanut hänestä ikäviä blogiini, joten ei oikein.

1.11. Parin tunnin ähellyksen jälkeen taustatietokaipuuta jälleen listattavaksi
- vakuutusten myynti 1870-luvun alussa
- saksalaiselta papistolta saatu apu Suomen maaseudulle 1860-luvun lopussa, välittäjänä pastori Schröder
- viinanpolton sääntely 1870-luvun alussa (tämä löytynee kirjallisuudesta helposti)

6.11. Aamun produktiivisuus loppui kun Historiallinen sanomalehtikirjasto jämähti. Kerran aiemmin sain sieltä ohjeen vaihtaa selainta (!) ongelmakuvien kanssa, mutta tähän antiikkiseen miniläppäriin en viitsisi laittaa mitään ekstraa. Jos joku viitsii testata niin yksi ongelmakuvista tämä. Aukeaako?

Ei auennut muillakaan. Laitoin palautetta ja sain vastauksen 9.11. "Yksi käytössämme ollut verkkokytkin rikkoutui, ja 1. varaosa ei toiminut odotetusti. Tällä hetkellä digi.kansalliskirjasto.fi -palvelu toimii. Pyrimme vaihtamaan kytkimen uuteen, jottei yllätyskatkoja pääsisi tapahtumaan"

7.11. Näin sanottiin tervemenoa kirkkoherralle 1897.

16.11. Opittu tänään: Ratamestarin ja rataesimiehen arvojärjestys. Kannatti tarttua muuhunkin kuin matrikkeliin.

18.11. Hohenthalien järjestelmällinen haku sanomalehdistä on edennyt vuoden 1904 loppuun. Suuri houkutus lopettaa tähän vuoden 1910 sijaan. Sattuneesta syystä.

22.11. Päivän kysymys: Mistä sai nuorukainen Keski-Pohjanmaalla vuonna 1903 päähänsä kirjoittaa sadun, jossa Chigacosta sai ostaa pillereitä, joista syntyi korvattomia sikoja, kun ne heitti Atlantin jäälle. (Korvia sai ostaa erikseen.)

24.11. Aamun aluksi ajankohtaisesti postinkuljetuksen historiaa. Kun 1890-luvulla postia alettiin kantaa maaseudulle, kuljettajia ei palkattu Postihallituksen työntekijöiksi vaan heidän kansaan tehtiin erillinen välipuhe. Vähän niinkuin ulkoistettiin.

25.11. Päivän työllistäjä, jolla on Wikipedia-sivu vain venäjäksi. Vaikka Suomesta roudattiin tuonne kamaa vaikka millä mitalla. Mukana myös Edelfeltin "Kaarle-herttua herjaa" ja "Kuningatar Blanka".

26.11. Kerrankin keskiaikaiseksi kutsutaan oikeasti keskiaikaista. Meneekö teillä muilla muuten tuo sanomalehden numeroteksti yhtä näkymättömän väriseksi vai onko tämä henkilökohtainen ongelmani?

Koska kaveri kuittasi, että sama näkymättömyys hänelläkin, laitoin palautetta sivustolle ja sain vastauksen "hyvä huomio, näyttää olevan turhan tummalla värillä. Sama on näkyvissä myös firefoxissa. Lisään korjauslistaan. Nykyisen sprintin sisällöt on jo sovittu, mutta voisi olla sopiva seuraavaan."

28.11. Illan "ilona" tullipetossyyte vuodelta 1900, jossa syytetty tullinhoitaja vetoaa siihen, ettei Tullihallitus ole antanut hänelle tarpeeksi työntekijöitä. Valtionhallinnon resurssit, milloinkas niistä ei olisi ollut puutetta ja puhetta?

29.11. Oliko Suomen ensimmäinen "kesäyliopisto" joululomakurssi 1893-1894?

30.11. Lakkouutisia keväältä 1900. Latojat suunnittelivat lakkoaan strategisesti valtiopäivien ajalle. Ylioppilaat ilmoittautuivat ja kouluttautuivat rikkureiksi.

4.12. Kun lehdet olivat oikeasti puolueellisia, ei vastapuolen ehdokkaita kaupunginvaltuusmiehen vaaleissa edes mainittu. (Oulu 1881 & 1882)

Ruotsista kuultua

Tukholman risteily oli oiva tilaisuus kuunnella syksyn Vetenskapsradion Historian jaksoja.

Elokuun ensimmäisen jakson loppupuolella Brita Planck kertoi väitöstutkimuksensa tuloksia 1700-luvun rakkaudesta aatelissäädyssä. (Kärlekens språk : adel, kärlek och äktenskap 1750-1900)

Ruotsissa aloitettiin teitittely 1860-luvulla yrityksenä päästä eroon tittelipuhuttelusta. Jos ymmärsin oikein niin lopputuloksena oli, että teitittely oli ylemmän puhetta alemmalle eikä sitä tästä syystä aina koeta kohteliaaksi. Samassa jaksossa kerrotaan myös C14-ajoituksen haasteista.

Tarinointi keskiajan masuuneista olisi varmaan tullut ymmärrettyä paremmin kuvien kanssa. Haasteet kokeellisessa arkeologiassa kävivät selviksi.

Rakkausjakson loppupuolella puhuttiin tietokannasta Gender and work, johon on järjestelmällisesti kerätty mainintoja työnteosta Ruotsissa vuosilta 1550-1800.  Ohjelmassa haastateltu tutkija mainitsi alustavana tuloksena, että naisten ja miesten töillä on pienemmät erot kuin naimattomien ja avioliitossa elävien töillä.

Englannissa tekeillä vastaava?

We have just passed 500 activities in the database. A nice little milestone. Any guesses on what #500 was?

— Women's Work Project (@womensworkexe) December 3, 2015

It was 'fetch wood': this was quite a common alibi actually - 'I was just out fetching a stick of wood when I accidentally stole a sheep..'

— Women's Work Project (@womensworkexe) December 3, 2015

Romanileirin arkeologinen kaivaus toi mieleen syksyltä helsinkiläisen leirintäalueen kaivauksen. Historialliseen arkeologiaan valitaan tarkoituksella haastavimmat kohteet?

Natsien kirjavarkauksista haastateltu tutkija jätti sekavat ajatukset. Jos natsien tarkoitus oli tuhota juutalaisten (yms?) kulttuuri hävittämällä kirjat, eikö ole hyvä asia, että ne ovat päätyneet kirjastoihin? Onko olennaisempaa palauttaa ne omistajien jälkeläisille, joille ne saattavat kielitaidottomuuden tai ymmärtämättömyyden vuoksi olla vain esineitä?

Vironruotsalaisten tulosta kerrottiin Lindströmin haastattelun jälkeen toinenkin mielipide. Jota en ollut enää avoin omaksumaan, sillä Lindström ehti ensimmäiseksi. Ja koska asutusjatkumolla ei ole kansallisuutta, IMHO.

Jakso Ruotsin Pommerista olisi voinut olla omalle tutkimukselleni merkityksellinen, mutta ei. Koska sen menetys sinetöitiin Wienin kongressissa 1814 saan aasinsillan suositella BBC:n radiodokumenttia In Their Own Write: Notes from the Congress of Vienna.

Marraskuisen jakson loppupuolella haastateltiin Hugo Nordlandia, jonka väitöstutkimus oli tullut tulokseen, että upseerit 1700-luvun lopussa näyttivät tunteitaan paljon vapaammin kuin mihin on myöhemmin totuttu. (Känslor i krig. Sensibilitet och emotionella strategier bland svenska officerare 1788–1814)

Keskiviikkona Tukholmassa

Lähdin keskiviikoksi halpisristeilyllä Tukholmaan ja jatkoin säästämistä paikan päällä maksamalla vain yhden museon sisäänpääsyn. Se oli Livrustkammaren, johon houkutteli sijainnin ohella vaihtuvat näyttelyt. Näistä laajempi oli Dödens teater, jossa esitellään kuninkaallisten hautajaisia. (Verkossa näköjään tietopaketti tarjolla.)

Eniten esineistöä oli ilmeisesti käytettävissä Kaarle X Kustaan hautajaisista 4.11.1660. Sen kulkuetta esittävän kuparipiirroksen askartelin muutama vuotta sitten irti Stockholmskällanista ja tuskailin, kun osat eivät muodostaneet saumatonta sarjaa. Eivät muodostaneet museossakaan eli vika ei ollut minussa.

Yllätyksekseni näyttelyn viimeinen huone käsitteli käänteisesti kuninkaallisten arkkujen avauksia, joita alettiin harrastaa 1800-luvulla. Esillä oli nimeltä mainitsemattoman tahon kokoama 22 hautanäytteen taulu, jossa oli mukana pala Kaarina Maununtytärtä, jonka hauta Turun tuomiokirkossa oli avattu vuonna 1867.

Valokuvauksen aikakaudella avauksista oli otettu valokuvia, jotka näyttelyssä oli sijoitettu arkkuihin. Ehdin jo mielessäni kiittää niiden realistisuutta vähentävää mustavalkoisuutta, kun Kristiinan haudan avausta kuvaava värifilmi vuodelta 1965 pääsi loppuhuipennukseensa. Ilmeisesti minua luonnollisemmin aiheeseen suhtautuva noin 10-vuotias neitokainen sanoi muodon vuoksi "ush" (katsahtaen minuun) ja otti sitten kännykällään kuvan joka arkusta. Seurasin esimerkkiään hieman etäämmältä.

Perheille suunnattu näyttely Otroligt oli läheistä sukua Horrible histories -kerronnalle. "Tiesitkö, että ruotsalaisia oli orjina Pohjois-Afrikassa 1600- ja 1700-luvuilla?" Jep. Mutta en tiennyt, että kuninkaallisten lasten puruleluina 1680-luvulla oli sudenhammas. Tai että taatelinkiviamulettien kuviteltiin suojaavan syövältä. Näyttelyn viiden teeman joukossa oli myös mestaukset, joista kerrotut neljä tarinaa olivat kuunneltavissa kuulokeilla. Niiden johdot olivat niin lyhyitä, että otin jakkaran alleni. Viereeni ilmaantui pian kolme lapsukaista ja keskittymiseni kärsi miettiessäni, mitä he kuulemastaan ymmärsivät.

Matkalla perinteiseen lounaspaikkaani ehdin hetken kuunnella selostusta Ruotsin armeijan viestintäteknologiasta. Jos olisin jäänyt pidemmäksi aikaa olisin kai kuullut miten päristetään rummulla käsky "etsikää sukellusvene".

Lounaspaikkaani vastapäätä on Forum för levande historia. Useimmiten olen ohittanut sen kiinniolevana ja siksi kuulustelin edustajaansa historiapäivillä Tallinassa. Kristallinkirkkaasti en enää vastauksiaan muista, mutta valtionrahoilla toiminta pyörii. Parhaillaan oli esillä näyttely Vi är romer - möt människorna bakom myten ja yhdessä nurkassa käynnissa opetuskeskustelu. Verkkosivuiltaan on ladattavissa ilmaiseksi monenlaista opetusmateriaalia. Romaneihin liittyen esimerkiksi sarjakuva-albumi keskitysleirille joutuneesta tytöstä.

Suuntasin sitten Medeltidmuseetiin, jonne sisäänpääsy on nykyään ilmainen. Vaihtuva näyttely Slussen under ytan oli pettymys. Arkeologiset löydöt olivat kasoina vitriineissä ja niistä esitettiin hyvin vähän tulkintaa.

Aamulla Livrustkammareen mennessäni huomasin, että vastapäätä oleva Kungl. myntkabinettet mainosti ilmaista sisäänpääsyä. Koskaan en ollut käynyt, sillä nimestä syntyy mielikuva tylsistä rahavitriineistä. Mutta kun ilmainen, paluumatkan varrella ja aikaa puolisen tuntia... niin kävi ilmi, että katsottavaa olisi ollut useammaksi tunniksi. Rahoja tosiaan oli antiikista alkaen vitriineissä, mutta niiden lomassa oli kaikenlaista teemoitusta. Näyttely rahakätköistä olisi ollut kiva katsoa huolella läpi. Säästämisen historia ja yrittäjyys kiinnostivat. Vain mitalitaiteen esittely vastasi mielikuvaani. Paremmalla ajalla uudestaan, vaikka sisäänpääsymaksullakin.

SVT ja historian kartat

Ruotsin televisiossa ollaan perin ihastuneita nykyisiin valtiorajoihin. Pari vuotta sitten katsoin opetusohjelman, jossa Kalmarin unionin osina olivat Tanska, Norja ja Ruotsi:

Jännästi jäi Suomen alue ja Islanti unionin ulkopuolelle.

Sama perusvirhe hieman eri lopputuloksella oli joulukalenterin tämän päiväisessä jaksossa. Siinä elettiin päivää vuonna 1300 ja kerrottiin Ruotsin kuninkaan vallan alla tuolloin olleen Islanti, Norja, Ruotsi ja Suomi.

Ihan kuin eivät tietäisi, että Ruotsin ja Venäjän (Novgorodin) rajasta sovittiin vasta Pähkinäsaaren rauhassa ja että Ruotsille kuului Pohjois-Suomen sijaan Viipuri.

Kuninkaalle uskolliset veljekset Vaasassa

Taannoisessa englantilaisten sanomalehtien ilmaisviikonlopussa löysin Kentish Gazettessa 4.2.1845 julkaistun tarinan uskollisuudesta kuolemaan asti. Alkuperäinen teksti alla ja oma tulkintani suomeksi siinä välissä.

Siihen aikaan kun venäläiset Suomen sodassa valloitivat asui Vaasassa kaksi veljestä. Toinen oli tuomari ja toinen kauppias. Kun tuli aika lausua uskollisuudenvala Venäjän keisarille, nämä eivät lausuntaan ryhtyneet, sillä olivat uskollisuutta jo vannoneet Ruotsin kuninkaalle, eivätkä ilman tämän vapautusta voineet vaihtaa herraansa.

Peläten vastarinnan leviämistä venäläiset vangitsivat veljekset ja uhkasivat kuolemalla. Veljekset eivät taipuneet ja lopulta heille määrättiin mestauspäivä. Mielummin kuolemme kuin rikomme valamme, sanoi tuomariveli.

Vielä tuntia ennen hirttotuomion aikaa venäläiset tarjosivat veljeksille armoa, jos suostuisivat vannomaan uskollisuudenvalan. "Ei, hirttäkää meidät! Ei meitä tänne tuotu puheita pitämään vaan hirtettäväksi."

Loppujen lopuksi venäläiset eivät panneet kuolemantuomiota käytäntöön, vaan karkoittivat veljekset Ruotsiin. Tähän asti tarrina pysyy todennäköisyyden rajamailla, mutta olisiko heidät tosiaan korotettu aatelissäätyyn kuten englantilaisessa sanomalehdessä kerrottiin?

Legendaarinen Sophie

Mikaela Strömbergin romaanin Sophie takatekstissä päähenkilöä kutsutaan legendaksi. Tarinassa on aineksia, jotka viittaavat suvun perimätietoon, paikallistarinoihin. Strömbergillä on todennäköisesti ollut käytettävissään myös kirjeitä ja lisäksi runsaasti oikeuspöytäkirjoja. Kirjoittaakseen romaanin, jossa "moni asia on tosi".

Aineksista on syntynyt uskottava kuvaus Sophie Behsen (1828-1886) elämästä, joka vei Pietarista Lapinjärvelle. Mukana on hovielämää ja perunankuokkimista. Kertojaääni ei suuremmin selittele tai avaa päähenkilön sielunelämää, mutta tapahtumien kulku päästää lukijan arvailemaan. Arkisia yksityiskohtia on sopivasti pitämään kertomuksen kiinni realismissa.

Ja kirja oli miun muan mukaisesti lyhyehkö, joten voin sanoa pitäneeni siitä. (Tuli mieleen Marita Salomaan romaani Anna Charlotta ja elämä, joka myös käsitteli Pietarista Suomeen päätynyttä naista.)

Mahdollisesti olisin saanut kirjan luettua alkukielelläkin, mutta lainasin käsikirjoituksesta suomennettuna. Suomentaja on kokenut ja palkittu, joten hieman ihmettelin paikannimien käsittelyä. Alkusivuilla puhutaan Dorpatista ja tarkoitettaneen Tarttoa. Loppupuolella kirjaa tullaan "Pernajassa sijaitsevaan Sarflax gårdiin", jota suomenkielisessä tekstissä olisi mielestäni luontevampaa kutsua Sarvilahden kartanoksi. Vaikka kukaan kirjan henkilöistä ei suomea puhunutkaan.

Pöh, vasta kirjoitusasuja googlatessani tajusin käyneeni kirjan toisellakin tapahtumapaikalla eli Kullan kartanossa. Mutta oliko se (ennen Loviisaan liittymistä) Ruotsinpyhtäällä, Pyhtäällä vai "Pyhtisillä", kuten romaanin sivulla 147?

Joulukalenterien luukut aukesivat

Viikkojen odotus on ohi! Katsoin äsken SVT:n joulukalenterista Julkalendern Tusen år till julafton, jota tosiaan pystyy katsomaan täällä Suomessakin, ensimmäisen osan. Siinä elettiin rikkaan viikinkiperheen päivää oikein  mukavasti. Hitusen kylläkin häiriinnyin kun yhtäaikaa oli niin vahva jää, että päästiin luistelemaan, ja avovesi, jota pitkin isä palasi vuosien poissaolon jälkeen.

Huomenna vuorossa päivä orjaperheenä viikinkiajalla. Saavatkohan ruokaa ollenkaan...

Muita avattavia luukkuja:

• Viime vuoden tapaan Ravattulan Ristimäki -hankkeella on joulukalenteri sivuillaan. "Värillisten helmien takaa löytyy joka päivä uusi arkeologinen esinekuvaus tai pieni tutkimuksia käsittelevä kertomus. Joulukuun kuluessa voit myös tarkastella aiempien päivien sisältöjä."
• Arkistolaitos tarjoaa joulukalenterissaan katsauksen Joulupukille ympäri maailmaa saapuneista kirjeistä. Ottaen huomioon hermoheikkoutensa lakien noudattamisessa kiinnostaisi tietää onko lähetäjiin otettu yhteyttä.
• Suomen sukututkimusseuran blogissa luvataan välittää Korvatunturin Arkistovuorenpeikko Lussin genealogisia löytöjä sukututkijoiden iloksi (ja opiksi) aina aattoon asti
• Lisäys klo 15:06 Forssan museon sähköisestä joulukalenterista löytyy menneiden vuosien toivelahjat.
• Lisäys klo 15:50 Suomi syö ja juo -hanke julkaisee Joulukalenterinaan uuden kuvan joka päivä Flickr-tilillään.
• Lisäys 12.12. Arkivråttans julkalender

Jos tiedät muita historiaa esitteleviä joulukalentereita verkossa, jätäthän tietoa kommenttilaatikkoon!

Liikkuvainen Tobias

Isokyrön Yryselän kylän Hissalassa syntyi 24.3.1768 Clemet Hissarille ja Susanna Johansdotterille poika, joka kastettiin nimellä Tobias. Hän on vanhempiensa kanssa rippikirjassa 1790-1791, vaikka rippikirjan 1792-1801 mukaan hän on lähtenyt joulukuussa 1790 Vöyriin.

Vöyrissä hän oli pestautunut sotilaaksi Pohjanmaan rykmenttiin. Komennukselta Hangonniemelle hän karkasi Venäjälle. Sieltä palattuaan oli ollut Viaporissa Leskikuningattaren henkivartiorykmentin rullissa, kunnes erosi armeijasta 1804 ja lähti takaisin Pohjanmaalle.

Vanhassa kotiseurakunnassa hän oli avioitumisaikeissa, mutta liikkuvan elämänsä vuoksi esteettömyys ei ollut selvä asia. Tämä näkyy rippikirjasta 1802-1810, mutta vielä selvemmin kuulutuksesta sanomalehdessä Inrikes tidningar 6.5.1807, josta elämänvaiheensa poimin.

Kirkkoherra ei saanut tietoja Tobiaksen aiemmista avioliitoista ja hänet vihittiin Isokyrössä 27.9.1807 Caisa Månsdotterin kanssa.  

Piika rippikirjassa ja henkikirjassa Helsingissä 1860-luvulla

Hohenthal-kirjaprojektissani oli tänä aamuna vuorossa Gustava Amalia, jonka kuolinilmoituksesta piti saada venytettyä sivullinen tekstiä. Eli lähteiden pariin.

Onneksi olin vuoden 2008 blogitekstiin laittanut talteen melko tarkat lähdeviitteet, joten Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa ei tarvinnut tarkistaa kuin kolme rippikirjaa "1856-69". Digitaaliarkistossa nämä on vain numeroitu eikä ensimmäisissä kuvissakaan suoraan näkynyt miten jaottelu oli tehty. Varsin pian kuitenkin ymmärsin, että vielä tässä rippikirjassa kaikki kaupunkilaiset olivat samojen kansien välissä ja kirjoissa kaupunginosat numerojärjestyksessä.

Gustava Amalia löytyi (uudelleen) piikana 1. kaupunginosan Pantteri-korttelin tontelta 5-6. Edelliseltä aukeamalta selviää, että tontit kuuluivat kauppaneuvos Henrik Borgströmille. Jos Gustava Amalia oli hänen palveluksessaan, niin tästä syntyisi helposti pari riviä tekstiä. Olenhan Borgströmin sokeritehtaaseen jo aiemmin tutustunut.

Tarkennuksen ja vahvistuksen toivossa hain digitaaliarkistosta esiin myös henkikirjat. (Lisämotivaatiota syntyi siitä, että arvasin Pantteri-korttelin löytyvän niiden alkupuolelta ilman ylenmääräistä selailua.) Gustava Amalia tuli Helsinkiin 1857, joten henkikirja vuodelta 1860 oli hyvä paikka aloittaa. Borgströmin tontti on selvästi erotettavissa ja henkirahaa on maksettu 7 piiasta (KA U52:6). Mutta 17 henkiverotettavan nimen joukossa oikeassa reunassa ei näy Gustava Amaliaa.

Henkikirjassa 1865 (KA U57: 838, 839) tonteilla on paljon enemmän erillisiä talouksia. Oikeustieteen kandidaatti Bergströmillä on "p Amalia, Gustava". Etsimäni? Henkikirjassa 1870 (KA U65: 1010, 1011) piioilla on vihdoin kokonaiset nimet, mutta Gustava Amalia ei ole joukossaan.

Rippikirjaa tuijottamalla siis voi kuvitella Gustava Amalian asuneen samalla tontilla vuosia kun taas henkikirjojen perusteella hän ei asunut siellä ollenkaan. Löytyisikö hän sieltä henkikirjoissa 1858-59? Mahdollisesti, mutta asui missä päin Helsinkiä tahansa on nähnyt Senaatintorin suunnilleen alla olevan kaltaisena. Kuva kirjasta Vyer af Helsingfors och dess omgifningar (1851).

Huomioita kahvilakulttuurista vuonna 1902

Palvelusta valittaminen vaikuttaa kuuluvan suomalaisten kaupunkien kulttuuriperintöön. Nimimerkki Hatsusuu kommentoi Uuden Tasku-Matin numerossa 1/1902 ajan kahvilapalvelua, jota tarjosi yleensä "joku nuori tyttö, joka puoli arastellen ja tykötehdyllä kohteliaisuudella palvelee vieraita." Erityisesti kirjoittajaa häiritsi kiitos-sanan käyttö.

Tätä sanaa käyttää tarjoilija vastaukseksi kaikkiin kysymyksiin. Hän tahtoo muka olla kohtelias ja kiittää kaikesta silloinkin, kun kiitos ei lainkaan tule kysymykseen. Ja saadakseen itselleen kohteliaan leiman, vääntää hän sanan aivan korvia särkevään muotoon. Jos hän lausuisi sen luonnollisesti ja teeskentelemättä ei se kaikuisi niin pahalta, mutta sen saa kuulla kymmenessä eri muodossa.

Tavallisimmin pannaan paino sanan loppuun, joten siitä useimmiten muodostuu kiitoos, sekä hyvin usein kiitooos, khiitooss, y. m. hullunkurisuuksia. 

Jos menemme johonkin tämmöiseen kahvilaan ja tilaamme esim. teetä, syntyy seuraava vuoropuhelu:
— Hyvää päivää...
(Ei vastausta vaan kumarrus).
— Saanko teetä.
— Kiitoss! Leivän kanssa?
— Niin.
— Kitosh!

Kun tee on tuotu eteesi, kysyy tarjoilijatar:
— Saako luvan olla sitruunaa?
— Saa.
— Kitos!
— Ehken myöskin kermaa?
— Ei tarvitse.
— Kitos!

Kun sitten olet nauttinut teelasisi ja kadut ettet kuitenkaan antanut tuoda kermaa, saadaksesi jo aivan mustaksi hautoontuneesta teestä kitkeryyttä pois ja turhaan olet sekoittanut sitä jonkun aikaa, saadaksesi siihen jo monasti käytetystä sitruunaviipaleesta edes jotakin makua, otat poistuaksesi ja maksat, on sinun ehdottomasti mentävä tarjoilupöydän luokse, sillä sinun luoksesi he vastenmielisesti tulevat, ja saat, kun olet antanut rahan, joka on vaihdettava, taasen kuulla tuon ikuisen kiitos-sanan aivan uudessa äänenvivahduksessa. Kun olet antanut rahan saat heti vasten kasvojasi huudon:— Kitoosh!

Kun raha on vaihdettu ja sinulle annettu, huutaa hän taasen:
— Kitoosh!
Kun menet pois ja sanot hyvästi, huudetaan sinun jälkeesi voimakkaasti:
— Hyvästii! Kiitooosh!

Kuva lehdestä Movitz 1/1907

Lukemisia kansalle - osat 88-136

Eteenpäin kolmannessa Lukemisia kansalle -sidoksessa, jonka Google on digitoinut Harvardin yliopistosta.

88. M[annine]n, A.: Pikku suo-wiljelijä. Muutamia yhteisiä neuwoja suo- ja niitty-wiljelyksessä. 1858
89. Wastaus tähän tärkeään kysymykseen: Mitä minun pitää tekemän, autuaaksi tullakseni? [1858]

Ei, prkle - loppuja ei ole mukana eli digitoinnissa on mennyt jotain vikaan. Ja luvassa oli "huwittawaisia" ja "hupaisia" juttuja, nyyh. Alla listattujen osalta pitänee odottaa, että Kansalliskirjasto työntää pienpainatteidensa mikrokortit johonkin automaattiin.

[90]. Uusia suomalaisia wirsiä. Suomentanut [l.] 1858
91. Katsola. [1859]
92. Lähteistä. 1859
93. Hagberg, K[arl] P., suom. Aaprah. Engblom: Lihan halu on kuolema. 1859
94. Hagberg, Karl P., suom. Aaprah Engblom: Saarna. Rakkaudesta Jumalaan. 1859
95. Hywää tarkoittawia waroituksia wiinaa wastaan [etc.] Uusi, lisätty painos. 1859
96. Kiinalaisista. 1859
97. Hagberg, Karl P., suom. Aaprah. Engblom: Saarna. Tuomiosunnuntaina. Suomentanut Aaprah. Engblom. 1859
98. Näkymätöin todistaja. 1859
99. Yksi nainen ja kolme naipaa. 1859
100. Sellergren, P. L., suom. Aaprah. Engblom: Saarna. Jesuksen ylönkatsottua rakkautta. 1859
101. Franzen, Fredrick Michael, suom. Aaprah. Engblom: Saarna. Moni on köyhä suuressa [etc.]. 1859
102. Koipeliinin linnustus. I. 1859
103. Koipeliinin linnustus. II. 1859
104. Kolmenkymmenen wuotinen sota Saksassa. 1859
105. Laulun woima. Murhe-tarina itä suomesta. 1859
106. Suomen suuriruhtinaskunnan Maanopas. Toinen painos. 1864
107. Luonnon oppia I. Toinen painos. 1861
108. Luonnon oppia II. Toinen painos. 1861
109. Luonnon oppia III. Toinen painos. 1861
110. Mannin, A.: Wuoroviljelyksestä. 1859
111. Eräkäs ja mykät tyttärensä. 1859
112. Yrjö Neumark. Suomennettu. 1859
113. Mannin[en], A.: Johdatuksia pehtuorille ja työwoudille. [1859]
114. Johdatus tarkkaan määrämän teuraseläinten painoa mittaamisella. Suomennettu. 1860
115. Suomen historia lyhykäisesti kerrottu. 1860
116. Kosta paha hyvällä! 1860
117. Kahden kihlatun orpanan surma erään julman lain johdosta. 1860
118. Benjamin Franklinin elämäkerta. 1860
119. A[hlqvist], F[r].: No, nauretaanpas nyt. Hupaisia tarinoita nuorisolle kokoellut F. A-st. Toinen painos. 1866
120. Uusia suomalaisia wirsiä. Suomentanut. 2. 1860
121. Ahlqvist, Fr.: Pikku Janne. Suomensi Fr. Ahlqwist. 1860
122. Enon opettawaisia kertomuksia lapsille. Mukaillut Fr. Ahlqwist. 1860
123. Sisarukset. 1860
124. Matkustawa kisälli. 1860
125. Kaksi kummallista ja huwittawaista juttua. 1860
126. Kaksi huwittawaista juttua. 1870
127. Kiwiastiat wettä ylen täynnä [etc.] Suomennos. 1860
128. Ryle, J[ohn C[harles]: Uskon walitsemus. Saarna. Suomennettu. 1860
129. Katariina von Bora, Matti Lutherin puolison lyhy elämä-kerta. 1860
130. Muutamia pieniä juttuja lasten sivistykseksi. Ruotsista suomennettu. 1860
131. Suomen maan rahkasiivet. 1860
132. Carlsson, Wilhe[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta, [etc.] I. 1860
133. Carlsson, Wilhe[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta, [etc.] II. 1860
134. Carlsson, Wilhe[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta, [etc.] III. 1860
135. Johto-torni merellä. Suomensi Fr. A[hlqvi]st [1860]
136. Pilasäkkinen, Eero: Tummasti tutkiwa, wakaasti wastaawa Ukko. 1860

Tunnelmakuva kirjasta Love Lyrics and Valentine Verses, for young and old. Digitointi British Library, jakelu Flickr Commons.