Muistilista Tukholmaan

Tänä viikonloppuna ArkivDigital on avoinna ilmaiseksi. Kun tehtävälistallani roikkui yksittäinen tarkistus Tukholmasta käytin tilaisuutta tietenkin heti hyväkseni. Mikä ei sitten jäänyt yhden lähteen tarkistukseen ja johti jälleen kerran kiroiluun siitä, ettei missään (tuntemassani paikassa) ole selvää karttaa Tukholman seurakuntien rajoista ja niiden yhteyksistä henkikirjoitusalueisiin. Lienee jo turha toivo, että nämä tarttuisivat pysyvään muistiini, joten on aika kirjoittaa ne ylös paikkaan, josta ainakin itse ne löydän.

Paras tänään löytämäni kartta on vuodelta 1925.

Statistisk årsbok för Stockholms stad. 1925. Stockholmskällan 18632

Tarkoituksiini aivan liian myöhäinen, mutta kun uudemmat seurakunnat ovat osia vanhemmista niin on tästäkin iloa.

Tosin pitää muistaa, että kaupungissa on monia ei-alueellisia seurakuntia: Hovförsamlingen, Tyska församlingen, Finska församlingen sekä armeijan yksikköjen seurakunnat.

Osa henkikirjoitusalueista on nimetty seurakuntien mukaan, mutta ei kaikki eikä aina. Esimerkiksi 1780:

• Staden inre, östra, södra och västra. [yhdessä vanhakaupunki, jossa Nikolain eli suurkirkon seurakunta]
• Klara nedre och övre 
• Kungsholmen 
• Adolf Fredrik 
• Jakob och Johannes
• Ladugårdslandet nedre med Blasieholmen [~Hedvig Eleonora?]
• Ladugårddslandet övre m Kungl. Djurgården.
• Katarina norra och södra, 
• Maria inre och västra.

Kerran kuulutetut 1795-1797

Tuttuun tapaan Dagligt Allehandassa julkaistuja yksityisiä ilmoituksia, joilla on yhteys Suomeen.

27.1.1795: 14. tammikuuta oli räätälikisälli Eric Föhrman luvattomasti jättänyt mestarinsa (ilmeisesti Tukholmassa). Suomessa syntynyt Föhrman oli 15-vuotias "liten till wäxten, har ljust hår, stundom bundit, och war wid bortgåendet klädd uti en ljusblå Klädes-Jacka med släta Mässings-Knappar uti, grå Byxor och Stöflar, samt swart Hatt."

25.9.1795: Puutarhurimestari C. Fr. Bohman Skinskattebergin ruukilta oli kihlannut piian Christ. Bergman ja heille oli vuonna 1790 luettu tavalliset kolmet kuulutukset. Näitä ei kuitenkaan seuranneet häät, sillä sulhanen hävisi, tiettävästi Loviisaan. Siellä häntä ei kuitenkaan oltu saatu syyskäräjille 1791 eikä kevätkäräjille 1792. Kuulutuksella oli tarkoitus vapauttaa Stina Bergman toiseen avioliittoon, jota hän nyt suunnitteli.

Tällaisiäkin syitä siis saattoi olla puutarhurien liikkeisiin pitkin valtakuntaa.

8.10.1795: Porista tullutta naisihmistä nimeltä Ulrica Grönblad etsittiin.

8.6.1796: Juuri Tukholmasta lähdössä oleva sukulainen kaipasi yhteyttä Suomesta vuonna 1790 kaupunkiin tulleeseen neiti Jeannette Gustave Sterholmiin.

23.7.1796: Jos Uudellamaalla syntynyt Lisa Söderberg vielä olisi Tukholmassa, pyydettiin häntä tulemaan veljenpoikansa luo "vanhaan paikkaan" tavatakseen sisarensa Turusta.

23.3.1797: Oulun läänistä tullut virallinen kuulutus. Talonpoika Iwar Sonpienen (Sompinen?) Ollickalan kylästä "Indasalmen" pitäjästä, jota epäiltiin Raahessa 1795 tehdystä varkaudesta, oli pidätetty, mutta karannut. Tuntomerkit: "30 år gammal, liten och undersåtlig til wäxten". Etsintäkuulutettu oli myös Raahen porvari Carl Nordberg, joka oli lähtenyt matkapassitta ja jättänyt verovelat maksamatta. Hän oli suunnannut ensin Kokkolaan ja sieltä ilmeisesti ulkomaille, josta oli jo palannut (?) ja viipynyt jonkin aikaa Norrköpingissä.

Jälkimmäinen taitaa olla Raahen riippikirjan 1792-98 (s.53) Carl Olai Nordberg, jota jäi Raaheen kaipaamaan ainakin sisar samalla sivulla ja verkon sukupuun mukaan kaksi veljeä.

21.6.1797: Räätälin oppilas Eric Enberg lähti 17. kesäkuuta 1797 luvatta mestarinsa luota (ilmeisesti Tukholmassa). 19-vuotias Enberg oli syntynyt Finbyn kylässä Närpiössä. Tuntomerkit: "medelmåttig til wäxten och rödsnasig i ansigtet med mörka hår och ögonbryn samt wid afwikandet klädd i mörkblå Surtout med stålknappar, Kittajs Underkläder, hwita stumpor och skor med swarta band uti samt swart Belps Hatt."

8.8.1797: Vapaaehtoinen n:o 60 kuninkaallisen armeijan laivaston ruotsalaisessa eskaaderissa ja henkikomppaniassa Johan Swahn on 24.7.1797 hävinnyt riveistä. Mies oli 30-vuotias, 5 jalkaa ja 7 tuumaa pitkä, syntyjään Vaasan läänistä, Mostasriin (Mustasaari?) pitäjästä ja Qweflaxin kylästä. Tuntomerkit pituuden ohella: "stadig til wäxten med swarta hår och ögonbryn, bruna ögon, trindlagt och något fråknigt ansigte, har et ärr på vänstra fotbladet, och et ärr på wänstra handen och främsta fingret. Wijd afwikandet klädd uti en blå Monderings-Collet, Långbyxor af Buldan och et par hwita finare korta Byxor, ny Commiss-hatt, Ullstrumpor och Commiss skor med Järnskollar under klackarne."

Swahn löytyi aikanaan, mutta lähti taas luvatta liikkeelle 2.5.1798 ja uusi kuulutus julkaistiin 14. 5.1798. Tällä kertaa hänellä oli lähteissään vanhat työvaatteet ja kapsäkki, jossa oli vaatteita. Tuntomerkkinsä ovat samat kuin edellisellä kerralla, mutta nyt mainitaan, että isänsä Johan Swahn on talonpoika Qweflaxin kylässä ja siellä on karkurin koko suku.

Neljä naimatonta sisarusta

Kirjoituksen lopussa selviävästä syystä tutustuin Sophia Catharina Printzin elämään. Hänet kastettiin Kempeleessä 14.4.1735. Isänsä Carl Printz oli Matti Wallan virkamiesmatrikkelin mukaan Savon ja Kymenkartanon läänin lääninsihteeri vuosina 1728–1734.

Carlin vaimo Barbara Sofia von Ganschau synnytti Sophian lisäksi tyttären Elisabet sekä pojat Georg Jacob (s. 14.3.1731), Carl (s. 9.12.1737 Kempele) ja Kristoffer Henrik (s. 17.1.1742 Maksamaa). Carl kuoli Maksamaalla 22.6.1748. Joitakin vuosia myöhemmin leskensä Barbara Sofia asui Kempeeleen vuonna 1756 aloitetun rippikirjan mukaan vanhempiensa luona.

Dahlströmin kortistosta löytyneen lainauksen perusteella Barbara Sofia osti vuonna 1761 Salomon Möllerin perikunnalta Sauvosta Paddaisten kartanon. Omistus ei kestänyt ilmeisesti kauaa, sillä Museoviraston tietojen mukaan kartanon päärakennuksen 1760-luvulla rakennutti Daniel Gadolin. Kirkonkirjoissa Paddaisten kohdalla Barbara lapsineen ei esiinny. Onkohan tullut joku sekaannus? Leski nimittäin päätyy Karunaan, joka on osa Sauvoa.

Karunan kirkko on nykyään Seurasaaressa. Kuva BishkekRocks, CC BY-SA 3.0, Wikimedia

Ulrika Juselius on löytänyt lesken seuraavaksi Karunan Strömsböhlestä (suomeksi Raumala), jossa Barbara, leskeksi jäänyt äitinsä ja lapset Sophia Catharina (s. 11.4.1737), Elisabet (s. 20.5.1742), Carl (s. 10.12.1739) ovat kirjoilla ilmeisesti vuodesta 1767, Monien muuttojen myötä Sophian ja Carlin syntymävuodet ovat heilahtaneet parilla vuodella ja näin lienee myös Elisabetin kohdalla.

Lapset jäivät täysikasvuisiksi orvoiksi kun Barbara kuoli Karunassa 3.11.1774. Jossain vaiheessa Karunaan päätyy myös sisarussarjan Kristoffer Henrik, jolla on siellä lippumiehen puustelli vuonna 1776 ja luutnantin puustelli 1779. Vuosina  1781-87 hänellä oli kapteeniluutnantin puustelli Kaarinassa. Kristoffer Henrik kuoli kapteenina Karunan Savisalossa 6.6.1791.

Kolme sisarustaan käyvät Strömsböhlestä käsin ehtollisella vielä 1797. Ylioppilasmatrikkelin mukaan Carl oli tilanomistaja vuoteen 1796 ja kyseessä lienee ollut juuri Strömsböhle. Vahvistus tälle löytyy sanomalehdistä. Åbo Tidningarissa 4.2.1793 Karunan Savisalossa asuva vänrikki Printz (Carl oli eronnut armeijasta vänrikkinä) tarjosi ostettavaksi kahta karakteerirakennusta, jotka olivat siis siirrettävissä toisaalle. Joko nämä eivät tehneet kauppaansa tai saatu summa ei auttanut taloudellisessa ahdingossa. Sillä Åbo Tidningar julkaisi 24.10.1796 ilmoituksen vänrikki Printzin konkurssihuutokaupasta, jossa oli myytävänä Savisalon lisäksi Strömsböhle ja Handböle.

Sisarukset ovat seuraavassa rippikirjassa Karunan Kärkkisen säterissä, josta Carl kävi ehtoollisella vielä 1804. Hän jätti sitten Karunan ilman muuttokirjaa ja päätyi Kauhajoelle, jossa kuoli 26.7.1806. Kauhajoella haudattiin samana vuonna myös Capit:n o. Ridd:n Georg Jacob Printz ja Enk. Fru Capit:sk:n Martha Greta Printz (f. Freidenfelt). Kapteeni ja ritari oli Printz-sisarussarjan ainoa naimisiin mennyt.

Jo ennen Carlin muuttoa Elisabet kuoli vanhuuteen 60-vuotiaana 24.5.1802. Hän jätti testamentillaan kaiken omaisuutensa Sophia-sisarelleen (Åbo Tidning 14.5.1803).

Sofiaakin taisi vaivata vanhuus. Hän oli anonut ja saanut kuninkaalta täysivaltaisen ihmisen oikeudet, mutta tekemistään taloudellisista sitoumuksista syntyi sellaisia ongelmia, että hän luopui oikeuksistaan ja sai holhoojan. Tämä ilmoitettiin Åbo Tidningissä 22.9.1802 ja tästä erikoisemmasta ilmoituksesta syntyi mielenkiintoni perhettä kohtaan.

Carlin tapaan Sophia poistui muuttokirjatta Kärkkisen sivulta. Hautauslistan mukaan hän kuoli Karunan Kaskilahdella 3.4.1816, mutta en löytänyt häntä tilan rippikirjan sivuilta.

Hiljasta

Tieto Raili Mikkasen kirjasta Hilja - yksi maailman ensimmäisistä ei tavoittanut minua uutuuslistojen kautta eikä muistaakseni edes Mikkasen omasta blogista vaan jostain yksittäisestä twiitistä. Onneksi kirjastoissa on edelleen ammattilaisia ja näin sain kirjan eteeni.

Mikkasen kaikista edellisistä elämäkertaromaaneista olen pitänyt ja muistaakseni ne kuuluvat edelleen (epäjärjestyksessä olevaan) kotikirjastooni. Eli tartuin uutuuteen luottamuksella, jota kirja ei pettänyt. Nimenä tuntemani henkilö eli sivuilla monivaiheista elämää uskottavasti. Tosin todellisuus oli uskottavuuden rajoilla Hilja Pärssisen ehtiessä toimia niin monin tavoin.

Aiemmissa kirjoissaan Mikkanen (parhaan muistini mukaan) on esitellyt vain lyhyen jakson kuuluisaksi tulleen naisen elämästä ja keskittynyt lapsuuteen. Tällä kertaa lapsuus ohitettiin ja ehkä siksikin nuoren opettajan hakeutumista työväenliikkeeseen oli vaikea ymmärtää.

Mietitytti myös mihin lähteisiin Mikkanen nojautui luodessaan yksityiselämän kohtauksia. Päiväkirja? Kirjeet? Kirjan lopussa ei ole tietoa näistä vaan mielestäni turha kertaus Pärssisen elämäkerrasta, joka oli juuri tullut luettua.

Suosittelen.

Entinen painoasiamies Brandt

Sarjassa "kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullutkaan" Matti Meikäläisen numerossa 7A/1889 esitetty kuvasarja Alexander Brandtista. Brandt on ylioppilaan isänä rakennusmestari, mutta kuvasarjassa hän aloittaa kauppiaana.

Seuraavassa kuvassa Brandt on painoasiamies. Suorituksistaan tässä asemassa kertoo Suomalainen 13.3.1899: "Sittekun entinen vapaamielisyydestään tunnettu painoasiamies, majori Frankenhäuser, äskettäin sai eron virastaan ja sijaan asetettiin ent. kauppias A. Brandt, on sikäläisillä sanomalehdillä jok'ainoalla joka päivä ollut painoesteitä, onpa samalla lehdellä samana päivänä ollut este kaksikin eri kertaa." Samassa uutisessa kerrottiin, että saamiensa valitusten perusteella painoylihallitus oli erottanut Brandtin painoasiamiehen toimesta Viipurissa.

Eikä tässä kaikki. Uutista seurasi toinen, jossa kuvattiin miten Brandt oli arkkitehti K. A. Brandtille osoitetusta kirjeestä anastanut 150 markkaa. Brandt saatiin kiinni, kun hän oli lähdössä junalla Viipurista. Ja vangittiin.

Brandtin kuolinilmoitus julkaistiin Karjalassa 14.9.1904:

Luin Vanajan varsilta -lehteä

Sain tuttavaltani neljä numeroa Hämeenlinnan sukututkimusseuran lehteä Vanajan varsilta. En ole lehteä Kansallisarkiston kirjastossa Rauhankadulla nähnyt, joten tietääkseni tämä on ensikosketukseni julkaisuun messupöytähipaisuja lukuunottamatta. Lehti on ilmestynyt vasta vuodesta 2014, joten kaikkien vuosikertojenkaan läpiselaus ei olisi mahdoton urakka. Mutta käytännössä melko hankalaa, sillä SSS:n kirjasto on kiinni hamaan tulevaisuuteen. Kansalliskirjaston Fennica-kokoelma on siis ainoa mahdollisuus pääkaupunkiseudulla.

Hups! Lehti ilmestyy vain kerran vuodessa. Minulla on käsillä kaikki vuosikerrat!

Ensimmäisessä lehdessä 1/2014 blogini on esillä Anne Metsäpuron artikkelissa, joten ensivaikutelma on erittäin positiivinen. Kaisla Savolan Finna-esittelyssä kuvataan mielenkiintoinen hakutulos isoisän elämästä ja sittemminhän materiaalia on tullut haettavaksi paljon lisää.

Lehdessä 2/2015 artikkeleiden kirjoittajiksi on saatu aktivoitua useita jäseniä. Sekä on julkaistu seuran kuukausitapaamisissa pidettyjen esitelmien koosteet. Erinomaista! Tapahan on vanha, mutta en muista nähneeni sitä paikallisten sukututkimusseurojen lehdissä. (Toivottavasti muistini pettää.) Poimintana poiminnoista:

[Hämeenlinnan] maakunta-arkistosta löytyy myös Hämeenlinnan käsityöläisistä kertova ns. Nikon kortisto, jossa on tietoja sadoista Hämeenlinnassa 1700- ja 1800-luvulla eläneistä käsityöläisistä. Käsityöläisten koulutukseenj liittyneen kisällikiertelyn takia tietoja löytyy paljon myös sellaisista käsityöläisistä, jotka eivät asettuneet pysyvästi Hämeenlinnaan.

Nykyisiltä Kansallisarkiston sivuilta en enää löydä edes toimipaikkojen esittelysivuja, joten lienee turha toivo, että jonnekin olisi lisätty tämäntapaista kuvausta, kun ennenkin oli vain mainintoja "luetteloista ja hakemistoista".

Numerossa 3/2016 on taas monipuolisia ja mielenkiintoisia juttuja. Pitäisiköhän osuustoiminta-aatteen kannattajien jälkeläisenä lähteä Hattulaan katsomaan Hannes Gebhardin ja Mikael Soinisen keskustelun muistokiveä?`

Pertti Jaanu oli vanhoista sanomalehdistä saanut perustiedot vävynsä esi-isä rikoksesta. Mutta jos vaan jaksaa yrittää käsinkirjoitettua ruotsinkieltä ymmärtää niin suosittelen SOO:n akteja lisälähteenä.

Numerossa 4/2017 Ulla Soinne selostaa Hattulan kassakirstun vaiheita ja kahta kirkonryöstöä. Paula Turkki oli löytänyt Parikkalan kastettujen luettelosta toukokuulta 1791 merkinnän esiäitinsä nelossynnytyksestä: "kolme poikaa ja yksi tytär. Heistä kaksi poikaa syntyi elävinä." Sattumalta monikkosynnytyksistä oli juuri FB:ssä kysymys ja kaivoin blogin syövereistä jutut

• Ihmetellyt synnyttäjät
• Synnytys marraskuussa 1760
• Apua nelosten vanhemmille

Jos mahdollisuus on, kannattaa paikallisiin kotiseutu- ja sukututkimuslehtiin aina kurkistaa. Kaikki jutut eivät ole verkossa!

Se ihana Ulla ja muutamia sanoja lannasta

Toiveenani on varhaisten sanomalehtien jatkokertomusten joukosta löytää haastaja Aleksis Kivelle. Sanomalehdessä Pohjan-tähti syksyllä 1866 (*) julkaistu jatkokertomus Se ihana Ulla ei sitä ole. Hirnuin lukiessani naurusta useaan otteeseen, mikä tuskin oli kirjoittajan toivoma tunnereaktio.

Jatkokertomus julkaistiin kirjana vuonna 1884 nimellä Se ihana Ulla ja hänen sulhonsa : kaunis kertomus kansalle vuosien 1808-9 sota-ajoilta Oulusta ja vuonna 1822 tapahtuneesta Oulun kaupungin palosta. Tämä teos Hannes Gebhardin mukaan "on asettaunut aivan arkkiveisua kannalle eikä siis ansainne sen enempää arvostelua" (Valvoja 2/1889).

Kirjan tekijäksi on merkitty "A. W:nen", jolla nimellä ilmestyi samana vuonna myös kirja Sormus : rakkaus koetuksen tulessa eli kuvaus elämästä : tosi tapaus. Otsikosta päätellen kyse on edellisen jälkeen (**) Pohjan-tähdessä julkaistusta jatkotarinasta, joka silmäilyn perusteella on vielä ihanaa Ullaakin hullumpi. Muhokselta päädyttiin Yhdysvaltoihin ja sieltä vielä takaisin Suomeen.

"A. W:nen" avataan vuonna 1887 julkaistussa bibliografiassa Abel Vartiaiseksi. Sattumalta (?) nimi löytyy Sormus-tarinan kanssa samoilta sivuilta Oulun läänin kyntöopettajan A. Vartiaisen matkakertomuksen allekirjoituksena. Oletan, että kyse on samasta miehestä.

Samalla yhdistämismentaliteetilla eteenpäin. Kiuruvedellä syntyi 3.2.1836 Abel-poika talonpoika Johan Vartiaiselle. Talontytär Kiuruvedeltä kirjoitti elokuun lopulla 1859, että paikkakunnalta oli muuttanut pois Abel Vartiainen, joka aiemmin oli kuulumisia sanomalehteen lähettänyt (Oulun Wiikko-Sanomia 1.10.1859).

Kiuruvedellä Abel ei ollut käynyt mitään koulua, vaan oli "omintakeinsa opetellut kirjoittelemaan ja ruotsinki kieltä". Tällä pohjalla hän aloitti maatalousopinnot vuonna 1859 Mustialassa, jossa häntä kolme vuotta myöhemmin "kiitettiin erinomaisesta opinhalusta sekä erittäin hyvästä edistymisestä taidossa ja toimeliaisuudessa. Hän oli myös suomentanut kahta kirjaista, laiminlyömättä yhtäkään velvollisuuksistansa." (Suomen Julkisia Sanomia 15.7.1861, 25.7.1861, Suometar 23.8.1861)

Suomennetut kirjat olivat

• Muutamia sanoja lannasta, sen oikeasta hoidosta ja käyttämisestä. Mukailemalla suomentanut A. Vartiainen. 1861 [Kirjastotietokannoissa Wartiainen, A. ja Wartiainen, U.]
• Nevain ja soiden viljelemisestä C. G. Indebetou'lta. Mukailemalla suomentanut A. Vartiainen. 1861 [Kirjastotietokannoissa Wartiainen, Antti]

Mustialan oppeja Vartiainen pääsi soveltamaan ensimmäisenä Muhoksessa Koivikon maanviljelyskoulun inspehtorina (Suometar 17.1.1862). Sitten hänet nimitettiin kynnönopettajaksi (Oulun Wiikko-Sanomia 12.5.1866). Kirjallisia töitä hän ei jättänyt, vaan vielä ilmestyi ainakin yksi suomennos.

• Maanviljelyn ja karjanhoidon oppikirja alhaisemmille maanviljelyskouluille. Ruotsinkielelle toimittanut Hjalmar Kylberg. Suomentanut A. Vartiainen. 1867 [Kirjastotietokannoissa Wartiainen, Antti, Wartiainen, U., tai mainitsematon]

34-vuotiaana Aapeli Vartiainen nimitettiin Jokisaaren maanviljelyskoulun johtajaksi ja tässä toimessa ollessaan hän kuoli 2.1.1873 (Oulun Wiikko-Sanomia 1.10.1870, 11.1.1873). Kuumetauditta olisi varmasti tehnyt vielä paljon sekä kirjallisen sivistyksen että maanviljelyksen hyväksi.

Ikävää, että nykyisyys ei ole edes vaivautunut kirjaamaan aikaansaannoksiaan oikealle nimelle niin, että esimerkiksi Finnasta saisi tuotantonsa yksinkertaisesti esille.

(*) Pohjan-Tähti 8.8., 15.8., 22.8., 29.8., 5.9., 12.9., 3.10., 10.10., 24.10., 31.10., 14.11.1866 

(**) Pohjan-Tähti 12.12., 19.12., 27.12.1866, 9.1., 23.1., 30.1., 6.2., 13.2., 20.2., 27.2., 9.3., 13.3., 20.3.1867

P. S. Heti Ullan ja Sormuksen jälkeen Pohjan-Tähdessä julkaistiin tarina otsikolla Äidin hyvyys. Tositapauksia, jonka olen kirjoittanut puhtaaksi vuosia sitten. Sekin Vartiaisen?

Turkulaisesta opettajasta

Kimmo Ikosen Turun koulut aikansa ilmiöinä. 140 vuotta yleissivistävää opetusta 1872–2012 (pdf) kertoo aikarajaustaan edeltävästä ajasta m.m. että "Rouva Aurora Danetin internaatti oli hyvässä maineessa ollut koulu, jossa mm. J. L. Runeberg on opettanut historiaa ja maantietoa." Voidaanko sanoa enempää?

Christina Aurora Halling syntyi vuonna 1771 sokerileipuri Zacharias Hallingin perheeseen. Verkon sukupuun mukaan Tukholmassa syntynyt Halling oli saanut vuonna 1760 porvarinoikeudet Turussa eli Christina Aurora lienee kasvanut samaisessa kaupungissa. Äitinsä isä Anders Gylling oli Paraisten kappalainen, joten kirjallinen kulttuuri ja kasvatus on voinut olla perheessä läsnä.

Turussa Christina Aurora vihittiin avioliittoon 12.12.1794 kertaalleen leskeksi jääneen Turun akatemian ranskanopettajan kanssa. Tämä Georg Danet kuoli 68-vuotiaana 13.9.1819. Hän oli ainakin asunut kirkkokorttelin tonteilla 135 ja 151.

Danetin testamentin nojalla kaikki omaisuutensa jäi leskelleen (FAT 17.1.1820). Christina Aurora ei siis ilmeisesti leskenä jäänyt aivan toivottomaan rahatilanteeseen. Ainakin hän on voinut vuonna 1829 lainata Starckin neideille 500 riikintaalaria ja lukkari Dahlille 333 riikintaalaria. Jälkimmäisen lainan vakuuden hän on vahvistuttanut vielä vuonna 1838. (Ruotsin puolella vuonna 1825 höyrylaivan koneenkäyttäjän vuosipalkka oli 444 taalaria.)

Koulunpidosta Dahlströmin kortteihinsa keräämät tiedot eivät kerro mitään. Jos Runeberg koulussa ehti opettamaan, sen on täytynyt olla toiminnassa 1820-luvulla.

Vuodesta 1834 Christina Aurora henkikirjoitettiin Eteläisen korttelin tontilla 110, jossa hän asui vielä kuollessaan (1834, 1836, 1840, 1831-1844, perukirja). Lehden Alempi kansanopetus numerossa 1/1915 julkaistun kirjoituksen mukaan

Aurora Danet kuoli lokakuun 12 p:nä 1844 yhdeksän viikon kestäneen sairauden jälkeen lapsettomana ja ilman perillisittä. Hänen jälkisäädöksensä on päivätty heinäkuun 31 p:nä 1838. Jälkisäädös määräsi: 1) Hänen rahansa säästöpankissa annetaan yleiselle lähetyslaitokselle (allmänna missiousverket), jonka ohessa hän lausuu toivomuksen, että muut Turun kaupungin asukkaat lisäämällä rahalahjoja tätä rahastoa kartuttaisivat. 2) Jäännös hänen varoistansa lankee pitäjänkoulun (siis alkukoulun) aikaansaamiseksi Hauhon pitäjässä, missä rahvaan lapsia, sekä poikia että tyttöjä opetettaisiin pääasiallisesti lukemaan ja ymmärtämään kristillisyytensä sekä kirjoittamaan ja lukua laskemaan sekä käsitöitä.

Hauhon seurakunta sai täten vuonna 1846 1,580 ruplaa 83 kopeekkaa. Sitä ei kulutettu vaan muodostettiin rahasto, jossa vuonna 1910 oli 32000 markkaa, minkä pääoman vuotuinen korko käytettiin neljän kiertokoulunopettajkan palkkoihin. Rahamuseon laskurilla tuo sadan vuoden takainen summa on nykyrahassa 126 900 euroa.

Mitään ilmeistä yhteyttä Christina Auroralla Hauholle ei ollut. Ilmeisesti hän oli ottanut mallia toisesta hyväntekijästä.

Kuva muokattu. Alkuperäinen Auguste Edouart - Online Collection of Brooklyn Museum; Photo: Brooklyn Museum, 64.195.97.jpg, Public Domain