Sukua sarjakuvana

Usein on tullut mieleen, että saisi parempia sukujulkaisuja aikaiseksi, jos osaisi piirtää. Tekisi kauniimpia ja havainnollisempia kuvia tai kertoisi asioita vaikka sarjakuvana. Tuli mieleen, kun aamun Hesarista luin arvostelun Aapo Rapin sarjakuva-albumista Meti. Kustantajan mukaan:

Meti-mummo elelee mökissään kaikessa rauhassa. Citykulttuuri meuhkaa kaukana metsien takana. Metin elämä ei kuitenkaan ole ollut tasaista taivallusta, vaan siihen kiteytyvät suomalaisen yhteiskunnan mullistukset, niin yksilön kuin koko kansan ilot ja surut vuosikymmenien ajalta.

Sarjassa itsekin esiintyvä Aapo Rapi on taidokkaan pehmeällä viivallaan ikuistanut Meeri-mummonsa tarinat tunnelmallisiksi sarjakuvatuokioiksi, joissa kukkii myös sydämellinen huumori. Metin muistelot etenevät rauhallisesti mutta virkeästi, omaleimaisen murteen antaessa kertojalle eloisan äänen.

Radiaalista linkitystä

Radion määritelmä vuonna 1915, Nordisk familjebok

Lauantaina väitellään Turussa keskiajan kaupunkieläimistä. Aihe oli esillä äskettäin Keskiajan luontoillassa, joka on toistaiseksi kuunneltavissa Internetin kautta . Yleisradion sivuilla voi kuunnella parhaillaan myös kirjakauppojen historiaa, suomalaisten huonekasvien historiaa ja jutun maatiaiskasveista.

Radio-ohjelma on myös omistettu miettimään minkälaisia haasteita kuntaliitokset aiheuttavat kotiseutuyhdistyksille. Ainakin Kokemäkeen 60-luvulla yhdistetty Kauvatsa on säilyttänyt oman toimintansa ja identiteettinsä. Kouluaikoina 80-luvulla kaverini olivat hyvin tarkkoja siitä, että he olivat kauvatsalaisia eivätkä kokemäkeläisiä.

Tiedotuksen loputon vaikeus

Ovatkohan jäsenet missään yhdistyksessä päässeet valittamaan tiedotuksen ylenmääräisestä runsaudesta? Leike Lounaasta 22.8.1890.

Mestarien vaimoja Vaasasta

Halvempaahan se on tappaa aikaa kökkimällä toimistolla kuin eksyä kauppojen houkutuksiin... Katselin pitkästä aikaa graduja (joiden eduista ja rajoitteista enemmän joskus myöhemmin) ja Tampereelta löytyi henkilöhistoriaa sivuten Leena T. E. Laineen Taloudenhoidosta omiin valintoihin. Vaasalaisten käsityöläismestareiden vaimojen elämää. Kyseisen tutkimuksen kohteina olivat (ihan siltä varalta, että jota kuta kiinnostaisi):

Karvarimestarien vaimot:
Ahlbäck Catharina (Grönstrand Carl)
Ammelin Anna (Bäcklund Jonas)
Berg Anna (Turdin Petter)
Berg Catharina (Rein Gustav)
Berg Rebecka (Westerberg Jakob)
Bergsten Eva (Westerberg Johan)
Hagman Anna (Holmqvist Jöran)
Holm Magdalena (Zarenius Herman)
Lechander Brita (Wettergren Olof)
Kultaseppien vaimot:
Gummerus Brita (Adlerberg Anders)
Kihlman Margareta (Gestrin Anders)
Simelius Johanna (Hartman Johan)
Waxlax Margareta (Andström Johan A)
Räätälimestarien vaimot:
Asp Maria (Ögren Johan)
Bergsten Maria (Lindström Jöran)
Djurman Catharina (Lindbäck Jakob)
Hagman Anna (Gummerus Simon)
Hillebrand Charlotta (Nyberg Fredrik, Arvidsson Henrik)
Hultman Greta (Appelgren Jonas)
Sarin Anna (Rönnqvist Johan)
Winblad Hedvig (Blomqvist)
Åkerbom Eva (Gummerus Michel)
Åkerbom Maria (Engman Johan)
Suutarimestarien vaimot:
Blomström Lovisa (Häggman Johan)
Bränström Magdalena (Sundberg Gustav)
Forsman Brita (Bergman Johan)
Frilander Maria (Bränlund Erik)
Laxberg Maria (Backman Petter)
Nyström Anna (Lindholm Johan)
Paulin Catharina (Blomström Johan)
Rein Charlotta (Hartman Michel)
Rönblad Catharina (Gummerus Carl)
Röring Brita (Söderberg Carl)
Sjöberg Catharina (Asp Daniel)
Sundahl Maria (Hartman Carl)
Walman Catharina (Lindroth Fredrik)

Vapaaehtoistyöstä, mm. sukututkimusyhdistyksissä

En herännyt tänä aamuna ajatellen "Taidanpa tarjoutua vapaaehtoiseksi seisomaan 3 tuntia tiskin takana yleisötilaisuudessa ensi kuun lopulla". Mutta yhdistys, jonka rivijäsen olen, lähetti kuulutuksen postituslistallaan ja mielijohteesta vastasin "joo!". Yhdistys oli järjestänyt pari kuukautta sitten mukavan kurssin kauniissa ympäristössä, joten nyt oli kiva antaa jotain takaisin.

(Vapaaehtois)työhön liittyviä motivaatiotekijöitä on tietenkin paljon monimutkaisemmillakin tasoilla. Yksi haluaa yksinkertaisia tehtäviä, toinen muokata itse tekemistään. Jotain motivoi muiden kunnioitus/ihailu ja toista ei voisi vähempää kiinnostaa. Joku haluaa tehdä yksin ja muut ryhmässä. Ja niin edelleen. Ja tämä kaikki vielä muuttuu ajassa kokemuksien perusteella.

On siinä mietittävää työn organisoijille. Valmiitakin ajatuksia löytyy; lueskelin taannoin Jo B. Rusinin kirjasen Volunteers wanted. A practical guide to finding and keeping good volunteers, joka oli nimensä mukaan hyvin käytännönläheinen. Suositteli mm. selkeitä työnkuvauksia työn markkinoimiseksi.

Uusien ihmisten mukaantulosta aiheutuu tietenkin lisätyötä ja organisoijat ottaisivat mieluiten enemmän irti jo kuvioihin asettuneista. Mutta yhdistyksissä toimijoilla on lupa sanoa ei ja käyttää aikaansa ja energiaansa muuhunkin elämässään. Itse haen vapaa-ajalta vastapainoa työelämälle ja teen siis toistaiseksi mieluiten kertaluonteisia ja simppeleitä hommia kuten edellä mainittu myyntikeikka tai SSS:lle Hiski-tarkistusta, Sukutieto-jutut ja neuvontavuorot.

Aamulla lehdessä ja illalla televisiossa

Sekä Hesari että Höblä noteerasivat tänä iltana esitettävän Seportaasin, jonka aiheena on amatööritutkija Paula Wilsonin paikannimitutkimus. Hän on kirjassaan Röster från forntiden esittänyt valtavirrasta poikkeavaa näkemystä suomenruotsalaisen asutuksen iästä. Kiinnostavaa sekä amatööri-akateemisuus -akselin että varsinaisen aiheensa puitteissa.

Verkosta:
Kriittinen kirja-arvostelu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta
Wilsonin puhelinhaastattelu tammikuulta
Kansojen alkuperämyyttejä tarkastelleen Santeri Junttilan esityskalvot

(Samalla löytyivät Brages Pressarkivetin sivut. Uusimmat lehtiviitteet viedään suoraan kantaan, vanhoja saa varmaankin käydä edellen katsomassa leikekirjoista)

Valaistusta?

Läänintilit näyttivät eilen aluksi houkuttelevamman puolensa. Jo kelatessani ensimmäistä filmiä silmiini osui vuoden 1739 karjaluettelo Porista. Matkan varrella näin myös Seiliin lähetettyjä (Turusta Margareta Limnelia 1739) sekä pitäjän käsityöläisluetteloja. Muuta asiaa arkistovierailun lopuksi tarkistaessa mukana oli Historiallisessa Arkistossa julkaistu ylioppilasluettelo vuodelta 1752, joka sekin oli ”verifikationikirjasta”.

Mutta ylellisyysverojen etsintä ei ollut kovin suuri menestys. Se, että vuoden 1750 tileissä oli yksityiskohtainen sisällysluettelo, oli puhdasta sattumaa. Niinpä kirjojen, jotka jakautuivat useille filmeille, läpikäynti vaatisi asennetta.

Kolmelta perättäiseltä vuodelta löysin kuitenkin Kokemäen säätyläisten ja rahvaitten ikkunaverot ja Salmista mukaillen tulokset voitaneen havainnollisesti esittää palkkigraafina:

Rahvas myi ruutunsa säätyläisille? Vai oppi vähitellen veronkiertoa? (Filmejä pyöritellessä muotoiltu vitsinpuolikas: Talonpoika lapselleen: ”Jos oli pakko ikkuna rikkoa, niin olisit ennen verokirjausta tehnyt!”)

Minua kiinnostavissa taloissa tilanne pysyi noina vuosina kyllä varsin tasaisena:
Forsby (lampuoti Simon): 4 – 6 – 6
Kokemäenkartano (Pehtoori Stengrund, säätyläinen): 7 – 7 – 7
Hannula, Kiettare (Thomas): 8 – 8 – 6
Härkälä, Haistila+Pisku (Thomas): 9 – 9 – 9
Herttola (Johan): 5 – 5 – 5
Kaarenoja (nimismies Båge, säätyläinen): 10 – 10 – 10

Näissä ja muissa vilaistuissa luetteloissa sääty tuli selkeämmin esille kuin missään muussa muistamassani alkuperäisaineistoissa.

"Blogging with purpose"

Juha ojensi minulle virtuaalisesti Blogging with purpose-plakaatin - tackar och pockar.



Ketjukirjepalkinto on lähtenyt USAsta huhtikuussa 2007 ja pyörinyt viime aikoina suomalaisien saittien välillä. Sääntöjen mukaan saaja nominoi 5 palkittavaa, joita ei ole vielä palkittu. Seuraan blogeja niin huonosti, että täytyy fuskata linkkien määrässä. Valintani ovat:

1. Suomalaiset vegaanikokkaajat englanniksi osoitteessa: http://tofufortwo.net/ (Jos laittaisin ruokaa, kokeilisin heidän reseptejään oitis)
2. Helena Björkillä on kaunis ja informatiivinen sukututkimusblogi Pohjanlahden toisella puolella: http://gamlafoton.wordpress.com/
3. Parhaillaan tauolla oleva toinen ruotsalainen sukututkimusblogi: http://slaktsagan.wordpress.com/
4. Kolmas ruotsalainen sukututkimusblogi: http://slaktforskning.blogspot.com/

Kansallisarkistossa, vaihteeksi

Tutkimusten tekeminen ei ole viime aikoina huvittanut eikä edistynyt. Eilen ajattelin kokeilla "raakaa työntekoa" aavistuksella, että jotain innostavaa tulisi todennäköisemmin esiin siellä kuin kotisängyllä maaten.

Niinpä rullailin parissa tunnissa parinkymmenen vuoden henkikirjat Kokemäeltä läpi. Huikaiseva vauhti verrattuna käräjiin. Samalla kertaa pääsin kuitenkin keräämään tietoa useampaan kysymykseen. Olin valmistautunut tulostamalla pohjan, ettei yhdenkään vuoden kohdalla mikään tarkistettava asia unohtunut.

MP3-soitin on lataamatta, joten ehdin työn lomassa ajatella ihan omiani. Läänintileistä tuli mieleen ylellisyysverot, joiden metsästys on ollut pitkään työlistalla etenemättä mihinkään. Jostain sukututkimusoppaasta olen poiminut tiedon, että ne on merkitty verifikaattikirjaan, mutta tarkkoja vuosia tai veromääritelmiä en ole nähnyt toistaiseksi missään.

Kuva Nordisk familjebokista

Vuoden 1750 henkikirjaa esiin kelatessa silmiin osui koneella kirjoitettu sisällysluettelo ja lukaisin sen läpi. Ta-daa: rahvaan ikkunavero, yleinen paloviinan kulutusvero, säätyläisten kahvi-, tee-, puuterivero sekä rahvaan tupakkavero. Ja kysessää oli verifikaattikirja. Kotihommat odottivat, joten merkitsin päivystyshuoneen luettelosta muistiin muutamalle vuodelle mikrofilmitiedot ( totesin, että useita vuodia ei oltu mikrofilmattu) ja pääsen tänään toivottavasti jatkamaan - auringonpaisteesta huolimatta.

Mutta täytyyhän jossain olla veronkantovuodet ja verokuvaukset...

Kevyttä edistystä käsialojen kanssa

eli yhdellä saksalaisella tyylillä:

SatakuntaisSuvut-listalla oli luetettu Keisari-käräjäsivua oikein professoritasolla asti. Ei ollut hänelle paljoa selvempi kuin minullekaan, yllättävästi.

Kielteisiin asioihin keskittyen voisin sanoa, että en saanut Keisari-käräjistä kaikkea irti, sillä en jaksanut miettiä tekstiä kirjain kirjaimelta, niinkuin kahdella (!) läpikäymälläni kurssilla on opetettu. Mutta positiivisemmin ajatellen sekä Helsingin pitäjän että Kokemäen käräjien selailulla nauttittu siedätyshoito tarkoitti, että "uskalsin" lähteä hakemaan käräjäjuttuja, löysin niitä ja sain tekstistä jotain tolkkua.

Kimberly Powell (http://genealogy.about.com/od/paleography/a/old_handwriting.htm) ohjeistaa, että pitäisi
- Harjoitella
- Jättää tekemättä oletuksia
- Käyttää suurennuslasia
- Käyttää apuna tunnistettujen sanojen kirjaimia
- Muistaa, että oikeinkirjoitus on horjuvaa
- Kirjoittaa dokumentti puhtaaksi kirjain kirjaimelta

Verkosta löytyy myös saman tyylistä Wiki-viisautta samasta aiheesta: http://www.wikihow.com/Read-Old-Handwriting

SSS:n sivuilta löytyy ainakin englanniksi tietoa käsialoista ja kirjaingallerioita. (http://www.genealogia.fi/faq/faq031e.htm)

Ruotsin alueella käytettiin saksalaistyylisiä kirjaimia, joten Saksan käsialoista löytyy tuttuja haasteita: http://www.tr62.de/script/letter3.html

Aina ei voi olla oikeassa: http://slaktforskning.blogspot.com/2007/02/det-r-ltt-att-lsa-fel-i-gamla.html