Vastasin Kansallisarkiston käyttäjäkyselyyn

Kansallisarkiston käyttäjäkysely sulkeutui 28.2. Aloitin täyttämään lomaketta vähän ennen iltayhdeksää kädessäni lasi alkoholia. Valitut palat.

Vastaavatko käyttämäsi Kansallisarkiston verkkopalvelut käyttötarkoitustaan? Jos eivät, mistä seikoista tämä johtuu? Minkälaiset parannukset olisivat mielestäsi tarpeen?

Eivät sitten niin alkuunkaan. Jos Astiassa haku Turun tuomiokapituli tuottaa kolme tulosta JA Turun tuomiokapituli on viimeisenä, ei käytettävyys ole 2020-luvun odotusten mukaista. Puhumattakaan Astian suuremmista ongelmista.

Minkälaiset uudistukset saisivat sinut hyödyntämään Kansallisarkiston verkkopalveluita enemmän tai useammin?

Jos Portti paranee merkittävästi, se tukisi uusien aineistojen käyttöä. Sitä tukisivat myös hakemistot. Ja helppokäyttöisyys.

Minkälaiset digitaaliset palvelut olisivat sinulle tutkimustyössäsi erityisen hyödyllisiä?

Tekstihaut sisältöön. Karttojen haku koordinaatein. Tai edes luotettava haku, jonka voisi rajata karttoihin. Tai edes toimiva haku arkistotietokantaan.

Mitkä ovat mielestäsi Kansallisarkiston verkkopalveluiden suurimmat puutteet kokonaisuutena?

Käytettävyys. Käytettävyys. Käytettävyys. PYSYVÄN URLIN PUUTE. Plus haluttomuus käyttää joukkoistusta. Ja Dahlströmin kortiston digitointi ennen korttien aakkostamista ja tarkistamista.

Mitkä asiat kaipaisivat mielestäsi Astia-verkkopalvelussa kehittämistä?

Hakutulosten saaminen. Hakutulosten esittäminen niin, että relevanteimmat ovat päällimmäisenä.

Löydätkö tarvitsemasi tiedot, ohjeet ja aineistot helposti Kansallisarkiston verkkopalveluista? Jos et, miten asiaa voisi parantaa?

EN. Asiaa voisi parantaa tekemällä kunnollisia verkkopalveluja. Palkatkaa ihmisiä, jotka ovat tehneet tutkimusta tällä vuosikymmenellä.

P. S. Jossain määrin asiallisempia ajatuksia noin vuoden ajalta

• Kartanot kartalla? (23.2.2023)
• Astiassa on puu (11.1.2023) 
• Astia ei (minusta) edelleenkään toim (2.1.2023)
• Käkisalmen tuomiokirjakortiston olomuodot (29.8.2022)
• Astia herättää tunteita (7.4.2022)
• Lisää "uudistuksia" Kansallisarkiston verkkopalveluissa (16.3.2022)
• Miten henkikirjat haetaan Uudesta Astiasta? (14.2.2022)
• Miten haetaan isojakokartta (Uudesta Astiasta)? (11.2.2022)
• Digihakemisto vs. Uusi Astia vs. Riksarkivet (24.1.2022)
• Ensi kosketus Uuteen Astiaan (14.1.2022)

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1810-1824

Kun autonomian ajan sanomalehtiä haravoi sanan mitali muodoilla, ensimmäinen suomalainen, joka saa keisarilta mitalin löytyy jo vuodelta 1810. Palkinnon ansaitsivat tuolloin Sottungaan rantautuneen sota-aluksen 150 miestä pelastaneet. Lautamies Jacobsson Föglön pitäjästä sai hopeamitalin ja 14 mukana ollutta talonpoikaa 50 ruplaa kukin. (Åbo allmänna tidning 2.6.1810) 

Sitten meni kymmenen vuotta ilman mitaleja tai tekstintunnistuksen tarjoamaa tietoa niistä. Vuonna 1820 kultaisia palkintomitaleita jaettiin neljä. Majuri Eric Wilhelm Uggla ansaitsi mitalin keksimänsä oja-auran vuoksi. Kauppiaat Ivan Uschakoff Hämeenlinnassa, Gustaf Lundahl Tampereella ja Jonas Niska Oulussa olivat kunnostautuneet toimimalla yleiseksi hyväksi. (FAT 5.7.1820)

Kansallismuseo, CC BY 4.0

Erik Vilhelm Ugglan (1769-1834) aurasta ja mitalista verkko ei tiedä mitään, mutta Finnassa on kuva Kansallismuseon kokoelmiin kuuluvasta tyttärensä merkkausliinasta vuodelta 1807. K. O. Lindeqvistin Hämeenlinnan kaupungin historian III osan (1930) perusteella Ivan Uschakoff ainakin pani vuonna 1819 kuntoon vesilähteen. Hän kuoli vuonna 1822. Gustaf Lundahlin Wikipedia-sivulla ei mainita mitalia, mutta hän saikin myöhemmin isompia tunnustuksia ansioistaan. Jonas Adolf Niska oli saanut kauppaneuvoksen arvon jo vuonna 1819.

Vuonna 1822 kultaisen mitalin keisarilta sai yrittäjä Korostileff, joka oli aikaansaanut useita rakennuksia Helsingissä (FAT 29.6.1822). Tästä ja muista Korostileffeistä kirjoitin otsikoilla Korastileffien monet projektit (Nikolai) ja Korastileffien monet projektit (Ivan).

Vuonna 1823 keisari palkitsi kultaisella mitalilla haminalaisen kauppiaan Michael Kurotschin, jonka kaupankäynti oli hyödyttänyt Suomen kadettikuntaa (FAT 13.9.1823).

Hyödyllisestä toiminnastaan palkittiin Ilmajoen talolliset Jacob ja Johan Könni. Jacob sai kultaisen ja Johan hopeisen mitalin. Ainakin jälkimmäisessä ja todennäköisesti molemmissa oli teksti "hyödyn vuoksi". Kultaista mitali oli tarkoitus sitoa sinisellä neuhalla kaulan ympärille ja hopeinen kiinnittää rintamukseen. (FAT 7.8.1824) Helsingfors Morgonbladissa 4.10.1841 julkaistussa elämäkerrassa tuodaan esille Könnien ansioita, joita ei ole sittemminkään unohdettu. Tekstistä käy myös ilmi, että mitalien teksti oli kirjoitettu venäjäksi.

Turun Wiikko-Sanomat kertoi 4.9.1824, että

Nämät Medaljat tulivat sinä 8:na päiv. viimmeisessä Elokuussa Ilmajoen Pitäjän Emä kirkossa, jälken päätetyn Jumalan palveluksen, Läänin korkiasti kunnioitettavalda Herralda Maanherralda, Riddarilda ja Kommendörildä Herman Wärnhjelmildä mainituille Talon Isännille juhlallisesti annetuiksi: jossa tilassa Herra Maanhrra sen usiammista Seurakunnista kokoonduneen suuren kansan paljouden edessä piti puheen niistä moninaisista hyvistä töistä, joilla Hänen Keisarillinen Majestätinsä lembiän hallituksen alla on ollut. Tästä teki Herra Maanherra sen päälle sovituksen läsnä olevaiseen juhlallisuuteen, joka erittäinkin todisti, kuinka Hänen Keisarillinen Majestätinsä armollisella suosiollansa kohtelee jokaista kansakunnan jäsendä, kustakin säädystä, joka hyvillä ja hyödyttävillä avuilla itsensä ulosmerkitsee. Ja kuin Medaljat olit asiaomaisten kaulaan ja rindaan sidotut, toivotti Herra Maanherra heille onnea siihen Keisarilliseen armoon kuin heille nyt tapahtunut oli; kehoittain sen ohessa läsnä olevaista kansa ahkeroitsemaan itsiänsä senkallaisesta elämä kerrasta ja senkallaisesta Kristillisestä lasten ylöskasvattamisesta, että se rehellisyden, ahkeruuden ja urhollisuuden nimi, joka vanhastansa Suomen kansalla on ollut, ja meidän Esi-isillemme aina on valmistanut Ruhtinastensa rakkauden ja suosion, myöskin tästä edes mahdais säilytettää ja tehdä Suomen maan asuvaiset ansaituiksi siitä armollisesta lembeydestä, jolla meidän armollisin Keisarimme meitä aina kohtelee ja onnellisiksi tekee.

Kuninkaallinen kirjamarkkinointi 1760-luvun arkkitehtuurille

Kuninkaan kirjeitä Turun tuomiokapitulille läpikäydessäni tuli vastaan muutama "kirjamainos" eli kuninkaan allekirjoittama (tai allekirjoitusleimallaan varustettu) suositus tuoreelle kirjalle. Kävi ilmi, että tällaisia oli tuomiokapitulien lisäksi lähetetty maaherroille. Aiemmin tuttua Porvoon tuomiokapitulin kiertokirjeistä se, että osa suosituksista välitettiin papeille. Kirjoittajan ja kustantajan kannatti siis tehdä itseään tykö kuninkaalle.

Siitä miten se tapahtui, en tiedä mitään, mutta toimessa onnistui ainakin kapteeni Carl Wijnblad. Tämän tiilitehtaita käsittelevää kirjaa kuningas suositteli maaherroille vuonna 1762 ja tuomiokapitulin arkistoonkin päätyi kirjeestä jäljennös (E I 9:31). Kolme vuotta myöhemmin tuomiokapituli sai suoran suosituksen Wijnbladin uudesta teoksesta, joka kuparipiirroksin neuvoi maaseudulle sopivia rakennusmalleja (E I 9:428).

Carl Wijnbladh ei ole unohdettu hahmo Ruotsin arkkitehtuurihistoriassa, vaikka minä en ollut hänestä koskaan kuullut. Ensiksi mainittu kirja oli Afhandling om mur- och tak-tegelbruks inrättande, jämte beskrifning huru tegel på fördelaktigt sätt brännes med stor besparing af wed, samt nödiga ritningar på lerbråkor, lador och ugnar, förestälta uti 6 kopparstycken (1761). Maaseudun hyväksi ilmestyi vuonna 1765 kaksi julkaisua: General planer til fem sätesgårdar, uti koppar stuckne, med deras förklaring. Upritade och til en del anlagde af Carl Wijnblad (1765) ja Tilökning af General-planer til tio sätesgårdar, förestälte uti 11 kopparstycken med deras förklaring. (1765). Nämä saivat valtiopäivien suosion, mihin kuninkaallinen kirjekin liittynee, ja seuraavana vuonna parhaat palat uudelleenjulkaisun Beskrifning, huru allmogens bygnader, så af sten, som träd, måge med största besparing upföras enligit bifogade project-ritningar uti sex koppar-stycken , samt förslager uppå nödiga bygnings-ämnen. Utgifwen på kongl. maj:ts allernådigste befallning, efter föregångit gillande wid riks-dagen år 1765, af Carl Wijnblad (1766).

Ainakaan viimeksi mainitussa ratkaisut eivät ole kovin erikoisia, eivätkä siis myöskään epärealistisia. 

Henrik-tietokanta todistaa, että Wijnbladin näkemyksiä tuli Suomeenkin. Eversti Didric Blomcreutzin kirjaston huutokaupasta 1775 kapteeni Brunow osti sekä oppaat säterirakennuksiin että rahvaan pytinkeihin. Samana vuonna huutokaupattiin myös luutnantti Coyettin kokoelmasta Wijnbladin 70 rakennusmallin kirja, jossa oli 25 kuparipiirrosta. Sen osti majuri Stierncrona. 

Luettelematta kaikkia osumia todettakoon, että kyseinen 70 mallin kirja kuului vuonna 1779 konrehtorin leski Helena Lundbeckin kuolinpesään ja vuonna 1790 Anders Hellantin kuolinpesään. Ohjeet tiilitehtaaseenkin olivat päätyneet Suomeen ainakin yhtenä kappaleena, joka kuului vuonna 1791 puutarhuri Gabriel Kiellströmin kuolinpesään. 

38. kuukausi jatko-opiskelijana

Helmikuu on ohi ja siitä voi olla kiitollinen. Kuun alkaessa olin jo masentunut henkilökohtaisen elämän käänteestä ja sitten 6.2. tuli täysilaidallinen. Ensinnäkin vuodenvaihteessa hyvää hyvyyttään apua tarjonnut proffa sai luku-urakkansa tehtyä ja kirjoitti erinomaisen analyysin väikkärin käsisversion ongelmista. Pientä osaa olin jo tammikuun aikana kohentanut, mutta olennaisin vika oli sama kuin jo keväällä 2021. Eli edistystä ei suuremmin ole ollut, mistä ei voi olla kovin tyytyväinen. Vaikka tilanteen tiesin, vieraan silmin ja sanoin se kuitenkin konkretisoitui kipeästi.

Ja sitten samana päivänä sain kahden vertaisarvion voimalla hylyn syksyllä tekemälleni artsulle. Ei ollut auttanut neljän ihmisen seminaaripalautteet. Mikä herätti aikaisempaa aidomman pelon siitä, että väikkärin käsikselle käy esitarkastuksessa ihan samalla tavalla. Tilannetta ei parantanut samoihin aikoihin tavaamani ruotsalainen väikkäri, jonka heikkoudet tuntuivat turhan tutuilta.

Meni reilusti yli viikko, ettei huvittanut mikään. Edes blogitekstejä en saanut kirjoitetuksi. Tilanne kääntyi vasta bussimatkalla Turkuun 15.2. Sähköpostilodjaan tuli hyväksyntä kuun vaihteessa lähettämälleni tekstille, jonka masiksessani ajattelin jo kokeneen "quiet desk rejectin". Sitten heikosti suunniteltu arkistopyrähdys tuotti  mielenkiintoista kamaa sekä väikkäriin että blogiin. Lisäksi Artefactassa oli ihmisiä, jotka vaikuttivat aidosti iloisilta tervehtiessään. Eikä esitys mennyt täysin penkin alle. Tosin vasta Kari Hintsalan ottamasta valokuvasta tajusin, että kangastunika sai minut näyttämään turhan tukevalta ja tanttamaiselta. (Tanttahan tietenkin olen, mutta en ole vielä hyväksynyt, että siltä myös näytän.)

Kotiin päästyä kirjoitin museokäynnistä ja arkistomuistiinpanoista blogitekstejä kolme päivää ja olo alkoi olla normaali. Kunnes tulin kipeäksi.

Helmikuun päätti eka ohjauspalaveri sitten syyskuun 2021. Sen jälkeen oli syytä palata Tara Brabazonin ohjaukseen: How can we control what we can control? & Why do we procrastinate? &  How to build momentum. Videot kuunneltuani sain eilen illalla tehtyä konffa-abstraktin, jonka dedis oli eilen JA konffa-abstraktin, jonka dedis on tänään. Päivä ja tehtävä kerrallaan...

Faktaa vai fiktiota?

Twitterissä tuli vastaan akateeminen mainos: "announcing a new multilingual fiction dataset published [...] If you're into multilingual DH this dataset is for you! " Monikielisyydestä tuli tietenkin ensimmäisenä mieleen kysymys: "onko suomen kieli mukana?"

Kiinnostus vaan lisääntyi, kun avasin varsinaisen esittelyn MultiHATHI: A Complete Collection of Multilingual Prose Fiction in the HathiTrust Digital Library ja selvisi, että pointtina oli erotella fiktio faktasta ("Fictionality for our purposes is an institutionally-defined classification indicating whether a work is intended to be fictional or not, a classification rendered through how a work is written "). Merkittävä este digitaalisen tekstitutkimuksen kentällä kun on tekstien tyylillinen luokittelu. 

Jos se onnistuisi, voitaisiin esimerkiksi sanomalehtitekstimassasta hakea koneellisesti paikalliskirjeitä, mitä Translocalis-hankkeen jatkossa on tarkoitus yrittää. Mutta muutamia vuosia sitten Digihum hackathonissa epäonnistuttiin huomattavasti helpommalta tuntuvassa runojen poiminnassa, joten käsittääkseni haastetta on jäljellä. Eli suhtauduin 10 miljoonan kirjan luokitteluun yli kielirajojen skeptisesti. 

Luotu datasetti oli avoimesti saatavilla, mutta niin suuri, että perustietsikan Excel ei toiminut luotettavasti. Poimin testausmielessä vähän yli 100 riviä, joissa oli jakso ',fin,' eli luokittelu suomen kieliseksi. Datasetin esittelystä ei selviä, mihin kielen määrittely perustuu. Todennäköisesti Hathin metadataan, sillä poimintaani tuli useita ruotsinkielisiä kirjoja. Huono alku.

Enimmäkseen amerikkalaisista kirjastoista digitoitujen suomenkielinen anti on varsin eklektinen ja faktapainotteinen. Mukana oli kuitenkin selvää fiktiota kuten Antti Tuurin "Pohjanmaa: romaani" ja Sari Malkamäen "Sunnuntaina kahdelta : novelleja", jotka malli oli luokitellut oikein fiktioksi. Luokittelu ei (kai) perustunut pelkästään nimekkeeseen sisältyvään romaani/novelli-sanaan, sillä Kyösti Wilkunan "Viimeiset luostariasukkaat : romaani" oli luokiteltu faktaksi eli väärin. Toisaalta malli onnistui havaitsemaan, että Jalmari Finnen "Ylioppilaita : kuvaus pohjalaisista ylioppilaista Turun yliopistossa" oli fiktiota. Mutta oikeellisuus suomenkielisille kirjoille on kaukana pääkielille annetuista prosenteista.

Jostain on kuitenkin aloitettava. Siitä ei ole montaa vuotta, kun kuvittelin, että käsialojen tunnistus olisi mahdottomuus. Viime viikon arkisto-otoksia Google Photosissa pyöritellessäni kuitenkin huomasin, että se pystyi selvittämään 1760-luvun käsinkirjoitettua tekstiä jo hämmentävän hyvin.

Tutkimusta autonomian ajasta

Flunssaoireiden takia en päässyt seuraamaan viime lauantaina Karoliina Kouvolan väitöstilaisuutta, jossa hän puolusti tutkimustaan Cunning folk as other : Vernacular beliefs about magic users in premodern Swedish-speaking Ostrobothnian rural community. Onneksi koronan jälkivaikutuksena tarjolla oli etäyhteys, jolla pääsin kuulemaan mielenkiintoisen keskustelun, jossa vilahti myös lempparisanani sanomalehdet, joita Kouvola oli käyttänyt toissijaisena lähteenään.

Perinteiseen tapaan käytän tilaisuutta aasinsiltana kerääntyneen opinnäytevaraston tyhjentämiseen.

• Korpikallio, Sakari: Rakkaudesta, rakkaudella : Suomenkielisten sananlaskujen näkökulmia rakkauteen ja sen sosiaaliseen konstruktioon
• Fiskaali, Veijo: Tonttu ja kirkko : Kodinhaltija katekismuksissa ja sen suhde rahvaan yhteiskunnan muutokseen
• Koverskoi, Laura: Alituinen mörköpelko : Tilan ja paikan myyttisyys lapsena peloteltujen kokemuskertomuksissa 1800-luvulta
• Blomström, Anna Sofia: ”Många obehagliga och för äkta makar skamliga uppträdanden” : Argumentationen vid behandlingen av äktenskaplig oenighet inför Vörå kyrkoråd 1794–1865
• Sjöberg, Josefine: ”Kunskap och drift segrar öfver alla hinder” : Skapandet och cirkulerandet av kunskap i Finska Hushållningssällskapets insamlingar 1797–1833
• Ternola, Pekka: Kun sotaa ei ollutkaan : rauhaan palaamisen problematiikkaa Hämeenlinnassa 1808–1809
• Pasto, Nico: Puuvillatehtaiden sijainnin valintaan vaikuttaneet tekijät Turussa ja Tampereella 1800-luvun alkupuolella
• Pyykkönen, Merja: Henkirikos, sukupuoli, oikeus : puukkojunkkari-ilmiön sukupuolittunut väkivallankäyttö 1800-luvun alun Etelä-Pohjanmaalla
• Räsänen, Tinja: Boijes Magasin 1818–1844: Lyx och smak i Sveriges första modetidskrift
• Erämo-Männikkö, Juulia: Suomen kansa kuviteltuna yhteisönä : Kansakuntaa käsittelevät aiheet Reinhold von Beckerin kirjoituksissa Turun Wiikko-Sanomissa vuosina 1820–1822
• Salonen, Maria: "Jos yksikään rahtu ois tukelasta taiostani hyötyä kirjallisuuellemme ja Suomemme valaistukselle –" : Kieli-ideologiat Thomas Frimanin kirjeissä Carl Axel Gottlundille
• Pyykkö, Juho: Toimialojen kehittyneisyys Suomessa manufaktuurijohtokunnan tilastoissa vuosina 1843-1860 toimialojen elinkaariteorian avulla tarkasteltuna
• Puustinen, Elias: Sven Tuuva ja antiikin urhoollisuus Runebergin runoissa
• Timisjärvi, Tuomas: Tautien, puutteen ja meren armoilla : Turunmaan saaristoyhteisöjen selviytymiskeinot 1850 ja 1860-lukujen tauti- ja nälkävuosista
• Lautanen, Katja: Aatelisnaisten kuva Suomen 1800-luvun julkisessa sanassa
• Keskitalo, Kristian: Suomen rahan sääntelyn oikeushistoria : raha oikeudellisena maksuvälineenä ennen ja nyt
• Pääkkö, Janne: "Niin toivottavana kuin nyt pidettiinkin, että Nälännön järvi saataisiin kokonaansa kuivatuksi", Näläntöjärven järvenlaskuhankkeet Kiuruvedellä 1860-1915
• Pitkänen, Henrik: Kauppias N.T. Resvoi ja hänen rauhankappelinsa: Helsinki nationalismien näyttämönä 1860–1920
• Ahokas, Ville: Koneellistuva, kahvitteleva Kitee. Elintaso Kiteellä 1864–1917 perukirjojen valossa
• Saari, Ritva: Kunnallisneuvos Fredrik Wilhelm Grönqvist : keisarinajan helsinkiläinen yrittäjä
• Tyni, Roosa: Huonomaineisten ja vähäosaisten vastarintaa : irtolaiset, yksilöiden toimijuus ja viranomaiskontrolli 1800-luvun lopun Oulussa
• Koponen, Kaisa: Elinkeinorakenteen muutokset 1800-luvun lopun Kirvussa
• Aho, Laura-Elina: Suomalainen Teatteri ja kansallisuuden sukupuolittunut kuvasto. : Suomalaisen Teatterin ohjelmisto 1872-1882 ja näyttelijä Ida Aalberg suomalaisuuden naishahmoisen henkilöitymän instrumentteina.
• Laitila, Emil: Huoletonta raakuutta ja oikeutettua vastarintaa : Kyläkirjaston Kuvalehden esittämä Afrikka-kuva vuosina 1878–1900
• Weiland-Särmälä, Katja: Pappisperheen aineeton perintö
• Härö, Sirkka. Ei väkisin, vaan väsyttämällä - Virsikirjauudistuksen kirvoittama keskustelu Varsinais-Suomen ja Satakunnan suomenkielisissä sanomalehdissä vuosina 1886-1897
• Mäkelä, Eemeli: Tuhkasen seminaari : Hämeenlinnan kiertokouluopettajaseminaarin opetussuunnitelma ja opiskelijat 1890–1905
• Eteläaho, Anton: Ivan Timiriasev : kenraalikuvernöörin adjutantista valokuvaajaksi
• Jylhä, Julia: ”Maailmaa palvelemaan”: Lapsipiikojen muistot työnteosta ja palveluspaikoista 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Suomessa
• Jokinen, Erika: "Niin se on, kun ollaan Torniossa" : Rautatie 1800- ja 1900-luvun vaihteessa Tornion paikallislehdistössä
• Elomaa, Julius: Sopusoinnusta kasvavaan ristiriitaan: Isänmaallisuuden ja keisariuskollisuuden suhde suomalaisissa vetoomusteksteissä 1894-1903
• Palokangas, Katja: Mielenvikaisuus oikeuden asiakirjoissa ja sanomalehdistössä 1894 - 1904
• Hyyppä, Elina: Salavuoteudesta lapsenmurhaan: Lapsensa surmanneiden äitien taustat ja motiivit vuosien 1895–1911 Tampereella
• Järveläinen, Anu: Sosiaalinen pääoma ja nuorisoseurat 1897-1912
• Faarinen, Anu: Maataloutta koskeva kirjoittelu Perä-Pohjolaisessa vuosina 1897–1906
• Ikonen, Sampo: Venäjän yhtenäistämispolitiikka Pietarin suomalaisten muistelmissa 1899-1917
• Nissinen, Sini-Marija: Ompelijattarista taistoon : naisten toimijuus Oulun Työväenyhdistyksen naisosastossa vuosina 1899–1905
• Koskela, Eeva: Väinö Katajan venäläistämispolitiikkaa ja puolueita käsitelleet sanomalehtikirjoitukset Kalevassa, Liitossa ja Perä-Pohjolaisessa vuosina 1900–1911
• Zelenkin, Leonid: Suomen alamaiset Nevan rannoilla : Pietarinsuomalaisten integraatio kaupunkiyhteisöön 1900-1914
• Lahti, Miikka: Aikalaisten kuvauksia pankinjohtaja Nils Idmanista
• Suominen, Reetu: Työntekijän vai tehtaan ehdoilla : Frenckellin työväestön avustuskassatoiminta 1902–1930
• Sorakivi, Heini: ”Wähän spitaalitautisista” Lepra suomalaisessa terveyskeskustelussa vuosina 1904–1906
• Pankkonen, Topias: Venäläistämispolitiikan palvelija : Ilmari Wuorisen osallisuus Suomen venäläistämisessä 1905–1914 sanomalehtien kuvauksissa
• Näppä, Susanna: Ohjesääntöisen prostituution kehykset Kotimaa-sanomalehdessä vuosina 1906–1908
• Filpus, Neea-Sofia: Naisten äänestysinnon nostattaminen : Vetoamisen keinot naisille suunnatuissa sanomalehtien vaalimainoksissa vuonna 1907
• Fräntilä, Julia: Sosialismia, nationalismia vai byrokratiaa? : saksalaissuuntauksen kehitys Suomen poliittisessa keskustelussa 1907-1914
• Kankare, Juho: Ihanteiden ja luokka-ajattelun rakentama : Työväenluokan yhteiskunnallinen asema Munkkiniemi-Haaga-suunnitelmassa
• Hiironniemi, Iiro: Näkyvillä piilossa : Prostituoitujen pukeutuminen 1900-luvun alun Helsingissä
• Risto Turunen: Shades of Red - Evolution of the Political Language of Finnish Socialism from the 19th Century until the Civil War of 1918.
• Timonen, Tuomas: Siirtolaiskeskustelu Pohjois-Pohjanmaalla 1912–1920 paikallisten sanomalehtien antaman kuvan pohjalta
• Salo, Teemu: Keisarin linnoituksesta bolshevismin korkeakouluksi : Tutkielma linnoitustöiden vaikutuksista pääkaupunkiseudulla
• Tarvainen, Kaisla: "Ihmetellä täytyy sitä mielen jaloutta, millä kaikki kestettiin" : suurten nälkävuosien muistelua 1910-luvun Pohjanmaalla ja Viipurin alueella 

Sunnuntain suomalainen Tukholmassa

Raumalainen porvari Zacharias Bollstedt (1702-?) muutti Geni-profiilinsa perusteella Ruotsiin vuonna 1756. Nuorin poikansa kuoli vuonna 1758 Visbyssä. Kaksi vuotta myöhemmin Zachariaksen 20-vuotias tytär Anna kirjattiin Tukholmassa henkiveroluetteloon piikana. Palveluspaikkansa oli nykyisessä vanhassa kaupungissa, silloisessa talossa n:o 29.

Vanhassa kaupungissa kävi vanhanaikaisesti. Anna synnytti 5.1.1761 pojan, joka sai nimen Isaac. Tukholman suomalaisessa seurakunnassa suoritetussa kasteessa merkittiin väitetyksi isäksi lakeija Jonas Hagström. Tämä ei ilmeisesti vienyt Annaa vihille. Aikanaan hän meni naimisiin Lars Fribergin kanssa, joka elätti itsensä kuskina. Parille syntyneet lapset Anna Christina s. 28.8.1769 ja Anna Catharina s. 25.7.1773 kastettiin Klaran seurakunnassa eli Tukholman Norrmalmilla.

Jäätyään leskeksi Anna meni Tukholman suomalaisessa seurakunnassa naimisiin vuonna 1777. Sulhanen oli 57-vuotias Michael Kastberg, joka oli syntynyt Somerolla ja työskenteli sillinpakkaajana. Parille syntyi ainakin kolme lasta, jotka jastettiin suomalaisessa seurakunnassa: Jacob s. 15.12.1777. Anna Gretha s. 15.4.1779 ja Abraham s. 28.1.1781. 

Tämä lyhyt esittely on osa sarjaa, jonka henkilöt on poimittu Tukholman suomalaisen seurakunnan kuulutuksista vuosilta 1774-1777. Alkuunkaan kaikkia mahdollisia lähteitä henkilöiden elämän selvittämiseksi ei ole käytetty.