Nikkarityylistä sanottua

Kendra Gaylordin videossa People lived in Gingerbread houses... and hated them? käsitellään puukoristeisia taloja eli suomeksi sanottuna nikkarityyliä. Gaylord pysytteli Yhdysvalloissa, joten koin tarvetta kurkistaa suomalaisiin teksteihin.

Loviisan ravintola Kappeli
Loviisan kaupunginmuseo

Suomen 1800-luvun rakennustaiteen katsauksessa todetaan, että 1890-luvulla "»nikkarityyli» ja lehtisahaus painavat äitelän leimansa puurakennustaiteeseen" (Rakennustaito 15/1926) Lehtisahat ilmaantuvat suomenkielisiin sanomalehtiin 1870-luvulla. Tuolloin ei harrastettu arkkitehtuurikritiikkiä, jonka hampaisiin koristeellisuus totisesti joutui vasta funktionalismin hengessä 1920-luvulla.

Viipurin teknisen klubin kokouksessa marraskuussa 1921 "Arkkitehti Wikstedt esitelmöi pirteästi niistä havainnoista, joita hän oli tullut tehneeksi Viipurin kaupunginarkkitehdeista ja rakennuspiirustuksista 1800-luvulla joutuessaan äskettäin penkomaan maistraatin rakeunusarkistoa ohjatessaan Viipurin vanhojen rakennustaiteellisten ja taideteollisten nähtävyyksien valokuvaamista." Arkkitehti rimpsussa "Johanssonia seurasi Odenvall, jonka ajalla pääsee valtaan koristeellinen n.s. nikkarityyli." (Karjala 13.11.1921). Arkkitehti Juhani Wikstedt (myöh. Viiste) oli omassa kirjoituksessaan antanut nikkarityylille rinnakkaisnimeksi rappiorenesanssin (Karjala 28.3.1920).  Fredrik August Odenwall oli kaupunginarkkitehtina 1868-1884.

Eniten näytti harmittavan kirkot.

Viime vuosisadalla, etenkin sen jälkipuoliskolla, rehotti rakennustaiteessamme yksityiskohtaiseen koristeluun sovitettu nikkarityyli eli muotokonstikkuus ilman vastaavaa rakenteellista tarkotusperäisyyttä. Vaikka se juontaa alkunsa varhaisemmista kivityylimuodoista, esiintyy se kuitenkin itsetietoisesti puutyylinä. Siksi se vaikuttaa valheelliselta ja on pilannut monen pääpiirteissään hyvän puukirkon ulkonäön. Puukirkkojen alhaisempi maine johtuukin pääasiassa tästä nikkarityylistä. Tuota nikkarin puumerkkiä kantavista mainittakoon esimerkkeinä Akaan (Toijalan), Lahden, Kurkijoen ja lisalmen kirkot. (Maailma 5/1922) 

Suonenjoen vuonna 1865 valmistunutta kirkkoa "ei tähän kuvata, mutta lukija saanee selvän käsityksen tästä nikkarityylin loistotuotteesta, jos sanon, että se kertoo surullisen tarinan miten rangaistaan seu rakunlaa, joka ei osaa vanhalle kauniille kirkolleen antaa sitä arvoa, jonka se ansaitsisi." (Arkkitehti 4/1925)

"Vapaussodan aikana oli Lammin vanha harmaakivikirkko taktillisista syistä poltettava. Palo aiheutti kuitenkin vaan rahallista tappiota, koskapa kirkon sisustus oli tuota tuttua kahdeksan-yhdeksänkymmen-luvuilta peräisin olevan »nikkarityyliä»." (Arkkitehti 1/1921)

Yläneen kirkko "uusittiin sisäpuolelta v. 1884 arkkitehti O. v. Heidekenin johdolla täydellisesti ja silloin sai se uhrata uudistuksille kaiken alkuperäisyytensä. "Nikkarityyli” tuli vallitsevaksi, kaikkialla listoja, leikkauksia ja sorvattuja nappuloita. Entinen, tuo kirkoissa niin vaikuttava lautainen holvikatto muuttui ruudutetuksi taitekatoksi; kunnianarvoisat sidehirret "kruusattiin", vanha, puuleikkauksilla varustettu saarnatuoli sai väistyä uudenaikaisen tieltä j.n.e." (Uusi Aura 19.10.1929)

Suomen vuonna 1633 kyseenalaistettu aatelisto

Footangel hautajaisvaakuna
Kuva: Yrjö Kotivuori
Heraldica, Kansallisarkisto
CC BY 4.0

Lindybeigen video Some points about caltrops johdatti minut eilen Footangel-suvun tietoihin. Niissä kiinnitti huomion maininta valtiopäivillä 1633 esitetystä listasta Suomen aatelismiehistä, jotka eivät ehkä olleetkaan aatelia. Suomen aatelin historian ruotsinnos on nykyään verkossa, mutta siitä ei löytynyt lisätietoa vuosilukuhaulla. 

Koska omissa tutkimuskohteissani on pari 1600-luvun alkupuolen tyyppiä, joiden aatelisarvo on kyseenalaistettu, hain omaksi huvikseni 1633-listan esiin julkaisusta Sveriges ridderskaps och adels riksdags-protokoll 1633-1638, s. 55. Suurin osa miehistä löytyi uskottavasti Jully Ramsayn kirjasta Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden, mutta Ramsay ei ollut täysin järjestelmällisesti viitannut listaan.

Effterschrefne personerss adelschap ähr i tvifelssmåhl:

Hindrick Gielsson, Rittmestare, 

Philip Mårtenson til Stoorgård, / sukua Jägerhorn af Storby. Otetettiin vuonna 1634 ritarihuoneelle. (Ramsay s. 221)

Laerss Hanson til Stoorgård, 

Johan Anderson til Hirssierf, / sukua Munck. Vaakunansa kuolinvuodella 1639 oli Someron kirkossa. Poikansa yritti päästä ritarihuoneelle vedoten isän veljen aatelisuuteen. (Ramsay s. 287-288)

Erich Jörenson på Judikala, / sukua Hufvudsköld. Kun Erik oli ollut kuolleena 8 vuotta, veljenpoika otettiin ritarihuoneen kirjoihin 10.9.1650, "efter hans fader och farfader varit af adel".   (Ramsay s. 189-191)

Jacob Hanson til Skittenbeck,  / sukua Gjös. Turun hovioikeus oli kuulustellut aatelisoikeuttaan jo 14.6.1630 ja Jacob Hansson oli tuolloin esittänyt Kristoffer-kuninkaalta 10.8.1444 Tukholmassa saadun rälssikirjeen. Jakob kuoli ennen vuotta 1635 ja poikansa Johan otettiin ritarihuoneen jäseneksi vuonna 1642. (Ramsay s. 145-147, Åbo Tidningar 28.07.1794 no 30)

Erich Arwedson til Kahilo,  / sukua Footangel. Toi valtiopäiville 1634 Erik Pommerilaisen antaman kilpikirjeen ja pääsi ritarihuoneen kirjanpitoon (Ramsay s. 128)

Paul Bousin til Pirlax, / sukua Bosin. Vasta poikansa liitettiin varsinaisesti ritarihuoneelle vuonna 1654. (Ramsay s. 48)

Johan Beingtson til Giessöö, Corporal, /  sukua Hammarstierna. Hyväksyttiin ritarihuoneelle 1642 kilpikirjeellä, joka oli 6.11.1578 annettu Johan Markussonille, joka ei kuulunut isälinjaansa. (Ramsay s. 174, 209)

Gert von Ungern; tvifles åm han ähr af dhe Ungern eller eij,

Olof Johanson til Nybolsta, Leutenandt, / sukua Stubbe till Ny Bollstad. Kuoli 1637. (Ramsay s. 442)

Erich Jahanson til Gunilla, / sukua Hästesköld. Onnistui todistamaan aatelisuutensa, sillä suku otettiin ritarihuoneelle 1634. (Ramsay s. 202-203)

Class Anderson til Stoorgård, / sukua Skalm i Finland. Hänellä tai pojallaan oli 1.8.1461 saatu kilpikirje, jonka nojalla suku otettiin Ritarihuoneeelle 1638 (Ramsay s. 402)

Hanss Thomasson til Kubböle. / sukua Starck. Hyväksytty ritarihuoneelle vuonna 1634. (Ramsay s. 421-422)

Desse effterschrefne ähre vähl af Adel, men uhtgamble:

Torsten Hinderson til Nårkulla / sukua Ekelöf (Ramsay s. 94)

Jören Jönson Swinhuwud, 

Thomass Boureus / sukua Beureus. (Ramsay s. 22-23) 

Turussa vuonna 1761 ilotulituksia järjestäneet laivurit

Ilotulitukset olivat vielä 1700-luvulla tykistön upseerien taidonnäytteitä, joten sanomalehtiraporteissa erikoisuus ovat kauppalaivurit (coopvardiekapten) Fisk ja Strandheim, jotka järjestivät vuoden 1761 alussa sekä ilotulituksen Turun torilla Kaarle-prinssin nimipäivänä että Turun Vartiovuorella prinsessa Sophia Albertinan nimipäivänä (IT 16.3.1761 ja IT 7.5.1761). Myöhemmin samana vuonna molemmat nimet löytyvät  Turun meriliikennekatsauksesta: J. Strandheim oli tullut Pärnusta lastinaan viljaa, hamppua sekä pellavaa ja N. Fisk oli lähtenyt lautojen ja tervan kanssa kohti kaupunkia St. Ybes (IT 5.11.1761)

Molemmilla miehillä on Geni-profiilit. Jakob Hansson Strandheim oli syntynyt Kristiinankaupungissa 23.5.1728 ja Nils (Niclas, Nicolaus) Fiskin syntymäpaikka vuonna 1726 on tuntematon. Vaikka nimi Fisk on hankala haettava, profiilin päivittäjä oli löytänyt Nicolas Fiskin Stockholms Weckobladissa 7.9.1775 julkaistussa Juutinrauman ohittajien listasta matkalla Amsterdamista Turkuun.

Molempien miesten liikkeitä voisi siis todennäköisesti löytää tietokannasta Sound Toll Registers Online. Sitä käyttäessä pitää kuitenkin muistaa, että piiloon jää Itämeren sisäinen liikenne. Kuten taannoisessa Genos-artikkelissani kerroin, sanomalehdistä on tavoitettavissa muuta meriliikennettä muutamien vuosien osalta. Esimerkiksi 

• Hampurista kerrottiin 16.1.1756, että Jacob Strandheim Turusta oli saapunut Alicanteen (PT 26.1.1756)
• Hän lähti kesäkuussa 1761 Turusta Pärnuun suola- ja rautalastissa (IT 25.5.1761) ja tuli samasta kaupungista lokakuussa, kuten jo yllä todettiin.
• Seuraavassa heinäkuussa Riikaan kahden muun laivurin kanssa mukanaan painolastia ja puuastioita (IT 26.8.1762). Turkuun palatessa lasti oli yhtä olematonta: vähän hamppua ja höyheniä (IT 6.12.1762)
• Sama (?) J. Strandheim Kristiinankaupungista toi syyskuussa 1763 Tukholmaan polttopuuta ja elintarvikkeita (IT 29.9.1763)

 

Tammikuun jumalanpalveluksissa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

Ensinnäkin Ulosweto Kuning.sen Maj:tin Armollisesta Edespanosta ja Waroituxesta yhteisille Alammaisille Waldakunnasa, Sunnuntai-ja Juhla- päiwäin welwollisesta wiettämisestä. Annettu Stockholmisa Raadi-Kammarisa sinä 28 päiw, Touko-Kuusa 1746. Vuonna 1746 oli havaittu, että "Kirkot, niinä aikoina, kuin julkisexi Jumalan palweluxexi walitut owat, owat pian tyhjänä, matkoja ja muita mailmallisia askareita tehdän lakkamata; ja se kuin walitettawain on, että Sabathin päiwä usiammast juopumuxesa, speleisä ja kaikellaisia muisa laitettawisa harjoituzisa häpiällisesti wärinkäytetän". Oi, voi! 

Kuning:sen Maj:tin Armollinen Käsky, niistä Wero- ja Palka-Jywäin ulostekemisexi aikaa toisen perään ulostulleista Reglementeisiä ja Resolutioneista, siitä 21 p. MaalisKuusa 1770 oli esipuhe seuraaville, joilla oli merkitystä kaikille talollisille. Ja tähän aikaan maksettiin veroja?

Kuning:sen Maj:tin Armollisesta Selityxestä muutamain Puuttein ylitze, siinä 5:nä p:nä Tammi Kuusa 1684. Sota-ja Maa-Statin Palweljoille, ulosannetusa Reglementisä, Taloin Ruokkomisestä ja nautitzemtsestä. jotka heille owat palkaxi määrätyt. Annetin Stockholmsa sinä 7:nä p:nä Huhti-Kuusa 1685 oli pykälä 2 veroviljojen kuljettamisesta edelleen relevantti. 

Samasta asiasta oli kyse pykälässä 56 Kuning:sen Maj:tin Armolisesta Resolutionista Yhteisen-Kansan Ruotzisa ja Suomesa Yhteisten Valitusten päälle. Annettu sinä 1:nä p:nä Elo-Kuusa 1727. Ongelmallista oli se, että talonpojille veroviljaa kalliimpaa oli sen kuljettaminen. Myös veroviljan hinnasta oli ollut valittamista, joka ei heti päättynyt, sillä luettavana oli myös Ulosweto, Yhteisen-Kansan Yhteisten -Walitusten päälle. Annettu sinä 16:na p. Maalis-Kuusa 1739.

Lopuksi vielä Ulosweto Kuningsen Maj:tin Armollisesta Selityxestä, kuinga sisällejaettuin ja sisällejakamattomain Wero Jywäin ulostekemisen kanssa menetettämän pitä. Annettu sinä 8:na p:nä Tammi Kuusa 1748.

Loppuvuodesta 2024

Tavalliseen tapaani en ole katsonut vuoden alussa asettamiani tavoitteita kertaakaan tammikuun jälkeen, joten ei ole yllättävää, että monet jäivät saavuttamatta. Kai. Katsotaan, miten kävi.

Ensinnäkin julkaisen kirjani Töölön Taipaleesta. Se on jo niin pitkällä, että esteitä tähän ei pitäisi ilmaantua. Tämän jälkeen Helsinki-sisältö blogissa ehkä vähenee. Tai sitten ei.

Kirja toteutui. Helsingin häivennys ei, sillä tein sekä sarjan Pellosta kaupungiksi että  Purettu Helsinki.

Toiseksi, järkkään kesälle yhden ja mielummin kaksi reissua, joihin ei liity historian alan tapahtumaa, arkistokäyntiä eikä mitään yhteyttä käynnissä olevaan proggikseen.

Meni vähän kalkkiviivoille, mutta tein päiväreissun Kotkaan (Vihdoinkin Ruotsinsalmessa) ja reissun Lahteen ja Heinolaan (Hyvä paikka Lahden historiallisessa museossa, Luinen sotisopa Lahden historiallisessa museossa, Pysähdys Mukkulassa, Toista kertaa Heinolan kaupunginmuseossa, Heinolan kaksi muuta museota, Historiallista matkantekoa Heinolasta Lahteen). Lisäksi kesän loputtua kävin Ruotsin kautta Saksassa (Karamellituliaisia, Ovien avautumissuunta, Hautakivistä kulttuuriperintönä, Wismarin ja Turun historian vertailua, Hätäisesti Hansamuseossa, Pysähdys Katariina suuren mummolassa)

Kolmanneksi, kirjoitan muutamia artikkeleita. Joistain aiheista, en välttämättä kv-yrityksiä väikkäristä. Mutta mahdollisesti niitäkin.

Haa, onneksi kyse kirjoittamisesta. Sitä kyllä tein, vaikka julkaisuputket eivät vetäneet visioidulla tavalla. 

Neljänneksi, hengailen historian alan tapahtumissa yhtä frekisti kuin ennenkin ja päivitän blogia tavalla tai toisella.

Tsaa, liian monta kertaa jäin himaan kökkimään. Ja hyvistä tilaisuuksista jäi kirjoittamatta, mikä harmittaa. 

Viidenneksi, edistän vuosikymmenen levännyttä kirjaprojektia Anna Elisabet Sarénin elämä ja esivanhemmat. Ehkä jopa valmiiksi asti. 

 

Juu, ei tullut valmiiksi tänäkään vuonna ja edistäminen oli melko marginaalista.

Taipale-kirjaa en tee uusiksi, mutta kierrätän loput ensi vuodenkin tavoitteiksi.

Kuva: Fyren 20/1898  

Ilmestynyt: Joitakin täydennyksiä juhannuskokkojen historiaan

Juuri ennen joulua ilmestyi Eloressa katsaukseni Joitakin täydennyksiä juhannuskokkojen historiaan. Aihe ei siis sopinut vuodenaikaan eikä se ollut vuoden kirjoitussuunnitelmissa ollenkaan. Mutta syksyn artikkelin väännössä huomasin juhannuskokkokirjallisuudessa aukon ja innostuin sitä täyttämään.

Tutkimustyön osana löytyi oheinen Saksassa julkaistu kuva kokosta (Illustrirte Zeitung 10.7.1886)

Ilmestynyt: Alatornion sotilashautausmaiden tila 1800-luvun lopulla

Kalmistopiirin joulukalenterissa ilmestyi vielä sanomalehtikollaasini Alatornion sotilashautausmaiden tila 1800-luvun lopulla. Paikallishistoriallinen aihe paikkakunnalta, jonka läpi olen ajanut kerran, oli inan riskaapeli, mutta tulipahan tehtyä.