Koska ei ole mitään uutta auringon alla, ensimmäinen osuma oli hupilehteen Joulukärpänen 1927, jossa piikiteltiin edellisen kesän valitusta kuumuudesta.
lauantai 11. elokuuta 2018
Kuuman kesän muistoksi
Onneksi lähdin autoretkilleni ennen helleputkea, sillä sen aikana tuottavuuteni oli olematon. Vasta toisena peräkkäisenä puolipilvisenä päivänä (29.7.) aivoni toimivat sen verran, että kokeilin hakua 'kuuma kesä' digitoituihin aikakauslehtiin.
Koska ei ole mitään uutta auringon alla, ensimmäinen osuma oli hupilehteen Joulukärpänen 1927, jossa piikiteltiin edellisen kesän valitusta kuumuudesta.
Vaasan leipomon mainos väitti helteestä kärsivän syövän väärää leipää eli pullaa. (Kauppias 3/1929)
Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirjassa 1926 mehutehdas vakuutti tuotteensa toimivan sekä kesällä että talvella.
1920-luvulla kuumuus oli siis markkinoinnissa hyödynnetty argumentti. Kaksi vuosikymmentä aiemmin sitä käytettiin poliittiseeen kommentointiin (Säkeniä 8/1907).
Koska ei ole mitään uutta auringon alla, ensimmäinen osuma oli hupilehteen Joulukärpänen 1927, jossa piikiteltiin edellisen kesän valitusta kuumuudesta.
perjantai 10. elokuuta 2018
Sukukirjan aineksia katselemassa
Koska SSH-käsikseen hyödynnän vuonna 2007 minipainoksena julkaisemaani kirjaa Oksa Hohenthalien sukupuussa, joudun kohtaamaan työjälkeä, jota en enää kelpuuttaisi. Kuten lähdeviitteen "Suomen Muinaismuistoyhdistyksen arkisto, kansio 9". Onneksi SMMY:n arkistoa Kansallisarkistossa ei ole tällä väliin uudelleen järjestetty, joten sain siellä eteeni "Aineksia Sukukirjaan IV", mistä oikeammin oli kyse.
Kansion selailusta vuonna 2007 ei ole muistijälkeä. Olenkohan silloin pysähtynyt miettimään tapaa, jolla Axel Bergholmin nimiin useimmiten laitettu Sukukirja on koottu. Sanomalehdissä pyydetyistä lippusista ja lappusista.
Joiden tietosisältöön sopii käyttää lähdekritiikkiä (vielä Bergholmin toimitustyönkin jälkeen). Hohenthalien lappusten kohdalla ei ollut saatetekstejä, mutta kun vanhemman sukuhaaran esiäiti on "grefvinna Lützau" ja nuoremman sukuhaaran "finska och hette Sohlberg (?)", minulla on vahva epäilys siitä, kumman sukuhaaran jälkeläinen lapun on lähettänyt. Brita Maria Sohlberghan ei ollut Suomessa syntynyt ja juurensa olivat suhteellisen syvällä Ruotsissa. (Sama suomalaisuus on näköjään sukuyhdistyksen sukuesittelyssä. Muistaakseni pyynnöstä lähetin yhdistykselle kirjani Brita Marian sukujuurista. Kannatti sekin tehdä?)
Sukututkimuksellisen sivistyksen lisäksi kansio tarjosi esimerkin surupainatteesta 1810-luvulta (Matthias Calonius)
Postikortin mallinen surupainate vuodelta 1879 (Anders Gustaf Cajander)
Ja esimerkki arkisesta kirjekortista 1800-luvun loppupuolelta (?)
Kansion selailusta vuonna 2007 ei ole muistijälkeä. Olenkohan silloin pysähtynyt miettimään tapaa, jolla Axel Bergholmin nimiin useimmiten laitettu Sukukirja on koottu. Sanomalehdissä pyydetyistä lippusista ja lappusista.
Joiden tietosisältöön sopii käyttää lähdekritiikkiä (vielä Bergholmin toimitustyönkin jälkeen). Hohenthalien lappusten kohdalla ei ollut saatetekstejä, mutta kun vanhemman sukuhaaran esiäiti on "grefvinna Lützau" ja nuoremman sukuhaaran "finska och hette Sohlberg (?)", minulla on vahva epäilys siitä, kumman sukuhaaran jälkeläinen lapun on lähettänyt. Brita Maria Sohlberghan ei ollut Suomessa syntynyt ja juurensa olivat suhteellisen syvällä Ruotsissa. (Sama suomalaisuus on näköjään sukuyhdistyksen sukuesittelyssä. Muistaakseni pyynnöstä lähetin yhdistykselle kirjani Brita Marian sukujuurista. Kannatti sekin tehdä?)
Sukututkimuksellisen sivistyksen lisäksi kansio tarjosi esimerkin surupainatteesta 1810-luvulta (Matthias Calonius)
Postikortin mallinen surupainate vuodelta 1879 (Anders Gustaf Cajander)
Ja esimerkki arkisesta kirjekortista 1800-luvun loppupuolelta (?)
torstai 9. elokuuta 2018
Fiskarsin museossa
Mustion ohella retken ainoa varsinainen kohde oli Fiskarsin museo, jossa en ollut aiemmin käynyt. Pieni puurakennus tarjosi hieman helpotusta helteestä ja jossain määrin freesiä esitystä teollisuusykmpäristöstä.
Heti alkuunsa kylläkin pettymys, kun hevoskärrysimulaatiossa ohjaksista kiskominen ei vaikuttanut kulkuun mitenkään. Onhan niitä sellaisiakin hevosia, tietenkin.
Taloa kiertäessä hevoset tulivat vastaan joka huoneessa. Kun toimistointeriööriinkin oli eksynyt ratsastuspukuinen nainen poislähtiessä kysyin mistä oli kyse ja sain tietää, että tällaisia teemoja on näyttelyn osana muutaman vuoden ajan kerrallaan. Ihan kiva ratkaisu tavanomaisen vaihtuvan näyttelyn sijaan.
Simppeli ja mukava ratkaisu oli myös aikakone, jossa irtonaisia teemoja eri ajoilta oli piilotettu ovien taakse.
Kirjoituskoneen ja puhelimen käyttömahdollisuus on ennenkin nähtyä, mutta toimivaa. Tällä kertaa en tosin innostunut hakkaamaan näppäimistöä.
Esillä oli tietenkin Fiskarsin tuotteita ja teollisuushistoriaa oli annos lisää sivurakennuksessa, jossa oli myös ties-kuinka-mones tämän kesän tupainteriööri. Turtumukseni oli sillä tasolla, etten edes tarkistanut oliko siellä reikätuolia.
Museon kolmas tila oli navetan ylisillä. Sen toisessa päässä oli kauppainteriööri ja 1960-luvun kotikulmaus, jossa oli lupa kokeilla ajan vaatteita, mikä ei hellepäivänä houkutellut hiukkaakaan.
Toisessa päässä oli kaksi miniasuntoa, joista toinen oli sisustettu siivosti elävän lesken tapaan ja toinen poikamiehen elämälle. 11 neliön tilat muistuttivat omaa pikkuasuntoani, mutta jätän lukijan arvattavaksi kumpi sisustuksista näytti tutummalta.
Heti alkuunsa kylläkin pettymys, kun hevoskärrysimulaatiossa ohjaksista kiskominen ei vaikuttanut kulkuun mitenkään. Onhan niitä sellaisiakin hevosia, tietenkin.
Taloa kiertäessä hevoset tulivat vastaan joka huoneessa. Kun toimistointeriööriinkin oli eksynyt ratsastuspukuinen nainen poislähtiessä kysyin mistä oli kyse ja sain tietää, että tällaisia teemoja on näyttelyn osana muutaman vuoden ajan kerrallaan. Ihan kiva ratkaisu tavanomaisen vaihtuvan näyttelyn sijaan.
Simppeli ja mukava ratkaisu oli myös aikakone, jossa irtonaisia teemoja eri ajoilta oli piilotettu ovien taakse.
Kirjoituskoneen ja puhelimen käyttömahdollisuus on ennenkin nähtyä, mutta toimivaa. Tällä kertaa en tosin innostunut hakkaamaan näppäimistöä.
Esillä oli tietenkin Fiskarsin tuotteita ja teollisuushistoriaa oli annos lisää sivurakennuksessa, jossa oli myös ties-kuinka-mones tämän kesän tupainteriööri. Turtumukseni oli sillä tasolla, etten edes tarkistanut oliko siellä reikätuolia.
Museon kolmas tila oli navetan ylisillä. Sen toisessa päässä oli kauppainteriööri ja 1960-luvun kotikulmaus, jossa oli lupa kokeilla ajan vaatteita, mikä ei hellepäivänä houkutellut hiukkaakaan.
Toisessa päässä oli kaksi miniasuntoa, joista toinen oli sisustettu siivosti elävän lesken tapaan ja toinen poikamiehen elämälle. 11 neliön tilat muistuttivat omaa pikkuasuntoani, mutta jätän lukijan arvattavaksi kumpi sisustuksista näytti tutummalta.
keskiviikko 8. elokuuta 2018
Mustion linnassa
Sen kerran kun ihminen pääsee jokseenkin kiistattomaan suomalaiseen kartanoon, niin se on puurakennus, jota kutsutaan linnaksi... Sunnuntaina 15. heinäkuuta helle ajoi minut ilmastoituun autoon, jonka puolestani ajoin retkelle, joka alkoi Mustiosta. Olin joskus käynyt kartanon pihalla, mutta en museoksi muokatun päärakennuksen aukioloaikana.
Esillä on joitakin Linderin suvun historiaan liittyviä esineitä ja opastuksessa suvun historia kulki jatkuvasti mukana. Konstantin Linderin virkapuvun (jossain määrin restauroitu) takki herätti hellepäivänä lähinnä kauhistusta.
Joissain toisissa huoneissa seinätapetit olivat kauttaaltaan uusiotyötä, jos ymmärsin oikein.
Rakennuksen ainoan alkuperäisen kaakeliuunin viereen oli kerätty Marie Linderin kirjailijaelämän esitys.
1700-luvun yläluokan elämän ihailuun rakennus tarjoaa tietenkin mahdollisuuksia joka huoneessa. Yhtenä esimerkkinä yläkerran sali, jossa huomiomme kiinnitettiin symmetrisyyden vuoksi seiniin maalattuihin feikkioviin.
Erinomainen kesäkohde.
tiistai 7. elokuuta 2018
Tukholmassa tutkimassa edellistä vuosisadan vaihdetta
SSH-projektin puitteissa olen intoutunut hakemaan jälkeläisiä toisin kuin Suomessa aiemmin. Vastaan on tullut niin monta SBL:ssä mainittua, Wikipedia-sivun saanutta sekä erikoista kohtaloa, että tuntuu olevan mahdollista löytää vaikka mitä. Esimerkiksi jo vuosi sitten löytämästäni valmiista sukututkimuspätkästä huomasin yhtäkkiä 1860-luvulla ulkomailla kouluttautuneen ja Intiassa opettaneen nuoren naisen! Väitteen Madrasissa (tuolloinen hallintoalue, joka kattoi Intian eteläkärjen) olosta vahvisti merkinnät rippikirjoissa ja isän perukirjassa, mutta sanomalehdistä löysin vain lyhyen ja epätarkan kiertouutisen. Ruotsissa sanomalehdissä ei ole Suomen tapaan paikalliskirjeitä ja anti näin ollen usein heikkoa.
Kaukana käyneen elämän jatkosta oli sanomalehdistä tulkittavissa aktiivisuus Tukholmassa 1885 perustetussa NNKY:ssä (ensimmäinen sihteeri ja hallituksessa ainakin 15 vuotta) ja Tukholman kaupunginarkiston Rotemansarkivet kertoi ammatikseen opettajan.
Suomen puolella olisin päässyt digitoiduissa sanomalehdissä pidemmälle ajassa ja voisin kuvitella, että meillä joku kristillistä naisasiaa edustava aikakauslehti olisi julkaissut Mariasta esimerkiksi pyöreän syntymäpäivän tai kuoleman yhteydessä henkilökuvan.
Mutta Ruotsissa pitää käyttää muita keinoja ja siksi onkin terveellistä välillä hutkia muualla kuin kotikentällä. Satunnainen verkkohakuosuma palautti muistiin, että Göteborgin yliopiston kirjaston sivuilta löytyy
Digitalt arkiv över äldre svenska kvinnotidskrifter. En saanut täysiosumaa, mutta viitteen Marian (tai täysikaimansa) toimimisesta toisessakin kristillisessä liikkeessä ja mahdollisen läsnäolonsa ryhmävalokuvassa.
Tukholmasta on tietenkin osoitekalentereita, joiden digitointeja on Stockholmskällanissa vuosilta 1882-1926. Käyttöliittymä ei ole kehuttava, mutta tarkastin muutamia. Mariaa ei näy vielä 1884. Brunnsgatan 14:ssä Schröder, Maria on vuonna 1895 "Lärarinna i engelska" ja vuosina 1908 ja 1912 "Fröken, f. d. Språklär:a". Vuonna 1920 "Maria, Fröken, Brunnsg. 3, G. (K. F. U.K.)", samoin kuin 1923. Ei enää vuoden 1926 kalenterissa.
Kuolinaikansa tarkentamiseksi otin esille ArkivDigitalista hakemiston Tukholman perukirjoihin vuoteen 1936. Marian pitäisi kaiken järjen mukaan olla mukana, mutta en löytänyt. Kaukaisen naisserkkunsa kylläkin ja digitoituna oli myös koneella kirjoitettu perukirjansa. Näemmeköhän Suomessa koskaan moista? (Ja onko Helsingin vanhimmat perukirjat tulleet jo mikrofilmiltä digitoiduiksi, kuten jossain vaiheessa luvattiin?)
Miksi Rotemansarkivet, joka jatkuu vuoteen 1926, lakkasi kertomasta Marian muutoista jo 1888? Brunnsgatan kuuluu Roteen 8, johon Maria tuolloin muutti. Sen arkisto ei ole kärtsännyt, sillä osoitteella hakien näkyy, että ajalta on materiaalia. Mutta jostain syystä ei riviäkään haussa, jossa haetaan nimellä. Opetus tämäkin. Tai vaihtoehtoisesti olisin voinut oppia, että ohjeet (pdf) kannattaa lukea etukäteen: I det förenklade sökregistret som finns på webben saknas de registrerade rotarna 5, 6, 8, 18, 20, 24, 28, de finns på skivan ”Rotemannen 2” som går att köpa via Stadsarkivet. Eli rahalla saa parempaa tietoa.
Brunnsgatanilla eli nykyisen Tukholman ydinkeskustassa näytti 1800-luvun lopussa vielä tältä.
P. S. Ajan suomalaisista Tukholmassa voi löytää valokuvallakin varustettuja tietoja
Suomen puolella olisin päässyt digitoiduissa sanomalehdissä pidemmälle ajassa ja voisin kuvitella, että meillä joku kristillistä naisasiaa edustava aikakauslehti olisi julkaissut Mariasta esimerkiksi pyöreän syntymäpäivän tai kuoleman yhteydessä henkilökuvan.
Mutta Ruotsissa pitää käyttää muita keinoja ja siksi onkin terveellistä välillä hutkia muualla kuin kotikentällä. Satunnainen verkkohakuosuma palautti muistiin, että Göteborgin yliopiston kirjaston sivuilta löytyy
Digitalt arkiv över äldre svenska kvinnotidskrifter. En saanut täysiosumaa, mutta viitteen Marian (tai täysikaimansa) toimimisesta toisessakin kristillisessä liikkeessä ja mahdollisen läsnäolonsa ryhmävalokuvassa.
Tukholmasta on tietenkin osoitekalentereita, joiden digitointeja on Stockholmskällanissa vuosilta 1882-1926. Käyttöliittymä ei ole kehuttava, mutta tarkastin muutamia. Mariaa ei näy vielä 1884. Brunnsgatan 14:ssä Schröder, Maria on vuonna 1895 "Lärarinna i engelska" ja vuosina 1908 ja 1912 "Fröken, f. d. Språklär:a". Vuonna 1920 "Maria, Fröken, Brunnsg. 3, G. (K. F. U.K.)", samoin kuin 1923. Ei enää vuoden 1926 kalenterissa.
Kuolinaikansa tarkentamiseksi otin esille ArkivDigitalista hakemiston Tukholman perukirjoihin vuoteen 1936. Marian pitäisi kaiken järjen mukaan olla mukana, mutta en löytänyt. Kaukaisen naisserkkunsa kylläkin ja digitoituna oli myös koneella kirjoitettu perukirjansa. Näemmeköhän Suomessa koskaan moista? (Ja onko Helsingin vanhimmat perukirjat tulleet jo mikrofilmiltä digitoiduiksi, kuten jossain vaiheessa luvattiin?)
Miksi Rotemansarkivet, joka jatkuu vuoteen 1926, lakkasi kertomasta Marian muutoista jo 1888? Brunnsgatan kuuluu Roteen 8, johon Maria tuolloin muutti. Sen arkisto ei ole kärtsännyt, sillä osoitteella hakien näkyy, että ajalta on materiaalia. Mutta jostain syystä ei riviäkään haussa, jossa haetaan nimellä. Opetus tämäkin. Tai vaihtoehtoisesti olisin voinut oppia, että ohjeet (pdf) kannattaa lukea etukäteen: I det förenklade sökregistret som finns på webben saknas de registrerade rotarna 5, 6, 8, 18, 20, 24, 28, de finns på skivan ”Rotemannen 2” som går att köpa via Stadsarkivet. Eli rahalla saa parempaa tietoa.
Brunnsgatanilla eli nykyisen Tukholman ydinkeskustassa näytti 1800-luvun lopussa vielä tältä.
 |
| Kasper Salin, Stockholmskällan |
maanantai 6. elokuuta 2018
Keskisarjan oppeja
Kirjan Kurinalaisuutta ja kuvittelua. Näkökulmia luovaan tietokirjoittamiseen kanteen olisi mahtunut mainoslause "Sisältää Anna Kortelaisen ja Teemu Keskisarjan artikkelit", mutta näitä julkkiksia ei mainita takakannessakaan.
Keskisarjan artikkeli on ainoa, jossa ei ole viitteitä eikä lähdekirjallisuuslistaa. Hän siis seisoo omista kokemuksistaan kerätyn tiedon takana tuetta.
Oikeus ja velvollisuus ymmärtää motiivi? SSH-tutkimuksessa tavaan parhaillaan katuväkivaltakeissiä vuodelta 1646. Esiäitini naapuri alkoi huutaa huoraa, varasta ja noita-akkaa, minkä jälkeen syntyneessä tappelussa tuli esiäitini pahasti hakkaamaksi. Aivan varmasti naisten välit olivat kiristyneet jostain (tai monestakin arkisesta asiasta) aiemmin, mutta kun lähde ei kerro muusta kuin tästä yhdestä tappelusta, niin amatöörinä en lähde kyllä arvailemaan. Ja suhtautuisin epäillen tekstiin, joka moista tekisi.
Seuraavaksi Keskisarja kritisoi tekstejä, joiden ensimmäisellä sivulla on ilmaisuja "performatiivinen paradigma, akkulturaation diskurssi". Tähän täytyy yhtyä lukijana, samoin kuin kritiikkiin
Jokaiseen artikkeliin luvattiin sisältyvän harjoituksen, joka Keskisarjalta ilmeisesti on "harjoitella hankalista, lukijalle ja itselle epäkiinnostavista aiheista, joista sanat ja lauseet puristuvat vain väkisin vääntämällä. Tällä tylsyys-työkalulla voi teroittaa aivojaan, ja siksi haukotuttavia aiheita ei aina kannata vältellä." Hän jatkaa käytännön esimerkillä, joka on sukututkijalle tuskallisen tuttu. Vain jos "lähteitä on säilynyt moni-ilmeisemmin, alkaa toivonkipinä kukkia".
Nyt olen Keskisarjan kanssa kirjoittajana samoilla linjoilla
Keskisarjan alkoholinkäyttöohjeistuksen voitte lukea itse kirjasta, mutta lopetan lainaukseen keskivaiheilta artikkelia
Keskisarjan artikkeli on ainoa, jossa ei ole viitteitä eikä lähdekirjallisuuslistaa. Hän siis seisoo omista kokemuksistaan kerätyn tiedon takana tuetta.
"Kaiken mitä kirjoitan, pitää olla totta." "Lähteet ovat aina niin vajavaisia, aukollisia ja subjektiivisia, että historioitsijan on pakko tilkitä kertomusta otaksumilla." "Mutta omasta päästä ei saa sepittää yksityiskohtia." "Sitä vastoin historioitsijan oikeus ja velvollisuus on älytä tapon motiivi, vaikkei sitä lähteessä suoraan sanota." "Tietyt epävarmat asiat on tositarinassa pakko sanoa suoraan. Ehkä, luultavasti ja mahdollisesti ovat turhia sanoja. Vaikka karsit ne pois, et huijaa, koska kaikkeen historialliseen totuuteen sisältyy automaattisesti edellä mainittu varaus."Lopusta päin erimielisyyttäni purkaen. Ilmeisesti Keskisarja ei "historiallisena totuutena" tarkoita sellaisia faktoja kuin rauhasopimusten allekirjoituspäiviä, joihin ei mitään epäselvyyttä sisälly. Epävarmojen asioiden, otaksumien ja älyämisten esittäminen kertomatta niiden luonnetta tekee tekstistä varmasti sujuvampaa ja vetävämpää. Mutta kun keskivertolukija ei muista tai jaksa pitää mielessä epävarmuusastetta, ei lopputulos minusta ole "totta". Enkä tällaista itse haluaisi kirjoittaa enkä myöskään lukea.
Oikeus ja velvollisuus ymmärtää motiivi? SSH-tutkimuksessa tavaan parhaillaan katuväkivaltakeissiä vuodelta 1646. Esiäitini naapuri alkoi huutaa huoraa, varasta ja noita-akkaa, minkä jälkeen syntyneessä tappelussa tuli esiäitini pahasti hakkaamaksi. Aivan varmasti naisten välit olivat kiristyneet jostain (tai monestakin arkisesta asiasta) aiemmin, mutta kun lähde ei kerro muusta kuin tästä yhdestä tappelusta, niin amatöörinä en lähde kyllä arvailemaan. Ja suhtautuisin epäillen tekstiin, joka moista tekisi.
Seuraavaksi Keskisarja kritisoi tekstejä, joiden ensimmäisellä sivulla on ilmaisuja "performatiivinen paradigma, akkulturaation diskurssi". Tähän täytyy yhtyä lukijana, samoin kuin kritiikkiin
"Ainakin historiantutkijoiden ammattijulkaisuissa toistuu synkkänä ja myrskyisänä yönä aloitus: "Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella..." jatkuen edeltäjien ruotimisella ja käsitteiden märehtimisellä siten, että kymmenen sivun artikkelissa päästään mahdollisiin tutkimustuloksiin vasta viidennellä sivulla. Ei näin voi aloittaa, jos toivoo tekstilleen pitkää ikää."Tosin olen alkanut ymmärtää mikä tarkoitus tällä rakenteella on tieteellisessä artikkelissa. Mutta turhan helposti se livahtaa myös tietokirjoihin.
Jokaiseen artikkeliin luvattiin sisältyvän harjoituksen, joka Keskisarjalta ilmeisesti on "harjoitella hankalista, lukijalle ja itselle epäkiinnostavista aiheista, joista sanat ja lauseet puristuvat vain väkisin vääntämällä. Tällä tylsyys-työkalulla voi teroittaa aivojaan, ja siksi haukotuttavia aiheita ei aina kannata vältellä." Hän jatkaa käytännön esimerkillä, joka on sukututkijalle tuskallisen tuttu. Vain jos "lähteitä on säilynyt moni-ilmeisemmin, alkaa toivonkipinä kukkia".
Nyt olen Keskisarjan kanssa kirjoittajana samoilla linjoilla
Mikä elämässä oli merkityksellistä ja tärkeää? Se selviää lukemalla lähteitä. Ilman "tutkimuskysymysten" pakkopaitaa pitää kirjoittaa siitä, mistä on eläväistä aineistoa sattunut säilymään. Hiiteen metodioppaat! Kirjoittajan pitää kysyä itseltään estottomasti: mikä tässä elämässä on kertomisen arvoista?Tosin huomautettakoon, että jatkossa Keskisarja poimii esimerkistään esiin hyvin tutkimuskysymysten näköisiä lähestymiskulmia.
Keskisarjan alkoholinkäyttöohjeistuksen voitte lukea itse kirjasta, mutta lopetan lainaukseen keskivaiheilta artikkelia
"Jos painotuotteen lukee muutama sata ihmistä, se on saavutus, eikä kirjoittajan omistautuminen valunut hukkaan. Muutama sata olisi hyvä yleisö jousikvarteton konsertille - lohduttaudu sillä, äläkä kadehdi julkkiskirjailijoita."Kuva: Tuulispää 30/1913
sunnuntai 5. elokuuta 2018
Kesäkuusta heinäkuun loppuun
21.6.
19.7.
- Museoretkikuvia kännykästä poistelen ja vieläkin ihmettelen, mitä sanakirjaa Tammisaaressa on käytetty.
24.6.
26.6.
- 6 museota, 2 kirkkoa ja yksi sotamuistomerkki. Jos nyt hakisi jostain aterian. [Ks. blogitekstit AS1: Heinolan kaupunginmuseossa, AS2: Mäntyharjun museossa ja pysähdys Porrassalmes..., AS3: Mikkelin museoissa (1/2), AS4: Mikkelin museoissa (2/2), AS5: Tertin "kartanossa"]
27.6.
- Tänään 5 museota, yksi pysäkki ja yksi ruukkialue. Ravintona mansikat, jotka tarjosi @ARoivainen. #nälkä #väsy #museot [Ks. blogitekstit AS6: Varkauden museot ja "museo", AS7: Pöljällä, AS8: Asutusmuseossa, AS9: Jyrkkäkosken ruukilla]
28.6.
- Elävää kulttuuriperintöä! Venäläisten ylivoimaa vastaan taistelleiden muistoksi kajaanilaiset ovat tehneet väen merkit linnaansa. [Muita kuvia ks. blogiteksti AS10: Aamukävely Kajaanissa]
- Yksi linnanraunio, yksi taidemuseo, yksi tehtaanmyymälä ja kaksi museota. Museokortille ei mitään käyttöä tänään [Museot: AS11: Mietteitä Kainuun museossa, AS12: Pudasjärven esineitä]
- Päivän ekassa museossa, tunnista ja voita besserwisserpiste. Ihana sää eilisen sateen ja harmauden jälkeen. [Kukaan ei yrittänytkään. AS14: Lapin metsämuseossa]
- En säilyttäisi omia vaatteitani näin enkä totisesti museotavaraa [AS15: Pöykkölän kotiseutumuseossa]
- Kaksi sotamuistomerkkiä, kolme museota, 2 "tiedekeskusta". #perjantai #Rovaniemi [eli edellisten lisäksi AS13: Kaksi sotamuistomerkkiä, AS16: Lapin maakuntamuseossa]
30.6.
- Kaksi maata, neljä museota ja yksi erillinen savutupa. Yhteensä kolme reikätuolia. [AS17: Pysähdyksiä Torniossa, AS18: Keminmaalla, AS19: Kemissä, AS20: Turkansaaressa]
2.7.
- Onkos tämä matkailukohteeseen sopiva sitaatti? #museot #huomennakotona
3.7.
- Jotenkin huvittavaa kun lännen mies vuoret taustallaan selittää saagojen sisältöä. Vaikutti asialliselta, @sirpa_aalto sanooko nimi Jackson Crawford mitään sinulle? [Sirpa Aalto vastasi: "Kyllä, Jackson on arvostettu saagatutkija ja tehnyt myös käännöksiä englantiin. Puhuu myös "nykynorjaa"."]
4.7.
- Kotimaankierroksella jäi viimeisten päivien saldot raportoimatta, mutta kokonaisuudessaan 28 museota 8 päivässä, joista kirjoitin 26 blogitekstiä. [Eli edellisten jatkona AS21: Oulusta Raaheen, AS22: Raahen museoissa, AS23: Runebergin tupa ja Topeliuksen koti, AS24: Oravaisista Vanhaan Vaasaan, AS25: Sulvassa, AS26: Uudistuneessa Satakunnan museossa]
5.7.
- Syksyn uutuudet @HelMet_kirjasto ! Vain Mirkka Lappalaisen noitiin sain kaksinumeroisen varaussijan.
6.7.
- Vaikka liuskoilla on isot rivivälit ja pitkät rivit, niin samaa formaattia ei ole pakko käyttää kirjassa. Tai minä en ainakaan käytä. [No, näillä oli suora oikea reuna toisin kuin minulla syntisellä.]
15.7.
- Keskiajan esivanhempien pihalla retkitauolla. Kai se aurinko silloinkin paistoi, kun en muuta yhdistävää tekijää keksi. #Karjaa #Dönsby
16.7.
- Munkkiniemi sai runsaasti julkisuutta tänä vuonna. Ensin kirjani Petter Sundista ja nyt Trumpin yöpyminen.
17.7.
- Murphyn laki vaan jaksaa pelittää. Selasin pikkukaupungin raastuvanoikeuden pöytäkirjat mielestäni perustellusti vuoden lopusta päin. Joten hakemani asia oli käsitelty helmikuun lopussa.
- Olisi ollut superupeaa, mutta metadata tietenkin päin mäntyä ja kirje oman kielitaitoni perusteella ranskaa.
- Kertomus erään kirjan synnystä Katja Hyryltä, joka teki omakustanteen kiertokoulunopettajan elämästä
- Anneli Kanto suosittelee kirjailijalle tapahtumapaikoilla käyntiä ja olen itse samaa mieltä.
- Juha Siro muistelee Schjerfbeckin varastettua omakuvaa
- Oliko toukokuussa jotain suom. mediassa ruotsalaisesta väitöksestä, jossa todettiin ruotsalaisten oppikirjojen vielä 60-luvun lopulla esittävän suomalaiset alempana rotuna?
[Lina Spjut: Att (ut)bilda ett folk: Nationell och etnisk gemenskap i Sveriges och Finlands svenskspråkiga läroböcker för folk- och grundskola åren 1866-2016. Teknisten ongelmien takia en saanut tätä auki ja twiittini perustuu FB:ssä jaettuun tiivistelmään.
Kyseisten ongelmien takia eksyin selaamaan Divaa ja huomasin ruotsalaisten edelleen tuottavan näitä oppikirja-analyyseja opinnäytteinä jokseenkin liukuhihnalta. Tältä vuodelta alemmalla tasolla m.m. Bengtzelius, Arthur: Nomader som nomader?: En komparativ studie på bilden av samerna och utomeuropeiska nomader i läroböcker mellan 1868-1954 ja Lööw, Elise: Vi och Samerna?: Samernas framställning i historieläroböcker i gymnasieskolan]
22.7.
- Tällaisiä käytännön vinkkejä soisin muidenkin jakavan julkisesti. Tosin että alkaisin itse järjestelmälliseksi...[Research Methods for Historians. Part 1: Secondary Sources + Best Practices
Part 2: Digitizing + Organizing Archival Sources]
27.7.
- Ekaa kertaa elämässäni museossa pelkästään viileän ilman takia
- BuzzFeedin videosarja Future History: 1968 ei ole löytänyt katsojiaan, mutta osa jaksoista ollut itselleni mielenkiintoisia
- Voiko ruumis olla riihikuiva? Eikö ihminen ole riihessä aina hikinen?
31.7.
- Aamun aluksi oikeusjuttu vuodelta 1646. Todistajien mukaan esivanhempieni tytär heitti aukiolleesta ikkunasta *sisään* astiallisen lantaa ja loppujen lopuksi esiäitini pahoinpiteli asukkaan niin ettei tämä vielä 11 pv myöhemmin pystynyt tulemaan oikeuteen. #ennenTwitteriä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)