Tutkimus käsittelee senaattori Lennart Gripenbergiä ja hänen sukupiiriään esimerkkinä käyttäen sääty-yhteiskunnan muodonmuutosta Suomen suuriruhtinaskunnassa. Muuttuvista valtiollisista rajoista tai rakenteista huolimatta vanhojen hallitsevien eliittisukujen yhteydet elivät näkymättöminä sukuverkostoina, omistussuhteina, liike-elämäyhteistyönä ja sotilassukujen valtana. Niiden varaan rakennettiin luottamus ja pyrittiin vahvistamaan jo saavutettu asema yhteiskunnassa. Näillä yhteyksillä oli usein myös keskeinen, vaikka näkymätön vaikutus yhteiskunnalliseen kehitykseen ja modernisaatioon.
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Huominen sukututkimusta sivuava väitös
Jaana Gluschkoff väittelee Helsingissä huomenna aiheesta "Murtuva säätyvalta, kestävä eliitti : Senaattori Lennart Gripenbergin sukupiiri ja sääty-yhteiskunnan muodonmuutos". Tiivistelmän mukaan:
Juusten yhteenveto
Tunnelmakuva Pietari Juustenin aikakaudelta (Muokattu Pentti Tillderin valokuvasta)
Aloitin 21.3. SukuForumilla Pietari Juustenin jälkipolvista nimenhuudon. Viikossa 2840 rekisteröityneestä käyttäjästä 30 ilmoittautui.
Sukututkimus on Suomessa nykyään niin yleistä, että Forumille rekisteröityneiden voi katsoa olevan satunnaisotos elossa olevista suomalaisista suhteessa Juusten jälkeläisyyteen. Luonnollisestikin forumilaiset tietävät kyseisestä yhteydestä todennäköisemmin kuin katugallupiin poimittu ryhmä. Mutta kaikki rekisteröityneet eivät ole: välttämättä käyneet forumilla viime viikon aikana / huomanneet ketjua / halunneet vastata / tienneet vastata. Eli jakolasku 30/2840 tuottaa varsin konservatiivisen arvion 1%.
Jälkipolviketjujen pituuksia en lähtenyt vastauksista laskemaan, joku totesi suurimman osan jäävän alle 16 polveen. Pietari Juustenin jälkipolvia esittelevän sivuston perusteella 5. sukupolvessa oli 21 henkilöä (kasvukertoimet sukupolvien välillä 1,75-3). Myöhemmin luulisi vauhdin kiihtyvän, kun väestökirjanpito ja elintaso kohenivat. Mutta seuraavien sukupolvien sisällä alkaa vaikuttaa myös kaukaisten sukulaisten väliset avioliitot, eli sanoisko juu vai ei.
Mielivaltaisella oletuksella, että jokaisessa perheessä on ollut 2,5 lasta, joilla on puolestaan 2,5 lasta jne. 5. sukupolven 21 henkilöä leviävät 15-16. sukupolvessa 200-500 tuhanteen henkilöön. Eli Juustenin jälkeläisiä lienee enemmän kuin edellä mainittu 1%.
Jokaisella 1500-luvun paikkeilta lähtevillä sukuselvityksella on taipumusta olla varsin mittava. Mutta, jos ne alkavat talonpojista kuten Vetelin Kainu ja Torppa, sukupolvet pysyvät samalla seudulla hyvin pitkään. Eli viimevuotisella Vetelin käynnillä suurin osa näkemistäni ihmisistä oli todennäköisesti minulle kaukaista sukua, kun taas esim. Lappeenrannassa Kainun ja Torpan jälkeläisiä on varmaankin suhteellisesti vähemmän.
Juustenin suku alkoi yhteiskunnan yläkerroksesta ja säätyläisjälkeläiset muuttivat reippaasti halki maan. Näin jälkeläisiäkin löytyy melko tasaisesti ainakin eteläisestä Suomesta. Ehkä joku kaunis päivä tiedämme enemmän.
Aloitin 21.3. SukuForumilla Pietari Juustenin jälkipolvista nimenhuudon. Viikossa 2840 rekisteröityneestä käyttäjästä 30 ilmoittautui.
Sukututkimus on Suomessa nykyään niin yleistä, että Forumille rekisteröityneiden voi katsoa olevan satunnaisotos elossa olevista suomalaisista suhteessa Juusten jälkeläisyyteen. Luonnollisestikin forumilaiset tietävät kyseisestä yhteydestä todennäköisemmin kuin katugallupiin poimittu ryhmä. Mutta kaikki rekisteröityneet eivät ole: välttämättä käyneet forumilla viime viikon aikana / huomanneet ketjua / halunneet vastata / tienneet vastata. Eli jakolasku 30/2840 tuottaa varsin konservatiivisen arvion 1%.
Jälkipolviketjujen pituuksia en lähtenyt vastauksista laskemaan, joku totesi suurimman osan jäävän alle 16 polveen. Pietari Juustenin jälkipolvia esittelevän sivuston perusteella 5. sukupolvessa oli 21 henkilöä (kasvukertoimet sukupolvien välillä 1,75-3). Myöhemmin luulisi vauhdin kiihtyvän, kun väestökirjanpito ja elintaso kohenivat. Mutta seuraavien sukupolvien sisällä alkaa vaikuttaa myös kaukaisten sukulaisten väliset avioliitot, eli sanoisko juu vai ei.
Mielivaltaisella oletuksella, että jokaisessa perheessä on ollut 2,5 lasta, joilla on puolestaan 2,5 lasta jne. 5. sukupolven 21 henkilöä leviävät 15-16. sukupolvessa 200-500 tuhanteen henkilöön. Eli Juustenin jälkeläisiä lienee enemmän kuin edellä mainittu 1%.
Jokaisella 1500-luvun paikkeilta lähtevillä sukuselvityksella on taipumusta olla varsin mittava. Mutta, jos ne alkavat talonpojista kuten Vetelin Kainu ja Torppa, sukupolvet pysyvät samalla seudulla hyvin pitkään. Eli viimevuotisella Vetelin käynnillä suurin osa näkemistäni ihmisistä oli todennäköisesti minulle kaukaista sukua, kun taas esim. Lappeenrannassa Kainun ja Torpan jälkeläisiä on varmaankin suhteellisesti vähemmän.
Juustenin suku alkoi yhteiskunnan yläkerroksesta ja säätyläisjälkeläiset muuttivat reippaasti halki maan. Näin jälkeläisiäkin löytyy melko tasaisesti ainakin eteläisestä Suomesta. Ehkä joku kaunis päivä tiedämme enemmän.
143 vuotta vanhoja uutisia
Kaipaakohan kukaan tietoa siitä mihin Matti Juhanpoika Sorvari päätyi lähdettyään Laihialta vuonna 1858? Vastaus löytyisi ainakin maaliskuun 24 päivänä 1865 ilmestyneestä Hämäläinen-lehdestä, jossa kirjoitettiin:
Verkosta löytyy sivu otsikolla "Laihialaiset suvut 1600-1800", mutta se ei henkilömäärän perusteella ole vielä täysin kattava.
Iso-Iivarin Kiikan isäntäluettelosta löytyy Poussan talo Kinnalasta, jota edellä on tarkoitettu.Tyrväältä, kaksinaimisen asia. Täkäläisen kihlakunnan oikeuden edessä on helmik. 16 päivänä 1865 päätetty kummallinen asia, joka lienee hyvin harvinainen meidän maassa, nimittäin kaksinaiminen. Annamme siitä sentähden lyhyen kertomuksen. Kiikan kappeliin muutti kesällä 1863 merimiehen nimellä eräs mies Uudesta kaupungista ja otti tyyssiansa Pousan taloon, jota silloin hallitsi talonpojan leski Juhanna Vilhelmiina Juhantytär, jolla edellisestä naimisesta oli 6 alaikäistä lasta.
Miehen muuttokirjassa Uudesta kaupungista tosin seisoi luettavana: ”vapaa naimiseen, naimatoin” (ledig till äktenskap, icke gift), mutta samassa oli siihen muuttokirjaan lisätty että ”eteen sattuvista syistä pitäisi, ennenkuin häntä naimiseen laskettaisiin, kuulustettavan hänen edellisiä retkiänsä kotopaikalta Lapuan pitäjästä Vaasan läänistä.” Tämä muistutus vaikutti ettei sen todistuksen päällä hänelle annettu kuulutusta naimiseen, johon hän aikoi mainitun talonpojan lesken kanssa, vaan vaadittiin parempia todistuksia. Sentähden toimitti hän papin-kirjan Lokalahden kappelista Vehmaan pitäjästä, jossa todistettiin että hän, talonpojanpoika Antti Juhanpoika Ollila, sinne oli muuttanut 17 p. tammikuuta 1858 tuoden muuttokirjan Kauhavan kappelista, joka vice pastorin J. H. Keckmannin nimeen 21 p. joulukuuta 1857 oli ulos annettu. Kaiken tämän selityksen nojassa sai hän kuulutuksen ja vihittiin marraskuun 21 päivänä 1863 mainitun Pousan lesken kanssa lailliseen avioon. Sillä välin oli kaikenlaisia huhuja miehestä ruvennut käymään naapurissa ja Kiikan kappalaisen siainen D. Skogman päätti, asiasta selvän saadaksensa, kirjoittaa v. past. Keckmannille Kauhavaan, jonka vastaus teki sen, että nimismies siitä ilmoituksen teki Turun läänin guvernörille, lähettäin myös kopiat kaikista yllä mainituista kirjoituksista. Siitä taas oli seuraamus että tarkkoja tietoja miehestä hankittiin ja hän heinäkuun 1864 lähetettiin Turun linnaan.
Kansliakuulustuksessa ilmoitti hän oikeastaan olevansa itsellisen Matti Juhanpoika Sorvari Kupparlan kylästä Laihian pitäjästä, ja hän pääsiäisen aikaan 1858 oli karannut vuosipalveluksesta talonpojan nimitetystä kylässä Mikko Finnin tyköä sekä sinne jättänyt jälkeensä vaimon Liisa Heikintyttären ja 2 lasta. Näistä seikoista saatinki todistus Vaasan läänin guvernöörin kautta ja todellinen papinkirja ilmoitti myös että tämä Matti Sorvari oli joutunut laissa edesvastaukseen v. 1853 joutomaanantain pitämisestä ja luvattomasta viinan myymisestä sekä v. 1856 sisään.
...
Tässä on mainittava että Sorvarin toinen vaimo Juhanna Vilhemina Pousa maaliskuun 13 p. 1864 synnytti lapsen, joka muutaman päivän perästä kuoli; niin myös kuoli äiti saman kuun 21 päivänä.
...
Joulukuun 17 p. 1864 pidettiin Tyrväällä välikeräjät, joihin Sorvari oli tuotu. Edellisten kirjotusten luettua ja selitettyä sai hän kertoa elämänsä vaiheet.Hän sanoi syntyneensä Sorvarin talossa Kupparlan kylässä Laihialla, joka talo muinen oli ollut hänen vanhempainsa oma. Matin lapsena ollessa kuolivat nämä ja talo myytiin, jonka jälkeen Matti oleskeli trenkinä usiassa paikassa Laihialla ja nai kymmenen vuotta sitten vielä elävän vaimonsa Liisa Heikintyttären sekä siitti siinä aviossa kaksi lasta. Vaimonensa eleskeli hän sitte itsellisenä Kupparlan kylässä siksi että hän, syyttömästi tuomittuna ja saanut raippoja rahain varkaudesta, joita hänen tykönänsä oli tavattu, syksyllä 1858 lähti kotopaikoiltaan ja joku aika sen jälkeen tuli Lokalahteen lukkari Lundströmin luokse, joka Sorvarin tietämättömällä tavalla hankki hänelle tarpeellisen papinkirjan, josta hän seuraavana vuonna lähti Taivassaloon, jossa hän taas jonkun aikaa oleskeli, ja sieltä Uuteen kaupunkiin, siksi että hän vihdoin keväsuvella 1863, aikoen kotipaikoillensa, tuli Pousan taloon Kiikassa.
Verkosta löytyy sivu otsikolla "Laihialaiset suvut 1600-1800", mutta se ei henkilömäärän perusteella ole vielä täysin kattava.
torstai 27. maaliskuuta 2008
Kiitos Hiski!!!
Jokseenkin iät ja ajat sitten kun haravoin Hohenthaleja Historiallisesta sanomalehtikirjastosta törmäsin kuolinilmoitukseen (Hbl 3.1.1878):
Tämä oli aikaisin Hohenthal-havainto Helsingistä, joten ajattelin tarkistaa mistä nainen oli peräisin. Jälkipolvia selvittäneen sukulaisen listauksista ei Gustava Amaliaa kuitenkaan löytynyt.
Kyseiseen aikaan ”tuoreita” Helsingin mikrofilmejä ei ollut Kansallisarkistossa, joten lähetin vanhanaikaisen tiedustelun seurakunnan selvittäjille. Vastaus (pvm 11.5.2006) kertoi, että Gustava oli syntynyt 22.10.1831 Lohtajalla ja tullut Raahesta vuonna 1857 Helsinkiin. Lohtajan kastettujen lista oli nopeasti tarkastettu eikä siellä mitään Gustavaa ollut. Yritin kai jotain kaivelua, mutta kiinnostus vei muualle.
Jostain tämä mysteeri-mimmi palasi mieleeni ja päätin yrittää uudelleen. Perusneuvon mukaisesti aloitin selvästä päästä ja katsoin Helsingin rippikirjat (1856-69 s. 83 GAH piikana, 1870-81 s. 559 GAH vaimona) vielä kerran. Samat faktat olivat edelleen edessäni.
Raahen ulosmuuttaneiden listassa vuonna 1857 ei ollut Gustavaa (sen sijaan kauppakirjanpitäjä C. J. Hohenthal lähti sieltä Ouluun). Loogisesti ja järjestelmällisesti olisi pitänyt tarkistaa myös edellinen vuosi, mutta sitä ei ollut mikrokortilla enkä edes vaivautunut tarkistamaan olisiko se ollut rullalla.
Raahen rippikirjan 1854-63 läpikäynti oli myös varsin kursorinen eli hyvät aikomukseni perusteellisista tutkimuksista lipsuivat jo pahasti. (Rippikirjan rakenne oli varsin monimutkainen kaupunginosien väliin sijoitettujen aakkososioiden kanssa.)
Eli kun löysätään niin löysätään kunnolla. Mieleen tuli hämärä muisto siitä, että Hiskistä oli löytynyt väärästä seurakunnasta oikealla päivämäärällä Gustava Amalia. Askeleet veivät siis mikrofilmeiltä päätteen ääreen.
Ylivieskan kastetuista (Hiskissä) löytyi tosiaan 22.10.1831 syntynyt Gustava Amalia, vanhemmat talonpoika Matts JylhäOllila ja Fredrika. Takaisin mikrokorteille. Ylivieskan rippikirjassa 1827 oli onneksi talohakemisto, joten pariskunta löytyi näppärästi sivulta 48. Siellä luki, että perhe oli muuttanut Lohtajalta 1830 Ylivieskaan ja jatkoi Kalajoelle 1833. Muuttojen lomassa Gustavalle on hyvin voinut kopioitua muilta perheenjäseniltä syntymäpaikaksi Lohtaja.
Sukunimi Hohenthal ei ollut siis peräisin isältä. Vaan äidiltä. Rippikirjassa (ja pariskunnan vihkimerkinnässä Lohtajalla 4.5.1823) Fredrikan sukunimenä on Hohenthal. Hän oli Johan Arvid Niclas Bogislaus Hohenthalin ja Maria Damskatan tytär.
Olisiko tästä probleemasta selvitty ilman Hiskiä? Mahdollisesti, mutta huomattavasti työläämmin. Se, että sukunimi olikin äidin peruja, olisi ollut hyvä tutkimushypoteesi, mutta into olisi todennäköisesti loppunut kesken.
(En kylläkään ole unohtanut sitä kertaa, kun Hiskin perusteella valitsin raumalaiselle pojalle vanhemmat Hämeenlinnasta… Tulipahan tutustuttua Hämeenlinnan historiaan.)
Kyseiseen aikaan ”tuoreita” Helsingin mikrofilmejä ei ollut Kansallisarkistossa, joten lähetin vanhanaikaisen tiedustelun seurakunnan selvittäjille. Vastaus (pvm 11.5.2006) kertoi, että Gustava oli syntynyt 22.10.1831 Lohtajalla ja tullut Raahesta vuonna 1857 Helsinkiin. Lohtajan kastettujen lista oli nopeasti tarkastettu eikä siellä mitään Gustavaa ollut. Yritin kai jotain kaivelua, mutta kiinnostus vei muualle.
Jostain tämä mysteeri-mimmi palasi mieleeni ja päätin yrittää uudelleen. Perusneuvon mukaisesti aloitin selvästä päästä ja katsoin Helsingin rippikirjat (1856-69 s. 83 GAH piikana, 1870-81 s. 559 GAH vaimona) vielä kerran. Samat faktat olivat edelleen edessäni.
Raahen ulosmuuttaneiden listassa vuonna 1857 ei ollut Gustavaa (sen sijaan kauppakirjanpitäjä C. J. Hohenthal lähti sieltä Ouluun). Loogisesti ja järjestelmällisesti olisi pitänyt tarkistaa myös edellinen vuosi, mutta sitä ei ollut mikrokortilla enkä edes vaivautunut tarkistamaan olisiko se ollut rullalla.
Raahen rippikirjan 1854-63 läpikäynti oli myös varsin kursorinen eli hyvät aikomukseni perusteellisista tutkimuksista lipsuivat jo pahasti. (Rippikirjan rakenne oli varsin monimutkainen kaupunginosien väliin sijoitettujen aakkososioiden kanssa.)
Eli kun löysätään niin löysätään kunnolla. Mieleen tuli hämärä muisto siitä, että Hiskistä oli löytynyt väärästä seurakunnasta oikealla päivämäärällä Gustava Amalia. Askeleet veivät siis mikrofilmeiltä päätteen ääreen.
Ylivieskan kastetuista (Hiskissä) löytyi tosiaan 22.10.1831 syntynyt Gustava Amalia, vanhemmat talonpoika Matts JylhäOllila ja Fredrika. Takaisin mikrokorteille. Ylivieskan rippikirjassa 1827 oli onneksi talohakemisto, joten pariskunta löytyi näppärästi sivulta 48. Siellä luki, että perhe oli muuttanut Lohtajalta 1830 Ylivieskaan ja jatkoi Kalajoelle 1833. Muuttojen lomassa Gustavalle on hyvin voinut kopioitua muilta perheenjäseniltä syntymäpaikaksi Lohtaja.
Sukunimi Hohenthal ei ollut siis peräisin isältä. Vaan äidiltä. Rippikirjassa (ja pariskunnan vihkimerkinnässä Lohtajalla 4.5.1823) Fredrikan sukunimenä on Hohenthal. Hän oli Johan Arvid Niclas Bogislaus Hohenthalin ja Maria Damskatan tytär.
Olisiko tästä probleemasta selvitty ilman Hiskiä? Mahdollisesti, mutta huomattavasti työläämmin. Se, että sukunimi olikin äidin peruja, olisi ollut hyvä tutkimushypoteesi, mutta into olisi todennäköisesti loppunut kesken.
(En kylläkään ole unohtanut sitä kertaa, kun Hiskin perusteella valitsin raumalaiselle pojalle vanhemmat Hämeenlinnasta… Tulipahan tutustuttua Hämeenlinnan historiaan.)
keskiviikko 26. maaliskuuta 2008
Helsinkiläinen Simon Tackolin
Noin 33-vuotias Simon Tackolin ilmaantuu Helsingin henkikirjoihin kuorma-ajurina vuonna 1738. Hän meni Helsingissä 27.9.1739 naimisiin Maria Biörnmanin kanssa. Näille syntyivät ainakin tyttäret Maria Sophia 11.8.1741 ja Kristina vuoden 1743 paikkeilla.
Perhe asui todennäköisesti Kluuvikadun varrella, jossa Simon omisti tontin. Simonia tituleerattiin vuodesta 1749 porvariksi, ja liiketoimet olivat sujuneet niin hyvin että varoja oli velkoja enemmän. Maria-vaimo kuoli 28.7.1750.
Vuoteen 1753 mennessä Simon oli mennyt uudelleen naimisiin (ilmeisesti Kokemäeltä kotoisin olleen) Justina Hyltingin kanssa. Simonille (todennäköisesti Justinan avulla) syntyi 20.6.1753 kaksoset, joista eloon jäänyt sai nimen Johannes. Simonin ja Justinan poika Jacob syntyi 20.7.1755 ja kuoli 12.5.1757. Poika Simon syntyi 26.7.1741 ja kuoli 17.5.1758.
Sekä Simon että Justina kuolivat vuonna 1762. Heidän perunkirjoituksessaan mainitaan Kluuvikadun tontin olleen ”bläckslagare” Burgmanin ja puuseppä Kåskmanin tonttien välissä. Kaksitoista vuotta aikaisemmin Simonin talouden arvometalleja edusti yksi ainoa kultasormus, mutta nyt oli kertynyt 6 kultasormusta, 6 hopealusikkaa, 1 hopeinen kaadin, 1 hopeinen jalaton juoma-astia sekä 1 pari hopeisia kengänsolkia. Perijöinä olivat 9-vuotias Johan(nes) ja ensimmäisestä avioliitosta syntynyt Kristiina-tytär.
Kristiina oli mennyt naimisiin 15.10.1761 porvari Henric Charbergin kanssa. Heidän kuollessaan oli elossa vuoden 1772 paikkeilla syntynyt poika Henric.
Helsinkiläisten tutkimista 1700-luvulla vaikeuttaa pitkähkö rippikirja-aukko. Jos haluaisin tietää edellä mainituista henkilöistä enemmän, kävisin Helsingin kaupunginarkistossa tarkastamassa Berndt Aminoffin kokoelman tonttikortiston, henkilöhistoriallisen kortiston sekä "Sukuja ja henkilöitä koskevat muistiinpanot". Nyt se olisikin entistä helpompaa. Arkistoluettelo on verkossa ja torstaisin aukioloaika pidennetty iltakuuteen entisten tiukkojen virka-aikojen sijaan.
Lähteet:
Hiski
SAY Helsinki (konsepti) 1720-39 s. 30, 1740-59 s. 48, 59
Birger Åkerman: Bouppteckningar i Helsingfors stad. SSSJ 13. 1937 s. 39-40, 80, 185.
Perhe asui todennäköisesti Kluuvikadun varrella, jossa Simon omisti tontin. Simonia tituleerattiin vuodesta 1749 porvariksi, ja liiketoimet olivat sujuneet niin hyvin että varoja oli velkoja enemmän. Maria-vaimo kuoli 28.7.1750.
Vuoteen 1753 mennessä Simon oli mennyt uudelleen naimisiin (ilmeisesti Kokemäeltä kotoisin olleen) Justina Hyltingin kanssa. Simonille (todennäköisesti Justinan avulla) syntyi 20.6.1753 kaksoset, joista eloon jäänyt sai nimen Johannes. Simonin ja Justinan poika Jacob syntyi 20.7.1755 ja kuoli 12.5.1757. Poika Simon syntyi 26.7.1741 ja kuoli 17.5.1758.
Sekä Simon että Justina kuolivat vuonna 1762. Heidän perunkirjoituksessaan mainitaan Kluuvikadun tontin olleen ”bläckslagare” Burgmanin ja puuseppä Kåskmanin tonttien välissä. Kaksitoista vuotta aikaisemmin Simonin talouden arvometalleja edusti yksi ainoa kultasormus, mutta nyt oli kertynyt 6 kultasormusta, 6 hopealusikkaa, 1 hopeinen kaadin, 1 hopeinen jalaton juoma-astia sekä 1 pari hopeisia kengänsolkia. Perijöinä olivat 9-vuotias Johan(nes) ja ensimmäisestä avioliitosta syntynyt Kristiina-tytär.
Kristiina oli mennyt naimisiin 15.10.1761 porvari Henric Charbergin kanssa. Heidän kuollessaan oli elossa vuoden 1772 paikkeilla syntynyt poika Henric.
Helsinkiläisten tutkimista 1700-luvulla vaikeuttaa pitkähkö rippikirja-aukko. Jos haluaisin tietää edellä mainituista henkilöistä enemmän, kävisin Helsingin kaupunginarkistossa tarkastamassa Berndt Aminoffin kokoelman tonttikortiston, henkilöhistoriallisen kortiston sekä "Sukuja ja henkilöitä koskevat muistiinpanot". Nyt se olisikin entistä helpompaa. Arkistoluettelo on verkossa ja torstaisin aukioloaika pidennetty iltakuuteen entisten tiukkojen virka-aikojen sijaan.
Lähteet:
Hiski
SAY Helsinki (konsepti) 1720-39 s. 30, 1740-59 s. 48, 59
Birger Åkerman: Bouppteckningar i Helsingfors stad. SSSJ 13. 1937 s. 39-40, 80, 185.
tiistai 25. maaliskuuta 2008
Hylting - jatkoa
Pitihän se Hylting tunkea Googleen. Sen välimuistista löytyi vielä Terhi Arpalahden viesti Suku-postituslistalla päiväyksellä "Tuesday, March 04, 2003 8:25 PM". Siinä esittetty perhetauluna jokseenkin sama Hylting perhe kuin aamun viestissäni:
Eli jos luin väärin pilkun Catharinan ja Margarethan väliin niin kadoksissa on enää Christina. Täytynee katsoa kuvaa uudestaan, jos vaikka sekin yhdistyisi edelliseen nimeen.
Hiskin moniseurakuntahaku löytää Justina Hyltingin porvari Simon Tackolinin lasten äitinä Helsingissä 1750-luvulla ja siellä kuoli 29-vuotias "Jungfru Caisa Gretha Hylting " 20.12.1762. (Porvoossa taas kuoli 15.7.1753 vanhempaa sukupolvea edustava "Enck. Anna Hylting" 85 vuoden iässä. )Johan Hylting s n 1684, kvartermästare, haud. 18.6.1742 Kokemäki
Kiettarö Hannula (58å)- pso Margareta Callia s (RK) 1689, haud. 26.11.1765 Kokemäki Kuoppala (styng > 78å)
lapsia:
Nils Hylting s n 1714, rusthollari, haud. 3.2.1745 Kokemäki Hannula (31å)
- pso 6.1.1741 Huittinen Valborg Tomasdr *10.4.1722 Huittinen Kauvatsa Massa,
haud. 7.3.1799 Kokemäki Kiettarö Hannula (åld.sv. 78å)Anna Lisa Hylting s n 1718, k 7.1.1798 Huittinen (slag 80å)
- pso 3.10.1754 Kokemäki Lars Henriksson Savonius s (RK) 8.5.1726, lukkari, k 8.6.1790 Huittinen (lungsot 64å)
Hedvig Helena Hylting s (RK) 17.1.1720
- pso 29.12.1751 Kokemäki Matts Favorin s (RK) 1.8.1716, lukkari, k (RK) 1770 Kokemäki Kuoppala
Maria Hylting s (RK) 1724, haud. 23.12.1793 Tyrvää (69å)
- pso Israel Kihlström s (RK) 24.6.1730, linvävare, haud. 26.8.1777 Tyrvää (47å)>
Johanna Hyltin s (RK) 1.1.1732, haud. 20.5.1779 Kokemäki Herttola (hits.sjuka 48å)
- pso 14.5.1751 Kokemäki Henrik Henriksson Hertolin s (RK) 19.1.1728 Kokemäki Herttola, räätäli, haud. 20.9.1787 Kokemäki Herttola (styng 61å)
Eli jos luin väärin pilkun Catharinan ja Margarethan väliin niin kadoksissa on enää Christina. Täytynee katsoa kuvaa uudestaan, jos vaikka sekin yhdistyisi edelliseen nimeen.
Su-ma
Pääsin maaseuturetkeltä kotiin sunnuntai-iltana. Sen sijaan, että olisin keskittynyt arkistoimaan kertyneitä muistiinpanoja, rupesin kaivelemaan vanhoja. Osittain ihan asiallista, sillä halusin mm. tarkistaa olinko oikeasti löytänyt Historiallisesta sanomalehtikirjastosta uusia Helsingin käytännöllisen talouskoulun oppilaita. En.
Samasta arkistolaatikosta löytyi muistiinpanoja aikanaan Brages Pressarkivetissa lukemistani Hohenthaleista kerätyistä lehtileikkeistä. Yksi näistä oli päivätty Hbl 23.11(?).1917 ja otsikoitu ”Poliittisia vangitsemisia”. Jutussa kerrottiin, että toissayönä oli vangittu Helsingissä asunnostaan Liisankatu 15:ssa Sportartiklar Oy: toimitusjohtaja Arno Hohenthal, Raumalla vangitun merikapteeni Eino Hohenthalin veli. Molemmat vangitsemiset toimitti vastavakoiluosasto. Hohenthalin kotona suoritettiin kotietsintää 4 tuntia, mutta mitään merkittävää ei löytynyt.
Tämä resonoi lyhytmuistissa edelleen tallessa olleeseen lauantaina Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivuilla ilmestyneeseen hienoon artikkeliin 1917-1918 valkoiseen toimintaan Helsingissä osallistuneesta Verna Eriksonista. Muistiin hypähti myös S. A. Hariman (os. Hohenthal, isoäitini setä) muistelmakirjan tarinanpätkä alkuvuodelta 1918, jolloin hän oli jumissa Helsingissä, perheensä ollessa Vaasassa.
Maanantaina kaivelin muistiinpanopinoa ja hahmottelin artikkelia Barbro Elisabet Procopaeuksesta. Teemasta tuli mieleen taksvärkkityönä kuvaamani käräjäjutut, joita en ollut siirtänyt kamerasta tietokoneeseen enkä myöskään lajitellut, puhumattakaan lukemisesta. Siis toimeen. Sekä lajittelu että lukeminen osoittautuivat melko haastavaksi, sillä mikrofilmilaite, jolla olin istunut, jätti nurkat melko pimeiksi. Ja käsivaralta kuvattuna erinäisistä kuvista ei tärähdyksen vuoksi saanut mitään tolkkua.
Käräjäpöytäkirjaprojektilla hain lähinnä ”lisäväriä” tuntemiini henkilöihin, en niinkään vahvistusta sukulaisuussuhteisiin, tms. Mutta silmiin osui (ja melko skarppina kameraan tarttui) omaa tutkimustani sivuten Kokemäen talvikäräjiltä vuonna 1752 (KOa62 115v-. Kansallisarkisto) juttu, josta selviää, että Johan Hyltingin leski Margareta Callia oli 25.9.1745 tehdyllä sopimuksella luovuttanut Hannulan rusthollin Kokemäen Kiettareesta itsensä ja tyttäriensä (Catharina, Margaretha, Anna Elisabeth, Hedwig, Justina, Maria, Christina ja Johanna) puolesta poikansa Nils Hyltingin leskelle Valpuri Tuomaantyttärelle ja tämän uudelle aviomiehelle Tuoman Erkinpojalle.
Rippikirjassa 1727-1732 Hannulassa näkyy vain:
Hiskin perusteella (joku, todennäköisesti edellä mainittu) Johanna Hylting avioitui 14.5.1751 Kokemäellä räätäli Henrick Hertolinin kanssa. Ja Hedwig Helena Hylting lukkari Math. Faworinin kanssa 29.12.1751 Kokemäellä. Ja Anna Elisabeth Hylting lukkari Lars Sawoniuksen kanssa 3.10.1754 Kokemäellä. Samaisen seurakunnan kastettujen perusteella Maria Hylting on nainut 5.12.1750 mennessä pitäjänkutojan Israel Killströmin. (Iso-Iivarin isäntäluettelosta näkyy, että sisarten veljenpoika Nils Nilsson Hylting asui aikuistuttuaan Kiettareen Takussa.)
Näin taas oppi uutta, ei ollut harmainta aavistustakaan, että Kokemäellä on ollut pitäjänkutoja. Favorinista toteaa Aino Hallamaa gradussaan ”Seurakuntaelämää Kokemäellä vuosien 1721-1809 välisenä aikana”:
Samasta arkistolaatikosta löytyi muistiinpanoja aikanaan Brages Pressarkivetissa lukemistani Hohenthaleista kerätyistä lehtileikkeistä. Yksi näistä oli päivätty Hbl 23.11(?).1917 ja otsikoitu ”Poliittisia vangitsemisia”. Jutussa kerrottiin, että toissayönä oli vangittu Helsingissä asunnostaan Liisankatu 15:ssa Sportartiklar Oy: toimitusjohtaja Arno Hohenthal, Raumalla vangitun merikapteeni Eino Hohenthalin veli. Molemmat vangitsemiset toimitti vastavakoiluosasto. Hohenthalin kotona suoritettiin kotietsintää 4 tuntia, mutta mitään merkittävää ei löytynyt.
Tämä resonoi lyhytmuistissa edelleen tallessa olleeseen lauantaina Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivuilla ilmestyneeseen hienoon artikkeliin 1917-1918 valkoiseen toimintaan Helsingissä osallistuneesta Verna Eriksonista. Muistiin hypähti myös S. A. Hariman (os. Hohenthal, isoäitini setä) muistelmakirjan tarinanpätkä alkuvuodelta 1918, jolloin hän oli jumissa Helsingissä, perheensä ollessa Vaasassa.
Ovea avatessa työntyi esiin ensin uhkaavia kiväärinpiippuja. Niiden takana oli miehiä, jotka meitä tähdäten astuivat sisään. Heidän päällikkönään oli räätäliä muistuttava puoliherrasmies, joka heilutteli kädessään isoa revolveria. Tämä tiukkasi heti: ”Kuka teistä on Hohenthal?”
Nyt ymmärsin, että oli kysymys minun kohtalostani. Nousin ja sanoin: ”Minä olen.”
Ei ollut enää pienintäkään pelastumisen mahdollisuutta aseellisen ylivoiman edessä, mutta komennuskunnan päällikkö kysyikin: ”Oletteko Vaasan Hohenthal?”
”En,” keksin vastata, ”en ole Vaasan Hohenthal, olen täkäläisen Urheilutarpeiden Hohenthal.” Tiesin, että serkkuni oli paennut Ruotsiin, joten jatkoin: ”Vaasan Hohenthal on mennyt Ruotsiin”
S. A. Harima: Myötä- ja vastatuulta. 1957
Maanantaina kaivelin muistiinpanopinoa ja hahmottelin artikkelia Barbro Elisabet Procopaeuksesta. Teemasta tuli mieleen taksvärkkityönä kuvaamani käräjäjutut, joita en ollut siirtänyt kamerasta tietokoneeseen enkä myöskään lajitellut, puhumattakaan lukemisesta. Siis toimeen. Sekä lajittelu että lukeminen osoittautuivat melko haastavaksi, sillä mikrofilmilaite, jolla olin istunut, jätti nurkat melko pimeiksi. Ja käsivaralta kuvattuna erinäisistä kuvista ei tärähdyksen vuoksi saanut mitään tolkkua.
Käräjäpöytäkirjaprojektilla hain lähinnä ”lisäväriä” tuntemiini henkilöihin, en niinkään vahvistusta sukulaisuussuhteisiin, tms. Mutta silmiin osui (ja melko skarppina kameraan tarttui) omaa tutkimustani sivuten Kokemäen talvikäräjiltä vuonna 1752 (KOa62 115v-. Kansallisarkisto) juttu, josta selviää, että Johan Hyltingin leski Margareta Callia oli 25.9.1745 tehdyllä sopimuksella luovuttanut Hannulan rusthollin Kokemäen Kiettareesta itsensä ja tyttäriensä (Catharina, Margaretha, Anna Elisabeth, Hedwig, Justina, Maria, Christina ja Johanna) puolesta poikansa Nils Hyltingin leskelle Valpuri Tuomaantyttärelle ja tämän uudelle aviomiehelle Tuoman Erkinpojalle.
Rippikirjassa 1727-1732 Hannulassa näkyy vain:
Hiskin perusteella (joku, todennäköisesti edellä mainittu) Johanna Hylting avioitui 14.5.1751 Kokemäellä räätäli Henrick Hertolinin kanssa. Ja Hedwig Helena Hylting lukkari Math. Faworinin kanssa 29.12.1751 Kokemäellä. Ja Anna Elisabeth Hylting lukkari Lars Sawoniuksen kanssa 3.10.1754 Kokemäellä. Samaisen seurakunnan kastettujen perusteella Maria Hylting on nainut 5.12.1750 mennessä pitäjänkutojan Israel Killströmin. (Iso-Iivarin isäntäluettelosta näkyy, että sisarten veljenpoika Nils Nilsson Hylting asui aikuistuttuaan Kiettareen Takussa.)
Näin taas oppi uutta, ei ollut harmainta aavistustakaan, että Kokemäellä on ollut pitäjänkutoja. Favorinista toteaa Aino Hallamaa gradussaan ”Seurakuntaelämää Kokemäellä vuosien 1721-1809 välisenä aikana”:
Achander kuoli 8/IV 1751. Jo hänen sairautensa aikana oli tuomiokapituli lähettänyt lukkarinapulaiseksi ylioppilas Mathias Favorinin. Nyt lähetti tuomiokapituli seurakunnalle kehoituksen valita hänet vakinaisesti virkaan. Pian sen jälkeen seurakunta valitsikin Favorinin lukkarin toimeen ja 15/V 1751 hän
sai tuomiokapitulilta vahvistuksen virkaansa. Samalla tuomiokapituli määräsi, ettäFavorinin tuli yhden armovuoden ajalta maksaa Achanderin leskelle viisi tynnyriä viljaa. Mathias Favorin oli Kokemäellä lukkarina kuolemaansa asti v. 1771.
sunnuntai 23. maaliskuuta 2008
Kaikenlaisia kouluja
Kun kansa oli totutettu kansakoulujen autuuteen Suomeen alkoi ilmaantua myös erilaisia ammatillisia kouluja. En ole nähnyt näistä mitään valmista listausta, saattaa jossain ollakin.
Historiallisen sanomalehtikirjaston hakemistossa ei ole erillistä luokitusta kouluille, vaan ne on sijoitettu paikannimien alle (Topographica). Kaupunkien kohdalta löytyi seuraavia otsikkoja, jotka tarkoittanevat, että koulua oli joko mietitty tai toteutettukin. Mukana ei ole kansakouluja, oppikouluja eikä tanssi- uima tahi laulukouluja.
Hamina: Kadettikoulu. Käsityö-ja käsiteollisuuskoulut. Merenkulkukoulu.
Helsinki: Eläinvälskärikoulu. Hevosenkengityskoulu Kauppakoulut ja - opistot. Koneenkäyttäjä-ja rakennusmestarikoulu. Kutomakoulu. Käsityökoulu. Käsityöläisten taidekoulu. Lukkari-ja urkurikoulu. Mekaaninen opisto. Merikoulu. Porvarikoulu. Puutarhakoulu. Raajarikkojen työkoulu. Taideteollisuusyhdistyksen koulu. Taideyhdistyksen piirustuskoulu. Talouskoulut.Teatterikoulut. Teknillinen realikoulu. Teollisuuskoulut. Veistokoulut.
Hämeenlinna: Alakouluseminaari. Käsiteollisuuskoulut.
Jyväskylä: Käsiteollisuuskoulut.Veistokoulut.Kutomakoulu
Kokkola: Käsiteollisuuskoulu.Veistokoulu.Kauppaopisto.
Kuopio: Kauppakoulu Maanviljelyskoulu.Lukkari-ja urkurikoulu Veisto-ja teollisuuskoulut
Lappeenranta: Kansanopisto. Teollisuus-ja veistokoulu.
Loviisa:Ammattikoulut
Maarianhamina: Kutomakoulu. Käsityökoulu. Merenkulkukoulu.
Mikkeli: Veistokoulut.
Oulu: Kauppakoulu. Kellonsoittaja-ja urkurikoulu. Koneenkäyttäjäkoulu. Käsityö-,teollisuus-ja veistokoulut. Talouskoulu.
Pietarsaari: Kauppakoulu
Pori: Kauppakoulu Veistokoulut
Porvoo: Kansankorkeakoulu. Kauppa koulu. Käsityö-ja veistokoulut. Käsityökoulu. Merikoulu.
Raahe: Kauppakoulu. Merikoulu. Veistokoulut.
Rauma: Merikoulu. Veistokoulut
Sortavala: Veistokoulut.
Tammisaari: Veistokoulut.
Tampere: Kauppaopistot ja kauppakoulut. Käsityö-ja teollisuuskoulut.Veistokoulut. Talouskoulu.
Turku: Kauppaopisto ja kauppakoulut. Kengityskoulu. Kupittaan puutarhanhoitokoulu. Lukkari-ja urkurikoulu. Merikoulu. Talouskoulu. Teatterikoulu. Teknilliset reaalikoulut. Teollisuuskoulut.
Uusikaarlepyy: Käsityökoulut. Veistokoulut
Uusikaupunki: Kauppakoulu.Merikoulu. Kutomakoulu.
Vaasa: Kauppakoulu. Käsityö-ja teollisuuskoulut.Veistokoulut. Maanviljelyskoulu. Merikoulu.
Viipuri: Kauppaopisto ja kauppakoulut. Kutomakoulu Käsityö-ja veistokoulut Merikoulu Piirustuskoulu Talouskoulu Teollisuus-ja käsityöläiskoulut
Henkilötiedot löytyisivät tietenkin helpoiten koulumatrikkelista. Sen puuttuessa täytyy lähteä metsästämään kyseisen koulun arkistoa, mutta tämä voi olla haasteellista (nimimerkillä "kokemusta on"). Satunnaisesti voi löytää tietoa koulujen oppilaista myös sanomalehdistä. Esimerkkejä:
Historiallisen sanomalehtikirjaston hakemistossa ei ole erillistä luokitusta kouluille, vaan ne on sijoitettu paikannimien alle (Topographica). Kaupunkien kohdalta löytyi seuraavia otsikkoja, jotka tarkoittanevat, että koulua oli joko mietitty tai toteutettukin. Mukana ei ole kansakouluja, oppikouluja eikä tanssi- uima tahi laulukouluja.
Hamina: Kadettikoulu. Käsityö-ja käsiteollisuuskoulut. Merenkulkukoulu.
Helsinki: Eläinvälskärikoulu. Hevosenkengityskoulu Kauppakoulut ja - opistot. Koneenkäyttäjä-ja rakennusmestarikoulu. Kutomakoulu. Käsityökoulu. Käsityöläisten taidekoulu. Lukkari-ja urkurikoulu. Mekaaninen opisto. Merikoulu. Porvarikoulu. Puutarhakoulu. Raajarikkojen työkoulu. Taideteollisuusyhdistyksen koulu. Taideyhdistyksen piirustuskoulu. Talouskoulut.Teatterikoulut. Teknillinen realikoulu. Teollisuuskoulut. Veistokoulut.
Hämeenlinna: Alakouluseminaari. Käsiteollisuuskoulut.
Jyväskylä: Käsiteollisuuskoulut.Veistokoulut.Kutomakoulu
Kokkola: Käsiteollisuuskoulu.Veistokoulu.Kauppaopisto.
Kuopio: Kauppakoulu Maanviljelyskoulu.Lukkari-ja urkurikoulu Veisto-ja teollisuuskoulut
Lappeenranta: Kansanopisto. Teollisuus-ja veistokoulu.
Loviisa:Ammattikoulut
Maarianhamina: Kutomakoulu. Käsityökoulu. Merenkulkukoulu.
Mikkeli: Veistokoulut.
Oulu: Kauppakoulu. Kellonsoittaja-ja urkurikoulu. Koneenkäyttäjäkoulu. Käsityö-,teollisuus-ja veistokoulut. Talouskoulu.
Pietarsaari: Kauppakoulu
Pori: Kauppakoulu Veistokoulut
Porvoo: Kansankorkeakoulu. Kauppa koulu. Käsityö-ja veistokoulut. Käsityökoulu. Merikoulu.
Raahe: Kauppakoulu. Merikoulu. Veistokoulut.
Rauma: Merikoulu. Veistokoulut
Sortavala: Veistokoulut.
Tammisaari: Veistokoulut.
Tampere: Kauppaopistot ja kauppakoulut. Käsityö-ja teollisuuskoulut.Veistokoulut. Talouskoulu.
Turku: Kauppaopisto ja kauppakoulut. Kengityskoulu. Kupittaan puutarhanhoitokoulu. Lukkari-ja urkurikoulu. Merikoulu. Talouskoulu. Teatterikoulu. Teknilliset reaalikoulut. Teollisuuskoulut.
Uusikaarlepyy: Käsityökoulut. Veistokoulut
Uusikaupunki: Kauppakoulu.Merikoulu. Kutomakoulu.
Vaasa: Kauppakoulu. Käsityö-ja teollisuuskoulut.Veistokoulut. Maanviljelyskoulu. Merikoulu.
Viipuri: Kauppaopisto ja kauppakoulut. Kutomakoulu Käsityö-ja veistokoulut Merikoulu Piirustuskoulu Talouskoulu Teollisuus-ja käsityöläiskoulut
Henkilötiedot löytyisivät tietenkin helpoiten koulumatrikkelista. Sen puuttuessa täytyy lähteä metsästämään kyseisen koulun arkistoa, mutta tämä voi olla haasteellista (nimimerkillä "kokemusta on"). Satunnaisesti voi löytää tietoa koulujen oppilaista myös sanomalehdistä. Esimerkkejä:
Oppilaiksi Kakolan vanginvartijakouluun on 43 hakijasta otettu seuraavat 10: ent tarkk'ampuja Gustaf Werner Johansson Raisiosta, karvarinsällit August Wilhelm Hella Turusta ja Aksel Nikolai Tanner Kokemäeltä, ent kesreitteri Gustaf Litzen Uskelasta, ent. aliupseerit Viktor Salmi Rymättylästä ja Johan David Heiskanen Sulkavasta, palokonstaapeli Severin Iren Helsingistä, renki Johan Oskar Järvi Turusta, lukkarinpoika Karl Edvard Stenberg Rengosta, ja räätälinpoika Viktor Petter Villgren Sauvosta. (06.10.1888 Turun Lehti no 118)
Kengittäjäkoulusta Helsingissä päästettiin viime lauvantaina, kuten Hbl kertoo, K Lindqvist Iitistä, J. Dahlroos Hartolasta, G. Helander Pälkäneeltä, ja K. G. Lindell Tampereelta. Viimeksi mainittu sai 15 markan palkinnon. (04.04.1883 Tampere no 38)
Ruotsin ajan sotilaista
Omat sotilastutkimukseni ovat perustuneet tilattuihin selvityksiin ja painettuihin materiaaleihin. Mutta muut ovat ahertaneet:
Eilen linkkamallani Ilpo Kojolan sivustolla on luetteloita ja oheistietoa Kala- ja Pyhäjokilaakson ruotusotilaista 1733-1808.
Väinö Holopainen on tarkastellut Savon rykmentin Kuopion ja Iisalmen komppaniaa.
Hannu Romppaisella on taitanut joskus olla Kajaanin pataljoonan ruotusotilaista tietoja verkossa, mutta nyt on kirja tekeillä.
Arne Ekmanin artikkeli luettelee paikkakunnittain Suomen sodassa kuolleita sotilaita.
Ruotsin puolen Centrala Soldatregistret sisältää tietoja vain nykyisen Ruotsin alueen yksiköistä.
New Yorkin kaupunginkirjaston kuvakokoelmista löytyy valikoima univormukuvia ajoituksella 1783-1811. En löydä sivustolta selvää käyttöoikeustekstiä, mutta FAQ vastaus
Eilen linkkamallani Ilpo Kojolan sivustolla on luetteloita ja oheistietoa Kala- ja Pyhäjokilaakson ruotusotilaista 1733-1808.
Väinö Holopainen on tarkastellut Savon rykmentin Kuopion ja Iisalmen komppaniaa.
Hannu Romppaisella on taitanut joskus olla Kajaanin pataljoonan ruotusotilaista tietoja verkossa, mutta nyt on kirja tekeillä.
Arne Ekmanin artikkeli luettelee paikkakunnittain Suomen sodassa kuolleita sotilaita.
Ruotsin puolen Centrala Soldatregistret sisältää tietoja vain nykyisen Ruotsin alueen yksiköistä.
New Yorkin kaupunginkirjaston kuvakokoelmista löytyy valikoima univormukuvia ajoituksella 1783-1811. En löydä sivustolta selvää käyttöoikeustekstiä, mutta FAQ vastaus
viittaa siihen, että sivustolla julkaistut kuvat ovat käytettävissä ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Savon univormu siis alla.How can I obtain pictures?
The low-resolution images available on the website are suitable for immediate printing or downloading to provide good-quality reference copies for a wide range of educational, creative, and research purposes. High-resolution images are available for licensing for personal use and for professional reproduction through Photographic
Services & Permissions.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)