syntynyt Ulvilan Pappilassa, jossa vanhempansa silloin asuivat. Isä oli sanotun Pappilan lampuotina. Johannan kummina oli ollut silloisen Ulvilan provastin rouva, jolta vainajalla vielä ikänsä ehtoopuolella oli kumminlahjana — niinkuin vainaja itse sitä kutsui — muistossa ruotsalainen pöytärukous: "I Jesu namn gå vi till bord" j. n. e., jonka rukouksen "pruustinna" hänelle oli opettanut. Tähän ruotsalaiseen ruokarukoukseen liittyi omituinen muisto, joka vainajalla näytti olevan hyvin elävänä mielessänsä. Kun Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf vuonna 1802 matkusti Suomessa ja tällä matkallansa poikkesi Ulvilan pappialaankin, pani edellä mainittu "pruustinna" kummatyttönsä Johannan lukemaan tuota ruotsalaista rukousta kuninkaan ja kuningattaren kuullen, kun ruoalle ruvettiin. Muutenkin muisti Johanna vielä hyvin elävästi sekä noiden korkeitten vierasten ulkonäön ja vaatetuksen että senkin, kuinka he matkaa tekivät ja kuinka tuota silloista hallitsijaperhettä mainitussa Pappilassa vastaan otettiin.Tämä muisto olisi siis kuulunut kesäsarjani Satakunta-osaan, mutta on jo päässyt siitä muokattavaan käsikirjoitukseen. Tosin hieman sen totuusarvoa syö se, että 18.7.1794 syntyneen Johannan kummina ei ollut kirkkoherran rouvaa, ja isänsä oli rippikirjojen mukaan vuonna 1802 Ulvilan pappilan torppari (Ulvilan RK 1802-1807 s. 116).
Kesällä 1804 perhe muutti Tyrväälle Ketolan Korkeamäkeen (Tyrvään RK 1807-1813 s. 182, 1814-1824 s. 192).
Vuodelta 1808 oli Johannalla muistossa sekä päivä, jona sota julistettiin, että muutamia muitakin tapauksia. Niin muisti hän, että tuo päivä, jolloinka sodan julistus tapahtui, oli laskiaissunnuntai. Isoäitinsä oli hänelle silloin sanonut: "Sinä olet jo 17 (oli kai vain 14; Johanna muuten piti itseänsä vanhempana, kuin kirkonkiriat osoittivat) vuoden vanha tyttö, ota nyt pussi selkääsi ja lähde pakoon!" Kaksi viikkoa viipyi sitten Johanna pakopaikassansa, eräässä suon ympäröitsemässä saaressa. Siihen aikaan asui hän Tyrvään pitäjässä. Paljon oli tuona talvena lunta, ja kurjuutta lisäsi elatuksen puute. Niistä ajoista puhuen huokasi Johanna: "Kyllä silloinkin Jumalan puoleen huudettiin!" — Suomen sotaväkeä oli asettunut pohjoispuolelle Vammaskoskea ja kanuunain suut käännetyt eteläpuolelta sanotun kosken tulevaa vihollista vastaan, mutta sillen tuli käsky upseereilta, että kanuunat olivat vieritettävät koskeen, koska vihollinen muka Suomen sotaväkeä vastustaessaan helposti saattaisi vahinkoa tuottaa kylän asukkaille.
Kirkonkirjoissa meni sekaisin Johannan syntymäpäivä, mutta vuosi oli johdonmukaisesti sama. Johanna meni naimisiin Huittisissa 19.5.1823 Takkulan torpparin Jacob Johansson Hyytinsuun kanssa. He asuivat yhdessä Sammun kylän Kyllyn mailla, kunnes Jaakko kuoli kesällä 1878. Rippikirjojen perusteella avioliitto jäi lapsettomaksi (Huittisten RK 1839-1845 s. 634, 1846-1852 s. 549, 1853-1859 s. 493, 1861-1867 s. 497, 1868-1877 s. 714, 1876-1883 s. 747, 1884-1893 s. 1317).
