Tammikuusta helmikuulle

14.1.

• [Botti jakoi Robert Vilhelm Ekmanin olkikattoisen rakennuksen] Hitsi, kun olisi edes maa lisätietona.

19.1.

• [Kati Parppei kysyi: "Kysyin tänään fukseilta, mikä historian esitys - vaikkapa fiktiivinenkin - on jäänyt mieleen ja ehkä jopa vaikuttanut alanvalintaan. Omasta puolestani kerroin BBC:n ”Robin of Sherwood”-sarjasta 80-luvulla. Muistatteko?"] Auschwitzin tyttöorkesterin lukeminen (aivan liian nuorena) ja tv-sarja Pala taivasta, pala maata. Vaikuttivat ja vaikuttavat, mutta eivät tutkimuksellisiin intresseihini.
• Kirjojen kantaminen kaupungille on kannattanut - kämpässä on alle 200 lainakirjaa! Joten luulisi, että nyt olisi helpompaa löytää se yksi, jota olen kaivannut jo useampia päiviä...
• Helsingin historian kurssi @HYAvoin on jo tuottanut lisäymmärrystä lähiympäristöstäni. En näes tiennyt, että Helsingissä on Ainonkatu, vaikka olen kävellyt sen ohi satoja kertoja.

20.1.

• Jo on aikoihin eletty, kun FB:n mainoksissa tulee vastaan jotain mielenkiintoista ja ilmaista: äskettäin julkaistu puolen tunnin dokkari Suomen sodasta. [1808-09 Då det Svenska Riket klövs itu]

21.1.

• Turun torikaivauksien esittelyssä (parhaillaan käynnissä) Juhani Kostet mainitsi lukeneensa väitöskirjaa, jonka viitteen verkkoaineisto ei ollut tavoitettavissa. Ajatella! Kostet oli tunnistamastaan ongelmasta ollut oitis yhteydessä viranomaistahoihin.
• Erja Moore muistuttaa juhlavuodesta: "Plagiointi alkoi Suomessa yleistyä, sähköisen julkaisemisen ja tekstitiedostojen jakamisen myötä vuonna 2003, jolloin Laura Huhtasaaren, myöhemmin plagiaatiksi paljastunut gradu hyväksyttiin Jyväskylän yliopistossa."
  [Jyväskylän yliopistoa edustava Susanna Niiranen totesi: "Tarkennus: Huhtasaari teki opinnäytetyönsä Kokkolan yliopistokeskuksessa, jonka toimintaa koordinoi Jyväskylän yliopisto. Veikkaan, että tapaus teki jo olemassaolevaa ilmiötä tunnetummaksi."
  Jyrki Ilva tarttui myös ajoitukseen: "Suhtautuisin kyllä hivenen varovaisesti oletukseen, että akateeminen plagiointi alkoi yleistyä nimenomaan tuossa vaiheessa. Saattaa olla näin, tai sitten taas ei. Kirjoitin tästä omia pohdintojani viitisentoista vuotta sitten. (Plagioituja opinnäytteitä)" ]

22.1.

• Miksiköhän @NatMuseum_FI on lahjoittanut amerikkalaiselle museolle palan 1700-luvun tapettia? Saiko jotain vastalahjaksi? 

24.1.

• Olipa kiva kuunnella @IkaheimoJanne LIDAR-esitystä: totista tekemisen meininkiä.

25.1.

• Case Petterson vielä kerran ja asiallisesti koottuna. Uutta tietoa tutkimusapulaisen käyttö. Voi verrata Keskisarjaan, joka ei ole piilotellut vastaavaa.

28.1.

• YouTube-videolla tuli vastaan sivusto, jossa arvataan kuvien ajoituksia. Vastaava pelillistys sopisi myös kulttuuriperintöön tutustumiseen?

5.2.

• "Lopulta, 1500-luvun tutkijan näkökulmasta hiukan anakronistisesti, Sigrid päättää jättää sulhasensa ja keskittyä tyttökoulun opettajaksi." @anulah kirjoitti Fredrika Runebergin historiatulkinnasta.

7.2.

• Mitä kuuluu Keskisarjan lastenkirjalle, jonka piti ilmestyä jo vuonna 2017? Pääkaupungin kirjastoilla viimeisin tieto, että tänä vuonna, mutta ei (kai) ollut kevään ohjelmassa. Mutta tamperelaisen lukudiplomin suorittamiseen tarjolla jo viime vuonna?! [pdf. Aiempi blogitekstini aiheesta vuodelta 2019.]

Translocalis-testausta

Eilen avattiin vuoteen 1885 ulottuva sanomalehtien paikalliskirjeiden Translocalis-tietokanta. N.s. digitaalisen lähdekritiikin nimissä aloitin tutustumisen tutulla aineistolla eli mummoni isoisän teksteillä, joista kolme on ollut sukuyhdistyksen esillä sivulla herra-ties-kuinka-kauan.

Tranlocaliksen avainsanoista Hohenthal tuo J. A. Hohenthalin kentässä "translocalis_104:Kirjeessä käytetty nimimerkki" ja "translocalis_105:Kirjoittajan nimi (mikäli se on saatu selville)". (Muut avainsanat ovat leikekokoelmiin liitettyjä arvoja eivätkä liity Translocalis-kantaan.)

Ensiksi mainitulla tulee kolme tulosta: Pohjanmaan rautatiestä, Wetelistä Lokakuulla, Wetelistä lokak. 25 p. eli samat tutut tekstit kuin vanhassa tekstissäni. Kaikki on allekirjoitettu "J. A. Hohenthal". 

Haku jälkimmäisellä tuottaa viisi tekstiä eli edellisten lisäksi allekirjoituksella "J. A. H-l" Haitallinen epäkohta kansakouluimme alalla ja allekirjoituksella "J.--l." Wetelistä, Huhtikuun 12 p:nä. Näitä en siis omilla voimillani löytänyt. Ensimmäisen tulkinta J. A. Hohenthaliksi on ihan uskottava ja jälkimmäinenkin Veteliä käsitellessään todennäköisimmin saman miehen kirjoittama.

Eli kun kirjaani Hohenthalit painomusteessa 1762-1904 (2015) löysin sukunimihauin useita  J. A. Hohenthalin kirjoituksia vuoden 1885 jälkeen, voi hyvin olla, että jotain on hyvin voinut jäädä löytämättäkin. Joten tietokannasta olisi ollut iloa ja varmasti siitä on hyötyä, kunhan joku päivä palaan 1800-luvun pariin.

Mutta on muistettava (jälleen kerran), että missään tietokannassa ei ole kaikkea tai kaikki ratkaisut eivät ole mutuiltavissa. Ennen kuin ymmärsin avainsanan käytön tein sanahaun, joka toi eteen SWL:ssä uudelleenjulkaistuna Wetelin lokakuun tekstin. Tämä on koodattu toisinnoksi, mutta kirjoittajatietoa ei ole otettu mukaan. Joko kyse on tietoisesta ratkaisusta tai puuttesta. Avainsanojen listan avulla en pysty päättelemään kummasta on kyse ja mitään linkkiä täydellisempään dokumentaatioon ei ole näkyvissä.

Pari viime viikkoa kaikki on mennyt päin h-lvettiä, mutta lisämasennuksen uhallakin otin lopuksi esiin tietokantaan koodatut Abraham Stenfeltin tuotokset, joita yritin kaikin mahdollisin keinoin haravoida kirjaani Stenfeltin moninaiset vaiheet (2019). Tietokanta tuntee tekstit Siikajoelta (1866), Siikajoelta (1869), Siikajoelta (1870), Braahen markkinoilta (1870), Siikajoelta (1870), Harvinainen otus (1881). Nimimerkki A. S. on (mielestäni) aivan oikein yhdistetty Abraham Stenfeltiin. 

Suureksi helpotuksekseni kaikki nuo tekstit ovat kirjassani. Siinä on lisäksi toinen Abraham Stenfeltin allekirjoittama teksti Raahen syysmarkkinoilta. Johon olin omin pikkukätösin laittanut väärän viitteen. Tietenkin. Kyseistä "Braahen markkinoilta" tekstiä ei ole poimittu Translocalikseen ollenkaan. Tämä on helppo nähdä Kansalliskirjaston käyttöliittymässä, sillä "Korosta leikkeet" ei korosta sivulla sen paremmin tekstiä "Oulusta" kuin "Braahen markkinoilta"kaan. Mahdollisesti kyse on jälleen kyse tietoisesta ratkaisusta eikä virheestä, mutta kun käytettävissä ei ole poiminnan rajauksia, niin paha sanoa suuntaan tai toiseen.

Käsityönä olin löytänyt vuoden 1866 tekstistä allekirjoittamattoman version toisintoineen. Ne löytyisivät todennäköisesti Translocaliksesta käymällä läpi kaikki paikalliskirjeet Siikajoelta. Joita on pal-jon. Eli tämäkin kirjaseni olisi hyötynyt tällaisesta valmiista setistä, mutta testaus tekee selväksi, että aina on parempi hakea usealla tavalla eikä luottaa valmiisiin ratkaisuihin. Ja kiva ja hyvä olisi olla niin huolellinen, että ajoittaisi tekstit omaan tuotokseensa oikein. Prkl.

Tilaaja oli myös kirjoittaja 1750-luvulla

Eilisestä Den Swenska Mercuriuksen ensimmäisen vuosikerran tilaajalistasta yksi suomalainen nimi tuli vastaan myöhemminkin muistiinpanoissani. Joulukuussa 1758 oli julkaistu suhteellisen pitkä Loviisaa käsittelevä kirje, jonka oli syyskuussa 1758 allekirjoittanut Joel Jac Petrejus. Tekstin pituuden takia en ollut tehnyt siitä muistiinpanoja, mutta noteerannut toimituksen nootin jonka mukaan Petrejuksen tekstejä oli julkaistu aiemminkin, mutta nimi ei ollut mahtunut mukaan. Vai tekstitkään eivät olleet mahtuneet sivuille? "meddelt flera artiga saker från Finland, fast man ej altid haft tilfälle, at nämna det."

Julkisuuteen pyrkinyt kirjoittaja oli syntynyt Vehkalahdella kappalaisen pojaksi 7.8.1732 ja aloittanut opinnot Turun akatemiassa 13-vuotiaana. Voimassa olleen 1686 kirkkolain mukaan pappisvihkimys vaati 25 vuoden iän, mutta Petrejus sai vihkimyksen jo vuonna 1752. Rahaa riitti lehden lisäksi kirjoihin, joiden ostoja löytyy Henrik-tietokannasta.

Loviisasta hän siirtyi Tukholmaan, jossa hän oli ensin vuodesta 1775 suomalaisen seurakunnan kirkkoherra ja vuodesta 1781 Maria Magdalenan seurakunnan kirkkoherra. Jälkimmäisessä seurakunnassa Södermalmilla on säilynyt oheinen muotokuvansa. (Kuvalähde: Lundmark, Efraim. S:ta Maria Magdalena kyrka i Stockholm. 1934)

Ruotsalaisiin sanomalehtiin tehdyn haun tuloksissa Petrejus esiintyy todella tiheään, sillä Dagligt Allehanda ilmoitti jokaisena pyhäpäivänä Tukholman kaikkien kirkkojen saarnaajat. Joel Jac Petrejus ei kuitenkaan jäänyt historiaan sen paremmin lehtikirjoituksellaan kuin saarnoillaankaan. "Mielenkiintoisin" maininta elämästään verkkolähteissä on kuningasmurhaaja Ankarströmin mestaus, jossa Petrejus oli kristillisenä tukena.

Perukirjassaan (Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (A, AB) F1A:359 (1805) Bild 5750 / sid 558c (AID: v222997.b5750.s558c, NAD: SE/SSA/0145a)) 800 kirjaa on valitettavasti (mutta ymmärrettävästi) arvioitu klimppinä.

Hautajaisissa ei säästelty, sillä niihin upposi 444 taalaria eli yli neljännes kuolinpesän omaisuudesta.

Suomalaisia lehtitilaajia vuonna 1755

Kulttuuripersoona Carl Christoffer Gjörwell perusti kesällä 1755 kuukausittain ilmestyneen lehden Den swänska Mercurius. Sitä ei ole vielä (tietääkseni) digitoitu, mutta onnekseni paperinen versio kuuluu Kansalliskirjaston kokoelmiin. Siellä sitä viime vuonna selatessani panin muistiin tilaajalistan rivit, joissa oli paikannimi Suomesta. Läheskään kaikkien tilaajien kotipaikkaa ei mainittu, joten tilaajia voinut olla enemmänkin. Mutta ainakin seuraavat suomalaiset olivat kiinni ajan hengessä ja tarpeeksi varakkaita tehdäkseen tilauksen.

• Arenius (Mårten) öfwer-Capellan wid Åbo Domkyrka.
• Bratt (Johan) Adjunct. Philos. i Åbo
• Deutsch (David) Syssloman wid Åbo domkyrka
• Lagerflycht (Joh) Vice-President i Åbo Hofrätt
• Lefren (Lars) Magister Docens i Åbo
• Linnerhjelm (Fru Eva Catharina) Assessorka i Åbo
• Petrejus (M:r Joel Jac) Stads-Comministeri Louisa
• Riddelin (G Henr) Postmästare i Louisa
• Röngren (Isac) Proviant-mästare i Lovisa
• Tolpo (Nils) Prost [Paikkaa ei ole kirjattu, mutta epäilen Kokemäen kirkkoherraksi]
• Tolpo (Nils) Cancellist wid Åbo Hof-Rätt
• Trapp (Sam. Bem) V. Actuarius wid Åbo Hof-Rätt
• Wacklin (Sam) Kyrkoherde [Paikkaa ei ole kirjattu, mutta epäilen Laihian kirkkoherraksi]
• Wallenius (Jerem) Magister Phil [Paikkaa ei ole kirjattu, mutta epäilen suomalaiseksi]
• Wallenius (Mårten Joh) Adjunctus Philos. i Åbo

Markkinointi oli siis onnistunut Turussa ja Loviisassa, mutta ei esimerkiksi Porvoossa, jossa oli tuomiokapituli ja lukio, tai Helsingissä, jossa Loviisan tapaan oli runsaasti upseereita.

Joukon ainoa nainen Eva Catharina Linnerhjelm ei ollut leski vaan naimisissa hovioikeuden asessori Christoffer Johan Rappen kanssa.

P. S. Tämän kirjoitettuani joitakin lehden numeroita löytyi digitoituina Alvin-portaalista ja todennäköisesti loputkin ilmaantuvat sinne. Google Booksilla on numerot Jan-Jun/1765. Ja Uumajan yliopistolla Feb/1756. Kohta joka paikassa samat lehdet?

Kova mies?

 K. J. Juuti aloitti Oppipojan kertomuksen kirjassa Karjahalan kankahilta I

Minun isäni oli kova mies…

Hän oli aikoinaan ollut päällysmiehenä eli "valttarina" eräässä Itä-Karjalan isommassa tehtaassa, vaan syistä, joita en tarkemmin tiedä — enkä tahdokaan tietää — oli hän joutunut pois tuosta "herrasvirasta" sekä eleli nyt pienoisella maatilalla, minkä oli saanut ostaneeksi muutamasta erittäin syrjäisestä sopukasta parin päivämatkan päästä Sortavalan kaupungista.

Vaikkapa vähilläkin varoillaan käytti isäni minut Siitoisen kansakoulun läpi, mutta siinä olikin se sivistyksen määrä, minkä hän tahtoi suoda ainoalle pojalleen; sillä vaikka opettajat kehoittivat häntä — minun muka hyväpäisyyteni tähden — toimittamaan minut varsinaiselle lukutielle ja vaikka eräs varakas sukulainen tarjoutui siinä tapauksessa pitämään huolta minun aineellisesta puolestani, ei häntä saatu millään keinoin luopumaan siitä peri-aatteestaan, että minusta, siinä tapauksessa, ei tulisi muu kuin "renttuherra."

Tavanomaiseen tapaani aloin sovitella kuvausta kirjoittajan omaan elämään. Muistokirjoituksensa (Karjalatar 24.1.1911) mukaan K. J. Juuti (s. 23.3.1855) kävi Siitoisten kansakoulun Sortavalassa, mutta nimettömäksi jätetty isänsä kuvataan kiertokoulun opettajaksi. 

Kurkkauksella Geniin ja Hiski-haulla selviää, että kirjoittajan isä Kustaa Adolf Juuti oli syntynyt talollisen pojaksi Säämingissä 24.4.1830. Mennessään naimisiin 12.4.1852 hän oli Värtsilän sahalla ruukinpalvelija ja sellainen hän on myös Tohmajärven rippikirjassa 1852-61 s. 563. Lasten kasteissa titteli on "br. upps.".

Pojan syntymän jälkeen perhe muutti Ilomantsiin Käenkoskelle, jossa Juuti oli vuoden verran ruukin valttarina (RK Ilomantsi 1856-65 s. 409). Ilomantsista keväällä 1858 saadulla muuttotodistuksella perhe tuli Ruskealaan, jossa Juuti oli runsaan vuoden lukkarin sijaisena. Lokakuussa 1859 otettiin muuttokirja Sääminkiin. (RK Ruskeala 1852-61 s. 133) 

Säämingissä Juuti oli koulumestarina vuodet 1860-61 (RK Sääminki 1854-1863 s. 83). Sitten muutettiin Utran sahalle Kontiolahdelle, jossa Juuti oli myös koulumestarina (RK Kontiolahti 1857-60 s. 545). Ainakin vuoden 1866 paikkeilla ja vuosina 1874-75 Juuti oli koulumestarina Impilahdella, josta Kustaa-poika lähti 22-vuotiaana (virallisesti) vuonna 1877 Kiihtelysvaaraan. (RK Impilahti 1857-68 s. 549, 1869-79 s. 209). Muistokirjoituksensa mukaan hän oli tätä ennen ehtinyt olla "pari vuotta kauppapalveluksessa Puhoksessa" (kai Kiteellä?) ja aloitti Jyväskylän seminaarissa 1873.

Perheen liikkuva elämä ei sovi oppipojan tarinaan.

Sunnuntain suomalainen Tukholmassa

 

Tukholman suomalaisessa seurakunnassa ottivat 24.2.1775 kuulutukset tupakkatyöläinen Mats Andersson Söderberg ja piika Lisa Andersdotter. Mats oli syntynyt Kangasalla 28 vuotta aiemmin ja Lisa Lohtajalla 26 vuotta aiemmin. Valitettavasti syntymätiedot eivät ole kovin tarkkoja, sillä Lohtajalta ei patronyymin ja ajan perusteella Hiski-haulla löydy kuin Liisa, joka kuoli jo 2-viikkoisena. Kangasalla puolestaan ei ole kasteista tietoa haettavaksikaan.

Matts ja Lisa jäivät Tukholmaan. Heille syntyi ainakin suomalaisessa seurakunnassa kastetut lapset Andreas s. 14.4.1776, Caisa Lisa s. 2.11.1777, Anna Sophia s. 7.7.1779 ja Johannes s. 7.8.1781.

Tämä (super)lyhyt esittely on osa sarjaa, jonka henkilöt on poimittu Tukholman suomalaisen seurakunnan kuulutuksista vuosilta 1774-1777. Alkuunkaan kaikkia mahdollisia lähteitä henkilöiden elämän selvittämiseksi ei ole käytetty.