Ylioppilaan majoitusolot 1800-luvun lopulla

Nimimerkki --r --r kirjoitti kertomuksen Antti-maisterista, joka julkaistiin kokoelmassa Kertoelmia ja jutelmia. Suomennoksia ja alkuperäisiä vuonna 1884. Alkukappale tuntuu opiskelijaelämää nähneelle tutulta.

Eräänä syysaamuna kello 8 aamuisella heräsi ylioppilas Antti Sormunen vuoteellansa Helsingissä, jossa kaupungissa hän jo useampia vuosia oli viettänyt vapaata ylioppilaselämää. Hän hieroi silmiänsä, piteli hetken ohimoisiansa ja kääntyi toiselle kyljellensä sekä nukkui uudelleen.

Mutta jatko ei ole 1900-luvun lopun tai 2000-luvun opiskelijalle tuttua. Ei opiskelijasolussa kukaan tuonut kahvia sänkyyn.

Emme tiedä, kuinka kauvan Antti-maisteri, joksi häntä kotiseudullansa nimitettiin, olisi virunut vuoteellansa, jollei hetken perästä hänen uudestaan nukuttuansa kengän kopinata olisi ruvennut kuulumaan etehisessä. Ovi aukeni ja sisään astui vanhanpuoleinen vaimo kahvikannu kädessä. Hän oli, näet, tuollainen "ylioppilas-matami," josta monella nykyajan ylioppilaalla ei liene käsitystäkään, sillä ylioppilaat elävät nyt enimmiten "herroiksi," syövät hotelleissa tahi sijoittavat itsensä johonkin perheesen.

Ylioppilas-matamit olivat tavallisesti köyhäin työmiesten vaimoja tahi leskejä. Muutamasta markasta kuukaudessa kävivät he aamuisella lakaisemassa ylioppilaan huoneen, keittivät hänen kahvinsa, ostivat torilta hänen ruokansa, kävivät noutamassa hänen ranskanleipänsä, toivat kotia hänen päivällisensä, valmistivat illalla hänen vuoteensa, parsivat hänen sukkansa, neuloivat nappeja hänen vaatteisiinsa, sanalla sanoen ylioppilas-matameilla oli niin tärkeä vaikutusala ylioppilaan elämässä, että on vaikea ymmärtää, miten ilman niitä oltaisiin voitu tulla toimenkaan. Samalla matamilla oli tavallisesti useampia ylioppilaita palveltavana, joten asia kuitenkin kannatti, vaikka joskus tapahtui niinkin, että matami antoi silloin tällöin pieniä muistutuksia saamisestansa ja kysyi, eikö maisteri jo ollut käynyt vaihtamassa suurta seteliänsä. Näin olivat nämät ahkerat vaimot liikkeessä aamusta iltaan. Hyvänsävyisiä ihmisiä he enimmästänsä olivat luonteeltaan ja hyväätarkoittavia, vaikka he joskus, jos heillä oli palveltavana joku huima villipää, koettivatkin anastaa tämän yli milt'ei äidillistä valtaa. Tälle kannalle olivat vielä joku vuosikymmen sitten varakkaammatkin ylioppilaat asettaneet kotielämänsä, ja niin oli Antti maisterikin tehnyt.

"Hyvää huomenta, maisteri!" lausui matami Rask, asetellen kahvi-kannun pöydälle. "Ai, Jesta, kuinka maisterin silmät taas ovat punaiset!" jatkoi hän, katsellen Antti-maisteria, joka nyt oli herännyt ja avannut silmänsä selki seljälleen.

Syyskuun alkua

30.8.

• Kuinkahan laaja on "tieto- ja sukukirjan välimaasto"?
• Kirjan aika -ohjelmassa lauantaina historian käsittelyä, mutta hinnat suhteellisen korkeat.

31.8.

• Aamun @hsfi juttu kalastusoikeuksista pitää lukea uudestaan. Miksi tekstissä höpötettiin aatelisista kun oikeudet annettiin tilallisille?  
• Niin, ja tiesiköhän @hsfi toimittaja, että Suomessakin on koskia, joiden kalastusoikeudet kuuluvat yksityisille?  
• SVT:n suomenkielisten uutisten kolmantena aiheena suomalaisten arkeologien hakeutuminen töihin Ruotsiin.
• Työväenmuseo Werstas on käynnistänyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elämää käsittelevän esinekeruun
• Aivan liian myöhään tajusin, että Hesan arkeologiakonffaa olisi voinut seurata täällä #EAA2012

1.9.

• Graeberin "Debt, the first 5,000 years" sisältää liian paljon tietoa omaksuttavaksi.  
• Hinku Porin teatteriin syntyi tästä jutusta.

2.9.

• Kastepalstalta tänään: veljekset Taisto, Voitto ja Urho. Jos olisikin tullut tyttö kolmanneksi? Rauha?? @hsfi

3.9.

• Klinge-fanit kohti Kaivopuistoa!

4.9.

• Blogspam:"Its nearly as if we run through the life experience with blinders on, not appreciating the true fate of our own destiny." 
• Blogspam: "Hi, I just found your web site via google. Your post is truly relevant to my life currently."  
• What do 5,000-year-old cuneiform tablets have in common with a 73-year-old photocopy?
• Aamulehti onnistui tekemään järkevän jutun historiantuntutkimuksesta. Bravo!
• Fresh blogspam: "Appreciate it for this tremendous post, I am glad I found this website on yahoo." 

5.9.

• Ladatakseen pdf:n piti rekisteröityä academia.edu :n. Ja nyt joku sitten luulee, että kuvittelen jotain itsestäni.  
• Miksiköhän Pulkkisen Suomalainen kansanusko on saanut vain radio"näkyvyyttä" eikä ole @HelMet_kirjasto ssa ollenkaan?
• Tämän viikon Aku Ankassa esitellään arkistoalaa, m.m. paperologian, musteviirujen ja tomuanalyysin ekspertit. Pitänee käydä kirjastossa! 

6.9.

• Blogspam: "I read and feel at home. Thanks the creators for a good resource:)!!"  
• Areenassa Kultakuumeen pätkä, jossa @SKS_finlit pääsihteeri selittää Hiidenkiven lopetusta ja jatkon suunnitelmia.
• Haku 'freedom' Flickr commonsissa tuottaa enimmäkseen Amerikan ilmavoimien kalustoa aurinkoisessa säässä.  
• Onkohan missään muussa valokuvassa yhtä paljon Elisabeth II:n jalkoja näkyvillä?
• Sekalaisia mainintoja Suomesta ja suomalaisista vanhassa kirjallisuudessa eli kakkosblogini. Nyt uudessa ulkoasussa. http://kaisasvirtualbookshelf.blogspot.fi
• Pari asiafibaa, mutta videossa Suomen historia 10 minuutin paketissa paremmin kuin moni muu saman on tehnyt.

7.9.

• Kallio ehdottaa Esittävien taiteiden ja uskontojen museota. Haastavia aiheita museoitavaksi.  
• Twiitistäni puuttui i, mutta jos esittäviin taiteisiin kuuluu viihde niin eikö samaan museoon mahdu myös uskonnot?

Englannissa 1911

WDYTYA-yliannostuksesta tuli mieleen poiketa britti-Ancestryn sivulla. Siellä sattui olemaan vielä maanantaina vuoden 1911 väestönlaskenta ilmaistarjouksessa, joten ei kun etsimään Suomessa syntyneitä.

Suurehko joukko osumia on paikasta "Budock and Falmouth, Cornwall", jossa väestölaskentaan on tullut mukaan ilmeisesti yhden laivan miehistö. "Master" on syntynyt Suomessa samoin kuin monet miehistön jäseniksi merkityt. Vastaava klimppi on kirjaantunut paikassa "Great Grimsby, Lincolnshire", jossa on jaksettu merkitä miesten syntymäpaikkakuntiakin ylös.

Monet yksittäisitäkin suomalaisista ovat ammatiltaan merimiehiä. Eksoottisempiakin yksilöitä löytyy ja näistä poimintoja alla.

21-vuotias Judith Eleonora Damsten oli syntynyt Hangossa ja oli väestönlaskennan aikaan vieraisilla paikkakunnalla "Barnes, Surrey". Hänellä ei ollut ammattia, vaan eli omilla varoillaan "private means". Judithin myöhempi aviomies löytyy Wikipediasta. Toinen 21.vuotias on Anna "Talaskur", joka on vuokralainen norjalaisen pariskunnan taloudessa paikassa "Holy Trinity and St Mary, Yorkshire-East Riding"

37-vuotias Lilly Vea Crichton ilmoitti syntyneensä Suomessa. Hän oli vuonna 1911 alivuokralaisena taloudessa, jossa 47-vuotias rouva Annie Mary Smith oli myös Suomessa syntynyt. Paikka "Dudley, Staffordshire". Lähistöllä eli paikassa "Handsworth, Staffordshire" vaikutti Suomen Turussa syntynyt 47-vuotias Rurik Crichton perheineen. Verkkosukupuu kertoo, että Lilly ja Rurik olivat sisaruksia ja sarjaan kuuluu todennäköisesti myös Annie Mary.

Robert Bates oli vuonna 1911 51-vuotias ja "Makerup and Packer" osoitteessa "23 West St Lr Broughton Manchester".  Sydney Baines 28-vuotias ja "Teacher Handicraft Instructor" osoitteessa "39 Woodville Road, Kings Heath, B'Ham, Worcestershire".

Rudolf Brunstrom oli vuonna 1911 57-vuotias ja ammatiltaan "Manager For Coal Exportes". Tämä Suomessa syntynyt mies asui englantilaisen perheensä kanssa paikassa "Whitley, Northumberland".

Koneinsinööri Aarne Sakari Avela oli 26-vuotias oleskellessaan osoitteessa "39 Laburnum Road Gorton Manchester, Lancashire". Kauppalehti kertoo 14.12.191, että oululainen Avela oli saanut matkarahan Englantiin lokomotiivirakennusten tutkimista varten.

Väinö (25v) ja Elna Blomroos (23v) pitivät vuokrataloa osoitteessa "38 Kingston Street, Hull, Yorkshire-East Riding". Vuokralaisia m.m. Samuel Leivo (27v), Leonard Mannila (26v), Victor Laine (28v), Frank Lempi (24v), Ida Nikander (28v).

Alexander Von Becker oli 45-vuotias ja meijerialalla eli "Representative In Dairy Age Souitier". Suomalaisten sanomalehtien mukaan von Becker oli ainakin vuonna 1902 Suomen meijeriyhditsyksen asiamies Iso-Britanniassa. Vaimo Irma oli vuoden 1911 väestönlaskennassa 38-vuotias ja Suomessa syntynyt, mutta 8-, 7- ja 2-vuotiaat tyttäreet olivat syntyneet Englannissa. He saivat suomalaista vaikutusta arvatenkin perheen kanssa asuneilta palvelijoilta Riikka Keijonen (39v) ja Thilda Kolehmainen (22v). Koko joukko asui osoitteessa "229 Marsland Road, Sale, Cheshire".

Rouva Mary Ellen Collinsin syntymäpaikaksi on puhtaaksikirjoitettu "Sammaford, Finland", mutta alkuperäisestä luettuna suomalaisen silmin kyse on Tampereesta. Hän on 49-vuotias ja asuu englantilaisen perheensä kanssa paikassa "Sheffield, Yorkshire-West Riding".

Suomessa syntynyt sinkku Alice E Cooper on vuonna 1911 19-vuotias ja asuu setänsä/enonsa/tätinsä miehen taloudessa paikassa "Mellor, Lancashire".

Lydia Bergendahl oli 27-vuotias ja asui Ruotsissa syntyneen miehensä kanssa osoitteessa "16 Rowlandson Ter Sunderland, Durham". Englannissa syntyneen kanssa oli naimisissa 30-vuotias Ellie Bennett, joka asui perheensä kanssa osoitteessa "47 Shaftesbury St Stairfoot Barnsley, Yorkshire-West Riding".

Emily Marion Ashwell (281 Iffley Road Oxford, Oxfordshire) oli 63-vuotias ja epävarma synnyinpaikastaan. Ilmeisesti ilmaissut sen "Finland or Lapland" mutta varma ei voi olla, sillä väestölaskennan esityksessä on päädytty salaamaan viimeinen sarake, jossa on merkintöjä vammaisuudesta.

"Bank accountant" eli pankkivirkailija Lucas William Cooke on 46-vuotias ja asuu paikassa "North Manchester, Lancashire". Hänellä on brittikansallisuus "by parentage" eli syntynyt jonkun sattuman kautta Suomessa.

Tomaatteja kasvattava 29-vuotias Ivar Blomkvist on "Nursery Foreman" ja asuu osoitteessa "Denbigh Cottage, Riley Rd, Enfield Highway, Middlesex". Harold Blomqvist on 22-vuotias "Commercial Clerk" osoitteessa "143 Ferme Park Rd, Crouch End N, Middlesex".

Taloudenhoitajana leipänsä ansaitsi 44-vuotias Hilma Elvira Ahlstedt osoitteessa "39 Park Road Pendleton, Pendleton, Lancashire". Suomen Oripäässä syntynyt Ida Hartman oli vuonna 1911 32-vuotias palvelija paikassa "Hale, Cheshire".

Räätäli Charles Ahlgren oli 45-vuotias, asui paikassa "Kings Norton, Worcestershire" englantilaisen perheensä kanssa. Saappaiden korjaaja John Anderson oli 37-vuotias, vaimonsa Paulina 47-vuotias. Paulina ja perheen 15-vuotias poika George olivat syntyneet Suomen Turussa. Nyt perheen osoitteena "247 John Welljamson St, South Shields, Durham". Räätäli Louis Burnstein oli 38-vuotias ja asui Saksassa syntyneen vaimonsa ja englantilaisten lastensa kanssa paikassa "West Derby, Lancashire". Suutari Carl Björk oli naimaton 53-vuotias ja asui Liverpoolissa. Luvialla syntynyt Victor Berglund oli 48-vuotias perheellinen puuseppä osoitteessa "16 Cowdrey Rd, Wimbledon, Surrey".

Vaasassa syntyneet englannin opiskelijat Thyra Lahtinen (21v) ja A???? Lahtinen (19v) asuivat osoitteessa "6 Gordon Square, Bloomsbury, London W C" . Vasemmalla kuva Lontoosta vuoden 1910 paikkeilla, The Library of Congress, Flickr.

"The Kempston Manor, Kempston, Bedford" on asuinpaikkana perheelle, jonka tyttäret Jeannette Anna Armstrong (13v), Joyce Armstrong (15v) ja Helmi Mary Armstrong (19v) olivat syntyneet Suomessa. Kotitalostaan löytyi verkkosivulta pätkä kuvausta:

... behind which is the manor-house, the seat of Mr. A. A. Armstrong, which stands in a park stretching down to the Ouse. The house is an early 19th-century stucco building, having a thin wooden cornice and slate roof. 

Suomalaisissa sanomalehdissä esiintyy 1800-luvun lopussa Joensuusta hevosurheilua harrastanut isännöitsijä/ylihoitaja/disponentti Adalphe Armstrong, joka vaikuttaa vahvalta kandidaatilta kartanonisännäksi, jonka etunimet Albert Adolphe. Googlailulla selviää, että A. Armstrong oli Utra Woodin isännöitsijä.

Ehkäpä siis joensuulaisen Armstrongin ostama Kasper Valdemar Järnefeltin taulu "Metsä" päätyi riippumaan Kempstonin kartanon seinälle?

Ja taas

Suomen sukututkimusseura on viime viikkoina päästänyt julkisuuteen kolme tiedotetta, joten lienee sopiva aika perinteiselle, mutta satunnaiselle, katsaukselle SSS:n toiminnasta ulkopuolisen silmin. Sävy tuttuun tapaan vasemmalla näkyvän kuvan mukainen.

Tiedote 27.8.2012 kertoi, että seuralle oli palkattu jäsensihteeri. Ei siis tiedottajaa eli jollain on järjen hiven käytössään.

Tiedote 2.9.2012 kertoi, että seura etsii Genokselle päätoimittajaa. Epäsuorasti on tästä selvää, että nykyiseen ei olla tyytyväisiä, mutta syyt jäävät tuntemattomiksi. Muodollisesta pätevyydestä ei ainakaan voi olla kyse, sillä Tiina Miettinen väittelee runsaan viikon kuluttua. Eikä Genoksen tasossa ole hänen kaudellaan ollut valittamista. Eikä päätoimittaja ole käsitteekseni edes saanut rahallista korvausta, joten kulutasokin on ollut kohdallaan.

Ensi vuoden alusta Genokseen yhdistetään Sukutieto, jossa ei ollut pitkäaikaista päätoimittajaa seuran nykyisen puheenjohtajan jälkeen. Hmmm.

Tiedote 5.9.2012 kertoi, että hallituksen kokouksessa 29.5. oli päätetty Suomi-tietokannan kehityksen jatkamisesta. Tähän mennessä esitetyt ajatukset on pidetty ei-jäseniltä piilossa ja näköjään samaa linjaa jatketaan. Hieman ihmettelen suunnattoman projektin aloittamista, kun paljon muuta on tietääkseni kesken. Tai ainakaan tietoni projektien tilasta eivät ole pitkään aikaan kehittyneet. Eli jokseenkin saman listan olen kirjannut aiemminkin:

• Piti jatkaa Metherin Sukuhakemistoa (joka luettelona on jo menettänyt tekijänsuojansa). Muitaakseni tähän nimettiin tekijä, mutta taisi hyvä aie kuivua kasaan.
• Piti tehdä Genokseen hakemistoa.
• Piti viedä paikallishistorioiden hakemistoja tietokantaan. Kirjoja postitettiin vuosia sitten, mutta en muista kenenkään ihastelleen hakutuloksia, joiden olisi voinut kuvitella auttavan useamman sukututkimusta.
• Hiskiin ei ole tullut täydennyksiä yli vuoteen. Alkaa vaikuttaa siltä, että varjoprojekti toisaalla pian tarpeen.
• Sursill-projektista ei ole kuulunut vuoden 2010 aloituksen jälkeen paljoakaan.
• Ramsayn Frälsesläkter digitoinnit saatiin kopsattua Projekt Runebergin sivuilta ja jossain on wiki, johon voi tallettaa muutoksia. Ilmeisesti oikeasti olemassa, en ole omin silmin nähnyt. Oli muuten muistaakseni minun ideani, jonka seuran aktiivit toteuttivat kysymättä hallitukselta mitään. Mistä voisi vetää jotain johtopäätöksiä?
• Satakunnan henkilötiedostosta viimeiset uutiset ovat edelleen Aninkaisesta 4/2006, jossa todettiin tallennustilanteesta:
  - Turun ja Porin läänin lainhuutokortisto (tallennus L-kirjaimessa 2006)
  - Hakutietokanta Turun ja Porin lääninhallituksen anomisasiain diaareista, lääninkonttori (valmis 2006)
  - Hakutietokanta Turun ja Porin lääninhallituksen anomisasiain diaareista, lääninkanslia 1773-1900 (alkuvaiheessa 2006)
  - (samaan sarjaan luulisi kuuluvan myös Turun ja Porin läänin perukirjakortiston, jota muistelen jonkun tahon käsitelleen muutama vuosi sitten)
• Vuonna 2006 oli käynnissä myös Turun ammattikuntien arkistojen digitointi ja Hakutietokanta pohjoisamerikkalaisiin suomalaislehtien nekrologeihin
• Hautakivitietokannasta näkyy toisinaan kysymyksiä SukuForumilla, mahdollisesti saatu päivitettyä tällä vuosikymmenellä?

Jos joku näistä on huomaamattani valmistunut, kertokaa ihmeessä. Jäsenetujen sivuilla ei sanota sanaakaan yläreunan lukon takana olevasta materiaalista, kannattaisiko? Vaikkapa kadonneiden lampaiden takaisin houkuttelemiseksi?

Viimeisimmät osat SSS-sarjaa tässä blogissa:

• Satu viikonlopuksi 11.11.2011
• Kulkeeko karavaani kun laiva seisoo? 28.10.2011 Tähän on linkitetty muut sarjan kirjoitukset

Kuvitus:

• 'Expressions of Suffering - Weeping' from 'The Expression of the Emotions in Man and Animals' London 1872. Charles Darwin (1809-1882). National Media Museum, Flickr
• 'Expressions of Grief' from 'The Expression of the Emotions in Man and Animals' London 1872. Charles Darwin (1809-1882). National Media Museum, Flickr
• 'Helplessness' from 'The Expression of Emotions in Man and Animals' London 1872. Charles Darwin (1809-1882). National Media Museum, Flickr 

Postin viime viikolla tuomaa

1) Ennen viime tiistain paneelikeskustelua pyrähdin postiin hakemaan pakettia, jossa oli tilaamani Who do you think you are -dvd:t eli 10 jaksoa brittien kautta 8 ja 8 jaksoa amerikkalaista kautta 2. Näidenhän olisi voinut luulla tarjoavan iloa pitkäksi aikaa, mutta hoto kun olen, olin katsonut kaikki ohjelmat torstai-iltaan mennessä.

Jätin tarkoituksella viimeiseksi J. K. Rowlingin jakson, jonka isoisä-ei-saanutkaan-tärkeää-kunniamerkkiä -dramatiikka taisi olla esillä Suomenkin mediassa. Rowlingin ranskalaiset juuret jatkuivat Pariisista Saksan rajalle ja oli mielenkiintoista/huvittavaa/outoa katsoa naisen järkyttynyttä reaktiota, kun hänelle selvisi, että 1800-luvun lopulla käydyn sodan myötä hänen esivanhempiensa kotikaupunki oli päätynyt Saksan hallintaan. "Siis, olivatko esivanhempani sitten saksalaisia?" Joo, niistä tuli yhdellä rajanmuutoksella ihan erilaisia ihmisiä!

2) Kotiseutuliiton kirjekuoresta paljastui äskettäin ilmestynyt Euroopan rakennusperintöpäivien julkaisu Liikuttavat ympäristöt. Se on ladattavissa pdf-muodossa Rakennusperintö-sivulta. Samalla sivulla linkitetään oppimateriaaliin, jonka ohjeita kulttuuriympäristösuunnistukselle voisi vaikka testatakin.

3) Perjantaina postin joukossa oli iloisena yllätyksenä Orpanan 2/2012 numero. Tarjoamani juttu oli a) päätynyt painettuun lehteen ja b) vaikutti edelleen omissa silmissäni kelvolliselta. Kiva alku viikonlopulle!

Aiheenani oli esi-isä Gabriel Gottlebenin ykkösvaimon Catharina Gravanderin juuret Tukholmassa. Nyt (sitten) kun kirjoitan Gabrielista, voin viitata tähän juttuun eikä tarvitse kirjoitella monimutkaisempia lähdeviitteitä ja selityksiä. Jotta tarinasta olisi iloa muillekin kuin Catharinan tutuille, rakensin sen Tukholman kaupunginarkistossa hyödyntämieni aineistojen esittelyksi.

Kuva: Smithsonian Institution, Flickr

Pikainen pysäys keksihyllylle

En märklig historia -Julia kirjoitti eilen Marie-kekseistä (på svenska). Eksyin tekstin myötä Kansalliskirjaston digitoimiin pienpainatteisiin, joista esimerkiksi Karl Fazerin tuoteluettelo tarjoaa virtuaalivierailun (erittäin) hyvin varustetun kaupan hyllylle vuonna 1929. Nykyäänhän valikoimat pursuvat vaihtoehtoja, mutta silloin oli varmaan yksinkertaisempaa? No, jaa. Yhdessä luettelossa kahdesta tehtaasta (Helsinki ja Suomalais-englantilainen biscuit-tehdas o.y. Hangossa) tarjottiin yllä näkyvin tuotemerkein varustettuna seuraavat lajikkeet:

Nykyajan ihmiselle ovat tuttuja Marie-keksien ohella digestivet ja cream crackerit. Täytetyt vohvelitkin lienevät olleet tuolloin samanlaisia kuin nyt, mutta täytevaihtoehtoja vuonna 1929 kolme kertaa enemmän. Miltä mahtoi maistua tarino?

Olivatko tuolloiset Carneval-keksit samoja, jotka sittemmin on pilattu rypsiöljyllä? Rex-kakkuun kuuluvat Rex-keksit ovat mennyttä elämää. Jättikö maalta tullut Petit Beurre -keksit hyllyyn, kun ei osannut nimeä lausua? Populaari-blogi on muutama vuosi sitten esitellyt Hangon tehtaan keksien Radio, Tapion sarvi ja Kaura mainoksen.

Menisiköväthän keksit nimellä Mainio tai Hyvä nykyään kaupaksi?

Keksinimiä googlatessa tuli esiin Hesarin uutinen 8.8.2012: Fazer alkaa jälleen valmistaa keksejä Suomessa. Siinä todetaan "Fazer aloitti keksinvalmistuksen jo 1929, mutta tuotannosta luovuttiin vuonna 1995." Myivät keksejä kuitenkin jo vuonna 1925, kun samassa tuoteluettelossa oli huonekalujakin. Wikipedian mukaan keksien valmistus aloitettiin 1924. Kuka mahtaa olla oikeassa ja onko ongelmana oma tehdas vs. välitys?

Neljä kaivausjuttua

1) Kiinnostukseni arkeologiaan on edelleen päältä katsomisen tasolla. Time Team näkyy kuulemma Suomessakin jollain erikoiskanavalla, mutta minä olen kahden DVD-pakettini varassa. Niiden lisäksi olen kesän kuluessa katsonut seuraavaa kautta mainostavia YouTube-videoita. Kokosin niistä arkeologiasta yleisemmin kertovan soittolistan.

2) Ilari Aalto on raportoinut blogissaan Mullan alta AboaVetuksen löydöistä niin ahkerasti, että olen unohtanut seurata museon omia raportteja. (RSS-syöte uutissivuun olisi kiva...) Arkeologin löytöjä:

• piikiven palat
• nuppineulat
• apilasolki
• saksalaisen kivisavikeramiikan pala
• Vaasa-ajan kolikot
• liitupiipun palaset
• lyijyinen ristiriipus 

3) Eurassa on tällä viikolla alkanut yleisökaivaus, josta on luvattu raportoida blogissa Kulttuurien kerroksia Kauttualla. Historiallisen ajan kylän kaivaus Satakunnassa! Jee!

4) Eurajoella sijaistevaa Liinmaan linnaa (jonka näin pari kesää sitten) on Wikipedian mukaan viimeksi tutkittu arkeologisin kaivauksin 2000-luvun alkuvuosina. Muinaisjäännösrekisteristä selviää tätä aiemmat tutkimukset vuodesta 1962 alkaen. Pitäisiköhän sinne lisätä yksi kaivauskertomus, jonka löysin Uuden Suomettaren numerosta 1.8.1879? Nakkilasta kotoisin oleva torppari oli aarretarinan inspiroimana toimessa:

Vallituksen sisä-reunaan kaivoi hän noin 2 sylen syvyisen kuopan. Mutta silloin tunsi ukko luissaan aavistuksen, että tie kellariin kulkeekin hiukkasen syrjempää. Alkoi siis kaivamaan uutta kuoppaa ja jatkoi sitä aina 4 syllän syvyyteen, mistä hän toi tikapuita myöten kesselillä multaa ja rikottuja kiviä. Mutta nyt ilmaantui kummallinen, toivorikas näky! Kuopan pohjassa oli pari rinnakkain asetettua suurta, kiveä, jotka ukon huimista iskuista eivät ottaneet särkyäkseen. Ukko oli kuin seitsemännessä taivaassa, hän oli muka kellarinsa katolla, mutta sisäänpääsy oli kielletty. Tietysti! ryövärit ja varkaathan katosta sisälle tunkevat. Kuin kuopan ahtaus ja sen seinissä riippuvat vaaralliset kivet estivät työn jatkamista, päätti ukko ulkopuolelta tulla läpi vallin samaa kuoppaa kohti ja toivoi samalla löytävänsä salatien ja itse oven kellariin. Ei tarminne mainita, että hän kumminkin on eksynyt "tieltään"; hän sanoikin — käydessäni tuota huhun kertomaa kaivamista tiedustelemassa — jo löytäneensä "halssin", mutta ties' Herra, minne se taas katosi. Äijä parka, jolla on toisinaan joku tuttavistaan ollut apuna, on jo uhrannut vilkkaalle mielikuvitukselleen noin 100 työpäivää. Väliaikoina on hän käynyt hoitamassa 3—4 peninkulman päässä oleman torppansa töitä. Kaivamistyö on muutoin vaikeata; vallituksesta ei saa ilman rautakankea juuri mitään lähtemään. Ja kaikkien näiden ponnistusten palkkana on tähän asti ollut vain muutamat kappaleet luuta ja tiilikiveä sekä 2, 3 pahoin ruostunutta naulaa, jotka jo ilmestyivät ruokamullan alla olevasta tuhkakerroksesta.
...
Puhumattakaan köyhän torpparin kalliista ajan hukasta, tulee esiin kysymys, eiköhän tämäkin vallitus, vaikka se arvattavasti johtaa syntynsä uudemmalta ajalta, kuului niihin kiinteisiin muinaisjäännöksiin, joiden särkeminen on kielletty. Luulisin tähän vastattavan myöntämällä. Mutta ellei nyt aivan sanallisesti tätä oteta lukuun, en luulisi ukon tähän asti tehdystä kaivamisesta todellisuudessa olevan juuri mitään haittaa, kuin ei sitä vaan vuosikausia jatketa. Erottuani ukosta, lupasi hän säilyttää löytämänsä vähäpätöisetkin kapineet ja jättää särkemättä, jos jotakin kiinteätä löytäisi — vallitusta kokonaisuudessaan tietysti lukuun ottamatta, allekirjoittanut taas lupasi laittaa seikasta asianomaisille tiedon ratkaisevan lausunnon saamiseksi.

Yläkulman valokuvassa (Swedish National Heritage Board, Flickr ) kaivetaan ruotsalaista linnaa 1200-luvulta

Eräänlainen avioero

Kirstin Matsdotter oli elänyt aviomiehensä Hans Baltarssonin kanssa seitsemän vuotta. Hans eksyi kuitenkin vuonna 1630 erään Britan syliin eikä miestä kuulunut takaisin Tukholmasta, vaikka Kirstin lähetti Suomesta sekä kirjeitä että sananviejiä.

Kirstin matkusti sitten itse Tukholmaan ja löysi Matsin seuralaisineen. Mats ei ihastunut vaimonsa näkemisestä vaan löi tätä ja ajoi pois.

Seuraava tapaaminen oli 9.7.1631 oikeuden edessä. Ei auttanut, että Mats väitti uskoneensa vaimonsa kuolleen. Ei vaikka asuinkumppaninsa Brita säesti samaa tarinaa. Matts tuomittiin kuolemaan ja Kirstin arvatenkin palasi yksin Suomeen. Vapaana uuteen avioliittoon.

Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv, Del XX 1631-1632 (2004) s. 53-54
En teckning av Stockholm på 1630-talet, Stockholmskällan

Ruokaraportti vuodelta 1732

Carl Linnaeus kirjasi paikallisista tavoista Vaasassa syyskuussa 1732:

"Hapansilakkaa riittää yksi tynnyrillinen. Siitä pidetään kahta vertaa enemmän kuin muulla tavalla säilötystä. Talonpoika varaa talouttaan varten suolasilakkaa 1/2 tynnyriä (taloudessa 12 henkeä), keittäen silakkaa nauriiden kera, mutta hapansilakkaa hän varaa 1 3/4 tynnyriä ja käyttää sen savustettuna, sallimatta sitä keitettävän tai paistettavan, koska sitä silloin kuluu enemmän."

"Kesällä syödään aamiaisen lisäksi kolme ateriaa. Silloin syödään aina päivälliseksi ja illalliseksi hapansilakkaa siten, että silakka (usein ruodittuna) pannaan leipäviipaleiden väliin ja purraan pala kerrallaan; sitten juodaan kermatonta piimää, toisinaan taas juustoviipale tai voileipää. Mutta lihaa ei silakan jälkeen. Ruoaksi kaalia, herneitä, nauriita (kaalia enimmäkseen sunnuntaisin), herneitä kerran viikossa; kun kaali puuttuu, kahdesti herneitä, naurista tavallisti joka aamu suolasilakan kera; nauriiden alkaessa keitossa kypsyä siihen lisätään silakat, jotta ne eivät keittyisi rikki, lisäksi vähän jauhoja, ja piimää ryypätään päälle. Illalla on aina ohrajauhopuuroa. Aamula ennen ulos lähtöä voita ja leipää tai juustoa ja leipää, mielen mukaan. Akanaleipää saa neljänneksen palan kerralla, täyttä leipää he eivät saa koskaan maistaa, sillä se varataan vieraille tai suuriin juhliin, muulloin uunileipää, paperinohutta, joka syödään 4-6 -kertaisena. Kellarissa on aina olutta (sitäpaitsi kaljaa) vieraan varalta. Kesällä juodaan aina piimää.

Talonpojilla voi olla vähän lehmän reittä, aivan hiukan lampaan lihaa, pari lapaa tai rintapaloja, muu myydään, joten on varsin vähän lihaa kaalin kera, enimmäkseen vain rasvaisia luita, jotka rikotaan. Mutta pikkukarjan, vuohien, sikojen ja lampaiden päät ja jalat kuivataan ja keitetään, maistuvat hyvältä hereniden kera, kunhan ne on ensin suolattu."

Lainaukset Kariston painoksesta 1993, s. 196-197. KB:n verkkosivuilla olevasta kirjasta Carl von Linnés ungdomsskrifter löytyy myös tekstiä Suomesta ja alla oleva symppis hevonen (s. 194).

Verkossa tietenkin muutakin Linnaeus-materiaalia

• Linné 2007-sivusto
• Kungliga Bibliotek: Linnés nätverk
• The Linnaean Correspondence
• Uppsala universitet: Linné on line
• Lehdessä Kulturvärden 2007:2
• Monnica Söderberg: Svartbäcksgatan 27 – Carl von Linnés hem 1743–1778
• Kirjoja Google Booksissa ja Project Runebergissa.

Kohdattua

Tillman lähti liikkeelle henkilöautojen tuontisäännöstelystä ja päätyi muistoihin euralaisesta eläinlääkäristä.

Tuuve harjoittelee vastaamaan kysymyksiin historiantutkimuksestaan.

Lucilla Lin mietti Mannerheimia.

Eveliina Salo löysi puisen lusikan Birkan meriarkeologisissa tutkimuksissa ja kirjoitti in English. Riku Kauhanen Joku kertoi Kalmistopiirissä Kuorsalon haudoista. Reijo Vallan naapuri löysi taltan kivikaudelta.

Kari Hintsala uskaltautui ja innostui kommentoimaan museoiden esine-esillepanoa. Hän esitteli myös Turun uusimman patsaan.

Anders Lindkvist esitteli på svenska ruotsalaisten juomia 1800-luvulla.

Eva Ahl-Waris kirjoitti på svenska eteläisen Haagan muistoista ja muistomerkeistä.

Tommi Melender oli dissannut kirjabloggareita, Hanna Matilainen vastasi.

Paulana Javasteen uutuuden Yhden toivon tie olivat lukeneet Aino-Maria Savolainen ja Arja. Kirsi Hietanen luki Jenni Linturin romaanin Isänmaan tähden. Anders Jonsson (på svenska) luki Peter Sawyerin kirjan När Sverige blev Sverige. Helena Ruotsala luki Thomas Brunnsteinerin kirjan Jäämerelle saakka. Kaksitoista matkakertomusta. Suketus luki Jouko Sirolan kirjan Lumottu niitty – Erään tien tarinoita. Jori luki Asko Jaakonahon kirjan Onnemme tiellä. Viivasuorissa sanoissa arvosteltiin Raili Mikkasen Laulu punaisesta huoneesta. Juhani Valli luki Anthony Beevorin opuksen Toinen maailmansota. Jukka Kemppisen mielestä "Kirja on selkeästi suunnatta suhteellisen tyhmälle lukijakunnalle. Sekä lähdeaineisto että esiin nostetut seikat ovat satunnaisia.", mutta myöhemmin hän totesi, että se "osoittautui esittämistäni epäilyistä huolimatta tarkasti loppuun luettuna hienoksi kirjaksi".

Kaikkia eivät historialliset romaanit kiinnosta. Pirkko kirjoitti:

Sen sijaan en innostunut hänen upouudesta (ensimmäisestä) romaanistaan Pohjantuuli, jota Pekka Koskenkylä jonkinverran promosi viime viikonloppuna Turussa. 1800-luvun lopulle sijoittunut historiallinen romaani kuullosti aiheena sen verran pölyttyneeltä, etten taida aikaani sille uhrata.

Kuva: National Media Museum, Flickr

Menneitä huveja Helsingissä

Eilen mainitsemani Pelastusarmeijan ensimmäinen hengellinen kokous pidettiin Siltasaaren sirkusmaneesissa. En ollut koskaan paikasta kuullut, mutta verkosta löytyi helposti lisätietoa Rakennustiedon sivulta:

Vuonna 1887 tehdashallin keskimmäinen osa otettiin sirkusmaneesin käyttöön. Reunimmaiset osat muutettiin asuintaloiksi ja väliin jäävät kaksi osaa purettiin. Sirkukseen tuli istumapaikat noin 2 000 katsojalle ja areenan läpimitaksi 17 metriä.

Aihe osoittautuikin varsin ajankohtaiseksi, sillä paikalla on elokuun puolivälissä avattu hotellilaajennus, jonka sisutukseen on haettu "tarinoita Siltasaaren menneisyydestä kaupunkilaisten vapaa-ajanviettopaikkana 1800- ja 1900 -lukujen taitteessa". (Sirkuksista enne ja nyt kiinnostuneiden kannattaa tutustua Kari Niemisen blogiin Sirkusteltta.)

Muistakin Helsingin menneistä huveista olen äskettäin saanut lisätietoa. Anneli, joka ajattelee, luki kulkevista vahakabineteista ja minä arvelin löytäväni niistä lisätietoa Sven Hirnin teksteistä. Varasin kirjaston tietokannasta satunnaisotoksella julkaisun "Helsingin huvielämän mitä missä milloin 1830-luvulta 1910-luvulle". Noutaessani 16-sivun vihkosen vannoin jälleen kerran oppivani joku päivä tarkistamaan kirjastotietokannasta myös sivujen koon ja määrän.

Tosin kirjan ei tarvitse olla iso ollakseen informatiivinen. En saanut lisätietoa vahakabineteista mutta sain ensitietoni Hesperian ravintolasta ja tivolista: "ulkoilmanäyttämö, keila- ja ampumaradat, musiikkipaviljonki ja varsin vaihtelevaa ohjelmistoa, osittain korkeatasoistakin". Tätä oli edeltänyt Töölön huvila ja puisto, joissa "käytettävissä oli kolme keilarataa, suuri keinu, polkukaruselli ja pieni ulkoilmanäyttämö", joissa huviteltiin vuosien 1849-1858 välillä.

Nuorallatanssijoita on nähty Helsingissä jo 1773 ja 1780! Kaisaniemessä oli vuonna 1843 hevosvetoinen rata, jonka vaunuissa pääsi harjoittelemaan junassa oloa. Laite kiersi muissakin Pohjoismaissa.

Rullaluistelua varten avattiin Helsingissä vuonna 1912 kaksi rataa, joita "pidettiin auki aamusta iltaan, orkesterimusiikkia kuunneltiin kolmena iltana viikossa ja tarjoilu hoidettiin pikkupöytiin". Olimme siis eurooppalaisessa muodissa mukana. (Kuuntelin äskettäin brittien National Archiven podcastin sikäläisestä rullaluistelusta, joka menetti suosionsa elokuvien yleistyessä.)

Kuvituksena Apolloteatterin näyttelijätär (SLS, Flickr)