"Rautalakki (sen sisällä oli hiuksia)"

Juha Vuorela vinkkasi yksityiskohtaisen muinaislöytökuvauksen Päivälehdestä 10.06.1894 (joka on lainannut sen Satakunnan numerosta 7.6.1894). Silläkin uhalla, että täällä on ollut ylenmääräisesti Kokemäkeä ja sanomalehtilöydöksiä, kopioin tähän:

Muinaiskaluja löydetty. Jo viime syksynä löysi mylläri Juha Vänni Kokemäellä Kakkulaisten kylästä peltoa tehdessään lähellä myllyänsä korkealta joen äyräältä lahonneita ruumiita ja niitten vierestä erinäisiä rautakaluja nim. miekkoja, rautalakkeja, keihäitä, puukkoja y. m. yhteensä neljäkymmentä, jotka paikkakunnan nimismiehen toimesta lähetettiin valtion museoon. Nyt keväällä on sama mies taas jatkanut pellontekoansa ja löytänyt yhden varsin kookkaan luurangon jäännöksen ynnä sen lähimmästä läheisyydessä olleet seuraavat kalut:
- 1 rautalakki (sen sisällä oli hiuksia) pyöreä, näyttää takomalla tehdyksi, pieni huippu päälaella;
- 1 kokoon kääritty kahdenpuolinen teroiettu pitkämöinen miekanterä, josta puukahva nähtävästi on lahonnut pois;
- 2 noin 40 sm pituista keihään terää, joista toinen on melkein ruosteeton valkeaa ainetta ja niin pehmeätä että veitsellä saa lastun siitä;
- 3 puukonterää ja kahdet kuolaimet.

Löytöpaikka on korkealla kummulla joen pohjoisrannalla, josta on laaja näköala eteläänpäin pitkin jokea. Siitä on löytynyt 7 ihmisen ja 1 suuren eläimen jäännökset, jotka kaikki ovat olleet 1-2 tuuman syvän multapeiton alla, yksi laskettuna yhteen suuntaan toinen toiseen, useasti kivien väliin. Kaikki miekat ovat olleet avian samalla tavoin väännettyinä 2-kertaiselle mutkalle, joka ikäänkuin näyttäisi osottaman ettei sitä enää tarvita. Lienee tässä siis ollut hautauspaikka, luultavasti pakanuuden aikana.

Voi vain kuvitella, mitä nykyaikainen arkeologi olisi saanut aineistosta irti. Selasin väsäämäni "Kokemäen esihistoria" kartan kautta oikeaa löytöpaikkaa, paras istuvuus oli Maamieskoulu 1, josta todetaan "Kalmisto sijaitsee Huittisten ammatti- ja yrittäjäopiston (ent. Kokemäen maatalousoppilaitos) pihassa, Kokemäenjoen länsirannalla Kolsin voimalaitosta vastapäätä. Oppilaitoksen toimistorakennus on kunnostettu ja kalmiston rippeet sijaitsevat toimiston lounais- ja eteläpuolella." Löytöjen kuvaukset ovat epätäydellisiä päivämäärän ja sisällön kannalta, joten varmuutta ei saa.

Rautakauden esineistöstä tietoa Helsingin yliopiston sivustolla, ei kylläkään rautalakeista mitään. Olisiko kilvenkupura (Kuvassa juuri Maamieskoululta löydetty kappale) voinut kuitenkin olla kyseessä?

Hakiessani sanoilla rautakausi ja Kokemäki osuin arkeologiaharrastajan kasvisivulle. En ole aiheeseen perehtynyt, mutta mieleen hyppäsi Kokemäen Forsbyn Hiidenniemi, jossa on arkeologisia jäänteitä ja joka mummoni kouluaikoina oli merkittävä kasvinkeruupaikka. Tällaisiäkin voisi joku tutkia?

Virtuaaliretki entiseen pääkaupunkiimme

Kaunis kuva Tukholmasta löytyi kirjasta Reise durch Skandinavien in den Jahren 1806 und 1807.

Edellinen reissuni oli aika äsken, mutta mieli tekisi taas lähteä. Virtuaalinen kaduilla liikkuminen ei vaan ole sama asia.

Eikä artikkelien lukeminen, vaikka niitä on löytynyt varsin paljon Ruotsin valtion kiinteistölaitoksen lehdestä Kulturvärden. Ainakin nämä käsittelevät Tukholman rakennuksia:

Vem smyger runt i natten på Kungliga slottet?
Katarina kyrka - en epokgörande återuppbyggnad
Birger jarls torn
Rosenhaneska palatset «wackert och måtteligen zirligt»
Bellmansmyten och Gröna Lund
Johan III:s Drottningholm
Högen vid Haga
Riddarholmen – en hatad symbol för makten
Döden och piggvaren på Rosenbads bakficka
Dokumentation för bevarande – om Drottningholms slotts interiörer
Oxenstiernska malmgården
«…En idyll, som staden icke utan mycket stor saknad kan helt berövas…»
Lägret på Ladugårdsgärde
Vinstocken
En tiger i centrala Stockholm
Det var en gång ...
Ett kulturarv i miniatyr
Hagaparkens ryska rötter
Waldemarsudde
Stockholms innersta skärgård
” De fransöske hantwerkarna på Stockholms slott”
Brevborgen vid Vasagatan
Stockholm 750 år?
Vägen över vattnet
Per Aron Borg och Manilla
Fredrik Lilljekvist – med historien som inspirationskälla
Riddarholmen - Att bygga om ett palats
Artillerigården och Armémuseum
Sjöhistoriska museet
Tiden i rummet – prins Bertils matsal på Stockholms slott
En 250-årig färgtradition
Riksens ständers hus
Bondeska palatset – ombyggnad för Högsta domstolen
Tessinska palatset «Commodare hus kan ges, men aldrig utan yttre dekorationens kostnad»
Hemligheten bakom luckan
Bruka, bevara och förädla
En konstpaus
Wrangelska palatset eller Kungshuset
Drottning Kristina i Rosenhaneska palatsets bildallegorier
Arvfurstens palats
Vågen och banken i kvarteret Pluto

Kansalainen Blum kuoli

Pianpa joudun perumaan sanani. Olin unohtanut tarkistaa sanomalehdet!!! Anna Fredriquen kuolinilmoitus löytyi Åbo Tidningarista 2.2.1858, 74-vuotiaana Turussa 26.1.1858. Löytyi myös mainintoja uudenvuodenvisiiteistä luopumisesta (29.12.1848 Åbo Underrättelser no 102, 31.12.1852 Åbo Tidningar no 103, 12.01.1855 Åbo Underrättelser no 4). Ja vierailutietoja, joiden perusteella neiti Blum asui nahkuri Hellgrenin tontilla 1848 (04.03.1848 Åbo Tidningar no 18) ja mamselli Hallingin tontilla vuonna 1850 (12.02.1850 Åbo Tidningar no 12).

Ottaen huomioon, että Anna Fredriquen sisko oli minulle "rakkaan" kamariherra Knorringin äiti, olisi todellakin pitänyt älytä paneutua sanomalehtien antiin. Sieltä löytyi edellisten lisäksi Annan äidin kuolinilmoitus, jossa todettiin hänellä olleen 10 lasta, 33 lastenlasta ja 2 lastenlastenlasta kuollessaan (05.05.1821 Åbo Tidningar no 35). Yyterin tilan myynnistä tuli oikeusjuttu (14.04.1821 Åbo Morgonblad no 15, 21.04.1821 Åbo Morgonblad no 16 , 19.05.1821 Åbo Morgonblad no 20).

Kansalainen Blum perheineen

Helsingin Kansalliskirjaston mikrofilmatusta kirjallisuudesta löytyvät kirjat "En prestgård i N-d, af en finsk medborgarinna" ja "Minne och hopp till Finlands ynglingar : ord af en finsk medborgarinna". Lukusalin hakuteoksen mukaan tämän "suomalainen kansalainen" oli Fredrique Blum.

Kirjasta Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla löytyy hänestä perustiedot: "Vanhemmat: kapteeni J. Blum ja Catharina Christina Le Bell. Asui tämän vuosisadan alkupuolella Thorsnäs’issä Ulvilassa. " Tuorsniemen sijasta löysin koko perheen muutamasta rippikirjasta Yyteristä, mutta valitettavasti hukkasin kyseisen muistiinpanovihon lapsilistoineen.

Hiskin perusteella kornetti Johan Petter Blum on 8.3.1768 mennyt naimisiin neito Catharina Christ: Lebellin kanssa Ulvilan seurakunnassa. Lapsia heille: Catharina Ulrica s. 1.8.1777 Masku, Magn. Friedrich s. 3.9.1779 Taivassalo, Sophia Albertina s. 21.12.1781 Taivassalo, Anna Frederica s. 15.1.1784 Taivassalo, Michel Adolph s. 3.5.1785 Taivassalo. Kansalainen Anna Fredrikan sisaret pääsivät laadukkaisiin naimisiin: Sophia Albertina vihittiin 15.9.1808 paroni Georg Henric Lybeckerin kanssa, Renata Elisabet vuonna 1788 Henrik Gustaf von Knorringin kanssa ja Eleonora Maria Amerikan vapaussodassa kunnostautuneen Johan Grönvallin kanssa.

Niilo J . Avellanin artikkelissa Entisen Ulvilan pitäjän maatilat II (Satakunta kotiseutututkimuksia 3) todetaan, että Yyterin säterirusthollia hallitsi Ulvilan kirkkoherra Mikael Lebell "kuolemaansa asti v. 1786. Se joutui tällöin kirkkoherra Lebellin vävylle, kapteeni Juhana Petter Blumille, joka tammikuun 19 p:nä 1791 osti sen perinnöksi. Yyterissä elivät sitten huolettoman lapsuutensa päivät kapteeni Blumin pojat: Lapualla sankarikuolemaan käynyt luutnantti Maunu Fredrik Blum sekä J. L. Runebergin Kuorma-renki runossa ikuistama vänrikki Mikael Aadolf Blum. Kapteeni Blum lienee kuollut v. 1797. Hänen leskensä ja lapsensa omistivat rusthollin vuoteen 1802, jolloin he elokuun 6 p:nä 25,000 taalerista myivät sen sukelluskomisari Isak Fellmanille ja rovasti Abraham Fellmanille."

Anna Fredriquen sisko Ulrica Catharina kuoli 15-vuotiaana Yyterissä 14.1.1793, isänsä 63-vuotiaana 18.3.1797 ja äitinsä 71-vuotiaana 27.3.1821. Anna Fredriquen oma elämänkohtalo on jäänyt Yyteristä lähdön jälkeen epäselväksi, asiasta keskusteltiin jokin aika sitten SukuForumilla.

Mitäkö Runeberg kirjoitti Kuormarenki-runossa? Cajanderin käännöksen mukaan:

Mies ol' ohjihin jo käynyt kärryin luo.
Blume silmiään ei usko,--Speltkö tuo?
Spelt, jok' ajoi kautta Suomen kyyryllänsä,
päätä korkeampi nyt on entistänsä.

Suora on kuin nuoren ryhti vanhuksen,
lumiharmaat hapset valuu harteillen;
nenä puhtaaks, leuka sileäks on tullut,
kirkkaamp' yöll' on muoto, kuin on päiväll' ollut.

Nuori Blume joutui aivan ymmällen:
"Mikä ihme tehnyt on tuon muutoksen?
Sinä, kaikkein nokisin ja laiskin muinen,
olet ensinnä nyt puhdas, kiiruhuinen!"

Etsintäkuulutus!

Äkkiseltään kuvittelisi, ettei Suomen kansalliskokoelma Fennicasta löytyisi tavallisen, kynään tarttumattoman ihmisen asioita. Mutta jos esi-isä tai äiti oli etsintäkuulutettu tai itse etsi henkilöä tai omaisuutta, voi vaikka löytyäkin. Muun muassa seuraavat etsintäkuulutukset löytyvät asiasanalla... etsintäkuulutukset

• Afskedade soldaten Samuel Bäfwer : från Storkyro, hwilken ... orten afwikit, ... warder allmänneligen efterlyst .. (1803, Vaasan lääni)
• Alldenstund herr commendanten : å Sweaborgs fästning ... af Klercker uti ... skrifwelse, gifwit tilkänna det en skepps-gåse wid namn Gustaf Svärd, som för andra gången med tjufnad beträdd ... fått tilfälle at sig undansticka ... warder ... allm (1795, Turun ja Porin lääni)
• Bondesönerne Jöran Sållo : och Petter Lainin ... olofligen från sine föräldrar afwikit, warda ... allmänneligen efterlyste .. (1786, Vaasan lääni)
• Emedan pigan Maria Johansdotter, : hwilken warit i tjenst hos hattmakaren mästar Johan Skog ... bortflyttadt innan hon betalt ... böter ... warder ... allmänneligen efterlyst .. (1796, Vaasan lääni)
• I anledning af wederbörlig begäran : warda bonden Johan Johansson Swarswar från Töhlby i Mustasari sockn och sadelmakare lärlingen Michel Johansson Harald ifrån Gamla Carleby stad, ... allmänneligen efterlyste .. (1797, Vaasan lääni)
• I anledning af wederbörlig begäran, : warder ... handlanden Johan Carl Ådberg, ... efter det han upburit och qwitteradt dess concurs massa tilhörige penningar ... olofligen afwikit ... allmänneligen efterlyste .. (1807, Vaasan lääni)
• Ifrån Lappjoki byamåls ägor : i Loimjoki sokn, skola redan för sidstledne sommar marknaden bortkommit följande hästar .. (1780, Turun ja Porin lääni)

Eli voi olla että jos joku tutkimuskohde on hukassa niin häntä kaivattiin ja haettiin jo aikaisemmin! Vastaavia ilmoituksia löytyy 1800-luvun sanomalehdistä, Juha Vuorelan blogissa esimerkki.

Huvittelua Turussa

Åbo Akademin kirjaston digitoidun materiaalin kokoelmasta Hereditas culturalis löytyy mm. julistekokoelma Offentliga nöjen i Åbo under 1800-talet. Aikajärjestyksessä pääsee selailemaan, mitä kaupunkilaisille oli tarjolla. Viereinen Stor konst-representation bestående af Arabiska, Herkuliska, Athletiska, Akademiska och Plastiska föreställningar vuodelta 1841.

Korkeampaa kulttuuria (?) edustanee saman sivuston Offentliga konserter i Åbo på 1800-talet ja Teateraffischer för Åbo Teater åren1839-1899. Ruokakultuuri on alkanut kukoistaa vasta 1870-luvulla: Ett urval menyer från 1800-talet .

Kukan päivää

Hyvää nimipäivää Suomen Kukille ja muille, joille tämä on juhlapäivä (esimerkiksi syntymäpäivä, krhm...).

(Vignettikuva BibliOdyssey-blogista)

Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Kukka-nimen suosio on viime aikoina kehittynyt seuraavasti

1980-99: 218
2000-08: 231
2009: 8

eli ei ole yleisimmästä päästä. Ei myöskään ennen vanhaan. Tein Hiskiin haun ruotsinkielisellä Floralla ja mukaan tuli 70 seurakuntaa, joissa useimmissa vain yksi tai kaksi kastetta. Poikkeuksena lähekkäin sijaitsevat Pornainen ja Mäntsälä, joiden lukuja graafina alla (Vuodesta 1797 vuoteen 1900). Selvää potentiaalia nimimuodin leviämisen tutkiskeluun.

Teini Härkä

Tuokko-kortistoa aikanaan selatessa keräsin talteen kaikki Kokemäen Härkä- ja Härkälä-nimiset siinä toivossa, että joku päivä löytyy se puuttuva palanen 1600-luvun lopusta, jolla saan itseni liitettyä Kokemäen 1500-luvun multaan. Tuokon nimet istuivat hyvin SAY:n tarjoamaan isäntärunkoon ja ainoa yllätysmomentti oli ”Härkä, Jacobus Thomae. Teini. Koke 1656 mm 9:238”.

Teini... sehän on melkein yhtä hienoa kuin ylioppilas. Maatilan poika on lähetetty kaupunkiin oppia saamaan. Ties mihin on päätynyt...

Jacobin isä, Kokemäen Haistilan Härkälän isäntä Tuomas Matinpoika, oli nimismiehenä vuosina 1633-34, 1635-41, 1656-59. Jälkimmäiset kaudet siitä huolimatta, että häntä oli vuonna 1639 syytetty paimenessa olleen naisen lyönnistä. Viimeinen kausi alkoi lokakuussa 1656, mutta Tuomas oli varmaankin paikalla kun poika tuotiin käräjille helmikuussa samana vuonna. Tuskin on isä ollut poikaansa tyytyväinen.

Syyttäjänä oli Kokemäen kirkkoherra Simon Bartholdi Giös. Syytteenä, että Jacob oli maannut (väkisin?) kirkkoherra Barbro-tyttären. Juttu käsiteltiin hovioikeudessa asti. En vieläkään tiedä miten Jacobin loppuelämän kävi, mutta Barbrosta tuli vuoteen 1661 mennessä Daniel Jusleniuksen vaimo.

Tuijotettavaa englanniksi

Jussi Katajala promosi blogissaan PBS:n tarjontaa YouTube:ssa ja innostuin itsekin hakemaan historiallisia ohjelmia pienen tauon jälkeen.

PBS:n kokopitkistä ohjelmista löytyy kaksi jaksoa Martti Lutherin elämää. Kanavalla on myös mielenkiintoisen oloinen ohjelma History Detectives, mutta siitä on verkossa vain pätkiä (yksi, kaksi)

BBC Worldwiden pätkät ovat vieläkin lyhyempiä:

Truth of Troy: Trojan War Story, A Real Agamemnon?, The Reason For War, Recorded Histories, Proof of The Trojan War, Piecing Together the Truth

Guide to Gladiator fight training, Murder vs Battles to the Death, Christians vs Gladiators, Bull fight v Roman warriors, Pompeii graffiti & sex appeal

Metal Making & Roman Roads

Under-estimating Hannibal, Hannibal's Carthage Army, Hannibal's elephants, Sword fighting in Rome - Hannibal, Hannibal's critical mistake, Roman revenge - Hannibal, Declaring war - Hannibal, Tricked into battle - Hannibal, New Roman battle plan, Battle of Cannae - Hannibal, Hannibal abandoned by Carthage, Scipio vs. Hannibal

BBC:n ohjelmia löytyy muutenkin, mutta ovat epävirallisia otoksia.

Tyttöjen kouluja 1800-luvun Suomessa

Pohjoisessa Raahen kaupungissa toimi 1810-luvulla Suomen vanhin tunnettu yksityinen mamsellien koulu, Heikki Impivaaran artikkelin Mamsellien kouluja Raahessa 1800-luvulla mukaan (julkaistu kirjassa Historiallisia tutkimuksia J. R. Danielson-Kalmarin kunniaksi 7.V.1923).

Artikkeliin on koottu tietoja 21 koulusta. Näistä itseäni kiinnosti eniten koulu, jota kävivät 1860-luvun alussa Isa Asp ja kaukainen sukulaiseni Fanny Hohenthal. Mutta Impivaara ei ollut onnistunut löytämään heidän opettajastaan lisätietoa ja heikosti tunnettiin muitakin ensimmäisiä naisopettajia. Muistelutiedosta hän on saanut kokoon kuitenkin varsin valaisevan esityksen 1800-luvun koulunkäynnistä tyttöjen näkökulmasta.

Lisää tutkimustietoa tyttöjen koulutuksesta löytyy Marjo Meckin gradusta Säätyläistyttöjen koulutus ja sosiaalinen tausta 1790-1870. Helsingin, Haminan ja Turun ruotsalaisten tyttökoulujen oppilaat . Mecki on tiivistelmän mukaan tullut tulokseen:

Tutkitut tyttökoulut Helsingissä, Turussa ja Haminassa olivat ennen kaikkea porvarisperheiden tyttärien kouluja. Kouluissa oli myös aatelisperheiden tyttäriä sekä papiston tyttäriä, mutta huomattavasti vähemmän kuin porvarissäädyn tyttäriä. Aatelissääty tarjosi tyttärilleen yksityisopetusta. Tyttäriä ohjasivat kotiopettajat ja he saattoivat opiskella pensionaattikouluissa ulkomailla. Myös muutamia talonpoikastyttäriä pääsi tutkittuihin kouluihin, vaikka he olivat enemmänkin poikkeustapauksia.

Teksti tarjoaa monipuolisen katsauksen koulunkäyntiin ja myös joitakin oppilastietoja. Päälähteenään Mecki on käyttänyt Tuomiokapitulin kouluarkistoa, joka kattaa autonomian ajan alkeisoppilaitokset eli myös tyttökoulut.

Isännät ja rengit

Lauantaina ilmestyneessä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä oli Ilkka Malmbergin sukututkimusta sivuava artikkeli Isännät ja rengit. Malmberg oli jäljittänyt muutaman klassikkotaulun mallien jälkeläisiä.

• Eero Järnefelt: Isäntä ja rengit. 1893 Maalattu Lapinlahden Väisälänmäellä, seisomassa Rannan-Puurulan isäntä Jussi Puurunen.
• Akseli Gallen-Kallela: Akka ja kissa. 1885. Mallina Salon Lammasmummo, torpparintytär Karoliina Lindström eli Karu. Lapset Amanda Kustaava ja Aukusti.
• Eero Järnefelt: Pyykkiranta. 1889. Mallina Anna-Liisa Ala-Kolho, Kolhon kylästä, nyk. Mänttä-Vilppulassa. Hänen miehensä oli ollut Ala-Kolhon talon nuorempi poika. Viisi lasta.
• Helene Schjerfbeck: Tanssiaiskengät. 1882. Mallina Ester Lupander, taiteilijan serkku.

Malmberg ei suinkaan esittänyt perhetaulujen sarjaa, vaan sujuvalla tekstillään kuvasi tutkimuksen kulkua ja löytöjä. Vaikka nimiä oli esillä vähän niin ammattien maininta paljasti, että toimittaja oli tehnyt laajemman tutkimuksen. Suosittelen lukemista sukututkijoille esimerkkinä tavallisesta poikkeavasta tulosten esityksestä. Ja muistutuksena siitä, etteivät kaikki tunne pikkuserkkujaan.

Artikkelin varsinainen asia oli osoittaa, että suomalainen yhteiskunta on heijastaa edelleen tilannetta runsas sata vuotta sitten. Vahvoilla ne, joiden esivanhemmat omistivat tuolloin maata. Valitut esimerkit olivat argumenttia tukevia, enkä omasta taustastanikaan saa vastaesimerkkiä aikaiseksi. Mutta päästyäni jutun loppuun en ymmärtänyt mitä johtopäätöksiä tästä pitäisi vetää?

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Kansalliskirjaston Kuva-arkiston digitoimia kuvia, jotka nimiensä puolesta Suomesta. Lähdetiedoksi annettu "Published as the Act directs Feb. 1. 1804. by J. A. Atkinson & Ja. Walker No 8. Conway Street Fitzroy Square and Mefs John & Josiah Boydell. Pall Mall & Cheapside, London. " Piirtäjä John Augustus Atkinson, joka julkaisi samoihin aikoihin kirjan A picturesque presentation of the manners, customs and amusements of the Russians.

Suomalaisia kärryjä

Suomalaisia puuparkkeja
Suomalainen tyttö menossa markkinoille
Suomen hevonen

Suomalaiset vievät eläviä (?) kaloja markkinoille