Kokemäeltä Amerikkaan, osa 102

Tyrväältä Kokemäen Kaukaritsan Kyrön tilalle muuttaneen perheen poika Elis Wilho (s. 1.6.1881 Tyrvää) otti ulkomaan passin 21.01.1903. Ilmeisesti hän ei passiaan käyttänyt Amerikan matkaan, sillä saapuessaan Bostonin satamaan 7.1.1908 Ivernia-laivalla Liverpoolista, hän ilmoitti tulevansa maahan ensimmäistä kertaa. Suomessa hän oli viimeksi asunut Noormarkussa ja vaimo Tilda jäi odottamaan Kerimäelle. Suomalaisissa kirkonkirjoissa Elis siirrettiin Noormarkusta Harjavallan Hympille 3.3.1911 ja hänen todettiin olleen Amerikassa vuodet 1911-20.

Pikkuveli Venni Johannes (s. 12.6.1893 Kokemäki) saapui 17-vuotiaana Bostonin satamaan 25.8.1910 Ivernia-laivalla Liverpoolista. Hän ilmoitti vastaanottajakseen tätinsä Maria Hellmanin, jonka oma saapuminen on mainittu tämän sarjan ensimmäisessä osassa. Laivan matkustajalistassa Venni käytti sukunimeä Hympi, mutta mennessään 23.8.1914 naimisiin 19-vuotiaan Ida Airaksisen kanssa Michiganin Detroitissa, hän oli "Kyro" eli suomeksi Kyrö.

Kolme vuotta myöhemmin, ensimmäisen maailmansodan kutsuntakorttia täyttäessään, Venni asui Michiganin Sault St. Mariessa ja perhettä oli vaimon lisäksi kaksi lasta. Hän oli jo aloittanut kansalaisuuden vaihdon.

Jälleen kolme vuotta myöhemmin, vuoden 1920 väestönlaskennassa perhe oli muuttanut Washingtonin osavaltion Aberdeeniin. Vieno-tytär oli jo 5-vuotias ja Rauha 2 vuotta 11 kuukautta vanha. Venni kävi sahalla töissä. Vuoden 1930 väestönlaskennassa perheeseen kuului myös tuolloin 18-vuotias "poikapuoli"Uno Johnson. Nyt Venni oli maitovastaava maatilalla.

Rauha ja Vieno menivät naimisiin vuonna 1937 ja Rauha vielä uudelleen vuonna 1940.

Vuonna 1942 Venni täytti toisen maailmansodan kutsuntakortin. Osoitteena tuolloin "Montesano, Grays Harbour, Washington". Venni kuoli Washingtonin osavaltiossa 19.2.1981.

Lähteet
Yksityistiedonanto (MKV)
Siirtolaisuusinstituutin passitietokanta
Ancestry.com. Boston Passenger and Crew Lists, 1820-1943
FamilySearch.org. Michigan marriages 1868-1925
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: Chippewa County, Michigan; Roll: 1675132; Draft Board: 0.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Aberdeen Ward 1, Grays Harbor, Washington; Roll: T625_1923; Page: 6A; Enumeration District: 62; Image: 53.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Fairview, Grays Harbor, Washington; Roll: 2488; Page: 2B; Enumeration District: 28; Image: 688.0.)
Washington digital archives, marriage records for Grays Harbour
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942
Ancestry.com. Social Security Death Index (Number: 537-26-7623;Issue State: Washington;Issue Date: Before 1951.)
Ancestry.com. Washington Death Index, 1940-1996

Hajanaisia huomioita kulttuurievoluutiosta yms. (4/4)

Ja vihdoinkin käsittelyyn Steven Pinkerin The Blank Slate. The Modern Denial of Human Nature. Se pysäytti heti ekalla sivullaan muistuttamalla, että me kaikki operoimme jonkinlaisella ihmisluonnon mallilla/teorialla. Tarkkailemalla itseämme ja muita keräämme tietoa, joka muuttuu oletuksiksi ihmisten käyttäytymisestä. Kannattanee muistaa, että menneisyyden ihmiset (eikä nykyiset naapurisi) eivät ole tehneet aivan samanlaisia oletuksia kuin itse.

Pinker huomauttaa sivulla 50, että persoonallisuuden pääominaisuudet ovat periytyviä. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että epäsosiaalisen käytöksen (valehtelu, varastelu, tappelu, omaisuuden tuhoaminen) valmiudet periytyvät myös. Eikö tällaisista tuloksista voitaisi vetää johtopäätöstä, että kylien, pitäjien ja heimojen välille on voinut syntyä kulttuurieroja geneettisin perustein?

Mutta ihmisillä läpi maailman on paljon yhteistä. Kirjan liitteenä on Donald Brownin listaus piirteistä, jotka kansatieteilijät ovat huomanneet joka ikisen ihmisryhmän käytöksestä (Human universals). Kolmessa sarakkeessa neljä sivullista. Listassa ei ole sanaa 'war', mutta Pinker kertoo s. 56-58, että sodankäynti on ihmiselle tyypillistä kaikenlaisissa yhteisöissä. Keräilijä-metsästäjä -yhteisöiden on uskottu eläneen rauhallista elämää (näinhän väitettiin Sveriges historia -ohjelmassa), mutta tarkempi nykyajan kansojen tarkastelu todistaa, että keräilijäheimojen miehet kuolevat sodankäynnissä huomattavasti yleisemmin, kuin mitä tapahtui Yhdysvalloissa ja Euroopassa 1900-luvulla.

Myös Pinker argumentoi, että ihmisten taipumus toisetn tapojen seuraamiseen on rationaalista (s. 63-64). Ensinnäkin näin siirtyy tietoa. Toiseksi synnytetään normeja, jotka helpottavat elämää. Kuljemme kaikki samalla puolella tietä, puhumme kieltä, jota toiset voivat ymmärtää. Tietenkin näistä syntyy rakenteita, joita yhden innovoijan on vaikea muuttaa.

Hajanaisia huomioita kulttuurievoluutiosta yms. (3/4)

Eilen mainittujen tutkijoiden Peter J. Richerson ja Robert Boyd yksi kirja on käännetty suomeksi nimellä Ei ainoastaan geeneistä. Sen alkuluvussa todetaan käytännön järkeen sopivasti: "... järkevä kulttuurievoluution teoria selittää, miksi jotkin uskomukset ja asenteet levittäytyvät ja säilyvät, kun toiset katovat. Tällaisen kulttuurin muutoksen aiheuttava prosessi syntyy yksilöiden arkielämässä, kun he hankkivat ja käyttävät kultturista informaatiota." (s. 19)

Entisajan talonpoikien konventionaalisuutta miettineelle on mielenkiintoinen toteamus, että "Kun laaja jäljittely sekoittuu vähäiseen yksilölliseen oppimiseen, populaatiot voivat sopeutua tavoilla, jotka ohittavat nerokkaimmankin yksilön kyvyt." (s. 25) Kirjoittajat jatkavat toteamalla, että vaikka mukautuminen enemmistön käyttäytymiseen ja arvovaltaisten tai samankaltaisten ihmisten jäljittely saattaa johtaa muutoksiin mukautumattomuuteen, ovat käytösmallit useimmiten edullisia.

Geenien, ympäristön ja kultturin vaikutuksesta käyttäytymiseen kirjassa on käytännön esimerkki Illinois'n peltovainioilta, jossa oli todettu viljelijöiden taustan synnyttävän erilaisia viljelykäytäntöjä ja maanomistusrakenteita. Euroopasta suoraan tulleille oli tärkeää tilan pitäminen ja muualta Amerikasta muuttaneet näkivät tilan voittoa tuottavana liikeyrityksenä. Edelliset olivat valmiita työintensiiviseen karjatalouteen ja jälkimmäiset ostivat tai vuokrasivat maata kepeämmin. Asia ilmaistaan sivulla 42 sanoin "kun kansoilla on erilaiset kulttuuriset ja institutionaaliset eli tapajärjestelmän mukaiset historiat, he käyttäytyvät eri tavoin samassa ympäristössä."

Evoluutiiviset mallit ovat siis yksi tapa tarkastella sitä, miten "ihmisen käyttäytyminen ja ihmisen yhteiskunnat muuttuvat ajan mittaan". Kuullostaa historiantutkimukselta. Mutta "Historioitsijat tyypillisesti karttavat yksinkertaisia abstrakteja malleja, joita voidaan soveltaa monenlaisiin tapauksiin. Sen sijaan he keskittyvät luomaan tapahtumien rikkaan selityksen tietyssä historiallisessa viitekehityksessä."(s. 123)

Seuraavalla sivulla kirjoittajat selittävät mallien käytön etuja. Systeemianalyysiä opiskelleelle tuttua kauraa. "Ensinnäkin se on taloudellinen." "Toiseksi, yksinkertaiset mallit ovat käsitteellisen kirkkauden saarekkeita mieltä turruttavassa monimutkaisuuden ja monimuotoisuuden meressä." "Kolmanneksi, standardoidun käsitteellisen työpakin käytöllä lisäämme mahdollisuutta, että keksimme hyödyllisiä yleistyksiä, vaikka ihmisen käyttäytyminen onkin monimuotoista ja monimuotoista."

Hajanaisia huomioita kulttuurievoluutiosta yms. (2/4)

Petri Ylikosken ja Tomi Kokkosen Evoluutio ja ihmisluonto aloittaa luvun Kulttuuri, mielen tulkinta ja evoluutio kulttuurin määritelmällä, joka aukesi minulle ensimmäisellä lukemisella! Kirjoittajat tarkoittavat kulttuurilla "sosiaalisen oppimisen avulla välittyviä asioita ja materiaalisia tuotoksia, kuten esineitä. Esimerkkejä ensimmäisistä ovat uskomukset, käytännöt, merkitykset ja taidot, jälkimmäisistä puolestaan työkalut, rakennukset, kirjat ja vaikkapa taideteokset."(s. 229)

Harvemmin (jos koskaan) olen ajatellut sitä, että kulttuuri vaikuttaa ihmisen biologiaan ja päinvastoin. Ylikoski ja Kokkonen erottelevat näille neljä erilaista vuorovaikutuksen suuntaa, ensimmäisenä se, että "kulttuuri itsessään on biologisen evoluution tuote". Toisena "kulttuuri on valintaympäristö geneettiselle evoluutiolle", josta tuttu esimerkki on Euroopassa ja Itä-Afrikassa kehittynyt karjanhoitajakansojen aikuisten laktoositoleranssi. Kolmas kulttuurin ulottuvuus on "tapa, jolla se muokkaa biologisia yksilönkehitysprosesseja". Neljäs että "biologisen evoluution tuottamat psykologiset prosessit ovat tärkeä osa kulttuuristen tuotteiden sopeutumisympäristöä".

Vain yhdestä löytyy konkreettinen esimerkki ja teksti muuttuu tämän jälkeen vielä teoreettisemmaksi ja käsitteellisemmäksi. Vasta puolivälissä Kulttuurievoluutio-lukua näkyy valoa tunnelin päässä. Tuttuja sanoja: heuristiikka, matemaattiset mallit, peliteoria ja tietokonesimulaatio! Kuvauksen kohteena on rinnakkaisevoluutioteoria, jonka "keskeisenä kiinnostuksen kohteena ovat erilaiset sosiaalisen oppimisen tavat ja niiden seuraukset".

Teorian luojat ovat Peter J. Richerson ja Robert Boyd. Heidän oletuksensa on, että "kulttuuri ja ihmisen biologiset ominaisuudet ovat kehittyneet rinnakkain". Kuullostaa järkeenkäyvältä. Kulttuurin kehittymiseen vaikuttavat tekijät jaetaan kolmeen luokkaan:
1) satunnaistekijät (kulttuuristen mutaatioiden synty ja kulttuurinen satunnaisajautuminen)
2) valinta
3) päätöksentekotekijät
3a) suunnattu muuntelu (yksilöiden oma oppiminen ja keksiminen sekä opittujen asioiden muokkaaminen)
3b) välittymisen vinoumat

Hajanaisia huomioita kulttuurievoluutiosta yms. (1/4)

Kuuntelin netistä mielenkiintoisen Steven Pinkerin luennon ja innostuin lainaamaan hänen kirjojaan kirjastosta. Niissä oli paljon lisää mielenkiintoista, mutta koska en ole opiskellut lingvistiikkaa, psykologiaa enkä biologiaa, tunsin olevani kyvytön ymmärtämään kysymyksiä, joista asiantuntijoillakin tuntui olevan eri mielipiteitä.

Siis lisää kirjoja kirjastosta kotiin. Turvallisimmalta aloituspisteeltä vaikutti Petri Ylikosken ja Tomi Kokkosen Evoluutio ja ihmisluonto, sillä sen teksti maistui oppikirjalta ja muste oli vielä niin tuoretta, että tuoksui.

Skippasin biologisen osuuden ja aloitin luvusta "Nativistinen evoluutiopsykologia", jolla epäilin olevan jotain sukua mentaalihistorian kanssa. Kirjoittajat esittelevät tyypillisiksi evoluutiopsykologian tutkimuskysymyksiksi "(1) miten ihmiset tosiasiallisesti käyttäytyvät, (2) millaiset psykologiset prosessit ja mekanismit tuottavat tätä käyttäytymistä ja (3) millaisen evolutiivisen prosessin tuloksia nämä prosessit ja mekanismit ovat."(s. 215) Täydellisessä maailmassa heillä olisi aukottomat tiedot esivanhempiemme kohtaamista sopeutumishaasteista. Arkeologian ja historian harrastajalle ei tule yllätyksenä, että tässä on tiettyjä haasteita.

Mutta "vaikka tarkkaa tietoa ihmisen evoluutiohistoriassa vaikuttaneiden tekijöiden yksityiskohdista ei ole, on mahdollista muodostaa päätelmiä yleisistä suuntalinjoista. Niiden perusteella mielen mekanismeja ja niiden tuottamaa tyypillistä käyttäytymistä voidaan rekonstruoida niin, että oletuksia voidaan testata empiirisesti tutkimalla nykyihmisiä." (s. 183) Siis "evoluutiopsykologit ovat kiinnostuneita muinaisuudessa kehittyneistä, käyttäytymistä ohjaavista psykologisista mekanismeista, ja etsivät näitä mekanismeja laboratorio-olosuhteissa." (s. 185)

Vaikuttaa olevan irti arkitodellisuudesta eikä käteen jää mitään sovellettavaa. Kirjoittajat tunnustavat oman kriittisen asenteensa. Katsotaan huomenna jatkuuko se seuraavassa luvussa, jossa mukaan tulee kulttuuri (ja sitä myöten kulttuurihissa-allergiani).

Valittuja paloja toukokuulta

Jatketaaan eilisestä DVD-maratonista edelleen DVD-katselulla

1.5.

• Terry Jonesin kanssa Egyptissä.
• Edelleen Terryn kanssa. Oltiin Roomassa ja nyt on menossa katsaus seksin historiaan.
• Opin, että merenpinnan lasku ei ollut (eikä ole?) lineaarista. Tässä lähtee datamallinnus mielenkiinto hyrräämään.

3.5.:

• Luin, että arkiston vastakohta on anarkia. Kumpi kuvaa olkkarin rahia paremmin?
• Luin loppuun hyvän kirjan taideväärennösporukasta. Peukaloivat myös arkistoja, törkeää.

4.5.:

• Nukuin aamupäivän, söin hiukan ja nyt aloitan Germanian kolmannen kerran. Eli pian taas nukun.
• En tarkoittanut Tacituksen teosta vaan Simon Winderin kirjaa.
• Sain Germaniasta luettua samat 2 lukua kuin edellisilläkin kerroilla. Huomenna tsemppiä.

5.5.:

• Kuuntelen tuoreinta Making history jaksoa. Ilo, kuten aina.
• Germanian sijaan tsemppasin 2 kirjastokirjaa palautuspinoon. Nyt käsissä "Det svenska samhället 800-1720". Tarkoitus lukea osa.

7.5.:

• Älysin VIHDOIN kollata KA:ssa Biographican luettelon. Ja Olle Ångermanhan se siellä! Jännitystä maanantaihin.
• Renvallin mukaan väkisinmakaamisessa ja kaksinnaimisessa ei ole salamyhkäisyyden leimaa (kuten esim. tuhopoltossa).
• Katson kertauksena DVD:tä The 1900 house. Muistan aika hyvin, mutta en tarpeeksi blogitekstiä varten.

8.5.:

• Pitkän aikomisen jälkeen kirjoitin 2 liuskaa Orpana-juttua. Kun alkuun pääsee...
• Kirjoittelen muistiinpanoja vuoden 1994 Narinkasta. Keramiikka vielä jäljellä.
• Nyt tiedän mitä on kivitavara. Kauanko muistan?
• Ylikangas alkaa ärsyttää Klingen lailla. Paitsi että ihan eri tavalla.

9.5.: Juttu Orpanaan kuolemaan tuomitusta raiskaajasta tuli tarpeeksi valmiiksi. Viimeksi vangin ruokavaliosta, jotain pirteämpää ensi vuonna?
10.5.:

• Hesarin lukemisen jälkeen katsoin prujattua inventaariota vuodelta 1591. Eläinparia(?) lukuunottamatta klaari, kuin olisin oppinut jotain!
• FB:ssä kaveri (@JPvE) kommentoinut keskustelua, jossa loistava idea: hissanopiskelijat fiksaamaan wikipedian hissajuttuja.
• Orpanan päätoimittaja tykkäsi jutusta, joten seuraavaksi voisi sitten kokeilla kirjoittaa kirjan käsistä, joka ei ole edistynyt kuukauteen?
• SKS:n kirjatalon kautta Annan salonkiin, josta vielä Lahtisen Anua kuulemaan?
• Vilkunan Katse menneisyyden ihmiseen 14 euroa! Kyllä kannatti ryysätä.
• Erinomaisesta salongista Liisankadulle karanneena.

11.5.:

• Blogissa suurin osa eilisistä ihmeistä. Mainitsematta jäi se, että keskustelin KAHDEN SSS:n ex-pj:n kanssa. 3. sanoo KA:lla 'hei' joskus.
• Katsoin kapaloinnin ja taidan katsoa toistenkin. Huvin vuoksi. http://www.youtube.com/user/nordiskamuseet
• Kuulen Kansallisarkiston kutsun... Jaksaisiko neljä tuntia putkeen 1600-luvun tuomiokirjoja?
• En jaksanut käräjiä. Mutta registratuuran selailu on täynnä yllätyksiä.

12.5.:

• Atskissa. Arkea ennenkuin loppuu.
• Arjen sankarit upea näyttely (seinäteksteistä tosin puuttui 1 possessiivisuffiksi)
• ja Aho&Soldanissa on seinän kokoinen alastonkuva miehestä maisemassa. Edustava. Takaa, siis.
• Kuuntelen PlanetMoney jaksoa, jossa käydään läpi tuhat vuotta Islannin historiaa.
• Toisessa (tuoreessa) PlanetMoney pätkässä oli hyvä katsaus keskiajan taloudesta. Mustan surman vaikutus kaupunkeihin uutta minulle.
• Tänään opittua: Ruotsin vanha kirjallisuus Reginassa eikä Libriksessä. KB:stä ripeä vastaus tiedusteluun.

14.5.:

• Tiskaan ja kuuntelen Making history jaksoa.
• Aion avata Catharina Ingelman-Sundbergin kirjan Brännmärkt.
• ... Historisk tidsfärg, erotik och passion - takakannen mukaan
• Brännmärkt selausluettu. Siinä mitään erotiikkaa ollut.
• Saman kirjoittajan Tempelbranden vaikuttaa lupaavammalta.

15.5: Steven Pinkerin The Blank Slate tarjoaa mielenkiintoisia ajatuksia. Liiankin paljon.
16.5.:

• Blogin aamuinen kommentti hymyilyttää edelleen. "Ookkonää Kaisa joku intelletku-Elli? :D ". Ja kalvosettiinkin oli kiva saada nimensä.
• "Finlands svar på Peter Englund" enligt reklam, säger inte emot http://www.historiskamedia.se/bok/djavulens-krig/
• Yksi kirjastopalautus hoidettu, 2 vielä ja sitten luennolle. Suomalainen kansanusko, 1. kerta.
• Opin luennolla mitä "jumissa olo" tarkoittaa. Jo oli aikakin.

17.5.:

• Kaipailen edelleenkin tietoa 1500-luvun sota- ja panttivankien kohtelusta. Hyvät hakusanatkin auttaisivat eteenpäin?
• Blogini sai 30:nnen FB-tykkääjän! http://www.facebook.com/pages/Sukututkijan-loppuvuosi/113503855388505
• Aloitin Elisabet Ahon Sisaren.
• Sisar tuli luettua. Yllättävän ok, Asikkala viite turha.
• Listasin LomaSuomesta historiateemaisia tapahtumia. Melkein joka viikonlopulle.
• Mielenkiintoisin kesätapahtuma: Käpylehmien MM

18.5.:

• "Tällä vyöhykkeellä tavataan sinipiikaa, muistuttavat keijukaisia." [Kansanuskon luennolla]
• "Keinovalo tappoi tontut." [samoin]
• Hieman hämmentyneenä selasin Timo Malmin kirjan Rynnäkkö läpi Tampereen. Ei vuotta ilman Tre1918-teosta?

19.5.: Making history huolehtii jaksossaan elektronisen materiaalin säilyvyydestä. Aihe ilmassa.
20.5.: Antropologeilla olisi flexitoimistossa tutkittavaa. Joka pöydällä anonyymi vesipullo reviirimerkkinä.
21.5.: Kameran akkulataus näyttää vihreää, aika pakata kamat.
23.5.:

• Hesassa syntynyt ja kuollut tuottelias kirjailija (http://goo.gl/pxgUu), jonka tuotannosta PKS-kirjastokannassa vain 10 nimekettä?!
• Infopläjäys lounaalla. Ruotsissa elävien ihmisten perhetiedot saa käsiinsä pyytämällä ne paikalliselta verohallinnolta.
• Luin tuoreen Museo-lehden. Hyviä juttuja, lopun piirros paras.

25.5.:

• Spammasin medievalist.net:n FB-sivulle skandi-keskiaikalinkkejäni. Miksen jo aiemmin keksinyt sitä dumppauspaikaksi?
• Kävin Brage pressarkivetissa ja löysin kuolinilmoituksen sijaan synttärikuvan.
• Kävin KA:ssa ja löysin nimeni uunituoreesta kirjasta. Kiitokset on kivoja.
• Tulin kuuntelemaan 1/5 osan luennosta, jonka missaan as oy kokouksen takia.

27.5.:

• Joku asui Kokemäellä kivikaudella. Mutta ei asu enää. Muutti pois vai kuoli tylsyyteen? http://goo.gl/NzmPL
• Siirtolaisprojektin statistiikkaa: kannassa 1449 henkilöä, kirjoitettuna 108 pätkää, jotka kattavat 1207 henkeä (83,3%). Ikä ja terveys...
• tai laskennallisesti ajateltuna vielä 21,65369 tekstiä kirjoittamatta. Eli tätä riittää vuoden 2012 puolelle blogissa.

28.5.: Susikuoppa hämäläisessä metsässä ei räjäyttänyt tajuntaani.
30.5.:

• Hoplaa, Kansalliskirjaston digitoimat aikakauslehdet avautuvat aikaisempaa pidemmälle. Alkaneet noudattaa 100 vuoden sääntöään?
• Vika kansanuskon luento alkamassa. Pääsenkö missatun jälkeen kärryille? Tulenko uskoon?
• Jos tekisi paran?
• Salmisen Kokemäen historiasta pölyt pois, pikkuserkku kaipaa kylännimietymologiaa.

31.5.: Yritän lukea suomennettua kirjaa. Aukeamalla "sanat" proksimaattinen&ultimaattinen. Miksei kirjastossa alkukielellä?!

Professorismiehistä aateliskalenterin kautta Pohjanmaalle

Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: Karl Gabriel Thiodolf Rein.

Olisi ehkä pitänyt, sillä Kyläkirjaston Kuvalehti, jonka numerosta 15.10.1882 kuva on poimittu, kertoo muun muassa, että

Sanomakirjallisuuden alalla on Rein ollut hyvin uuttera; hän on, näet, antanut kirjotuksia miltei kaikkiin meidän kansallisiin aikakauskirjoihin ja sanomalehtiin ruotsin ja suomen kielellä — jota viimeksi mainittua kieltä hän vanhempana on harjaantunut kirjoituskielenä käyttämään.

Mutta ammatiltaan Rein oli filosofian professori, joka on tämän blogin kannalta melkein yhtä antoisa ammatti kuin tuomiorovasti. Jutun perusteella Snellmanin oppilas ja kirjoitti hänestä kirjan, joka on internetissä luettavissa ja ladattavissa (osa 1 ja 2).

Wikipediasta löytyy näköjään kuvia miehestä vanhemmalla iällä ja hauska perhevalokuva. Filosofia.fi-sivuston tiedoista yhdistettynä aiempaan selviää korrelaatio Gabriel-etunimen ja historian kanssa. Thiodolfin poika oli Gabriel Rein ja historian professori 1930-37. Thiodoflfin isä oli Gabriel Rein ja historian professori 1834–1861. Hänet aateloitiin ansioistaan 7.9.1856 ja Ritarihuoneen verkkosivujen mukaan "Ätten härstammar från Reinilä hemman i Palo by i Storkyro (Österbotten) på 1500-talet. "

Ei ihan 1500-luvulle, mutta muutama sukupolvi taaksepäin löytyy Helsingin ylioppilasmatrikkelista:

• Rein, Gabriel, FM, historian professori, kanslianeuvos (yo 1817, † 1867)
• Rein, Karl, FM, Jääsken kappalainen (yo 1787, † 1803)
• Rein, Gabriel, FM, Vähänkyrön kirkkoherra (yo 1762, † 1809)
• Rein, Karl, Vähänkyrön kappalainen (yo 1730, † 1781)
• Ilmajoen nimismies Johan Henriksson Rein († 1750) ja Elisabet Steen.

Valittuja paloja huhtikuulta

Purettuani loman aikaisia twiitejäni perjantaina kelasin virran alkuun asti. Kevyesti editoituna.

6.4.2011: Google hakee nyt automaagisesti myös sanan Närpes, kun hakusanana Närpiö. Olisi kivempaa, jos hakisi sitä mitä pyydetään eikä omiaan.
7.4.: lähetti elämänsä toisen sähköpostin Viroon, tällä kertaa Saarenmaalle. Pääseekö Olofin linnanraunioihin tutustumaan vai ei?
7.4.: Tämän listan kattavuudelle ja sivujen sisällölle voisi joku tehdä jotain? http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomalaiset_historioitsijat
8.4.: lähetti kiitoksen nopeasta vastauksesta Viroon. Taskulamppu mukaan ja rauniolle Olofin jäljille.
8.4.: käväisi KA:ssa. SOO aktin tilauksessa oli mennyt vuosi väärin. Uups, did it again.
11.4.: ihmettelee prof Katajalan tulkintaa voudintileistä Karjalan historiassa. Täytynee katsoa sivut vielä kerran.
11.4.: kuuntelee jo unohtuneilla museokäynneillä kännykkään supatettuja "muistiinpanoja". Näillä oli varmaan merkitystä?
12.4.: epäonnistui ensimmäisessä yrityksessään saada taustatietoa sota/panttivankina ololle 1560-luvulla.
12.4.: tavaa kirjaa Eesti Keskaegsed linnused. Sisältää onneksi myös kuvia.
12.4.: kuunteli radiojutun am. sis. sodan 150v muistamisesta. Edelleen rinnakkaisnimiä ja tunteet pinnalla.
13.4: mainittiin Ennen ja nyt -julkaisussa. Ei kirjoittajana vaan sukututkimuksen harrastajana. Nyyh.
13.4.: on parhaillaan Historian lähteille verkossa -tilaisuudessa. Ei kovin antoisa.
14.4.: ihmettelee aamun aluksi, mitä on prosopografia ja onko se tarttuvaa? http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2011041210632
14.4.:

• Jos Skotlannin väestön 1093-1286 saa koottua, niin voisiko sama onnistua seuraavilta vuosisadoilta Suomesta? http://goo.gl/QI7Vi
• vastasi KA:n arkistovisaan. Kysymyksen asettelussa ripaus nipottamisen varaa, tietenni.
• blogiluonnosten siivousta... Ko tua Lattomeren takkaa lehmän ja Kokemäelt ämmän, ni saa molemmat hyvät (Nakkila)
• ... Huittisisa on tyätä ja ruakaa/ Tyrvääsä nälkää ja huaria,/ Karkusa järviä ja vuaria (Huittinen, vähemmän yllättävästi)
• Lähteenä vuonna 1939 julkaistu kokoelma "Satakunnan sananparsia"
• viimeinen historian luento menossa...
  

15.4.: Kirjoittaako Ångermanland vai Ångermanlanti suomenkieliseen tekstiin? Skolverket oppikirjassa *:ttänyt jälkimmäisen, miksi?
16.4.:

• Epäilen vahvasti, että pääsäryn riivaamana ei kannattaisi tähän aikaan illasta aloittaa siirtolaiskroniikan osaa 102. Mutta sittenkin.
• Majapaikan IE hävittää Bloggerissa rivivaihdot samaan tapaan kuin kirjaston koneilla. Jätte kiva, nice.
• Äidin tyttönimi "Airaksinen" tyttären vihkiluvassa: "Irish".

17.4.:

• Nyt olisi aikaa kirjoittaa siirtolaispaloja lisää, mutta kun pitäisi löytää immeinen, josta tietää muutakin kuin nimen ja passinoton.
• Torpparin pojalle 1896 annettiin toiseksi nimeksi Germanus. Kokemäellä, tottakai.
• Kun aika loppuu, niin alkaa sujua...
• Mutta kiireessä ei tule hyvää.

18.4.:

• Luin Mosterin Hylkyä 25 sivua. Tuli mitta täyteen.
• Sain viime viikolla tapettua ajatuksen sivuprojektista ja tänään tuli uusi mieleen. Kuole!

19.4.:

• Käsittelyyn Kerkkosen Bondesegel, josta ei toistaiseksi ole löytynyt hyödyllistä.
• Keksin ihan freesin kirjaidean. Ei Kokemäkeä eikä vankeja.

20.4.:

• OÅ on melkein saatu Viipurista Turkuun. Vähän Sonnenburgin linnaa ennen lounasta.
• Tai muistiinpanojen siivousta.
• Pakkasin kurssimatskut ja löysin vanhan todistuksen. Piilahden [vanhojen käsialojen luku]kurssilla '06. Taas '16?

21.4.:

• Löysin piirtoheitinkalvot, missä kynät? Karttoja pitäisi läpipiirtää.
• Samalla kun katson varsin mitäänsanomatonta DVD:tä Englannin keskiajasta.
• Amatöörien digitointityötä arvostetaan USAssa http://histsociety.blogspot.com/2011/04/theres-something-to-be-said-for-love.html
• Sigillium oli saanut tekstimainoksen Talouselämään.
• Koskin viime kesästä seisoneesen pinoon. Pölyinen mutta yllätti iloisesti.

23.4. [Münchenissä]: Saksalaisissa miesten perinnehousuissa on sama luukku, joka näkyy Brueghelin kyläbilekuvissa.
25.4.: Luen Ylikankaan Aikansa rikosta. Miksen avannut aiemmin?
25.4.: V.skap.radio historiassa oli mielenkiintoista juttua Vaasa-laivan tulkinnasta.
26.4.: Kuuntelen kuumeessa englantilaisten emotioita teollisesta vallankumouksesta.
28.4.: Villstrandin Riksdelen lähtee lukemattomana kirjastoon. Joskus toiste.
28.4.: Kuuntelin Sarah Vowellia ja masennuin. Ikinä en kirjoita yhtä fiksusti.
29.4.:

• Edessä 6 tuntia farmausta vm. 1620. Jee!
• Täyttävät makkaraa ilman sarvea? Miksi?
• Aloitin kakkoserän. Syövät kuivakalaa:"kuin kalalta maistuvaa purukumia"
• Englannissa 1600-luvulla juhannuskokkoja, myös Keski-Euroopassa?!

30.4.:

• Viimeinen jakso. Vilja puimatta varastoon ja talikynttilöitä dipataan yksitellen.
• Runsaasti muuten tekivät piiraita eli vähän niinkuin kukkoja.
• Suoritan kertauskurssia viktoriaanisesta maataloudesta, josta en ollutkaan kirjoittanut blogiini.
• Aloitin teollistumisen ajan 7 ihmeeseen tutustumisen (BBC:n DVD). Ekana Brunelin megalaiva.
• Nyt vuorossa Brooklyn Bridge. Tosi hienoa dramatisointia.
• Sitten majakka kivelle, joka näkyy vain pari tuntia päivässä.
• Nyt alkaa imurin mukaan nimetyn padon rakentaminen.
• Nyt keskellä Amerikan läpi kulkevan rautatien rakennusta.
• Ja sitten viemäröidään Lontoo. Tässähän syntyy kuva, että kaikki suuri tapahtui Englannissa tai Amerikassa.
• Viimeiseksi edessäni a man, a plan, a canal...
• "Civilisation - a personal view by Lord Clark" ei ole hyväksi verenpaineelleni.

Ihmeettömyyksien maa(t)

BBC:n DVD-setti Seven wonders of the industrial world ei herättänyt minussa suuria odotuksia, joten pääsi yllättämään laadullaan. Isot rakennusprojektit oli dramatisoitu hienosti ja oli kiva ratkaisu, että "puhuvat päät" olivat historiallisia hahmoja. Joka jaksossa oli mukana työläisten kärsimystä (ja muitakin ongelmia) eli muistutti sotatarinointia, mutta sankariylistyksen tuloksena oli yhteiskuntaa parantavia rakennelmia, ei pelkkää kuolemaa. Sitäkin kyllä järkyttävän paljon.

YouTube-klipsit Hoover dam -jaksosta (1, 2)

Ei vaatinut kovin kummoista huomiointikykyä todeta, että jokaikinen esitellyistä "ihmeistä" oli joko Britanniasta tai Yhdysvalloista. Vihoviimeinen jakso kertoi Panaman kanaalista, joka on edellä mainittujen maiden ulkopuolella ja oli ranskalaisen aivoitus, mutta amerikkalaisethan sen lopulta saivat aikaan. Saksa on kuuluisa insinööreistään, eikö siellä tehty mitään suurta?

Ruotsissa Götan kanaali valittiin johonkin ihmeiden kategorisointiin ja sen tekemistä on joissain kuulemissani radio-ohjelmissa yritetty nostaa esiin suursaavutuksena. Suomen puolelta mieleen ei tule mitään rakennusprojektia, jota pidettäisiin kansallisena sankaritarinana. Saimaan ja Vääksyn kanavat tulivat tehtyä, rautatiet rakennettua ja muutakin aikaansaatua ilman että siihen olisi vaadittu osaamista tai yrittämistä. Suurmiestemme joukossa ei ole insinöörejä, hädin tuskin edes tehtaanpatruunoita. Olimmeko me todellakin niin aikaansaamattomia? Ennen sotakorvausten maksua, siis.

Kohdattua

Oikealla Finnois de la Carélie ja Finnois du Tavastland. Ranskankielen taitoni on siinä määrin rapistunut, etten ryhtynyt lehteä L'Illustration, No. 3261, 26 Août 1905 tavaamaan, mutta uskoisin kuvatekstien tarkoittavan "suomalainen Karjalasta" ja "suomalainen Hämeestä".

Kemikaalikimaran Anja oli päässyt Luvian Ihanan kyytiin kamera mukanaan.

Ilarios Mullan alta otti krittisen asenteen Turun Tuomiokirkon kaivauksiin. En ole eri mieltä.

Hietzu paljasti kesätyöpaikakseen Suomen asutusmuseon ja tarjoili sieltä kuvia. Myöhemmin vielä lisää. Ja lisää. (Suomen Asutusmuseo palkittiin Savo-Karjalan vuoden 2011 paikallismuseona.)

Juuri avatusta Suomalaisen kirjan museo Pukstaavin talon historiasta on kiva video YouTubessa. Stillikuvista saa ammattitaitoinen asiallista jälkeä.

Kirsi Vainio-Korhonen kertoi Arkistolaitoksen blogissa miten ammattilainen hyödyntää internetiä ja totesi Vakan työläskäyttöiseksi.

Stadin friidu jakoi Topeliuksen kesäisiä ajatuksia ja ystävällisesti myös mainitsi blogini.

Georg Haggrén kertoi Mankbyn kaivauskauden lopputunnelmista.

Eräopas jakoi kolme kuvaa Nautelankoskelta, historian kera.

Kirsti Ellilä alkoi piirtää elämänkertaansa sarjakuvana. Asennetta!

Tuore blogi Kiikalan sanomat tarjoilee vanhojen sanomalehtien antia. Erinomainen idea.

Anu Lahtinen raportoi Hyvinkään villatehtaan museokesästä 2011. Hän on myös aloittanut uuden blogin Savitaipaleen seutu.

Sinisen linnan kirjastossa oli luettu Raili Mikkasen Meren ja ikävän kiertolaiset.

Seppo-zen-selällään mietti hiljaista historiaa.

Viaporitutkijat retkeilivät Espoon kartanon mailla.

Junakohtauksessa kommentoitiin elämäkertoja ja historiatutkimusta.

Ruotsalainen bloggaaja, joka kirjoittaa in English, oli löytänyt museotietokannasta ruotsalaisen sota-aiheisen viuhkan 1700-luvun alkuvuosilta.

Dick Harrison paljasti ruotsalaista juhannusta mainostaessaan (på svenska), ettei tiedä pätkääkään suomalaisesta juhannuksesta. Antoi myös kohdevinkkejä Norjaan matkustaville.

"Ruotsin etevin historiallisten novellien tekiä"

Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: Gustaf Henrik Mellin. Kuva koristi Kyläkirjaston kuvalehden numeron 5/1887 kantta.

Mellin oli kuvaa ympäröivän jutun mukaan 4-vuotias muuttaessaan Ruotsiin, joka tuolloin oli samaa valtakuntaa. Jutussa todetaan kansallismielisesti

Sanotaan että Suomi on kiitollisuuden velassa entiselle emämaallensa. Voi olla. Mutta täta velkaansa on Suomi vuosisatojen kuluessa koettanut maksaa — koettaapa vieläkin. Meidän ei sovi kehua itseämme, mutta kun ajattelemme kaikkia niitä neron tuotteita, joilla kulumassa olevaan päivään asti Suomen suurimmat ovat Ruotsin kirjallisuutta rikastuttaneet, niin eipä näy olevan syytä kiittämättömyydestä puhua. Mellininkin neron tuotteet omat syystä tähän luettavat. "Ruotsin etevin historiallisten novellien tekiä" oli synnyltään Suomalainen. Jo silmän luonti hänen kuvaansa ilmaisee selvään hänen suomalaista syntyperäänsä.

Yhtä lailla kuin kauneus on kansallisuus katsojan silmässä? Wikipedian sivulta löytyy luettelo Mellinin mittavasta tuotannosta ja linkki Projekti Gutenbergin suomennettuun tarjontaan. Tyylinäyte kirjasta Paavo Nissinen. Kuvaelmia viimeisestä Suomen sodasta:

Lapuan kylän edustalla oli kenraali Rajevski asettanut sotajoukkonsa edulliseen asentoon. Hevosen selässä, upsieriensa keskellä, katseli hän muutamalta kylän vieressä olevalta mäeltä asemataan; hänen sydämensä sykki levottomasti, sillä syvät huolet raskauttivat hänen mieltänsä. Silmäillessään sotilaitansa ei häntä enää kohdannut heidän raikkaat hurranhuutonsa, osoitukset voiton ilosta ja miehuudesta. Kääriytyneinä ryysyihin lepäsivät he, kivärit vieressänsä, laihoina ja nääntyneinä tanterella.

Alkuperäisellä kielellä Mellinin tuotannosta löytyy Google Booksista Jacob Casimir de la Gardie, Lärobok i fäderneslandets historia, Den unga grefvinnan. Novell, Samlade svenska historiska Noveller, första delen, andra delen ja tredje delen.