Hää-tavoista Hirvensalmessa (loppu)

"Sitte toisena iltana nostellaan onnea toivomalla, ensin sulhainen ja morsian, sitte puhemies viimeksi kaaso, ja jokaisen on nostettua otettava viina puteli ja pikari kätehensä ja annettava viinaa nostajoille ja koko hää-joukolle. — Vasta sen seuraavan yön aamupuoleen, samana aikana, kuin kaksi vuorokautta sitä ennen tuli juohto-väki morsiamen tuonnasta, siitä pois erkenee häävieraat. — Lähtö tapahtuu sillä tavalla, että ensin valjastelee jokainen hevoisensa valmiiksi ja sitte mennään tupaan, jossa orimies taas laulaa värsyn, minkä milloinkin, [...]

Viimeksi otetaan jäähyväiset talon väeltä, kiitetään hyvästi ruokitun vieraita ja sitte lähdetään. Hää-vieraat eli sulhaisen sukulaiset menevät kukin kotihinsa; mutta juohtajat, tahi morsiamen sukulaiset menevät vielä morsiamen kotopaikkaan, jossa sitte vielä syövät ja lepäilevät vähän aikaa. Lepohan sitä silloin onkin tarpeesen, sillä eipähän sitä siellä häissä ollut levosta lukua, kuin siellä valvotaan yöt, päivät.

Kuin nämä tästä kotiinsa lähtevät, niin sitte loppuu viimeinkin ne pitkät, puoli-viikkoiset pidot."

A. M— n. Suometar 22.4.1853-29.4.1853

Aikanaan totesin, että Mäntyharjulla tapaninpäivä oli yleinen hääpäivä. Mutta kuinka tavanomainen se oli Hirvensalmella? Hiskissä saatavilla olevien vuosien perusteella noin viidennes häistä voitiin pitää jokseenkin edellä esitetyn kaavan mukaan. Ja yhteensä 61% joulukuussa. Marraskuulle osui 8% ja touko-kesäkuuhun 13%.

 

Hää-tavoista Hirvensalmessa (3. joulupäivä)

[Keskiyön tienoilla] "Kokoutaan pöydän ympärille, jossa on toista kyynärätä korkia röykkö leipiä päällettäin ja viinaputeli pikarinensa. Orimies laulaa tässä jonkun lähtö-värsyn morsiamen puolesta. [...]

Sen perästä avaa puhemies kukkaronsa ja kutsuu morsiamen isän ottamaan hintaa tyttärestänsä, antaa sille yhden seteli-rahan, onko se sitte kolmen-, viiden- eli kymmenenki-ruplan seteli, aina arvoa ja varoja myöten. Sitte kutsuu puhemies sen, joka ne uudet naulat heidän vaatteitansa varten tuvan perä-seinälle on tehnyt, joka tulee ja sille antaa puhemies jonkun kopeekan teko-palkaksi. Moniaat maksavat vielä tässä tilaisuudessa juoma-asteiden pesijälle ja juoman kantajallekin jonkun kopeekan niin ikään palkaksi. Sitte ottaa puhemies putelin ja pikarin käteensä, josta antaa mukaan lähtevälle juohto-väelle "piiska-ryypyt." Morsian täll'aikaa leikkelee siitä leipä-röyköstä suuria leipämurikoita kuokka-vieraille, joita on sitä varten, ja muutenki lähtöä katsomaan, kokoontunut puoli tuvallista. Sen tehtyä rapsii puhemies ne naulat seinästä, jossa hänen ja sulhaisen turkit, kintaat ja hatut olivat, pois ja viskata sirittää ne oveen päin, josta niitä joku vanha akka höyhkänä kokoilee ja viskaa uuniin, joka uskotaan kiihoittavan sulhais-poikia kiireemmin tulemaan kosioimaan talossa vielä olevia eli vasta tulevia tyttäriä. Nyt astutaan, puhemies edellä sitte sulhanen, morsian, kaaso ja kaikki juohto-väki pihalle, kukin re'ellensä, jossa hevoiset on jo ennen varustettu valjaihin, ja sulhaisen sekä puhemiehen rekilöillä on ollut lähtötemppuin tekoajalla vahti-mies piiska kädessä, joka ei saa laskea ketään sillaikaa näiden rekilöiden luona käymään. Tätä tehdään sen vuoksi, ettei kukaan "koirahammas" eli "pahansuopa" saisi painajaista panna, jossa tilaisuudessa sitte pitäisi heidän luulonsa jälkeen hyvänki hevoisen uupuvan ja pahimmoillaan ollessa, tokko paikaltansa pois pääsemän! [...]

Jokainen sioitteleiksee rekilöihinsä, ja puhemies lähtee äkkiä, kuin pyssystä ajamaan. Häntä seuraa sulhainen morsiaminensa. Kolmantena ajaa morsiamen vaatteiden ja tavarainvetäjä, ja sitä tehden muut juohtajat sukulaisuutensa jälkeen perättain. — Läksiäis-paikkaan jäävästä joukosta ampua rojauttavat muutamia latinkia lähteneiden jälkeen. — Noin puoli väliin ajettua seisauttaa puhemies hevoisensa, sanoen, milloin valjaansa lauvenneen, milloin saverikkonsa katkenneen, tahi muuta sellaista kamppausta tapahtuneen, josta pyytää juohto-väen ei pahastumaan, ja toiset kuin syyttävät häntä niin huonoilla värkillä ja lekeillä semmoiseen asiaan tulemastansa, täytyy hänen ruveta heitä sovittelemaan putelin kanssa, ja sehän se onki tällä seisautuksella päätarkoituksena. Siinä sitte ryypitään ja lähdetään taas matkustamaan eteen päin. Mutta heittäkäämme nämä nyt kulkemaan tätä viimeistä matkaa ja jouduttaikaamme hää-paikkaan, katsomaan, miten siellä on asiat.

Aamu alkaa tulla ja, jos morsiamen ja sulhaisen kodin väliä on pitkä matka, jo päiväkin valeta, eikä ikään kuulu juohto-väkia tulevaksi. Jo illalla tullut hää-väki on syönyt monta kertaa ja ruoka odottaa tulevia pöydällä, jossa on kuin läksiäis-paikassakin pitkin pöytää monessa kohden korkea läjä kokonaisia leipiä, välillä aina kokonainen palvattu raavas-jalka, voi-lautanen ja kala-kuppi, vieläpä on siellä, täällä, parissa, kolmessa kohdassa viina putelikin joukossa ja sen vierellä vanhuudesta mustunut, harvoin kirkas, hopia pikari. On sitä siinä tavarata pöydän kantaa asti. Puutosta ei näy olevan mistään, kuin tulisi vaan syöjiä.

Ei aikaakaan, kuin jo kuuluu ruoskan roiske ja re'en ratina, ynnä juopuneen juohto-väen rötisevä ääni. Nyt ammutaan talossa taas pari, kolme kertaa, merkiksi, että on havaittu tulevien tulo. Jo ajavat pihaan, riisuvat hevoisiansa; mutta tupaan ei ole kiirettä. Sinne ei uskalla kukaan mennä, ennen kuin puhemies orimiehinensa ja morsius-pari ensin menevät. Tapana on, että joka juohto-väestä ennen heitä menee tupaan, nostetaan tuvan pankolle eli hiilukselle istumaan, jota ei suinkaan pidetä kunniallisena siana. Sitä sitte pilkataan sakoksi ja annetaanpa vielä viina puteli käteen, josta hänen pitää antaa sovinto-ryyppyjä, että pääsee pois siitä siasta.

Tupaan päästyä laulaa orimies jonkun virren värsyn virsikirjasta, mikä näkyy olevan asiaan soveljas; mutta osaavammat, jotka ei orjallisesti pysyttelei virsikirjan värsyjä toimituksissansa lauleskelemassa, laulavat muuta soveljaampaa,[...]

Sitte kysyv isäntä tulijoilta passia, että näkisi, ovatko rehellisiä kulkijoita. Puhemies ottaa povestausa viina-putelin, sanoen sitä passiksi, jonka isäntä ottaa ja lukee kallistamalla huulillensa, ja sanoo heillä olevan puhtaan passin, käskee heidän riisuutumaan ja etsimään siaansa pöydän ympärille. Siinä syödään ja syötyä viedään sulhainen ja morsian erinäiseen huoneesen, jossa niille on tehty tila eli vuode, ja ne pannaan siihen makaamaan. Puhemies lukee siinä ääressä Isämeidän ja Herran siunauksen ja orimies laulaa jonkun virren värsyn. Nämä heitetään sitte sinne makaamaan vähäksi aikaa. Tunnin eli parin perästä menee kaaso vesiastia kädessä ja puhemies sekä orimies makuu-huoneesen "herättämään nukkuneita." Ne nousevat ylös. Morsian pesee muotonsa, kampaa päänsä ja kaaso alkaa "kaasoituksen." Se asettaa morsiamen päähän kättä mahtain ensin pitsistä tehdyn myssy-laidan ja sitte itse myssyn, joka on mustasta eli sinisestä vaatteesta kovan paperi-kopan päälle tehty, näöltänsä, kuin kaalin kuvusta eli kerästä otettu lappu eli lehti; mutta sen takana, niskan puolella on vielä siiven tapaiset hepaleet ja asetettu juuri kuin linnun lento-neuvot. Tämä on nykyisen ajan päävärkki; mutta ennen aikaan, ja joita vielä näkyy vanhoilla akoilla, oli valkoisesta palttinasta tehdyt lakit tavalliset. Näitäkin oli monenlaisia; mutta yleisempiä oli kuitenkin sippu-lakit, jotka oli näöltänsä juuri, kuin tuohesta tehdään vesi-sippu lähteelle. Päälaella, noin puoli nojossa niskaan päin, seisoo sen lakin teräväpäinen huippu ja sen sisään on ensin joka haaralta keräilty kaikki hivukset niskasta ja joka puolelta, lakkiin paraasti sopivaksi sarveksi, kierrättäen nauhalla ympäriinsä, joka hius-sarvi sitte ylläpitää lakin huippua.

Kuin kaaso on saanut morsiamen pään hunnustetuksi, joksi sitä sanotaan sillä, että sitä vanhan aikaista lakkia sanottiin toisella nimellä hunnuksi, astuvat he taas kaikki tupaan, jossa nyt alkaa kaaso-viinain juonti. Näille kaaso-viinoille varustaiksee taas paljon köyhää kansaa ja viina-halusia talollisiakin kylistä. Tässä annetaan jokaiselle "kuokka-miehelle," joka vaan lystää ottaa, ryyppy eli usiampiakin viinaa ja palanen leipää päälle. Kaaso antaa ne omasta puolestansa ja omista varoistansa, luultavasti hyvissä mielissänsä, että on saanut niin korkia-arvoisen nimen ja toimituksen.

Sen perästä istutaan taas pöydän ääreen, jossa nyt on paitsi äsken mainittuja ruokia, myös keitostakin, useimmittain potaatti-lientä, jossa on sian lihaa melkein niin monta murikkata eli palaista, kuin potaatti-lohkojakin. Tätä ruokaa sanotaan hunnustus-ruuvaksi sentähden, että se on ensimäinen hunnustuksen jälkeen. Syötyä jakelee morsian myymiänsä eli antimiansa, joita myös kapioksi sanotaan. Sillä on varustettu jokaiselle sulhaisen likimäiselle sukulaiselle paita, kintaat, pyyhe-riepu ja siteet; toisille etäisimmille sukulaisille antaa hän ainoastansa, mille sukat, mille kintaat j. n. e., että tuskin yksikään sukulainen ilman jää. Anti-paitain luku nousee toisinansa kolmeenkin kymmeneen ja neljättäkin kymmentä, jos on suuri sukuinen sulhainen.

Tässä seuraa kohta huomenlahjain juonti. Puhemies kutsuu ensin sulhaisen sukulaiset "maksamaan saaliitansa ja lahjoittamaan nuorelle parikunnalle rahaa uuden elämän alkamiseksi." Ne panevat muutamia ruplia, vanhoja ruotsin vallan aikuisia vaski-loutuja, hopia-pikaria j. m. s., likeisemmät ja vähemmin etäisemmat sukulaiset. Siinä on myös vieressä toinen kuppi, johon kerätään vaivaisille kopeekoita. Kuin sulhaisen puoli on kaikki panneet panonsa, ruvetaan morsiamen puolelta kiristämään. Morsiamen isän pitää olla ensimäinen mies huomen lahjaa tällä puolella panemassa ja hänen on nyt annettava pois se puhemiehen lähteissä antama hinta-raha ja pantava oikeastaan toinen mukoma luokse. Esimerkiksi, jos puhemies antoi hinta-rahaksi 5 ruplaa, hänen on nyt siihen pantava toinen 5 ruplaa itseltänsä, joten hänen sanotaan panneen 10 ruplaa huomen lahjaksi.

Jokaisen tähän panonsa pantua ja viinaryypyn kuitiksi otettua, luetaan rahat, erittäin sulhaisen, erittäin morsiamen puolen panot ja summa julistetaan hääväelle. Jos summa ei ole paljon suurempi yhdellä, kuin toisellakaan puolella, ruvetaan kiistaamaan uudestaan, kuin muka kumpainenkin puoli tahtoisi summaansa suuremmaksi. Siinä sitte vielä lisätään kopeekka kopeekalta ja se katsotaan häpiaksi sulhaisen puoluelle, jos morsiamen puoli voitolle jääpi, vaan luonnollisena pidetään, jos toisin päin on.

Nyt on jo paraat temput tehty. Se päivä kuluu syödessä ja juodessa. Iltaisella tulee puhemiehen rokka syötäväksi. Sen pitää puhemiehen omasta puolestansa laittaman koko hääväelle, ja taas sitä varten erittäin kokoontuneille kuokka-vieraille kokonainen ruoka-laitos, rokka, leipä, särvin, viina, olut ja kaikki tyyni. Se syödään ja rohistaan kuin ennenkin syöden, juoden seuraava yö ja päivä. Toisissa paikoin nuori väki tanssii aina välillä."

A. M— n. Suometar 22.4.1853-29.4.1853, jatkuu huomenna.

Hää-tavoista Hirvensalmessa (tapaninpäivä)

"Siinä sitte ollaan rohistaan ja pakinoidaan, syödään pari, kolme kertaa koko joukko, että päiväkin alkaa tulla. Nyt hyöritään, pyöritään ja valmistaudaan kirkolle vihille, sieltä tultua istutaan taas joukolla pöydän ääreen, joka tavallisesti on 6 ja 7 kyynärää pitkä, tehty esi-isien aikana suuresta hongasta, että leveyskin on tavallisesti 5 ja 6 korttelia. Jos ollaan "suurta sukua" ja "laajaa lajia," että joukkoa on monet kymmenet henget, jatketaan pöytää vieläkin pitemmäksi toisilla pöydillä, että sovitaan kaikki joukko aina yhtaikaa ruokimaan. Nyt näkyy jo morsianki sulhaisensa vasemmalla vierellä istuvan ja sen vasemmalla puolella on kaaso, ja sulhaisen oikealla puolella on puhemies; mutta vastapäätä, rahilla istuu "orimies," joka aina, sekä ruuvalle ruvetessa ja ruuvalta päästyä, lukee ruoka-luvut, Isämeidän, Herran siunauksen, sekä muutamia ruoka-virren värsyjä, ensin lukemalla, mutta viimeiksi lauletaan, joka ruuvan siunaus ja kiitos kyllä pistää aina pitkälle, erittäinki, jos orimies sattuu olemaan "hyvä kirjamies" ja "sana-seppä," jonka moista siihen myös aina valitaan. Tällepä vielä tahtoo aina läksiäis- ja hää-joukoissa olla kilpailijoita, jotka muka muistavat ulkoa enemmän kirjasta ja jaksavat suuremmalla kulkulla ja paremmalla nuotilla laulaa j. m. m. kuin "sellainen orimies." Tästäpä kinataan ja kamppaillaan enemmittäin koko pito-ajat, että orimiesraiska on toisinansa pahassa pulassa, etenki jos on vähän päässä lukuja ja virsiä, kehno ääni j. n. e. Senpä vuoksi ne, joilla on kykyä, sepittävätkin ihan uusia soveljaita lauluja ja toiset niitä taas opetteleivat toisiltansa, etteivät muka tarvitseisi pelätä toimituksessansa hämmentymistä, joka luettaisiin kehnoudeksi, mutta joka kuitenki usein tapahtuu, koska joku toinen mahtavampi eli muuten vaan suurempi kulkkuinen tarttuu virttä laulaissa laulamaan mahtavammasti ja suuremmasti, kuin orimies voipikaan; mutta kuin orimiehellä on semmoinen virsi käsissä, jota ei kukaan joukosta osaa, saa se sitä yksinänsä hyvästi tahi huonosti vedellä.

Näin menetellään aina ruoka-ajoilla koko pito-ajat ja syödään aina parin, kolmen tunnin perästä uudestaan, kuudesti, seitsemästi, toisinansa usiammastikin vuorokaudessa, vuorotellen "kuivaa-" ja "keitto-ruokaa" Välillä pidetään ahkerasti mustaa hopiaista pikaria käsissä ja syödessäkin sitä monta kertaa välillä kallistellaan, josta juopuva juopuu kyllä pian! Väli-ajoilla nuori väki toisissa paikoissa tanssii talkkuaa, mutta vanhemmat jaarittelemat juttuja ja juopuneet röhisevät. Kaikin puolin eletään juuri niinkuin Korhonen kertoo kaikille tutussa laulussansa: "No miehet, miehet veikkoiset! Näin näitä häitä juodaan j. n. e."

Kuin morsiamen talossa näin on oltu sen vihillä käymäpäivän iltaan myöhään, aletaan poislähtöä tuumailla. Siinä sauna lämmitetään, morsian kylpee, peseiksee ja laittautuu tielle. Syödään "lähtö-rokka," pukeidaan ja hevoisia valjastellaan. Kukon laulun aika (noin kello 12, eli 1 aamua) alkaa tulla; mutta ei siitä vieläkään tielle ur'eta, vaikka puhemies kylla kiirehtii. Nyt on vielä muutamia temppuja tekemättä."

A. M— n. Suometar 22.4.1853-29.4.1853, jatkuu huomenna.

Hää-tavoista Hirvensalmessa (joulupäivän ilta)

Läksiäiset ja häät pidetään paraastaan Joulun pyhinä ja alotetaan läksiäiset Jouluiltana, jolloin sukulaiset kokontuvat morsiamen taloon. Sulhaiset, kuin tulevat morsian taloon, joka tapahtuu noin puolen yön aikana ensimäisen ja toisen Joulupäivän välillä, ajavat pihaan, niin läksiäisväki, jotka ovat jokainen valveilla, ampuvat pyssyllä muutamia paukauksia ja toiset juoksevat kilvalla sulhaisen ja puhemiehen hevoisia riisumaan, ja josta jotkut puhemiehet pitävät tapana maksaa muutamia kopeekoita riisumapalkkaa, jonka toiveella niitä niin kilvalla riisumaan jouduttaivat. Sitte menevät puhemies, sulhainen ja orimies perättäin tupaan. Hyvää huomenta sanottuansa laulavat jonkun asiaan soveljaan virren värsyn, [...]

Sitte kysyvät isännältä siaansa, jonka isäntä myös lupaa ja sanoo: "Kyllähan juohtajainen siaansa tietää," jonka jälkeen tulijat astuvat täysissä tamineissansa, turkit päällä pöydän taakse, johon jo ennen on ruoka valmistettu. Siinä syövät he vaan kolmen kesken ja syötyänsä laulavat värsyn päälle. Sitte lähtevät kävelykselle ja isäntä ensin, sitte emäntä ja sitä tehden kaikki säädyn jälkeen menevät heitä tervehtimään, kysyen, mistä vieraat matkustavat ja mihin aikovat, johon tulijat vastaavat mistä milloinki tulevansa ja olevansa, pitkät matkat kulkeneensa, jonka vuoksi pyytävät yösiaa levätäksensä. Isäntä lupaa yö-sian, sanoen olevan huoneessa lämmintä vieraankin varaksi. Sitte puhellaan yhtä ja toista leikillistä juttua ajan vietteeksi. — Jotkut ovat jo nykyisemmin ottaneet tavaksi, etteivät tultuansa niin kohdasteen mene ruuvalle, ennenkuin ovat edes riisuneet turkit pois päältänsä ja panneet ne, kuin myös hattunsa ja kintaansa, juuri heidän tarpeeksensa peräseinälle pöydän taakse varustettuihin nauloihin, jonka perästä vasta syövät. Isäntä ei myöskään nykyjään enää jokapaikassa heittäi niin tietämättömäksi ja tuntemattomaksi vieraistansa, kuin äsken sanoimme, vaan ainoasti kyselee, mikä heitä on niin liian kauvan viivyttänyt, että heillä on jo ikäväksi käynyt odottaminen, johon puhemies tavallisesti vetelee syyksi pitkää matkaa, huonoa keliä j. m. s., mikä milloinki soveljaammaksi näkyy.

A. M— n. Suometar 22.4.1853-29.4.1853, jatkuu huomenna.

Hyvää joulua!

 

Postikorttikuva norjalaisesta arkistosta.

Joulukuuta

9.12.

• "the remarkable sight of visitors turning their backs on the painting they had traveled such a long way to see"
• Venla Hiidensalo aloitti romaaninsa sukuhistoriasta."Romaanitaide on realismin illuusion luomista."
• Ei "mikään tietokirja Suomessa tallenna lähihistoriaa yhtä tarkasti ja monipuolisesti kuin Mitä Missä Milloin."
• "Kun piti saada tietää, miltä hiilihappokylpy Hangon kylpylässä tuntui..."

 10.12.

• "tulosten välittämisen suurelle yleisölle [...] ...eettinen periaate jokaiselle julkisen varoin tutkimusta tekevälle"
• Enpä sunnuntain @stadsmuseet vierailulla äkännyt 1700-luvun graffitteja portaikossa. 
• Tulevaisuuden arkeologeille haasteita tarjolla, jos nämä "kampakeraamiset saviruukut" päätyvät maakerroksiin. 
• Sukuyhdistykseltä kirje. Hallitus päättänyt tehdä esitteen. Kun pitäisi saada jäseniä. Mielellään nuoria. Huoh.

11.12.

• 50% satakuntalainen, 25% keskipohjalainen ja 25% asikkalais-heinolalainen. Eli ”monimuotoinen etninen tausta”  
• KATSO KUVA - Talvisodan muistomerkkikilpailun voittaja selvillä | Yle Uutiset | yle.fi
• Onneksi Finland's Holocaust on julkaistu englanniksi. Voi @arnstad lakata valituksen siitä ettei tutkita eikä puhuta. Vaikkei puhutakaan. 
• Finland's Holocaust suljettu. Intro tarjosi paljon ajateltavaa samoin kuin artikkeli "olemattomasta antisemitismistä" Suomessa.
• Loppuviite FH:ssa paljasti, ettei HS:lle kelvannut tutkijoiden vastine Malmbergin juutalaisjuttuhin Kuukausiliitteessä pari vuotta sitten.

12.12.

• Anneli luki 1900-luvun alussa ilmestynyttä lehteä Koulu-toverin joulu.
• Sofiankadun kierroksella kulissien takana kuulin, että @Kaupunginmuseo laittaa valokuvia verkkoon ensi vuonna. Vapaaseen käyttöön väitettiin
• Tv:ssä etsitään laulun Heikkiä s. 1943 kulkemalla Kansallisarkiston tutkijasalin parvella. Tuomiokirjojen selkämyksistähän...
• Kun alkuvuodesta kuolleen äitini ystävät lähettävät hänelle etunimillä allekirjoitetun joulukortin, ei Googlesta ole apua.
• Elivätkö 1700-luvun ihmiset siveellisesti ydinperheissä? Eivät ainakaan tämän blogikirjoituksen porukka.

13.12.

• Kari Hintsala esitteli Turun tulliaidan viimeisen jäänteen. 
• @FruCharlotte huomasi kirkossa palontorjunnan historiaa.
• Arkistolaitos digitoi TMA:n kortistot vuonna 2014! Luvassa aivan uusi elämä! Tai siis sellaisen korvike. 
• In 1900, Ladies’ Home Journal Publishes 28 Predictions for the Year 2000 | Open Culture
• Pekka Tikka luki Riitta Konttisen kirjan Onnellista asua maalla 
• Eka ilta himassa remppaevakon jälkeen ja postista haettu Time team -kaudet 15 ja 16, joista laitoin just ekan levyn pyörimään. Aah, ihanaa!
• Timo Suvanto kommentoi tutkimusta museoiden positiivisista talousvaikutuksista.
• Rijksmuseumin 10 vuoden rempasta on tehty 4 tunnin dokumentti.  
• Venäjällä puretaan vuodesta 1917 kerätty kirjakokoelma? Missään tietoa englanniksi?
• Venäjällä hajoitetaan valtion tv- ja radioarkisto kirjakokoelman ohella

14.12.

• Aamu talohistoriikin kuvataittoa. Pitäisi saada selväksi sivumäärä, että voisi hakea ISBN:n. Kyllä tää tästä. Ennen joulua!
• "foreigners in the Waffen-SS wanted to add meaning to their lives..."
• Suketus luki kirjan Onnen aika? Valoja ja varjoja 1950-luvulla. 
• Avasin Kokemäelle sijoittuvan hist. romaanin "Flickorna på Nappari". Kolmannella sivulla kolme virhettä ympäristön kuvauksessa. Onnittelut.
• Val(a)istunut lukiolainen paljastaa menneisyytensä synnit historian kokeessa.

15.12.

• Kari Rydman muistelee 60-luvun radiota

16.12.

• Norjassa asuva miettii, miksi siellä on säilynyt enemmän vanhoja puurakennuksia kuin Suomessa.
• Jaana luki Jenni Linturin romaanin "Malmi 1917" 
• @reijovalta on löytänyt mainon kuvan entisajan joulukirkosta. Perin rauhallinen tunnelma.

17.12.

• Kuuntelin Sam Edwardsin ajatukset muistomerkkien uudelleenajattelusta. Ei mitään freesiä.
• Rankahkon duunipäivän jälkeen ehdin onneksi birgittilaisseminaarin viimeiseen pätkään. Muistaakseni tulossa ainakin luostariarkeologiaa.
• Vähänkö ihana traktori! Istuimesta taitaa puuttua pehmuste? 

 18.12.

• HY:n hissan opiskelijan mielestä historiantutkimuksen johdantokurssi tylsä ja turha.
• Maistuuko kalmariini? 
• Minnesotassa jääkynttilät yhdistyvät talvisodan ja vainajien muistamiseen?
• Lemmikkien terveysongelmia käsittelevät gradut latauksilla mitaten suosikkeja
• "Rapistuneen hautamuistomerkin voi kunnostaa itse tai kutsua konservaattorin paikalle"?
• Marilyn Monroe was more into books than clothes.
• Liedossa rakennusten dokumentointia eli nykypäivän(kin) tallennusta. Fiksun kuuloinen projekti

 19.12.

• Mitä vaatisi @NatLibFi digitoimista lehdistä kuvien strippaus @britishlibrary tapaan? Olisipa makeaa.
• "Discover hundreds of thousands of fashion items from Europe's richest collections."

Gallén-Kallelan eksoottinen esi-isä

Helmi Krohn kertoo kirjassaan Kun suuret olivat pieniä. Lapsuudenmuistoja taiteilijoittemme ja kirjailijoittemme elämästä (3 p. 1949)

"Äitinsä puolelta Akseli Gallén peri osittain vierasta, ulkomaalaista verta. Taru tietää näet kertoa, että hänen äitinsä äidin isoisä oli varastettu, ranskaa puhuva lapsi, joka mustalaisseurueen kanssa saapui Puolasta Ruotsiin. Rosendalin linnan puutarhuri Rosendal otti hänet kasvatikseen ja antoi hänelle oman nimensä. Joko hän tai hänen poikansa muutti sitten Suomeen asumaan."

Kuullostaa tarinalta, joka kaipaa jonkinlaista lähdekritiikkiä. Krohn ei kerro mistä mietää mitä tietää, mutta ainakin saman tekstin mukaan AGK tunsi mummonsa:

"Oli kuitenkin muuan paikka, jossa hänen aika oli hyvä olla, nimittäin Karkussa äidiäidin luona. Vanha mummo oli virkeä ja iloinen, reipas ja päättäväinen vanhus, jonka silmät olivat kirkkaan siniset ja tukka lumivalkoinen. [...] Hänen luonaan poika sai kuulla myös monta ihmeellistä juttua vanhoilta, menneiltä ajoilta, kun mummo oli ollut nuori ja hänen lumivalkoinen tukkansa kullankeltainen."

Verkkolähteet Kansallisbiografiaa myöden tuntevat AGK:n äidin: Anna Mathilda Wahlroos. Äidinäiti Justina Rosendahl (s 15.6.1804 Hämeenlinna) löytyy sukutaulusta. Kasteen mukaan vanhemmat "hand.man Carl Rosendahl" ja "Anna Aurin 31". Sisaruksia syntynyt 1800-1806.

SukuForumin ketjusta, jossa kysyttiin toisen miehen perään, selviää, että "Carl Rosendahl oli syntynyt Taivassalossa 1766 ja hänen isänsä kuoli 1777". Kastettujen luettelossa tosiaan on 7.4.1766 syntynyt Carl, jonka isä on "Träg. m. Michel Rosendahl" kylästä Viianen. Hänelle ja vaimolleen Hedvig Jöransdotter on syntynyt lapsia 1752-1772.

Näköjään Viiasten kartano toimii nykyään museona. Kun kerran kartanokulttuuriin 1700-luvulla päädyttiin, on Mikaelin tulo Ruotsin puolelta järkeen käypää. Eri asia sitten onko sukunimensä Rosendahlin linnasta ja äidinkielensä ranska.

P.S. Viiaisten kartano osoittautui kohteeksi, josta olisi luullut löytävänsä verkosta runsaasti tietoa, mutta ei.
P. S. 2 Vaaleahiuksinen tyttö kukon kanssa on AGK:n maalaus vuodelta 1886 (Wikipaintings. Jos valokuvaus tehty Suomessa kuva ei ole tekijänoikeusvapaa. Pahoittelen mahdollista loukkausta, lähettäkää lasku postissa.)

Ajatuksia harvinaisemmista nimistä

Kirsti Bergroth pakinoi nimimerkillä Tet kirjassa Suloisia aikaihmisiä (1936) huomioita vanhasta almanakasta.

"Äidit, jotka etsivät almanakasta nimiä lapsilleen, tekevät tyhmästi lukiessaan vain uusinta kalenteria. Vuosi 1869 tarjoaa paljon hienomman nimivalikoiman. "Äidin pikku Epimachus!" "Pian pois mansikkamaasta, Polychron, Gabimus ja Saturninus!" "Äiti, niistä Fulgentiuksen nenä!"

Polykarpus onneksi on säilynyt almanakassa meidän päiviimme asti. Montakohan Polykarpusta on Suomessa?"

"Mitä ovat Pekat ja Villet näiden Arkadiusten ja Zefyrinosten rinnalla? "Sulhaseni, Zefyrinos." Hivelevää.

Mutta mitä sanoisi lyseonluokka, jos sen keskuuteen ilmestyisi Evergistus? Mielikuvitus ei uskalla arvailla, minkä nimellisenä tämä nuorukainen palaisi vanhempiensa luo. Ja kyllä kai Rogatiuksesta tulisi Rokka ja Akatiuksesta Akka. Ja Edmund, ah! vajoaisi luultavasti Eetuksi."

Väestörekisterikeskuksen Etunimihaku kertoo, että väestörekisteriä käyttöönotettaessa (~1970) ei ollut elossa yhtään suomalaista, jolla oli nimenä Epimachus, Polychron, Gabimus, Zefyrinos tai Rogatius. Nimen Saturninus vuosina 1900-19 saaneita naisia ja miehiä oli elossa alle 10. Fulgentius nimeä ennen vuotta 1899 syntyneillä miehillä ja naisilla alle kymmenellä ja sama epämääräinen määrä oli syntynyt ja nimetty Fulgentiuksiksi vuosina 1900-19. Polykarpuskin on Suomessa molemmilla sukupuolilla käytössä. Myös 2000-luvulla, mikä yllättää.

Samanlaiset luvut oli nimellä Evergistus.

Käytetyin nimistä oli täysi yllätys. Arkadius! Ikinä en ollut moista kuullut ennen pakinakokoelmaan tarttumista. Tasainen "suosio" saa epäilemään sukuperinnettä. (Nimi Akatius oli hieman harvinaisempi, mutta tilasto samantapainen.)

Ammatikseni raportteja tutkailevana yritän olla tarkkana, että tiedän mitä olen katsomassa. Kuten jo yllä kankeasti muotoilin, käsittääkseni luvut perustuvat tilanteeseen 70-luvun alusta alkaen. Tuolloin elossa olleet merkittiin rekisteriin. Mukana ei siis ole kaikkia kasteita edes 1900-luvun alusta, kuten esimerkiksi Yle antaa twiitissään ymmärtää.

Vuodesta 1899 Suomessa on ollut 957 etunimeltään Lucia-nimistä naista. Valoisaa Lucianpäivää!
— Yle Historia (@ylehistoria) December 13, 2013

Mutta koko formuloinnin saaminen 140 merkkiin olisikin aika haastavaa.

Nimien jakautumisesta kieliryhmien kesken ei Väestörekisterikeskuksen tilastopalvelu kerro mitään. Maria Salmen gradun Polykarpus, Saima ja Minea – nimet vuosien 1900,1929 ja 2010 suomen- ja ruotsinkielisissä nimipäiväkalentereissa mukaan "nimiryhmien suhteet vaihtelevat ajankohdan ja nimipäiväkalenterin kielen mukaan".