lauantai 14. lokakuuta 2017

Kustaa III sodan sotavangit

Aikakauslehtiä virtuaalisesti selatessa tuli vastaan ahvenanmaalaisen vuonna 1770 syntyneen Daniel Sorrin lyhyt elämäkerta lehdessä Hembygden 4/1911. Mielenkiintoinen sinänsä, mutta erityisesti lyhyen sotavankeuskuvauksen tähden.
Samma år [1789] d. 24 Augusti blef jag wid Swänsksund til lika med monga andra til fonga tagen och Kom i fiendens händer och fördes Konunga Ricket Ryssland i genom alt in til swarta hafwet, men hwad för Ett elände siukdom och hungersnöd mig där wederfores är åbeskrifwerligit. År 1791 d. 16 Maius kom jag på Swärges Ricke och gränsor igen och hwart hederlipen Emottagen.
Mustallemerelle asti! Minuahan kiehtoi Suuren Pohjan sodan vangeissa se, että he palasivat Suomeen (tai Ruotsiin) nähtyään asioita ja maisemia, jotka olivat muille täysin vieraita. Vaikka kyseisessä tutkimuksessa törmäsin samoissa paikoissa II maailmansodan suomalaisiin sotavankeihin, en ole ollenkaan ajatellut välin jäävien sotien mahdollisesti Venäjää nähneitä vankeja.

Onko heistä edes kirjoitettu? Kysyin Kustaan sodan vankien perään Facebookin 1700-luvun tutkijoiden ryhmässä ja vastaukset olivat vähäisiä. Yksi viittasi 1950-luvulla kirjoitettuun sukuhistoriaan, jossa vangittujen upseerien vaiheista ei osattu sanoa mitään. Toinen tiesi Ukrainan Gammalsvenskbystä kirjoitetun, että sinne päätyi jotaikin vankeja ja osa jäi sinne sodankin jälkeen. Omatoimisesti löysin verkosta Anders Winbergin sotapäiväkirjan (pdf).

Päästyäni kirjastoon Pekka Kilpisen Valistunutta sodankäyntiä 1788-90. Sotilaiden kertomuksia Kustaan sodasta tarjosi tiedon kahdesta muusta vankeusajan kuvauksesta. Näistä Johan Jacob Burmanin
Anteckningar förda under tiden från år 1785 till år 1816 julkaistiin 1800-luvulla.

Kilpisen kirjan löysin Jussi T. Lappalaisen Kuninkaan viimeinen kortti. Viipurinlahden ja Ruotsinsalmen meritaistelut 1790 kirjan lähdeluettelosta. Lappalainen lainaa edellä mainittua Winbergin tekstiä ja kertoo sitten ilman lähdeviitteitä, että
[Upseeri]vankeja siirrettiin sitten pitkin Viroa, Liivinmaata, Luoteis-Venäjää ja Inkeriä - se oli useimmille mielenkiintoinen, joskin raskas kiertomatka - kunnes heidät rauhanteon jälkeen syyskuussa päästettiin Pietarista venäläisten tarjoamilla aluksilla tai itse kustannetuilla hevoskyydillä Suomen puolelle.
Miehistövankien asema oli paljon heikompi. Heidän majoituksensa jätti paljon toivomisen varaa, muona joutui usein varkaiden käsiin, ja venäläiset sotilaat ja siviiliväestö kohtelivat heitä vihamielisesti. (s. 155)
  Myöhemmin selviää, että vankeja ei ole tosiaankaan tarkemmin tutkittu.
... runsaasta 10000 vangista aimo osa pääsi palaamaan. Palanneiden määrää ei ole koskaan laskettu, ja jo se edellyttäisi vähintään kaikkien katselmusluetteloiden ja kirkonkirjojen läpi käyntiä. (s. 200)
Jos palanneita ei ole laskettu, miten voidaan tietää "aimo osan" palanneen? 

perjantai 13. lokakuuta 2017

Vieraan näkökulma

Olen ollut historiasta lapsesta asti kiinnostunut ja sain koulussa siitä hyviä numeroita. Mutta faktat eivät jääneet päähäni ennenkuin aloitin sukututkimuksen ja aloin tarkastella tapahtumia yksittäisen esivanhempani kannalta.

Koen tämän edelleen merkitykselliseksi, mutta tosiasia on, että tällä tavalla Suuri Pohjan sota on minulle hyökkäys Riikaan (Kristian Procopaeus), Pultava ja Bender (Caleb de Frumerie), Viipurin valtaus ja sotavankeus (Gabriel Sarén), pakolaisuus Ruotsissa (Gottlebenit, Flachseniukset, Petter Sund perheineen ja monet muut), Armfeltin tunturiretki (Johan Pihl), venäläisten hyökkäykset Ruotsin rannikolle (Petter Sund) sekä tietenkin kärsimys miehittäjävallan alla.

Valtapolitiikka ja sodassa tehdyt strategiset ratkaisut ovat jääneet täysin pimentoon. Siksi oli minulle hyödyllistä katsoa Extra Creditsin videosarja Great Northern War.
Ainakin nyt tiedän miten Kaarle XII päätyi Pultavaan. Sillä rehellisyyden nimessä en olisi sitä ennen näitä videoiden katsomista osannut selittää. Vaikka Caleb de Frumerien takia Peter Englundin Pultava-kirjaa olen tavannut melko tarkalleen kymmenen vuotta sitten.

Tietenkin olisi asiallisempaa/aikuisempaa lukea jollain tämän vuoden Tukholman reissulla ostamani Olle Larssonin kirja Stormaktens sista krig. Mutta olenko? En.

Ja minusta oli myös terveellistä nähdä sodan selostus täysin ulkopuolelta, ilman kansallisia painotuksia. Millä en tarkoita, että videoiden esitys olisi näkökulmaton. Jälkikäteen ajateltuna/muistettuna keskipisteessä on Ruotsin tekemät ratkaisut ja kokema häviö.

P. S. Aiemmista Extra Creditsin sarjoista rajojamme on sivunnut kertoessaan Katariina suuresta. Tykkään tuotantotyylistä ja siitä, että viimeisenä valhejaksossa (poikkeuksena Suuri Pohjan sota) käydään läpi vahingossa tehdyt virheet sekä tarkoitukselliset oikaisut yms. kerronnalliset ratkaisut.

torstai 12. lokakuuta 2017

Virstanpylväät

Alkusyksyn Skansenin käynnillä en todennäköisesti huomannut puiston jokaista virstanpylvästä, mutta kun niitä tuli kuvattua, niin voinen kokoelman tällaisenakin esittää. Jotain vastaavaa oli Suomenkin pääteiden varsilla 1700-luvulla. Luulisi tileistä näkyvän käytettiinkö täällä puuta vai kiveä?

Tolppa vuodelta 1680 Smoolannista.

Kuningas Kaarle XII:n monogrammi, vuosi 1707, Vadsbon kihlakunta Länsi-Göötanmaalla.

Adolf Fredrik monogrammilla varustettu, Västmanland. Kyltissä ei sitouduttu mihinkään ajoitukseen, mutta luulisi olevan kyseisen kuninkaan hallintokaudelta? Paljon pienempi kuin edellinen, matalampi kuin opastuskyltti.

Kustaa III, vuosi 1779, Östran kihlakunta Smoolannissa. Myös reilusti opastuskylttiä matalampi.
Kylttejä ei oltu standardisoitu tai mallit kehittyivät hallintokauden aikana? Vuodelta 1781 Kumlan kihlakunnasta Närkessä.



keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Kerran kuulutetut 1789-1793

Lisää Dagligt Allehandassa mainittuja suomalaisia Tukholmassa.

21.3.1789: Tenholassa syntynyt 17-vuotias tynnyrintekijän oppilas Isaac Hindrickson lähti oppipaikastaan luvatta 15.3.1789. Tuntomerkit: "liten och undersåttig til wäxten, ser under musk, mörkbruna hår och koppärrig, klädd uti hwitgrå Jacka, blå Byxor boch hwita Ullstrumpor, samt Stöfflor och swart Hatt"

3.7.1789: Jääkäri Anders Mannström ja rekryytti Magnus Örmark lähtivät luvatta Ladugårdslandetille pystytetystä leiristä. Mannström, joka aiemmin oli ollut leipurin renki oli 22-vuotias ja syntynyt Inkoossa. Tuntomerkit: "smal til wäxten med långlagdt, gulaktig och magert ansigte, mörka hår och ögonbryn, samt wid bortgåendet, då han war plågad af swulnad i wänstra foten, klädd i grå Jacka men gröna upslag och krage, gamla swarta Byxor, whita Ullstrumpor och Skor med remmar uti".

6.7.1789: Piikaa Maria Eriksdotter Kemiön Biörbodan kylästä oli Tukholmaan tullut etsimään äitinsä. Tarkoitettaneen Dragsfjärdin Biörkbodaa.

2.4.1791: Anna Margareta Borgman oli kuollut Malmgårdissa lähellä Loviisaa. Kuulutettiin Tukholmassa työskentelevää sisartaan tai muita perijöitä. (Loviisan haudattujen listan mukaan Anna Margareta kuoli 35-vuotiaana 19.1.1791)

2.4.1791: Etsintäkuulutus kuolemaantuomitusta Ulrika Mattsdotterista. Kalannissa asunut Ulrika oli avustanut miestään Isaac Mattsonia, joka oli murhannut lankonsa Michael Heikkilän. Karattuaan Ulrikan uskottiin lähteneen Porvoosta kaartin sotilaan mukana Tukholmaan. Tuntomerkit: "lång och smal til wäxten med hwitlätt koppärrigt ansigte, bred näsa, brunagtiga hår och ögonbryn, samt fetlagd och af et öfwermodigt upförande; och skall hon wid afwikandet endast kunnat tala Finska Språket"

Luulin löytäväni murhan uhrin ja tuomitut suit-sait-sukkelaan kirkonkirjoista, mutta en. Ulrican ja Isacin avioliitto on solmittu seurakunnassa, jonka tietoja ei ole viety HisKiin. Michaelin hautaus samoin. Kalannin ainoassa Heikkilässä ei ole Michaelia...

6.4.1793: Armeijan laivaston vapaaehtoinen Erik Lindström oli lomalla Tukholmassa, mutta ei palannut. Espoossa syntyneen miehen tuntomerkit "beskrifwes wara 11 qwarter 1 tum lång, undersåtlig til wäxten med koppärrigt ansigte, 29 år gammal, samt idkar Timmermans arbete"

19.11.1793: Eva Wilhelmina Menzer Suomesta oli palkattu ja työnantaja ilmoitti tästä. Ilmeisesti Eva oli lähtenyt taloudestaan?

3.11.1794: Uudellamaalla syntynyt Eva Christina Ros oli jättänyt palveluspaikkansa aamuvarhaisella 20.10.1794. Tuntomerkit: "liten och underfåtsig til wäxten med rödt ansigte"

tiistai 10. lokakuuta 2017

Siansaksasta suomeksi

Sanomalehdessä Raahe kritisoitiin 24.7. & 31.7.1907 ruotsin sekaista suomea ja julkaistiin siinä sivussa Raahen Pekan sanakirja. Siansaksasta suomeksi. Lista ei ole mitenkään erityinen, mutta tarjoaa kesävisan (Lisäys 7:30. Hups. Ilmeisesti tämä piti alunperin tulla julkaistuksi kesällä. Kesän voi mielessään korjata sadepäiväksi.) sellaista kaipaavalle. Kirjoitus- ja tulkintavirheiden välttämiseksi (ja laiskuudesta) uudelleenjulkaisu kuvakaappauksina.



maanantai 9. lokakuuta 2017

Turun linnan vahtimestarit Ednerin jälkeen

Edner-prologin ja Qvidia-prologi-prologin jälkeen vihdoin pääosaan Tähdessä 9.7.1867 julkaistusta Turun linnan vahtimestarien listasta. Dahlströmin kortiston lisäksi täydennyksiin ja tarkennuksiin on hyödynnetty Hiskiä ja sanomalehtiä, mutta henkikirjoja ei ole käyty läpi. Sukutausta puuttuu lähes kaikilta ja todennäköisesti useimmat ovat omaksuneet sukunimensä syntymänsä jälkeen.

Lisäksi käy ilmi, että vahtimestarin ja linnankirjurin toimi on 1700- ja 1800-luvun vaihteessa usein annettu samalle henkilölle. (Aiempiin 1700-luvun linnankirjureihin kuuluu Matias Willstadius.)
  • Girs, mainittu 1765
  • Joh. Wessell, mainittu 1774, 1775
  • Herman von Hausen, joka Durchmanin (*) mukaan oli Paimion pitäjänkirjuri vuoteen 1771 ja Turun linnan vahtimestari 1770-luvun puolivälistä. Mainitaan vahtimestarina 1780, 1781, 1784, 1786, 1786. Tammikuussa 1787 tehdyn hautausmerkinnän mukaan hän oli kuollessaan linnan vahtimestari.
  • Pietari Ferdinand Achrén (s. 1758) meni von Hausenin Helena Catharina -tyttären kanssa naimisiin helmikuussa 1787. Vihkimerkinnässä ja seuraavana vuonna lapsen kastemerkinnässä hänet mainitaan vahtimestarina. Sitten perhe muutti Karkkuun, jossa Achrén oli nimismiehenä 1788-1791.
  • Henrik Lindroth (s.~1750) oli maakivalteri 1787. Vuonna 1790 hänet mainitaan vahtimestarina, vuonna 1794 hän ilmoittaa itsensä linnankirjuriksi (Åbo Tidningar 5.5.1794), henkikirjassa 1810 hän on entinen (?) vahtimestari ja hautausmerkinnässään 1815 entinen linnan vahtimestari.
  • Carl Fredrik Cajander oli avioituessaan huhtikuussa 1804 sekä linnankirjuri että vahtimestari. Hän oli edelleen ainakin linnan vahtimestari kun sieltä karkasi vuonna 1805 kuolleeksi luultu ja hautaan laskettu vanki Samuel Sandbäck (Åbo Tidning 4.1.&8.1.1806). Cajander menetti tutkinnan perusteella virkansa ja uutta tilalleen haettiin Åbo Tidningin ilmoituksella 18.10.1805.
  • Efraim Ahlgrén (s.~1776) tuli ilmeisesti valituksi, sillä hänet mainitaan vahtimestarina 1806, 1808 mutta vihkimerkinnässään vuonna 1806 ja hautausmerkinnässään vuonna 1808 linnankirjurina.
  • Gust. Bergström mainitaan Tähden mukaan vahtimestarina 1809 ja on sellainen henkikirjassa 1810. Hän sai sittemmin myös linnankirjurin toimen ja pyysi eroa vahtimestarin virasta. Uutta haettiin ilmoituksella Åbo Allmänna Tidningissä 19.11.1814, mutta vielä henkikirjassa 1815 Bergström on vahtimestari. (Linnankirjurina Bergström mainitaan vuonna 1835 (Åbo Tidningar 4.4.1835 ))
  • Joh. Pietari Nordman (s. ~1788) mainitaan Tähden mukaan vahtimestarina 1817
  • Erik Joh. Forsberg mainitaan Tähden mukaan vahtimestarina 1821, mutta
  • Joh. Piet. Nordman on jälleen vahtimestari vuonna 1822, jolloin vangit tappoivat hänet. Tapahtuneesta on perusteellisia selvityksiä sekä myöhempää tutkimusta.
  • Eräs Borgelin mainitaan Tähden mukaan vahtimestarina tässä välissä
  • Johan Holmberg (s. ~1784) oli kuollessaan 1833 "Slottsbefalln. mann"/"Slottsfogden, Befallningsman" (Åbo Underrättelser 18.12.1833) ja Tähti laskee hänet vahtimestariksi.
  • Carl Henrik Enlund oli kuollessaan 1835 "Slotts Befallningsman". Kotivuoren ylioppilasmatrikkelissa linnanvoutiudellaan ei ole ajoitusta. Aiemmin maanmittausalalla.
  • S. G. Engholm mainitaan Tähden mukaan vahtimestarina. Nimikirjaimissa saattaa olla epätarkkuutta, sillä Linnankadulla asunut Carl Fredrik Engholm (s. 1797 Roslagen, Ruotsi) oli aiemmin Turussa poliisi ja tullimies 1829. Hän oli sitten Befallningsman 1835, Slotts-Befallningsman 1836 ja 1838, Slottsfogden 1838, "Slottsfogden, Kronolänsmannen" 1839 ja 1840, "Uppsyningsmannen öfver Länehäktet, Kronolänsmannen" 1847. Kuollessaan 1853 Turun Kehru-huoneen hoitaja / Uppsyningsman öfver kronospinnhuset. (Åbo Tidningar 23.5.1835, 1.6.1836, 14.2.1838, 26.5.1838, 20.5.1840, 27.11.1847. Åbo Underrättelser 6.7.1839, 8.3.1853. Sanomia Turusta 8.3.1853)
  • Swen Salomon Mustelin mainitaan linnanvoutina 1849-1855. Ansioluettelonsa on saatavilla, mies siirtyi rankaisuvankien kanssa Kakolaan. Jälkeläisenä mukaan suvun piirissä tunnetaan nimellä "rosvopäällikkö"
  • Gust. Adolf Juselius mainitaan Tähden mukaan vahtimestarina 1862. Sama kuin Taivassalon nimismies G. A. Juselius, joka vaihtoi Marttilan nimismieheksi vuoden 1862 alussa (Sanomia Turusta 17.1.1862)? Vuoden 1863 lopulla linnanoikeudessa käsitellyn karkaustapauksen yhteydessä mainitaan Slottsfogde Juselius (Åbo Underrättelser 15.3. ja 26.3.1864). Juselius tuomittiin osasyylliseksi ja lienee menettänyt asemansa.
  • Carl Fredr. Lindberg mainitaan Tähden mukaan vahtimestarina 1864. J. W. Lillja mainitsee linnanvouti Lindbergin ja toteaa, että "Min nuvarande huswärd, befallningsmannen Lindberg, skall säkert icke misstycka, om jag säger att han på ett wälwilligt sätt sökt komma mig att glömma att jag saknat det för mig dyrbaraste — friheten." (Åbo Underrättelser 28.2.1865). Molemmat tarkoittanevat Karl Gustaf Lindbergia, joka siirtyi Föglön piirin nimismieheksi (Tähti 18.5.1866).
  • Jakob Fredrik Mittler, aiemmin varamaakanslisti, nimitettiin vahtimestariksi keväällä 1866 (Tähti 18.5.1866). Verkon sukupuun mukaan papin poika Mynämäeltä. Hänen nimensä on tuttu kirjastani Tavarantasaajat Österholm ja Sutki, sillä Österholm syytti Mittleriä väärinkäytöksistä, joiden johdosta Mittler ensin pidätettiin virastaan ja sittemmin menetti sen.
  • Adolf Fredrik Ekelund/Eklund (s. 24.8.1828 Espoo, k. 28.8.1900) esiteltiin lehdessä Vankeinhoito 10/1928 (s. 238) kuvan kanssa. Palveltuaan ensin sotaväessä hän toimi vuosina 1870-1890 Turun linnan linnanvoutina ja sittemmin linnanpäällikkönä.
(*) Durchman, Osmo: Bidrag till kännedom av å Finlands Riddarhus icke upptagna adliga ätter av utländskt ursprung. VIII. Von Hausen (von Husen). Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja VIII. 1924 s. 86-166

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Suomen rippikirjojen indeksoinnit vapaasti saatavilla!

Touhotin eilen Ruotsin ripppikirjoista niin, ettei mieleen tullut katsoa mitä muuta uutta FamilySearchissa on saatavilla. Onneksi tuttavani oli fiksumpi ja huomasi, että sivustolla on indeksoituna myös "Finland, Church Census and Pre-Confirmation Books, 1657-1915". Vuosiluvuista ei kannattane innostua, mutta (Kansallisarkiston digitoimat?) rippi- ja lastenkirjat ovat siis nimillä ja ajoilla haettavissa. (Eivät kuitenkaan syntymäpaikoilla kuten ruotsalaiset.)

Onko indeksointi tehty toistamiseen vai onko kyse samasta kuin MyHeritagen maksumuurin takana? Jonkun virheellisen tietueen vertailu voisi antaa viitettä suuntaan tai toiseen.

Käyttökokemus FamilySearch:ssa on huomattavasti mukavampi kuin ketkuttelulla käyttämäni MyHeritage. Tein pikahaun ekalla mieleen juolahtaneella sukunimellä ja löysin yhdet esivanhempani kaupungista, jossa en (muistaakseni) tiennyt heidän olleen kirjoilla. Samalla esimerkki siitä, että indeksoinnissa on voitu lukea nimi Herkepaeus Herrepäng eli mitään aukotonta tutkimusta hauilla ei voi toivoa tekevänsä.

Virtuaalisesti vuoteen 1918

Satakunnan museon verkkoväyttely Lempi ja Juho 1917-1918 on kuvitteellinen tarina. Saavutettavuus on muistettu: "Kaikki äänitiedostot on myös tekstitetty"

Tehdastyöläisen esittely alkaa punakaartiin kuulumisella, vaikka kronologia sitten pyörähtää käyntiin vuodesta 1917. Hieman sekoitti, eikä motivaatio punakaartiin liittymiselle oikein selvinnyt. Ja kun Tiina Lintusen väitöskirja on lukematta, en ymmärrä miksei punakaartia avustaneelle Lempille tullut seuraamuksia sodan jälkeen.

Myös huittislaisen isännän esittelyssä suojeluskunta on jo perustettu, vaikka myöhemmin on erillinen pätkä aiheesta. Puhetta tuntui olevan vähemmän kuin Lempin osuudessa.

Molempiin henkilökuviin olisi mahtunut pari jaksoa lisää tuomaan hieman enemmän tietoa. Plussaa lähdeluettelon julkaisusta

Tuoreempi on Vantaan kaupunginmuseon Vantaa 1918 -mobiiliopas. Mobiiliopas-nimestä huolimatta alkunäkymänä ei ole kartta, mutta sellainen on saatavissa esiin.

Kohteista on kuvaa ja tekstiä. Läpiluettavaksi ei oikein sovi, mitään kronologista polkua ei ole. Ehkä paikallisesti toimii, mutta ei innosta virtuaalimatkailijaa.