Käsiala-analyysiä

Ruotsalainen kirjeenvaihto ei tarjonnut vain Flachsenius-löytöjä, vaan myös viitteitä Sundien ja Hielmanien suuntaan. Löjtnant J. Flacksén oli löytynyt Lännan pitäjästä 1736-1747 samalta tilalta, jonka omisti Petter Sund 1717. Mutta onko kyse samasta Petter Sundista, jonka 2 lasta meni Flachsenius-suvun edustajien kanssa naimisiin?

Ylinnä on tämän jälkimmäisen kuittaus 1680-luvulta, josta kerroin elokuussa. Alla taas tilanomistajan allekirjoitus vuodelta 1717. (Kuvan lähde: Arkiv, serie och volym: Uppsala domkapitel, Handlingar ordnade efter pastorat, SE/ULA/11630/1/E V/86:1 (1650-1800)Bildid: C0035246_00272)

Ei ihan samalta näytä. Mutta toisaalta, ulkomuistista, Petter Sundia haukuttiin 1700-luvun alussa suunnilleen luku- ja kirjoitustaidottomaksi, joten ensimmäinen, sujuvalinjainen allekirjoitus ei välttämättä ole hänen kynästään ollenkaan.

Lisäksi uusi ystäväni (jos tällainen termi voidaan sallia neljän vastaanotetun viestin jälkeen) oli löytänyt erään Eric Hielmmanin saman tilan kohdalta manttaaliluettelosta. Erichän oli Petter Sundin kakkosvaimon ykkösavioliiton poika. (Hänestä jälkeläisineen bloggasin kerran, toisen ja kolmannenkin)

Ruotsalaiset kun ovat saaneet kuntansa yhdistettyä malliin, jota Suomi on vasta aloittamassa, paikkojen löytäminen menee vähän kinkkiseksi. Lännan piti oleman Tukholman läänissä, joten verkosta löytyneen listan mukaan on nykyään osa Norrtäljeä. (Listojen lisäksi verkosta löytyy kauniita kuvia.)

Wikipedian mukaan Länna on jossain vaiheessa ollut osa Roslags-Lännan kuntaa, mikä herättää toiveen siitä, että ties vaikka Hans "Petterin-poika-vai-ei" Sundin lasten syntymäpaikkakin (Roslagen) voisi joku päivä selvitä...

Yllätysviesti Ruotsista

Postilaatikkooni tuli keskiviikkona yllätysviesti Ruotsista: tiedustelu Tukholman Flacksenien selvittelyn etenemisestä. Kyseessä ei ollut vain tiedustelu, vaan yhteydenottaja oli itse tehnyt (huolellisempaa ja perusteellisempaa) tutkimusta (kuin minä) ja liittänyt löytöjään viestiinsä.

Täydentävien tietojen lisäksi sain irti muutaman opetuksen:

1. Vanhat forum-kyselyt (tässä tapauksessa anbytarforum) voivat tuottaa hedelmää vielä kauan jälkeenpäin. Eli vaikka internetissä yksityisyydensuoja ja spämmikontrolli on tärkeää, helposti löydettävät kontaktitiedot ovat varsin hyödyllisiä.

2. Ei-niin-aktiivisia tutkimuskohteita kannattaa toisinaan pyöräyttää hakumoottoreissa uusien löytöjen toivossa. (Googlella pitäisi olla automaattinen hälytysmekanismi, mutta en ole koskaan saanut sitä toimimaan.)

Tällä kertaa Google poimi Flachsenius-morsiamen Lasse Iso-Iivarin avioliittoluettelosta. Hiskin, Ylioppilasmatrikkelin ja SSHY:n sivujen (sekä Helena Virolaisen avun) kautta löytyi näin kokoelmaani uusi ”orpo” neiti Flachsenius. (Ylioppilasmatrikkeliin lähetin vokaalin muuttamisesta korjausehdotuksen)

Lisäksi Wikipediasta löytyi maininta Johan Flachseniuksen omistamasta säterirusthollista, josta minulla ei ollut muistijälkeä. Onneksi artikkelissa oli myös lähdetiedot, sillä painetusta Paimion historiasta löytyi huomattavasti täydellisemmät aika- ja omistajatiedot. Toisestakin J. F.:n tilasta.

3. Arkistolöydöt kannattaa heti/pian kirjoittaa puhtaaksi ja liittää aikaisempiin tuloksiin. (Joo. joo...)

Kaivaessani esiin tietokonelta Flachsenius-tiedostoa lähettääkseni omia tietojani Ruotsiin, hämäännyin hieman, kun huomasin kuinka kauan päivityksestä oli kulunut. Sisältöä silmäillessä oli selvää, etten ollut ottanut mukaan Turun maakunta-arkistossa kerättyjä Dahlströmmin kortistotietoja. Onneksi, vaihteeksi, paperit löytyivät melko sujuvasti. Ja sieltä löytyi maininta samasta paimiolaisesta tilasta kuin Wikipediastakin...

4. Koulussa kannatti sittenkin olla hereillä ruotsin tunneilla.

Kuulutko sukuuni / 1809

Viikonloppuna on Vantaalla Kuulutko sukuuni -tapahtuma. Niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana... Toissa vuonna kävin paikan päällä ja oli kyllä ihan näppärästi juna-aseman lähellä.

Esite on ladattavissa verkosta. Sunnuntaina on pari marginaalisesti kiinnostavaa luentoa (
Sukututkija ja vuoden 1918 tapahtumat ja Torpparikysymyksen ratkaisu 80 vuotta sitten) Eli toimivin ratkaisu on varmaan tulostaa ohjelma sekä tarkistaa Reittioppaasta yhteydet siltä varalta, että sattuisi olemaan oikealla tuulella.

Lauantaille löytyy kilpailevaa ohjelmaa Kansallismuseosta, jossa on ensimmäinen näyttelyyn 1809 liittyvä tapahtumapäivä. Näkyy olevan henkilöhistoriallisia aiheitakin tulossa talven mittaan: ”Petter Johan Bladh (1746-1816), österbottnisk pionjär och storman i med- och motgång”, ”Något om sjukvården i kriget 1808-1809. Presentation av fältläkarna, bröderna Jacob och Johan Edgren”, ”K. W. Malm, Savon sankari”, ”Frugårdin rouvat ja sota”, ”Ulla Möllersvärd, Wanhasta Mäntsälästä allegoriseksi Suomi-neidoksi”, ”Otteita Adelaide von Hauswolffin päiväkirjasta / Scener ur Adelaide von Hauswolffs dagbok”.

Historiaa radiossa

Ruotsin radiossa on taas runsaan kuukauden tullut tuoreita osia ohjelmasta Vetenskapsradion Historia. Ovat käsitelleet von Döbelniä ja omaan tutkimukseeni etäisesti liittynyttä Salan hopeakaivosta.

Tästä muistin katsoa mitä Ylen Areenasta tällä hetkellä löytyy:

• Mikä Sampo oikeastaan on? Mitä valoa Sammon pimeyteen tuo tähtitiede ja sen historiaa tutkiva haara arkeoastronomia. Pasi Heikuran kanssa Aristoteleen kantapäässä asiaa valottaa arkeoastronomi Marianna Ridderstad.
• Paras tawara maailmassa - kirjojen kustannuksen 150 vuotta. Historiikin kirjoittajaa Kai Häggmania haastattelee Seppo Puttonen.
• On maa, jossa Snellman on vielä suurempi sankari kuin Suomessa - ja jossa häntä ihailevat erityisesti sotilaat. Suomalaista turistiakin kunnioitetaan - tuleehan hän Valkoliljojen maasta. Toimittajana Jarko Tirkkonen.
• Helin Top4 lista historiallisista tapahtumista joissa olisi halunnut olla mukana
• Suomen sota- ohjelmasarjan ensimmäisessä osassa matkustetaan Tukholman kautta Uumajaan, jossa ruotsalainen tutkija Martin Hårdstedt kertoo Suomen sodan tapahtumista ruotsalaisesta näkökulmasta. Toimittajana on Martti Puukko.
• Sarjan toisessa osassa ruotsalainen tutkija Martin Hårdstedt jatkaa Suomen sodan tapahtumien ja niiden seurausten käsittelyä ruotsalaisesta näkökulmasta. Toimittajana Martti Puukko.
• Suomen sota. Osa 3/5. Asiantuntijana ruotsalainen tutkija Martin Hårdsedt. Toimittajana Martti Puukko. Lukijana Pekka Kyrö.
• Kirjailja Jari Tervo ja Nadja Nowak keskustelevat mm. historiasta, punapakolaisista, inhimillisestä Mannerheimista ja lapsista vallankumouksen jaloissa.

Vuoteesta

Maanantai-illan naishistoriasessioon oli eksynyt (tai talutettu) muutama vastakkaisen sukupuolen edustaja. Yhtään eksemplaaria en nähnyt luentotilaisuudessa, johon eilen (SSS:n kirjastossa tapetun ajan jälkeen) menin istumaan.

Helsingin yliopiston käsityönopettajan koulutus ja käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kirjasto on syksyksi järjestänyt luentosarjan otsikolla Puhetta vuoteessa ja vuoteesta. Tällä kerralla aiheina olivat Pellavasta puuvillaan – kotitekoisesta tehdasvalmisteisiin (Riikka Räsänen) sekä Liinavaatekaapin arvokas sisältö (Marja Anttila).

Ekasta selvisi, että mikään ei muuttunut ennen 1800-luvun loppua. Eli luennoitsija ei aloittanut ajasta ennen kankaita. Vaan ensin maattiin oljilla. Jos oli varaa niin laitettiin kangas päälle. Jos oli enemmän kangasta ja halua vaivannäköön niin kankaasta muotoiltiin pussi ja täytteet työnnettiin sinne. Jos oli hinkua hienosteluun, niin olkien sijaan saattoi käyttää villaa tai puuvillaa. Ja sitten siirryttiin joustinpatjoihin/hetekoihin/superlonpatjoihin yms.

Kysymysosiossa pälkähti päähäni kysyä luennoitsijalta, onko Suomessa tehty tilkkutäkkejä tarpeesta, samaan tapaan kuin USA:n maaseudulla 1800-luvulla. No eipä tietenkään. Preerialla oltiin ostokankaiden varassa (ainakaan Laura Ingalls Wilderin kirjoissa ei muistaakseni kudota kangasta, kylläkin ommellaan). Suomessa sen sijaan vielä 1950-luvulla:

”Ostin neljä kiloa pellavansiemeniä ja kylvin koulun pihan kukkapenkkejä ja perunamaata myöten pellavaksi. Minulla pitää vuoden päästä oleman hienot pellavaiset liinat ja lakanat. Kesäkuulla kudoin opettajaneidin hylkyvaatteista mattoja ja hetekanpeiton. Hän sävähtäisi varmasti vihreäksi, jos näkisi millaisen arvokkaan omaisuuden olen loihtinut vanhasta roskasta, jonka hän arvottomana hylkäsi.” (Hilja Valtonen: Neiti Talonmies)

1950-luvun tunnelmilla aloitti myös illan toinen luennoitsija ja käsitteli lähinnä 1900-luvun kulutuskäytöksen muutoksia. Kauniita kuvia lakanapitseistä kalvojen koristeena.

Älä unohda ottaa mukaan omia valjaita!

Väliprojekti, jonka lähetin painoon pari (?) viikkoa sitten, on nyt siinä vaiheessa, että kirja on näkyvissä painotalon sivulla, BookPlus-kaupassa ja Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupassa. Itselle ostetut muutamat kappaleet tulivat DHL:n kyydissä maanantaina.

Koko projekti alkoi Knorring-kirjan painatussuunnittelusta. Tulin siihen tulokseen, että Books-On-Demand näytti järkevimmältä vaihtoehdolta. Lupaavat lähettää vapaakappaleet, joten jo siinä tulee säästöä verrattuna aikaisemmin käyttämääni Kirja Kerrallaan-puljuun. (Jossa luvattiin toimittaa vapaakappaleet yli 100 kappaleen painoksista, mutta eivät sitten hoitaneet siitäkään kun ei ollut ISBN:ää. Millä ei ole mitään tekemistä vapaakappalevaateen kanssa.)

En kuitenkaan halunnut työntää vuoden verran työstettyä juttua vieraaseen paikkaan kokeilematta ensin muulla materiaalilla. Niinpä editoin kokoon englanninkielisiä matkakertomuksia. Mistä tuli melko monen tunnin homma, vaikka omaa tekstiä oli vain puolen sivun esipuhe.

Kirjan nimi on You must not forget to take your own harness, joka opetus löytyi ainakin parista kertomuksesta ja tuntui hauskalta otsikolta. Tosin nyt kun laitoin sanan harness Googlen kuvahakuun, niin tajusin etteivät valjaat tänäpäivänä ensisijaisesti liity hevosiin.

Alaotsikolla jäljittelin 1800-luvun tyyliä ottamatta huomioon, että kirjakantojen suunnittelijat eivät olleet varautuneet niin pitkään kenttään: Travel Reports from Southern Finland, between Eckerö and Viipuri: including Descriptions of Post-Houses, And Everything Interesting; Written in English 1774-1863; Selected for this publication by Kaisa Kyläkoski

Esittelyteksti kuuluu:

How did travelers get from Stockholm to Turku before steamships and icebreakers? What was it like to drive in a carriage across Southern Finland 200 years ago? What was the countryside like, how small the towns? What did foreign visitors pay attention to? What was their assessment of Finns and Finland?

Minkälaista oli matkustaa Etelä-Suomessa 200 vuotta sitten? Englanninkieliset matkaajat kertovat omin sanoin.

Books-on-demand tarjoaa muutamia erilaisia mahdollisuuksia. Käyttämäni Classic-paketti maksaa 99 euroa + itselle tilatut kirjat + muistaakseni 2 euron kuukausimaksu siitä, että kirja pysyy systeemissä. Omilleen pääsee todennäköisemmin, jos tilaa omaan myyntiin isomman erän, sillä kirjakauppojen myynnistä voi jäädä melko ohut siivu tekijän käteen.

Verkkokäyttöliittymästä minulla olisi melko paljon motkottamista. Prosessin vaiheet tuntuivat epäloogisilta ja ohjeistus välillä ristiriitaiselta. Ennen loppuun pääsyä olin lähettänyt kaksi kysymysmailia. Mutta saatujen vastausten ja hieman reippaamaan klikkailun jälkeen pääsin hyvään lopputulokseen.

Kansallisarkistolla ja Tieteiden talossa

Eilen olisin halunnut olla kahdessa paikassa yhtäaikaa ja toisaalta ennen sitä aikaa ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä.

Ei-mitään-tekemistä ajan kuluttamisen aloitin käymällä SSS:n kirjastossa. Lahjoitin Talan väitöskirjan sinne, omissa hyllyissä on muutenkin tarpeeksi tavaraa. Pikaluin myös tuoreen Sukutiedon.

Kansallisarkiston aulassa oli nuorisoinvaasio. Päivystäjän mukaan kyse oli avoimen yliopiston kurssilaisista. Suhtauduin lausuntoon epäilyksellä, sillä itse en hakiessani ole löytänyt hissan kursseja ohjelmistosta. mutta nyt kun tarkistan mm. Turun yliopisto tarjoaisi paljonkin mielenkiintoista. Mutta kun en asu Salossa. Enkä voi palata ajassa viime kevääseen. Kauniaisissa (!) on alkanut tänä syksynä Suomen historian aineopinnot/lähiopetus (35 op), mutta vaaditaan "Historian perusopinnot (25 op/20 ov) suoritettuna vähintään hyvin tiedoin". Laiskuuteni pyrkii esiin, pysyn amatöörilinjalla.

Istuin hetken KA:n kirjastossa lukemassa tuoreita sukututkimusyhdistysten lehtiä. Sukuviesti 4/2008 sisälsi ensimmäisen osan artikkelia Turun Tuomiokirkon muurihaudat, joka kiinnosti elokuisen vierailun takia. Lisäksi siinä mainittiin esi-isän veljen hauta. Mutta vähän ihmetyttää, eikö kukaan ole saanut päähänsä kirjoittaa vuoden 1775 hautaluetteloa puhtaaksi ja julkaista? Sisältää artikkelin mukaan sukulaisuustietoja.

Samassa lehdessä julkistettiin hanke nimihakemistosta Savon tuomiokirjoihin 1639-1809. Kunnianhimoa sitä olla pitää! Idea oli jutun perusteella lähtenyt Varkauden Seudun sukututkijoilta ja olivat jo rekrytoineet siihen muitakin yhdistyksiä mukaan. Ja antavat skannaamiaaan kuvia SSHY:n kantaan. Yhteistyö on voimaa.

Tämän ajantappamisen jälkeen siirryin Tieteiden talolle. Alakerrassa oli SSS:n luentotilaisuus. Kävin moikkaamassa Helsingin paikallisyhdistyksen puheenjohtajaa, mutta törkeästi jätin hänet luennoitsijan kanssa isoon tyhjään saliin ja siirryin neljänteen kerrokseen. Siellä pidettiin SHS:n paneelikeskustelu Suomalaisen naishistorian uusia suuntia, esiintyjinä Kirsi Vainio-Korhonen, Maarit Leskelä-Kärki ja Anu Lahtinen.

Saattoi olla, että valitsin väärin, en nimittäin saanut keskustelusta paljoakaan irti. Mielenkiintoisin pätkä tuli kyselyosuudessa, kun kysyjä mainitsi Oula Silvennoisen väitöskirjan saamaan julkisuuden (lue: Hesarin iso juttu) ja esitti huolen, että kun naishistoria siirtyy yksityisempään ja henkilökohtaisempaan suuntaan se marginalisoituu kun arvostus on edelleen miehisellä poliittisella historialla.

Kysymys oli hyvä, mutta vastauksiin en ollut tyytyväinen. Sillä keskustelijat alkoivat innolla selittää, että kyllä heidänkin työssään on poliittiikan teko mukana, miten yksityinen ja julkinen sekoittuivat ennen 1800-lukua jne. Tiedän feminismin teoriasta vielä vähemmän kuin historian, mutta tämä kuullosti korvissani argumentoinnilta tyyliin "Pallomme ovat kieltämättä punaisia, mutta on niissä sinistäkin, eli kyllä ne ovat parempia kun kokonaan punaiset pallot". Whatever, tohtoritason historian tutkimus on jokseenkin kaukana meikäläisen ongelmista. (Ne pirskatin torpparit...)

Rukiin viljelyä

Lauantaina ilmestyneessä Helsingin Sanomien Kuukausiliittessä oli reportaasi ruisviljelykokeilusta. Oli tehty kaski, karhittu, kylvetty, leikattu sirpillä, lyöty seinään, jauhettu ja leivottu. Peltoalaa 30 kertaa 30 metriä eli noin viidesosa tynnyrinalaa.

Juttu oli mielenkiintoinen, mutta työnteon makua en löytänyt. Kirjoittaja Malmberg toteaa useimmissa vaiheissa Suomen maatalousmuseo Sarkan johtajan tekevän työt.

(Opin, että riihen käyttö onkin suomalainen erikoisuus. Mikä vastaa Tallinan ulkomuseossa heränneeseen kysymykseen riihien sijainnista: ei välttämättä missään.)

Malmberg on kiinnostunut pellosta saatavan viljan ja leivän määrästä. Testipeltoon kylvettiin 10 kiloa siementä. Huonot sääolosuhteet vaikuttivat niin, että satoa saatiin vain 15 kiloa eli 5 kiloa varsinaista ylijäämää, kun seuraavana vuonna on taas kylvettävä. (Tätä Malmberg ei ota huomioon laskelmissaan.) Artikkelin kokeilussa leipää leivottiin 6 kilosta jauhoja. Siitä saatiin 24 350 gramman leipää eli 8,4 kiloa yhteensä.

Useimmilla Kokemäenkartanon torppareilla oli vuonna 1834 peltoa noin 9 tynnyrinalaa. Kartanon pellot olivat vuoroviljelyssä ja torpallakin ehkä vain puolet vuosittain hyötykäytössä. Olettamalla tämän, syysrukiin viljelyn, huonon sään ja kokemattomat viljelijät: 123 kiloa satoviljaa. Siitä ei olisi jäänyt kovin suurta puuro- eikä leipäannosta per suu ja päivä.

***

Saman lehden ruoka-artikkeli on otsikoitu Syksyn satoa. Vivi-Ann Sjögren kirjoittaa: ”Pääsemmeköhän me koskaan niin lähelle meissä elävää alkuihmistä kuin syksyllä? Silloin herää keräilyvietti, niin, nimenomaan vietti, joka saa meidät kokoamaan talvivarastoja.”... ”Antakaa meidän tuntea korjanneemme talteen sen, mikä on ympärillämme, itseämme ja ympärillämme olevia varten, antakaa meidän tuntea tyydytystä!

Kauniita kuvia

Surffauksessani törmäsin ulkomaalaiseen blogiin, joka keskittyy vanhoista kirjoista digitoituihin kuviin. Kaikenlaista upeaa. Muutamia poimintoja:

• 1800-luvun lopulta englantilaisten lasten elämää humoristisesti piirrettynä
• kanarotuja
• Finland Framstäldt i Teckningar (!)
• saksalaisia kuvia vuodelta 1492
• kansat vuonna 1723
• puolalaisia ritari/sotilas-kuvia
• pukukuvia vuodelta 1703
• renesanssin ajan muotia ympäri maailmaa
• viihdejulisteita Turusta
• peikkoja
• matkakuvia Norjasta ja Tanskasta
• matkakuvia Venäjältä ja Ruotsista
• keskiaikaisia kuvia
• turnajaiskuvia