Axellin pojat

Jatkoin eilen Kokemäen kartanon torppien setvimistä. Yllättäen silmiin osui kersantti Salomon Axellin poika kartanon renkinä. Ja niinkuin minä olen näitä etsinyt!

Tai siis en näköjään ollut etsinyt kovin perusteellisesti. Paattisen (p.o. Paattisten?) muuttokirjanpidosta löysin perheen sisäänmuuton ja vahvistin mikä setti oli silloin vielä koossa. Perheen taloudellinen tilanne ei ilmeisesti ollut kovin hyvä, sillä lapsia lähetettiin yksitellen nuorina maailmalle. Ainakin kaksi poikaa kävi kääntymässä Kokemäen Haistilan Härkälässä, toinen tätinsä ja toinen serkkunsa taloudessa.

Aika loppui kesken, mutta pääsin yhden pojan elämän loppuun saakka. Itsekkäästi toivoin, että hän olisi kuollut naimattomana, jolloin perukirjasta olisi saanut sisarusten tiedot. Mutta Viktor Axell, joka päätyi Noormarkkuun maakauppiaaksi, ehti naimisiin kaksi vuotta ennen (aikaista) kuolemaansa 8.6.1879 50-vuotiaana. Ennen kauppiaaksi ryhtymistä hän oli parikymmentä vuotta kuskina Leineperin ruukilla Kullaalla.

(Ruukista on näköjään tehty elämyksellinen pienoismalli, hienoa paikallishistoriallista yrittämistä)

Parempi jälkeen kuin ennen?

Agricola-sivuston tuoreessa kirja-arvostelussa oli melkeinpä enemmän tekstiä koskien ennen joulua näkemääni elokuvaa Raja 1918 kuin arvosteltavana ollutta kirjaa. Näköjään elokuvassa oli muutakin epäuskottavaa kuin noteeraamani kansakoulunopettajan äkillisesti punaiseksi muuttuva garderoobi. Ties vaikka pitäisi tutustua arvosteltuun kirjaankin. Joku päivä.

Saa nähdä minkälaisen arvostelun saa syksyllä ilmestynyt Kekkonen vasta-alkaville ja edistyville, joka jäi viimeiseksi vuonna 2007 lukemakseni kirjaksi (saldo harmittavan vähän alle 100). Itse olen syntynyt 1970-luvun alussa, joten Kekkonen oli Presidentti eikä hänen aikaisemmasta poliittisesta urastaan ole sittemminkään tullut otettua selkoa. Baggen kirja oli ihan hyvä peruskurssi ja toivoisin, että Suomen historiasta julkaistaisiin enemmänkin teoksia, jotka ovat asiallisia olematta tolkuttoman kuivia.

Taas arkistossa

Eilinen arkistopäivä meni Kokemäen kartanon torppien kanssa. Rippikirjat tarjosivat jotain selvyyttä aikaisempiin kysymyksiin, mutta - tietenkin - aiheuttivat uusia.

Arkiston ilmoitustaululta huomasin tiedotteen Lahden alueen historiaa esittelevästä sivustosta. Etusivun linkin (ei yläpalkissa) takana on digitoituja Senaatin karttoja Lahden ympäristöstä (1860-1914). Sikahienoja ja hyvin digitoituja. Talon nimellä pääsee hakemaan ja voi nähdä rakennusten sijaintejakin, mittakaava on 1:21.000. (Punainen piste allaolevassa ei kuulu alkuperäiseen)

Torppiin tolkkua? Osa 1

Knorring-löydöt ja taannoinen Forum-keskustelukin osaltaan haastivat minut selvittämään Kokemäen kartanon torppia. Parisenkymmentä tuntia on mennyt kun olen koostanut digiarkiston henkikirjojen ja Hiskin rivien perusteella "torppia".

Haasteita on monenlaisia. Selvästi yhdessä torpassa on asunut eri sukunimisiä torppareita, nimet kun tulevat ja menevät. Toisaalta yksi nimi esiintyy niin muonatorpparilla, torpparilla kuin lampuodillakin. Aikaansaatuja paloja pitäisi saada yhdistettyä ja kunhan ehdin katsoa rippikirjoja selviää onko se mahdollista.

PS. Katselmusluettelot ovat nyt siis verkossa. Rullalistan perusteella "autonomian aika" loppui vuonna 1880 eli turhaan hain juuri ennen armeijan hajoitusta palvellutta isoäitini isää.

Vuosi loppu

No niin, tämän vuoden loppuvuotta on jäljellä vajaa päivä. Koko viime viikko meni käytännöllisesti katsoen sängyn pohjalla ja taas meni työsuunnitelmat (tai -unelmat) roskiin. Onneksi jo huomenna loppuvuotta on taas 365 päivää jäljellä.

Positiivisia uutisia loppuvuodesta oli autonomian ajan sotilaiden tietokannan julkistus. Tosin en ollut julkistuksessa, joten en tiedä missä se on käytettävissä. Sen paremmin SSS:n kuin Sota-arkiston etusivu ei auta asiaa. Ikävää oli sairasvuoteelta lueskella Forumin viestiketjua Hiskin tallennusten takkuamisesta (?) Ero vapaaehtoisten kokemuksista SSHY:n toiminnassa ja SSS:n toiminassa on varsin selvä. Toivon, että joko toiminnanjohtaja tai Hiski-koordinaattori vastaavat pian ja positiivisessa hengessä.

Tavataan sanoa, että tavoitteet pitäisi kirjoittaa ylös ja aika usein niitä tulee paperin reunoihin laitettuakin. Mutta todettakoon julkisesti (ja palataan asiaan vuoden mittaan), että sukututkimuksen puitteissa vuoden 2008 tavoitteeni ovat
1. Viimeistellä Gustava Adriana Gottlebenin esipolvet julkaisukuntoon syksyyn mennessä. Vaatii Kokemäen käräjien läpikäynnin, paikallishistorioiden uusluvun, tekstin (uudelleen) kirjoittamisen, viitteiden tarkistamisen, kuvien keruun.
2. Kerätä tietoa Kokemäen kartanosta Knorringien aikaan ja katsoa olisiko sitä tarpeeksi pieneen julkaisuun kesään mennessä.
3. GAG-työn jälkeen palata Petter Sundin pariin ja päästä hieman eteenpäin ennen vuoden loppua.
4. Kirjoittaa Sukutietoon luvatut artikkelit.