Arkeologiaa

Tämän kesän kaivauksista näkyi (tai ainakin jäi mieleen) parhaiten Vantaan Jokiniemi. Jan Fast kertoi kaivauksen valmisteluista blogissaan jo hyvissä ajoin ja raportoi tuloksista päivä päivältä. (Valitettavasti ei kuitenkaan käyttänyt aihetunnistinta, jolla kirjoitukset voisi helposti poimia esille.)

Alumnien viikkoon osallistunut Timo Suvanto raportoi omassa blogissaan Jokiniemen kaivaustunnelmista, kuin myös seuraavalla viikolla paikalla ollut Eva Ahl-Waris.

Löytyneet savi-idolit saivat näkyvyyttä monessa mediassa. Oheisen kuvan on ottanut Jan Fast, julkaistu blogissaan 5.8.2014, käytetty tässä yhteydessä hänen luvallaan.

Arkeologiabloggaukselle löytyy siis hyviä esimerkkejä Suomessa. Jos joku kaipaa lisävinkkejä tai -näkemyksiä voi lukea verkosta kirjan Blogging Archaeology.

Muuta kerääntynyttä Suomesta ja Bernadottelandiasta

• Sundell, Tarja: The past hidden in our genes : Combining archaeological and genetic methodology: Prehistoric population bottlenecks in Finland 
• Palmgren, Erik: Den Gropkeramiska kulturens framträdande: en kritisk analys gällande tre av de främsta teorierna kring den Gropkeramiska kulturens framträdande i Nordeuropa
• Bibbi Storn: DET ÄR DE SMÅ TINGEN SOM GÖR DET... Rakknivens respektive pincettens roller och dualism i den nordiska bronsålderns samhälle
• Wennerström, Ulrika: Järnets introduktion i Skandinavien: -I ett arkeologiskt perspektiv 
• Aunér, Mimmi: Gravmönster under yngre järnålder: en jämförelse mellan åländska och svenska gravfält

• Shahidan, Shaiful Idzwan: Archeological ethics and cultural property: the debate of conservationist vs. repatriationist and perceptivity from philosophical perspectives 
• Kokko, Rami : In situ -konservointi meriarkeologisilla hylkykohteilla 
• Halla Baldvinsdottir, Kristin: The Process of Accessioning of Archaeological Material in the Nordic Countries
  
• Nyholm, Mikael : Visuaalinen arkeologia : Näköaloja menneisyyteen tulevaisuudessa 

• Bernhard, Emelie: Möten i kulturmiljöer: En studie av publika insatser i samband med arkeologiska utgrävningar 
• Emelie Grönberg: ”Har ni hittat nåt?” - En studie av arkeologens uppfattning om allmänheten 
• Emelie Grönberg: "You call this archaeology" - om uppfattning och fördomar av det arkeologiska yrket med film som ingångspunkt 
• Patrik Fält: Arkeologer, vad är det? En inblick i hur arkeologer porträtteras på tv och i film 
• Veronica Larsson: Bland mumier och mosslik - en jämförande studie av populärarkeologi och fackarkeologi

Oman mielenkiinnon aiheenikin linkkejä talteen

• Andersson, Sara: Död och begraven: en analys av de avrättades behandling på galgbacken
• Andersson, Sophie: Döden till mötes: kriterier för att lokalisera avrättningsplatser på Gotland

Kuin myös sukututkimuksellisesti itseäni kiinnostava tutkimus

• Odgrim, Mikael: Ekonomin i Sala gruvby omkring 1500 till 1600: en jämförande studie av myntfynd från Sala gruvby och kyrkfynd

Tulivuorten vaikutus Suomessa

Viime viikkojen uutisissa on odoteltu tulivuoren purkausta Islannissa, joten "ajankohtaista" käsitellä tulivuorten vaikutuksia elämään Suomessa.

Aikanaan mietin täällä oliko vuosi 1816 Suomessakin "vuosi ilman kesää". Sain tekstiini kommentin, jonka mukaan todennäköisesti ei, mutta asia jäi kutkuttamaan mieltäni. Niinpä varasin kesällä vauhdilla kirjaston uutuuslistaan ilmestyneen William K. ja Nicholas P. Klingmanin kirjan The Year Without Summer. 1816 and the Volcano That Darkened the World and Changed History (2014).

Jos koko maailma pimentyi, niin sitten kai Suomikin? Valitettavasti hakemistosta ei löydy mitään koillisen Euroopan paikannimeä, joten ilmakehän tuhkakerroksen vaikutus jää edelleen mysteeriksi. Pitäisiköhän kysyä ilmatieteen laitokselta? Ruotsalaisessa ilmastoblogissa todetaan viitaten tieteelliseen artikkeliin

Vad gäller lufttemperatur verkar han inte se tendenser till att sommaren 1816 var ovanligt kall i regionen. Serier från Trondheim, Göteborg, Köpenhamn, Uppsala, Stockholm, Vöyri och St Petersburg användes för ändamålet. Ser man kortsiktligt (jämförelse av lufttemperaturen 1816 kontra 1814) var 1816 kallare, men år 1812 var till och mer ännu kallare än 1816 i Östersjöregionen under de varma månaderna (april till september).

Samaan aikaan kirjastoon ostettu Alexandra Witzen ja Jeff Kanipen Island on Fire. The extraordinary story of Laki, the forgotten volcano that turned eighteenth-century Europe dark (2014) käsitteli perusteellisen otsikkonsa mukaisesti Islannin Lakin purkausta kesäkuun 1783 alussa.

(Cornell University Libraryn Flickr Commonsissa jakama valokuva ei esitä tekstin Lakia vaan pari vuotta sitten lentoliikenteen pysäyttänyttä tulivuorta Eyjafjallajökull.)
   
Tulivuoresta levinnyt materiaali havaittiin Euroopassa rikintuoksuisena sumuna kesä-heinäkuussa. Rikki ei ollut pelkkää tuoksua vaan myös happoa, joka tuhosi paikoin kasvavia kasveja eli vuoden sadon. 

Rikkisumusta on kirjoitettu useita tieteellisiä artikkeleita ja ilmeisesti näiden tietoihin perustuen  kirjassa on kartta sumun saapumisesta Euroopan kaupunkeihin. Helsingin kohdalle on merkitty päivämäärä 23. kesäkuuta eli jostain on joku havainto löytynyt? Pitäisi kai kaivaa lähdeartikkelit esiin selvyyden saamiseksi. Kotimaisessa kirjallisuudessa en muista nähneeni mainintaa erikoisesta kesäsumusta.   

Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo julkaisi kesäkuun säätiedot 7.8.1783. Tekstissä todetaan "Blåsten var märkelig hela månaden, men skingrade likväl ej solröken.", mikä voisi tarkoittaa edellä kuvattua ilmiötä?

Blogi vs. Twitter - tilastovertailu

Twitter avasi eilen tilastomodulinsa yksittäisillekin immeisille. Pelotti hiukan tarkistaa onko twiiteilläni näkijöitä/lukijoita ollenkaan, mutta analytiikan ammattilaisena piti käyttöliittymään kuitenkin kurkistaa...

Seuraajien määrä on kasvanut epätodellisen lineaarisesti.

Twiittien näkemiselle Twitterillä on mittari "impressio".

Huh. Joka päivä on joku nähnyt (ja mahdollisesti lukenut) jotain ja edelliseen 28 päivän jaksoon verrattuna on kasvua. Toisin kuin blogissa, jossa trendi on ollut tänä vuonna silmiin nähtävästi laskeva. (Metriikkana sivulataukset, jotta verrannollinen twiittien "impressioihin".)

Lisälukijoiden saamiseksi pitäisi kirjoittaa mielenkiintoisempia/helpompia/parempia tekstejä, joita ihmiset viitsisivät a) tulla lukemaan ja b) linkittää eteenpäin. Ei onnistune meikäläisen muskeleilla.

Positiiviseksi lopuksi voin kuitenkin todeta, että tämän blogin FB-sivun tykkäykset ovat sentään (hitaasti) nousevalla uralla.

Pirtin jäljillä Helsingissä

Velikulta julkaisi numerossaan 12/1904 yllä näkyvän kommentin tuolloiseen nykyarkkitehtuuriin. Pirtti-niminen "maamme taiteilijain yhteinen koti" oli valmistunut keväällä 1904 "Erottajan varrelle". Erottajalla olen itse usein kulkenut, enkä moista muistanut nähneeni, joten lähdin hakemaan lisätietoa.

Suomen kuvataiteen kultakauden aikajanalta löytyi vuoden 1905 kohdalta "Akseli Gallen-Kallelan" merkintä "Muutamme syksyllä Eliel Saarisen suunnittelemaan Pirtti-taloon Erottaja 2:een." Gallen-Kallelan museon sivuilla lisätietona "Taiteilija muutti vuoden 1905 alussa takaisin Helsingin keskustaan, ateljeehuoneistoon, jossa "Pirtti"-niminen suomenmielinen taiteilijayhteisö järjesti näyttelyitä. [...] Taiteilija piilotteli Pirtissään vallankumouksellista kirjailijaa Maxim Gorkia venäläisiltä santarmeilta 1906, ja maalasi tällöin hänestä muotokuvia." Wikipedia tiesi, että "Pirtin rakennuksen, joka sittemmin purettiin, oli piirtänyt Eliel Saarinen."

Mutta missä se oli ollut? Nykypäivän Erottaja 2:ssa on vuonna 1891 valmistunut iso rakennus. Hetken sekoilun jälkeen rauhoituin ja kaivoin Helsingin Region Infosharesta Opaskartan Helsingin kaupungista vuodelta 1900.

Sitten Portista kertauskurssi Helsingin kaupungin kiinteistökortiston selaamiseksi. Korttelin 50 korteissa Erottaja 2 on jo korjattu Etelä-Esplanadi 22:ksi. Tontti on myyty toukokuussa 1903 asunto-osakeyhtiölle Skillnaden 2 FAB.

Kaupunginarkiston Piirrustusrekisterissä on korttelista 50 muutamia piirrustuksia 1800-luvulta. Mielenkiinnon kohteena olevasta Saarisen rakennuksesta ei löydy piirroksia rakennusvalvontaviraston sähköisestä asiointipalvelustakaan, jos nyt olen oikealla tontilta niitä hakemassa.

Luovutan hetkeksi. Ennen kuin Gorki joutui piilottelemaan, hän aiheutti Velikullassa 19/1904 julkaistun kuvan mukaan suuren kiinnostuksen helsinkiläisten keskuudessa.

Ja sitten lähde, johon kosken vain hätätilassa. Helsingin kaupunginmuseon kuvat Finnassa. Eric Sundströmin vuosiin 1914-1919 ajoitetussa valokuvassa piirroksen mukainen rakennus erottuu osoitteen mukaisessa paikassa. (Palvelussa ei edelleenkään ole tapaa "ladata" heikkolaatuisina tarjottuja kuvia.

P. S. Toisaalla ammattimaisempaa Helsingin arkkitehtuurimetsästystä: Jännittävää salapoliisityötä Arkkitehtuurimuseon arkistossa – Tapaus Unioninkadun ja Aleksanterinkadun kulmatalo

Haminassa

Lauantainen retki jatkui Haminaan, joka oli minulle uusi paikka (lukuunottamatta pimeässä illassa talvella 90-91 juoksemaani  Iso ympyrä -viestin osuutta). Selkeästi erottuvat bastionit ja vanhat rakennukset tekivät vaikutuksen ja olivat iloinen yllätys.

Lounastettuamme varuskuntakerholla

kuljimme korttelin matkan

ortodoksiselle kirkolle, jonka pyöreydestä otin myöhemmin kuvan takapuolelta.

Kirkon rakennushistoriasta saimme perusteellisen selvityksen, johon keskittymistä haittasi pahasti kirkon ikkunasta pilkottanut Kaupunginmuseo, joka ei kuulunut ohjelmaan. Kun saimme kirkkovierailun jälkeen puolen tunnin vapautuksen tiesin siis heti minne mennä.

Rakennus erottuu ylläolevassa korttelikuvassa punertavana. Se on kaupungin vanhimpia ja varsin historiallinen, sillä siellä neuvottelivat Katariina suuri ja Kustaa III vuonna 1783. Talon tuon aikainen ulkonäkö esitellään museossa pienoismallilla.

Paljon muuta mielenkiintoista museossa ei ollutkaan, mikä teki vartin tutustumisajasta sopivan ja 8 euron sisäänpääsymaksusta melko kalliin. Perusnäyttelyn sijaan esillä oli John Nurmisen säätiön kanssa tehty näyttely Hamina maailmankartalle. Antoisa ehkä karttojen ja merihistorian ystäville?

Kartoista puheenollen. Arkistolaitoksen tuoreehkoihin digitointeihin kuuluu Kaupunkikartat (kokoelma) - Kaupunkikartat (kokoelma) - Haminan kartat . Yllä näkyvä ote yhdestä kaupunkikartasta vastannee retkellä ilmaan jääneeseen kysymykseen siitä, miksi bastioni ei ollut täydellinen ympyrä. Laajempi kaupunkiin liittyvä setti on VeSA linnoitus- ja rakennuspiirustukset - VeSA Haminan linnoitus- ja rakennuspiirustusten arkisto - Haminan linnoitus- ja rakennuspiirustusten arkisto

Viimeisenä kohteenamme oli Haminan kaupungin museoiden toinen osa, Kauppiaantalomuseo. Kuopion Korttelimuseon tapaan se rakentuu useasta interiööristä ja antaa monipuolisen kuvan 1800- ja 1900-luvun vaihteen kaupunkielämästä.

Molemmissa museoissa oli ehdoton kuvauskielto ja piruuttani haastattelin paikalla ollutta museonjohtajaa teemasta. Käytäntö oli vanha ja mahdollisesti tulossa uusmietintään. En tehnyt muistiinpanoja, mutta muistikuvani mukaan taloudelliset ja tekijänoikeudelliset tekijät eivät tulleet mainituiksi. Ensisijaisesti kyse oli turvallisuudesta, mikä tarkoitti kai varkauksien innoittamisen välttämistä.

Langinkoski ja Höyteri

Eilen mainitsemani lauantaisen retken ensimmäinen kohde oli Langinkoski, jonka johdosta siis suositeltiin Kansallismuseon näyttelyä, jossa ei minusta ollut merkittävää mainintaa kyseisestä paikasta.

Menomatkalla kohteen oppaana toiminut Jukka Relas paljasti tuoretta tutkimustietoaan. Pian ilmestyvän Kultarannan historian sivutuotteena hän oli tullut siihen tulokseen, että Langinkankaassa oleva keisarillinen makuuhuonekalusto on kuulunut oikeasti Lappeenrannan residenssiin. (Jota laajennettiin vuoden 1885 versiosta, josta eilen esitin kuvan.) Yleisradion toukokuisessa verkkouutisessakin vilahtava setti näytti Langinkoskella tältä.

Paikan päällä kerrottavaa oli suhteellisen vähän, joten edellisen vierailun draamaopastus oli oikeastaan erittäin toimiva ratkaisu.

Koska en ottanut kovin kummoisia valokuvia ulkoa, käytetään kuvat Kansanvalistusseuran kalenterista 1889 (Kansalliskirjasto, Aarteet). Olisin voinut kuvittaa tätä postausta myös rakennuspiirrustuksilla, joiden Relas mainitsi löytyvän Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta: Rakennushallitus - Rakennushallituksen piirustukset II (kokoelma) - Linnat, kartanot, museot ja näyttelyhallit - 1-5, 6-10, 11-15, 16-23

Langinkoskella muistin jo retkeä varatessani käyneeni aiemmalla retkellä, mutta vasta kaivaessani kyseisen blogitekstin esille huomasin, että myös päivän toinen kohde, Höyteri, oli aiemmin nähty. Paikan päällä en saanut déjà vu -elämystä tarkastamillamme röykkiöillä ja kysymysmerkkisellä laivalatomuksella. Elämyksellisempää oli retkeläisen (Kristian?) pohdinta siitä, että pronssikautiset röykkiöhaudat kertovat skandinaavien metallintarpeen laajentamasta kaupasta.

Keisarin kesämatkoista

Toissapäiväisen bussiretken järjestäjä suositteli käymään etukäteen Kansallismuseon näyttelyssä Aleksanteri III ja Suomi - Keisarillista kesälomaa. Joten hyödynsin viime torstain Taiteiden yön ilmaisen sisäänpääsyn ja kävin tarkistamassa tarjonnan.

Positiivinen yllätys näyttelyssä olivat venäläiset maalaukset Suomen luonnosta ja ihmisistäkin. Olen ajatellutkin, että Venäjällä voisi olla lisäkuvia menneisyydestämme. Kulumattomia kuvia etsivät voivat siis suunnata hakunsa sinne.

Ikävä, mutta ei yllättävä, puoli näyttelyssä oli se, että se keskittyi vain ja ainoastaan keisaripariin. Ei jälkeäkään interaktioista suomalaisten kanssa. Eli vain ja ainoastaan lomailua.

Virallisista Aleksanteri III:n matkoista ensimmäinen tapahtui kesällä 1885. Sen merkittävä osa sijoittui Lappeenrantaan, josta Kansanvalistusseuran kalenteri 1886 (Kansalliskirjaston Aarteet), julkaisi alla olevat kuvat. Maakuntakirjasto on digitoinut A. Lindhin Muistelmia Keisarillisten Majesteettien käynnistä Lappeenrannassa w. 4.-7.8.1885.  Lisätietoa tapahtumista ja muista keisarillisista matkoista Kaakkois-Suomessa saa Etelä-Karjalan museon verkkonäyttelystä. Lisäksi Blogi Villimiehen jäljillä on julkaissut useita tekstejä, joissa vilahtaa Aleksanteri III Kaakkois-Suomessa.

Palkittuja opettajia vuonna 1908

"Tammelan Liesjärven kylässä asuu Antti Juhonpoika Örn, joka äskettäin täytti 68 vuotta. Nuoruudessaan tapaturmaisesti jouduttuaan kyttyräselkäiseksi ja ruumiilliseen työhön kykenemättömäksi antautui hän henkiseen työhön, metsäkulman lastenopettajaksi, jota tointa on pitänyt 35 vuotta. Hyvä on ollut hänen työnsä menestys; metsäkulman kiitetty lukutaito on hänen luomaansa. Siellä hän vieläkin toimii ilman vakinaisia palkkoja."

 Sukututkimustietokannan mukaan Antti Örn elivuosina 1839-1927.

"Torpparin leski Amanda Ojala (synt. 1840) Piikkiössä on 49 vuotta tehnyt työtä Herran taimitarhassa, johon hän jo nuoruutensa ensi keväimessä antautui. Joutuisaksi ja eläväksi kiittävät hänen opetustaan entiset oppilaat, joiden huolesta nyt häntä puutteensa päivinä runoilijan rahastosta muistetaan."

"Samanlainen elämäkerta on Magdalena Rawoniuksella Lapin pitäjästä, T.l. Hänellä on ikävuosia 67 ja opetusvuosia 45. Hänen kuulonsa ja näkönsä ovat heikot, mutta elämänsä loppun hän aikoo kallista tehtäväänsä hoitaa."

Magdaleena syntyi 28.5.1841 Lapin Kivikylässä pitäjänräätäli Samuel Grönlundin ja vaimonsa Juliana Johansdotterin tyttäreksi. Hän avioitui 4.9.1864 renki Johan Isak Ravoniuksen kanssa. (RK Lappi Tl 1839-1845, 1846-1852, 1853-1859)

Tekstilainaukset Helsingin Sanomat 14.1.1908
Tunnelmakuva: Seurasaaresta. Hans Põldoja, Flickr (CC BY 2.0)
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto