Uusi syy häiden ajoitukseen

Kuvatekstin mukaan vasemmalla "Vanha onnellinen pariskunta. (Kuva ilman selitystä)". Julkaistu Helsingin Viikko-Sanomissa 26.01.1883.

Vanhempieni hääpäivän kunniaksi palaan häiden ajoituskysymykseen. Lueskelin Gunnar Suolahden kirjaa Suomen papisto 1600- ja 1700-luvuilla. Papinmaksujen yhteydessä Suolahti toteaa ”Oli näet ikivanha yhdenaikaisuus olemassa maan kasvuvoiman ja inhimillisen hedelmällisyysjuhlain, lähinnä kihlajaisten ja häitten välillä”.

Yleinen kihlausaika oli syksy, erityisesti kekri – työnjuhla ja sadonjuhla. Virossa se oli häiden aika, mutta Suolahden tiedon mukaan ruotsalaisen asutuksen keskuudessa myös joulu oli vanha hedelmällisyyden juhla. Ja tämä kaiken käytännöllisen ohella olisi selittämässä loppuvuoden ja joulun suosiota häiden ajankohtana. Ennenvanhaan.

Jälleen tulee esiin joulun merkitys nimenomaan Itä-Suomessa: ”Itä-Suomessa vielä 1770-luvullakin kaikki nuoremmat morsiusparit järkijärjestänsä kuulutettiin adventtisunnuntaisin, ja vihkiäiset toimitettiin, ei tosin milloinkaan itse joulupäivänä, mutta välittömästi sen lähettyvillä, aattosunnuntaina, Tuomaan päivänä tai toisena joulupäivänä, monesti 20:n, 30:n parin kesken kerrallaan.”

Kustaa Vilkuna muuten kirjoittaa Vuotuisessa ajantiedossa että Elimäellä 1761 kaikki vuoden morsiusparit vihittiin samalla kertaa toisena joulupäivänä. Vilkuna toteaa että joulu on vetänyt puoleensa vanhojen kansanomaisten sadonkorjuujuhlien tapoja ja menoja.

Alla oleva hääkuva (Pohjanmaalta?) löytyi Flickr Commonsin kautta. Ajoitettu vuosiin 1900-1919.

SSS toimii osa 2

Jos kuvittelisin tällä blogilla olevan lukijoita, niin voisin vetää hätäisiä johtopäätöksiä. Mutta todennäköisesti oli vain sattumaa, että kun 3.6.2009 15:24 kommentoin Suomen sukututkimusseuran toimintaa ja tiedotusta niin...

... jo seuraavana päivänä toiminnanjohtajan Twitter-syöte oli laitettu lukkojen taakse. Ja Esimiehen blokiin oli ilmestynyt ensimmäinen kirjoitus, aiheena:
Myös Toiminnanjohtajan bloki oli päivittynyt. Otsikkojen alla näkyvien päiväysten mukaan myös 4.6., eikä vahvennettujen päivämäärien mukaisesti toukokuun lopulla.


Sukuhakemisto on arvokas hanke, jota muistaakseni aloiteltiin jo viime vuoden puolella. Toivottavasti potentiaaliset vapaaehtoisilla on jo tehty selvät ohjeistukset ja heitä haetaan muullakin medialla kuin yhdellä blogitekstillä.

Yöjalassa Pohjanmaalla ~1850 ja ~1920

Santeri Alkio aloittaa romaaninsa Puukkojunkkarit:

Kun Järvelän Santra rupesi ihmistelemään, s. o. pääsi ripille ja alkoi ottaa vastaan kosimatarjouksia, rupesi Järvelän kartanolla yöllisiin aikoihin olemaan oikein kansanvaellus. Santra makasi, yleisen tavan mukaan, ruokapuodin päällä lutissa. Pyhäöinä saapasteli noita hiukan luhistelevia lutinrappusia tusinoittain naimahaluisia nuoriamiehiä. Kun niitä toisinaan sattui kokoutumaan lutti ja lutineteinenkin täyteen ja toistensa poislähdön odottaminen alkoi käydä tuskalliseksi ja kiusaavaksi, tahtoivat puheet usein mennä ristiin, joita sitten käsikähmin koetettiin selvitellä. Nämä selvitysyritykset tavallisimmin päättyivät siihen, että yksittäin ja joukotellen kierieltiin alas jyrkistä rappusista. Asianomaisten luonnon sitkeydestä ja jäsenten kestävyydestä enimmäkseen riippui kamppailun jatkaminen rappusten alapäässä. Jos pihanurmikko osaisi kertoa, niin se varmaankin tietäisi jutella kymmenistä ruhjoutuneista käsivarsista, kylkiluista ja polvista, joita hammasta purren, ähkien ja valitellen on siinä yön pimeyden suojassa salaisuudessa tuskitellen hivelty. On siinä vertakin vuotanut, samalla tanterella. Niitä oli nuoriamiehiä, jotka lauantai-iltoina puukkojaan tahotessa kuvittelivat asetta tarvitsevansa juuri Järvelän lutin seutuvilla.

19:nnen vuosisadan keskipalkoilla, s. o. kertomuksemme aikoina, oli useassa Etelä-Pohjanmaan pitäjässä hyvin yleisenä tapana, että kun joku nuorimies oli saanut luvan laskeutua yöksi tytön viereen, saattoi toinen saapua aseilla varustettuna, särkeä ovet ja lukot, tulla sisään ja ryhtyä sitten makaavan kilpailijan kanssa julkiseen kaksintaisteluun. Se, joka jäi voittajaksi ja sai toverinsa nurinniskoin käpälämäkeen ajetuiksi, sille jäi kosijan oikeus sillä kertaa. Mutta Santra, joka kilpailun kestäessä oli alkanut hyvin tuntea oman arvonsa, oli melkein säännöllisesti ruvennut seuraamaan sitä tapaa, että hän tuontapaisten kahdenkeskisten kohtausten sattuessa useimmiten jätti huoneensa kamppailevien haltuun ja meni tupaan siksi kuin kumpikin oli mennyt tiehensä.

Nuorison mieliala oli sellainen, että pojat etsivät tyttöjen suosiota hurjailemalla, ja iso osa tytöistä piti poikain tavoista. Oli niitä tyttöjä, mutta useimmiten vähemmän huomatuita, jotka samoin kuin Santrakin osoittivat moittivansa poikain hurjia tapoja. Mutta kun Santra, joka juuri oli tullut useain tähtäämätauluksi, rupesi heti alussa tuollaista vakavuutta osoittamaan, niin pojat keskenänsä rupesivat arvelemaan, että eikö se liene körttiläinen.

Itä-suomalainen Hilja Valtonen oli vuosina 1920–1922 opettajana Karijoella. Hän käytti kokemuksiaan kirjoittaessaan esikoisromaaniaan Nuoren opettajattaren varaventtiili, joka sijoittuu Pohjanmaalle. Tarinan perusteella yöjalassa käytiin edelleen:

”Kattokaas, neiti, täälläpäin on sellaanen tapa, jotta nuoret miehet pruukaa tulla lauvantaiehtoosin flikkaan kans praataamahan” ... ”Eivät ne sentään tuntemattomia, reirut pojat. Ne jo jouki friiaavat, jotka praataamas käyvät. Se viimeöinen oli meirän Liisan friiari.”

Yöjalka siis kuten arvasinkin! Oikein ison talon tyttärihin! Pohjanmaalla näyttää olevan vieläkin yleistä yöjalassa käynti. Hiastamiseksi sanottu täkäläisellä hienolla sanalla. Ja äiti itse kertoo sen luonnollisena asiana! Eijaa, sieluni! Jos meikäläisen äitirouva olisi yllättänyt nuoren miehen iltapäivälläkin ja tavallisella asialla tytärpuolensa ja tyttärensä neitsytpyhäkössä, niin korppien ruoaksi se nuori mies olisi varmasti joutunut. Omaa kohtaloani en uskalla kuvitellakaan.

Yksi varhaisista sukututkijoista Suomessa

Vuonna 1896 julkaistun Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla matrikkelin mukaan Brita Katarina Niska o.s. Cajanus "1840-luvulla alkoi toimittaa luetteloa Niskan suvusta, jonka alku johtuu 1612 luvulta. Muutamia vuosia ennen kuolemaansa 1885 valmisti hän tämän teoksen, joka on ollut oppaana monelle nuoremmalle tutkijalle." Sukututkimusinto on voinut syntyä Sursillin suvun edellisinä vuosikymmeninä saaman julkisuuden myötä, sekä Brita että hänen aviomiehensä löytyvät Sursillin sukupuusta.

Brita oli syntynyt 12.11.1808 Oulussa kauppias J. Cajanuksen ja Brita Soinin tyttäreksi. "Sai ajan tavan mukaan kasvatuksensa Tukholmassa ja oli hänellä sen ajan naisena erittäin hyvät tiedot. Meni naimisiin 1832 kauppias Claës Niskan kanssa Oulussa. 9 lapsen äitinä ja vähävaraisena riitti hänellä kuitenkin aikaa lukemaan etupäässä tähtitieteellisiä ja historiallisia teoksia. "

Yhdeksästä lapsesta tytär Anna Katarina pääsi samaan matrikkeliin äitinsä kanssa. "S. 23.11.1843. Täytyi 14-vuotiaana lopettaa koulunkäyntinsä ja tehdä työtä kotona. Hoiti 1873-74 taloutta Järvikylässä Joroisten pitäjässä, mutta sai 1875 matkarahan oppiakseen Skandinaaviassa ruoka-aineiden säilyttämistä. Häntä kohdeltiin suurella hyväntahtoisuudella Mass’issa ja Karlstad’issa y. m. Kun hän kotiintultuaan ei päässyt johtajattareksi Ouluun 1874 perustettuun säilöönpanotehtaaseen, alkoi hän tunnetun liikkeensä, johon toimeen hallitus häntä oli kehoittanut ja josta hän sai palkinnoita näyttelyissä. Anna Niskan säilöönpanotehdas kuuluu vuodesta 1891 kauppahuone Nordberg’ille Torniossa, mutta alkuunpanija johti sitä vuoteen 1893. Tammikuusta 1895 oli A. N. Lapinlahden sairashuoneen taloudenhoitajana Helsingissä ja Joulukuusta s. v. hoitaa hän samanlaista tointa Niuvanniemen mieliviallisten sairaalassa Kuopiossa. "

Täällä Pohjantähden alla

Aloitin eilen illalla ja pääsin aamiaisen aikaan vuosisadan vaihteeseen. 900+ sivua jäljellä. Hienoa tekstiä ja ajankuvaa. Lukee melkein faktana, enemmän kuin muita historiallisia romaaneja, vaikka ei Linna ole henkilökohtaisesti kokenut mitään ennen vuotta 1920. (Jolloin syntyi)

Olisin kai voinut lukea aikaisemmin. Mutta en olisi ymmärtänyt esim. viisi vuotta sitten samalla tavalla kuin nyt. Oman tutkimuksen kautta on suuri adressi jäänyt mieleen yhden viejänsä, äidinäidin isänisän J. A. Hohenthalin kautta. Linnan teksti antoi toisen näkökulman ja mahdollisia selityksiä sille miksi isäni puolella osa allekirjoituksista puuttuu (vaikka talollisia olivatkin). Ja torpparitutkimukseni ansiosta arvasin jo alkuvaiheessa, että virkakausien katkaisemasta vuokrakaudesta tulee kirjaan jännite. Ja ymmärsin jotain suon muokkauksesta pelloksi.

SSS toimii(ko)

Jo viisi kuukautta ilman Suomen sukututkimusseuran jäsenyyttä. Ei ole paljoa haitannut, kun eivät ole saaneet jäseneduista tärkeintä eli lehtiä ulos. Viime viikolla tuli vuoden eka Genos, Sukutietoa ei tietääkseni vielä. Kuulemma postituslistoissa häikkää?

Keskustelupalstan mukaan jäsenille varatulla SSS:n sivustolla on nyt joitain digoitoituja kirjoja. Lienevät samoja, jotka olivat jäseniltä suojattuina kuvina jo pidemmän aikaa. Jäsenille on nykyään varattu myös Genoksen vanhat artikkelit, jotka vanhan alustan takia toistaiseksi onneksi löytyvät hakumoottoreilla.

Näistä eduista ei kuitenkaan potentiaalisille jäsenille kerrota mitään. Eikä verkkosivuilla ole tietoa jäseneksi liittymisestäkään. Toivottavasti seura ei ole asettanut tavoitteita jäsenmäärän kasvattamista. (Ruutukauppaus tältä iltapäivältä, samalta on näyttänyt jo jonkun aikaa.)



SSS:n blogit ovat tarjonneet jotain näkyvyyttä seuran toimintaan jäsenille ja muille kiinnostuneille. Mutta rikkain informaatiolähde onkin näköjään SSS:n toiminnanjohtajan Twitter-syöte, josta tyttöystävän (?) kanssa vietetyn ajan lisäksi löytyy työasiaa kuten

• Seuralla on (edelleen) vanhoja julkaisuja, joista pitäisi päästä eroon (4:36 AM May 11th )
• Kukaan ei välitä, jos toiminnanjohtajan työpäivän keskeyttää Facebook-chat (1:32 AM May 12th)
• Pitkäaikaistyöttömien työllistäminen on työlästä (3:40 AM May 13th, 1:53 AM May 26th, 1:32 AM Jun 2nd,about 22 hours ago, about 6 hours ago )
• Sukutieto 2/2009 on jo työn alla (10:50 PM May 13th)
• Toiminnanjohtaja aloittaa työviikkonsa tavanomaisesti talousasioilla (11:18 PM May 17th ). Mutta maanantai voi kulua myös pelkkiin sähköposteihin (4:31 AM May 25th
• Toiminnanjohtaja osallistui Sortavalassa seminaariin, jota varten valmisteli esitelmää hautamuistomerkkien dokumentoinnista päivää ennen. Matkalle otti töitä mukaan. (11:04 PM May 18th, 6:02 AM May 19th , 10:49 PM May 19th, 1:16 AM May 20th, 8:23 AM May 20th, 11:15 PM May 20th,10:47 PM May 21st,4:25 AM May 23rd,5:59 AM May 23rd,10:29 AM May 23rd)
• Valtakunnallisten sukututkimuspäivien (ensi vuonna?) ohjelma jo mietinnässä (10:00 PM May 25th)
• Kiireisessä toiminnanjohtajan päivässä on kolme kokousta ja työlounas (10:14 PM May 26th) Lounas oli Pikkuparlamentissa, työnä keskustelu kansanedustajille järjestettävästä tutustumistilaisuudesta syksyllä. Yksi kokouksista Eduskunnan suku- ja henkilöhistorian kerhon vuosikokous, jossa toiminnanjohtaja asiantuntijana.(5:00 AM May 27th, 8:49 AM May 27th)
• Toiminnanjohtajan työaika joustaa tarvittaessa (kun työ ei maita) puolikkaaseen päivään (12:25 AM May 29th)
• SSS on valittamassa jostain asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen? (12:57 AM May 29th)

Päivitys 4.6.2009 15:20 : Toiminnanjohtaja ei enää jaa Twitter-syötettään julkisesti

Penselstierna

Jos SukuForumilla joku olisi kysynyt Erkki Jaakonpojan perään, olisin unohtanut asian jokseenkin välittömästi. Mutta nimi Penselstierna jäi muistiin ja näin kerääntyi pienen pieni henkilökuva.

Erik Jacobsson esiintyy Vuolteen lampuotivoutina Kokemäen kesäkäräjillä 1655. Vuolteen allodiaalisäteriä hallitsivat 1600-luvulla Patrick Ogilwie ja Henrik Sass (nuorempi sekä vanhempi?). Näillä oli monia muitakin tiloja, joten vaikutus Kokemäellä jäi vähäiseksi. Ogilwie kylläkin kustansi kirkkoon ikkunat ja alttaritaulun sekä pitäjälle rakennustarpeet vaivaistaloon. (Heinon mukaan hallintavuodet: Ogilwie 1637-74, Henrik Sass 1674-84, Henrik Sass 1685-1713. Patrick Ogilwie kuoli vuonna 1674. Hänen kolmas vaimonsa oli Henrik Sassin tytär ja toisesta avioliitostaan syntynyt tytär meni naimisiin äitipuolensa pojan, Henrik Sass nuoremman kanssa.)

Erik Penselstierna oli Vuolteen kartanon tilanhoitaja myös vuotta myöhemmin, jolloin hän oli jälleen käräjillä. Valborg Niklasdotter oli kieltäytynyt tekemästä päivätöitä. Erik kertoi käräjillä lyöneensä naista ja antaneensa palvelijoilleen ohjeet ajaa hänet tilalta pois. Todistajien mukaan Erik oli kuitenkin ruoskituttanut Valborgin. Oikeus tuomitsi tästä Erikin menettämään irtaimen omaisuutensa ja oikean kätensä. Tuomio lähetettiin hovioikeuden vahvistettavaksi.

Seuraava havainto Erikistä on verokirjanpidosta, jossa hän on Kokemäen Kakkulaisten Nikon isäntänä 1682-83. Seuraavassa vuosikymmenen vaihteessa hänet valitaan pitäjänkirjuriksi, joten ainakaan kirjoituskättä ei oikeusjutun jälkeen katkaistu. Erik kuoli viimeistään vuonna 1695 Paistilassa Jacob Mårtenssonin luona.

SukuForumin keskustelun aloittaneen mukaan Erikin tytär Katarina avioitui 25.9.1681 Huittisten pappilasta käsin kenttävääpeli Simon Raijan kanssa ja sitten vuonna 29.10.1699 Sven Fonteliuksen kanssa. Nämä molemmat olivat Tyrvään Pohjalan ratsutilan isäntiä. (Huittisten kirkkoherrana oli vuonna 1681 Johan Keckonius, jolla oli sukuyhteyksiä Kokemäelle.)

Katarinan sisko Elisabet meni ensin naimisiin räätäli Wolter Aleksandersson Moliisin (Ulvilan Moliis-suku) ja sitten Jöran Pihlrothin kanssa. Liisa peräsi isän perintönsä perään Kokemäen käräjillä vuonna 1704. Todistajien mukaan Erikin jäämistössä ei ollut tarpeeksi rahaa edes ruumiin pesuun, puhumattakaan hautauksesta. Tai jakamisesta.

Erikin alkuperään nämä tiedot eivät anna valaisua. Pohjanlahden länsipuolella Benzelius-pappissuvun jäsenet alkoivat käyttämään nimeä Benzelstierna, mutta tämä on vähän myöhäistä suhteessa Erikiin.

Lähteet:
SukuForum
SAY Kokemäki
Yo-matrikkeli (Jöran Pihlroth Georgius Sigfridi, Vesilaxensis 3459).
Janne Haikari: Isännän, Jumalan ja rehellisten miesten edessä. Vallankäyttö ja virkamiesten toimintaympäristöt satakuntalaisissa maaseutuyhteisöissä 1600-luvun jälkipuoliskolla. Bibliotheca historica 121. 2009 s. 150
Ulla Heino: Käsityö ja sen tekijät 1600-luvun Satakunnassa. Hist. Tutk 127. 1984 s. 340
Tapio Salminen: Joki ja sen väki. 2007 s. 280, 288, 476, 552, 534
Elgenstierna: Sass ja Ogilwie
Svenskt biografiskt handlexikon

Huumehistorian käännekohta

Mikko Ylikankaan kirjaa Unileipää, kuolonvettä, spiidiä. Huumeet Suomessa 1800-1950 en lukenut kuin ne kuutisenkymmentä sivua, jotka kattoivat 1800-luvun. Mielenkiintoisin kohta oli heti alussa kun Ylikangas kertoo, että suuri talousneromme Anders Chydenius (Flachseniusten kautta, eli hyvin marginaalisesti, itselleni sukua, krrhmm) oli testaillut keinoja saada kotimaisista unikoista irti ooppiumia, johon perustuvat lääkkeliukset olivat laajasti käytössä.

Keinon keksittyään hän lähestyi Suomen talousseuraa joulukuussa 1800 ehdottaen, että se ryhtyisi edistämään kotimaista unikon kasvatusta ja ooppiumin valmistusta. Talousseurassa kuitenkin epäiltiin Chydeniuksen tuloksia sekä oltiin tietoisia ooppiumin myrkyllisyydestä väärinkäytettynä.

Mitä olisikaan ollut humalainen 1800-lukumme, jos siihen olisi lisätty muutama unikonviljelijä per paikkakunta? Onneksi ei toteutunut eikä kannabiskaan levinnyt Suomeen kyseisellä vuosisadalla Ylikankaan mukaan.

Majakat, luotsiasemat, kummelit ja pookit

Kuva NYPL Digital Librarysta on Marcus Collinin näkemys Söderskärin majakasta

Museoviraston uusi julkaisu Meriväylien rakennusperintö on saatavilla verkosta. Minkä kunniaksi muitakin merellisiä löytöjä:

Vesillä - elämää ja historiaa sivustolta löytyy monenlaista tietoa vesiltä:

"Laivakorput
Tarvitset 4 dl vehnäjauhoja, 2 ½ tl leivinjauhetta, 1 tl suolaa, 2 tl sokeria, 110 g voita sekä ½ litraa maitoa.Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää voi ja sekoita taikina tasalaatuiseksi murutaikinaksi. Lisää maito, jolloin taikinasta tulee pehmeätä. Vaivaa taikinaa hetki kevyesti jauhotetulla alustalla, jotta siitä tulee kimmoisaa. Kaulitse taikina kevyesti jauhotetulla alustalla n. ½ - 1 cm paksuksi levyksi. Ota lasilla tai pyöreällä piparkakkumuotilla levystä pyöreitä pieniä leipäsiä. Paista 250-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia, kunnes korput ovat kullanruskeita. "

Elävässä arkistossa on ruotsiksi kuvaa ja ääntä saaristolaiselämästä. Ja Myrskyluodon Maijaa. Suomeksi Aurinkoista Airistoa, Suomen Joutsenen valtameripurjehduksesta, Helsingin linnakesaaret sekä Purjehdusta Helsingin edustalla.

Antti Pösön gradu on otsikoltaan Porvoon merimieshuoneen sosiaalinen toiminta 1800-luvun jälkipuoliskolla purjemerenkulun maailmassa.

Minna Karppisen gradu puolestaan nimeltään Matkalla maailman merillä. Matkustajalaivaliikenne Suomen ja ulkomaiden välillä vuosina 1919-1939.

Aukusti Högman muisteli merimatkojaan kahden kirjan verran: Merimiehen matkamuistelmia I Ja haaksirikko Merimiehen matkamuistelmia II Maalla ja merellä (julkaistu 1890 & 1892)

Finska Ångfartygs Aktiebolagetin brosyyristä vuodelta 1930 voi katsella menneiden ajan glamyyriä.

Komeita laivankuvia löytyy myös Kuninkaallisen merisotakoulun opetukseen tehdystä kirjasta Illustrerad Svensk sjökrigshistoria, josta alla oleva Stora Kronanin kuva.

Kyökissä vuonna 1860

Joko takassa on valkeata? Är det eld i spiseln?
Pane vettä päälle ( kiehumaan ). Lägg vatten att koka.
Joko vesi kohta kiehuu? Kokar vattnet snart?
Mitä keitetään? Hvad ( skall ) kokas?
Höystötän turkin-papuja. Jag stufvar turkiska bönor.
Ensin täytyy niitä lyöpätä. Först måste man förvälla dem.
Palko-herneitä en koskaan lyöppää. Ärt-skidor förväller jag aldrig.
Nosta pata tulelta. Lyfta grytan från elden.
Pane pannu tulelle. Lägg pannan på elden.
Laske munat kiehuvaan veteen. Lägg äggen i det sjudande vattnet.
Joko perunat kypsyvät. Blifva potäterna redan gara?
Kalat eivät ole vielä kypsiä. Fisken är ännu icke gar.
Liemi on liian vetelä. Spadet är altför tunnt.
Sitä täytyy suurustaa nisu-jauhoilla. Man måste afreda det med hvetemjöl.
Osaatkos laittaa sianlihan-hyydettä? Kan du laga gris-aladaube?
Pane uuni lämpiämään. Elda ugnen.
Aion leipoa nisuleipää. Jag ämnar baka hvetebröd.
Taikina on jo sotkettuna. Degen är redan knådad.
Muistitkos panna käytettä? Kom du i håg att lägga jäst?
Kakot eivät tahdo nousta. Kakorna vilja ej gäsa.
Älä laske niitä paljaalle arinalle, vaan pellien päälle. Lägg dem icke på bara ugnsbottnen, utan på spjell.
Pelkään että uuni on vaisu. Jag fruktar att ugnen är för sval .
Etkös pannut kylläksi puita? Satte du icke tillräckligt ved?
Jo kakot ovat kypsyneet. Nu äro kakorna gräddade.
Ovatko liki-laskuisia? Äro de stålbakade?
Viruta kattila. Skölj Kitteln.
Pane kaikki kalut paikoilleen. Lägg alla saker på sin plats.

Kirjasta Suomalainen Puhuttelija. – Finsk Parlör,
joka on sisällytetty Varhaisnykysuomen korpukseen

Vuonna 1896 julkaistu Keittokirja suomalaisille kodeille on luettavissa verkossa.

Toukokuun loppuessa

Aurinkoinen kellokotelon pohjakuva 1700-luvulta löytyi Bibliodysseyn valikoimasta.

Ensi viikolla Satakunta on Helsingin Senaatintorilla ja seuraavalla viikolla on pääkaupunki täynnä ohjelmaa, osa historiaankin viittaavaa. Sederholmin talossa viime vuoden tapaan historiallinen kahvila. (Kaupunginmuseon pienoisnäyttelyä Kokemäenjoen kulttuuriympäristöistä en varsinaisesti suosittele, mutta jos Sofiankadulla on sopivaan aikaan, niin nopeasti pystyy siihen tutustumaan.)

Vuoden uutuuskirjoja haravoidessa oli minulta mennyt ohi Tiina Koskimiehen Patruunan puutarha ja työmiehen kessupenkki. Osui kirjaston pöydällä silmiin. Suosittelen tehdasmiljööstä – ja kulttuurista kiinnostuneille. (Itse selasin vain läpi, kirja on kauniisti taitettu ja kuvitettu.)

Kirjoitustyöt eivät tästä kuussa ole pahemmin edistyneet. Kirjoittajatreffit tarjosivat selviytymisopasta lapsettomille kirjoittajille (joilla on "rajattomasti" aikaa), mutta itsekurini hukassa olo oli alkuperäinenkin ongelma.

Muuta blogeista:

Historianopiskelija tuskailee 1700-luvun tekstin käännöstä. Ei vie omaa tutkimusta eteenpäin, että muillekin tuo on vaikeaa, mutta kohentaa latistunutta itsetuntoa edes hiukan.

Blogista Morsiantaivaasta Sulhashoviin löytyy juttua vanhoista häätavoista: Esiratsastajat ja hääseurueen matka , Mikä ihmeen morsiantaivas? , Kaason alkulähteillä.

Lastun muisteluista voisi saada kimmoketta (vihdoin) kirjoittaa oman elämänkin jutuista. Kevyemmin voi aloittaa suomalaisuustestillä, oma tulokseni vähemmän vakuuttavsti 40%.

Museotyön arkea on Maijuskan blogissa ja Lypsyssä.

Virossa oli käynyt Kirlah. Joka mainintana oman reissuni jo työviikon jälkeen unohtuessa...

Tapio Nurminen antaa vinkkejä veteraanimatrikkelin tekijöille. Lienevät osittain sovellettavissa järjestömatrikkeleihin yms.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Barbara Wrightin noin vuonna 1941 kuvaama näkymä Suomesta. (LC-USW3-056713-E. Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540)

Barbara Wrightin noin vuonna 1941 kuvaama interiööri Suomesta. (LC-USW3-056715-E. Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540)

Barbara Wrightin noin vuonna 1941 kuvaama näkymä Suomesta. (LC-USW3-056710-E. Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540)
Barbara Wrightin noin vuonna 1941 ottama kuva miehestä Suomessa. (LC-USW3-056714-E. Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 )