"Harrastuksena sukututkimus"

Sukututkimuskeskustelu on aikanaan siirtynyt spostilistoilta keskustelupalstoille ja sieltä viime aikoina Facebookin syövereihin. En tätä viimeistä muutosta oikein ole sulattanut, kun päivitykset keskusteluineen suhahtavat naamakirjassa turhan vauhdikkaasti ohi. Samoja vanhoja juttuja saa moni kysellä, kun aiempia vastauksia ei pysty hakemaan. (Eikä kaikkia ole edes tallella. Yritin tätä varten löytää kysymyksen, johon itse vastasin ja sen on tainnut kysyjä poistaa. )

Niinpä ryhmässä Harrastuksena sukututkimus (tätä kirjoittaessa avoin, mutta jätän mainitsematta tässä kirjoittajien nimet) on kysytty monta ennenkin nähtyä juttua. Poimintoja helmikuulta.

"Onko kukaan etsinyt sukulaisiaan/tiettyä henkilöä koskevia tietoja tai merkintöjä vuoden 1918 vankileirien/ sotavankilaitoksen arkistoista? " Kysyjä sai vastauksen, mutta kukaan ei linkittänyt Arkistolaitoksen Portin teemaan Sisällissota 1918.

"Mitä mahdollisuuksia on päästä Pietariin n. 1912 muuttaneen sukulaisen jäljille?" On linkitetty suoraan Arkistolaitoksen digitaaliarkistoon, mutta ei Arkistolaitoksen Portin artikkeliin Pietarin suomalaiset. Jossa ei pulestaan huomioida MAP-kirkon tarjoamaa tietokantaa Russia, Lutheran Church Book Duplicates, 1833-1885. 

"miten rajataan suku lainopillisesti?" Jos siihen ei laissa viitata, ei sitä lainopillisesti tarvitse määritellä.

"Säilyivätkö esim. vankeuteen -vaikkapa elinkautiseen- tuomitut oman lähtöseurakunnan jäseninä vai oliko vankilassa mahdollisesti jokin oma seurakunta?" Vankilassa oli oma seurakuntansa, mutta omissa tutkimuksissani monet vankilassa istuneet olivat edelleen vanhan seurakunnan kirjoissa.

Mielenkiintoinen on kysymys ja keskustelu "miten kehitysvammaisuus on merkitty kirkonkirjoihin?" Monitulkintaisesti, voinee summeerata.

Opettavainen on purkaus sukukirjan virheistä ja esimerkki lähteiden ristiinlukemisesta.

Sekä tietenkin mukana on joka paikkaan kuuluva keskustelu Hiskin kehityksestä. Tuttua on myös keskustelu monisikiöraskauksista, lapsiluvuista, au-lapsiluvuista ja puolisojen lukumäärästä. 

Joukossa on myös runsaasti aloittelijoita, joilta oli hukassa lähtötiedot. Yhdellä isoäidinäidin kuolinilmotus 1930-luvulta, jossa on kuolinikä, mutta ei syntymäpäivää. (Oli kuitenkin syntymäseurakunta ja tyttönimi tiedossa eli kastettujen luettelosta löytyi ilmeisesti oikea henkilö.) Yhden mielestä seurakunnan kastetujen lista loppui vuoteen 1880 ja seurakunta hävinnyt. Mikrofilmauksesta syntynyt väärinkäsitys ja mikrokorteilta löytyi tarvittava jatko. Yksi haki Karjalassa 1800-luvun lopussa syntynyttä tarkalla syntymäpäivällä ja apu löytyi vaivattomasti Katihasta.

Ja yksi ei "osaa lukea kirkonkirjoja", mutta on Hiskin perusteella hutkinut itsensä vuoteen 1811. Huoh! Jos historiantutkijat kaipaavat nimisuojaa, niin kyllä oikeat sukututkijatkin sellaisen ansaitsivat. Mutta kuuluisinkohan joukkoon?

Avunannon kuvitus OSU Special Collections & Archives Research Center, Flickr Commons

Helmikuun loppu

19.2.

• "Olenkin tästä jo lähdössä kiireesti arkistoon. Kiireesti tosiaan, aivan kuin arkistomateriaali katoaisi jonnekin"
• Henrik Arnstad arvostaa kirjaa Finland's holocaust. Ei yllättävää. Onko kirjasta kotimaisia arvosteluja? En muista.
• Top 10 Medieval movies. #1 ruotsalainen, mutta ei sentään Arn

20.2.

• Hesarin mielipiteissä "Venäläisvastaisuus on syntynyt jo autonomian aikana." Tai satoja vuosia aiemmin. #historiatietoisuus
• Sama kirjoittaja kaipaa historiantutkijoiden panosta venäläisvastaisuuden juuriin. Vihavaisen tuorein kirja (ja muita) jäänyt huomaamatta.
• Muut arkistot panttaavat hermoheikkoina 1900-luvun arkistoluetteloita, joissa nimiä, mutta @KekkonenUKK ei.
• Nuori vaihtaa vaatteet isovanhemman kanssa. Syntyy mielenkiintoisia valokuvia
• Nollavaimo yllättyi positiivisesti @poliisimuseo

21.2.

• Kolleegoista tuli yksi toimistolle tänään ja sekin lähti jo. Joten niin lähden minäkin. Kansallisarkistoon. [Suomen jääkiekko-ottelu olympialaisissa.]
• Paikallishistorioitsija jäljitti rahalöytöä. Mukana #museot.

22.2.

• .@JPvE tarkastelee kartoista Espoon Bembölen ja Lommilan historiaa ja kehitystä. #paikallishistoria
• Näinkin päin. Vapaaehtoiset keräävät materiaalia Luopioisten paikallishistorian kirjoittamiseen aineistopankiksi

23.2.

• Der Spiegel nosti saamelaiset kanteensa
• Lisa Sounio tekee eurovaalikampanjaa wikipedialla. Innovatiivista. (Onko vaihtanut sukunimensä virallisesti vai ei?)
• Arkkivahti nipoilee Hesarin Töölönlahti-aukeamista

24.2.

• Tuulispää 52/1910 kommentoi kuvallisesti Kansallismuseon tuolloista tilannetta.

• Lähdössä Kansalliskirjastosta. Onni on pieni kirja, joka on täynnä oikeaa asiaa. Toivottavasti tärppää Rikun kirjastossakin.
• Kirja Mieluisia muistoja Keski-Hämeestä yllätti koollaan. 682 sivua. Hämeestä!
• Ahaa. Mieluisia muistoja Keski-Hämeestä syntyy höyrylaivoista ja metsästyksestä. Ilmankos olen niitä vailla.

25.2.

• "tykkäsin ihastella niin läheisten kuin kaukaistenkin sukulaisten valokuvia isoäitini luona"
• Aarikalla on verkkomuseo
• Suomalais-ugrilaisuutta vaalittava osana suomalaista identiteettiä  
• OKM on myöntänyt yhteensä miljoona euroa 69:lle kulttuuriperinnön digitointihankkeelle. Tulokset tarjolle avoimesti?
• Fyren esittelee vuoden 1911 merkittävimmän taideostoksen. Edelleen Valtion taidemuseon kokoelmissa. Arvaa taiteilija?

• Tuulispään kuvaus vuoden 1911 taideostoksesta on (kai?) realistisempi. (vrt. edellinen twiitti.) 

26.2.

• Viitasaarelaislähtöiset innostuivat vuosi sitten selvittämään DNA-perimäänsä  

27.2.

• Timo Suvanto: "ratkaisevan hetken kuvan pitää kertoa tilanteesta jotain oleellista, ei epäoleellista"
• "Voit hakea tietoja Suomen Kulttuurirahaston perustamiskeräyskirjoista sekä lahjakirjakeräyksen lahjakirjoista"
• Lavaklubilla tänään @LehtonenTuomas . Tupa varsin täynnä.
• Ensimmäinen yleisökysyjä ilmoittaa kirjoittaneensa Europaeuksesta romaanin. Ennustan pitkähköä monologia ilman kysymystä.

28.2.

• Anneli luki Milja Kauniston Kalmantanssin
• Anneli oli lukenut myös Milja Kauniston aiemman historiallisen romaanin Synnintekijä
• Ylellä 2 arkeologiajuttua! Koreilu ja seksileikit olivat tuttuja jo luolassa – vaikka arkeologi näkisi esineet uskonnollisina ja Mitä arkeologi päättelisi sinusta tai minusta? [Ja vielä Museovirasto hukkuu harrastajien esinelöytöihin - miekkamies kasvatti buumia]
• Tarja Raninen-Siiskonen kirjoittaa uusista virtuaalimuseoratkaisuista ja alan haasteista.
• Nyt SKR:n sivulla lukee "Yksittäisten nimien ja allekirjoituskuvien jakaminen on kuitenkin sallittua." Olen vaikuttanut, tavallaan. [Viittaten saman päivän blogitekstiin.]

"Hyödyntäminen ilman tekijänoikeuksien omistajan lupaa on kielletty"

Eilen levisi sosiaalisessa mediassa linkki Suomen kulttuurirahaston sivulle, jossa voi hakea "tietoja Suomen Kulttuurirahaston perustamiskeräyskirjoista sekä lahjakirjakeräyksen lahjakirjoista nimen, kunnan ja ammatin tai näiden osien ja yhdistelmien perusteella." Ja minä ja moni muu ryntäsi työntämään tuttuja sukunimiä hakulomakkeeseen. Ihmettelemään löytyviä ja puuttuvia tuloksia. Sitä, että yhtäällä naiset näkyivät ja toisaalla vain miehet.

Osallistuimme ja tunsimme (ansaitsematonta) ylpeyttä sukulaisten tai muiden tuttujen osallistumisesta suomalaisen kulttuurin edistämiseen. Tunne oli mukava.

Kunnes luin juuri ennen nukkumaanmenoani Leila Niemenmaan blogikirjoituksen, jossa todettiin "Kulttuurirahastolla on tekijänoikeudet listoihin, joten kuvia ei voi tuoda tänne." Hän oli (arvaten) vetänyt tämän johtopäätöksen

etusivun lauseista "Suomen Kulttuurirahastolla on aineistojen tekijänoikeudet. Hyödyntäminen ilman tekijänoikeuksien omistajan lupaa on kielletty." ja kuvien alareunassa näkyvästä tekstistä "Tekijänoikeudet Suomen Kulttuurirahastolla. Hyödyntäminen ilman tekijänoikeuksien omistajan lupaa on rangaistavaa."

jotka olin itse jättänyt huomiotta. Menetin yöuneni, kun kieriskelin sängyssäni miettimässä, miten (jos ollenkaan) vaarini isän allekirjoituksen tekijänoikeudet ovat siirtyneet SKR:lle.

Tai miten SKR:llä voi olla tekijänoikeudet vuonna 1938 koottuun luetteloon, kun luettelosuoja kestää vain 20 vuotta? Kuuluvatko (monien museoiden kanssa) koulukuntaan, jossa skannaus luo tekijänoikeuden?

Kiistatta SKR:llä on (seuraavat 20 vuotta) tekijänoikeudet siihen tietokantaan, jolla haku tehdään. Se on uusi luettelo. (Tarkkuustasoltaan Suomessa harvinainen ja olisin mielelläni hehkuttanut tätä yhden kirjoituksen verran.) Ilmeisesti he tulkitsevat, että skannatut kuvat kuuluvat samaan pakettiin?

Eli tekijänoikeus on jotenkin perusteltavissa. mutta mitä ihmettä tarkoittaa

"Hyödyntäminen ilman tekijänoikeuksien omistajan lupaa on kielletty."

Onko kaikki käyttö hyödyntämistä? Jos ei, niin mikä sitten? Eikö käytön mahdollistaminen ole tulkittavissa omistajan luvaksi?

Hyödynnän nyt blogisisältönä vaarini isän nimikirjoitusta. Hän kuoli alle 70 vuotta sitten eli käsittääkseni tekijänoikeudet kuuluvat minulle, äitini sisaruksille, serkuille ja tädille. Jään odottamaan SKR:n lupaamaa rangaistusta.

Kalevalanpäivän kuvitukseksi

Pari vuotta sitten esittelin Kalevalan päivän kunniaksi kirjan kuvituksia ja nyt on aika ottaa seuraava satsi. Peräisin Svenska Familj-Journalenin vuosikerrasta 1873 ja alunperin Carl Sjöstrandin aivoituksia kalevalaisten tekstien innoittamana. Kaivannevat tuskin suurempia selityksiä...

Viisahin viisaista koko laajan Suomenmaan!

Tänään juhlitaan Kokemäen suuren pojan E. N. Setälän syntymän 150-vuotisjuhlaa. Valitettavasti en voi sanoa aiheesta mitään syvällistä, sillä miehen elämään tutustuminen on rajoittunut varhaisimpiin vuosiin. (Potretti Tuulispäästä 12/1908)

Joten nostan kuriositeettina esiin viime viikkojen aikana selailemissani Tuulispään numeroissa esiintyneen vuoden 1904 plagiaattikeskustelun, jossa Setälä oli syyttäjänä. (Oltuaan itse aiemmin syytettynä, ks. Fred Karlsson: E. N. Setälä vaarallisilla vesillä. Tieteellisen vallankäytön, käyttäytymisen ja perinteen analyysi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 765. 2000) Kyseessä oli kansakoulun oppikirja, josta syntyneestä keskustelusta Carolus runoili Tuulispäässä 12.8.1904 seuraavasti

"Voi miestä kurjaa, voi!
Setälää kopioi -
Ja sitten oman nimens' alle pistää.
Kuin julkes' palkan nostaa
Hän teoksesta, josta
On poissa omintakeisuus jos mistään?"

Dosentti Ojansuu
Näin viskautuu
Miesparan kimppuun, auki nielu.
Vaan silloin Lehto-raukan
Käsistä julman haukan
Pelastaa "Maalaisopettaja", hellä sielu.

"Oi, Ojansuu,
On sulla suu",
Näin lausuu, 'liiaks' suuri!
Miks' tahdot toisen kuristaa,
Mist' oikein kenkä puristaa,
Mi vihas' syy ja juuri?

Sä ensin tarkoin tutki,
Ennenkuin toista hutkit;
Tai toista pilviin saakka kiität!
Miks' moitit toista
Sä kopioista,
Ikäänkuin toinen ei vois' tehdä niitä?.

Vaan nytpä Eemil suuttui,
Nestorin muoto muuttui,
Ja Eemil Nestor itse otti pännän
Ja mustepulloon pisti
Ja silmiänsä risti
Ja kirjoitti ja laittoi alle E:n ja N:n.

Hän puhui näin:
"Mä silmiäin
Tuon "Opettajan" kirjeen nähtyäni hieroin
Ja luulin, ett' on tullut
Minusta rutihullu,
Tai luen väärin, taikka katson kieroon.

Vaan ei! Se totta on:
Tuo onneton
Muilta lainanneen mun luulla uskaltaa,
Mun, Eemil Nestorin,
Jok' olen viisahin
Viisaista koko laajan Suomenmaan!

Mä hartahasti
Toivoin tähän asti,
Ett' tottelisi Lehto Ojansuuta:
Tuo kirja poltettaisi,
Mies synninpäästön saisi —
Ja selkkaus näin loppuis ilman muuta.

Mut surukseni nään,
Niin ettei käynytkään,
Siis muuttukoon nyt armo oikeudeksi!
"Otava" kantakoon,
"Valistus" vastatkoon
Ja saakoon tästä neuvon vastaiseksi."

Oikeusjutusta julkaistiin Tuulispäässä 2.9.1904 Kaarlo Karin piirtämä kansikuva otsikolla "Otava keksi keinon" ja kuvatekstillä "kuinka saada Helsingin raastuvanoikeuden jäsenet vihdoinkin oppimaan suomea. Nostaa vaan "Valistusta" vastaan prosessin kieliopin kopioimisesta."

Projektikatsaus (säv. trad.)

Siperian lakeus on suuri
Kaisa sitä tutkii, hutkii vaan
Kaisalla kävi hiton hyvä tuuri
Kirjastot ja netti lähteit' pursuaa.

Eli kirjaprojektini, jossa seuraan esi-isäni Gabriel Saréenia sotavankeuteen Siperiaan asti, on toistaiseksi mukavassa vauhdissa. Tarkoitus ei (tietenkään!) ole tehdä tiedettä, vaan elämäntapahistorioitsijan perusmetodilla leikata ja liimata painettuja tekstejä hieman uuteen järjestykseen. (Kuvituksena Tobolsk eli Gabrielin asuinpaikka kymmenen vuoden ajan. Lähde: British Libraryn digitointi kirjasta "Russia, Past and Present. Adapted from the German (“Das heutige Russland”) of Lankenau and Oelnitz by Henrieta M. Chester. With map and illustrations")

Oikeitten tutkijoiden metodeista sain taas hieman lisätietoa Sophy Bergenheimin blogitekstistä:

...tärkein asia, jonka sain poliittisen historian opiskelusta mukaani, on historiantutkijan ajattelutapa. Siihen sisältyy hyvin monisyinen lähdekriittisyys, tiukkaa itsereflektiota, allergisuutta teleologisuudelle ja herkkyyttä kontingenssille, tasapainoilua yli- ja alitulkinnan välillä sekä rajanvetoa sen välillä, missä määrin kunnioittaa tutkimuskohteitaan ja missä määrin varoo ottamasta annettuna tutkimuskohteisiin liittyviä asioita.
Menetelmäksi ei kuitenkaan voi rustata ”ajattelen kuin historioitsija”, vaan siihen tarvitaan jotain vähän tieteellisempää ja, noh, metodologisempaa. 

Poliittinen historia on siis hieman monimutkaisempaa kuin kirkkohistoria.

Humalan viisi vaihetta

Kun Arhinmäen juhlatavat ovat tänäänkin puheenaiheena, niin nämä kuvat 1860-luvulta käynevät vielä ajankohtaisasian kommenttina. ([Five stages of inebriation, ca.1863-1868] / photographer Charles Percy Pickering. State Library of New South Wales. Flickr Commons)

Kun Sampo saapui Helsinkiin

Tuulispää 4/1903 tarjosi yllä olevan riemastuttavan Kaarlo Karin piirroksen Sammon saapumisesta Helsinkiin, mutta siihen liitetty runo ei auennut 110 vuoden välimatkan päästä. Kuvan tunnelmasta en löytänyt kuvausta sanomalehdistä, mutta Uusimaa 11.3.1903 taustoittaa tilannetta (lainaamalla Uutta Suometarta)

Helsingin laivaliike on ollut seisahduksissa tammik. 16 p.stä saakka, jolloin höyryl. Baltic viimeisenä lähti täältä Lyypekkiin. Nyt on kumminkin Sampo saanut määräyksen maanantai-iltana lähteä Hangosta avaamaan väylää pääkaupunkiin, ja repäsevä jäänsärkijä eilen aamupäivällä jo tulla porhalsikin sinne. Jääsuhteet ovatkin Helsingin edustalla sellaiset, että mikä tahansa tavallisista talvihöyrylaivoistamme voi ilman ponnistuksia puhkaista itselleen tien jäitten läpitse.

V. 1895 avattiin laivaväylä Helsinkiin huhtik. 20 p. ja 1896 toukok. 2 p. kummallakin kerralla "Murtajan" avulla. V. 1897 tuli tänne ensimäisenä tallinnalainen pelastushöyrylaiva Mercur huhtik. 27 p. V. 1898 tuli ensimäisenä silloin uusi "Vellamo" huhtik. 19 p., jolloin jäät olivat vielä varsin vanhat. V. 1899 avattiin laivaväylä huhtik. 15 p., v. 1900 huhtik. 30 p., 1901 huhtik. 11 p. ja viime vuonna huhtik. 30 p. Vuodesta 1899 alkaen on laivakulun alkanut "Sampo". Kun "Sampo" on saapunut ja majakkalaiva "Äransgrund" (vanhempi) viety paikoilleen Suomenlahdelle, mikä tapahtunee viikon lopulla, alkaa taas hyörinä ja pyörinä Helsingin satamassa vajaan kaksikuukautisen "talviunen" jälkeen.

Kuvia Suomesta

Digitalt museum tarjoaa oheiset otokset norjalaisten ja ruotsalaisten museoiden kokoelmista. Kaikissa lisenssi, joka ei salli muokkausta eikä kaupallista käyttöä.

Ajallisessa järjestyksessä ensimmäinen on "Tuschteckning på beige siden uppspänd på träskiva spänt med snören på baksidan. Marint landskap med krigsfartyg och byggnader. Text: MINNE AF SEGERN VID HOGLAND D.17 JULI 1788" (Upplandsmuseet). Eli esittää Suursaaren taistelua Kustaan sodassa.

Utsigt af Nyby Glasbruk. 1801 (Nordiska museet). Museoviraston tietojen mukaan "Meren rannalla Iin Olhavassa 1784 toimintansa aloittaneen Nybyn lasiruukin rakennuksista on jäljellä 1840-luvulla rakennettu suuri päärakennus ja valtava kivinavetta, lasipruukista vain perustusten rauniot. "

Svensken Öfverlemnar Sveaborg åt Hans Rysska Kj:s Magister-troppar. Ritat af G. Widlund ( Upplandsmuseet) Viaporin kuvaus melko symbolinen?

 L Zachrisson: Kastelholms slott. 1820 (Nordiska museet)

Ferdinand  Boberg: Kyrkan och stapeln i Torneå. 1924 (Nordiska museet)

Kirjeitä Suomesta elokuussa 1881

Amerikkalaiset sisarukset Edwin ja Elise Balch kuuluvat siihen isoon joukkoon matkustajia, joille Suomi oli korkeintaan pysähdys Tukholman ja Pietarin välissä. Turusta Elise raportoi 12.8.1881:

Our steamer is a fine one and we are quite comfortable. I have a stateroom with a Finnish lady, who is charming for she goes up on deck at 4 A. M. and lets me dress in peace and quiet and then she arrays herself. Unfortunately we have a cracked basin, so it is rather hard work to dress comfortably, but they have promised another for tomorrow. Ed. has a stateroom with Mr. Calmeyn who decided to go to Petersburg, so he is all right. He has captured a small girl who came on board to sell flowers, so he is happy drawing her. She is quite pretty and is posing beautifully. We went round the town and saw the old Cathedral and also a fine view from the Observatory. The people here speak Swedish or Finnish, not Russian. Tomorrow we go to Helsingfors and thence by rail to Petersburg. We took some time to get here and came quite a distance up the river to anchor alongside the quay. The town is extremely clean and the people ditto; but some small urchins begged of us, whilst in Norway such a thing is unknown.

Seuraava kirje on päivätty Helsingissä 13.8.1881. Siinä Elise valittelee, että laiva edellisenä päivänä oli tullut Turkuun niin ajoissa, että hän olisi ehtinyt Turusta Pietariin kulkevaan junaan, jolla hän olisi ollut jo perillä. Mutta nyt oli ollut enemmän aikaa keskustella suomalaisen hyttitoverin kanssa, joka päätyi kertomaan kummipoikansa olevan töissä Philadelphiassa ja jakoi myös tietoa Helsinkistä.

Elise vietti päivänsä Helsingissä näin:

We went to see the Greek Church, which is being restored, also the Lutheran which is very impressive, very simple and very churchy; over the altar there is a fine painting. Then we went to the Ethnographical Collection, where we saw the tomb of an old bishop, some interesting costumes and other curiosities. Then to the Museum of Natural History, where we staid quite a while and then to the Sculptures, which consisted of plaster casts of some of the antiques. Then we wandered round a little more and returned to the steamer [...] I have just heard some people who went to see the barracks say that there was malachite let in to walls and that the soldiers who were eating their dinner were eating raw fish in their fingers

Venäläisten sotilaiden parakeissa malakiitilla koristellut seinät?

Elisen kirjeet on julkaistu hänen veljensä  Edwin Swift Balchin kirjassa Elise Willing Bach. In memoriam. Epätavallisesta kulmasta kuvatut Helsingin kirkot, Gustaf Sandberg: Utsikt mot Skatudden och Kronohagen. SLS via Flickr