Viimeinen erä Ruotsin ajan palovakuutuksia

Nykyisen Suomen alueen palovakuutusten poimintaa vakuutusasiakirjojen numeroista 4251-4500(*). Digitoidun arkiston (Brandförsäkringsverkets stiftelse för bebyggelsehistorisk forskning) perusteella vakuutus n:o 4500 on otettu vuonna 1803, mutta siitä kerrottiin julkisuuteen vasta vuoden 1805 lopulla. Syntynyt viive ehkä selittää sitä, että julkaisuun tuli puolen vuoden (mietintä?)tauko, jonka jälkeen Inrikes Tidningarissa 29.4.1806 aloitettiin listaus numerosta 5201, joka ei sekään ollut kovin tuore vaan vuodelta 1804 (**). Kun vakuutusten määrä lannisti aikalaiset, on minunkin hyvä lopettaa. Vaikka olen huomannut, että vastaavia listauksia oli Åbo Allmanna Tidningissä (esim 3.10.1818) ja FAT.ssa (esim. 31.10.1835, 10.11.1841, 29.10.1845), joten tätä voisi jatkaa tooodella pitkään.

N:o 4263 Hökaren Matts Petrells Gård i Åbo Stad
N:o 4277 Handlanden And. Ollonqwists Gård i Ekenäs
N:o 4278 Traktören Elias Ahlbecks Gård i Ekenäs
N:o 4279 Åbyggnader å Rå och Rörs Torpet Ströms i Nylands Län och Helsinge Socken, 3-4:dedels mil från Helsingfors Stad, tillhörigt Majoren och Riddaren Herr Joh Gust. Olander [digitoitu, Herttoniemeä]
N:o 4280 Gammelstads Mjölqwarn med tillhörande Byggnader, en half mil från Helsingfors Stad, tillhörig Kommerse-Rådet och Riddaren af K. Wasa-Orden Joh. Sederholm, Enkefru Dobbin, Handelsman Sohlberg och Helsingfors Stad [digitoitu]
N:o 4287 En Backbruks inrättning i Uleåborgs Län och Kalajocki Socken, tillhörig Råd- och Handelsman Jacob Fellman [digitoitu]
N:o 4289 Fabrikören och Lo Garfwaren Jacob Chr. Richters Gård i Åbo Stad
N:o 4294 Fofslagane Mäster Henric Johan Thunbergs Gård i Åbo Stad
N:o 4299 En Ri- och Logbyggnad wid Alberga berustade Säteri i Nylands Län, Raseborgs östra Härad och Esbo Socken, tillhörigt Öfwersten och Riddaren af Kongl. Swärds-Orden, Ad. af Schenbom. [digitoitu]
N:o 4309 Handelsmannen C. T. Cloubergs Gård i Björneborg
N:o 4311 Afl. Apotekaren M. Stengrunds Enkas Fru A. M. Stengrunds Gård i Björneborg
N:o 4317 Handelsmannen M. Grönströms Gård, Haufwin Kuono kallad, i Raumo
N:o 4320 Handlande Borgaren Isr. Rosnells Gård i Björneborg
N:o 4328 Borgaren A. Weurlanders Gård i Helsingfors Stad
N:o 4331 Postmästaren Joh. H. Carlssons Gård i Björneborg
N:o 4335 Handlanden Fr. Cloubergs Gård i Björneborg
N:o 4337 Aflidne Råd- och Handelsmannen Johan Friemans Enkas Gård och 2:ne Sjöbodar i Brahestad
N:o 4339 Perukmakaren Sim. Rewalls Gård i Åbo Stad
N:o 4369 Tillbyggnad å Landtmäteri-Direktören J. M. Gottschalks Gård i Björneborg
N:o 4374 Handelsmannen P. A. Moliis tillhörige Gård i Björneborg
N:o 4378 Handelsmannen Isac Björkmans Gård i Björneborg
N:o 4379 Sadelmakaren N. Jungbergs Gård i Björneborg
N:o 4380 Kyrkowärden Isac Bloms Gård i Björneborg
N:o 4381 Hof-Rätts-Rådet H. H. Wallerians Gård i Åbo Stad
N:o 4382 Lands-Kanslisten M Auréns Gård i Kuopio Stad [digitoitu]
N:o 4391 Handlanden Gust. Sackléns Gård i Björneborg

(*) Inrikes Tidningar 1804-10-12, 1804-11-02, 1804-11-13, 1804-12-04, 1804-12-07, 1805-01-08, 1805-09-13, 1805-11-06

(**)

Palovakuutukset 5201- Inrikes Tidningar 1806-04-29

Palovakuutukset 5217- Inrikes Tidningar1806-04-30

Palovakuutukset 5233- Inrikes Tidningar1806-05-02

Palovakuutukset 5250- Inrikes Tidningar1806-05-06

Palovakuutukset 5272- Inrikes Tidningar1806-06-04

Palovakuutukset 5301- Inrikes Tidningar1806-06-10

Palovakuutukset 5314- Inrikes Tidningar1806-06-17

Palovakuutukset 5339- Inrikes Tidningar1806-06-18

Palovakuutukset 5368- Inrikes Tidningar1806-06-25

Palovakuutukset 5383- Inrikes Tidningar1806-07-02

Palovakuutukset 5404- Inrikes Tidningar1806-07-04

Palovakuutukset 5450- Inrikes Tidningar1806-07-08

Palovakuutukset 5468- Inrikes Tidningar1806-07-11

Palovakuutukset 5501- Inrikes Tidningar1806-08-15

Palovakuutukset 5520- Inrikes Tidningar1806-09-16

Palovakuutukset 5528- Inrikes Tidningar1806-09-24 jne?

Ilmestynyt: Karhut lemmikkieläiminä

Innostuttuani kokoamaan tänne historiallisia karhuja materiaalia kertyi niin paljon, että päätin tehdä siitä koherentimmat katsaukset. Näistä ensimmäinen ilmestyi Kalmistopiirissä pari päivää sitten: Karhut lemmikkieläiminä.

Tehdessäni tarkistushakuja sain iloisen yllätyksen - jos nyt iloisuudesta voidaan villieläimien rääkkäyksen yhteydessä puhua. Selvisi nimittäin, että juuri ennen talvisotaa armeijayksikön hupina ollut karhunpentu eli lähes kotikadullani Töölössä eli Taivallahden autokasarmilla.

Suomen kuvalehti 29/1939

Kulkija-Liisa

Otteita Naisten äänessä 4/1911 julkaistusta kirjoituksesta

Kukapa ei meistä tuntisi Kulkija-Liisaa? Ainakin Hämeessä ja Uudellamaalla tunnetaan hän perinpohjaisesti. Yhtä ja toista pientä rihkamatavaraa kaupiten, hän tyttönsä kera kulkee talosta taloon, mökistä mökkiin, siten ansaiten niukan tulon jokapäiväisen leipänsä hankkimiseen. [...] 

 

Hän sanoi syntyneensä aivan Savon sydänmailla, mutta pitäjän nimi jääköön mainitsematta. Pienenä tyttönä jäi hän orvoksi vanhemmistaan, ja joutui hän senjälkeen kulkemaan "huudolla". Sydäntä särkevät ovat hänen muistonsa siltä ajalta. — Kyyneleitä vuodattaen kertoi Liisa, miten häntä yhdeksän vuoden ajan kuletettiin talosta taloon, kylästä kylään. Uudessa paikassa oli kohtelu useinkin entistä kovempi. Aamusta iltaan täytyi hänen olla kovassa työssä niukalla ravinnolla, ja ellei hän talonväen mielestä kyennyt tarpeeksi paljon aikaan saamaan, niin sai hän lyöntejä osakseen.  Kun vihdoin ilta saapui oli tyttöpoloinen päivän töistään niin väsynyt, että tuskin jaksoi palaistakaan syödä illallisekseen, vaikka nälkä kovin ahdistikin häntä. Uunin päälle mentyään ei uni silti tahtonut tulla lohduttajaksi. [...] 

 

Saapui sitte nuoruus ja sen ilot ja viettelykset. Huudolta päästyään joutui Liisa ensinnä palvelukseen Männistö nimiseen taloon. Täällä olivat ihmiset hyvin ystävällisiä hänelle. Täällä hän ensikerran huomasi että hänellekin, orvolle huutolaistytölle, annettiin ihmis-arvo, niinkuin kaikille muillekin. Emäntä piti Liisasta erityisesti sillä Männistössä ei vielä koskaan ollut sellaista palvelijaa kuin Liisa oli. Mutta eniten kumminkin piti hänestä talon ainoa poika, Kalle. Kun kaikki ilta-askareet olivat loppuun suoritetut, riensivät nämä kaksi nuorta, metsäveräjän luona olevalle kivelle istumaan. Kauvan voivat he istua aivan sanattomina kuunnellen lintujen viserrystä. Liisan mielestä oli elämä niin ihanaa, niin ihanaa. [...] Mutta kuinka olikaan! Kumpikaan ei tuossa rakkauden onnellisessa huumauksessa huomannut, miten kalvava keuhkotauti yhä heikonsi Kallen voimia. [...] 

 

Pientä maksua vastaan Liisa poloinen sitten tanssii, laulaa ja tekee yhtä ja toista pientä temppua. Kaikkein surkeinta mielestäni on vielä se, että Liisan mukana kulkee hänen kymmenvuotias tyttönsä, näkemässä kaikkea tätä kurjuutta. — Syntymäpitäjässäni, jossa Liisalla on pääkortteerinsa, puhuin usein kunnan miehille että he ottaisivat lapsen huostaansa ja asettaisivat hänet holhouksen alaiseksi. Mutta yhä vielä kulkevat he, äiti ja tytär, yksissä. — Lapsia on Kulkija-Liisalla jo ollut kolme, mutta niistä on kaksi nuorinta kuollut. [...]

Kun käsialalla oli kaupallista arvoa

Eilen esiteltyä pariskuntaa setviessä tuli vastaan pieni episodi, jonka säästin tähän. Se liittyi kaunokirjoitusmallien kaupallisuuteen, johon olin törmännyt jo Mimmi Bähristä kirjoittaessani.

Episodi käynnistyi Hufvudstadsbladetissa 2.2.1887 julkaistusta ilmoituksesta, joka täytti yli neljänneksen yhdestä sivusta. Siinä ilmoitettiin, että Helsinkiin oli tullut veljesten Påhlman kirjoitusinstituutin edustaja, joka 20 markan maksusta 8-10 tunnin opetuksella kohentaisi kenen tahansa käsialan kuntoon. 

Helmikuun lopussa oli päätetty, että Helsinkiin avattaisiin kirjoituskoulun pysyvä sivuliike, jossa opettaisi tohtorinna Charlotte Runeberg eli ilmeisesti J. L. Runebergin miniä, joka oli jäänyt leskeksi kesällä 1884.

Tässä vaiheessa heräsi markkinatilanteen muutokseen kaunokirjoitusta jo useamman vuoden Helsingissä opettanut Mathilda Källgren. Hän ilmoitti Nya Pressenissä 1.3.1887, että hän oli soveltanut Påhlmanilaista kaunokirjoitusmetodia Suomessa jo yli 10 vuotta. Hänellä oli Otto Påhlmanin Vänersborgissa 15.6.1874 allekirjoittama kurssitodistus.

Tämän lisäksi Källgren kirjoitti toimitukselle kirjelmän, joka julkaistiin seuraavan päivän lehdessä. Samassa yhteydessä oli toimituksen vastine, jossa huomautettiin, että virallinen sivuliike on eri asia kuin saadun opin välittäminen. Samassa lehdessä oli myös Påhlmanien mainos, jossa ilmoitettiin heidän metodinsa uudistuneen eli olevan olennaisesti parempi kuin Källgrenin opetus. Sama ilmoitus julkaistiin myös Hufvudstadsbladetissa 3.3.1887 ja Nya Pressenissä hieman muokattuna uudelleen 5.3.1887

Nokittelu sai lisäjulkisuutta Spets-lehden kronikassa 12.3.1887. Kirjoituksessa kerrottiin myös (toisen?) naisen Helsingfors Dagbladiin kirjoittamasta paljastuksesta, että Påhlmanien opettajille ilmaiseksi lupaamat kurssit eivät olleetkaan olleet ilmaisia.

Helsingfors Dagblad 28.8.1887

Påhlmanien kirjoitusinstituutin sivupiste aloitti toimintansa Helsingissä syksyllä ja sitä johti Charlotte Runeberg. Vastaava ilmoitus löytyy myös helmikuulta 1888, mutta sen jälkeen toiminta on joko loppunut tai ei ole enää kaivannut mainostusta. Todennäköisesti kyse oli ensiksi mainitusta. Charlotte Runebergin mainitaan myöhemmin opettaneen kaunokirjoitusta työväenyhdistyksen kursseilla (Nya Pressen 13.5.1889)

"Viinin tukkukauppias" löytyi

Vuonna 2016 olen pähkäillyt Helsingissä 1900-luvun alussa muutaman vuoden kouluttautunutta näyttelijää Martha/Märta Hedman, joka myöhemmin kirjoitti omaelämäkerrallisen romaanin ja sen jatkeen Mathias and Mathilda, josta en ole vielä nähnyt kuin kansikuvan. Tuolloin Hedmanilla ei ilmeisesti ollut yhtä perusteellisia Wikipedia-sivuja kuin nykyään. Nyt niiltä (eng & swe) selviää, että Märta syntyi Östersundissa vanhempinaan  Johan Hedman ja Ingrid Kempe. Selviää myös, että näyttelijänimellä Marguerite Leslie tunnettu sisarensa oli myös jossain vaiheessa Suomessa. Olinkin romaanista poiminut mahdollisen faktan, että "Hedmanin äiti oli Greta-tyttärensä kanssa viettänyt kesän Helsingissä."

ArkivDigitalin hakemistoilla Hedman-perhe löytyi varsin helposti Östersundin rippikirjasta(*), jossa Märta Abigailin syntymäpäivä oli 11.9.1883 ja Johanna Margaretan 28.5.1880. Perheen vanhin poika Olof Andreas (s. 10.4.1873) lähti Venäjälle ja tytär Lydia Kristina (s. 3.4.1878) Amerikkaan vuonna 1893. Amerikkalaisen sukututkijan mukaan myös Lydiasta tuli näyttelijätär. Seuraava virallinen lähtijä oli Margareta, joka otti muuttokirjan Gävleen vuoden 1897 lopussa.

Perheen isä Johan oli postiljooni ja sitten entinen postiljooni. Uutinen Jämtlandspostenissa 3.6.1887 antaa ymmärtää hänen tehneen konkurssin, mutta vaimolla oli varaa lunastaa kaupunkikoti ja metsäpalsta. Sekä Johan että Ingrid olivat kotoisin pienistä Jämtlannin seurakunnista, joten kummankohan sisarus olisi päätynyt asumaan Helsinkiin? Jäljitys tuntui mahdottomalta urakalta, mutta seuratessani Ingridin perhettä rippikirjoissa (**) veljensä Andersin (s. 21.12.1855) kohdalla oli Lidköpingin kirkkoherrankansliasta saatu tieto, että tämä oli mennyt 3.3.1878 naimisiin Tampereella tukholmalaisen Maria Mathilda Lindbladin kanssa. Virallisesti Anders oli muuttanut Lidköpingiin 10.5.1879. Romaanissa kiinnostaneen pariskunnan vaimo oli nimeltään Matilda, joten tämä vaikutti lupaavalta johtolangalta.

Tampereen vihittyjen kirjauksissa Andersin sukunimenä on Källgren, jota hyödyntäen AD:n rekisterit löytävät pariskunnan Lidköpingistä, jonka rippikirjaan (***) merkittiin heidän Helsingissä vuonna 1880 syntynyt lapsensa ja oleskelunsa Helsingissä! Varhaisten sanomalehti-ilmoitusten mukaan Källgreneillä oli yksityinen kirjanpito- ja kaunokirjoituskoulu.

Helsingfors dagblad 3.8.1877

Hbl 2.3.1881

Kesällä 1881 pari muutti Annankatu 21:een (Hbl 19.5.1881) ja kolme vuotta myöhemmin he asuivat Annankatu 26:ssa (Hbl 12.4.1884). Syksyllä 1899 osoite oli Annankatu 31 (Hbl 15.10.1899) tämän jälkeen ilmoitusosumia kadunnimellä ei tule, mutta yksityiskohta sopii Anders Källgrenin sisarentyttären romaaniin. Vuoteen 1907 mennessä Källgrenit olivat muuttaneet Masalaan, josta käsin Anders on toiminut alkoholikaupan agenttina, mikä sopii myös Hedmanin romaaniin.

Nya Pressen 5.7.1908

Andersin vaimo kuoli maaliskuussa 1908 (Hbl 22.3.1908). Anders solmi toisen avioliittonsa Beata Katarina Krookin kanssa (Hbl 18.5.1910). Edelleen Hbl kertoi 25.5.1921 kuolintiedon "handelsk. lär. Anders Källgren 65 år 4 m. 29 d." (Hbl ). Toisesta lehdestä selviää, että Anders oli kuollessaan asunut Kauniaisissa. Ilmeisesti hän ei koskaan virallisesti muuttanut pois Lidköpingistä, sillä se on merkitty Geni-profiiliinsa kuolinpaikakseen. (Vielä oudompi puute perheen tiedoissa on se, että Andersin Ingrid-siskolla on aviomiehensä sukunimi, mutta aviomiestä ja julkkislapsia ei ole sukupuussa mukana ollenkaan.)

(*) Östersund (Z) AIa:8b (1863-1872) Bild 1220 / sid 312 (AID: v115531.b1220.s312, NAD: SE/ÖLA/11109) & Östersund (Z) AIa:11b (1883-1887) Bild 1030 / sid 429 (AID: v115538.b1030.s429, NAD: SE/ÖLA/11109) & Östersund (Z) AIa:12c (1886-1895) Bild 980 / sid 693 (AID: v115541.b980.s693, NAD: SE/ÖLA/11109) & Östersund (Z) AIIa:1d (1895-1903) Bild 1200 / sid 1017 (AID: v115548.b1200.s1017, NAD: SE/ÖLA/11109) & Östersund (Z) AIIa:2a (1903-1914) Bild 2710 / sid 257 (AID: v115551.b2710.s257, NAD: SE/ÖLA/11109)

(**) Hammerdal (Z) AI:8b (1850-1861) Bild 2300 / sid 219 (AID: v114523.b2300.s219, NAD: SE/ÖLA/11058) & Hammerdal (Z) AI:9b (1861-1870) Bild 2670 / sid 262 (AID: v114525.b2670.s262, NAD: SE/ÖLA/11058) & Hammerdal (Z) AI:10b (1871-1882) Bild 670 / sid 400 (AID: v114527.b670.s400, NAD: SE/ÖLA/11058)

(***) Lidköping (R) AI:32 (1873-1881) Bild 223 / sid 219 (AID: v17235.b223.s219, NAD: SE/GLA/13330) & Lidköping (R) AIII:1 (1873-1895) Bild 110 (AID: v242706.b110, NAD: SE/GLA/13330)

Merkittävää 1800-luvun digitointia

Suurempaa meteliä pitämättä Åbo Akademin arkistossa säilytettävää Suomen talousseuran arkistoa on digitoitu. Ei kokonaan, mutta käyttökelpoinen osa. Huomasin tämän aivan sattumalta väitöskirjan tiimoilta pitäjänkertomusten osalta, mutta en tuolloin pysähtynyt muodostamaan kokonaiskuvaa. Korkea aika tehdä korjausliike, johon on käytettävissä lyhyt esittelyteksti ja siihen linkitetty täydellinen arkistoluettelo, Lars Zilliacuksen katsaukset ja sivu, johon on linkitetty digitoinnit. 

Kaltaistani henkilö- ja paikallishistorian tutkijaa kiinnostavat erityisesti paikalliskuvaukset, joita on arkistoyksiköissä D VI:3 ja D VII. Sen mistä paikoista kirjoituksia on kuvittelee näkevänsä arkistoluettelosta. Itseäni kiinnostivat esimerkiksi

• Isaac Tillberg: ”Beskrifning öfver Björneborgs stad jämte karta uppgjord 1728”
• Beskrivning över Helsingfors samt andra städer

Ensiksi mainittu osoittautui vuonna 1816 laadituksi yleiskatsaukseksi, jolla ei ollut sanottavasti tekemistä mukana olleiden karttojen kanssa. Joista yksikään ei muuten ollut vuodelta 1728. Jälkimmäisen puolestaan piti olla ensimmäinen asia yksikössä D VII:7, mutta sen aloittaa kuvaus Padasjoesta, joka ei ole kaupunki eikä myöskään näy arkistoluettelossa. Sitten Pälkäne, Loppi, Rauma, Porvoo, ... vasta sivulla 105 tulee vastaan Helsinki. Arkistoluettelo ei siis ole alkuunkaan täydellinen, mikä on sääli tiedon löydettävyyden kannalta. En tosin tiedä, kuinka perusteellisesti näitä on jo tutkimuksissa käytetty ja mahdollisesti julkaistukin.

Sitten toiseen osaan arkistoa. Monet varmasti tietävät ja muistavat, että Zilliacuksen katsauksissa on tietoja ja arkistoviitteitä talousseuran jakamista kannustuspalkinnoista. Eli esimerkiksi osasta I käy ilmi, että kauvatsalainen talollisen leski Katariina Juhontytär Kouhi Yttilästä oli saanut vuonna 1846 kuuden luodin hopealusikan uudisraivaustyöstään. Mutta nyt ei tarvitse enää tyytyä tähän tietoon tai lähteä Turkuun lukemaan lisää. Digitoiduissa arkistoaineistoissa on luettavissa katselmukset vuosilta 1839 ja 1845 sekä suosituskirjeitä. Palkinnonhakemista käsiteltiin pitäjänkokouksessa ja todennäköisesti (jos seurattiin aiemman vuosisadan tapoja) palkinto jaettiin julkisesti esimerkiksi jumalanpalveluksen yhteydessä. Kyse ei siis ollut ainoastaan yhtä taloa koskeva asia vaan varmasti puheen ja ehkä kateuden aihe laajemminkin. 

Valitettavasti Katariinan kohdalla tuli esiin digitoinnissa tapahtunut fiba. Aineiston alareuna on leikkaantunut näkymättömiin.

Sunnuntain suomalainen Tukholmassa

Elias Martinin tallentama näkymä Tukholmaan. Nationalmuseum

Kenenkään pyytämättä maaliskuussa päättynyt sarja jatkuu.

Svenskt biografiskt lexikon esittelee artikkelissa Forsgrén, släkt Suomen sodan jälkeen Ruotsiin lähteneet miehet Carl Robert (1797–1853) ja  Berndt Gustaf Forsgrén (1799–1888), joista molemmista tuli kauppiaita Tukholmassa. He eivät kuitenkaan olleet ensimmäisiä sukunsa edustajia kaupungissa.

Miesten isoisä oli Mathias Forsgrén, joka oli verkkosukupuun mukaan syntynyt Huittisissa vuonna 1708. Samaiseen verkkosukupuuhun on (tätä kirjoittaessani) koottu huolella Forsgrénin lapset avioliitosta Maria Ulrica Wiensin kanssa. Kyseinen avioliitto päättyi vaimon kuolemaan 21.10.1759 Nousiaisten Rekoisissa. Toisen avioliittonsa Forsgrén solmi vuoden 1761 alkuun mennessä Gustaf Pacchaleniuksen tyttären Catharina Christinan kanssa. Sukulaisuussuhteista syntyi pieni sykkyrä, sillä Mathias Forsgrénin ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika Fredrik Vilhelm meni myöhemmin naimisiin äitipuolensa Sofia-siskon kanssa. (Masku RK 1758-69 s. 82)

Mathias Forsgrénin toiseen avioliitton ehti syntyä Nousiaisten Rekoisissa lapset Brita Beata 10.12.1761, Matteus loppuvuodesta 1764 (k. 8.1.1765) ja Anna Sophia 5.1.1766 ennen kuin Matthias kuoli 18.4.1766. Leski ja tyttäret jäivät asumaan Rekoisiin, jossa asuivat ensin myös Matthiaksen kaksi aikuista lasta perheineen (Nousiainen RK 1766-1771 s. 101, 164, 1771-1776 s. 92, 1777-82 s. 100, 1783-88 s. 107). Catharina Christina kuoli Rekoisissa 15.3.1809 ja Anna Sophia 10.6.1837.

Brita Beatan kohdalle on rippikirjaan vuoden 1785 paikkeilla piirretty symboli, joka tarkoittanee muuttoa. Suoraan tai mutkan kautta hän päätyi Tukholmaan, jossa hän oli 15.12.1786 hakemassa suomalaisesta seurakunnassa kuulutuksia avioliittoon Kangasalla 1760 syntyneen räätälinkisällin Jacob Stenvikin kanssa. Jacobin mestari oli ehkä Carl Wärme, joka oli avioliiton sponsori yhdessä laivakapteeni Söderqvistin kanssa. Häät vietettin 1.1.1787.

Avioliittoon syntyi ainakin poika Mathias Gustaf 11.1.1788. Yhtenä kumminaan oli räätälimestari O. Verme. Kuollessaan Tukholmassa 6.2.1790 Jacob oli edelleen räätälinkisälli. Hänet haudattiin Katariinan kirkkomaalle Södermalmilla.

Brita Beata kuoli pian miehensä jälkeen, 28.2.1790. Kun perukirjaa vähäisestä jäämistöstä tehtiin 24.9.1790, Matthias-poika oli elossa. Hänen sukulaisistaan ei ollut varmaa tietoa, mutta lähimmäksi sukulaiseksi arveltiin etunimetöntä enoa, joka oli rykmentinkirjuri Turussa. (Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (A, AB) F1A:300 (1790) Bild 4450 / sid 427 (AID: v222938.b4450.s427, NAD: SE/SSA/0145a))

Onnekkaasti ja vähemmän yllättävästi Tukholmassa syntynyt Mathias päätyi äidinäitinsä ja tätinsä luo Rekoisiin (Nousiainen RK 1802-1807 s. 120, RK 1819-25 s. 165). Hän perusti omankin perheensä Nousiaisiin (RK 1834-40 s. 264). Matthias Gustaf Stenvik oli ensin varhain menettämänsä isän tapaan räätäli ja 1820-luvun lopulta jahtivouti.