Kokemäeltä Amerikkaan, osa 5

Gustaf Oscar syntyi Kokemäellä Vallilan Kangas-Vallin rengin Gustaf Karlssonin (s. 5.1.1850) ja tämän vaimon Amanda Henriksdotterin (s. 3.11.1853) pojaksi 9.12.1874. Perhe muutti vuonna 1880 Ylistaron Horellin Riihimaan torppaan.

Vuoden 1910 väestönlaskennan mukaan Gustaf Oscar Riihimaa oli saapunut Amerikkaan vuonna 1902. Perheensä hän oli perustanut jo Suomessa, mennyt Kemissä naimisiin 3.9.1894 Paaavolasta 20.6.1872 syntyneen Liisa Viitalan kanssa. Suomessa heille syntyi tytär Lilja (s. 1.7.1896 Kemi) sekä kaksoset Ester Maria ja Edward Oscar (s. 5.9.1901 Kemi).

Seuraava lapsi William Johannes syntyi 12.9.1902 jo paikassa Negaunee, Marquette, Michigan. Sieltä perhe löytyy myös vuoden 1910 väestölaskennassa, jolloin Gustaf Oscar oli töissä kaivoksella. Perheeseen oli syntynyt vielä tyttäret Nellie Elisabeth 28.5.1907 ja Laura 21.3.1909. He eivät ole ehtineet perhepotrettiin, jossa William on isänsä sylissä:

Vuoden 1917 kutsuntakorttia täytettäessä Gustaf Oscar oli maanviljelijä, samoin kuin vuoden 1920 väestönlaskennassa. Hän kuoli 11.9.1927.

Lähteet:

Kokemäen rippikirja 1869-1879 s. 199, 287, 1881-1890 s. 336, 1891-1900 s. 422
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Census Place: Negaunee Ward 1, Marquette, Michigan; Roll T624_662; Page: 13B; Enumeration District: 196; Image: 746.)
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Maple Ridge, Delta, Michigan; Roll T625_762; Page: 4A; Enumeration District: 71; Image: 564)
Gayle Perlmutterin sukututkimus. Samasta valokuva, jota käytetty hänen luvallaan.

Ripaus puhtautta kääntäen

Taannoisen puhtaustekstin jälkeen äkkäsin Runeberg.org-sivustolle digitoidun Dagligt Liv i Norden i det sekstende Aarhundrede. Tanskaa 1900-luvun alustahan lukee kuin vettä vain (*), joten kirjasta tuli selväksi, että samaan aikaan kuin materiaalinen kehitys olisi sallinut puhtauden parantamisen, saapui Tanskaan ja sittemmin Norjaan ja Ruotsiin eurooppalainen käsitys, että vaatteiden vaihtaminen on oleellisin osa puhdistautumista. Tanskassa aiemmin käytössä olleet yleiset pesutilat suljettiin.

(*) "Luin" tekstiä Googlen käännöksenä tanska > englanti (**), joka jätti runsaasti toivomisen varaa. Sääli, sillä tässä pätkässä ja koko kirjasarjassa olisi varmasti paljon mielenkiintoista.

(**) Englantiin, eikä suomeen sksi, että jälkimmäinen olisi vielä haastavampi konekäännös.

J.K. SKS:n sivuilta löytyi Saunabibliografia vuoteen 2005

2. J. K. Almanakassa vuonna 1765 todetaan

"Suomen maalla on tawallinen, että cuumalda saunan lawolda ulosjuosta pehtaroimaan lumessa, elickä andaa walaa heidän cuumasta höyrywäisen ruumihinsa kylmällä wedellä. Sencaldainen tapa ei millänmuotoa kelpa, eikä taida sentähden hywin tehdyxi sanotta, että se monelda tehdän. Sillä waicka muutamat luulewat, että harjaumisen cautta heidän ruumihinsa nijn tule caraistuxi, että ei he sitä suurta muutosta, cuumasta kylmään, heti cohta nijn wanhingollisexi tunne, cuitengin wetäwät he ajan päälle sen cautta taudin ylitzensä, joca on sitä wahingollisembi cuin se tule warcahin, nijn että ei toiset taida sijtä ojennusta ottaa."

 3. J. K. Almanakassa vuodelta 1764 neuvotaan järkevästi:

"Talon poijlla on itze se tapa, että he kerta wijckosa kylpöwät, sentähden wiewät he myös heidän sairaat lapsensa saunaan, nekin cuin owat rupulisa. Minä ajattelisin että se taidais olla nijlle hywä siinä tilasa jos ei rupuli tahdois hywin pälle lyödä eli luondewasti izens ylös cohotta. "

 Isorokkoa poteva tuskin saunasta hyötyy. Ei kyllä hyötynyt ajan lääkkeistäkään:

"Cosca Rupuli lijcku likimailla, nijn ei se cauwan wiwy ennen cuin hän anda itzens sisälle löyttä. Sentähden tehdän toimellisesti, että ruumis pyttään sihen walmistuxen saatetta, että cosca rupuli tule, se mahdais olla nijn huokia cuin mahdollinen on. Se tapahtu sillä tapa, että lapsen annetan aamu ja ehto juoda Terwa wettä yxi clasi suurembi taicka wähembi, sen jälken cuin lapsi on usiamman taicka harwemman wuotinen. Tämä wesi ei maista nijn pahalle, ettei lapsi taita ylös kehoitetta sitä juomaan. Jollei he taida, nijn on se wanhemitten häpiä, että he owat andanet heidän lapsens tottua itzewallaisuteen ja yxipäisyteen. Tämä läkitys ei maxa suuresti mitäkän. Sillä Talonpojalla pitä cummingin terwa oleman huonen tarpexi , joca yhtä hywin kelpa muihin tarpeisihin, waicka sijttä ensin on walmistettu tämä terwawesi. Tämä wesi toimitetan seurawaisella tawalla: Yhten Cruusin lyödän 3 stopia wettä , ja sitte pannan 3 cortelia hywä terwa sihen tygö. Tämä secoitetaan hywin yhdellä sitä warten tehdyllä puu cauhaisella, nijn cauwan cuin yhtä puuroakin keittäes lijcutetaan. Cosca tämä on astiasa seisonut 2 wuorocautta cannen alla, ja terwa on itzens laskenut pohjaan ja andanut weden itzestänsä ulos , nijn se selkiä wesi caatan caunisti ulos ja pannan putelleihin. Tämä wesi on selkiä nijncuin Spanian wijna ja maistu jotain happamalle."

Kirjoittavat kansanmiehet

Sain kirjastosta tuoreen Kaisa Kaurasen toimittaman antologian Työtä ja rakkautta. Kansanmiesten päiväkirjoja 1834-1937. Selailin läpi, mutta koska a) yritän päätä 1800-luvusta irti ja b) kukaan miehistä ei herättänyt mielenkiintoa, en varsinaisesti lukenut.

Kirjoittajista oli parin sivun esittelyt. näiden pohjalta listaus kirjoittajista, jos vaikka tätä kautta löytäisivät lukijansa:

- Talollinen Mikko Tuomaanpoika Seppälä (1800-1845) ja mäkitupalainen Mikko Mikonpoika Seppälä (1831-1905), Vähäkyrö
- Lukkari Tahvo Huttunen (1842-1911), Juuka, Pielisjärvi & Eno
- Talollinen Juha Kaksola (1835-1913), Hartola
- Talollisen poika Aleksander Wallin (1853-1905), Längelmäki
- Talollisen poika, itsellinen Juho Valtonen (1856-1930), Laitila
- Torpparin poika, talollinen Kalle Eskola (1865-1938), Jokioinen
- Torpparin poika Hemming Huhti (1865-1926), Yläne
- Puuseppä Kustaa Kaisla (1874-1923), Loppi (nämä päiväkirjat kokonaisuudessaan luettavissa verkkosivulta)
- Talollisen poika Olli Suikkanen (1894-1951), Parikkala
- Työmies, työnjohtaja Antti Korhonen (1863-1937), Kontiolahti

Lastenkasvatuksen linjauksia

Rudolf Waldemar Åkerblomin kuva kirjasta Kuvia lasten elämästä

Nykyaika laittaa lastenkasvatuksen keinoille paljon merkitystä. Niinpä sukututkijalle ikävimpiä näkymättömiä alueita menneisyydessä on esivanhempien lapsuus. Leikkivätkö vai tekivätkö työtä aamusta iltaan?

Saara Tuomaalan artikkelissa Kuuliaiseksi ja ahkeraksi. Lastenkasvatus agraarikulttuurissa (kirjassa Kansanetiikkaa. Käsityksiä hyvästä ja pahasta. Kalevalaseuran vuosikirja 84. 2005) on joitakin hyödyllisiä suuntaviivoja kirjattuna.

Neljännen käskyn mukaan vanhempien kunnioittaminen oli jumalallinen käsky, jonka rikkominen uhkasi sosiaalista ja jumalallista järjestystä. Annettuja käskyjä piti totella kyseenalaistamattomasti. Tottelemattomuudesta seurasi rankaisu, mutta myös jumalan varjeluksen, kodin, ja huolenpidon menettämisen uhka. Tuli kasvaa nöyräksi, vaatimattomaksi ja rehelliseksi.

Kasvatukselle oleellista oli lapsen sopeutuvaisuus, ei tunteiden huomioon ottaminen. Ruumiillinen rangaistus tai ainakin sen uhka toimi useimmissa perheissä kurin perustana. Lasten tahto murrettiin. Lapset olivat viimeisiä, jotka istuivat. Heidän piti olla hiljaa, jollei heiltä jotain kysytty. Jos söivät aikuisten kanssa samassa pöydässä, heidän paikkansa oli pöydän alapäässä.

Kurikasvatuksen voi nähdä lasten suojeluna. Niukkojen voimavarojen puitteissa piti taata arjen sujuminen, perheen toimeentulo ja hengissä selviäminen. Lapset oli totutettava puolustautumiseen ja erilaisten vaarojen välttämiseen pienestä pitäen, Ruumiilliset voimat, työteliäisyys ja taitavuus olivat voimavara ja turva maailmassa, joka oli alttiina erilaisille kriiseille, onnettomuuksille ja nopeille muutoksille esimerkiksi katovuosina ja sotien aikaan.

Vettä, tulta, pimeyttä, myrskyä, kasvi- ja eläinkuntaa koskevien uskomustarinoiden tarkoituksena oli saada lapset varomaan fyysisiä vaaroja. Laiskottelua käsittelevien varoituskertomusten tarkoituksena oli saada lapset noudattamaan sosiaalisia normeja.

Kesää Asikkalassa

Sanomalehtiarkistoon tulee tuoreempaa tavaraa ilmeisesti koko ajan lisää, joten täytyy toisinaan kokeilla vanhoja tutkimuskohteita uudelleen. Hakusana Ilmavalta löysi Päivälehdestä 31.7.1900 nimimerkki L.V:n kirjoituksen Kesätyömailta, joka vaikuttaa tosiperäiseltä, vaikka en tiedäkään kummasta Ilmavallasta olisi poika lyseoon asti lähetetty. Iltakoulu käsitteenä minulle uusi. Pitkänpuoleinen ote tekstistä:

Sattui eräänä päivänä kotiini tulemaan sunnuntaikoulun opettaja Ruotsalaisen rannoilta.
Puhuttiin asioista ja minä viimein kysyin:
- Onkos teillä Rutalahdella iltakoulua?
- Ei ole koska ei ole opettajaa.
Mietittiin eikö sillä kulmalla tosiaankaan olisi opettajaa ja tultiin siihen, että sunnuntaikoulun opettaja, ryhtyisi myöskin iltakoulun opettajaksi, pidettyään aina oman koulunsa aamupäivällä. Iltakoulun hän alkaisi ja lopettaisi rukouksella ja olisi läsnä muutenkin, vaikka jättäisikin varsinaisen laskemisen ja kirjoituksen opetuksen Ilmavallan pojalle, joka oli käynyt neljä luokkaa lyseota. - Sunnuntaikoulun opettajan kautta antaisivat ihmiset arvoa koululle ja katsoisivat sitä vakavaksi, tuumimme me.
- Ei siis muuta kuin, että alotatte, sanoin tämän jälkeen.
- Tulkaa te koulua alkuunpanemaan ja jakamaan kullekin oppilaalle sopivaa kirjoittamista ja laskemista, me sitten jatkamme, sanoi hän.
- Miksen minä tulisi, jos vaan tarvitaan. - Ensi sunnuntaina kello neljä iltapäivällä olen teillä. Ilmoittakaa ihmisille,että tietävät tulla.
Ja juhannuksen edellisenä sunnuntaina oli kaunis, auringonpaisteinen pyhäpäivä.
Läksin jo aamulla liikkeelle, jotta ehtisin käydä torpissa ja taloissa pyytämässä ihmisiä kouluun.
- Laittakaapas tekin poikanne iltakouluun, sanoin eräälle ukolle, joka tuli vastaani tiellä. - Siellä oppii laskemaan ja kirjottamaan.
- Ei hän sitä tarvitse - Meidän pojasta taitaa jo ilmankin tulla herra, sillä hän osaa kirjoittaa ja tekee niin viinin kirjotuksen, ettei sitä osaa kaikki lukeakaan. - Näin ilmaisi ukko mielensä kirjoiuksen suhteen.
Puolen tuntia piti selittää, ennenkuin sain ukon ymmärtämään, mitkä seikat ne ovat, joika tekevät kirjotuksen hyväksi eivätkä vaan pienet kirjaimet.
Tultuaan selville iltakoulun tarkoituksesta lupasi ukko poikineen tulla kouluun.
Perille tultuani oli jo montakymmentä nuorta ja vanhaa sunnuntaikoulun opettajan kutsumina talossa odottamassa. Tiesin, kenen ansio oli että ihmisiä tuli.
- Tästä puoleen otan aina selon, kehen minkinlaisissa asioissa paikkakunnalla luotetaan. Hänen kannatuksellaan on sitten hyvä alkaa ajattelin.
- Ettekös pelkää tulevan itsellenne ja emännällenne häiriötä, jos iltakoulu pidetään talossanne. Kokoontuu paljon vieraita, joille tekee mieli tarjotaksenne - Voi tulla ajan ja tavaran hukka, sanoin isännälle.
- Me emme ota asiata siltä kannalta. Meillä on aina varma kokouspaikka. Me ajattelemme, etteivät vieraat mitään ota, jos eivät annakaan vasten meidän tahtoamme. Ja töillemme me menemme, jos ne vaativat, vastasi isäntä - ja vieraat poistuivat myöskin ajallaan.
Olin mieleissäni, että tämä isäntä otti näin asian. Monta kertaa olivat emännät tai isännät keksineet kaikellaisia verukkeita, kosk' eivät tohtineet taloonsa iltakoulua ottaa, syystä että pelkäsivät täytyvänsä vieraille tarjota ja tavaraansa kuluttaa.
Jos tästä lähin menen jonnekin iltakoulua pyytämään, kerron aina, mitä tämä isäntä lausui, päätin itsekseni - niin totta lupaavat huoneensa.
Helppo oli itse koulun alkuun paneminen. Puhuttiin ja selvitettiin asiata ja senjälkeen kirjoitettiin kouluun neljäkymmentä oppilasta.

Hattuvaarasta terveisiä

Viime viikonloppuna tein taas retken Suomen historiaan, tällä kertaa vuoteen 1944. Keväällä Kokemäellä käydessä huomasin mummon Sotaveteraani-lehdestä ilmoituksen "Ilomantsin Hattuvaaran taistelun muistopäivät". Innostuin kovasti eikä mummo (isän puolelta) ymmärtänyt mitään ennenkuin rauhotuin selittämään, että vaari (äidin puolelta) oli ollut paikan päällä. Kyseinen viikonloppu oli onneksi kalenterissani auki ja äitinikin päätti lähteä matkaan, jonka ohjelmasta meillä oli varsin kevyet tiedot.

Ilmoitin meidät ilmoituksessa tarjottuun ilmaiseen kuljetukseen Lahdesta Ilomantsiin, vaikka ajattelin sen olevan ensisijaisesti veteraaneille järjestetty. Kun Lahden linja-autoasemalle kaarsi armeijan bussi selvisi, että se oli pääasiassa täynnä tilaisuuden järjestelyihin osallistuvia. Seitsemän tuntia Suomen maisemia mennen tullen.

Hattuvaarassa majoituimme ja lähdimme sitten tutustumaan Taistelijan taloon, jossa oli näyttelyä ulkona ja sisällä. Olin älynnyt ottaa mukaan kolme prujua vaarin sotamuistelmia siltä varalta, että niille löytyisi kiinnostuneita lukijoita. Ensimmäisestä sain vaihtarina julkaisun HRR Ilomantsista Karhumäkeen 1941 ja Ratsumieskillan Joensuun eskadroonan tuoreen kirjan Jalustintuntumalla Karjalan laulumailla. Kahdesta muusta sain kiitokseksi innostuneen vastaanoton.

Iltajuhlan aloituksen jälkeen lähdin kevyessä sateessa kävelemään Taistelijan taipaleen, selostustauluin varustetun 1,7 kilometrin polun. Huolella laaditut tekstit eivät saaneet minulta ansaitsemaansa huomiota, sillä hyttyset löysivät nopeasti metsän ainoan ihmisen.

Sunnuntaiaamuna kieppasin majoituksen ja Taistelijan talon välillä museotilan pihaan. Sitä ja kylän tsasounaa en valitettavasti päässyt katsomaan sisäpuolelta.






Aamiaisen jälkeen väki kokoontui pihalle lipunnostoon ja aamuhartauteen. Paikalla olevista 12 veteraanista otettiin ryhmäkuva. Näiden jälkeen lähdettiin kiertämään muistomerkkejä. Kassalla oli myynnissä laatikollinen kukkakimppuja ja ajattelin meidän sopivan joukkoon paremmin jos molemmilla on sellaiset mukana. Mutta taisimme olla ainoat ei-viralliset laskijat. Valitsin 1/HRR:n muistomerkin, sillä sen kohdalla käydystä taistelusta vaarini Erkki Ilmavalta, joka työskenteli esikunnassa, kertoi:

... Minä lähdin siitä sinne Hattuvaaraan niin oli hyvin mieleenpainuva näky minulla siinä lepikossa, minkä läpi tie Hattuvaaraan meni. Ehkä tässä oli parin tunnin aikaväli siihen teenjuontiin tai ainakin reilu tunti. Siinä oli jo pinottu suomalaisia kaatuneita siihen tienvarteen ja niitä ei ollut ihan vähänkään ja se oli vähän outoa kun päällimmäisenä oli tämä vänrikki Julkunen siinä toisessa kasassa.

No siitä alkoi sitten tämä Ilomantsin taistelujen sarja. Venäläiset lyötiin sitten meikäläisten voimin takaisin siitä Hattuvaarasta. Ja siinä oli aika paljon naisia, naissotilaita, venäläisillä. Niitä oli siinä pellon, risuaidan vieressä muun muassa ja kun meidän Hämeen ratsurykmentin 1. eskadroonan päällikkö luutnantti, siviilissä insinööri, Niskanen meni siitä hyökkäyksellä, vastahyökkäyksellä eteenpäin, niin yksi naissotilas ampui häntä, sotilas, jonka piti olla kaatunut ja kaatuneitten kasassa siellä ja Niskasesta tuli pysyvästi sotainvaliidi. Hänen toinen kämmenensä viottui erittäin pahoin.

Jokaisella muistomerkillä sotilaiden lippuvartio marssi paikalle ja veteraani laski kukkaset muutaman sanan sanoen. Tätä ei estänyt edes reipas sade, joka alkoi toisen muistomerkin jälkeen. Kokemus oli vaikuttava.

Potentiaalisia kuoppia

USAlaisen blogin kautta läytyi saman maan lehdessä julkaistu juttu Author warns of pitfalls in writing narrative family history . Kun itse pyrin kerronnallisuuteen ja suosittelen muillekin niin poimitaan muistiin John Collettan havaitsemat ongelmat

• Anakronismit eli aikakauteen kuulumattomat yksityiskohdat. Colletta oli tutkinut tapahtumapaikan huolellisesti, mutta tuli lisänneeksi tekstiin lintulajin, joka tuotiin Amerikkaan vasta tapahtuma-ajan jälkeen.
• Epäoleelliset historialliset yhdistelyt. Muistan yhden tekstiversioni, jossa keskelle Kokemäen tapahtumia olin todennut Turun palon. Ei liittynyt juttuun mitenkään ja poistui onneksi (muistaakseni) ennen kirjan painoon menoa.
• Perusteettomat yleistykset. Kaikki lapset eivät saaneet ruumillisia rangaistuksia, kaikki tytöt eivät olleet tottelevaisia, kaikki talolliset eivät ahkeria. Ja niin edelleen
• Perusteettomat oletukset. Colletta oli hermostunut televisio-ohjelmaan, jossa kuvituksena käytettiin nykyisiä Washingtonin hallintorakennuksia. Hän kun tiesi hyvin, etteivät ne olleet ulkoasultaan samanlaisia silloin kun ohjelman kohdehenkilö liikkui maisemassa.

Eli vaaditaan tarkkuutta ja vaivannäköä. Alla Helsingin rautatieasema ennen nykyistä, joka sekään ei ole ollut aina olemassa... (Kuva on kirjasta Helsingfors album - Helsingin albumi vuodelta 1896)

Juoksemisesta

Erkki Vettenniemen kirjan Joutavan juoksun jäljillä. Kestävyysjuoksun varhaisvaiheet Suomessa sivulla 54 kirjoitetaan ”ehdottaisin, että pitkien matkojen juoksentelu ei istunut luontevasti 1800-luvun ihmisen mentaliteettiin”. Ei sovi minunkaan mentaliteettiini, kyllä oli entisajan ihmiset fiksuja. 1890-luvulla kirjoitettiin ”Vanha kansa pitää urheilua laiskuuden merkkinä”. Loistavaa.

Kilpajuoksut eivät kuitenkaan ole tuontitavaraa Suomeen. Mynämäen pitäjänkuvauksessa 1770-luvulta kilvoitusjuoksut mainitaan osana pakanallisia epäjumalien juhlia. Myös moniin leikkeihin kuului juoksua, mutta oleellista oli että näitä varten ei harjoiteltu.

Pitkin 1800-lukua sanomalehdistä löytyy ulkomailta esiintymään tulleita urheilijoita. Kansallisesta ravikilpailukulttuurista lähti puolestaan Laukaalla maalikuussa 1878 pidetyt juoksukilpailut. Ne nimittäin järjestettiin jäällä niinkuin kilpa-ajot perinteisesti. Mukana oli 20 osaanottajaa, joista seitsemän naisia. 355 kyynärän eli 211 metrin matkan juoksi nopein mies 36 sekuntiin ja nopein nainen (oletettavasti pitkässä hameessa) 48 sekunnissa.

Kansakoulun äänimaailmaa

Mainos on Uudesta Suomettaresta 23.12.1896. Vanhoista sanomalehdistä löytyi tukuttain mainintoja arpajaisvaroin kansakouluille hankituista harmonioista eli urkuharmooneista.

Ensimmäiset löytämäni maininnat suomenkielisissä sanomalehdissä ovat lokakuulta 1867 jolloin soitin oli käytössä Jyväskylän kansakoulun opettajien seminaarissa(Suomalainen Wirallinen Lehti 8.10.1867, 11.10.1867). Sittemmin:

• Urjalan pitäjän kansakoulun tyttöosasto sai harmonion vuoden 1869 alussa. ( Suomalainen Wirallinen Lehti 26.01.1869)
• Keuruun kansakoulussa veisattiin harmonion mukaan keväällä 1871 (Keski-Suomi 6.5.1871) ja Alahärmän kansakoulussa oli harmonio samana vuonna (Tieto-Sanomia Suomen Kansalle 15.11.1871)
• Uudellamaalla oli samassa kansakoulussa sekä piano, että harmonio (Tapio 12.7.1873 )
• Lahden kouluun saatiin harmonio lahjoituksena (Suomalainen Wirallinen Lehti 16.10.1873 )
• Limingan kansakoulussa "harmonio ja muut päivöset" (Uusi Suometar 10.12.1873)
• Ruovedelle tilattiin Helsingistä harmonio, vaikka kansakouluakin vielä vastustettiin (Satakunta 12.09.1874)
• Iisalmen kauppalaan Saksasta tilattu harmonio jäi talveksi Viipuriin (Uusi Suometar 4.12.1874 )
• Heinäveden Kerman koululla harmonio ( Uusi Suometar 20.5.1874, Karjalatar 9.4.1875)
• Hartolassa oli "kaksi erittäin hyvää harmoniotakin, toinen oikein jalkasoittimien (pedalien) kanssa ja toinen tavallisen iso ja hyvä huoneharmonio." (Uusi Suometar 14.09.1874)
• Huittisiin saatiin harmonio syyslukukaudella 1874 (Uusi Suometar 8.2.1875 )
• Pieksämäellä hankittiin vuonna 1875 jo toista soittokonetta (Tapio 26.6.1875, Suomenlehti 11.02.1873 )

Tuontitavaran varassa ei haluttu kauaa olla. Jo vuonna 1879 oli kansakoulunopettaja E. Mäkinen aloittamassa harmonio-tehdasta Alavuudella (Ahti 8.2.1879). Muualtakin löytyi yritteliäisyyttä:

• "Entuudestaan teollisuudestaan tunnettu H. Arpiainen tässä Pieksämäen kirkonkylässä on tehnyt uuden harmonin, joka on aivan kaunis katsella ja hupaisa kuulla. Hän sanoo tekevänsä niitä, jos tilauksia saapi, huokeammasta hinnasta kuin ulkomaalaiset harmonit maksaa."(Sanomia Turusta 13.7.1878)
• "Työmies Varkauden ruukilla A. Hyvärinen on ylitöikseen ruvennut teeskentelemään huoneharmonioita, takaa ladattavia yksi ja kaksi piippuisia haulipyssyjä, sekä revolveria, mitkä kaikki, niin muotonsa kun laatunsakin puolesta vetävät vertoja parhaimmissa ulkomaitten tehtaissa valmistetuille. Hänen kykyänsä arvostellaankin lauseella: "Muut tekevät sen kun osaavat, mutta Hyvärinen tkee mitä vain tahtoo!" ( Tapio 8.1.1881)
• "Harmonion on itsellismies Iisakki Östergård, kotoisin Munsmon kylästä Sulvan pitäjää, valmistanut. Soittokone on 8 ääninen ja maksaa 300 markkaa. "(Vaasan Sanomat 14.3.1881)
• "Yksiäänisestä harmonista, jonka torppari Saarimaa Kuortaneella on tehnyt, ja joka on nähtävänä komministeri Heikel'illä, on annettu todistus, minkä tähän suomennamme: "Allekirjoittaneet, joilla on ollut tilaisuus tarkastaa torpparin Kuortaneen seurakunnassa Johan Saarimaan tekemää pientä yksiäänistä harmonia, saavat tämän kautta pyynnöstä todistaa, että harmoni, jota myydään aivan helpoon hintaan, 120 markkaa, ja siis sopinee vähemmänvaraisille henkilöille, ansaitsee erinomaista huomiota. Soittokoneessa, jonka kaikki osat tekijä itse on valmistanut amerikkalaiseen tapaan, on vieno ja miellyttävä ääni, jota voipi vahvistaa n. s. paisuttimella. Viritys on tyydyttävä. soittokone on ulkonäöltään siististi ja huolellisesti tehty, ja katsovat allekirjoittaneet siis hänen teoksensa ansaitsevan kehoitusta, liiatenkin koska ei kukaan taida voittaa häntä hinnan helppoudessa. vaasassa 21 p. lokakuuta 1881 R. Hasselblatt. Edw. Karsten." Edellä mainittu mies, köyhä torppari, joka ei ole käynyt koulua eikä käsityön-oppia, kuuluu jo kauan valmistaneen harmoneja, kaikki aivan helppoon hintaan, ja varustaneen useoita sekä kansakouluja että yksityisiä henkilöitä sellaisilla soittokoneilla. Puheenalainen on 26:s järjestyksessä. (Vaasan Sanomat 24.10.1881)

Muuta mennyttä musiikkia:

• Heikki Laitisen väitöskirja Matkoja musiikkiin 1800-luvun Suomessa käsittelee 1800-luvun suomalaista musiikinhistoriaa kansanmusiikintutkijan näkökulmasta.
• Jos kotona ei ole vanhaa laulukirjaa, verkosta löytyy Koululauluja.
• Musiikkihistorian verkkosivut
• Kasvatus&Aika lehdessä Tuuli Talvitie-Kellan artikkeli Soittaja oppijana – Vuosina 1880–1940 syntyneiden eteläpohjalaisten soittajien ensikosketukset musiikkiin ja soittamiseen
• Anita Arosen gradu 1-, 2- ja 3-rivisen harmonikan soittaminen Virroilla arkistoaineiston valossa
• Raita sisältää digitoituna vanhoja kotimaisia äänitteitä
• Kumouslaulujen klassikkoja
• Vanhoja amerikkalaisia äänitteitä
• Omia tekstejäni: Musiikkia menneisyydestä, Musiikintekijöitä menneisyydestä, Lisää musiikintekijöitä menneisyydestä

Kalastettua

Merikalat Pienestä tietosanakirjasta.

Aamulehti uutisoi heinäkuun alussa kantauralin sanoista: inajppi (anoppi), weti (vesi), cecä (setä), ämä (äiti), jänti (jänne) ja lomi (lumi). "Kielihistorioitsija, professori Tapani Lehtisen mukaan sanat kertovat yhteiskunnasta, jossa kielenpuhujat elivät.""Sukulaisnimikkeiden suuri määrä perustuu Lehtisen mukaan suurperheyhteiskuntaan. - Elettiin yhtenä suurperheenä, johon kuului setiä, tätiä ja isovanhempia. Sukulaisilla oli tärkeä asema yhteiskunnassa."

Helsingin yliopiston Tutkimusretkellä-blogissa raportoitiin kesäkuussa Espoon Mankbyn kaivauksista: Espoon pieni Pompeji, Kahdeksan taloa, Kannon kaatajat, Saviastian palasia kahden vuosituhannen takaa, Lasipikareita ja muita hämmentäviä tuontitavaroita, Aamu rikospaikalla .

Katleenalta löytyi loistava teksti Sukututkimus on suolesta. Minna puolestaan kertoo sukututkimuksestaan hieman. Jarkko Tontti oli käynyt sukutapaamisessa. Päivi päiväkävelyllä oli kirjoittanut naissukulaisistaan.

Markus Ylimaa miettinyt historiantutkimusta ja historiatietämystä.

Kirsi H. taas nykyajan luontosuhdetta.

Kirlahin yksi aihe oli Työn raskaan raatajat .

Ruukinmatruunan teksteistä heinäkuulta löytyi Haarniskainflaatio ja Paleontologiaa ja ihmisen historiaa.

Teologisen tiedekunnan kirjaston informaatikko Leo Näreaho nosti esiin saksalaisia aineistoja verkossa. Kansallisbiografian sivun kautta löytämäni Elektronische Allgemeine Deutsche Biographie on ollut itselleni avuksi.

Juha Vahe käsittelee turkulaisia museoita melko kryptisesti. Mutta 1930-luvun taloudellista tilannetta hän valoittaa hyvin.

You Tube tarjoaa englanniksi minuutin katsauksen Martti Lutheriin. Budjetti on ollut pieni sekä esiintyjien että puvustuksen osalta: Lutherilla lippis ja paavilla pipo. Minusta loistava ja toivoisin vain tietäväni oliko esiintyjä myös käsikirjoittaja.

Projektit ovat taas jumissa, kirjoitusautomaatti olisi kiva.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Saimaan kanava joskus vuosien 1905 ja 1915 välillä, valokuvaajana Sergei Mikhailovich Prokudin-Gorskii (1863-1944).(LC-DIG-prok-02001, LC-DIG-prokc-20200, LC-DIG-prokc-20199, Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 USA )